Suvin on aika lähteä

Uusi vesijuoksuvyö on testattu ja se on todella hyvä, pienikokoinen ja mukava. Kelluttaa vähän vähemmän kuin normivyö, joten saa puuhastella enemmän eikä paina mistään. Kerrassaan onnistunut ostos. Koska aion nyt siirtyä vallan Speedon käyttäjäksi, vanha Suvi-vesijuoksuvyöni on tarjolla ensimmäiselle halukkaalle ihan ilmaiseksi. Suvi on Suomalaisen Vesiliikuntainstituutin suunnittelema ja se on voittanut Kuningaskuluttajan vesijuoksuvyötestin täysin pistein. Suvi sopii 55-140-kiloisille vesijuoksun harrastajille. Väriltään se on oranssi eli erivärinen kuin uimahallien lainavyöt ja kellukeosan sisäpinnalla on noin 5 x 5 cm:n kokoisella alueella pinnallista Maisa-kisun tekemää damagea, jonka en ole kuitenkaan havainnut vaikuttavan merkittävästi vyön käyttöominaisuuksiin. Haikeana luovun Suvista, mutta kooltaan Speedo voittaa sen niin ylivoimaisesti, että on aika siirtyä eteenpäin. Kuulostaa toki pröystäilyltä ostaa toinen vesijuoksuvyö, kun omistaa jo yhden testivoittajan, mutta pidän tätä investointia harrastukseeni kuitenkin vielä kohtuullisena verrattuna monen muun urheilulajin vaatimiin hankintoihin.

Elämyskameli suosittelee
Suvi ja Speedo

Buyer's remorse

Mä kävin eilen Suomen Uintikaupassa Mäkelänkadulla ostamassa sen edellisessä postauksessa hehkuttamani vesijuoksuvyön. Se on pakattuna tosi pieni, noin kuuden margariinipaketin kokoinen. Huomenna mä meen testaan! Kokonaisuudessaan reissu ei ollut kovin onnistunut, nimittäin jouduin jonkinlaiseen shopping frenzyyn ja ostin myös urpot ja järkyttävän kalliit tamppaajatöppöset. Kaduin ostosta jo kassalla, mutten kehdannut viedä niitä takaisin hyllyyn. Hirveä buyer's remorse. Luikin tänään häntä koipien välissä takaisin Mäkelänkadulle ja sain ne palautettua, vaikka ei todellakaan olisi pitänyt saada, koska shopping frenzystä tulee kärsiä. Suosittelen Suomen Uintikauppaa kaikille - valikoima on ällistyttävä ja palvelu erittäin asiantuntevaa. Mä aion ostaa jatkossa kaikki vesiurheiluvälineeni sieltä (toivottavasti vain kertaalleen).

Handyman joutuu nykytyössään pukeutumaan päivittäin kulmahousuihin. Niitä ostettiinkin jokin aika sitten kolme paria. Koska meillä ei ole prässäystaitoja, katsoi Handyman parhaaksi viedä housut pesulaan. Tänään oli pesulapäivä ja Handyman vei housut sinne liikuttavasti omilla henkareilla pukupussissa. Leipääntynyt pesulatyöntekijä naureskeli Handymanille: "Sä oisit voinu tuoda nää tyyliin muovikassissa." Mäkin naureskelin. Naureskelkaa tekin.

Elämyskameli suosittelee
Suomen Uintikauppa

Rikellisyys

Handyman on rikellinen. Ajoi pentele Kehä kolmosella kameratolppaan neula 90:ssä 70:n alueella ja valo välähti. Handymanille ominaiseen tapaan kuitenkin käsi peitti silmät (turvallisen ajamisen käsikirjassa suositeltu temppu) eikä kyseessä ollut meidän oma auto. Tää ei vähennä syyllisyyttä lainkaan. Mä olin järkyttynyt. Mä en oo ennen veljeillyt alamaailman kanssa ja se vähän pelottaa mua. Töissä on tietty joskus joutunut kohtaamaan hämärähemmoja, mutta siviilielämässä olen pyrkinyt pysymään kaidalla tiellä.

Pari viikkoa sitten mulla oli sellainen fiilis, että lomalle pitäisi päästä heti. Nyt ei enää tuskastuta lainkaan, itse asiassa töissä on tosi kivaa ja viikon päästä alkava loma tuntuu aika varhaiselta. Tietysti on kivaa, että loma alkaa ja etenkin edessä oleva matka riemastuttaa. Vähemmän ilahtunut mä oon tulevasta fysiikankurssista, mutta pakko on mennä. Mä yritän suhtautua siihenkin kuin lomamatkaan - pääsee vieraaseen kaupunkiin ja sisävesiristeilylle. Yritän miettiä vähemmän itse opiskelua ja tylsää hotellielämää ja enemmän esim sitä, että uimahalliin on hotellista vain 1,5 km. Pääsee uimaan jee! Tietysti voi myös toivoa, että hotellin aamupala olisi hyvä. Se parantaisi fysiikkalomaa aika paljon.

Matkoja ajatellen on sääli, ettei puhallettavia vesijuoksuvöitä ole olemassa, mutta nyt on Speedolla mietitty ja keksitty tavallista pienempi vyö. Niitä myydään tuossa kulman takana. Jos se on kelvollinen, mä vien vesijuoksun Kuopioon ja Keski-Eurooppaankin jo viikon päästä.

Elämyskameli suosittelee
kompaktit urheilutarvikkeet

Kesäretki

Tänään aamulla teki kovasti mieli mustamakkaraa. Se ei ole missään niin hyvää kuin Tampereen Mustamakkarabaarissa. Sinne pitää päästä kerran kesässä, miksi ei tänään? Sain Handymanin ylipuhuttua (helppoa) ja auton lainaan, joten lähdettiin Tampereelle. Mustamakkarabaarissa mä tilasin mustamakkaraa ja ison maidon, Handyman söi jotain muuta. Mustamakkarabaarin jälkiruokatarjonta on niukkaa, lähinnä makkaraa, joten mentiin jälkiruoalle Pyynikin näkötornin munkkikahvilaan, jossa munkit on aina lämpimiä ja tunnelma katossa. Koska oltiin retkellä, mentiin vielä keskustaan. Siellä oli menossa joku kukkaisviikkotapahtuma, jossa keski-ikäiset tanssivat tanhua poliisisaattueessa Hämeenkadulla ja maailman pienimpään maailmanpyörään oli 50 metrin jono. Meno oli hillitöntä.

Tampereelta ostettiin Suuri ällösanakirja, jonka esipuheesta riitti hupia koko kotimatkaksi. Kuinka kamalaa onkaan, että jotkut haluavat käyttää ilmauksia vetää palkokasvia nenään / vetästä herne-maissi-paprikoita nenuun / vetää hemapa-pussia kitusiin / vetää vihannesmaata hengitystiehyeisiin? Tai mitä pidätte sanoista hulkku (huulipuna), tarrasukkia (toivotus alkuraskauden jatkumisesta), kahluusaapas (kondomi), kekkulimehu / kuperkeikkamehu (alkoholi), käydä tupskulla (tupakoida), jampesteri (nuori mies), korvakarkki (mukavaa kuultavaa, esim. hyvä biisi), mokat (kahvit), potslojolleen (pitkäkseen), pymppy (takamus), alanenä (poikalapsen penis) tai maugasta (maukasta)? Näitä on neljäsataa sivua! Suuri ällösanakirja on välttämätön täydennys jokaiseen kirjahyllyyn. Suuresti kyllä esipuheessa ärsytti, että kirjoittaja käytti estoitta sanaa "triidi" tarkoittaessaan internetin keskustelujuonnetta. Sanahan on siis thread, joka ei suinkaan käänny puhekieleen triidiksi vaan (jos on ihan pakko sitä nyt ylipäänsä käyttää) sen voisi lausua ihan tavallisesti suomen seassakin [θred] ja kirjoittaa sitten vaikka tredi. Tämä triidi-sana ei ollut listattu ällösanaksi, vaikka kyllä pitäisi, koska olen kuullut ja nähnyt sitä käytettävän muulloinkin. Tämä oli kuitenkin aika pieni miinus muuten upeassa ja erittäin tarpeellisessa kirjassa.

Elämyskameli suosittelee
Suuri ällösanakirja ja Tampesteri / Mansesteri (Tampere)

Vesijytää

Mä oon jo pitkään haaveillut paremmasta maailmasta, jossa voi kuunnella musiikkia vesijuostessa. Stadikalla ollaan jo melko lähellä tätä, kun on radio päällä, mutta sieltä tulee ajoittain tylsää musaa, yhdentekevää juontajien jollotusta tai sitten lapsiperheet kailottavat radion äänen alleen. Handyman on suhtautunut mun toiveeseen niin empaattisesti, että se osti mulle vedenpitäväksi käsitellyn iPod Shufflen ja vedenkestävät kuulokkeet. Tää on ehkä romanttisin lahja, mitä mä oon siltä saanut (jopa romanttisempi kuin silitysrauta, imuri tai ruokalautaset). Mä odotan silmät kiiluen viileämpiä säitä, että viitsii mennä yksin Stadikalle (aurinkoisina päivinä sinne ei oo muuta syytä mennä kuin kaverit eikä kavereiden kanssa vesijuostessa viitsi omaa musaa kuunnella).

Lomaan on enää 13 työaamua. Matkallekin ollaan menossa, mutta koska kuulemma rosmot pitää lomaboustailu-fb-statustakin kutsuna tulla voroilemaan, niin en käy tässä sen suuremmin matkaani hehkuttamaan. Sanotaan vaikka niin, että matkan suunnittelu on jo täydessä käynnissä ja mä oon löytänyt jo monta booring nähtävyyttä, jotka mä haluisin nähdä. Myös erilaisia aamiaispaikkoja mä oon etsinyt internetistä ja ainakin yksi on ihan ehdoton. Siellä mä haluan Vital Frühstückin, jotta mä saan elinvoimaa ja mysliä.

Elämyskameli suosittelee
nektariinit (joo mä tiiän, tuli vähän puskasta, mut nektariinit on hyviä just tähän aikaan vuodesta) ja elinvoima

Immunojärkytys

Pistotapaturmajännitysnäytelmä on saatu päätökseen. Lähde osoittautui hepatiitti B- ja C- sekä HIV-negatiiviseksi eikä mun tarvii enää käydä uusissa kokeissa. Tänään kuitenkin työterveyshoitaja soitteli, että musta otetuissa kokeissa oli feelua. Onneksi mäkin oon kyllä hepatiitti- ja HIV-negatiivinen ja maksa-arvokin oli kunnossa, mutta kokeissa selvisi, että mulle ei oo kehittynyt immuniteettia B-hepatiittirokotuksesta, jonka mä sain kahdeksan vuotta sitten. Mä oon jotenkin passiivisesti tietoinen siitä, että rokote voi käyttäytyä näin, mutta en mä ikinä aatellut, että mun elimistö voisi jättää reagoimatta rokotteeseen. Saan nyt sitten uudet piikit, ekan annoksen sain jo tänään. Seitsemäs reikä iholle kolmen päivän sisään (eka pistotapaturma, sitten labrahoitajan neljä pistosta, eilen ruoanlaittovamma ja nyt rokotus)!

Harry Potter -huuma nousee. Vika leffa tuli eilen ensi-iltaan ja huomenna sitä ollaan menossa katsomaan parin kaverin kanssa. Tunnelmaan päästäksemme katsoimme Pumpumkatin kanssa edellisen leffan eilen ja kyllä nyt jännittää! Onneksi huomiseen on enää vain yksi yö.

Elämyskameli suosittelee

realistinen näkemys immuunijärjestelmän toiminnasta

Spämmii

Huomasin vasta äsken, että Bloggerilla on joku spämmifiltteri, johon se laittaa sellaiset kommentit, jotka se tulkitsee spämmiksi. Siellä näyttää olevan kaksi jonkun Anonymouksen suomenkielistä kommenttia, kaksi ruotsinkielistä kommenttia ja yksi englanninkielinen sekä yksi pitkä linkki, jota en klikannut. Suomenkieliset kommentit kuulostavat siltä, että ovat voineet oikeita ollakin. Ruotsinkielisissä kommenteissa kehutaan blogia ja sen kirjoittajaa kovasti ja kysytään, että mikä mun Twitter-nimi on. Englanninkielisessä kommentissa suositellaan laittamaan Twitter-button blogiin. Mä en luota noihin ulkomaan kielisiin kommentteihin. Olisi kyllä kiva olla niin oivaltava kirjoittaja, kuin mitä ruotsinkielinen kommentoijani minun luulee olevan, mutta sekin taitaa olla boten Anna, Bibs tai Babs. Vähän surullista.

Fb:ssä jo tilitinkin eilen sattunutta pistotapaturmaani. Tk-työssä mä oon myös saanut pistotapaturman, mutta tuolloin potilas oli varsin benignin oloinen iäkkäämpi herra. Tälläkin kertaa olin pistänyt neulan ensin iäkkäämpään herraan, mutta tällä herralla epäiltiin maksatulehdusta, mikä vähän harmittaa. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että B-hepatiittirokote mulla on, C-hepatiitti tarttuu vain 1 %:ssa pistoista ja HIV 0,1 %:ssa pistoista. Toisaalta mä en kuulu muihin prosenttiryhmiin (esim. skitsofreenikoihin tai reumaatikoihin), joten pitäiskö mun sit kuulua C-hepatiittigrouppiin? Ei kai matemaattisesti nyt ainakaan.

Elämyskameli suosittelee
laitosruokailu (nyt on jo kamala nälkä ja ruoka-aika on vasta kolmen vartin päästä! Burgundin härkää!)

Pieneen pussiin

Tänään mä aloin hiljaisen työpäivän nopeuttamiseksi miettiä, mitä voisi tehdä Berliinissä lomalla. Mutisin ääneen olevani menossa Berliiniin lomalle ja työkaveri suositteli Bodyworlds-näyttelyä, joka on tämän kesän Berliinissä. Erinomainen idea! Kun mä olin au pairina Etelä-Saksassa 1998 mua harmitti kovasti, kun Bodyworlds oli just pakattu Mannheimista pois, mut nyt mä pääsen sinne! Hiphei!

Kauppojen hedelmäpussit ottaa mua päähän. Mikäli haluaa yli kaksi hedelmää tai tomaattia (tai onhan tomaattikin hedelmä), on käytännössä pakko lastata ostoksensa "pieneen pussiin", jolla ei ole minkäänlaista oikeaa käyttöä sen jälkeen, kun hedelmät on lastattu kotona lautaselle. Ärsytys on kasvanut siinä määrin suureksi, että oon jo alkanut mietiskellä jopa että mä itse ompelisin jonkin pussukan sitä varten. Toistaiseksi mä oon lähinnä angstannut sitä, etten ole keksinyt, millaista kangasta sellaiseen pitäisi käyttää. Nyt on kuitenkin alkavan syksyn merkkinä mun käsityökyynärpäätä alkanut juilia, joten tulee selailtua kangasnettikauppoja, joista yhdessä on myynnissä ihan jonkun oikean ompelijan tekemiä hedelmäpussukoita! On second thought noita voisi ehkä löytää ekokaupastakin. Ehkä mä meen Ruohonjuureen tai Ekoloon shoppaileen viiden euron hedelmäpusseja (mä voin tehdä näin, koska en oo pihinäsuvun vesa). Mä en usko pelastavani maailmaa kestohedelmäpussillani, mutta ainakin vähennän ärsytystäni.

Ja sehän tietty ärsyttää, että kaupan myyjät haluaa aina laittaa pakasteet "pieneen pussiin". Mä en edes tajua, miksi ne pitäisi laittaa "pieneen pussiin", vaikka mä oon ollut töissä kaupassa monta vuotta. On selitetty, että näin ne ovat lähellä toisiaan, mutta voihan ne pakata sinne isoonkin pussiin lähelle toisiaan!, jos pelkää kylmäketjun katkeamista yhtä hillittömästi kuin logistiikka-Handyman.

Toinenkin eko-ongelma mua on huolettanut. Pyrin suosimaan luomulihaa, -munia ja -maitoa lähinnä eettisistä syistä. Yleensä mua ei kuitenkaan kiinnosta porkkanan eettisyys, joten kasvikunnan luomuus mua ei suuremmin kiinnosta. Olen kuitenkin ostanut S-marketista cashewpähkinäni luomuna, koska ne löytyvät helpoiten. Mukavaa niissä oli sekin, että ne olivat reilua kauppaa ja niiden pakkauksessa lukee A Treat for Everyone! Viime viikolla ne olivat kuitenkin loppu, joten jouduin ostamaan random cashewpähkinöitä. Huomasin kuitenkin järkytyksekseni, etteivät ne olleet yhtään niin hyviä kuin luomupähkinät! Yritin jopa paahtaa niitä Långstrumpin ja Geen ohjein, mutta ei niistä silti kauhean hyviä tullut. Tänään onneksi oli luomupähkinöitä, joten nyt mulla on aikamoinen säkki Sallisen pähkinöitä ylimääräisenä. Haluaako kukaan?

Elämyskameli suosittelee
loman suunnittelu etukäteen

Kulttuurillisia suosituksia

Ilmeisesti koko maailma on jo nähnyt tämän, koska mäkin oon siihen jo törmännyt. Postasin linkin myös Facebookiin, mutta kukaan ei ole kommentoinut edes että "wanha". Mä oon surkeena. Video on oikeesti hieno. Kuuntelin Nerdist-podcastin, jossa haastateltiin bändin jätkiä ja ne kertoi videon teon maksaneen 5000 euroa (joutuivat ostamaan hetken näkyneet juoksumatot eivätkä saaneet myydessään kaikkia rahoja takaisin ja niiden lisäksi tuli vähän pyykkikuluja). Hommassa oli mukana paljon esim. insinöörejä, kaikki fanipohjalta ilmaiseksi. Upea masiina. Nyt oikeesti kannattaa käydä tsekkaamassa, vaikka tuntuukin siltä ettei kiinnosta. Se on mainio. Tai sit kaikki on oikeesti nähneet sen eikä enää oikeasti kiinnosta. Silviisiin nykyään internetin aikakaudella hienot jutut menettää merkityksensä.

Tämäkin on oikein hauska. Hihi.

Pari vuotta sitten käytiin Handymanin kanssa katsomassa Hoodwinked!, joka oli hersyvän hauska ja terävä komedia. Tänään sen jatko-osa tuli ensi-iltaan ja käytiin sitten sekin tarkastamassa. Edelleen terävää, hauskaa huumoria. Ehdottoman suositeltava. Leffan ainoa huono puoli oli se, ettei sitä oo 2D-versiona. Mun nenä ei jaksa kannattaa niitä painavia rillejä.

Pyhänä tarkoituksena on mennä katsomaan Hannes Heikuran Dark Zone -näyttely, koska Hannes on mun valokuvaajaidoli. Se kuva, jossa Michael Phelpsin pää on pintajännityksen alla, on upea. Ehkä elokuussa näyttelyyn! Raportoin sitten.

Tänään käytiin syömässä Vapianossa ensimmäistä kertaa. Handyman ei tykännyt, mä tykkäsin. Handymankin kai tykkäsi ruoasta jonkin verran (paitsi ettei ollut kalaa), mutta sen mielestä tilaamiskonsepti oli huono. En mäkään siitä suuremmin välittänyt, mutta mulle se ei tullut yllätyksenä. Ruoka oli hyvää (mä otin bolognesetagliatellen) ja ympäristö erittäin miellyttävä. Lisäksi vaikka tilaamisessa oli omat kommervenkkinsä (pastaa piti jonottaa seisten aika kauan ja pitsan teko kesti vielä kauemmin -> ruoat olivat pöydässä eri aikaan), oli mun mielestä aika kivaa päästä maksamaan ruokansa kassalle ilman tarjoilijan odottelua. Viehätyin myös erityisesti pöytäkasveina olleista tuoreista oreganosta ja basilikasta, joita mä ainakin riivin kukkaruukuista suuhuni (en tiedä onko se sallittua, kyllä varmaan).

Vielä blogivinkki salmiakinystäville.

Noilla luulisi Kamelin ahnaan lukijakunnankin viihtyvän viikonlopun yli.

Elämyskameli suosittelee
no nyt ainakin se eka musiikkivideo

Tietoteknistä turhautumista

Työpaikalla on alakerrassa yksi työasema, joka on aiheuttanut mulle surua ja murhetta jo syyskuusta lähtien. Alkuun se toimi pari päivää ihan kivasti, sitten se muutti katseltavat kuvat postikortin kokoisiksi ja se korjattiin. Seuraavaksi se käänsi kuvia 90 astetta oikealle, mikä vaikeutti tulkintaa jonkin verran ja se korjattiin. Opin läksyni ja olen nyt melko onnistuneesti vältellyt sitä tähän saakka. Tänään mun taas piti mennä siihen aamulla. Ekalla kerralla se teki tyypillisen kiukkuisen tietokoneen tempun eli kaatui kesken hyvän meiningin. Kärsivällisyyteni kesti vielä sen ja käynnistin rakkineen uudelleen. Sen jälkeen se antoi mun työskennellä tavalliseen tapaan 10 minuuttia, minkä jälkeen yksi kolmesta näytöstä sanoi "Monitor going to sleep" ja nukahti enkä ole saanut sitä hereille sen jälkeenkään koko päivänä. Ainoa herätyskeino, jota en kokeillut, oli Naantalin virallisen Unikeon herättämiseksi vuosittain 27. heinäkuuta tehtävä järveen upotus (se olisi ehkä auttanut parhaiten). Onneksi sain kuitenkin käyttää auktoriteettiani (hah!) ja vallata amanuenssin koneen Oikean Lääkärin arvovaltaan perustuen. Ei helkutti jos ei monitori jaksa varttituntia kauempaa olla hereillä! Mikä helkkarin narkolepsiakone tänne on tuotu!?

Elämyskameli suosittelee
not going to sleep

Arkijärkeä

Vein pullot tänään käydessäni kaupassa. Molemmat pullokoneet oli jumissa, joten niiden ropaamista odoteltiin jonossa viitisen minuuttia. Just kun koneet alkoivat pyöriä, takavasemmalta tuli mummeli yhden 1,5 litran vissypullon kanssa ja yritti siinä ohittaa. Ostoksetkin kuulemma jo maksettu ja myyjän huomassa. Mun edessä ollut mies alkoi tylyttää mummoa ja mun mielestä olisi myös ollut aika ärsyttävää, joskin reilua, päästää mummo yhden pullonsa kanssa ohi. Yleensä mä oon tällaisissa tilanteissa aina ihan jäässä ja tajuan sitten jälkeenpäin, mitä olisi pitänyt tehdä. Olin suorastaan haltioitunut, kun keksin varsin elegantin ratkaisun ongelmaan: mä otin mummon pullon ja annoin sille 40 senttiä käteisenä. Siis kerta kaikkiaan fiksua! Mummo oli niin iloinen, että kaivoi mulle laukustaan jonkun kovan käärepaperillisen menthol-mummokarkin. Tuli kerta kaikkiaan hyvä mieli.

Viime viikon torstaina oltiin porukalla vesijuoksemassa stadikalla, kun kertakaikkinen urpous sai mun sapen kiehumaan. Vesijuoksuradalla on usein uimareita, jotka eivät ole tajunneet olevansa väärällä radalla eikä ne tajuukaan sitä, ellei joku huomauta siitä. Mä oon ottanut jonkinlaisen ystävällisen huomauttajan roolin ja yleensä vahinkouimarit vaikuttaa varsin tyytyväiseltä siitä, että joku viitsii nätisti niille siitä sanoa. No torstaina oli varsin ruuhkaista ja jälleen siinä ohitusradalla polski joku nuorehko (30-40-vuotias) mies rintauintia. Mä sanoin sille ihan positiivisessa hengessä, että tää on vesijuoksurata, uimareille on varattu kaikki muut radat. Siihen tää mies sanoi, että "No joo mut kaikki vyöt on varattu!" Tää oli mun mielestä niin suurta urpoutta, että menin ihan hiljaiseksi. Että otti päähän! Ei vesijuoksuvöiden puute tee uimarista vesijuoksijaa! Vesijuosta voi myös ilman vyötä ja se on vesijuoksua, jos asento on pysty- eikä vaakasuora. Uimarit menee vaakasuorassa oli niillä sitten vyö tai ei. Mä olin kuin kissa pistoksissa varmaan viisi minuuttia tän typerän tapauksen takia. Vieläkin kismittää. Toivottavasti mä pääsen joskus tästä yli.

Elämyskameli suosittelee

parhaan vaihtoehdon keksiminen ennen kuin on jo liian myöhäistä

Herätyskello

Mulla alkaa työaika joka päivä klo 7:30. Mä pyrin olemaan töissä aina työaikani alussa. Joskus se ei onnistu, esim. jos päätän mennä uimaan heti aamusta tai nukun pommiin. Niissäkin tilanteissa olen töissä viimeistään kahdeksalta, mikä onkin yleensä aivan riittävää, koska ensimmäinen puolituntinen menee jonkun näyttäessä murtumakuvia. Ne ei yleensä oo mitenkään erityisen mielenkiintoisia (ja ne sitä paitsi esitetään heti kahdeksalta uudelleen). Tänään mä ihmettelin, kun pomoa ei näkynyt vielä kahdeksalta. Mulle tuli ultraan potilas puoli yhdeksältä ja sillä oli huolestuttava löydös, josta olisin halunnut konsultoida pomoa. Puhelinsoittoni herätti pomon. Konsultaation sisällöksi tuli, että "sano siihen että kasvaimen luonne jää epäselväksi, suositellaan jatkotutkimuksia". Kuulostaa ehkä tehottomalta, mutta mä tiesin jo soittaessani, että tälle pitää joka tapauksessa tehdä jatkotutkimuksia (tietokonetomografia), joten itse asiassa erikoislääkärien pitäminen työssä on tehotonta.

Anopin muutto osuu traagisesti juuri Helsinki Priden kulkue- ja puistojuhlapäivään! Tää katkaisee hyvin alkaneen perinteen - me ollaan Handymanin kanssa käyty kuitenkin puistojuhlassa jo kaksi kertaa ja tänä vuonna Handyman ei kerkee (mä aion livahtaa pois muutosta siten, että ehdin juhlimaan). Tänä vuonna mukaan ovat tulossa myös ainakin Långstrump ja Gee (Gee ottaa koko laajan sukunsakin mukaan). Ehkä siitä voi tulla uusi perinne! Tai toivottavasti Anoppi ei sentään vuoden päästäkin muuta ja Handymankin pääsee mukaan karnevaalitunnelmaan.

Elämyskameli suosittelee
karnevaalitunnelma

Emäntä

Tänään töissä eräs potilas ilahtui mun tullessa huoneeseen ja huudahti: "Emäntä!" Mä näytin ilmeisesti vähän epäilevältä tätä uutta tervehdystä kohtaan, joten se selitti, että mä oon ensimmäinen nainen, jonka se on ikinä nähnyt olevan röntgenissä töissä, se luuli että röntgenissä kaikki on miehiä. Mun piti konsultoida erikoislääkäriä sen munuaisesta ja siitä se ilahtui kaksin verroin: "Toinenkin emäntä!" Mahtava äijä.

Maanantaina oli kaupasta lohi loppu. Mä aattelin vähän hullutella ostamalla muikkuja lohen sijaan. Se olikin hulluttelua! Ruisjauho oli loppu, joten käytin grahamjauhoa ja siitäkin tuli ihan hyvää. Kunpa olisin vielä muistanut maustaa kaloja jotenkin, niin olisi tullut erittäinkin hyvää. Mä suorastaan hämmästyin siitä, kuinka helppoa muikkujen paistaminen on. Ehkä niitä uskaltaa tehdä toistekin.

Mun elämä on kyllä surkeeta, kun mulle ei tapahdu mitään. Viikon jännittävin hetki on muikunpaisto. Ehkä se johtuu kesästä. Tai sit se johtuu ihan vaan siitä että mä oon tylsä. Parasta olla kirjoittamatta.

Elämyskameli suosittelee
paistetut muikut

Rea

Mä heitin mun vanhat, jo yläasteaikoina ostetut lenkkarit roskiin Töölönlahti Blackjackin jälkeen, kun niissä oli reikä ja ne oli muutenkin hirvittävän kulahtaneet sekä vähän pienet. Eilen illalla teki mieli lähteä kävelemään ja jouduin sitten menemään tavallisissa kengissä, kun olin unohtanut ostaa uudet lenkkarit. Ihminen näyttää muuten harvinaisen typerältä verkkareissa ja nahkakengissä. En halunnut enää kokea samaa pikkukenkänöyryytystä, joten tänään piti mennä ostamaan lenkkarit. Yllätyin varsin iloisesti huomatessani, että sopivat hyvät lenkkarit löytyivät varsin helposti ja yllättäen oli alennusmyyntikin, joten ne olivat vieläpä mukavan edulliset. Erinomaista. Tätä varten varmaan on alennusmyyntejä. Ostettiin muutakin tarpeellista, kuten monitoimilisäosa sauvasekoittimeen, lasipurkki itsetehdyn myslin säilyttämistä varten ja muutama murokulho (Handyman maksoi, toim. huom). Nyt on hyvä olla tyytyväinen.

Mä tykkään kuunnella kävellessäni podcasteja. Kuuntelen mm. Freakonomics-, Korporaatio- ja Nerdist-podcasteja, jotka on kovin viihdyttäviä ja etsin koko ajan muutakin hauskaa kuunneltavaa. Ajattelin siirtyä seuraavaksi äänikirjoihin, tarkoitus oli aloittaa Harry Potterin seiskakirjasta. Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä se ei ole myynnissä iTunesissa. Kaikki muut HP-äänikirjat sieltä löytyy, mutta ei seiskaa eikä ole kuulemma tulossakaan. Tämä on mun mielestä ihan käsittämätöntä, koska se on kyllä tehty, mutten halua ostaa sitä CD:llä. Kuinka rasittavaa! Ehkä pitäisi keksiä sit joku toinen kirja kuunneltavaksi, koska mitään torrenttia mä en osaa enkä haluakaan ladata.

Elämyskameli suosittelee
alennusmyynti (tää yllätti mut itsenikin)

Lasten kasvatuksesta

Mä olin eilen Stadikan hyppyaltaassa venyttelemässä samaan aikaan, kun kolmen lapsen perhe pulikoi siinä. Perheeseen kuului erehdyttävästi Timo Soinin näköinen, joskin 20 kg painavampi oletettu isä, vesijuoksuvyö selässä koiraa kelluva äiti sekä n. 15-, 12- ja 9-vuotiaat pojat. Isä luuli olevansa joku perheensä life coach ja antoi pojille hyviä treenivinkkejä: "Mikael! Ui täysii! Mähän sanoin et sun pitää uida täysii!", "Riku, älä lorvi siellä vaan tuu tänne!" Ja kun Mikael (se vanhin) ei uinut täysii vaan omaa vauhtiaan, niin isä sanoi pettyneenä äidille: "Kato nyt. Ei tohon jätkään saa millään vauhtii." Isoveljet hieman kiusasivat Rikua (kuopus), mistä tuohtuneena Riku (siis noin 9-vuotias) alkoi itkeä valittavalla äänellä "Noi kiusaa-aa", minkä jälkeen koko muu perhe nauroi Rikulle pitkän aikaa. Mä en tiedä lasten kasvatuksesta juuri mitään, mutta sen mä tiedän, että ne teki sitä väärin. Melkein teki mieli mennä sanomaan, että vähän ryhtiä nyt tohon meininkiin ja antakaa Mikaelin löytää itse liikunnan riemu älkääkä olko niin pettyneitä, kun se ei nyt viitikään tanssia Timo Soinin näköisen miehen pillin tahtiin.

Uimastadionilla on aivan nerokkaan uuden aiemmin raportoimatta jääneen vesijuoksutyylin kehittänyt mies. Tämä uusi tyyli on sellainen, että vesijuoksuvyön kelluttava osa pidetään vatsalla eikä selässä. Tämä saattaisi aktivoida vatsalihaksia perustyyliä paremmin, mikäli keskittyisi niihin eikä menisi koira-asennossa, kuten U-stadionmies. Mä ihailen sen heittäytymistä - vaikka kainaloiden alla painava vyö selkeästi hankaloittaa käsien liikettä ja kaikilla muilla vyö on selän puolella, niin tämä jannu vetää viikosta toiseen hankalasti vyö vatsalla. Asialleen omistautunut kaveri. Mä liketän.

Juhannus oli jälleen mukava. Meillä oli jo perinteeksi muodostuneet kaupunkijuhannusjuhlat. Tällä kertaa ei satanut grillattaessa. Grilliin laitettiin luomuvasikkaa, luomuvasikkamakkaraa ja hirvi-villisikamakkaraa. Lisäksi tehtiin itse falafeleja (avusta suurkiitos Geelle ja Långstrumpille!), ne oli tosi hyviä. Sallaadia ym oli myös tarjolla. Jälkkäriksi mä tein raparperipiirakan, joka koki vastoinkäymisiä perinteiseen tapaan - puolet raparpereista oli niljaantunut ja korvasin ne omenalla. Sitten omenat loppuivat ja laitoin sekaan vielä mustaherukkaa. Näytti kuitenkin jokseenkin kelpaavan. Olin tyytyväinen.

Elämyskameli suosittelee
itse tehdyt falafelit

Itse rauhallisuus

Nyt Meilahti päätti, ettei ne haluukaan mua ennen kuin ensi keväänä. Mikä ihana rauhallisuus laskeutuikaan! Mainiota. Ainoastaan talvisäiden ja junien kimppa mietityttää, mutta eiköhän sekin jotenkin selviä. Esim. niin, että mä seison pakkasessa Pasilassa aamusta toiseen. Joku yritti lohdutella, että kylmin talvi kestää kuitenkin vain noin kolme kuukautta. Sori vaan, ei lohduta.

Mä oon todennut olevani niin vanha, että lihakset kipeytyy jo vesijuoksustakin ja jumpan jälkeen ne suorastaan ulvoo armoa. Niinpä olen ottanut tavaksi venytellä joka pulikointikerran jälkeen 10 minuuttia ja kas - kivut ovat loppuneet. Venyttelyä suositellaan harrastamaan jo senkin takia, että se ehkäisee loukkaantumisilta. Tätä mä en vesijuoksijana tajuu - ainoa loukkaantuminen minkä mä oon vesijuoksussa kohdannut, on ollut henkistä laatua enkä ymmärrä, kuinka venyttely voi siltä suojella. Tai ehkä mua suojelee henkisiltä loukkaantumisilta se, etten mä venyttele vesijuoksuradalla (kuten monet) vaan siirryn hyppyaltaaseen venyttelemään. Eilen meinasi kyllä ottaa ohraleipä, kun uimari otti suunnan suoraan mun venyttelyä kohden enkä siinä jalkasolmussa päässyt nopeasti pakoon. Onneksi mä selvisin kuitenkin ilman kliinisiä vamman merkkejä.

Elämyskameli suosittelee
venyttely

Työangstia

Työ on edelleen kivaa, mutta uudet käänteet on saaneet mut jännittämään. Mähän oon jo joskus helmikuussa sopinut meneväni syyskuusta lähtien Espooseen töihin. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa on kova radiologisairaalalääkäripula ja ne ehkä haluisivat mut sinne jo syksyllä, jotta saisivat lisää porukkaa päivystysrinkiin. Å ena sidan ne miettii, että jostain on haalittava työntekijöitä, mutta å andra sidan ois kiva, jos ne työntekijät osaisivat jotain eivätkä vain olisi tiellä. Niinpä nyt jopa professoritasolla on mietitty mun tilannetta ja päätetty, että syyskuussa mun pitää tulla esittämään näyttöjä päivystykseen ja jos täytän kriteerit, siirryn loka-marraskuulta sitten Meilahteen. Aika hurjaa. Mua ahdisti tässä ehkä eniten se, että mä oon jo siis sopinut työn muualle eikä tunnu kauheen reilulta sanoa, että ähäkutti en tuukaan, mutta tämä huoli väistyi, kun Jorvin ylilääkäri lähetti mulle valtavan ymmärtäväisen meilin ja toivotti tervetulleeksi sitten myöhemmin, mikäli nyt Meilahti vie. Kiduttavaisinta tässä on kyllä se, että täytyy odotella syksyyn asti tietääkseen, missä on syksyllä töissä. Semmoinen ei sovi mulle yhtään, mä oon enneagrammissa ysi!

Tapaturma

Mä jouduin työtapaturmaan. Olin toimenpidettä varten ottamassa hanskoja kaapista, kun kaapin päällä ollut pahvilaatikko putosi ja sen kulma pamahti suoraan mua otsaan ja laatikko itsessään mäjähti mua poskeen. Onneksi laatikossa ei ollut mitään painavaa, mutta laatikko itsessään oli melko kookas (digiboksia selvästi suurempi). Se teki niin kipeää että ihan kyynelet tuli silmiin. Pelkäsin, että otsaan tulee hirveä sarvi ja menin hautomaan naamaani naapurihuoneen pritsille. Onneksi on työkavereita, toimenpiteestä ei olisi tullut kylmäpussi naamalla mitään. Ei siihen suurempaa kuhmua tullut, mutta on se vieläkin aika hellä ja iholla on punainen nirhauma. Handyman tykkää tökkiä sitä kipeää kohtaa. Ei mennyt hukkaan

Tänään Hullu Hattara sattui olemaan mun kanssa samaan aikaan jälleen Stadikalla. Suihkussa se käyttäytyi itselleen sopivalla tavalla (hieroi itseään Palmolive-saippuan purkilla ja puhui koko ajan vihaisesti itsekseen), mutta altaassa se oli kuin uusi ihminen. Sillä oli joku kaveri, jonka kanssa se jutteli iloisesti, vesijuoksi siivosti eikä ollut yhtään vihainen. Kuulin kaveruksia ohittaessani Hattaran kertovan lopettaneensa kaljan juonnin viime heinäkuussa "ja tulihan sitä juotua". Nyt menee kuulemma enää likööriä. Mua ilahduttaa Hullun Hattaran rauhoittuminen.

Elämyskameli suosittelee
kaljan juonnin lopettaminen

Propagandaa

Joku oli tänään liimannut meidän rapunoveen (ulkopuolelle siten että teksti oli luettavissa kuitenkin sisäpuolelta) ruotsinkielisen poliittisen pamfletin. Se oli mun mielestä niin innokkaasti tehty, että menin vielä lukemaan sen. Viestissä kerrottiin, että hallitusneuvottelut ovat taas kaatumassa, mistä syystä kommunisteille virtaa tukea. Mä en osannut nyt oikein ehkä suhtautua asianmukaisesti, koska mulle päällimmäiseksi kysymykseksi jäi, että kuinka moni helsinkiläinen suomenruotsalainen kannattaa kommunisteja. Vai onko kannatus siksi heikkoa, ettei aiemmin ole annettu asiallista kommunisti-informaatiota myös ruotsiksi?

Mä vein vanhemmat tänään myöhästyneille nimipäiväkahveille torille. Tai ne maksoi, kun itse tahtoivat sinne torille mennä, mutta aiheena oli mun nimipäivä. Ehkä pitää mennä myös viikon päästä, koska ensi viikolla vietetään Äidin nimipäiviä. Torilla on niin mukavaa. Se tunnelma on jotenkin niin seitkytlukulainen. Jossain on aina hanuristi (tällä kertaa oikein hanuri-kitara-bassobändi, joilla oli villisti käsiä taputtava tanssimummokin) ja torin toisessa päässä joku myy koreja. Ihmisten koritarpeet mahtaa olla arvaamattoman suuria, kun korien myyminen on ilmeisen kannattavaa. Lisäksi torilla (ainakin Hakaniemessä) myydään kalaa. Tarvitsee olla varmaan ihan tietynlainen ihminen, että ostaa kalaa torilta hellepäivänä. Mulle jopa halli on helteellä kalanostopaikkana epäilyttävä. Siksi mä meninkin Stockmannille. Kuumilla ilmoilla ei tee mieli paistaa mitään uunissa, joten mä kysyin kalapojalta, että mitä rasvaista kalaa (paitsi siikaa, siitä mä en tykkää) kannattaisi paistaa pannulla ja kaveri suositteli lohimedaljonkia. Mä oon usein katsellut medaljonkeja kiinnostuneena, mutten ole uskaltanut ostaa, kun olen pelännyt valmistamisen olevan vaikeaa tai ainakin tuhoontuomittua. Nyt mä rohkaistuin ja ostin kolme medaljonkia. Kalapoika luuli mun ilmeisesti olevan ihan uusavuton, kun se muistutteli esim. siitä, että pannu kannattaa lämmittää ennen kuin sillä alkaa paistaa. Liikuttava.

Elämyskameli suosittelee
ruotsinkielinen politiikka (politik)

Muskelit

Puistojumppakausi alkoi tällä viikolla. Mä kävin Stadikan puistojumpassa tiistaina ja torstaina eli olin kohtalaisen reipas. Tiistaina oli kiva ohjaaja, jolla oli järkevät liikkeet ja muutenkin paketti kasassa, torstaina oli outo ohjaaja, joka ei ehkä ihan tajunnut olevansa rennossa puistofiiliksessä vaan teetti niin raskaita juttuja, että lähinnä sen kaverit jaksoivat puuhata mukana. Ei antanut vaihtoehtoliikkeitäkään. Harmi vaan, että ohjaajat on ainakin aiempina kesinä vaihdelleet ihan randomilla, joten tätä huonoa ohjaajaa ei voi etukäteen suunnitella välttelevänsä. Molemmat jumpat oli kyllä sillä mittarilla tehokkaita, että erinäiset ruumiinosat on olleet keskiviikosta lähtien varsin kipeinä. Istumasta seisomaan nousu onnistuu vain kankeasti ja kivuliaasti, taakseen katsoessa on hyvä liikkua jaloista lähtien ja kumartuessa on syytä parahtaa. Mulla ehkä puuttuu jokin endorfiinireseptori, koska mun mielestä tää kipu ei oo yhtään kivaa. Silti on tiistaina taas mentävä, koska jumppaa järjestetään. Huooh.

Mä oon ollut loppuviikon jälleen töissä sijoitettuna toiseen yksikköön. Tänään oli niin kiire päivä, että jossain vaiheessa meinasi jo tuska tulla. Työlista ei lyhentynyt yhtään, vaan mitä enemmän tutkimuksia teki, sitä enemmän tuli uusia lähetteitä. Se on tosi harvinaista. Yleensä tutkimuksia on päivän aikana ehkä kymmenen, tänään oli 20. Muita töitä ei ehtinyt tehdä ollenkaan. Mä olin työpäivän jälkeen jo miltei uupunut, mutta silti piti jatkaa tekemään sivubisnestä eli luennoimaan mamuille gynekologiasta. Mä koin itseni miltei työn sankariksi, kun hyvin menneet luennot oli vihdoin ohi. Mut sit mä totesin, että viideltä töistä pääseminen on kai aika tavallista. Siihen meni se sankaruus.

Jäipä köyhäksi blogin anti tänään. Sori vaan.