Helsinki-döner

Mä oon nyt siis toista viikkoa lukulomalla. Lukeminen on tahmeaa, koska tällä kertaa sen hyötyä on vaikeaa hahmottaa. Edellisellä kerralla se ärsytti, koska se oli niin raskasta. Nyt lukeminen on oikeastaan kevyempää, koska kirja on tuttu, mutta tuntuu mahdottomalta opetella joka ikistä löydöstä ulkoa ja jotenkin tuntuu, että käytännön työ on opettanut enemmän kuin kirja. Kirja on hyvä niissä taudeissa, joita mä en kerrassaan osaa, mutta muuten luulen pystyväni sanomaan kuvista ainakin jotain. Toivottavasti ainakin, tentti on kuitenkin jo viikon päästä.

Ainakin Facebookissa ja Nytissä kohistu Döner Harju (ennen Döner Kallio) avasi tänään. Me mentiin ihan hipstereinä tutustumaan, se kun on tuossa kivenheiton päässä. Puoli kahdeksan aikaan mentiin ja silloin meidän edellä oli varmaan parikymmentä tilausta, odoteltiin yli puoli tuntia. Toisaalta meidän jälkeen tulleet käännytettiin takaisin kotiin ja toivotettiin tervetulleeksi huomenna. Lammas oli valitettavasti loppu, joten mä otin kanakebabin leivällä ja Handyman vegerullan. Vege on tehty seitanista, joka ei oikein mulle maistu, mutta se kana oli ihan mielettömän hyvää. Suosittelen!

Mä oon miettinyt tän uusimman tuhkarokkovillityksen takia paljon rokotuksia. Mun mielestä on ikävää, että lapsia jätetään rokottamatta, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että rokotuksia ei voi tehdä pakollisiksi. Ensinnäkin pohdin, että jäisikö joku lapsi sitten viemättä neuvolaan, syntyisikö rokottamattomien "salaneuvoloita", joissa huonolla tuurilla vielä hoitohenkilökunta olisi jotain homeopatiahihhuleita. Toiseksi on vaikeaa arvioida, mikä rokottamattomuuden rangaistus olisi.

Mulla on muutama rokotevastustaja fb-kavereissa. Nämä ovat poliittiselta kannaltaan melko punavihreitä. Tällä en toki halua sanoa, että näissä on joku kausaliteetti, ei varmaankaan ole. Jotenkin on kuitenkin pistänyt silmään, että sama tyyppi on ensin kauhistellut Turun päiväkotilasten aamupalanpoistouhkauksia ja peräänkuuluttanut solidaarisuutta ja seuraavalla viikolla vouhkaa siitä, kuinka ei voisi ikinä rokottaa lapsiaan, koska ei halua heihin mitään vieraita aineita ja koska luonnollinen immuniteetti on niin luonnollinen. Kertaakaan ei tullut mieleen, että rokottaminen on nimenomaan syvän solidaarisuuden osoitus. Tottahan on, että yleensä terveet lapset ja aikuisetkin kestävät tuhkarokon ja sikotaudin ongelmitta, mutta laumaimmuniteetti on olemassa ja sillä suojellaan nimenomaan niitä, joiden immuunipuolustus ei syystä toisesta toimi. On mielikuvituksetonta vedota leukemialapsiin, mutta jopa Lettipitko voisi sanoa leukemialapsen olevan hyvä esimerkki immunosupprimoidusta ihmisestä. Jos leukemialapsi on liian kaukainen, voisi lapsensa rokottamista aprikoiva vanhempi miettiä esimerkiksi omaa isovanhempaansa, joka on todennäköisesti huonoimmuuninen (vaikkakin nykyisovanhempi on todennäköisesti tuhkarokkonsa kyllä jo sairastanut). Solidaarisuutta, siskot ja veljet!

Elämyskameli suosittelee
Döner Harju

Raskaat yöt

Työnantajaansa ei saa julkisesti solvata. En solvaa, mutta ei liene väärin todeta, että mun edelliset päivystykset on olleet poikkeuksellisen raskaita tietoteknisistä syistä. Meillä on parin viime vuoden aikana vaihdettu tärkeimmät tietokoneohjelmat ja niissä ja etenkin niiden välisissä yhteyksissä tuntuu olevan vielä pientä hiomista. Kun samaan aikaan täysin huonosta tuurista johtuen myös osa itse kuvantamislaitteista hajoaa, kulkee kaikki tahmaisesti. Ja kun yöhommissa on yksinään vastuussa siitä, että työt tulevat tehdyksi, voi alkaa ahdistaa. Mä oon sentään aika nopea konekirjoittaja, mikä on sentään siunaus. Joillain kun se kaksisormijärjestelmä tuntuu edelleen olevan sitä, että sillä aikaa kun toinen etusormi etsii sopivaa näppäintä, toinen on suussa. Mä oon kuitenkin maksanut osan opinnoistanikin kymmensormijärjestelmällä.

Mä oon sormikasihminen. Kun on maltillisesti kylmä, mä käytän sormikkaita. Mä oon taitava hukkaamaan niitä, joten ostan yleensä edullisia neulottuja sormikkaita enkä enää mene siihen lankaan, että tekisin niitä itse (niissä on valtava työ ja omatekemän sormikkaan hukkaaminen ottaa kohtuuttomasti päähän). Samasta syystä en käytä nahkasormikkaita. Nyt syksyllä ostin Tukholmasta (mä oon niin kosmopoliitti) nolot kapasitatiiviset sormikkaat, jotka on mustat lukuunottamatta peukaloiden ja etusormien kärkiä, jotka on harmaat ja joilla voi käyttää kosketusnäyttöä. Typerä ratkaisu - kai sen metallilangan olisi voinut siihen mustaankin sekoittaa, ettei tarvitsisi hävetä nörttiyttään päivittäin. Tulee Lumiaa ikävä, sehän toimi hanskatkin kädessä. 

Näin kylmillä säillä, kun sormikkaat ei riitä, laitan niiden päälle villalapaset. Nerokasta - kun tarvii käyttää puhelinta, ei tarvitse kuitenkaan ottaa käsiä paljaaksi vaan rumat kapasitatiiviset sormikkaat tulevat esille. No nyt mun lapasten molempiin peukaloihin tuli isot reiät. Lanka on jo aikapäivää loppunut, koska ne on valmistuneet 1.11.2009, joten mä en voi paikata niitä siististi. Näin kertakäyttökulttuurissa mä heitin ne kevytkenkäisesti pois ja aloin eilen neuloa uusia saksalaista elokuvaa katsellessani. Samalla muistin, miksi mä en oo pitkään aikaan neulonut, tällä kaudella vasta muutaman pienen vauvantossun. Neulominen näet sattuu kamalasti kyynärpäähän. Muuten se on ihan oireeton. Nyt kun muistelen, niin onhan se vaivannut aiemminkin, mutta en ole jotenkin pannut merkille. Pitäisi varmaan hankkia joku neulomistuki tai lopettaa se harrastus.

Elämyskameli suosittelee

itselleen: mielenkiintoisempien juttujen kirjoittaminen (ei irtoo, oon lukulomalla)

Katseluloma

Kuvatenttiin on kolme viikkoa ja mä aloitin lukuloman. Puristit voi nyt todeta, että ei kuvatenttiin voi lukea vaan riittää kun katselee kuvia tarpeeksi tarkasti. Mulle ei taida se riittää. Täytyy lukeakin. Olen suunnitellut lukupäiväni siten, että aamuisin käyn uimassa tai kuntosalilla, puolenpäivään mennessä asemoin itseni lukutilaan ja jatkan jonnekin alkuiltaan saakka. Joinain päivinä saan tavata ihmisiä. Päiväunia saa ottaa. Viikonloppuisin saa lukea, mutta ei ole pakko. Päivystykset ovat oppimistilaisuuksia ja päivystysvapaalla saa ottaa rennosti. Ois kiva päästä läpi, mutta jos ei niin sitten huhtikuussa uudestaan.

Pakkanen muuttaa jotenkin ihmisen lämmönsäätelyä. Meillä on sisälämpötila nyt noin +20° eli pari astetta viileämpää kuin mukavana syksyaikana (ja 10° viileämpää kuin helteellä), mutta mulla on kamalan kylmä, jollei mulla oo kotihousujen alla pitkiä kalsareita. Sohvalla tarvitsen vielä torkkupeiton. Eilen nukuin päiväunet villapeiton alla kahdessa paidassa, kotihousuissa ja pitkissä kalsareissa. Siltikään ei ollut lainkaan kuuma. Töissä mulla on myös pitkät jörskit työhousujen alla. Onkohan mulla normaalisti jatkuvasti kylmä kun pitkät kalsarit ei tunnu olevan yhtään liikaa vai viluttaako pakkanen sisälläkin? Mielenkiintoinen ilmiö. Onneksi mä ostin pari vuotta sitten viidet pitkät kalsarit, on siis millä edustaa.

Meillä oli toissaillan Lettipitkon kymmenkuinen lapsi hoidossa. Pitkästä aikaa tuommoinen pieni hoitolainen. Menestyksekäs ilta - lapsi oli tyytyväinen, hoitohenkilökunta oli tyytyväinen ja vanhemmat olivat tyytyväisiä. Kyseinen hoidokki asuu Ruotsissa ja on maahanmuuttajataustastaan huolimatta omaksunut ruotsalaisen iloisuuden. Hän ei vierastanut ollenkaan, vaikka otollisessa iässä onkin ja kitisikin vain bussissa, kun oli kuuma, ja illalla, kun heräsi uniltaan toteamaan, että mamma on poissa. Muuten röhki innoissaan ja osallistui mielellään jauhelihakeiton tekemiseen järsimällä kulhonnuolijaa. Lisäksi hän toi huomaavaisesti tuliaiseksi erimakuisia Loka-vesiä (mm. kesämaku lemon pie, kaikkien vissyjen kuningas) ja Ahlgrens Bilar -makuisia Polly-karkkeja, Lapsen hoitaminen oli raskasta, mutta hauskaa. Erityisen hauskaa siitä teki se, että Lettipitko pääsi pitkästä aikaa hippaamaan ja pitämään hääparille kännisen puheen. On kiva voida olla avuksi.

Elämyskameli suosittelee

Alppiharjun nisäkäshoitola (ei jyrsijöille tai merinisäkkäille)

Rienausta

Mä oon ollu tosi iloinen siitä, että lunta ei ole vielä tullut. Myös lämmin sää on ilahduttanut mua suuresti. Tästä ei toki ääneen saa iloita, sillä se on väärä mielipide. Nyt pitää olla samaa mieltä kuin Alexander Stubb: "We need snow in the south of #Finland. #light" mutku en oo. Moni työkaveri valittelee, kun ei pääse hiihtämään tai viemään lapsia pulkkamäkeen ja Facebook on täynnä mukahauskoja voivotteluja siitä, kuinka "varmaan hypättiin talven yli kun krookukset on jo kukassa". Sitten kun lunta tulee, kuuluu asiaan ottaa valtavan kauniita tarkasti rajattuja kuvia huuruisista puista ja riemuita siitä, että joku auto on jäänyt lumikasan alle. En pidä halveksunnasta, joten en kirjoita fb:iin, kuinka mä oon ollu tosi tyytyväinen talveen tähän mennessä kun en oo astmalääkkeitänikään tarvinnu eikä oo ollu yhtään liukasta. Tänään katsoin jännittyneenä ulos, kun tuli pakkasta (vihdoin!! sydänsydän), että nykkö ne liukkaat tuli, mutta kaduthan on eilisestä kuivaneet ja nyt ei oo rapaakaan. Ymmärrän, että lunta tulee vielä ja talvi jatkuu vähintään vappuun, mutta mä oon nauttinut. Kiitos, 2013-14.

Mulla alkaa uusi lukuloma viikon päästä. Monet kaverit Lettipitko etunenässä naureskelee mun tenttiahdistukselle (osittain varmaan ihan syystä), mutta sieltä se on taas tulossa. Kuvatentti tuntuu jotenkin kaikkein mahdottomimmalta, kun ei voi selittää tietään ulos. Harva kysymys teoriatentissä olisi voinut olla sellainen, etten olisi yhtään ymmärtänyt, mihin asia liittyy, mutta kuvatentissä voi todellakin olla sellaisia kuvia, joista en osaa sanoa mitään. Mun ainoa lohtu on se, että edellisessä kuvatentissä neljä tehtävää kuudesta oli tuki- ja liikuntaelimistökuvia ja se on mulle vierain alue. En usko, että nyt voidaan laittaa samanlaista luukavalkadia. Toisaalta nyt mä oon nimenomaan ollut siellä Töölössä TULE-asioita opiskelemassa ja jos koskaan, niin nyt osaisin vastata juuri niihin kysymyksiin. Sen sijaan hermosto, joka ei ole mikään mun suurin intohimo, muttei nyt inhokkikaan, on tosi heppoisella pohjalla ja siitä tulee aina kysymys tai useampi. Onneksi mulla on se lukuloma. Hermoston kuvantamista kiertoon kuuluu neljä kuukautta ja mulla on vielä kolme niistä tekemättä, joten aihe on aika vieras. Kaikki neljä Töölöä mä oon käynyt. Silti ahdistaa hirmuisesti, koska tästä on moni mua parempi reputtanut. Teoriatenttiä ei niinkään repata.

Elämyskameli suosittelee

tenttiahdistus

Paluu menneisyyteen

Yleensä syy blogin päivittymättömyyteen on se, etten mä keksi mitään kirjoitettavaa. Nyt on ollut päinvastoin niin paljon kirjoitettavaa, että ei oo jotenkin virta riittänyt kirjoittamiseen. Budapestin matkaraportitkin jäi kirjoittamatta! Törkeetä. Nyt mä otin näppäimistön kauniiseen käteen.

Budapestissä jäätiin siis siihen, että oltiin käyty G:llä alkavassa kylpylässä, joka on huonompi kuin S:llä alkava kylpylä. Se oli torstai. Perjantaina käytiin ostoksilla. Mä löysin jalkarasvaa ja Äidille seerumia (ei sellaista seerumia, joka tulee lääkärille eka mieleen). Retail therapy ei toimi mulla, kun mä kerrassaan inhoan ostoskeskuksia. Ne on jotenkin niin kauhean tylsiä ja joka paikassa ihan samanlaisia. Samat kaupat vierekkäin lasisine seinineen, rekkeineen ja hyllyineen. Huono ilma ja ärsyttävää musiikkia. Ahdistava ostamisen tunnelma. Budapestissä nyt oli sentään onneksi penkkejä ja Corvin-keskuksessa jopa maksuton wlan. Silti on synkkää. Jotenkin vielä sellaiset erilliset kaupat taivaan alla tai tavaratalot mä siedän ja Prisman, vaikka se olisikin kauppakeskuksessa, mutta Itikseen mä en kyl ihan just mee.

Lauantaina me käytiin RiverRidella, joka on amfibioturistibussi. Ensin kierreltiin Pestin nähtävyyksiä ja sitten pulahdettiin Tonavaan. Se oli ihan hauska kokemus. Sinne tuli mentyä lähinnä sen takia, että firman perustaja on mun vanhempien kaveri Gabor, jonka pihalla me ollaan Pikkusiskon kanssa joskus 90-luvun alussa poimittu kirsikoita. Sightseeing-ajelu oli tosi avartava, kun opas kertoi vuosilukuja ja mielenkiintoisia historiapalasia. Aloin pohtia, että enhän mä Helsingistäkään sellaista tiedä ja nyt aionkin kesällä vakaasti tutustua Helsingin sightseeing-skeneen. Ainakin kerran pitää mennä turistibussilla Sibelius-monumentille.

Lauantaina oli kulttuuripäivä, kun käytiin myös House of Terrorissa (Terror haza). Kyseessä on rakennus, joka on toiminut II maailmansodan aikana Unkarin natsipuolueen pääkonttorina ja kylmän sodan aikana paikallisen salaisen poliisin päämajana. Nyt siitä oli EU-rahalla tehty muistomerkki. Ulkoisilta puitteiltaan näyttely on varmasti hienoin sotamuistomerkki, missä mä oon käynyt. Visuaaliset elementit olivat erittäin vaikuttavia. Myös tekstit oli monin paikoin kirjoitettu paitsi unkariksi myös englanniksi. Kuitenkin monessa paikkaa oli jätetty englanninkieliset tekstit tarpeettomina kirjoittamatta, mikä otti päähän. Joo, kyllä mä näen, että siinä on huopatossut, mutta ois ollu kiva tietää, onko ne huopatossut jonkun vangin tekemät, jostain hylätystä kodista löydetyt vai jonkun uhrin jalasta viedyt. Lisäksi oli mun mielestä vähän tyylitöntä laittaa viimeiseen huoneeseen vainoihin syyllisten kuvia ja nimiä. Mutta siis näyttely oli sinänsä vaikuttava ja kertoi asiasta hyvin, suosittelen kaikille Budapestin kävijöille.

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin myös mun äidin suosittelemassa Gerbeaud-kahvilassa. Siinäpä kahvila Äidin ja Handymanin makuun! Oli torttusta jos jonkinlaista, saksalaisille piparipossuja, teelajitelma joka sormelle ja jopa macaroneja alun toistakymmentä eri makua. Handyman halusi kokea olevansa luksusihminen ja tilasi macaroneja. Mäkin maistoin, mutta en tykänny, liika makeita. Handyman, herkutteleva herra.

Macaroneistakin huolimatta kyllä kaikkein vaikuttavin ruokakokemus oli rullapulla eli kürtős kalács (englanniksi chimney cake). Sokeripäällysteistä pullataikinaa kiedottiin kaulimen paksuisen puupalikan ympärille ja paistettiin avotulella. Pinnalle ripoteltiin kanelia ja/tai manteleita, pähkinöitä tms. ja syötiin kuumana. Näitä sai ostaa sieltä täältä joulumarkkinoiden kojuista ja ne oli ihan mahtavan makuisia. Sokeri sulaa pullan pinnalle kovaksi ja sisällä on pehmeää pullaa noin puolen senttimetrin paksuudelta. Kakkunen oli siis ontto ja herkullinen. Rullapulla (nimi meidän keksimä) teki Handymaniin niin suuren vaikutuksen, että se osti itselleen jopa T-paidan, jossa julistaa ikuista rakkauttaan rullapullaan. Hurraa kürtős kalács!

Muut loppuvuoden jutut laitan tähän ny tällaisina ajatuskuvina, ku en jaksa enää selittää:
-Lento Budapest-Berliini oli myöhässä ja vaikka me ehdittiin mukavasti jatkolennolle, laukut jäi Saksaan.
-Homiksen ja Katjnin jälkikasvu lukitsi itsensä meidän vessaan.
-Handyman osti kuudella eurolla Kunkkutykkejä.
-Satay-kastike on huumaavan hyvää, vaikka sen tekisi itse.
-Mä luulen, että Eton mess ja pappilan hätävara on samaa.

Elämyskameli suosittelee
Terror haza, kürtős kalács ja satay-kastike

Tonavan helmi

Nyt tulee leppoisaa reissuraporttia sitä kaivanneelle Lankomiehelle. Aattelin nimetä tän postin Pustan helmeksi, mutta googlaamalla Pustan helmi osoittautuikin Suomen sympaattisimmaksi koirapersoonaksi, joten valitsin matkatoimiston tyylittelemän Tonavan helmi -nimen. Ettei kukaan ny sit pahoittaisi mieltään.

Mä pakkasin Handymanin ja Långstrumpin mukaan ja kyäräsin ne välilaskullisella lennolla Budapestiin (joka lomalla on käytävä Berliinissä, joten välilaskun paikka oli luonnollinen). Nyt on tarkoitus katsoa kaikki ne paikat, jotka viime vuonna Långstrumpin ja Geen kanssa tehdyllä itsenäisyyspäivän matkalla jäi näkemättä ja shoppailla. Handymanille tämä on melkein uutuutta, sillä hän on käynyt Budapestissä viimeksi tammikuussa 2002, joten hänet pitää tutustuttaa kulttuuriinkin.

Jo lentokentällä oli huimaa. Laukkukarusellihuoneessa kehotettiin varomaan taxi cowboysejä ja annettiin aidon taksin tunnusmerkit. Handyman käveli ulos rakennuksesta noin viisi metriä meidän edellä ja johan se oli siellä taxin cowboyn näpeissä, kun me suoriuduttiin ulos pyöröovista. Meidän piti kokeneina Budapestin kävijöinä pelastaa mies vaarasta. Handyman on kuin orkidea, herkkä kukkanen.

Me haluttiin kerrankin asua TripAdvisorin ykköshotellissa ja sen takia ollaan Four Seasonsissa. Tää maksaa niin paljon että punastuttaa, mutta näkymä on huikea, sänky on mukava, uusi vessapaperirulla asuu omassa kangaspussissaan ja aulassa on mies, jonka työ on harjata havut kuusen alta. Ökyhotellin hintaan ei tietenkään kuulu aamiaista, joten se syödään kaupungilla, tänään Starbucksissa.

Budapestin sää on tällä hetkellä varsin samanlainen kuin Suomessa. Lämpöasteita on 5-10 ja ajoittain sataa vettä. Kuitenkin jostain syystä täällä on usein selvästi kylmempi kuin Suomessa samoissa olosuhteissa olisi. Ehkä joku pusztan tuuli meitä koettelee?

Eilen ei päästy shoppailemaan, koska kaupat oli Jeesuksen takia kiinni. Sen vuoksi me tutustuttiin paikalliseen historiaan ja kulttuuriin. Aamiaisen jälkeen me matkustettiin jonnekin kauas esikaupunkialueelle kommunistipatsaiden teemapuistoon (Memento Park). Pieneen puistoon oli tuotu kylmän sodan aikaisia patsaita ja niitä sopi katsella sekä valokuvata. Valitettavasti ensin loppui kamerasta ja sitten vielä puhelimesta patteri. Muutama kuva kuitenkin tuli. Mää tykkäsin.

Puistosta tultiin takaisin keskustaan ja nälkäisinä mentiin Tao-nimiseen kiinalaiseen ravintolaan. Se oli kummallinen paikka. Se oli vähän niinku buffetti, mutta ei sit kuitenkaan. Kaikki ruoat oli esillä ja niistä valittiin, että mikä lisuke ja mikä soosi. Tarjoilija annosteli kumpaakin lautaselle kukkuroittain ja laittoi sitten koko systeemin mikroon. Kun kuului "pim!", ruoka oli valmista. Mun chicken, bamboo and shiitake oli vähän mauton, mutta Handymanin karamellisoitu kana suorastaan herkullista.

Lounaan jälkeen ei enää ehditty amfibiobussiin, joten mentiin kylpylään. Viime vuonnahan me käytiin Szechenyi-kylpylässä, jossa oli massoittain erilaisia altaita, joissa veden väri vaihteli keltaisesta vihreään, lämpötila kylmästä kipeään ja tuoksu sammaleesta virtsaan sekä saunoja haaleasta auditoriosaunasta täyteen holokaustihuoneeseen. Olipa siellä kuitenkin myös ihanat suuret ulkoaltaat, joissa oli mukavaa katsella pakkasiltana, kuinka kuuma vesi höyryää ja kaverin hiussuortuvat jäätyy kiinni otsaan. Siellä oli myös vauhtivirta, josta pois pääsemiseen Gee tarvitsi bulgarialaisgangsterin lapion kokoisen kämmenen. Good times. Koska siellä oli jo käyty, oli perustelu tutustua toiseen, Gellért-kylpylään. Se on Gellért-hotellin yhteydessä Budan puolella heti rannan tuntumassa. Kun oltiin maksettu ja menty porttien läpi, paperi pahoitteli että "The outdoor pool is closed. We thank You for Your understanding", jota me ei kyllä yhtään osoitettu. Otettiin kopit ja meidät vietiin koppeihimme uima-allasalueen läpi kaikki takit ja hatut päällä. Kengät oli käsketty ottaa pois ja laittaa "sleepers" jalkaan, mutta eihän meillä ollut mitään tossuja mukana. Lopputulos - Långstrumpin litimärät sukat. Sit me vaihdettiin vaatteemme kopeissamme, käytiin suihkussa ja mentiin altaille. Löydettiin yksi 36-asteinen termaaliallas ja iso uima-allas, jonne ei saanut mennä ilman myssyä. No eihän meillä mitään myssyjä ollu. Jäi uima-allas kokematta. Töin ja tuskin karttaan perehtymällä me löydettiin neljä muutakin allasta (35-, 36-, 38- ja 40-asteiset). Huomattiin myös, että ulos ravaa jengiä ja kun jostain löytyi lappu "The artificial wave pool is closed", haluttiin käydä tsekkaamassa, että oisko siellä ulkona jotain muuta allasta. Ja olihan siellä! Siinä viihdyttiin aika pitkään. Gellért sijaitsee silviisiin kaupungissa, että altaalta saattoi ihailla naapuritalojen kattoja ja kauniista valaistusta Erszebet-sillastakin näki vilauksen (paitsi Handyman ei nähny, rillit kopissa). Ulkona oli myös pieni suomalainen sauna ja virkistävä kylmäallas, johon ei uskallettu mennä, koska ollaan jänishousuja. Muita saunoja ei löydetty. Gellért oli ihan ookoo, koska siellä oli sittenkin ulkoallas. Näistä kahdesta suosittelen kuitenkin ehdottomasti Szechenyitä turistille. Se on monipuolisempi (enemmän altaita ja saunoja), ulkoaltaat ovat isommat ja se on halvempikin. Eikä sekään sijaitse kovinkaan kaukana, ihan kävelymatka keskustasta jos ei oo tajuttoman kylmä. Gellértissä oli kyllä kylttejä myös englanniksi, se oli ehdoton plussa. Szechenyissä oli joka puolella ohjeita, mutta ne oli kaikki unkariksi (Urszabetiszdä!), mikä herätti hämmennystä.

Illalla me käytiin syömässä Spinoza-ravintolassa juutalaisessa korttelissa. Se oli tosi kiva ja viihtyisä ja ruoka oli todella hyvää. Palvelu oli ystävällistä ja taitavaa (esim. kun Handymanin Limonana-lasi tyhjeni, tarjoilija oli pian paikalla ehdottamassa toista). Siellä oli elävää musiikkia (pianisti), mikä oli mun mielestä kivaa. Aika kauan kesti saada annokset pöytään, mutta me ei otettu alkuruokaa. Sitä paitsi yksi tarjoilijoista oli Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen kaksoisolento! Me tullaan mun vanhempien ja Pikkusiskon sekä Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen kanssa ensi syksynä Budapestiin juhlimaan Isin synttäreitä ja mä todellakin haluan usuttaa Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen ja sen tarjoilijan samaan tilaan. Handymanin haaveissa ne halaa ja purskahtaa itkuun. Spinozasta pitää kuitenkin muistaa, että perjantaina ja lauantaina pitää paikka varata etukäteen (voi tehdä netissä) ja varmaan maksaakin etukäteen ja lauantaina vieläpä menee kiinni klo 15:30. Muina päivinä käy mikä aika tahansa eikä tarvii varata. Moinen hankaluus tietty sapatin takia. Mutta siis todellakin kannattaa mennä, ruoka oli taivaallista ja tunnelma loistava. Ihan casual-pukeutuminen ok.

Muuten, mun sormet väsyy Ihqun Diplomi-insinööriaviomiehen pitkään nikkiin. Tästä lähtien hänet tunnettakoon Sveitsiläisenä suklaaherkkuna.

Elämyskameli suosittelee 

Spinoza-ravintola ja Szechenyi-kylpylä

24: pelvimetria

Raamattu kertoo Jeesuksen syntyneen tallissa. En ole tarkemmin perehtynyt 1. vuosisadan synnytysopin kehittyneisyyteen, mutta tarinassa ei ainakaan mainita, että kätilö tai muu synnytyksen avustaja olisi ollut paikalla. Toivottavasti Jeesus oli päätilassa eli syntyi pää edellä, koska perätilasynnytys on vielä vaarallisempi molemmille. Toki kirjallisuudesta saamme lukea, että molemmat selvisivät synnytyksestä, joten perätila shmerätila, kyllä aiemmin synnytettiin tallissa pylly edellä tulevat lapsetkin itse, mutta nyt pitää jokainen epäilty tarjontavirhe tarkistaa pelvimetrialla. (Aah, mä rakastan kömpelöitä aasinsiltoja!)

Pelvimetria on magneettitutkimus, jolla selvitetään lantion sisämitat. Näistä synnytyslääkäri eli obstetrikko arvioi, onko sikiön tarjoutuvan osan ja synnyttäjän lantion välillä sellaista epäsuhtaa, joka estää alatiesynnytyksen. Tutkimus tehdään raskauden loppuvaiheessa usein sikiön ulkokääntöyrityksen jälkeen, jos alatiesynnytystä pidetään vielä mahdollisena vaihtoehtona.

Pelvimetria voidaan joutua tekemään päivystysaikana. Lausujalle se on helppo, mutta tutkittavalle hankala. Loppuraskauden aikana kun saattaa olla aika hankalaa maata selällään paria saati pariakymmentä minuuttia. Lisäksi magneettiputki on ahdas ja sinne mahtuminenkin voi olla ongelma.  Potilaita voi kuvata loivassa kylkiasennossakin, kunhan lantio ei ole kierossa. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että potilas pyörtyy putkeen.

Radiologin homma on pelvimetriassa tosiaan vain mitata muutama yksinkertainen pituusmitta. Mä en osaa tarkemmin selittää, mitä obstetrikot niillä mitoilla tekee. Mä vaan mittaan.

Lantion keskisagittaalileike. Alhaalla oikealla valkoisena näkyvä synnyttäjän pakara ja kohdussa perätilassa oleva sikiö, jonka pylly on siis alaspäin kohdunkaulaan suuntautuen 

Aksiaalileike lonkkanivelten korkeudelta. Punaisella nuolella merkitty kohtu, sinisin nuolin reisiluiden päät

Sagittaalisarja, kaksosraskaus

Nyt jää joulukalenteri taas tauolle. Riemukasta (eilistä) festivusta ja iloista joulua koko Kamelin kuulijakunnalle! Kiitän lukijoita innokkaasta joulukalenterin seuraamisesta ja suoranaisesta palauteryöpystä. Tämän vuoden kalenteri tuntuu olleen monen lukijan suosikki. Kiva kuulla! 

Itse vietän jouluaaton 14 viimeistä ja joulupäivän 10 ensimmäistä tuntia Töölön sairaalassa, mutta joulupäivänä klo 10:00 alkaa loma ja samana päivänä jännittävä elämysmatka Budapestiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa. Eiköhän siitäkin jotain raporttia saada tulemaan.

23: kaulasuonten Doppler-ultraääni

Katsoin eilen illalla Poirot'n nauhalta ja vasta kymmenen jälkeen tajusin, että olin vähällä unohtaa tän postauksen. Jumankekka. Ja kun tähän ei tullut toivetta, piti äkkiä keksiä joku.

Aivoverenkiertohäiriöt ovat tavallisia ja tärkeä syy invaliditeettiin. Niihin on monta syytä, joista yksi leikkauksella hoidettava syy on kaulavaltimoiden ahtautuminen valtimonkovettumataudin vuoksi. Tämän vuoksi riski-iässä olevien ohimeneviksi aivoverenkiertohäiriöiksi sopivissa oireissa on kaulasuonet aiheellista tutkia ja ultraääni on ensimmäinen radiologinen menetelmä.

Doppler-ilmiö on käsitelty jossain yläasteen tai lukion fysiikassa. Idea on se, että liikkuvan materiaalin lähettämät ääniaallot muuttavat taajuuttaan liikkeen mukaan (insinöörit voi selittää paremmin). Kun ambulanssi lähestyy, piipaaääni kuulostaa muuttuvan korkeammaksi ja kun se loittonee, matalammaksi. Samoin toimivat liikkuvat verisolut suonessa. Tätä voidaan käyttää hyväksi ultraäänessä ja Dopplerin avulla pystytään mittaamaan liikkuvien verisolujen nopeutta. Ja kun tiedetään, että sama määrä nestettä liikkuu nopeammin kapeammassa kuin leveämmässä putkessa, voidaan tästä arvioida verisuonen mahdollista ahtaumaa. Epäselvää? Niin vähän mullekin.

Kaulasuonten Doppler-uä kertoo siis kaulasuonissa virtaavan veren nopeuden. Liian suuri virtausnopeus viittaa suonen ahtaumaan. Jos kaulavaltimo eli aivoihin happea kuljettava suoni on merkittävästi ahtautunut, altistuu potilas aivoverenkiertohäiriölle. Ja kun kirurgi tulee ja hoitaa suonen taas kauniiksi, vähenee aivoverenkiertohäiriöriski. Käytännössä pelkän ultraäänen perusteella ketään ei leikata vaan ahtaumaepäilyissä tehdään seuraavaksi TT, jossa nähdään verisuonen läpimitta suoraan eikä luoteta epäsuoriin merkkeihin. Ultraäänellä itse ahtaumaa ei välttämättä kunnolla näe.

Sekavasta vähemmän kaunis virsi, mutta kello on jo 23 ja mulla on työaamu.

22: defekografia

Radiologisilla tutkimuksilla voidaan tutkia paitsi elimistön rakennetta (anatomia), joissain tapauksissa myös sen toimintaa (fysiologia). Esimerkiksi aiemmin läpikäyty nielemisfunktiotutkimus kuvaa fysiologiaa eli nielun toimintaa. Lukijatoiveesta esittelen nyt toisenlaisen toimintakuvauksen.

Defekaatio tarkoittaa ulostamista, grafia kuvantamista. Defekografia on siis ulostamisen kuvaamista. Erilaisissa ulostamisvaivoissa voidaan haluta selvittää, että kuinka peräpää toimii. Oikein tyypillinen defekografiapotilas on aiemmin alateitse synnyttänyt 50-60-vuotias nainen, jonka ongelmana on ulostepidätyskyvyttömyys. Alatiesynnytyshän altistaa peräaukon sulkijalihasten heikkoudelle erityisesti, jos lantionpohjan lihakset eivät ole hyvässä kunnossa. Älkää kuitenkaan surko liikoja, alatiesynnyttäneet! Sektiosynnytys kun altistaa suolitukoksille. Äidin on kärsittävä jälkikasvunsa vuoksi niin monella tavalla.

Aiemmin defekografia tehtiin läpivalaisussa, jolloin potilaan peräsuoli täytettiin varjoainegeelillä, emättimeen laitettiin varjoaineeseen kastettu tamponi (jotta läpivalaisukuvista nähdään, missä emätin ulostaessa on), potilas istui ämpärillä ja läpivalaisulla kuvattiin, kun potilas ulosti varjoaineen ämpäriin. Varjoainepatsaan muodosta arvioitiin, kuinka peräsuolen seinämät ja limakalvot liikkuvat ulostamisen aikana. Minäkin olen näitä tutkimuksia tehnyt Jorvissa pari vuotta sitten joitakin kymmeniä. Nykyään monissa paikoissa vanha defekografia on hylätty ja tilalle on otettu magneettidefekografia. Siinä on muuten sama idea, mutta potilas kakkii peräsuoleensa laitetut varjoainegeelit selinmakuulla magneettiputkessa. Yllättäen tämä ei ole ihan niin mahdottoman vaikeaa kuin miltä se kuulostaa, sanovat potilaat. Tätä mä en sentään oo kokeillut. Magneettidefekografia on perinteistä läpivalaisudefekografiaa parempi siinä mielessä, että siinä nähdään myös kaikki peräsuolta ympäröivät rakenteet toisin kuin läpivalossa, jossa nähdään vain varjoaine ja luut. Siitä sitten arvioidaan, että kuinka se peräsuoli toimii.

Videolla ulostustapahtuma magneettikuvassa. Blogin kirjoittaja ei vastaa katsojan ajatuksista. Älä katso, jos kakkaaminen aiheuttaa pahoinvointia.

MR-defekografia, potilaalla on emättimen ja peräsuolen välisen seinämän heikkoutta, minkä vuoksi peräsuolen etuseinämä työntyy ulostaessa eteenpäin

21: lannerangan magneettikuvaus

Multa on otettu keuhkokuva ja nilkan natiiviröntgen. Mitään noista aiemmin kerrotuista hienoista tutkimuksista mulle ei oo onneksi tarvinnut tehdä. Mulle on kuitenkin tehty lannerangan magneetti syksyllä 2011, kun mulla oli kipua jaloissa ja pakaroissa ja sieltä löydettiin iso välilevytyrä, joka painoi hermojuuria. Se leikattiin jouluna 2011 ja mä olin vuoden kivuton. 19.12.2012 mulla alkoi uudestaan samantyyppinen kipu, mutta pelkurina en uskaltanut mennä uudestaan magneettiin. Jälkeenpäin se oli oikea ratkaisu, koska se parani sitten toukokuussa. Nyt on selkä oireeton (kop kop).

Lannerangan magneetti on kovin yleinen tutkimus. Se on myös kaikista paras tutkimus, jos epäillään hermojuuriongelmaa. Potilaalle se on periaatteessa helppo - siinä makaat selälläsi 20-30 min (käytännössä esim. mun selkä oli kipeä nimenomaan selinmakuulla ja ne 20 min oli tuskaa). Jos epäillään tulehdusta, kasvainta tai jos selkää on aiemmin leikattu, annetaan yleensä varjoainetta suoneen.

Muita lannerangan tutkimusmenetelmiä on ihan tavallinen röntgenkuva, josta näkee esim. nikamien asennon toisiinsa nähden. Kuvan voi ottaa myös eri asennoissa (esim. etu- ja taaksetaivutuksessa, jolloin nähdään, liikkuvatko nikamat toisiinsa nähden). TT:llä voi tutkia murtumia. Joskus, jos magneettia ei jostain syystä voida tehdä, voidaan potilaalle ruiskuttaa varjoainetta selkäydinnesteeseen ja tällä tavalla nähdä, painaako jokin prosessi (esim. välilevytyrä) hermojuuria.

Tää aihe sopii tähän hetkeen tosi hyvin, koska mä nyt just hermostuneena odottelen Töölön päivystyksessä ensimmäistä lannerangan magneettia, joka mun pitää lausua ihan ite. Jumpe sentään.

Nuoren miehen lanneranka, alimmassa nikamavälissä on pieni välilevytyrä

20: sepelvaltimoiden TT-angio

Meikkuun on tullut uusi hieno TT-laite. Mä sain luvan mennä tänään äimistelemään, kun sille kehiteltiin sydämen tutkimusohjelmia. Hurjan kiinnostavaa mun mielestä, mutta en pitkästytä lukijoita sillä.

Sepelvaltimotauti on varsin yleinen sydänsairaus. Siinä sydänlihakseen happea tuovissa valtimoissa (sepelvaltimoissa) on ahtautumia ja niihin kehittyy huonolla tuurilla sydäninfarktin aiheuttavia tukoksia. Nykyään sepelvaltimotautia voidaan hoitaa monin tavoin, joista Vilunki tietää paljon enemmän kuin minä. Yksi hoitomuoto on pallolaajennukset samaan tapaan kuin alaraajoissa sekä suonten stenttaukset eli aukipitävän putken asennus suonen sisään. Toisin kuin alaraajoissa, sepelvaltimoiden angiografiat tekee kardiologi (sisätautilääkäri) eikä radiologi. Perinteinen angiografia on kovin työläs ja kun tauti on yleinen, eivät kardiologit muuta ehtisi tehdäkään kuin angioita, jos ihan jokainen rintakipuilija pitäisi angioida. Niinpä on kehitetty muita tutkimusmenetelmiä, joista sepelvaltimoiden TT-angiografia on yksi. Ne tulee jatkossa olemaan mun perustyötä.

Sepelvaltimoiden TT-angiokuvassa ruiskutetaan varjoainetta suoneen ja kuvataan sydän TT:llä siinä vaiheessa, kun varjoaine on sepelvaltimoissa. Koska sepelvaltimo on läpimitaltaan melko pieni, olisi erittäin tärkeää saada vähän liikkuneet kuvat, liike näet hankaloittaa TT-tutkimuksen tulkintaa. Tämä on tietysti haaste, koska sydän liikkuu jatkuvasti. Tähän on joku fiksu ihminen keksinyt, että voidaan EKG:sta seurata, koska sydän olisi mahdollisimman eniten paikallaan ja kuvata juuri sillä hetkellä. Ja kun nykyiset hienot TT-laitteet saavat kuvattua sydämen 75 millisekunnissa, saadaan niillä käsittämättömän hienoa kuvaa pikkuriikkisellä sädeannoksella (sori, unohdin ottaa mallikuvia).

Sepelvaltimoiden TT-angio sopii erityisesti niille, joilla sepelvaltimotaudin riski arvioidaan vähäiseksi, koska runsaat kalkkeumat vaikeuttavat sen tulkintaa eikä siinä voida tehdä toimenpiteitä (esim. niitä pallolaajennuksia). Se sopii siis erittäin hyvin perinteisen angion pariksi, koska se on taas suositeltava etenkin niille potilaille, joiden sepelvaltimotaudin riski arvioidaan korkeaksi. Match made in heaven.

19: FAST

FAST (focused assessment with sonography for trauma) on yleensä ensimmäinen vakavasti vammautuneelle potilaalle tehtävä radiologinen tutkimus. Ambulanssimiehistö pyrkii stabiloimaan potilaan ennen kuljetusta sairaalaan. Sairaalassa hoitava traumatologi tekee ensiarvion kuultuaan ambulanssimiehistön raportin. Ensiarvion aikana hoitajat asettavat potilaalle tippoja, mittaavat verenpaineen ja happisaturaation sekä positavat potilaan vaatteet. Tämän jälkeen traumatologi pyytää FASTin. Valot sammutetaan ja radiologi on 10-20 sekunnin ajan tähti. FASTin tarkoitus ei ole tutkia elimiä vaan poissulkea suuret vuodot sydänpussista, vatsaontelosta ja keuhkopusseista. Nämä näkee nopeasti. Jos suuria nestekertymiä ei ole, voidaan potilaan tilaa vielä stabiloida ja ottaa keuhkojen ja lantion natiivikuvaukset. Tämän jälkeen potilas viedään TT:aan ja häneltä kuvataan yleensä aina pää, kaularanka ja vartalo. Jos FASTissa nähdään runsaasti nestettä eli suuri vuoto, saatetaan potilas viedä saman tien leikkaussaliin. Näin kävi kerran minun päivystyksessäni, mutta silloin tutkimuksen teki päivystyskaveri. Onneksi se on harvinaista.

17: kaularangan tietokonetomografia

Töölön yössä mun kauneusunia häiritsee useimmin pään TT tai kaularangan TT tai molemmat. Kaularankaa ei käytännössä ikinä kuvata TT:llä muuten kuin vammatapauksissa, mutta niissä TT on ehdottomasti se oikea tutkimus. Jos epäillään kaularangan murtumaa, ei kaularangan röntgenkuva ole kelvollinen. Sillä ei murtumaa voi poissulkea ja toisaalta jos siinä näkyy murtuma, täytyy kaularangan TT kuvata kuitenkin eli kaularangan kuvaaminen natiiviröntgenillä traumatilanteessa on väärä ratkaisu. Eri asia toki kroonisemmissa vaivoissa ja esim. leikkauksen jälkeisessä seurannassa.

Kaularangan TT-tutkimus tehdään ns. luuasetuksin eli varsin vähin sätein (luun ja pehmytkudoksen välinen luontainen tiheysero on niin suuri, ettei säteitä tarvitse yhtä paljon kuin eri pehmytkudoksia keskenään vertaillessa. Potilas makaa selällään eikä kauluri haittaa tutkimusta. Hoitaja tekee poikkileikekuvista sivusuuntaiset ja joskus myös etusuuntaiset reformaatit. Kuvista näkee hyvin mahdolliset nikamien murtumat ja sijoiltaanmenot. Jos epäillään esimerkiksi selkäydintä painavaa verenvuotoa, tarvitaan magneettikuvausta.

17: aivojen magneettikuvaus

Magneetti sopii erityisen hyvin aivojen kuvantamiseen. Aivot pysyvät paikallaan hengityksestä huolimatta, joten jos kestää maata ahtaassa kammiossa pää pienessä häkissä, on tutkimus helppo. Lisäksi aivojen magneettikuvat on mun mielestä yksiä esteettisesti kauneimmista kuvista.

Kuten aivojen TT-postissa esittelin, magneetti on TT:tä herkempi ja tarkempi melkein kaikissa aivosairauksissa, mutta huonomman saatavuutensa ja hitautensa vuoksi, mutta kiireettömissä jutuissa se on ylivertainen. Monia tauteja ei TT:llä pysty lainkaan arvioimaan. Moni tautiepäily syntyy TT:llä ja löydöstä selvitellään lähemmin magneetilla.

Mun piti mennä helmikuussa ekaa kertaa tutustumaan pään magneettiin, mutta se lykkääntyy eteenpäin sijoitusmuutosten vuoksi. Helmikuussa mulla on kuvatentti, jota varten mun pitää sit vain lukea kirjoista että mitä sieltä etsitään.

Normaalit aivot poikkileikkeissä (ns. aksiaalileikkeet)

Normaalit aivot koronaalileikkeissä

Yksittäinen normaalien aivojen varjoainetehosteinen sagittaalileike keskiviivasta

Eikö olekin kauniita kuvia?

16: nilkan natiiviröntgenkuva

Nyt tasapainoillaan liukkaan ja pitävän välillä. Tilannetta komplisoi vielä joillekin jalkakäytäville jo ripoteltu hiekka, joka muljuu kengän alla. Mä oon tällä kaudella jo kerran horjahtanut kadulla olevaan kuoppaan, mutta en onneksi kaatunut. Mä oon ihan aktiivisesti pyrkinyt harjoittamaan nilkkoja tukevia lihaksia, koska mä oon kömpelö ja nyrjäyttänyt nilkkani jo useamman kerran. Koskaan ei oo murtunut. Monella murtuu.

Nilkkamurtumaepäilyssä perustutkimus on tavallinen natiiviröntgen, josta kuvataan kolme projektiota: suora etukuva, suora sivukuva sekä nivelraon suuntainen viisto, ns. mortise-projektio. Näistä sitten arvioidaan murtumia ja murtuman mahdollista epävakautta. Ihan jokaista nyrjähdystä ei tarvitse kuvata, on olemassa kliiniseen tutkimukseen perustuvat säännöt siitä, kuka kuvauksen tarvitsee.

Sääressä on kaksi luuta: sääriluu (tibia) ja pohjeluu (fibula). Sääriluu on tunnettavissa koko matkallaan säären etupinnalla, pohjeluu vain polven ulkosivulla ja nilkassa ulkosyrjällä. Molemmin puolin nilkassa tuntuvat pallukat ovat kehräsluita eli malleoleja, jotka eivät ole itsenäisiä luita vaan tibian (sisäkehränen) ja fibulan (ulkokehränen) ulkonevia osia. Tibia ja fibula niveltyvät nilkassa telaluuhun (talus), joka niveltyy edelleen kantaluuhun ja nilkan pikkuluihin.

Normaali nilkan etuprojektio

Normaali nilkan viistokuva 

Normaali nilkan sivukuva

Yleisimmässä nilkkamurtumassa ulkokehränen murtuu, joskus myös sisäkehränen ja ns. takakolmio, joka sijaitsee sääriluun nivelpinnan takaosassa. Nilkan pikkuluiden murtumia on joskus varsin hankala havaita tavallisesta röntgenkuvasta, niitä epäiltäessä tehdään usein TT.

Punaisella merkitty sisäkehräsen murtuma

Punaisella merkitty sisäkehräsen, sinisellä ulkokehräsen murtuma

Sinisellä merkitty ulkokehräsen, vihreällä takakolmion murtuma

Lopuksi vielä tarina Handymanista. Me oltiin eilen Kantsun Prismassa, jossa soi joululaulut. Handymania ärsytti tarina Tonttu Torvisesta, koska on todella kömpelöä sanoa, että "Tonttu Torvinen on salainen". Kun kerroin vielä tarkemmin, että hän urkkii, kurkkii, vakoilee ja sitten raportoi, kelle Pukki tänä vuonna lahjat antaa voi, hänellä on kuulolaitteet ja kiikarit sekä hän kirjaa vääryyksiä sillä tarkkuudella, että Liisa on nakellut niskojaan. Handymanilla oli tällaiselle tyypille tarkka määritelmä: "Saatanan liero!" Mä nauran edelleen.

15: nielemisfunktiotutkimus

Tähän postaukseen mun piti ottaa töistä filmi mukaan, mutta unohdin. Nielemisfunktio on yksi mun inhokkitutkimuksista sen takia, että vaikka mä osaan tehdä sen ja saan todella kauniita kuvia, en osaa tulkita niitä. Siitä tulee ikävä olo.

Suurin osa nielemisfunktiotutkittavista on Meilahdessa korvalääkäreiden lähettämiä, pienempi osa neurologien lähettämiä. Potilasryhmiä on karkeasti kaksi: nuorehkot-keski-ikäiset naiset, joilla on palan tunne kurkussa sekä vanhukset, joita yskittää syödessä tai joilla on muuten nielemisongelmia. Tyypillisesti ensimmäisestä ryhmästä ei tutkimuksissa löydy mitään ja toisella ryhmällä menee niellessä tavaraa henkitorveen. Tämä jako on käytännössä niin selvä, että voitaisiin melkein lopettaa tutkimukset kokonaan. Joskus aikoja sitten tätä käytettiin myös nielun kasvainten etsimiseen, mutta nykyään korvalääkäri on tähystänyt palantunteisten nielun jo ja nähnyt mahdollisen syövän jo tähystyksessä. Vain normaalilöydöksin tähystettyjä läpivalaistaan.

Nielemisfunktiotutkimus on siis läpivalaisututkimus. Tutkimuksessa tutkittavalle annetaan suuhun varjoainetta eri konsistensseissa (nestemäistä, kiisselimäistä ja keksiin sekoitettua), potilas nielee varjoaineen ja nielemistapahtuma kuvataan läpivalolla. Videolta päästään seuraamaan suupalan etenemistä nielussa ja monimutkaisen nielemisrefleksin toimintaa. Nielemisessähän vain ensimmäinen vaihe on tahdonalainen ja loppu menee automaattisesti refleksillä, minkä takia myös päällä seisten voi niellä.

Mä en nyt saa tästä mitään muuta sanottua, kun en juuri asiasta mitään ymmärrä.

Doping- ja TT-fani -80

Mua ei kiinnosta kilpaurheilu juuri lainkaan. Yritän pysyä jotenkin messissä ajankohtaisissa urheiluasioissa, jotta osaisi osallistua kahvipöytäkeskusteluun ja kysyä Isiltä, että mitä mieltä se on mäkihypyn/jääkiekon/kuulantyönnön/insert-any-sport-here jännittävästä tilanteesta. Sinänsä mulle on ihan sama, kuka voittaa. Mä oon sitä vastoin viime aikoina kiinnostunut dopingista ihan tosissani. Se on ilmiönä mun mielestä niin kerrassaan kummallinen, että se todella kiehtoo mua. Vuosi sitten me käytiin katsomassa Sinivalkoinen valhe ja siitä mun dopingfanitus oikeastaan lähti. Mä en tosiaan ymmärrä, että kuinka valtiota voi kiinnostaa niin kovasti joku juoksukisa. Eikö valtion pitäisi olla kiinnostunut vakavista asioista? Ei kai kukaan nyt osta hollantilaisia luistimia ihan vain sen takia, että joku hollantilainen luistelee paremmin kuin belgialainen? Jotenkin sen yksittäisen ihmisen ajatuskulkua on helpompi seurata. "Ku mä asun täällä DDR:ssä, niin voin ees joskus päästä rautaesiripun taakse jos mä otan nyt tätä testoo." tai "En mä oikeen tiiä että mitä mä haluisin tehdä isona. Voisinko mä tehdä tästä harrastuksesta työn? Vähän niinku Picasso?"

Arto Halosta tää dopingjuttu vaikuttaa kiehtovan yhtä paljon kuin mua, koska se teki toisen leffan dopingista, nimittäin Isänmaallinen mies tuli ensi-iltaan viikko sitten. Mulla oli jäljellä toissavuonna firman joululahjaksi saamiani tän vuoden lopussa happanevia kulttuuriseteleitä, joten vein Handymanin synttärileffaan Kinopalatsiin. Mä kyllä tykkäsin. Tällä kertaa tyylilajina on musta komedia, viime vuonna kyseessä oli siis dokumentti. Hahmot oli ihan mielettömiä. Mä en oo seurannut 70-80-luvun hiihtokuvioita, joten Hiihtoliiton johto oli mulle vähän tuntematonta, mutta hauskoja tyyppejä ja  etenkin Marjatta Karhumäki (ilmiselvä Marja-Liisa Kirvesniemi) oli ihan hulvaton. Naispäähahmo, Pamela Tolan esittämä "Aino Turpeinen" (=Marjo Matikainen?) oli söötti mutta ihmisenä vähän kummallinen. Martti Suosalon esittämä miespäähahmo Toivo oli herttainen ja mukava. Juoni oli aika heppoinen, mutta elokuva oli 80-luvun ja etenkin dopingin kuvauksena loistava. Lääkäri mussa pohti, että tuleeko hiihtäjille raudankertymäongelmaa, kun saavat verensiirtoja yhtä paljon kuin leukemialapset. No, tää arvostelu oli aika huono, mutta kyllä muutkin osaa. Demari haukkui kaiken ja Yle oli pettynyt näyttelijöiden hiihtotekniikkaan.

Mä en oo oikein ikinä ehtinyt innostumaan bändeistä silloin kun ne oli in. Mä järkytyin, että mun paras kaveri on pahis, kun se oli saanut 9-vuotiaana Roxeten kasetin. Esiteininä mä en päässyt NKOTB:n kelkkaan enkä teininä tajunnut Take Thatia. Viime vuosina mä oon innostunut Robbie Williamsista ja nyt viisi vuotta Take Thatin yhteenpalaamisesta oon ihan haltioissani TT:n uudesta materiaalista. Pitäisi varmaankin hommata joku Take That -levy, koska nyt mä kuuntelen kotona jatkuvasti repeatilla Patiencea ja The Floodia. Take That jee!

Elämyskameli suosittelee
Take That

14: pleurapunktio

Pleura eli keuhkopussi on kaksilehtinen pussimainen elin. Sisempi lehti verhoaa keuhkoa ja ulompi lehti on kiinni rintakehän seinämässä. Normaalisti keuhkopussissa on muutama millilitra nestettä, joka sallii keuhkon kitkattoman hengitysliikkeen. Erilaiset sairaudentilat saattavat lisätä tämän nesteen määrää ja/tai muuttaa sen koostumusta. Esimerkiksi kylkiluunmurtumassa saattaa keuhkopussiin vuotaa verta, lymfoomassa rasvaa sisältävää maitiaisnestettä, sydämen vajaatoiminnassa kirkasta vähän proteiinia sisältävää nestettä, bakteeritulehduksessa märkää ja keuhkosyövässä kirkasta runsaasti proteiinia sisältävää nestettä. Nesteen lisääntymistä on helppo epäillä tavallisesta thoraxkuvasta tai CT-tutkimuksesta, mutta sen koostumusta ei voida tarkemmin arvioida ilman näytettä. Niinpä sellainen aina halutaan, joten on tehtävä pleurapunktio.

Monessa sairaalassa hoitava lääkäri tekee pleurapunktiot, koska kun nestettä on runsaasti, ei se ole mitenkään kummallinen temppu. Helsingin seudulla kuitenkin on tapana pyytää radiologia tekemään melkein ne kaikki (no, anestesiologit tekevät ne tehoilla joskus).  Kovin usein nesteen tyhjennyksen tarkoituksena on selvittää, mitä nestettä se on eli hakea sieltä näytteet, mutta usein toimenpiteellä on myös hoidollinen merkitys. Jos nestettä on paljon, sen poistaminen helpottaa hengitystä. Etenkin silloin, kun nesteen syy tiedetään (esim. levinnyt syöpä), ei yleensä näytteitä tarvita, mutta silloin pleuran tyhjentäminen on yölläkin järkevää, jos sillä saadaan tuskaa vähennettyä.

Pleurapunktiossa aina ekana katsotaan ultraäänellä, missä nestettä on. Ihanteellisesti potilas istuu sängyn laidalla lievässä etukenossa selkä radiologiin päin. Jos potilas on huonossa kunnossa, voidaan pleuraa tyhjentää myös kylkimakuulla, jos nestettä on runsaasti. Selkä pestään pistopaikalta. Iho ja pleuran pinta puudutetaan (pleura on kovin tuntoherkkä) ja tämän jälkeen viedään pleuraonteloon neulan avulla ohut muoviletku, käytännössä samanlainen härveli kuin jos on tiputuksessa. Sitten imetään nestettä ulos. Puudutus pistää ikävästi, mutta sen jälkeen toimenpide on kivuton. Lopuksi laitetaan laastari selkään ja potilas saa käydä selälleen 1-2 tunniksi.

Kun nestettä on paljon, on toimenpide varsin turvallinen, mutta jos nestettä on vain ihan pikkuisen, on vaara keuhkon pinnan puhkeamisesta ja mahdollisesta (yleensä itsestään rajoittuvasta) ilmarinnasta. Nestettä voidaan poistaa kerralla 1,5 litraa (ensimmäisellä kerralla korkeintaan 1 litra), sillä liika nesteenpoisto rasittaa sydäntä. Joskus kovin sydänsairailla ihmisillä ei uskalleta poistaa edes litraa. Joskus, jos pleurapunktioita on tehty usein ja potilas on kohtuullisen hyvässä kunnossa (esim. sydämeltään terve nuori rintasyöpäpotilas), voidaan hoitavan lääkärin kehotuksesta ottaa enemmänkin. Kuitenkaan ainakaan minä en suostu ketään pistämään molempiin pleuroihin samana päivänä tämän pienen ilmarintariskin vuoksi. En halua sitä ainakaan molemmin puolin.

Pleurapunktio kuulostaa hurjalta, mutta se on ehkä yleisin niistä hommista, joihin potilaat tulevat ihan kauhuissaan ja lopuksi toteavat melkein harmistuneina, että ei olisi kannattanut jännittää. Toivottavasti ette siihen joudu, rakkat lukijat, mutta jos joudutte, älkää pelätkö.

13: peniksen magneettitutkimus

Handyman ja Hullu Hattara ovat esittäneet toivomuksenaan kikkelin kuvantamista. Se on aika harvinaista. Ultraäänellä saatetaan tutkia verisuonia erektiohäiriöissä, läpivalaisulla virtsaputkea niin pikkuvauvoilla rakennehäiriöepäilyissä kuin aikuisilla vamman jälkeen tai muuten aiheutuneessa heikossa virtsasuihkussa ja magneetilla syöpätapauksissa sekä peniksen käyryyttä ja erektiokipuja aiheuttavan Peyronien taudin epäilyssä. Läpivalaisuja tehdään viikottain, muita selvästi harvemmin.

Uretrokystografia eli läpivalaisulla tehtävä virtsaputken ja virtsarakon tutkimus on aika häijyn oloinen. Penis viritetään keskiaikaisen kidutusvälineen näköiseen härveliin, vedetään suoraksi ja rakko täytetään virtsaputken kautta varjoaineella ja kuvataan. Sitten potilas virtsaa varjoaineen ulos ja kuvataan lisää. Yllättäen potilaat eivät vaikuta kivuliailta. Joskus nuoret miehet kehittävät erektion ja nolostuvat, mutta se itse asiassa vain helpottaa tutkimusta, saadaan tosi hienoja kuvia. Joskus penistä pihdeissä kiskoessa tulee sellainen tunne, että palkkansa eteen voisi lähettää sähköpostejakin.

Mä olin marraskuussa perehtymässä vatsan alueen magneettikuvantamiseen. Siihen kuuluu myös urologinen kuvantaminen ja tutkimukseen sattui Peyronien tautia sairastava mies. Peyronien taudissa peniksen kalvoon kehittyy arpimaisia paksuuntumia, jotka kurovat ympäristöään, joten penis käy kovin käyräksi ja kurovat paksuuntumat aiheuttavat myös erektiokipua. Magneettikuvauksella saadaan tarkasti selvitettyä paksuuntumien paikat, jolloin urologi voi käydä ne poistamassa ja toisaalta sillä voidaan myös tutkia, onko kyseessä sittenkin syöpä.

Peniksen magneettikuvausta varten täytyy peniksen olla erektiossa. Koska on ilmeisesti aika vaikeaa pitää hyvää tasaista luonnollista erektiota yllä ahtaassa putkessa paikallaan maatessa, hoidetaan potilaalle erektio lääkityksellä. Suun kautta otettavat lääkkeet eivät ole tässä hyviä, koska ne vaativat seksuaalisen stimuluksen toimiakseen, joten on parasta käyttää penikseen pistettävää lääkettä. Tätä lääkettä käytetään myös tavallisen erektiohäiriön hoitoon (jos suun kautta otettavat lääkkeet eivät toimi), jolloin potilas itse pistää. Tutkimukseen tulevilla on kuitenkin harvoin tämä lääke käytössä, joten he eivät osaa käyttää sitä ja toki terveydenhuollon henkilöstö siis pistää. Hoitajia ujostuttaa koskea kikkeliin, joten he ovat päättäneet, että se on lääkärin homma. No mua ei pelota koskea penikseen, no problem. Pistoksen jälkeen penistä pitää hieroa, jotta lääke leviää tasaisesti. Sen saa potilas tehdä itse. Sitten kuvataan. Mä en osaa näitä juuri tulkita, mutta hienoja kuvia tulee.

Alhaalla molemmin puolin reidet, keskellä penis ja kivekset

Ns. T2-painotteinen kuva sivulta. Litteä valkoinen rakenne keskellä-oikealla on virtsarakko.

Sama leike ns. T1-painotuksella. Huomaa, että neste (virtsa) on tässä tummaa.

Toivottavasti nyt päivänsankari ilahtuu, kun on melkein tuhmia kuvia. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - hyvää syntymäpäivää, Handyman! Hyvää viikonloppua kaikille! Toivottavasti tämä perjantai 13. päivä on rauhallinen.

12: alaraajalaskimoiden ultraääni

Laskimotukokset on yleisiä ja koska ne on yleisiä ja potentiaalisesti vaarallisia niin yleisö kuin lääkäritkin epäilee ihan jokaisesta jalkaoireesta laskimotukosta. Toki on tilanteita, joissa alaraajalaskimotukos on melkein jokaisen akuutin jalkaoireen taustalta poissuljettava - jos potilas on esim. sairastanut jo aiemman laskimotukoksen, hän on raskaana, hänellä on tiedossa oleva syöpä tai tukostaipumus, kannattaa se poissulkea.

Aiemmin laskimotukokset diagnosoitiin angiossa kivuliaasti, työläästi ja pitkällisesti. Nykyään tehdään käytännössä aina ultraäänitutkimus. Ultraääni on mahdottoman elegantti tapa löytää tulppa. Ideana on se, että laskimot ovat ohutseinämäisiä ja helposti lyttyyn meneviä. Valtimot sen sijaan ovat paksuseinämäisiä ja korkeapaineisia. Jos laskimossa on juoksevaa verta, saadaan se lyttyyn helposti anturilla painamalla. Jos laskimossa on kiinteää tavaraa eli tulppa, ei se mene lyttyyn vaikka kuinka painaisi. Ja kun yleensä laskimot ovat helposti löydettävissä,  on tutkimus varsin nopea. Ongelma on tietysti se, että yleensä tulppajalka on kipeä ja sit sitä täytyy vielä painaa, mutta kyllä sen herkemmätkin kestää. Ultraäänellä voidaan myös nähdä muita pohkeen turvotuksen tai kivun syitä kuten polvitaivekystan repeämä tai verenvuoto.

Alaraajalaskimoiden ultraäänitutkimuksia tehdään valtavan paljon. Ihan murto-osasta tulppa löytyy, mutta kuten viattomia umpilisäkkeitä pitää poistaa, jotta yksikään tulehtunut ei jää poistamatta, täytyy meidän hinkata paljon normaaleja jalkoja, jotta hoitavien lääkäreiden tulppaepäilyherkkyys ei vähene.