Lasten- ja sairaanhoitoa

Kummityttö (1 v 2 kk) oli meillä hoidossa toissapäivänä, kun sen isillä oli synttärit. Ihan mahtava tyttönen - ei itkeä tirauttanut koko iltana kertaakaan. Puuhaili omiaan, välillä jutteli kielellä, jota muut eivät ymmärtäneet ja välillä antoi ymmärtää olevansa nälkäinen syömällä paperilennokkia. Tykkäsi tulla syliin ja hymyili kuin aurinko. Kummityttö ei ole vielä todennut, mitä lisähyötyä jalkapohjilla kävelemisestä on polvikävelyyn verrattuna, niinpä hän vaikuttaa jopa lyhyemmältä kuin on (yksivuotiaaksi hän on siis aivan normaalipituinen, mutta aikuisiin verrattuna lyhyehkö). Handyman tulee Kummitytön kanssa erinomaisesti toimeen, vaikkakin Handyman turhautui siitä, ettei Kummityttö sittenkään oppinut a) puhumaan suomea tai edes b) kävelemään niinä neljänä tuntina, joina Handyman häntä koulutti. Mä epäilen, että vika oli kouluttajassa. Handymania voi muuten kyllä kehua lapsenhoidossa - vaipanvaihto sujui erinomaisen hyvin, kärsivällisyys riitti helposti, vaikka Kummityttö ei siivonnutkaan leluja takaisin kaappiin ja ruokatarjoilussakaan ei ollut ongelmia. Handymania voi suositella lapsen kuin lapsen hoitajaksi, multa lainattavissa ihan ilmaiseksi!

Aamukahdelta, viisi tuntia Kummitytön kotiinlähdön jälkeen, mä heräsin vatsakipuun. Asiaa hieman selviteltyäni totesin, että noro tuli. Vitsi että on ilkee sairaus. Koko yön siitä lähtien mä kävin asioilla 15-30 min välein. Aamusta oli kehno olo ja lämpö alle 38°. Päivällä asiatarve hieman rauhoittui, mutta lauantain pilasivat kova päänsärky, veltto olo ja lähes 39°:n kuume. Illalla alkoi helpottaa, seuraava yö oli jo rauhallinen. Tänään on vielä ollut aika vapiseva ja uupunut olo vähän kuin kirjallisuuden perusteella olen ymmärtänyt krapulassa olevan. Kelju tauti kaiken kaikkiaan.

Handyman on jälleen ylittänyt itsensä kodin sisustuksen suhteen. Kukapa voisi unohtaa sängyn yläpuolelle ripustettua kuivaustelinettä? Nyt on sängynpäätyyn lisätty aivan uusi koristus, todellinen silmän omena. Nimittäin seinävalaisimen paikalle vaihdettiin sarastuslamppu! Mulla on ollut sarastuslamppu jo kohta kolme vuotta, mutta en ole viime aikoina sitä käyttänyt, koska mulla ei ole yöpöytää. Handymania on tietysti surustuttanut tämä käyttämätön sähkölaite ja nyt se sitten piti virittää toimintakuntoon. On aikamoinen komistus! Onneksi sen vaikutuspiirissä ollaan silmät kiinni.

Elämyskameli suosittelee
1-vuotiaiden kanssa hengailu

The Big Three-Oh

Mä täytin kolkytä. Tää ei sit ollutkaan niin suuri virstanpylväs mun elämässä kuin mä etukäteen ajattelin, lähinnä samaa tasoa kuin naimisiinmeno. Ainoa muuttunut asia oli siinäkin veroehdotus, jossa kohtaan "Käytän palautukseni puolisoni hyväksi" tuli automaattisesti Handymanin nimi. Mä toisaalta sain vähän pehmeän laskun, kun eilen Hakaniemen torilla tuli joku miekkonen lehtiön kanssa tekemään jotain kyselytutkimusta. Ikäryhmävaihtoehdot olivat nimittäin 20-30 ja 30-40 eli oli vähän overlappia näissä. Mä sanoin, että mä oon 30 vuotta ja yhden päivän ja annoin sen jätkän päättää, kumpaan ryhmään se mut laittoi. Ystävällisesti se merkitsi rastin näiden laatikoiden väliin.

Polaah on jo pitkään uhonnut lähtevänsä mun kanssa jumppaan. Nyt vihdoin kaikki vastoinkäymiset jumpan tieltä on raivattu ja tänään mentiin. Etukäteen Polaah povasi kuolevansa sinne tai jotain vielä ikävämpää. Tää vähän jännitti mua, koska mua ei katsottaisi hyvällä, jos mä tuon muiden rentoutumistilaisuuteen jonkun kuolemaan. Kyllä siinä menee muilta vatsalihastreenistä ilo, jos joku kuolee sinne. Mutta ei Polaah sitten kuollutkaan vaan oli ymmärtääkseni miltei tyytyväinen että lähti mukaan. Täytyy viedä se joskus toistekin sinne, niin saa seuraa itsekin. Evil plan!

Elämyskameli suosittelee
pyöreät vuodet

Pelle ja kaverit

Aina kun mä meen Kallion uimahalliin, mä mietin miehiä. Ainakin niitä neljää-viittä miestä, jotka istuvat altaan reunalla olevalla lehterillä valkoisissa white trash -parveketuoleissa. Istuvat siinä ja turinoivat virttyneissä tummanruskeissa Citymarketista ostetuissa vähän liian pienissä uimahousuissa, joiden kauluksesta roikkuu valkoisen vyötärökiristinnarun päät. Mikä parasta, tähän joukkoon kuuluu myös Pelle Miljoona. Siellä ne istuu tylsistyneen näköisinä tukat märkinä (siis ei Pelle obviously) tuntikausia ja puhuu mistä nyt voikaan puhua. Mä en todellakaan keksi, millainen naisjoukko istuisi uimavaatteissaan sisällä kylmässä uimahallissa tukka märkänä katselemassa uivia ihmisiä. Miehet on mystisiä.

Uimahallissa on muutenkin todella mystinen tunnelma. Tänään kun menin pesuhuoneeseen, siellä oli suihkussa mummeli, joka pesi itseään antaumuksellisesti. Vesijuoksin 45 min ja takaisin pesuhuoneeseen tullessani mummeli istui edelleen samassa tuolissa ja pesi itseään antaumuksellisesti. Kävin saunassa ja pesulle tullessani - you guessed it - siellä se edelleen peseytyi. Jotenkin niin ihastuttavaa. Siis tää mummeli käytti varmaan tämän yhden pesukerran aikana yhtä paljon vettä kuin Malin 12-miljoonainen kansa vuoden aikana yhteensä, mutta onhan siinä jotain erityistä, että joku voi pestä itseään niin tarkasti. Ja siis tää mummo oli oikeesti varmasti jo melkein 90-vuotias.

Elämyskameli suosittelee
sauna (siellä pääsee karkuun Pelle Miljoonaa)

Kevätpäiväntasaus

Mä oon aina tohkeissani näistä seisaus- ja tasauspäivistä. Joku osaa oikeesti sanoa, että jepjep, tänä vuonna nimenomaan 20.3.2010 on sellainen päivä, että aurinko paistaa tasan 12 tuntia ja tän katsotaan olevan niin oleellinen tieto meille city-ihmisille, että se merkitään kalenteriinkin jotta sitä osataan oikein juhlistaa. Ja mähän osaan! Eilen oli ehkä vuoden parhaat bileet (tai ainakin parhaat ennen juhannusbileitä). Väkeä oli kuin turkkilaisessa basaarissa ja kyllä hirmu hauskaa. Koska esseemuotoon kirjoitettu kuvaus juhlista veisi liikaa tilaa Bloggerin palvelimelta, on parasta käyttää luettelointia.

• 26 osallistujaa! Erinomaisen mahtavaa. Suorastaan loistavaa!
• paljon maalislahjoja (esim. Myyrä-aiheinen puuhakirja, paperinukke, kakkuvati, Ristikkokärpänen-lehti, vedenvärinen kynttilänjalka, ruukkukukka, maljakko, snacks-lahjakortti, voitoton Casino-arpa, lukemattomia munia, porsaslegonen ja skumppaa)
• migreeniaiheinen keskustelu
• imetysaiheinen keskustelu
• eeppinen puuaiheinen keskustelu
• Elastinen-aiheinen keskustelu
• remonttiaiheinen keskustelu
• useampia juna-aiheisia keskusteluja
• useita internet-julkkiksia (esim. Homis ja Tuke) ja näiden bongailua
• Ipanan kana
• Domino-keksien ihailua ja nautiskelua
• ennakkotiedoista poiketen vieraiden ikien vertailua (mä olin vasta seitsemänneksi vanhin! Jes!)
• Pikkusiskon suunnaton luottamus Handymaniin tämän kerrottua itse tehneensä (Stockalta ostetun) rapusalaatin
• lasiseinäisten vessojen tuomitseminen
• särkynyt samppanjalasi
• vuotava kaakkunen
• Siiderigate, josta ylitse pääseminen vaatinee vähintään sovittelutoimistoa (Siiderigate oli vähällä joutua Hepuliblogiinkin!)

• pikkutuntien tortillasnack

Vähitellen tiskit alkavat olla puhtaat ja pullot valua kauppaan. Katse kääntyy jo seuraaviin juhliin, jotka järjestetään viimeistään juhannuksena. Jälleen kaikki ovat tervetulleita.

Elämyskameli suosittelee

megabileet

Kaupunki

City-lehti on kyllä mahdottoman onneton julkaisu. Joskus parikymppisenä mä luin sitä melkein säännöllisesti, mutta koin olevani ihan liian nuori sille. Nyt pari (krhöm) vuotta myöhemmin mä oonkin yhtäkkiä aivan liian vanha lukemaan sitä. Oon ollut varmaan viikon oikean ikäinen joskus neljä vuotta sitten ja sillä viikolla se ei sattunut ilmestymään. City on samalla tavalla rassaava kuin Ylioppilaslehti, joka mulle tulee ihan kotiin kannettuna. Molemmat on niin tohkeissaan kaupunkilaisia ja vähän hulluja - City oikeistolaisesti ja Ylioppilaslehti vasemmistolaisesti. Kitcheydessään ne on melko lähellä Kauniita ja rohkeita. Kyllä tuli nostalginen olo, kun huomasin Kauniiden ja rohkeiden jaksojen nimien olevan edelleen samalla muotilla laadittuja kuin 15 vuotta sitten. Ihan pari viikkoa sitten tuli esim. jaksot "Olemme kaikki samalla Jack-sivulla, Taylor!" ja "Sopisit eturintamalle tulenjohtajaksi, Stephanie!". Noita lukiessa tulee samalla tavalla turvallinen olo kuin puukuorisista telkkareista, vaaleanpunaisista lenkkareista ja Nalle Puh -repuista. Aah lapsuus.

Eilen oli Minna Canthin päivä, joka on mun mielestä ehkä vuoden tärkein liputuspäivä. Mä luin joskus yläasteiässä kaikki Minna Canthin kirjat Kauppa-Lopoa lukuunottamatta ja ne oli kyllä hyviä. Muistan lukeneeni myös hänen elämänkertansa ja se teki suuren vaikutuksen. Siinä oli nainen paikallaan. Napakka ja tomera. Kirjatkin oli hyviä, etenkin Anna Liisa teki vaikutuksen. Canthin aviomies kuoli, kun Canth oli monennetta kertaa raskaana ja silti se jaksoi kirjoittaa ja pitää kauppaa. Sitkeä mimmi.

Elämyskameli suosittelee
Anna Liisa

Pääkaupunki

Me käytiin eilen Handymanin kanssa matkalla kauniin läänimme kauniissa pääkaupungissa. Kimmokkeena matkaan oli Iisalamesta muuttanut kaveri, jota ei olla nähty pitkään aikaan. Ja koska kyseessä on nainen, joka on vastikään muuttanut, niin Handymankaan ei tuntenut itseään toimettomaksi vaan sai pikkuruisia Handyman-tehtäviä tehdäkseen. Tämä ilahdutti kovin emäntää. Päivä oli mukava - käytiin Prismassa, halvassa ja hyvässä kahvilassa sekä asuntomessualueella. Käytiin myös tarkistamassa, että missä kaupungin suurin nähtävyys on, mutta koska siellä oli a) lunta ja b) lasten hiihtolomariehatapahtuma, niin päätettiin siirtää lähempi tarkastelu ensi kesälle. Pääkaupunkia voi kyllä suositella kaikille, se on varsin lähellä ja oikein herttainen peruskaupunki. Valitettavasti ei löydetty mitään perinneherkkua tyyliin mustamakkara, lörtsy tai kalakukko.

Sairaustilanne on edennyt mahdottomaksi. Handymanin hammas on toki parantunut (huomenna uusi roplaus hammaslääkärillä - epäilen uutta valitusta), mutta mun naama on heittäytynyt hankalaksi. Korva on parantunut, mutta tällä hetkellä on jatkuva kamala päänsärky. Tuntuu kuin joku puukottaisi mua vasempaan silmään ja takaraivolle. Nenäkannu auttaa parhaiten, tunnin ajan huuhtelun jälkeen pää on melkein kivuton (joskin itse huuhtelun vaatima kumara asento tuntuu siltä kuin Thierry Henry käyttäisi mun otsaa harjoituspallona), lääkkeistä ei ole mitään apua ja päätä ei voi liikuttaa eikä hytkyttää (esim. nauraminen). Eutanasian olen hylännyt aavistuksen liioiteltuna, mutta maksillaaripunktiosta voisin maksaa mitä tahansa 300 euroon asti (ei enempää, koska 300 eurolla saa jo virtsarakon tähystyksen ja mun mielestä se on arvokkaampi toimenpide kuin poskiontelohuuhtelu). Sitä paitsi nyt pitäisi parantua pian, koska mä en ole valmis olemaan poissa töistä.

Nenäkannu on taivaallinen laite. Joskin mulla on olllut ongelmia veden ja suolan sekoitussuhteen kanssa - jos suolaa on liian vähän, tuntuu voimakas polte silmässä ja jos liikaa, tuntuu voimakas polte nenässä. On erittäin vaikeaa saada suhdetta oikeaksi. Tuttu sairaanhoitaja totesi, että osta hyvä ihminen keittosuolaa. Apteekissa epäluuloinen kyylä lääketyöntekijä tivasi multa pitkään keittosuolan käyttötarkoitusta (ihan kuin keittosuolasta saisi olot). Se on kyllä hyvää ainetta. Ei polttanut missään (paitsi siis oli tietty jumputtava naamakipu kun joutui kumartumaan ja joku puukotti mua silmään).

Elämyskameli suosittelee
Hämeenlinna ja keittosuola

Pakastimesta

Mä oon ollut niin keskittynyt kevään merkkien (esim. linnunlaulun) bongailuun, että oon ihan unohtanut, että kesän vuoksihan sitä kevättä odotetaan. Olin ihan ällistynyt, kun näin äsken telkkarista täysin unohtamani varmimman kesän merkin: uutuusjäätelömainoksen. Mahtavan ilahtunut fiilis. Ko. jäätelömaku vaikutti kyllä kuivahtaneen brändin uudelleenlämmitykseltä (Marianne-tuutti), mutta eihän sitä voi syytellä. Ensinnäkin: jee tulee kesä kun telkkarissa mainostetaan jäätelöä! Ja toiseksi: ei kai minttusuklaayhdistelmä voi jäätelössäkään pahalta maistua.

Mä oon siis pienenmoisessa nuhaflunssassa kahdeksatta päivää. Lisäksi on lämmintä pidellyt tärykalvolla. Tänään alkoi päänsärky. Mulla ei oo käytännössä ikinä päänsärkyä, joten tilanne on poikkeava. Mä oon joutunut käyttämään ihan kunnolla särkylääkkeitä ja silti on vaivaa. Lisäksi nuha on aika voimallinen, päässä humisee ja huimaa. Olin alkuun ihan kummissani, että millainen flunssa nyt tällaista tekee. Kyselin työkaverilta, että onko vastaanotolla ollut tällaisia tapauksia ja sehän alkoi nauraa. No onpa tietysti, poskiontelotulehdus kun ei ole mikään harvinaisuus. Olin unohtanut täysin tällaisen diagnoosin tai en ainakaan osannut yhdistää omia oireitani siihen. No semmoinenhan se on. Tässä nyt mietin, että kuinka se pitäisi hoitaa. Onneksi aiheesta on laadittu Käypä hoito -suositus, sen mukaan mennään. Mä en ole mikään antibioottien nimeen vannova. Tutkimusten mukaan miltei 70 % potilaista paranee ilman mikrobilääkitystä, joten eiköhän tässä jättäydytä oireenmukaisuuden armoille. Ladataan nenäkannu ja niellään särkylääkkeitä. Kyllä se siitä. Kunpa vain osaisin hoitaa sinuiittipotilaitani töissäkin näin hyvin. Jos mä itse välttelen antibiootteja niiden haittojen vuoksi, niin miksi mä näillä oireilla määrään potilaalle antibioottikuurin?

Elämyskameli suosittelee
oireenmukainen hoito

Kenttäsairaala

Alppiharjussa on tänään vietetty sairastupapäivää. Mulla on ollut flunssaa muutaman päivän ajan (ihan pientä kurkkukipua ja nuhaa), joka ei ole suuremmin häirinnyt. Eilen illalla alkoi vatsatauti, josta huolimatta olin jo lähdössä töihin, mutta kun oireet äkisti pahenivat aamutoimia tehdessä, jäin kotiin. Ajattelin nimittäin, että a) en halua tartuttaa sairaita ihmisiä ja b) on hankalaa pitää vastaanottoa, jos joutuu käyttämään paperikoria muuhun kuin mihin se on tarkoitettu. Handyman haukkui mua tietenkin työnvieroksujaksi ja toi (jälleen) esille, että neljän vuoden työuransa aikana ei ole ollut päivääkään saikulla ja sai mulle totta kai pahan mielen. Yritin selittää, että mun duuni on ehkä vähän altistavampi, mutta julmuri ei tätä ymmärrä. Kosto on suloinen, koska päivän mittaan mä oon tervehtynyt, mutta Handyman oli käynyt hammaslääkärissä ja kärsii nyt puutuneesta kielestä. Ja koska Handyman on mies, niin sen puutunut kieli on tietty paljon suurempi vaiva kuin vain puutunut kieli, se on lähestyvä kuolema. Multa se ei saa lainkaan sääliä, koska mua naurattaa kun sen puhe kuulostaa niin onnettomalta lässytykseltä ja mä en saa selvääkään sen jutuista.

Nyt on positiivinen ongelma: Handyman voitti viime syksynä jostain nettiarvonnasta 500 euron Kilroy-matkalahjakortin. Se pitäisi käyttää. Elokuussa on lomaa, silloin olisi hyvä hetki. Kysymys kuuluu, että mihin menis? Lähinnä tuolla voisi ostaa lennot. Toki nekin on liian kalliit sieltä ostettuina, mutta kun nyt on tuommoinen lahjakortti. Toivoisi, että ne lennot maksaisivat suurinpiirtein ton 500 e (siis meno-paluu meiltä molemmilta). Katsoin, että esim. Geneve, Barcelona, Lissabon, Dublin ja Venetsia maksaisivat tuon. Tietty sitä voisi mennä Berliiniinkin ja vaikka vuokrata auton ylimääräisillä ja tulla Münchenista takaisin tms. Tähän nyt toivoisin suuren yleisön kommentteja - onko mainituista kaupungeista kokemusta? Mä oon käynyt Barcelonassa 1997 ja silloin se oli kyllä jees, mutta onko siellä elokuussa liian kuuma? Ongelmanahan on noi erityiskielet, koska mä viihdyn huonosti maissa, joiden kieltä mä en puhu. Espanja on rajatapaus.

Elämyskameli suosittelee
mahdollisten lomakaupunkien kommentointi

Lomakuvat

Pari vuotta sitten kaverit ilmoittivat, että nyt ollaan jo niin vanhoja, että muiden ihmisten lomavalokuvien katselun ei pitäisi enää tuntua tylsältä. Niinpä perustettiin lomakuvakisaperinne. Eilen pidettiin järjestyksessä jo neljäs (tai ehkä viides, mutta todennäköisesti neljäs) lomakuvakisa. Idea on, että osallistujat esittelevät lomavalokuviaan haluamassaan (digitaalisessa) formaatissa ja paras voittaa. Kisa järjestetään edellisen kisan voittajan luona. Handymanin viime syksynä tekemä esitys äänestettiin parhaaksi, joten järjestämisvastuu oli meillä. Handyman teki joululomakuvista sarjakuvahenkisen esityksen ja mä tein elämäni ensimmäistä kertaa lihakeittoa ja pinaattikeittoa. Muut olivat valmistautuneet erinomaisesti, pienten teknisten vaikeuksien jälkeen kaikkien showt saatiin komeasti esitettyä. Erityismaininnan saa Marylandin esitys, johon ei ollut valmiiksi ohjelmoitua musiikkia, ja Handyman sai päättää (valitsi Kirkan esittämän Den Glider Inin). Voitto meni Espooseen, joten syksyllä pääsee kisamatkalle. Uutuutena tällä kertaa oli Långstrump (Handymanin, mun, Katjnin ja Homiksen toiveesta) ja Stadivisa, joka oli mun innovaatio - olin ottanut kuvia sieltä täältä valtiomme pääkaupungista ja epäonnekkaiden osallistujien tehtävänä oli kertoa, mitä kuvassa näkyy.

Koska mä olin lähinnä siis keittiössä, niin kerron nyt ruoanlaitosta. Tein siis ekaa kertaa lihakeittoa. Olin etukäteen tutustunut lihakeiton teoriaan, joten tiesin, että siihen käytetään naudan lapaa, kylkeä tai etuselkää(?). Menin halliin ja pyysin Reinin lihan väsyneeltä kloppipojalta soppalihaa. Sit kuitenkin se alkoi kysellä, että haluunko mä lapaa vai etuselkää ja mä sanoin, että emmä tiiä, laita nyt mitä laitat. Lihaa oli (luineen) 2,2 kg. Kun mä olin keitellyt sitä vaaditut 1,5 tuntia, niin jäljellä oli (luut poistettuna) 800 g ja ne luut ei kyllä millään painaneet kuin ehkä 600 g. Käsittämätöntä. Totesin myös, että kun ohjeessa sanotaan, että tarvii reikäkauhan, niin tarvii reikäkauhan. Kasvissyöjille mä tein pinaattikeittoa (ihan ite!) ja kasvissyöjien todistuksen mukaan ne oli ihan hyviä.

Elämyskameli suosittelee

etuselkä

Koulutusta

Mä inhoan torstaipäiviä. Ne on jotenkin viikon turhimpia ja yleensä myös pitkäveteisimpiä työpäiviä. Inhoni vuoksi mä pyrin mahdollisimman tehokkaasti välttelemään työntekoa torstaisin ja olenkin aina varsin ilahtunut, kun on tarjolla vaihtoehtoistekemistä. Luonnollisesti siis ilmoittauduin ilomielin tänään järjestettyyn neuvolakoulutuspäivään. Tämä oli jopa mielekäs koulutuspäivä ajatellen, että mä oon neuvolalääkäri ja työnantaja lähetti mut sinne mielellään, koska se oli vieläpä työnantajan järjestämä. Koulutus oli suunnattu neuvolaterveydenhoitajille ja -lääkäreille sekä terveydenhuollon opettajille. Etukäteen ohjelma vaikutti aamupäivällä melko turhalta ja iltapäivällä hyvältä ja kiinnostavalta, tämä siksi että mä oon äitiys- enkä lastenneuvolalääkäri, joten ymmärrettävästi aamun lastenneuvola-aiheet ei koskettaneet mua niin läheltä. Menin kuitenkin tietysti paikalle heti aamusta, työaikaahan se oli. Ei olisi kannattanut mennä. Ohjelma alkoi 45 min myöhässä, koska puheenjohtaja oli unohtanut ottaa läppärin mukaan eikä ilmeisesti kukaan osaa enää puhua ilman PowerPointia. Läppäriä sitten odoteltiin kolme varttia Vallilasta. Puheenjohtajalla ei muutenkaan ollut ihan narut näpeissä, kun hän lähti sitten siitä, että kun ruokailuun oli varattu tunti ja oltiin jo 45 min myöhässä, niin hän ehdotti, että mitäs jos ruokailuun käytettäisiinkin vain 30 min. Tämä ei saanut täysin varauksetonta kannatusta, kun paikalla oli 150 ihmistä ja jonotuskin kestää puoli tuntia. Iltapäivä aloitettiin sitten selvästi myöhässä ja tämä puheenjohtajapölvästi oli hankkinut sinne vielä ylimääräisen 25 min puheenvuoron ja halusi itsekin turista 20 min eli sitten oltiin taas myöhässä. Huono puheenjohtajatyö on koulutustilaisuuksissa suurin mahdollinen munaus. Toiseksi suurin on se, että koulutuksen sisältö ei sovellu kohdeyleisölle (tai toisinpäin). Siis mä ymmärrän, että siellä oli jotain 120 terveydenhoitajaa ja murto-osa lääkäreitä, mutta on se silti vähän pitkästyttävää, kun koko päivänä ei tullut kuin yksi tiedonmurunen, joka millään muotoa liittyy lääkärin työhön. Vähän niinku HKL järjestäisi yhteisen koulutustilaisuuden metro- ja ratikkakuskeille ja tilaisuudessa puhuttaisiin vain tunnelissa ajamisen haasteista. Kävisi se ketuttamaan nimittäin.

Tämä tänään oppimani pieni tiedonmurunen oli kyllä ihan hyödyllinen asia. Opin nimittäin, että suositusten mukaisesti ravinnosta pitäisi saada 30 g kuitua vuorokaudessa (tämän olisi ehkä voinut oppia jostain kirjastakin, mutta helpommin tietysti iloisen ravitsemusterapeutin kertomana). Se on älyttömästi. Keskimäärin suomalaiset naiset saavat ravinnostaan kuitua 21 g/vrk (pääkaupunkiseudun naiset 19 g/vrk) ja miehet 24 g/vrk. 30 grammaa kuitua saa näppärästi esim. syömällä 24 keräsalaattia. Mä tein kuitutestin ja saanti on keskimäärin 22 g/vrk. Nyt täytyy mennä saman tien ostamaan lesepuurohiutaleita. Toki tuosta kuituasiasta pääsee nopeasti allikkoonkin - täysjyväruisleivässä on runsaasti kuitua, mutta myös varsin paljon suolaa, joten näiden kanssa pitää olla kieli keskellä suuta.

Elämyskameli suosittelee
kuitu

Saapas

Mä oon sitä mieltä, ettei kumisaapas ole mikään aikuisen ihmisen kaupunkijalkine. Voin kärsivällisyyttä venyttäen hyväksyä sen, että kotieläintä metsäisellä alueella kostealla säällä ulkoilutettaessa käytetään kumisaappaita, mutta valitettavasti enempään julkiseen käyttöön ei kärsivällisyys veny. Lapset saavat kuraleikeissä käyttää kumisaappaita, aikuiset eivät saa osallistua kuraleikkeihin. Ei ole millään sopivaa, että ekohenkiset partiolais- tai 4H-tyttöset käyttävät sitruuna- tai Marimekko-kuvioituja kumisaappaita tai Hai-saappaita esim. kävelylenkillä tai ostoksilla. En mäkään mee metsään nahkaisilla kävelykengillä. Vaatetus ja asusteet tilanteen mukaan.

Mä ostin kevättakin, vaikka epäilenkin, että ilmastonmuutos on sammuttamassa Golfvirran eikä meille tuu enää ikinä kevättä. Edellinen välikausitakki on rikki, siinä on reikä enkä mä oo vielä niin pihi, että rupeaisin korjaamaan neljä vuotta vanhaa nuhjuista kolmenkympin takkia. Uusi takki on mun mielestä tosi kiva paitsi että siinä on kaameat kullanväriset napit. Periaatteena on, että kevättakkia aletaan käyttää, kun on terminen kevät eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi suojan puolelle. Lapsuudesta ja nuoruudesta mulle on jäänyt semmoinen tunne, että kevät alkoi aina mun syntymäpäivästä. Ilmatieteen laitoksen mukaan tämä on totta: keskimäärin vuosien 1971-2000 aikana kevät on alkanut 23. maaliskuuta eli tismalleen mun syntymäpäivänä. Joskus mutukin on oikeassa, sanoivat lakkoilevat tutkijat mitä tahansa. Mä uskon kyllä, että ehdin vaihtaa ne kaameet napit ennen termisen kevään alkua.

Elämyskameli suosittelee
järkevät nahkaiset kävelykengät

Smurffit

Tänään tuli smurffit ratikkaan koohottaan. Koska mä tarjosin veltosti lompakkoani skannattavaksi eikä se niiden onneton lukulaite lue sitä vielä onnettomampaa vihreärinkulaista matkakorttia, niin reipas tarkastajamies antoi ohjeeksi, että "Ota reippaasti seuraavalla kerralla se kortti pois lompakosta. Ja kannattaa kuule hymyillä enemmän, se piristää päivää mukavasti!" Niin piristää sekin, että vihdoin saisi tietää, minkä väriseksi smurffi muuttuu, kun sitä kuristaa.

Taas on vähäksi aikaa urheilujuhlan tuntu loppunut. Luojan kiitos. Jääkiekko on kyllä kamalaa. Se on tylsää ja aiheuttaa useille ihan normaalisti mukavillekin ihmisille mielenvikaisuutta. Fb on täynnä jääkiekkostatuksia, mikä on pitkästyttävää. Matsit kestää aina jotain pari tuntia, sekin on tajuttoman väsyttävää. Onneksi se on taas hetkeksi ohitse. Sitä paitsi ne telkkariselostajat on tosi uuvuttavia, kun ne on selkeästi puolueellisia. Niistä todella kuuluu, että ne kannattaa suomalaisia. Se on mun mielestä todella epäammattimaista. Mutta ehkä tämä tästä aiheesta.

Mä sain työterveyshuollosta työ- ja terveyskyselyn. Ne lupaa, että kaikki vastanneet saa henkilökohtaista palautetta terveydestään ja lisäksi ne haluaa säilöä mun vastauksia johonkin. Ne kysymykset on tosi urpoja: Uskotko, että terveytesi puolesta pystyisit työskentelemään nykyisessä ammatissasi kahden vuoden kuluttua? Vaihtoehdot: tuskin / en ole varma / melko varmasti. MELKO varmasti?! Siis okei jos multa irtoaa raaja tai tuun sokeaksi niin ehkä sitten huonommin, mutta silti sanoisin, että miltei varmasti olisi paremmin sanottu. Puuttuvat vain ne kysymykset, joissa voi olla joko "osittain samaa mieltä" ja "osittain eri mieltä". Eikö tämä tarkoita samaa?

Elämyskameli suosittelee
smurffille murjotus

Talvikisat

Olympialaiset on tapaus. Ei niinkään urheilu (melkein kaikki kisat kestää liian kauan ollakseen kiinnostavia), mutta meininki. Luulen, että osallistujilla on hauskaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi niiden pitäisi kiinnostaa ketään muuta kuin osallistujia ja niiden sukulaisia. TV:ssä mua rassaa se, että Suomessa keskitytään lähinnä niihin lajeihin, joissa on suomalaisia osallistujia. Ihan samahan se muuten olisi, mutta kun ne lajit on aina oikein erityisen tylsiä: siis kamaan hiihto, mäkihyppy, mäkihyppyhiihto (ehkä yhdistetty?), jääkiekko ja keihäänheitto nyt hirveimpinä. Osa urheilulajeistahan on jopa hyvää viihdettä, talvilajeista esim. freestyle-hypyt, kelkkailu (etenkin skeleton-kelkkailu, jossa tyypit menee mahallaan pää edellä 120 km/h) ja curling (se on niin söpöä!) ja kesälajeista taitouinti ja voimistelu. Näitä ei kuitenkaan näytetä telkkarista lainkaan ja niin paljon ei kiinnosta, että jaksaisin rakentaa internetistä olympia-shrinen. Sen sijaan näytetään jotain mäkihyppyä tuntikaupalla joka ilta ja jopa siis jo ennen kuin ne hypyt alkaa. Tässä yksikin ilta huolestuneen näköiset poolopaitaan pukeutuneet miehet heilutteli käsiään ja kaakatti sitä, että joku oli kaatunut jo harjoituksissa ja aiai nilkka ja polvi oli ottaneet kipiää mutta kyllä tästä vielä noustaan kummulle. Sekin ärsyttää, että kaikki kolumnistit nyt murehtii että oishan niitä mitaleita pitänyt enemmän tulla ja että naishiihtäjät on kaikki ilkeitä ämmiä ja kuinka niillä ruotsalaisilla käykin aina niin hyvä tuuri. Niin ja ainainen katkeruus Ruotsia kohtaan ärsyttää: kuinka ne nyt on muka tahallaan hävinneet jalkapallossa joskus 2001 ja jääkiekossa 2006 yhden matsin ja että kehtaa Leijonapoikia nyt samasta syyttää! Katkeruus ei ees suinkaan kohdistu pelkästään Ruotsiin - ruotsalaiset ei kai ees osallistu esim. mäkihyppyyn, mutta silti pitää olla katkeria sit vaikka Itävallalle, kun niillä on niin monia hyviä hyppääjiä ja meidän hyppääjillä on kaikilla liian isot vaatteet, polvi kipiä tai grogilasi tyttöystävän naamassa.

Kuitenkin ehkä karmein olympialaisten epäkohta on se, että ihmiset luulevat sen olevan aivan ookoo keskustelunaihe. Potilaat surkuttelevat suomalaisten kurjaa onnea, ratikassa keski-ikäiset miehet veistelee kuluneita mitalitavoitevitsejä ja altaassa vaakasuorassa vesijuoksevat mummelitkin vaakkuu, että kyllä nyt pitäisi kutsua pojat kotiin. Ei jaksa kiinnostaa moinen paskanjauhanta. Olisivat hiljaa jos ei todellakaan ole muuta puheenaihetta kuin joidenkin räkäposkihiihtoharrastus.

Elämyskameli suosittelee
TV1, MTV3, Nelonen, MTV3 Max, Discovery ja BBC Prime.

Matka on tärkeämpi kuin päämäärä

Viime aikoina on tullut uitua lähinnä Urheilutalolla, Yrjönkadulla ja kesäisin Stadikalla. 10 vuotta sitten mä en muualla käynytkään kuin Mäkelänrinteessä. Ilmeisesti nuoruudenkaipuu yllätti, kun tänään sinne piti sitten ehdottomasti päästä. Töiden jälkeen käväisin kotona hakemassa uimakassin. Ihan kiva kävelymatka sinne tietysti olisi (1,6 km), mutta oli kylmä ja laiskotti, joten päätin mennä ratikalla (miiiis-take!). Ratikassa oli tosiaan tunnelmaa. Harhainen täti-ihminen julisti käytävällä epistolaansa - esim. että kirkkaanpunainen väri TV:ssä ja julkisissa tiloissa on koodi, jolla yhteiskunta yrittää horjuttaa hänen mielenterveyttään. Eilenkin oli uutistenlukijalla punainen bleiseri ihan tätä varten. Oikeistohallitus on kuulemma käskenyt Orionia tekemään lääketutkimusta suomalaisilla ihmisillä lääkkeillä, jotka aiheuttavat vaarallisia haittavaikutuksia. Haittavaikutusten vuoksi tutkimuksia esim. Parkinsonin ja Alzheimerin taudin sekä masennuksen hoitoon suunnatuilla lääkkeillä on jouduttu lopettamaan, esim. hänen hyvä ystävänsä ajettiin mielisairauteen tällaisella lääkkeellä. Lääkkeistä tädillä oli muutenkin sanottavaa - hänen verenpainettaan oli kuulemma hoidettu ACE-estäjäryhmään kuuluvalla lääkkeellä 10 vuoden ajan. Kun hän oli sitten lopettanut lääkkeen, huomasi hän lääkkeen aiheuttaneen itsellään finnejä ja ihon kuivumista (kyllä, molempia). Mutta oliko sitten sattumaa, että vähän lääkkeen lopettamisen jälkeen ACE Europe -niminen vakuutusyhtiö lähetti hänelle mainoksen murtumavakuutuksesta, joka ei korvannut sormien, varpaiden tai nenän murtumia. Tämän rouva koki uhkauksena: pian oli kuulemma tulossa sormien, varpaiden ja nenän murtuma. Lisäksi kuulemma satelliitilla seurataan ihmisten kävelyä ja Starport-nimisestä satelliitista tulee tylyjä myyjiä Stockalle. Niin ja muutama vuosi sitten tädillä oli ollut ongelmaa Pepsodentin valkaisevan hammastahnan kanssa. Tämän vuoksi hän oli mennyt Unileverin toimistolle ja siellä keskustellut asiasta kolmen työntekijän kanssa (työntekijöiden nimetkin hän muisti). Kun eivät olleet tulleet yhteisymmärrykseen hammastahnasta, niin Jari-niminen työntekijä oli sanonut, että "nyt otetaan tekniikka käyttöön" ja tämä tekniikka oli johtanut siihen, että rouva ei nukkunut kolmeen kuukauteen. Täti sääli meitä tyhmiä ymmärtämättömiä ihmisiä. Me ei kuulemma tiedetä, että meille on asetettu synnytyslaitoksella ihon alle laite, joka jossain vaiheessa elämää aiheuttaa vatsakipuja ja sitten leikataan umpilisäke ja asetetaan uusi laite. Mua ei suuremmin psykootikkojen horinat häiritse, mutta pari 25-30-vuotiasta miestä näytti pelokkailta. Ja siis tän kaiken ehti täti kertoa ratikassa Brahenkadun ja Mäkelänkadun välillä eli 800 metrin aikana, jota ratikka jurnutti 14 minuuttia.

Mä jo ehdin luulla, että mikään ei liiku hitaammin kuin se ratikka (3,4 km/h!), kunnes ilahtuneena huomasin, että kylläpäs liikkuu! Ensimmäistä kertaa urallani nimittäin mittasin matkaa vesijuostessani. Aattelin, että kilometri olisi varmaankin sopiva vesijuoksumatka. Uimalla kilometriin menee multa 30-35 min, joten ajattelin että vesijuoksemalla siihen saa kulutettua juuri sopivat 45 min. Vähän meni vikaan - 1000 m taittui vesijuosten joutuisasti aikaan 49 min (1,2 km/h). Mäkelänrinteen vesijuoksufasiliteetit olivat kunnossa: 5 m syvän 25 m leveän hyppyaltaan päästä oli erotettu n. 6 m leveä alue vesijuoksijoille. Siinä oli tilaa ohittaa, vaikka mummot ja nelikymppiset lilluivatkin vierekkäin ja joissain kohdissa saattoi joutua ohittamaan neljänkin tädin rintamia. Aika paljon oli väkeä - enimmillään 26 vesijuoksijaa, mutta silti mahtui kohtuullisesti. Suihku- ja saunatilat ovat tilavat ja järkevät, joskin ajoittain suihkuun tuli ilmeisesti ulkoilmaa, joka oli vähän vilakkaa nakuiluun ja naapurisuihkun ruotsinkielinen 2-vuotias poika teki pienen pisun mun säärelle, mutta sellaista sattuu. Tunnelmaltaan Mäkelänrinne on tietysti arkisempi kuin Yrjönkatu, mutta urheilulliselta anniltaan kyllä selvästi parempi. Hinta on tietysti selvästi kallein, mutta meiltä valeopiskelijoilta silti vain 3 e, joka saa Urheilutalon 2,70 e vaikuttamaan aivan törkeältä ryöstöltä (mitä se toki onkin). Yhtään paremmalla ilmalla se on ehdottomasti mukavan kävelymatkankin päässä, eli tulee liikunnan lisäksi hyötyliikuntaa. Kesällä ei toki ole Stadikan voittanutta, siellä kun pääsee ulkoilemaan uimisen ohessa ja vielä 50 metrin altaassa!

Elämyskameli suosittelee
Mäkelänrinteen uintikeskus

Liikuntoa

Pikkusisko työskentelee henkensä pitimiksi jumppaohjaajana. Jumppaohjaushan on oikein kunniallinen aikuisen pissiksen työ ihan samalla tavalla kuin yhteiskuntatieteily tai lakitieteily. Pikkusisko on soluttautunut ainakin kahteen suureen ohjattua liikuntaa tarjoavaan toimijaan. Yleensä PS:n vetämät jumpat on pelottavan kuuloisia, esim joku muokkaus tai kiinteytys tai rvp-muokkaus tai yläkroppamuokkaus ja aika new agelta kuulostava hyvänolon jumppa, jota se vetää lähinnä kotieläintieteen ylioppilaille. Nyt kuitenkin Pikkis oli tuuraamassa jotakuta niska-selkäjumpan ohjaajaa ja se kutsui mut kyytiin. Etukäteen jännitti aika lailla - kyseinen jumppa järjestettiin nimittäin Stockalla. Mä menin sinne ja ilmoitin että nyt mää tulin, saisko 10 matkan korttia. Tyttönen tiskin takana antoi mulle CityShopparin (!) ja tuputti T-paitaa ja eipä aikaakaan kuin 15 minuuttia niin mä olin jäsen ja kaikki. Pikkusiskon tunti oli erinomainen, ei oo sillä - öh kansantaloustieteen - opinnot menneet hukkaan. Tunnista on nyt 1,5 vrk ja kipeenä on takareidet ja keskivatsa.

Eilen kävin palauttavalla vesijuoksulenkillä Yrjönkadulla Geen kanssa. Mun eka kerta luksus-luksus-yläkerrassa. Ihan viehättävä ajatus, mutta jokseenkin virkamiesmäinen toteutus - 2 h uima-ajan jälkeen ei saanut jäädä kahville, vaan olisi pitänyt maksaa kolmannesta uintitunnista, vaikka vaatteet oli jo päällä ja uimakamat sylissä, avaimet oli jo palautettu. Jäi kahveet juomatta. Sinänsä kyllä yläkerta oli ihastuttava: makuulaveteilla varustetut pienet riisuutumis-pukeutumishuoneet lukittavalla laatikolla, pyyhe ja kylpytakki firman puolesta, suuri pehmeälöylyinen puulämmitteinen sauna ja tihein tapaamani höyry höyrysaunassa. Niin ja tietysti pääsi vesijuoksemaan samassa ylellisessä Yrjö-tunnelmassa kuin normaalistikin. Nykyään mä oon tavannut juosta ilman vyötä - on raskaampaa ja menee sen verran hitaammin, ettei tarvii ohitella mummoja. Voi sinne kakkoseen toisenkin kerran mennä, mutta 12 e on vähän diippi hinta, kun kuitenkin käytännössä joutuu kantamaan pesuaineita ja peflettejä koko ajan mukana (vrt. alakerran lokerikot), kuka tahansa voi käydä pöllimässä housut pukeutumiskornerin verhon takaa ja kipakimmat löylyt saa kuitenkin alakerran perussähkösaunassa eikä suihkuissakaan ollut merkittävää etua alakertaan nähden. Alakertakäynti hytissä kuitenkin maksaa valeopiskelijalle (mulle) 2,40 e ja oikeelle aikuisellekin vain 4,80 e, kaapissa vieläkin vähemmän.

Handyman on saanut mielestään neronleimauksen ja aikoo jatkossa kuivattaa paidat pesun jälkeen sängyn yläpuolella. Näin saadaan hukkakuutiot aktiivikäyttöön! Yhtään se ei ajatellut, että a) tekee ikävää kun naamalle tippuu kuivumisvettä ja b) on himputin aavemaista mennä nukkumaan, kun kasvojen edessä roikkuu valkoisia aavepaitoja. Päätös uudesta pyykinkuivatuspaikasta tehtiin yksimielisesti: Handyman kysyi multa, että mitä mieltä mä olisin tällaisesta ratkaisusta, mä sanoin että ihan kauhee idea, Handyman sanoi että jaa, osti tarvittavat vehkeet ja poraa nyt reikiä sängynpäätyyn. Mun isän sanoin: "Täällä on mies ja ääni -periaate: minä olen se mies ja minulla on se ääni."

Elämyskameli suosittelee
vesijuoksu ilman vyötä

Jäätävää

Säästä valittaminen on aika sää-littävää (heh mikä sanaleikki!), mutta tää on mun blogi ja nyt mun on valitettava. Polanteiseksi painautunut lumi on ärsyttävää, mutta vilkkaille kaduille (esim. Siltasaarenkadulle ja Kaivokadulle) muodostunut jää on vielä pahempaa. Sydän on kurkussa koko ajan. Pelottaa että kaatuu ja murtaa ranteensa eikä pääse uimaan. Potilaat kaatuukin ja änkee vastaanotolle. Ehkä pahinta on se, että mä oon oikeesti menettänyt uskoni kevääseen. Viikonloppuna kuului linnun liverrystä, mikä piristi hetkeksi, mutta kun maata katselee, on vaikeaa uskoa että se sulaa ikinä pois. Tai jos sulaakin, niin ihan varmasti pari kuukautta on kamalan liukasta. Mä suren tätä jo etukäteen. Mä venäytän herkästi kylkeni liukkailla.

Huonot leffat surettaa mua. Pari viikkoa sitten mä olin flunssassa kotona ja viihdytin itseäni hyvillä leffoilla, katselin yli vuosi sitten nauhoittamani Crying Gamen ja Terminaalin. Ne oli molemmat ihan kivoja, Crying Game jopa ensiluokkaisen erinomainen. Viime viikonloppuna teki mieli oikein oikeeseen leffaan ja kävinkin kahdessa: perjantaina näin entisen työkaverin kanssa Did You Hear about the Morgansin ja lauantaina Lettiksen kanssa Valentine's Dayn. Morganit oli ihan ookoo, jopa vähän hauska joissain kohdissa, mutta Sarah Jessica Parker on kauheen kamala. Se on niin onneton lässyttäjä että hermo menee. Se oli suurin ongelma Sinkkiksessäkin. Morgania ennen näytettiin muuten Sinkkis 2 -traileri ja valitettavastihan mä varmaan käyn katsomassa senkin ihan nuoruuttani etsiessäni. Valentine's Day oli ihan hirveen huono. Todella kelvoton elokuva. Harmitti, että niin moni ihan oikea näyttelijä oli lähtenyt siihen. Se oli kuitenkin vain halpa Love Actually -kopio ja todella niin huono, ettei sitä todella kannata katsoa. Samaa kaliiberia kuin Shopaholic, eri syistä tosin.

Hei kiitti muuten kaikista ravintelikommenteista! Lisää suosituksia kaivataan etenkin Kallio-Alppiharju-akselilta, mutta myös keskustasta. Onko kukaan muuten käynyt Flemarilla olevassa Auringonlasku-kiinalaisessa (tai Auringonjoku ainakin)? Siis siinä Soul Kitcheniä vastapäätä? Mä oon miettinyt että onkohan se oikea kiinalainen. Porvoonkatu-Viipurinkatu-seudulla on kuitenkin useampia pitsakiinalaisia, jotka on niin kummallisia, ettei tuu mentyä.

Elämyskameli suosittelee
The Crying Game

Hoidot

Mä sain Lettipitkolta joululahjaksi jalkahoidon. Lahjan mukana ilmoitettiin, että sitä ei sovi käyttää yksin vaan tarkoitus on mennä Hoitoihin yhdessä Lettipitkon kanssa. Tänään sitten mentiin ystävänpäiväteemalla. Itse hoito ei kuitenkaan onnistunut yhdessä, koska Lettis otti kasvohoidon eikä siinä kauheesti jutella. Mä siinä sitten viihdytin itseäni aikakausilehdillä, jotka nuori kosmetologi mulle etsi: Olivia ja Divaani. Olivia oli järkyttävä. Heti ensi sivuilta alkoi osio "30+", jossa kerrottiin "meitä kolmekymppisiä" kiinnostavista aiheista kuten liikunnan vihaamisesta, farkkupaidan paluusta ja merinovillabodyistä. Pisimpään henkilökuvaan oli valittu Aleksi Salmenperä, joka on miettinyt isyyttä. Kauneusosiossa teemana oli tällä kertaa karvat. Yök. Ruokaosiossa todettiin, että tietyssä iässä nainen alkaa himoita fenkolia. Mua ottaa muutenkin herkästi tää kolmekymppisyys, sitten mulle kannetaan kolmekymppisten lehtiä syliin ja se pehmeällä ja lässyttävällä äänellä puhuva 23-vuotias kosmetologi vielä teititteli mua. Puhumattakaan siitä, että jalkahoidon lopuksi se vielä levitti tummanruskean naamion mun jaloille, jota se ei saanut täysin pois ja nyt mun jalat on kirkkaankeltaiset ja pirun kutiavat. Onneksi kuitenkin "iho on pehmeä kuin neuvolassa" (tämä kielikuva on suoraan Olivian tuheronsokerointijutusta). Mä olin vähällä aiheuttaa sen maailmankuvaan pysyvän särön, kun sanoin alkuun, etten haluaisi mitään kynsilakkaa varpaisiini. Tyttönen oli siitä kuitenkin niin järkyttynyt, että pelkäsin koko hoidon menevän pilalle ja sit hellyin valitsemaan jonkun melko lattean värin. Mutta siis kokemuksena ihan mahtava, meillä oli Lettiksen kanssa mahtavan hauskaa jälkeenpäin narista kosmetologiasta.

Meidän kantaravintolassa Kharwaishella miehellä on laatu pudonnut kuin lehmän häntä. Riisi on epämiellyttävän klimppistä, kastike on lirua ja kananpalat vaihdettu fileestä paistiin. Tämän vuoksi käynnit ovat drastisesti vähentyneet (ennen 1-2 kertaa viikossa, nyt noin kerran kuussa). On hiljalleen etsitty uutta kantista. Lähiravintola Weeruska on tiukasti kärjessä tällä hetkellä: se on todella lähellä (600 m), siellä on monipuolinen ja hyvä ruokalista ja se on edullinen. Muitakin hyviä paikkoja on, esim Soul Kitchen. Sekin on lähellä, mutta Handyman ei jostain syystä oikein pidä siitä paikasta. Ruokalista on suppeampi ja onhan se vähän baarimainen. Mutta ehdottomasti siis hyvä myös.

Elämyskameli suosittelee
hoidot, jotka jättää jalat keltaisiksi

Maitoa

Mä oon taas huomannut, että maito on hyvää. Ennen muinoin mun mielestä maito oli ainoa juoma, jota saattoi juoda reippaan ulkokävelyn jälkeen. Sittemmin löysin veden ja limsan ja Handymanin, jonka mielestä aikuinen nisäkäs ei maitoa juo. Tunnetusti Handyman on tietysti väärässä. Nyt mä oon taas alkanut juoda maitoa, joka on oikein hyvää, kunhan se on rasvatonta. Muu maito maistuu kummalta. Maito on paikallaan myös ruoanlaitossa, esim puurossa. Ihan vinkiksi vain.

Muiden ihmisten horinoita on joskus mielenkiintoista kuunnella (paitsi viran puolesta tai jos ne on tylsiä). Eilen bussissa mummeli oli kovin otettu kuskin kohteliaasta tervehdyksestä ja hymystä ja kysyi, että mistä päin kuski mahtaa olla Hakaniemeen tullut: "Kaukoidästä? Vai Vaasasta?" Kuski vastasi että Virosta ja tämähän mummoa ilahdutti: "Sen mä olisin arvannut seuraavaksi!" Tänään odottelin liikennevilinään hermostunutta Schenkerin kuskina työskentelevää nuorta maalaispoikaa alakerran bussipysäkillä ja salakuuntelin siinä huvikseni toisen odottajan, keski-ikäisen naisen, puhelinkeskustelua: "Siis mä en YMMÄRRÄ et miks pitäis ostaa LENKKARIT helmikuussa! Mä en todella-kaan osta sulle lenkkareita. Ainakaan kalliita. Mistä niitä voiskaan ostaa? Ai Andiamosta. Mä en tuskin (sic) tule Andiamoon! Jos sä tarviit lenkkareita niin ostetaan sulle halvat sit huhtikuussa. Siis todellakaan mä en osta sulle jotain kuudenkympin lenkkareita! Mari! Mihin sä TARVIIT lenkkareita?" Sääli että Mari oli Suutarilassa asti, joten en kuullut ihkuu teiniselitystä. Mä olin kyl täysin Marin puolella. Mut tuota keskustelua kuunnellessani olin taas niin onnellinen, että Handyman pelkää raskaana olevia naisia eikä halua semmoisia kotiinsa.

Elämyskameli suosittelee
rasvaton luomumaito ja D-vitamiinipilleri

Lautasliinaindeksi

Itiksen Prisma on sitä mieltä, että kohta tulee kevät. Koko lautasliinaosasto on vaaleanvihreää ja -keltaista, retuliiniä ei näy missään. Hyvä onkin, jos kevät nyt pian saataisiin, koska a) mä oon lopen kyllästynyt lumikasoihin ja sohjoon ja b) mitä nopeammin on kevät, sitä nopeammin mun työsuhde päättyy. Lautasliinaindeksin mukaan kevät on jo ovella.

Ne häät oli ihan kivat. Semmoiset varsin perinteiset. Vihkimistilaisuus vedettiin pitkän kaavan mukaan eli ehtoolliset oli ja kaikki. Pappi oli aika onneton tapaus: unohti sovittua ohjelmaa ja piti anopin sanojen mukaan "erikoisen" puheen. Häiden teema oli musiikki: kirkossa veisattiin virsiä joka välissä ja sekä kirkossa että juhlissa sukujen pelimannit esittivät kaikki osaamansa musiikkikappaleet. Koska hääpari on myös musikaalinen, niin tietysti kaveritkin ovat, eli kun sukusoitannat oli hoidettu, alkoi kaverisoitanta. Tämä oli kuitenkin onneksi melko mukavaa, koska kaverit olivat RWBK. Tanssille ei edes jääty, koska kotiinkin piti päästä. Ruokana oli karjalanpaistia, joka oli hyvää. Oli kakkua ja pipperiä ja pullaa ja kahveeta. Jes. Morsiamen isän puhe oli vähän pitkäveteinen, mutta siinä oli sentään joku rakenne. Sulhasen äidin ja kummitädin puheet olivat pitkiä ja tylsiä: sulhasen äiti aloitti elämänkertomuksen siitä, kun sulhanen oli sikiö ja kummitäti luki pitkiä pätkiä oman äitinsä (eli sulhasen isoäidin) päiväkirjasta itkua häiritsevästi tyrskien. Mutta tällaista maaseudulla.

Handyman ajoi esimerkillisesti molempiin suuntiin. Mua ei juuri edes pelottanut. Automatkoista ei ole muuta valittamista kuin että ne olivat pitkiä (hääparin vika) ja anoppi jorisi joutavia (anopin vika). Handymanin käytös oli blus blus.

Tänään, kun oli vielä pyörät alla, käytiin keski-ikäisesti Prismassa ostoksilla. Ostettiin niitä keväisiä lautasliinoja ja mä löysin vihdoin niitä Finlandia-voitokkaita salmiakkeja. Ne on kyllä hyviä. Mun suuhun ovat ehkä aavistuksen suuria, mutta ymmärrän valinnan - pienempänä niiden rakenne ja tekstuuri ei pääsisi oikeuksiinsa. Ne ovat kyllä mun mielestä tämän hetken parhaita salmiakkeja. Edelleen kuitenkin haluaisin urputtaa Finlandia-nimestä. Kuinka Finlandia-palkinto voidaan myöntää ruotsalaiselle tuotteelle?

Elämyskameli suosittelee
Malaco Must Dark Shots

Oikeutta

Kävin tänään 63-vuotispäivillä, jotka järjestettiin korkeimman hallinto-oikeuden toisen kerroksen kahvihuoneessa. Ihan mielzit bileet! Bileisiin osallistui runsaasti virkamiehiä sekä hillitysti (sic!) pukeutunut Långstrump ja juhlakalun tyttären ominaisuudessa uimakaveri Gee. Mulla ei oo aiemmin ollut suuresti asiaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten talo oli vieras. Onneksi syntymäpäiväsankari (ei Runeberg) esitteli talon kuntosalin, istuntohuoneet, kirjaston ja erityisherkkuna K. J. Ståhlbergin työhuoneen. Tosi hieno rakennus se on! Upeat huoneet. Sääli että se on virkamiesten kansoittama. Tarjolla oli monenlaista pientä syötävää sekä viiniä, olutta, kossua ja appelsiinimehua. Juomat oli valittu tyypilliseen virkamiesmakuun, mutta koska mä oon vain viransijainen, niin en oikein mistään välittänyt. Appelsiinimehua siinä sitten kiukulla vetelin.

Huomenna on ne ennalta kammotut häät. Ne alkaa siis klo 13, matka kestää 3,3 h, mutta sinne pitää toki lähteä täältä jo kahdeksalta, ettei vaan myöhästytä. Mä suostuin tähän, koska itsekin oon vähän hysteerinen myöhästelynvälttäjä, mutta kuitenkin hampaita kiristellen, kun mulle riittäis hyvin puolen tunnin marginaali. Nyt kuitenkin alkaa jo vähän keittää, kun epävirallinen matkanjärjestäjä eli kyyditettävä anoppi on sitä mieltä, että eihän sieltä voi aikaisin lähteä kun pitää tanssia ja juhlia myöhään yöhön. Mun mielestä pitäisi lähteä viimeistään puoli seiskalta, jotta päivärytmi ei heittäisi ihan häränpyllyä. Tästä ei kuitenkaan voi protestoida, koska huomenna on paitsi ne häät, myös anopin syntymäpäivä eikä sankarille voi ryppyillä. Jos mua väsyttää maanantaina töissä, niin mä syytän sitä.

Elämyskameli suosittelee

Hauskimmat kotivideot ja Handymanin hihitys