Piikin jälkeen

Mun työnantaja päätti tarjota kaikille työntekijöilleen influenssarokotteet. Työkaverit keksi jostain, että mä oon varmaan ihan rokotusguru ja päätti, että mä rokotan kerralla kaikki. Mikäpä siinä - luin käyttöohjeesta, että minne se aine on tarkoitus saada ja panin pistäen. Toki sain ainetta itsekin olkavarteen. Siitä (tai jostain muusta) johtuen mä oon ollut hämmentävän väsynyt koko viikonlopun - torstaina otin nokoset, perjantaina haukottelin hurjan hauskassa elokuvassa ja eilen jätin varsin läheisen ystäväni (Handymanin ala-astekaverin isoveljen tyttöystävän) syntymäpäiväjuhlat väliin ja olin koko illan miltei tajuton, en muista koko illasta juuri mitään. Tänään onneksi mulle suotiin ylimääräinen tunti, joten kello on ollut koko ajan tosi vähän. Väsymyksen lisäksi pistetyssä olkavarressa on kipiä patti. Oletan, että kipu takaa mun jäävän ilman influenssaa. Päätin kuitenkin aikuiseen tapaan olla surematta omaa pattiani ja pistää samanlaisen Handymanillekin.

Toissapäivänä mä näin vihdoin Despicable Men. Se oli mun mielestä kyllä hauska. Seura oli mainiota - Handymanin lisäksi Katjn ja Homis. Samalla jengillä lähdetään kolmen viikon päästä katsomaan uutta Harry Potteria. Sitä varten mun pitää lukea ainakin HP6-7-kirjat. J. K. Rowlingin takia ne pitää lukea analogisina, mutta ehkä mä kestän. Kestin mä senkin, että mä luin fysiikkaa radiologian oppikirjasta. Luin hitaasti kuin ekaluokkalainen, mutta ekaa kertaa mä tajusin, mikä ero on Comptonin sironnan ja karakteristisen röntgensäteilyn syntymisellä. Ei mennyt hukkaan! 10 kk:n päästä mun pitää mennä Kuopioon fysiikan kurssille ja tenttiin (omg) ja oon päättänyt opiskella nyt jo etukäteen, koska mä en tajunnut siitä mitään lukiossakaan.

Handymanilla alkaa ensi viikolla Lahjasuma. Lahjasumaksi kutsutaan sitä vuoden kuudennesta, jolloin Handyman saa lahjoja. Sumassa on Handymanin nimi-, syntymä- ja hääpäivät sekä joulu. Handymanilla on tapana miettiä koko vuosi erilaisia lahjatoiveita ja esittää ne kaikki kerralla Lahjasumassa, mikä helpottaa lahjojaa. Toistaiseksi kestotoiveina ovat olleet kisu, kisuyllätys ja yllätys. Mua oikein jännittää, mitä muuta sinne sumaan saa mahtumaan. Ehkä ensi viikolla nähdään!

Elämyskameli suosittelee
Comptonin sironta

Yhteiskunnan kukkarolla

Vesijuoksu on halpa harrastus. Ei tarvitse investoida muuhun kuin uimapukuun ja juoksevat kulutkin ovat kohtuullisen edulliset etenkin meiltä "opiskelijoilta". Mä oon edelleen maksanut ylioppilaskunnan 44 euron jäsenmaksuakin pelkästään uimisen takia, koska jo Stadikan kesäkaudesta saa korttia vilauttamalla 45 e alennusta. Ensi vuonna ei enää tarvitse maksaa jäsenmaksua, koska tajusin olevani nyt keuhkovammani vuoksi pitkäaikaissairas ja oikeutettu erityisuimakorttiin. 50 euron vuosimaksulla mä saan käydä vapaasti uimassa kaikissa Helsingissä sijaitsevissa uimahalleissa ja maauimaloissa. Tää on niin hienoa että hävettää!

Me annettiin keskimmäiseltä ikkunalaudalta käsin huonetta varjostaneet isot rahapuut pois ja nyt kisut on innoissaan kuikuilemassa siitäkin ikkunasta ulos. Nyt onkin paljon nähtävää kun kotikadulla on massiiviset ruuhkat joka iltapäivä tietyön vuoksi. Kisuja kiinnostaa kyllä ehkä enemmän ohitse lentelevät linnut kuin ruuhkat, mutta näkyy lintujakin. Kun vielä Handyman tiivisti ikkunan eikä siitä enää vedä, niin ikkunalauta on molempien lempipaikka. Etenkin Maisa tykkää työnnellä legoukkoja ikkunalaudalta alas.

Elämyskameli suosittelee
muiden rahoilla uiminen

Kirjallisuutta

Lukeminen on mun vanhin ja rakkain harrastus. Mä koin aiemmin, että kirja on mulle esineenä tärkeä, koska se on niin hyvä konsepti. Olin vielä alkuvuodesta sitä mieltä, että elektroninen kirja on vain niille ihmisille, joilla nyt pitää aina olla uusimmat elektroniset vehkeet (ja ihan tiedoksi: mä en oo niitä ihmisiä). Tilaongelmien vuoksi mä kuitenkin vaihdoin elektroniseen kirjaan, mistä jo aiemmin kerroinkin. Kindle on loistolaite - kaiken muun hyvän lisäksi mä oon alkanut lukea enemmän. Edellisen viikon aikana mä oon lukenut uusimman Jeremy Clarksonin, Sh*t my dad says:n, muutaman kappaleen lapsuuden suosikki Little womenia ja Kindle Nation Daily -blogin innoittamana rintasyöpäpotilaan sairauskuvauksen. Viimeksi mainittu ei ollut ihan Elämyskameli suosittelee -tasoa. Ilman Kindleä mä en ois lukenut sitä, mutta ammatillisesti ajatellen se oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Amerikkalainen sairausvakuutusjärjestelmä on kyllä kummallinen. Ihmisen on kyllä siihen helppo tottua - tääkin potilas koki, että paranemisen kannalta tärkeintä on löytää sellainen lääkäri, jonka kanssa kemiat pelaa. Jos Suomessa siirryttäisiin tuohon yhtäkkiä, niin voisi joutua yksi jos toinenkin lääkäri vaihtamaan alaa. Siis tällä muijalla oli jopa oma radiologi!

Me oltiin eilen uimassa Mäkelänrinteessä. Se on kyllä erinomainen halli vesijuoksijalle: 25 metrin vesijuoksuradat kahdessa paikkaa. Vaikka juoksijoita on paljon, ne jakautuvat laajemmalle alueelle ja pääsee hyvin ohittelemaan ja kipittämään kovaa. Seura oli ehkä vielä erinomaisempaa kuin halli: uimakaveri Geen lisäksi sekä kesällä Stadikan saunasta löytynyt uimahyppyjä harrastava entinen työkaveri ja nykyinen triathlonia harrastava työkaveri. Mainiota väkeä kerta kaikkiaan. Mulla onkin nykyään jo aikamoinen entourage uimaan mennessä, mut se on siistiä. Ikinä ei tarvii saunoa yksin.

Elämyskameli suosittelee
Mäkelänrinne ja letkeä uimaseurue

Rapaa

Mä olin toissapäivänä röntgenhoitajaliiton järjestämissä Rapabileissä. Muuten oli hauskaa, mutta paikalle oli kutsuttu "viihdyttämään" onneton Töölön sairaalan työntekijöistä koottu bändi, joka soitti pienessä tilassa niin äänekkäästi, että korviin sattui ja piti lähteä jo yhdeltätoista kotiin. Handyman oli samaan aikaan jossain partiokaverinsa tupareissa, joista hän tuli ennakkotiedoista poiketen kotiin vasta kolmelta. Jostain syystä Handyman ei viitsinyt juuri nukkua seuraavana yönä ja on siitä lähtien ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Kohta se menettää valvomisluvat.

Mä ostin Amazonin suosituksesta kirjan Sh*t my dad says. Se on ihan tikahduttavan hauska. Siinä poika kertoo supliikin isänsä edesottamuksista. Mä luin sitä ratikassa ja mahdoin näyttää ääliöltä äänettömine naurunpurskahduksineni. Koko juttu alkoi siitä, kun aikuinen poika alkoi kirjoittaa lapsesta saakka kuulemiaan isänsä sutkautuksia Twitteriin. Feedistä tuli supersuosittu ja sitten siitä tulikin kirja. Mikäli terävät huomiot kiinnostavat eikä yletön kiroilu häiritse suuremmin, niin voin suositella hauskaksi lukemistoksi. Hihitystakuu.

Handyman on ostanut itselleen kauko-ohjattavan lentokoneen. Tämä sen typeristä leikeistä vielä puuttuikin! Ainoa ongelma lentokoneessa on kuulemma se, että se on liian halpa eikä sitä pysty ohjailemaan kuin peräpäästä. Uusi pitää saada. Mä oon melkein sitä mieltä, ettei sen tarvitsisi nyt lähteä tuhlaamaan rahojaan vielä kauko-ohjattaviinkin, mutta kun sillä on RC-ystävä, jonka kanssa se voi niitä lennättää ja rakennella. Tää ystävä on vielä sen verran vanhempi, että Handyman ei pysty käännyttämään sitä Legoihin vaan Handyman joutuu harrastamaan sen harrastusta. Mulle on ihan sama, kunhan se maksaa laskunsa eikä ne päristimet tuu meille kotiin.

Elämyskameli suosittelee
Sh*t my dad says

Kohu

Mä aion työntää lusikkani nyt itselleni rasittavaan ja työlääseen soppaan. En katsonut Homoiltaa, koska mulle oli selvää jo etukäteen, että homojen avioliittoasiasta on monta mielipidettä, joista kaikki ei ole samanlaisia kuin mun mielipiteet. Suomessa on mielipidevapaus, joten ihan vapaasti. Jos joku haluaa erota mistä tahansa kirkkokunnasta tai muusta kerhosta, niin sekään ei mua kiinnosta. Mä haluaisin nyt purnata lehdistön harhaanjohtavista otsikoista kirkosta eroamisen suhteen. Tänään kerrottiin, että suurin osa eronneista asuu etelän suurissa kaupungeissa sekä Oulussa. Missään uutisoinnissa ei kerrota, että kaikista seurakunnista ei voi erota eroakirkosta.fi-sivuston lomakkeella vaan esim. Helsingissä täytyy eroajan lähettää itse vapaamuotoinen eroilmoitus sähköpostilla seurakuntaansa. Eroakirkosta.fi-palvelu toki lähettää valmiin pohjan eroa haluavan sähköpostiin, mutta sen lähettäminen omaan seurakuntaan voikin monesta tuntua ylitsepääsemättömän hankalalta. Toki monessa kaupungissa (esim. Vantaa, Espoo, Turku ja Tampere) riittää nettilomakkeen täyttö. Toistaiseksi kaikki julkaistut kirkosta eronneiden määrät ovat perustuneet eroakirkosta.fi-sivuston antamiin tietoihin, joten niiden on oltava epätarkkoja ainakin helsinkiläisten osalta. Tää epätarkkuus ottaa mua päähän.

Eipä muuta tällä kertaa.

Mämmäri

"Kiva on blogia kirjoittaa, kun on avaimet hissikuilussa", sanoo vanha kansa. Harvaan munaukseen tarvitaan niin paljon urpoutta kuin avainten pudottamiseen hissikuiluun. Aika tyhmää on pudottaa ne kaivoonkin, mutta silloin ei sentään joudu surkeana istumaan rappukäytävässä, kun ei pääse rappuun edes sisään. Kyllä tänään olisi toivonut, että olisi aina taskussa teleskooppimagneetti, kuten kaikilla viksuilla miehillä.

Handyman sai vihdoinkin jo pitkään ruinaamansa telkkarin. Se on meidän kämppään liian iso, mutta ihan söpö valkoisine reunoineen. Kisut eivät ole juuri siitä kiinnostuneita, mutta ne on ihan haltioissaan sen pahvilaatikosta. Pystyyn nostettuna sen päällä on hauska tassutella ja lappeellaan sinne on ratkiriemukasta ryömiä sisään. Muita hauskoja leikkejä on Supi-sukkapidikkeen työntely ympäri kämppää ja ennen kaikkea lumoavan neuletyöstä roikkuvan neulomisen tahdissa tanssivan langanpään tappaminen.

Tänään tuli ensi-iltaan Despicable Me! Ihan helmee. Mä oon oottanut sitä jo pari kuukautta. Piti mennä leffaan jo tänään, mutta lomakuvakisa painaa päälle huomenna ja elokuvaseuralaiseksi ilmoittautunut Handyman hioo lomakuvakisaesitystä. Ehkä ensi viikolla sitten päästään katsomaan pieniä keltaisia animaatiokakkaroita.

Elämyskameli suosittelee
teleskooppimagneetti

Reumaa

Entinen työkaveri oli nähnyt mun ilmoituksen röntgenin työlistoissa (on itsekin aloittanut vastikään työnteon röntgenissä) ja otti yhteyttä. Loistavaa! Mentiin tänään yhdessä koulutukseen, jossa kansainvälisen reumapäivän kunniaksi opetettiin asioita selkärankareumasta. Sen diagnostiikka ja hoito on muuttuneet lääkisajoista ihan oleellisesti, mikä oli varsin mielenkiintoista. Tää on oleellista mullekin, koska sen diagnostiikkaan kuuluu myös röntgentutkimuksia. Koulutuksessakin oli radiologi opettamassa kuvia. Parasta oli kuitenkin vaihtaa kuulumisia kaverin kanssa. Toivottavasti pian uudelleen!

Työnteko on edelleen loistavaa, koska siellä tuntee joka päivä oppivansa jotain. Sijoituspaikat vaihtelevat viikottain skeemalla natiivikuvat - tietokonetomografiat - toimenpideultraäänet - ajanvarausultraäänet. Mulla on nyt ajanvarausultraääniviikko ja oppimiskäyrä tuntuu pystysuoralta. Vielä viime viikon alussa mä kysyin käytännössä kaikista tutkimuksista seniorin apua. Nyt jo noin puolet menee itsenäisesti - valtaosa kauloista, vatsoista ja alaraajalaskimoista jo täysin ilman apua. On hykerryttävää voida oppia uusia mielenkiintoisia asioita töissä joka päivä! Tokihan jossain sen oppimisenkin on loputtava, mutta silloin voi ehkä tuntea osaavansa alansa ja sekin tuntuu aika kivalta asialta. Kunpa kaikki löytäisivät oman radiologiansa!

Kuten lukijat huomaavat, ei harvassa päivitystahdissa ole mitään pahaa, jos elämässä ei ole muuta kuin työ ja vesijuoksu. Kivahan joskus ois jostain muustakin kirjoittaa. Esim. mainoksista. Mä oon närkästynyt niin monista mainoksista. Esim. telkkarissa tuleva Långstrumpinkin mainitsema Kitekat-mainos. Sori nyt vaan, mainostaja, mut mikään kissanruoka ei voi taata kissan elävän täyttä elämää, ei etenkään mikään kastroiduille kissoille tarkoitettu laihisruoka. Toinen mua todella ärsyttävä mainos on jonkun kosmetiikkafirman (ehkä L'Oreal?) silmänaluksista voihkiva mainos. Siis eihän kukaan Suomessa tajuissaan asuva ihminen voi olla sitä mieltä, että silmänaluksia on olemassa. Ainakaan se ääninäyttelijä ei ole sitä mieltä, niin vastentahtoisesti se sen koon sinne väliin livauttaa. Varsin rasittava mainos on myös se, jossa tarjoilijalla on yhtäkkiä pellen nenä. Se on niin sekava, että mulla ei rehellisesti oo käsitystä siitä, mikä se tuote on. Sen tullen pitää laittaa silmät kiinni tai kääntää ne neuleeseen (menossa huovutetut tossukat äidille).

Elämyskameli suosittelee
vesijuoksu (työnteon ohella)

Heikkoa tuulta

Handymanin juoksukauden päätavoite eli Vantaan maraton on ohitse. Nyt meillä asuu maratoonari, joka juoksi 42195 metriä alle 248 minuutin eli heikon tuulen nopeudella. Onnea Handyman! Valitettavasti hinta oli kova - varpaissa ja reisissä on hiertymiä, aamulla oli pylly kipeä ja illalla todettiin luurankolihaksen hajoamisen merkit vessanpöntössä. Jälleen Handyman oli sitä mieltä, ettei koskaan lähde enää kilpajuoksuun, mutta nyt se on taas menossa vuoden päästä. Hupsu.

Nyt kun Handymanin terveys alkaa vähän kohentua hullun juoksun jälkeen, niin mulla on sivuontelotulehdus. Ja niin kuin mä luulin, että sen voisi sarvikuonolla estää. No ei voinut. Perhana. Haluisko joku työntää 15-senttisen neulan mun vasempaan sieraimeen?

Tänään oli viimeinen mamu-lääkärikurssin opetus. Tää tehnee hyvää tälle blogille, koska nyt mä voin kirjoittaa blogia niinä viitenä tuntina viikossa, jotka mä käytin mamu-kurssin tehtävien laatimiseen ja tarkastamiseen. Mä oon nimittäin ollut varsin surkeena siitä, että mä oon päivittänyt Eurolääkäriäkin harvemmin! Mä aion nyt vilkastuttaa tätä. Ainakin vähäksi aikaa.

Elämyskameli suosittelee
kilpajuoksujen välttely

Muna-u-u-ush!

Mä munasin tänään töissä. Piti tyhjentää yksi keuhkopussi ja mä puhkaisin reiän potilaan keuhkoon. O-ou. Se on melko tavallinen munaus, mikä ei lohduta mua yhtään. Miksi mun pitäisi munata tavallisesti?! Etenkin kun mä tiedän, että se on tavallinen munaus, niin pitäisi olla helppoa välttää se. Ottaa päähän moinen.

Viikonloppuna oli jälleen kivaa. Viikonloput on kyllä hyvä konsepti. Kaikkein parasta viikonlopussa on mun mielestä se, että kun pääsee perjantaina töistä, niin salaa vähän harmittaa, ettei seuraavana päivänä pääse töihin. Eipä silti, vapaapäivätkin tuntuu paljon rentouttavammilta, kun ei tarvii sunnuntaina olla kärttyisenä siitä, että seuraava päivä on maanantai. Iltaisin on kivaa järjestää erilaista ohjelmaa, kun tietää, että vaikka menisi vähän turhan myöhään nukkumaan, niin aamulla on silti ihan positiivinen tunnelma herätessä, kun töissä on ihan kelpoa. Mä oon ollut jo kuusi viikkoa töissä ja silti on vieläkin tällainen fiilis (vaikka keuhkokin meni puhki)! Jiphii!

Ihan pikkutytöstä lähtien Kalinka on ollut mun lempijogurttia. Ja joo, mä tiedän että siinä on jotain seitsemän sokeripalaa, mut se on hyvää. Mä kyl usein ostan muitakin jogurtteja, koska me ei olla Kalinkan kaa mitenkään eksklusiivisia (Kalinka ei suostuiskaan oleen, koska mä käytän creepyä jogurtti-sanaa). No mut voitte arvata, että mun hämmästys oli suuri, kun Valio on alkanut tehdä kilpailevaa kerrosjogurttituotetta! Tai no ehkä te ette voineet arvata sitä, koska olihan nyt vähän säälittävää hämmästellä jogurttiuutuuksia. Mun piti heti ostaa sitä eikä vähiten sen vuoksi, että se sisältää johanneksenleipäpuuta, maissia ja eläinperäisiä lisäaineita sekä on paitsi gluteeniton myös luontaisesti gluteeniton. Tää on upeeta. Taidanpa mennä nyt välittömästi tutustumaan tuotteeseen.

Elämyskameli suosittelee
työnteko (joo mä oon suositellut sitä aiemminkin, mut koska enenevä osa lukijoista ei kuulu tällä hetkellä työvoimaan, niin mun pitää pitää tätä aihetta esillä)

Kisupäivitys

Kisut on olleet meillä nyt kuusi viikkoa. Pari ekaa viikkoa Siiri vietti siis vaatehuoneessa luumuillen, mutta sittemmin on ryhtynyt valtavan hellyydenkipeäksi. Nykyään käytännössä aina kun ihmiset istuu, Siiri tulee syliin ja toivoo poskien sekä leuan silittelyä. Sängyllä makaillessa Siiri tulee makoilemaan ihmisen päälle aika omistavaan tyyliin. Uusimpana shownaan Siiri tulee yöllä istumaan mun tyynylle, kehrää ja sukii mun tukkaa. Tää on mun mielestä aika ikävää, koska mä herään ja oonkin suhtautunut tähän melko ilkeästi pudottamalla Siirin sängystä. Viime yönä Siiri tuli mun pään päälle nukkumaan kisuhatuksi (tätä Siiri tekee ilmeisesti kotonaankin). Se on oikeastaan aika suloista. Maisa on varauksellisempi, ei tule ikinä syliin. Maisakin kuitenkin selvästi kaipaa hellyttelyä, koska usein sohvalla istuessa se tulee yleensä käsinojalle miukumaan tai muilla tavoin esittää haluavansa silittelyä. Nyt pari kertaa mä oon yöllä Siirin häröilyyn herätessä huomannut, että Maisa nukkuu Handymanin jaloissa, vaikkei hereillä ollessaan uskallakaan tulla syliin.

Mun piti mennä tänään töihin, uimaan ja leffaan, mutta jouduin perumaan kaikki nämä hienot ja jännittävät suunnitelmani ikävän kurkkukipu-puhumisvaikeus-lämpöily-taudin vuoksi. Olin laittanut yöksi uimakamat eteiseen, jotta muistaisin ottaa ne mukaan. Se ottaa nyt päähän, koska Maisa on varsin innostunut vesijuoksija ja oli raapinut kohtuullisen kokoisen kolon mun vesijuoksuvyöhön. Se ei haittaa käyttöä, mutta häiritsee mun silmää. Mut mä syytän vain itteeni. Maisa halusi vain elää täyttä elämää kuten Kitekat-mainoksessa. Etenkin Siiri oli kyllä ihmeissään, kun mä jäinkin koko päiväksi nukkumaan. Se oli oikein hellä hoitaja, lokoili mun päällä ja kehräsi kovasti. Maisakin tajusi, että toi taitaa olla kipeä, kun se huomaavaisesti järjesti mulle rapsutusmahdollisuuden makaamalla selällään lattialla aivan sängyn vieressä.

Molemmat kisut on kyl ihanii. Mä oon jotenkin päässyt yli kaikkialla pöllyävästä karvasta. Handyman on jo toista kertaa kisunhoitokauden aikana yötä poissa ja mulla on siis koko hoitovastuu, johon kuuluu esim. juomaveden vaihto, ruokinta kahdesti päivässä ja kakkojen keräily. Mä koen olevani vastuullinen huoltaja ja pidän rooliani varsin raskaana. Pahinta on kakan haju, koska sille yökkääminen on vaikeaa, kun kurkku on kipeä. Onneksi Handyman tulee kotiin jo huomenna.

Stadikan sulkeuduttua me ollaan nyt Geen kanssa käyty Kalliossa ja Yrjönkadulla. Innostuin jo, kun Töölön agentti Lettipitko raportoi, että Stadikan ehkä rasittavin hullu mummeli oli bongattu Töölön uimahallia sabotoimasta. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun viime keskiviikkona se oli meidän kanssa yhtä aikaa Yrjöllä. Niin kauheaa! Me tarkkailtiin sen toimintaa ja todettiin, että se on rasisti: hallissa oli kolme somalityttöä uimassa ja aina kun he olivat altaassa, niin mummo kiirehti ylös altaasta (ei aina edes saunaan!) ja toisinpäin. Stadikalla mummeli ui kerrallaan 1-2 tuntia, nyt siis nousi ylös noin 10 minuutin välein. Mahtaa olla hankalaa asua kaupungissa, kun vihaa miltei kaikkia ihmisiä.

Villi lauantai

Säälittävän veltto päivitystahti. Sorry. Oon yrittänyt aloittaa kirjoittamista jo monta kertaa, mutta ongelma on se, että mä en kehtaa kirjoittaa megatylsiä juttuja kuten ihmettelyjä ääriprotestantismista tai kertomusta siitä, kuinka mä menin perjantaina jo ennen kymmentä nukkumaan. Ei niitä jaksa kukaan lukea.

No mut eilen oli äksönii. Päivällä oli kolmikymppistuparit Länsi-Helsingissä. Siellä tapasi paljon tuttuja ja järjettömän määrän muksuja. Mä en tajunnutkaan, että lapsia on olemassa niin paljon! Oli imeväisiä, taaperoita ja leikki-ikäisiä joka veneeseen, kouluikäisille oli kuitenkin ilmeisesti porttikielto. Handyman esitteli aavemaisia taitojaan saada sisällä hengaileva lapsi itkemään itse ulkona seisten. Mä sain juhlakalun äidiltä osakseni ihailua vauvanpitelytaidoistani (myös pitelyssä ollut espoolaisimeväinen vaikutti tyytyväiseltä). Nyt on hyvä mieli - keväällä 2000 Handymanin mummo ylisti mun säilykepurkinavaustaitoa ja nyt tämä. Jos mulla todetaan tällaisia poikkeuksellisia taitoja kymmenen vuoden välein, niin se on paljon enemmän kuin ikinä olisi odotettu.

Illalla mentiin vielä Haagaan Handymanin vastikään avioituneelle Ala-astekaverille kylään. Paikalla oli luonnollisesti myös tuore rouva Ala-astekaveri ja heidän nuori tyttärensä. Pelattiin Epäillyt-lautapeliä ja syötiin äyriäisiä, joilla oli silmät tallella, mikä oli mun mielestä vähän kauheaa. Ystävällisesti silmien suhteen kokenut isäntäväki perkasi mulle äyriäiset syötävään muotoon. Handyman on tietysti niin kylmäpäinen, että se putsasi äyriäisensä itse. Lisäksi oli hyviä juomia, mistä syystä me jouduttiin lievään humalatilaan. Ja koska me viihdyttiin siellä erittäin hyvin, niin jouduttiin tulemaan taksilla kotiin. Mut koska koko alkupäivä mentiin bussilla, niin maailma pelastui silti.

Sinne Länsi-Helsinkiin pääsi näppärästi täältä bussilla 51, joka osoittautuikin aikamoiseksi maisemalinjaksi. Ensin mentiin Maunulaan, joka on mun mielestä aina ollut jonkinlainen Pirkkalan tyyppinen vireä pitäjä (paikallinen pitseria mainostaa yöpitsoja ad klo 04 la-pe!). Siitä bussi meni Haagaan, joka oli ilmiselvästi Oulunkylä ilman raiteita, talot oli ihan samanlaisia. Vielä ennen perillepääsyä käytiin Konala-Kånalan kautta ja siellä tuli voimakas Herttoniemi-vibe. Maan ystävät ois tyytyväisiä, että kolme näin erityyppistä turistikohdetta näkee helposti suppealla linja-automatkalla.

Elämyskameli suosittelee

51

Ulkouimakauden traaginen lopetus

Uimastadion oli auki tänään viimeistä päivää. Tietysti meidän piti uimakaveri Geen kanssa käydä siellä lopettamassa kausi, vaikka sunnuntai ei ole meidän tavallinen uimapäivä. Klo 12:05 mentiin altaaseen ja huomattiin, että siinä altaan reunalla hengaili muutamia n. 40-50-vuotiaita rouvia sekä pari noin seitsemänkymppistä mummelia juomassa samppanjaa, jota niille tarjosi pukeissa ollut mies. Rouvat kutsui meidätkin hörppimään ja selitti, että tää on jo kolmatta kertaa niiden perinne - viimeisenä Stadikkapäivänä kippistellään auringolle ja vedelle. Me kannustettiin niiden meininkiä hyväksi, mutta kieltäydyttiin juomista lähinnä Geen keskivartalon ja alkamassa olleen Kovan Treenin vuoksi. Huomattiin siinä sitten toiseen päähän vesijuostessa, että uimavalvojat lähestyi tätejä. Oikeasti ne tuli sinne kieltämään tämän törkeän alkoholin nauttimisen käyttäen mm. argumenttia "Ei mekään tulla teidän duuniin juomaan viinaa!" Älytön perustelu, jokuhan saattoi olla ravintolassa töissä. Tää aiheutti mahdottoman nurinan vesijuoksuradalle. Kaikki puhui siitä, kuinka järjetöntä virkamiehen vallankäyttöä oli estää hyväntuulisten asiallisten rouvien samppanjastelu. Ehdotettiin yleisönosastopalstalle kirjoittamista (no tietty) ja joku agitaattori pyrki saamaan kaikkia lähettämään viestin kaupunginhallitukseen. Sanomattakin lienee selvää, että mä olin aivan innoissani tällaisesta allaskuhinasta. Me mietittiin Geen kanssa, että pitäisi järjestää vesijuoksijakapina, jossa kaikki juoksisivat pareittain vierekkäin ja vielä radalla myötäpäivään! Siinähän virkamies vapisisi.

Mä oon lupautunut pitämään Lettipitkon helmoissa opiskeleville maahanmuuttajalääkäreille tukiopetusta. Huomenna olis eka kerta. Mä oon tehnyt niille ennakkotehtäviä, jotka niiden on pitänyt tehdä ennen huomista. Mä oon lukenut ne läpi ja nyt mun pitäisi mennä tarkistamaan ne. Aika vähän on siihen motivaatiota nyt, kun oon lukenut ne läpi. Mut silti pitäis. Ihan just. Kohta.

Elämyskameli suosittelee
uimareissu Stadikalle ensi vuonna syyskuun puolivälissä klo 12

Quite interesting

Mulla on uusi lemppariohjelma. Se on BBC Entertainmentilta tuleva QI. Aivan loistava ohjelma. Kyseessä on jonkinlainen tietokilpailu, jonka juontaa ihana Stephen Fry ja kilpailijoina on yleensä koomikoita tai muuten hauskoja ihmisiä. Suloinen kikkarapää Alan Davies on vakkarikilpailija, muut vaihtuvat, joskin moni on ollut monta kertaa. Kysymykset liittyvät yleensä jakson teemaan, joka saattaa olla esimerkiksi Ranska tai linnut. Kysymykset ovat yleensä sellaisia, joihin on helppo vastata kliseisesti väärin (esim. minkä värinen on nikotiinitahra) ja kilpailijat saavat miinuspisteitä vastatessaan tylsästi ja kliseisesti. Varsin usein osa kilpailijoista jää miinuspisteille, onpa kisa voitettukin miinuspisteillä (kun saa niitä vähemmän kuin muut). Ohjelma on todella hauska ja hyvin tuotettu. BBC on ystävällisesti myös laittanut kolme ensimmäistä kautta DVD:lle ja Amazon.co.uk on ystävällisesti laittanut ne minulle postiin.

Kindle on aivan mahtava laite. Mä oon nyt lukenut sillä kolme kirjaa ja se tuntuu toimivan koko ajan paremmin. Näyttö on optimaalinen lukemiseen: silmät eivät väsy, se ei heijasta ja kontrasti on hyvä. Laite on kevyt verrattuna ainakin kovakantiseen kirjaan. Kindleä on helppo lukea myös esim. makuuasennossa eikä kirjanmerkkiä tarvita, koska laite muistaa, mihin viimeksi jäätiin. Akun keston luvataan olevan 1 kk. Tähän en osaa kommentoida mitään, koska laite on mulla ollut vasta pari viikkoa. Ei oo tarvinnut uudestaan ladata.

Sivun taittoa saa itse säätää mieleisekseen - esim kirjasinkoolle on kahdeksan eri vaihtoehtoa ja kirjasinlajille, rivinvälille ja palstan leveydelle kolme vaihtoehtoa. Käyttöjärjestelmä on intuitiivinen ja käyttöohjeet ovat näppärästi itse laitteessa.

Näppäimet ovat melko pienet, tämä saattaa vaikeuttaa isosormisten käyttöä, mutta mulla ei ole vaikeutta. Aika harvoin sillä tarvitsee mitään kirjoittaa, lähinnä silloin, jos haluaa selailla nettiä. Mä oon ostanut muutaman kirjan Amazonista. Amazon mainostaa kirjan ostamisen olevan mahdollista vain yhdellä klikkauksella. Se on totta, kunhan ensimmäisellä kerralla kertoo, millä kortilla aikoo maksaa. Amazon lupaa, että kirja on luettavissa yhdessä minuutissa ja useimmin tämä on aikamoinen yliarvio, aika on toistaiseksi mun lataamissa kirjoissa ollut noin 20-30 sekuntia. Toki lataamisaika on varmaan vähän pidempi niissä kirjoissa, joissa on kuvia. Tätä kokeilen pian, kun hankin jonkun radiologian kirjan Kindleeni.Tietysti lataamisaika voi pidentyä myös 3G-verkkoa käytettäessä (oma laitteeni on halvempi malli, jossa on vain wifi (139 dollaria), mutta kalliimmassa (189 dollaria) on wifin lisäksi 3G-mahdollisuus).

Lehtiäkin Kindlellä kuuluu voivan lukea. En ole tätä vielä kokeillut. Handymanin lähteen mukaan osa lehdistä (ainakin Time) on huonoja, koska niissä on taitettu mukaan vain teksti ja kuvat pitää käydä katsomassa nettisivulta. Kuulostaa ankealta.

Hyvä ostos oli myös Kindlen oma kotelo, jossa on Kindlen akkua virtalähteenään käyttävä integroitu valo. Tämä kotelo on kuitenkin yllättävän kallis (60 dollaria) etenkin itse laitteen hintaan verrattuna. Se kotelo on kuitenkin niin toimiva ja siisti, että hinta ei harmita. Ainoa harmittava asia on se, etten huomannut sitä tilatessani, että sellaisia oli saatavana eri väreissä, itse ostin tylsän mustan. Lähinnä kotelo näyttää kalenterilta ja on mielestäni siisti ja asiallinen.

Kindle Store on myös toimiva. Siellä on erittäin paljon kirjoja. Toki harvinaisempia nimikkeitä sieltä ei löydy, mutta Amazonin kaunis tavoite on saada sinne jatkossa kaikki kirjat (siis ihan kaikki). Suomenkielisiäkin kirjoja siellä on, mutta mä en oo perehtynyt valikoimaan. Kirjojen hinnat ovat yleensä samaa tasoa kuin paperiversioidenkin. Jotkin klassikot ovat ilmaisia (esim. Alice in Wonderland ja Scarlet Letter), mutta suurin osa klassikoista maksaa 2,30 dollaria ilmeisesti arvonlisäveron vuoksi.

Ainoa huono puoli Kindlessä on se, ettei kirjoja henno lainata enää kavereille, koska sitten ei voi lukea itse mitään. Kindle siis lisää käyttäjänsä itsekkyyttä. Toisaalta maailma ja kämppä pelastuu, kun ei tarvitse ahdistaa itseään taas uudella fyysisellä kirjalla (saattaa kuulostaa kaukaa haetulta, mutta on elävää elämää mulle).

Kindlen edut ovat selvästi haittoja suuremmat. Parhaimmillaan Kindle on varmasti erittäin paljon ja/tai omituisia kirjoja lukeville, jotka eivät sure lainaamisen mahdottomuutta. Mulle se on erinomainen, koska kukaan muu ei edes haluaisi lukea kirjoja A Secret History of the IRA tai The Essential P. G. Wodehouse Collection.

Elämyskameli suosittelee
QI ja Kindle

Oodi lounasruokalalle

Mä oon aiemmin ollut huono lounastaja. Tk-työssä työaikasäännöt menee niin, että kun päivän työt on tehty, saa lähteä kotiin. Niinpä mä oon yleensä jäänyt ruokatunniksi tekemään paperitöitä. Nykytyössä on kunnon työaika, jolloin joka päivä pääsee tiettyyn aikaan huolimatta siitä, mitä päivän aikana tekee. Lisäksi töissä on tapana mennä ruokalaan jengillä, joten mä oon tietty seurannut mukana. Sehän on ihan mahtavaa! Meidän ruokalassa on tosi hyvää ruokaa. Tänäänkin oli vaihtoehtoina uunikirjolohta, härkäpataa, juuressosekeittoa ja katkarapusalaattia. Lisäkkeenä on aina monipuolinen ja päivittäin vaihtuva salaattipöytä, 4-5 erilaista leipää ja jälkiruoka (vaihtoehtoina hedelmä tai kiisseli tms). Iltapäivällä on paljon pirteämpi olo, kun on lounasaikaan syönyt. Etenkin tämä korostuu mulla, kun en typerän Pulmicortin takia pysty aamulla syömään mitään. Sairaalan muutto Kamppiin johtaa mun kohdalla viikon ruokalataukoon, mikä tuntuu mun mielestä ihan mahdottomalta. Kiitos ruokala, hurraa lounas!

Mä oon vihainen tietosuojavaltuutetulle ja ennen kaikkea Valviralle, koska ne laittoi JulkiTerhikin pystyyn. Tietosuojavaltuutetun mukaan terveysasemalla työskentelevällä lääkärillä ei ole oikeutta katsoa, mitä hänen sairaalaan lähettämälleen potilaalle kuuluu tai millaisia jatkohoito-ohjeita sairaalasta on annettu, mutta mun syntymävuosi on ookoo näyttää kelle tahansa. Mun mielestä entinen systeemi, jossa kuka vain sai mun tiedot Valviralta puhelimitse tai sähköpostitse varsin helposti, oli oikein hyvä. Käytännössä puhumisen ja kirjoittamisen vaiva on sen verran suuri, että kukaan ei tehnyt sitä huvikseen. Nythän sitä voi vaikka terhiköidä kaikki entiset luokkakaverinsa ihan stalkkerointimielessä. Mun täytyy varmaan vaihtaa nimeä, koska mun nimi on kuitenkin melko harvinainen (joskaan en ole JT:n ainoa sukunimeni edustaja) enkä mä halua, että kaiken maailman potilaat tietää mun syntymävuoden. Onneksi mä en oo sentään enää kliinikko. Perhanan JulkiTerhikki silti!

Toinen mun uusi inhokki on Fb:n Cool Likes ja muut aforismisivut. Siis aivan kauhee konsepti: white trash kopioi jostain aforismikirjasta ajatelmia ja likettää toisten kopypeistaamia ajatelmia. Suuri osa niistä on kirjoitettu väärin, niissä käytetään kammottavia sydämiä ja unohdetaan kielioppisäännöt. Osa on todella ontuvia vitsejä (Parisuhde on kuin koulupäivä, ensin kemiaa, sitten ranskaa ja lopulta historiaa... (huom. autenttiset välimerkit)), osa kiusallisen kömpelöitä elämänohjeita (opettele arvostamaan sitä, mitä sulla on tässä ja nyt, eikä vasta sitten, kun olet menettänyt sen!). Kaiken kukkuraksi Cool Likesiä ei pysty hidettämään, kuten kaikki urpot farmit. Vielä en ole hidettänyt ketään kaveria Cool Likettämisestä, mutta jos se ei pikku hiljaa lopu, joutuu kohta pari tyyppiä hidetyskaivoon.

Elämyskameli suosittelee
ylenpalttinen päämäärätön kiukuttelu

Iltamelske

Kisuilla on tapana melskata ja ottaa tiukasti yhteen iltaisin. Silloin juostaan pitkin kämppää niin, että keveimmät huonekalut kaatuvat ja karvatuppoja lentää ilmassa. Välillä täytyy vähän sihistä kaverille ja läpätä sitä tassulla naamaan. Yhtäkkiä ne vain lopettaa ja on jälleen ihan coolisti.

Mullakin on ollut eräänlaista iltamelskettä viime viikon ajan. Joka ilta jotain touhua. Torstaina ja perjantaina olin päivystämässä Lastenklinikalla. Vanha kunnon päivystysjännitys pilasi edeltävät kolme päivää ja ihmeellinen potilashysterisointi seuraavat kolme päivää. Mä oon valvonut öitä yhden todella kaukaa haetun diagnoosimahdollisuuden vuoksi ja sen takia yritin tänään soittaa perjantain potilaan äidille kysyäkseni tarkentavia kysymyksiä. No eihän se vastannut puhelimeen. Valvon varmaan seuraavatkin kolme yötä. Kunpa mä unohtaisin.

Me oltiin toissapäivänä Handymanin ala-astekaverin häissä. Vihkikirkkona oli Uspenskin katedraali eli tuli kerrankin sielläkin käytyä. Hääjuhla pidettiin Espoossa meren rannalla. Ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea hääbändi oli historian kovin - Marzi Nyman, Zarkus Poussa, Lenni-Kalle Taipale ja basistina sulhasen veli.  Mahtavat jamisessiot ja listalle kuului esim. Ghostbusters ja Final Countdown. Pojat soitti vähän jukeboksihengessä - kun Handyman toivoi Nirvanaa, niin saman tien alkoi soida Smells Like Teen Spirit. Ja tietty soitettiin Paranoid myös. Mä en oo ikinä ollut häissä niin pitkään kuin tällä kertaa - tultiin vasta puolenyön jälkeen himaan ja vihkiminen oli kuitenkin alkanut jo puoliltapäivin. Aika hyvin seurueessa, josta mä olin tavannut sulhasen kerran (se esitteli mulle kerran laakereita) enkä ketään muuta ikinä. Hyvää väkeä kerta kaikkiaan.

Mä oon vähän myöhäisherännäinen. En oo koskaan suhtautunut negatiivisesti U2:een, mutten myöskään tutustunut niiden tuotantoon mitenkään lähemmin. Joku Best of -kokoelma mulla taitaa jossain olla. Nyt kun pari viikkoa sitten ne soitteli tuossa lähikummulla, niin kivahan sitä oli kuunnella. Oon sittemmin kuunnellut työmatkalla niitä Spotifystä ja määhän tykkään. Ostin jopa tarjouksessa 360°-kiertueen keikkataltiointi-Blurayn, pitäis uskaltaa katsoa se (pelottaa, että se on niin hyvä, että ottaa päähän, ettei mennyt katsomaan).

U2-innostusta ei vähennä yhtään mun kiinnostus Irlannin 1900-luvun historiaa kohtaan. Kiinnostus on syttynyt musiikin, lähinnä The Cranberriesin Zombien ja U2:n Sunday Bloody Sundayn myötä. Mulle on ollut vähän hämärän peitossa Irlannin ja Pohjois-Irlannin ja Englannin nahistelujen syy ja kevyen Wikipedia-perehtymisen jälkeen tiedonjano on vain kasvanut. Kindlen on luvattu saapuvan viikon päästä ja sitten alkaa vimmattu irlantilaisen fakta- ja fiktiokirjallisuuden lataaminen (saksankielisen materiaalin lisäksi siis, näitä kahta kiinnostusta ei parane sekoittaa). Jos Kamelin lukijoilla on ehdotuksia Irlannin 1900-luvun historiasta kertovista kirjoista tai leffoista, niin vinkkejä otetaan kiitollisna vastaan. Crying Game oli hyvä, mutta sen mä oon jo nähnyt.

Elämyskameli suosittelee
Irlannin ja Saksan historia 1900-luvulla

Ergonomiaa

Mä kävin eilen vesijuoksemassa ja samalla kahdella hydrobic-tunnilla. Siellä jumpattiin käsiä aika lailla, mikä oli hurjan kivaa. Vähemmän kivaa oli tänään, kun ultraääniä vääntäessä oik olkavarsi kramppasi kipeästi. Piti säätää ergonomiikkaa ja tehdä hommia välillä seisten, välillä kumarrellen ja välillä vasemmalla kädellä. Ehkä pitää jatkossa tyytyä vain yhteen vesijumppatuntiin kerrallaan, jotta ei menetä työkykyään heti toisella viikolla.

Musta on tullut tosi vanha. Vanhuus alkoi kolme vuotta sitten, kun huomasin etten voi kävellä portaita alaspäin ilman käsijohdetta. Jos yritän, niin tulee kammottava huimaus. Nyt hiljalleen mulle on alkanut tulla myös matkapahoinvointia julkisissa kulkuneuvoissa. Oire on pahimmillaan silloin, kun on vähän nälkä eli tietysti juuri aamuisin ja iltapäivisin, kun pitäisi taittaa työmatkaa. Mä toivon, että ratikkaan vaihtaminen auttaisi edes vähän, joten odotan Mariaan muuttoa kuin Lintsin ilotulitusta (jota mä odotan aika paljon). Luulen, että työmatkakävely saattaa myös helpottaa oireita, tarkoitushan olisi kävellä Mariasta kotiin ainakin 2-3 kertaa viikossa kiireestä riippuen. Nyt loogisesti voisi argumentoida, että aamiainen voisi helpottaa oireita, mutta siinä on omat hankaluutensa, joita mä oon menossa setvimään omalääkärin vastaanotolle huomenna (ei, en ole raskaana vaan keuhkotautinen).

Vuoden päästä meillä alkaa uusi harrastus! Jos me ollaan muuttamassa 2014 Saksaan, lienee syytä opetella kieltä ensin. Nyt ollaan etsitty kovasti kielikursseja Goethe-instituutista ja sinne mennään. Ei kyllä siis tosiaan ihan vielä vaan alkaen vuoden päästä. Täytyy kaivaa Viel Erfolg kaapista ja ostaa parin viikon päästä saapuvaan Kindleen saksankielistä materiaalia. Mä oon silloin tällöin lukenut saksankielistä kaunokirjallisuutta jo nyt, täytyy sitäkin lisätä. Jaksaakohan sitä jännittää tälviisiin koko neljä vuotta?

Elämyskameli suosittelee
työmatkakävely ja kylläisenä matkustaminen

Kissanminttu

Kisut on alkaneet tottua elämään Alppiharjun kisuhotellissa. Siiri on hylännyt sukkahyllyn jo lähes tyystin ja hengailee meidän kanssa asuinkvartteereissa. Tänään se tuli aamulla Handymanin vatsan päälle makoilemaan ja kehräämään. Maisa leikkii vakavana pallolla ja aktiivilelulla ja toivoo vatsan rapsuttelua. Tänään me käytiin ihmisporukalla Musti & Mirri -kaupassa tutustumassa kisutuotteisiin ja Handyman osti kisujen iloksi kissanminttusuihketta (aiemmin kokeiltu kuivattu kissanminttu ei toiminut). Siiri rakastui suihkutettuun karvaiseen hiirileluun. Maisa ei tajunnut iloa tästäkään catnip-tuotteesta.

Siiri rakastaa catnip-hiirtä

Maisa ihmettelee veden valumista likaiseen lattiakaivoon

Töissä on alkanut arki. Mä oon tein eilen jo melko suuren osan päivästä töitä ihan itsenäisesti välillä ylilääkäriä konsultoiden. Ihan hyvin jo menee! Totesin mm. syövän etäpesäkkeitä maksassa, reiden veritulpan ja valtavan ison kohdun sekä tyhjensin pari keuhkopussia. Parin viikon päästä työpaikka muuttaa Kamppiin ja muutto aiheuttaa tietty häslinkiä melkein kaikille muille kuin mulle. Myös ylilääkäri vaihtuu ensi keskiviikkona. Uusi ylilääkäri piti mulle jo puhuttelun siitä, miten sairaalassa toimitaan (ei kuulemma liittynyt muhun henkilökohtaisesti vaan hoitamaani virkaan ja hänen hoitamaansa virkaan, että tällainen puhuttelu oli pidettävä). No mutta eiköhän senkin kanssa voi tehdä töitä kuitenkin. Se vielä jännittää, että en oo saanut minkäänlaista työsopimusta vielä eikä ilman sitä saa sähköpostiosoitettakaan.

Elämyskameli suosittelee
suihkemainen kissanminttu

Uusi työ

Mä oon ollut radiologi eilisestä lähtien. En nyt ala tässä hehkuttamaan työn ihanuutta, koska väistämättä työ muuttuu ahdistamoksi pikaisesti. Johonkin voi kuitenkin olla tyytyväinen - kyseessä on mun ensimmäinen työpaikka, jossa järjestetään perehdytystä. Ainakin kolme viikkoa mä oon vakaasti kokeneemman kollegan helmoissa. Eilisen ja tämän päivän katselin natiivikuvia 1 v erikoistuneen kanssa. Aika hyvin meni. Melkein koko ajan mä olin sen kanssa kuvista samaa mieltä ja sattuipa niinkin, että kun me oltiin eri mieltä ja konsultoitiin erikoislääkäriä, niin erikoislääkäri oli mun kanssa samaa mieltä. Score! Tää erikoistuva on valmistunut 1 v mun jälkeen, mutta ei ole haaskannut neljää vuotta kaiken maailman itsetutkiskeluun. Nyt loppuviikon mä oon ylilääkärin kanssa opettelemassa ultraääntä. Sekin on toivottavasti kivaa.

Mä oon tykästynyt radiologien työaikaan. Terkkarissa sai toki mennä aika vapaasti ja periaatteessa pääsi ajoittain aika aikaisin kotiinkin. Mä menin yleensä puoli kasiksi töihin, jotta pääsisi sitten aiemmin pois, mutta kuitenkin olin usein hukkua kaiken maailman paperityöhön (lausunnot, reseptit) ja käytännössä kykin töissä puoli kahdeksasta neljään. Nyt mun työaika alkaa aina klo 7:30 ja päättyy viimeistään klo 15:15. Meininki sopii mulle hyvin, koska onhan se aika sama, herääkö 6:15 vai 6:45. Unentarve on kuitenkin helppo tyydyttää menemällä tarpeeksi aikaisin nukkumaan.

Kummityttö oli U2-hoidossa kolme päivää sitten. Hoito oli menestys. Tyttö oli hyväntuulinen miltei koko ajan, itku tuli vain Handymanin antamista liian kovista vauhdeista keinussa. Kummis osaa jo useita sanoja ja toistelee aikuisten puhetta. Lisäksi hän höpöttää omaa vauvankieltään innoissaan kaikille kuulijoille. Erityisen haltioissaan tyttönen oli Maisa-kisusta, joka tuli kohteliaasti tutustumaan vieraaseen, mutta vetäytyi ajoittain sängyn alle vauhdin käydessä liian villiksi. Tämäkään ei Kummityttöä harmittanut - kivahan se on ilmeisesti kyyristellä ja kurkistella kisua sängynkin alta.

Elämyskameli suosittelee
kummilapset ja kisut ja uudet työt

Air hockey

Mä pelasin laivalla ilmakiekkoa elämäni ensimmäistä kertaa. Se oli hulvatonta! Mä voitin ensimmäisen matsin Handymania vastaan 6-5, kaksi seuraavaa meni mun osalta vähän penkin alle (2-7 ja 0-7). Sen jälkeen ei enää pelattu, koska joku oli pöllinyt kiekon. Mieletön laji, todella hauskaa. Tänään käytiin katsomassa, josko Lintsillä voisi pelata sitä, mutta siellä ei ollut pöytää. Handyman on omaan tyyliinsä innostunut siitä vähän liikaa ja suunnittelee ilmakiekkopöydän ostamista. Mä vastustan, koska meillä ei oo tilaa eikä tarvetta.

Vanhat kunnon Siiri ja Maisa tuli meille pitkään hoitoon. Kolme kuukautta! Ne on olleet meillä pian kaksi vuorokautta, joista Siiri on lymyillyt mun sukkahyllyllä puolet. Mä kävin äsken hakemassa sukkani Siirin alta, puhdistin ne teippirullalla ja varastoin ne eri hyllylle. Närkästyneelle Siirille mä annoin pehmukkeeksi Handymanin pitkät kalsarit, vaikutti kelpaavan. Maisa on lähinnä lepäilyn lisäksi vahtinut kylppärin pientä vesiputousta ja kaikkia WC:ssä asioivia. Eilen illalla tytöt kuunteli kiinnostuneina ikkunanraosta kuulunutta U2:n konserttia.

Maisa mietiskelee

Nyt on katsottu myös ykkös- ja kakkososat Toy Storysta. Tosi jänniä ja hyviä leffoja kaikki. Pixarin vakaaseen tyyliin hyväntahtoista yhteen hiileen puhaltamista, moniulotteisia hahmoja ja hauskoja vitsejä. Jälleen sivuhahmot olivat hauskempia kuin pääroolit, mutta näinhän käy monissa non-animaatioissakin. Toy Storyjä on helppo suositella.

Elämyskameli suosittelee
Toy Story -elokuvat

Kanna pikku Siljaa

Tallink Siljalla menee kai aika huonosti. Onneksi me päätettiin parantaa niiden kannattavuutta tulemalla reittimatkalle Promenade-hyttiin. Mä oon viimeksi ollut yön yli risteilyllä varmaan viisi vuotta sitten ja silloin päätin, että ei koskaan enää. No tää ei oo risteily ja lisäksi täällä on seurana espoolaisia parhaasta päästä. Osa niistä kuolaa, mutta sekin on annettavissa anteeksi. Espoolaismetsäläisiltä ei voi odottaa ensiluokkaisia käytöstapoja kuitenkaan.

Laivamatkailussa on kyllä puolensa. Terminaalissa ei tarvitse odottaa tuntitolkulla päästäkseen alukseen vaan voi marssia suoraan sisään. Tuiman näköinen tullimies ei katso mun dorkaa passikuvaa. Moottori ei jylise. Loistavana uutuutena laivassa on lisäksi erillismaksuton wlan! Voi blogittaa! Voi tätä onnea. Espoolaisseurue raportoi, että laivamatkailu on kätevää myös vauvan ja vaunujen kanssa, kun tavaraa saa ottaa haluamansa määrän ja kaiken voi kyörätä suoraan hyttiin. Toisaalta ei saa sitä turvatarkastuksen friskauksen ihanaa läheisyyden tunnetta, jonka mäkin oon saanut kokea jo kuudesti kolmen viikon aikana (ilmeisesti turvaportit on säädetty tunnistamaan mun triumvien kaarituet). Lisäksi matka Arlandasta Stockholmiin oli aika paljon pidempi kuin matka Stockholmista Siljaterminaaliin.

Tukholma oli oikein mukava lomapaikka. Hotelli (Radisson Strand) oli karmea eikä läheskään nettisivujensa saati hintansa väärti. Varokaa kuin ruttoa! Espoolaisten hotelli (Scandic Park) oli sen sijaan siisti ja oiva sekä aikalaiskuvausten mukaan ihan kelpo asuakin. Käveltiin lähinnä keskustan ja Östermalmin alueella. Talot oli kivoja ja oli kohtuullisesti nähtävääkin, esim. hevosparaati. Joskin mä olin tutustunut matkakohteeseen etukäteen kohtuuttoman huonosti enkä tiennyt yhtään must-see nähtävyyttä ennalta. Kaikkialla saattoi maksaa kortilla, joskin usein lähinnä luottopuolella. Me ei itse asiassa nähty parin päivän aikana yhtään ruotsalaista valuuttaa. Vaikka kaupunki olikin parempi kuin Gamla stanin ja Drottningsgatanin perusteella olisi voinut arvella, niin eiköhän me seuraavalla lomalla taas mennä Berliiniin.

Laivalla on samanlainen laivatunnelma kuin aina. Midnight show jätettäneen tällä(kin) kertaa väliin. Handyman teki tuhmuuksia eli osti satasella nuuskaa ja heitti tyhjän kokistölkin roskiin, kun täällä ei ole alumiinin keräystä. Kamala. Lisäksi Handyman kävi parturissa ja osti Rubikin kuution berliiniläisen bussinörtin innoittamana sekä Lego-ukon. Voin siis kokemuksesta kertoa, että laivamatkustaminen sopii lapsiperheelle. Meidän lapsiperheessä lapsi ostaa nuuskaa.

Elämyskameli suosittelee

Promenade-luokka