Emäntä

Tänään töissä eräs potilas ilahtui mun tullessa huoneeseen ja huudahti: "Emäntä!" Mä näytin ilmeisesti vähän epäilevältä tätä uutta tervehdystä kohtaan, joten se selitti, että mä oon ensimmäinen nainen, jonka se on ikinä nähnyt olevan röntgenissä töissä, se luuli että röntgenissä kaikki on miehiä. Mun piti konsultoida erikoislääkäriä sen munuaisesta ja siitä se ilahtui kaksin verroin: "Toinenkin emäntä!" Mahtava äijä.

Maanantaina oli kaupasta lohi loppu. Mä aattelin vähän hullutella ostamalla muikkuja lohen sijaan. Se olikin hulluttelua! Ruisjauho oli loppu, joten käytin grahamjauhoa ja siitäkin tuli ihan hyvää. Kunpa olisin vielä muistanut maustaa kaloja jotenkin, niin olisi tullut erittäinkin hyvää. Mä suorastaan hämmästyin siitä, kuinka helppoa muikkujen paistaminen on. Ehkä niitä uskaltaa tehdä toistekin.

Mun elämä on kyllä surkeeta, kun mulle ei tapahdu mitään. Viikon jännittävin hetki on muikunpaisto. Ehkä se johtuu kesästä. Tai sit se johtuu ihan vaan siitä että mä oon tylsä. Parasta olla kirjoittamatta.

Elämyskameli suosittelee
paistetut muikut

Rea

Mä heitin mun vanhat, jo yläasteaikoina ostetut lenkkarit roskiin Töölönlahti Blackjackin jälkeen, kun niissä oli reikä ja ne oli muutenkin hirvittävän kulahtaneet sekä vähän pienet. Eilen illalla teki mieli lähteä kävelemään ja jouduin sitten menemään tavallisissa kengissä, kun olin unohtanut ostaa uudet lenkkarit. Ihminen näyttää muuten harvinaisen typerältä verkkareissa ja nahkakengissä. En halunnut enää kokea samaa pikkukenkänöyryytystä, joten tänään piti mennä ostamaan lenkkarit. Yllätyin varsin iloisesti huomatessani, että sopivat hyvät lenkkarit löytyivät varsin helposti ja yllättäen oli alennusmyyntikin, joten ne olivat vieläpä mukavan edulliset. Erinomaista. Tätä varten varmaan on alennusmyyntejä. Ostettiin muutakin tarpeellista, kuten monitoimilisäosa sauvasekoittimeen, lasipurkki itsetehdyn myslin säilyttämistä varten ja muutama murokulho (Handyman maksoi, toim. huom). Nyt on hyvä olla tyytyväinen.

Mä tykkään kuunnella kävellessäni podcasteja. Kuuntelen mm. Freakonomics-, Korporaatio- ja Nerdist-podcasteja, jotka on kovin viihdyttäviä ja etsin koko ajan muutakin hauskaa kuunneltavaa. Ajattelin siirtyä seuraavaksi äänikirjoihin, tarkoitus oli aloittaa Harry Potterin seiskakirjasta. Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä se ei ole myynnissä iTunesissa. Kaikki muut HP-äänikirjat sieltä löytyy, mutta ei seiskaa eikä ole kuulemma tulossakaan. Tämä on mun mielestä ihan käsittämätöntä, koska se on kyllä tehty, mutten halua ostaa sitä CD:llä. Kuinka rasittavaa! Ehkä pitäisi keksiä sit joku toinen kirja kuunneltavaksi, koska mitään torrenttia mä en osaa enkä haluakaan ladata.

Elämyskameli suosittelee
alennusmyynti (tää yllätti mut itsenikin)

Lasten kasvatuksesta

Mä olin eilen Stadikan hyppyaltaassa venyttelemässä samaan aikaan, kun kolmen lapsen perhe pulikoi siinä. Perheeseen kuului erehdyttävästi Timo Soinin näköinen, joskin 20 kg painavampi oletettu isä, vesijuoksuvyö selässä koiraa kelluva äiti sekä n. 15-, 12- ja 9-vuotiaat pojat. Isä luuli olevansa joku perheensä life coach ja antoi pojille hyviä treenivinkkejä: "Mikael! Ui täysii! Mähän sanoin et sun pitää uida täysii!", "Riku, älä lorvi siellä vaan tuu tänne!" Ja kun Mikael (se vanhin) ei uinut täysii vaan omaa vauhtiaan, niin isä sanoi pettyneenä äidille: "Kato nyt. Ei tohon jätkään saa millään vauhtii." Isoveljet hieman kiusasivat Rikua (kuopus), mistä tuohtuneena Riku (siis noin 9-vuotias) alkoi itkeä valittavalla äänellä "Noi kiusaa-aa", minkä jälkeen koko muu perhe nauroi Rikulle pitkän aikaa. Mä en tiedä lasten kasvatuksesta juuri mitään, mutta sen mä tiedän, että ne teki sitä väärin. Melkein teki mieli mennä sanomaan, että vähän ryhtiä nyt tohon meininkiin ja antakaa Mikaelin löytää itse liikunnan riemu älkääkä olko niin pettyneitä, kun se ei nyt viitikään tanssia Timo Soinin näköisen miehen pillin tahtiin.

Uimastadionilla on aivan nerokkaan uuden aiemmin raportoimatta jääneen vesijuoksutyylin kehittänyt mies. Tämä uusi tyyli on sellainen, että vesijuoksuvyön kelluttava osa pidetään vatsalla eikä selässä. Tämä saattaisi aktivoida vatsalihaksia perustyyliä paremmin, mikäli keskittyisi niihin eikä menisi koira-asennossa, kuten U-stadionmies. Mä ihailen sen heittäytymistä - vaikka kainaloiden alla painava vyö selkeästi hankaloittaa käsien liikettä ja kaikilla muilla vyö on selän puolella, niin tämä jannu vetää viikosta toiseen hankalasti vyö vatsalla. Asialleen omistautunut kaveri. Mä liketän.

Juhannus oli jälleen mukava. Meillä oli jo perinteeksi muodostuneet kaupunkijuhannusjuhlat. Tällä kertaa ei satanut grillattaessa. Grilliin laitettiin luomuvasikkaa, luomuvasikkamakkaraa ja hirvi-villisikamakkaraa. Lisäksi tehtiin itse falafeleja (avusta suurkiitos Geelle ja Långstrumpille!), ne oli tosi hyviä. Sallaadia ym oli myös tarjolla. Jälkkäriksi mä tein raparperipiirakan, joka koki vastoinkäymisiä perinteiseen tapaan - puolet raparpereista oli niljaantunut ja korvasin ne omenalla. Sitten omenat loppuivat ja laitoin sekaan vielä mustaherukkaa. Näytti kuitenkin jokseenkin kelpaavan. Olin tyytyväinen.

Elämyskameli suosittelee
itse tehdyt falafelit

Itse rauhallisuus

Nyt Meilahti päätti, ettei ne haluukaan mua ennen kuin ensi keväänä. Mikä ihana rauhallisuus laskeutuikaan! Mainiota. Ainoastaan talvisäiden ja junien kimppa mietityttää, mutta eiköhän sekin jotenkin selviä. Esim. niin, että mä seison pakkasessa Pasilassa aamusta toiseen. Joku yritti lohdutella, että kylmin talvi kestää kuitenkin vain noin kolme kuukautta. Sori vaan, ei lohduta.

Mä oon todennut olevani niin vanha, että lihakset kipeytyy jo vesijuoksustakin ja jumpan jälkeen ne suorastaan ulvoo armoa. Niinpä olen ottanut tavaksi venytellä joka pulikointikerran jälkeen 10 minuuttia ja kas - kivut ovat loppuneet. Venyttelyä suositellaan harrastamaan jo senkin takia, että se ehkäisee loukkaantumisilta. Tätä mä en vesijuoksijana tajuu - ainoa loukkaantuminen minkä mä oon vesijuoksussa kohdannut, on ollut henkistä laatua enkä ymmärrä, kuinka venyttely voi siltä suojella. Tai ehkä mua suojelee henkisiltä loukkaantumisilta se, etten mä venyttele vesijuoksuradalla (kuten monet) vaan siirryn hyppyaltaaseen venyttelemään. Eilen meinasi kyllä ottaa ohraleipä, kun uimari otti suunnan suoraan mun venyttelyä kohden enkä siinä jalkasolmussa päässyt nopeasti pakoon. Onneksi mä selvisin kuitenkin ilman kliinisiä vamman merkkejä.

Elämyskameli suosittelee
venyttely

Työangstia

Työ on edelleen kivaa, mutta uudet käänteet on saaneet mut jännittämään. Mähän oon jo joskus helmikuussa sopinut meneväni syyskuusta lähtien Espooseen töihin. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa on kova radiologisairaalalääkäripula ja ne ehkä haluisivat mut sinne jo syksyllä, jotta saisivat lisää porukkaa päivystysrinkiin. Å ena sidan ne miettii, että jostain on haalittava työntekijöitä, mutta å andra sidan ois kiva, jos ne työntekijät osaisivat jotain eivätkä vain olisi tiellä. Niinpä nyt jopa professoritasolla on mietitty mun tilannetta ja päätetty, että syyskuussa mun pitää tulla esittämään näyttöjä päivystykseen ja jos täytän kriteerit, siirryn loka-marraskuulta sitten Meilahteen. Aika hurjaa. Mua ahdisti tässä ehkä eniten se, että mä oon jo siis sopinut työn muualle eikä tunnu kauheen reilulta sanoa, että ähäkutti en tuukaan, mutta tämä huoli väistyi, kun Jorvin ylilääkäri lähetti mulle valtavan ymmärtäväisen meilin ja toivotti tervetulleeksi sitten myöhemmin, mikäli nyt Meilahti vie. Kiduttavaisinta tässä on kyllä se, että täytyy odotella syksyyn asti tietääkseen, missä on syksyllä töissä. Semmoinen ei sovi mulle yhtään, mä oon enneagrammissa ysi!

Tapaturma

Mä jouduin työtapaturmaan. Olin toimenpidettä varten ottamassa hanskoja kaapista, kun kaapin päällä ollut pahvilaatikko putosi ja sen kulma pamahti suoraan mua otsaan ja laatikko itsessään mäjähti mua poskeen. Onneksi laatikossa ei ollut mitään painavaa, mutta laatikko itsessään oli melko kookas (digiboksia selvästi suurempi). Se teki niin kipeää että ihan kyynelet tuli silmiin. Pelkäsin, että otsaan tulee hirveä sarvi ja menin hautomaan naamaani naapurihuoneen pritsille. Onneksi on työkavereita, toimenpiteestä ei olisi tullut kylmäpussi naamalla mitään. Ei siihen suurempaa kuhmua tullut, mutta on se vieläkin aika hellä ja iholla on punainen nirhauma. Handyman tykkää tökkiä sitä kipeää kohtaa. Ei mennyt hukkaan

Tänään Hullu Hattara sattui olemaan mun kanssa samaan aikaan jälleen Stadikalla. Suihkussa se käyttäytyi itselleen sopivalla tavalla (hieroi itseään Palmolive-saippuan purkilla ja puhui koko ajan vihaisesti itsekseen), mutta altaassa se oli kuin uusi ihminen. Sillä oli joku kaveri, jonka kanssa se jutteli iloisesti, vesijuoksi siivosti eikä ollut yhtään vihainen. Kuulin kaveruksia ohittaessani Hattaran kertovan lopettaneensa kaljan juonnin viime heinäkuussa "ja tulihan sitä juotua". Nyt menee kuulemma enää likööriä. Mua ilahduttaa Hullun Hattaran rauhoittuminen.

Elämyskameli suosittelee
kaljan juonnin lopettaminen

Propagandaa

Joku oli tänään liimannut meidän rapunoveen (ulkopuolelle siten että teksti oli luettavissa kuitenkin sisäpuolelta) ruotsinkielisen poliittisen pamfletin. Se oli mun mielestä niin innokkaasti tehty, että menin vielä lukemaan sen. Viestissä kerrottiin, että hallitusneuvottelut ovat taas kaatumassa, mistä syystä kommunisteille virtaa tukea. Mä en osannut nyt oikein ehkä suhtautua asianmukaisesti, koska mulle päällimmäiseksi kysymykseksi jäi, että kuinka moni helsinkiläinen suomenruotsalainen kannattaa kommunisteja. Vai onko kannatus siksi heikkoa, ettei aiemmin ole annettu asiallista kommunisti-informaatiota myös ruotsiksi?

Mä vein vanhemmat tänään myöhästyneille nimipäiväkahveille torille. Tai ne maksoi, kun itse tahtoivat sinne torille mennä, mutta aiheena oli mun nimipäivä. Ehkä pitää mennä myös viikon päästä, koska ensi viikolla vietetään Äidin nimipäiviä. Torilla on niin mukavaa. Se tunnelma on jotenkin niin seitkytlukulainen. Jossain on aina hanuristi (tällä kertaa oikein hanuri-kitara-bassobändi, joilla oli villisti käsiä taputtava tanssimummokin) ja torin toisessa päässä joku myy koreja. Ihmisten koritarpeet mahtaa olla arvaamattoman suuria, kun korien myyminen on ilmeisen kannattavaa. Lisäksi torilla (ainakin Hakaniemessä) myydään kalaa. Tarvitsee olla varmaan ihan tietynlainen ihminen, että ostaa kalaa torilta hellepäivänä. Mulle jopa halli on helteellä kalanostopaikkana epäilyttävä. Siksi mä meninkin Stockmannille. Kuumilla ilmoilla ei tee mieli paistaa mitään uunissa, joten mä kysyin kalapojalta, että mitä rasvaista kalaa (paitsi siikaa, siitä mä en tykkää) kannattaisi paistaa pannulla ja kaveri suositteli lohimedaljonkia. Mä oon usein katsellut medaljonkeja kiinnostuneena, mutten ole uskaltanut ostaa, kun olen pelännyt valmistamisen olevan vaikeaa tai ainakin tuhoontuomittua. Nyt mä rohkaistuin ja ostin kolme medaljonkia. Kalapoika luuli mun ilmeisesti olevan ihan uusavuton, kun se muistutteli esim. siitä, että pannu kannattaa lämmittää ennen kuin sillä alkaa paistaa. Liikuttava.

Elämyskameli suosittelee
ruotsinkielinen politiikka (politik)

Muskelit

Puistojumppakausi alkoi tällä viikolla. Mä kävin Stadikan puistojumpassa tiistaina ja torstaina eli olin kohtalaisen reipas. Tiistaina oli kiva ohjaaja, jolla oli järkevät liikkeet ja muutenkin paketti kasassa, torstaina oli outo ohjaaja, joka ei ehkä ihan tajunnut olevansa rennossa puistofiiliksessä vaan teetti niin raskaita juttuja, että lähinnä sen kaverit jaksoivat puuhata mukana. Ei antanut vaihtoehtoliikkeitäkään. Harmi vaan, että ohjaajat on ainakin aiempina kesinä vaihdelleet ihan randomilla, joten tätä huonoa ohjaajaa ei voi etukäteen suunnitella välttelevänsä. Molemmat jumpat oli kyllä sillä mittarilla tehokkaita, että erinäiset ruumiinosat on olleet keskiviikosta lähtien varsin kipeinä. Istumasta seisomaan nousu onnistuu vain kankeasti ja kivuliaasti, taakseen katsoessa on hyvä liikkua jaloista lähtien ja kumartuessa on syytä parahtaa. Mulla ehkä puuttuu jokin endorfiinireseptori, koska mun mielestä tää kipu ei oo yhtään kivaa. Silti on tiistaina taas mentävä, koska jumppaa järjestetään. Huooh.

Mä oon ollut loppuviikon jälleen töissä sijoitettuna toiseen yksikköön. Tänään oli niin kiire päivä, että jossain vaiheessa meinasi jo tuska tulla. Työlista ei lyhentynyt yhtään, vaan mitä enemmän tutkimuksia teki, sitä enemmän tuli uusia lähetteitä. Se on tosi harvinaista. Yleensä tutkimuksia on päivän aikana ehkä kymmenen, tänään oli 20. Muita töitä ei ehtinyt tehdä ollenkaan. Mä olin työpäivän jälkeen jo miltei uupunut, mutta silti piti jatkaa tekemään sivubisnestä eli luennoimaan mamuille gynekologiasta. Mä koin itseni miltei työn sankariksi, kun hyvin menneet luennot oli vihdoin ohi. Mut sit mä totesin, että viideltä töistä pääseminen on kai aika tavallista. Siihen meni se sankaruus.

Jäipä köyhäksi blogin anti tänään. Sori vaan.

Leveä rata

Uimastadion päätti kerralla parantaa vesijuoksijoiden oloja kaksinkertaisen hyviksi ja levitti vesijuoksualueen kahden radan levyiseksi. Tämä on vesijuoksijoiden olojen paras uudistus sitten väkivallan kriminalisoimisen. Nyt koiraa uiville on keskellä ihan oma hurjastelualue ja mummot saavat puolilaillisesti kellua vierekkäin. Vielä kun Riitta et al oppisivat suosimaan radan oikeaa reunaa, niin harrastus olisi täydellinen. Toisaalta metrin etäisyydellä reunasta polskivia voi näpäyttää ohittamalla ne oikealta. Sitä nimittäin ei ole kriminalisoitu vesijuoksussa. Stadikalla on vihdoin myös ymmärretty, että ulkouinti vaatii soundtrackikseen 70-90-lukujen höpönpöpönpoppia ja laitettu Groove fm päälle koko ajaksi. Ennen oli vähän rasittavaa, kun kesken treenin 22-vuotiaat uimavalvojapojat nokittelivat toisilleen vaihtamalla nrj:n ja klf:n välillä, jolloin joutui kuuntelemaan vuorotellen pepunkeinutus-r'n'b:tä ja hermostuttavaa kikkeliteknoa. Kyllä joku Genesis voittaa ne ulkouimamusiikkina ihan sata-nolla.

Me käytiin eilen Handymanin kanssa kaverin luona Vantaalla. Siellä oli suloinen ja tyytyväinen vauva sekä grilli, jossa isäntä paistoi hampurilaispihvejä ihan Amerikan malliin. Kyllä oli hyvää. Pelasin myös elämäni ensimmäistä kertaa Puerto Rico -lautapeliä. On oikeastaan häpeällistä, etten ole pelannut sitä aiemmin. Pidän kuitenkin lautapelejä harrastuksenani ja Puerto Rico on ollut BoardGameGeek.comin ranking-listalla pitkään piikkipaikalla, joskin nyt näyttää olevan kakkosena Twilight Strugglen jälkeen (sekin on mulle ihan vieras peli). Oli varsin virkistävää pelata jotain uutta pitkästä aikaa. En ihmettele Puerto Ricon suosiota - peli oli hyvin suunniteltu ja mielenkiintoinen ja ensikertalainenkin tajusi parin kierroksen jälkeen, mitä kannattaisi tehdä. Tulin viidestä pelaajasta neljänneksi! Komponentit ovat kuitenkin vähän tylsiä enkä usko, että peli-illoissa kävijät jaksaisivat keskittyä pari tuntia kestävään peliin, joten en aio PR:a itselleni hankkia. Vantaalla true gamereiden (=peruspelaajat) luona käydessä pelaan sitä kuitenkin mielelläni joskus vielä uudelleen.

Elämyskameli suosittelee
I can't dance

Karaktääriä

Mä tutustuin tänään kahteen uuteen ilahduttavaan Uimastadion-ilmiöön. Aiempiahan on esim. Hullu Hattara ja se kummallinen nainen, joka tuli kesken mun suihkun pesemään alapäätään sinne mun suihkuun. Tänään mä tapasin naisen, joka on nainen, joka on a) nimeltään Riitta, b) pöllinyt Riitan vesijuoksuvyön tai c) jostain random syystä kirjoittanut vesivyöhönsä "Riitta" (mikään näistä vaihtoehdoista ei ole muita todennäköisempi). Riitta urheili vesijuoksemalla noin metrin etäisyydellä reunasta eli sillä tavalla hankalasti, ettei häntä oikein pystynyt vasemmalta ohittamaan vastaantulijoita häiritsemättä eikä toisaalta oikealtakaan mahtunut ohittamaan. Riitta myös kulki hitaammin kuin aika Pirkko Salon latinantunnilla, joten ohittaminen oli jopa viuhtojalle tarpeellista. Pahaksi onneksi Riitta ei pitänyt siitä, että hänet ohitettiin vaan hän määki "Älä tuu päälle! Sun vesijuoksuvyön nauha melkein koski muhun!". Mä toki pahoittelin ja arvasin ehdottaa, että josko Riitta voisi siirtyä hieman lähemmäs reunaa, jolloin Riitta sai jonkinlaisen hepulikohtauksen ja kiljui maksaneensa veroja niin paljon, että voisi oikeastaan pakottaa meidät kaikki muut pois sieltä altaasta. Mä olin aika onnellinen siitä, ettei Riitta kuitenkaan pakottanut meitä sieltä pois, koska mun bodaus oli kesken. Riitta sattui pahaksi onneksi myös suihkuun mun viereen ja hupsutteli esim. heittämällä mun saippua- ja sampoopullot lattialle. Riitalla oli varmaan känkkäränkkäpäivä.

Toinen hurmaava Stadikka-tuttavuus oli keski-ikäinen nainen, jonka mä tapasin pukkarissa. Olin lähdössä jo pois ja istuin siinä avonaisen kaappini (U12) edessä rasvaamassa jalkojani, kun parin kaapin päähän tuli nainen, joka alkoi siinä riisua normaaliin tapaan. Vähän kyllä nostin kulmakarvojani, kun se nainen otti mun kaapin lukosta mun viiskytsenttisen ja laittoi sen taskuunsa. Sanoin, että hei sori se oli mun, johon nainen sanoi: "Mut sähän oot jo lähdössä". Mä olisin jotenkin ymmärtänyt tän, jos sillä ois ollut puute viiskytsenttisestä, mutta kun se oli jo laittanut omaan kaappiinsa oman kolikkonsa ja mun kolikon se laittoi taskuunsa. Antoi sen sitten kyllä takaisin, kun mä pyysin.

Elämyskameli suosittelee
autiolla saarella harrastettavat yksilölajit

Ostoskiima

Mua ärsyttää se, että kun uutisissa mainitaan jonkin ruoka-aineen olevan muita parempaa (esim. viinivertailussa) tai terveellisempää, niin jengi rynnii ostamaan siltä seisomalta juuri nimenomaan niitä tuotteita ihan huumassa siten, että Alkossa myydään eioota jo 9:05 ja kaupoissa hyllyt notkuvat tyhjyyttä. Alkon ongelmat ei mua kauheesti henkilökohtaisesti kosketa, mutta kun mä tarviin mun mustikoita! Jo eilen Siwasta oli mustikat loppu ja tänään S-Marketissa ei ollut mustikan mustikkaa, vaikka viime viikolla niitä oli hyllyssä toistakymmentä kiloa. Nyt mun pitää tehdä mun iltadrinkki pelkistä vadelmista ja se on ihan tylsän makuista. Typerät uutiset.

Päivittäisen Uimastadion-oleilun huonot puolet alkavat nousta esiin. Näistä suurimpana ongelmana on sananmukaisesti esiinnoussut pisamointi. Hermo menee, puhumattakaan auktoriteetista. Toisena ongelmana on se, että kunto kasvaa niin että korvissa kohisee. Täytyy viuhtoa kuin huutokaupassa eikä silti meinaa edes hengästyä. Toisaalta hillittömän viuhtomisen hyvä puoli vesijuoksussa on se, että nopeammin huitomalla tuntuu etenevän hitaammin, joten mun ei tarvii mennä niin usein ohituskaistalle Hullun Hattaran sekaan. Hopeareunus kuntopilvelläkin. Kun vielä pisamista keksisi jonkin hyvän puolen ("ne on söpöjä" ei kelpaa, koska ne on söpöjä vain alle kymmenvuotiailla).

Elämyskameli suosittelee
mustikkavadelmaleseiltadrinkki

Lusmu

Mä en sitten mennyt pitämään sitä luentoa, josta tuskailin täällä viikonloppuna. Ilmoitin kurssin järjestäjälle, että mulle ei tämmöinen epätietoisuus sovi ja koska olen varsin kokematon luennoitsija, en voi heittää ihan mitä tahansa juttua kylmiltäni. Yllättäen kurssin järjestäjä ymmärsi täysin ja vaikutti kovin empaattiselta. Empatiaan auttoi varmaan sekin, että mun pomo lupautui pitämään sen luennon mun puolesta. Aika helpottavaa. Nyt onkin siis hyvä hetki alkaa stressata vaikeita ennakkotehtäviä elokuun fysiikankurssia varten. Kuinka voi tietää, suureneeko vai pieneneekö kohina, kun sähkömäärää lisätään? Mistä ainakaan mä voin sitä tietää?

Handyman aloitti eilen uudessa työssä ja koska se on tietty stressaavaa, niin ne järjesti tyhypäivän heti tänään. Nyt se on joidenkin ihanien mummojen kanssa Haikon kartanossa hoidoissa. Se tulee varmaan ihan uutena ihmisenä takaisin. Toivottavasti se olis Robbie Williams.

Me oltiin tänään Geen kanssa uimassa. Mä mietin altaassa, että onneksi viime vuoden tuskaisinta tuttavuutta, Hullua Hattaraa, ei ole näkynyt. Hullu Hattara on seitsenkymppinen nainen, jolla on hillitön suihkumyssy päässä ja joka ui koiraa vesijuoksuvyö selässä, minkä vuoksi hän liikkuu tietysti noin 2-3 kertaa nopeampaa kuin kukaan muu vesijuoksuradalla. Nopeutensa vuoksi hän ui keskellä rataa, jolloin tietysti kaikki muut ohittajat ovat hänen tiellään. Hullu Hattara huutaa ja mesoaa, että EI SAA MENNÄ VIEREKKÄIN! ja räiskyttää vettä muiden naamalle. Lisäksi hän höpöttää itsekseen jatkuvasti vähän häiriintyneen oloisesti. Uimisen jälkeen suihkussa tehtiin sitten Hullun Hattaran ensimmäinen kesäkauden havainto. Koskaan ei kannata olla mihinkään tyytyväinen, koska heti pettyy.

Elämyskameli suosittelee
lusmuilu

Tulitikkuja lainaamassa

Mä olin tulossa uimasta tukka märkänä ja vesijuoksuvyö terveellisen näköisesti heilumassa uimakassin ympärillä, kun noin kahdeksan 10-12-vuotiaan pojan joukko maleksi mun kohdalle. Näistä urhein (ja lyhyin) tuli ihan puheille: "Anteeksi, oisko sulla tulta?" "Ei o." "Hei mä TIEDÄN että sä poltat, anna ny tulta!" "No en todellakaan polta." Mun tylyydestä lannistumatta ne meni viereiselle ratikkapysäkille pyytelemään sitä tulta siellä seisovilta ihmisiltä. Mua ilahdutti, kun edes tupakoitsijat ei antaneet niille tulta. Tupakointikokeilut usein kuuluvat murrosikään, mutta aikuisten ihmisten ei tulisi niitä helpottaa. Mä en oikein tiedä, että miten siitä tupakoinnista pitäisi nuorille valistaa. Hyvä etten mä oo koululääkäri enkä minkäänlainen kasvattaja.

Elämyskameli suosittelee
just say no

Raihnainen

Kävely ei toden totta oo mun laji. Eilen illalla oli polvet hieman kipeät ja nyt aamusta lähtien on koko alkuvuoden vaivannut ja nyt jo kuukauden kunnossa ollut oikea iskiaskoipi jälleen kipeänä. Mä oon usein miettinyt, että millaisia urotekoja varten nykycityihmisen pitäisi kävellä 10 km putkeen. Ihokin paloi ja sen vuoksi otsaan sattuu. Vali vali. Onneksi seuraava TBJ on vasta vuoden päästä. Nyt pitäisi enää keksiä, millaisen hatun laittaisi aurinkosuojaksi uimastadionille tänään ja että miten sinne näillä jaloilla pääsee.

Hesarissa julkaistiin tänään nerokas tutkimus siitä, kuinka kaupunkilaiset kuluttavat Suomessa enemmän luonnonvaroja kuin maalaiset. Tutkimuksessa oli ilmeisesti lähinnä otettu kantaa liikennepäästöihin vrt. "kaupunkilaiseen elämäntapaan", jossa syödään ulkona. Ainakaan Hesarin jutussa ei mainittu esim. asuntojen kokoerojen merkitystä, vaikka silläkin luulisi olevan jotain tekoa lämmityskustannuksiin. Sähkölämmitystä sen sijaan hehkutettiin, että nyt kunhan vaan sähköstä saadaan puhdasta, niin johan maalta ei tule mitään päästöjä!

Mä oon viime päivinä lukenut paljon kuituasiaa ja huolestunut saamani kuidun määrästä. Sen vuoksi mä oon palannut puuroaamupalaan ja todennut jälleen, että Elovena Hetki omena & kaneli -puuro on erinomaisen hyvän makuista. Siihen kun laittaa vielä ruokalusikallisen vehnälesettä niin päivä on aloitettu kohtuullisen hyvin kuidun osalta. Eipä tule divertikkeleitä. Noi annospakatut puurot on siitäkin hyviä, että jos töissä on ruokana jotain ei suoranaisesti ilahduttavaa (esim. vaihtoehtoina haukimureketta ja piparjuurilihaa), niin voi syödä helposti puuroa. Niitä on myös monia eri makuja, joten vaihtelua haluaville on vaihtelua tarjolla. Mulle ei oo niin välix.

Elämyskameli suosittelee
Elovena Hetki omena & kaneli sekä omena & mustikka & vadelma

Ympäri Töölönlahtea

Tänään oli taas Töölönlahti Black Jack. Erinomaisen miellyttävä sää (+16°, aurinkoista ja tuulista) ja seurana perinteisesti Superkatti. Käveltiin jälleen se viisi kierrosta ja aika parani huomattavasti: viime vuonna kävelyyn meni jotain 2 h 20 min ja nyt noin 2 h 4-5 min ainakin mun kellon mukaan (virallisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, voi heittääkin). Mä luulen, että suurimman vauhdinlisäyksen toi sää, koska viimeksi oli niin kuuma, että autiomaan eläin läkähtyi. Nyt jaksettiin vielä mennä kävelyn jälkeen uimaankin. Handyman juoksi 10 kierrosta jääden pari minuuttia kahden tunnin tavoitteestaan. Tällä kertaa se ei ollut kuitenkaan juoksun jälkeen ihan vihertävän harmaa kuten viimeksi, joten jotain meni paremmin. Nesteytys ilmeisesti.

Mua ottaa päähän. Lupauduin menemään luennoimaan jonnekin sädeturvakoulutukseen ensi viikolla, kun mulle luvattiin, että se olisi Oikean Lääkärin ja mun pitämä yhteisluento ja se kuulosti mun mielestä hauskalta. Nyt näyttää siltä, ettei sopivaa Oikeaa Lääkäriä löydy mistään ja mun pitää pitää se luento yksin. En mä siihen suostunut! Mun pitäisi jo pikku hiljaa ruveta tekemään sitä esitystä, mutta eihän siitä mitään tuu, kun se pitäisi tehdä yhdessä luennoitsijaparin kanssa. Mä en saa millään kolmea varttia yksinään täytettyä! Pitäis ehkä opetella ulkoa vitsejä Kilon poliisista ja kertoa niitä. 20 minuutiksi mulla ehkä on jotain puhumista. Tässä vaiheessa ei liene sopivaa enää peruakaan. Kyllä sapettaa.

Moni blogin lukijoista lienee tutustunut Freakonomics- ja Superfreakonomics-kirjoihin. Ne on mun mielestä hurjan viihdyttäviä ja hauskoja. Ilahduin huomatessani, että tekijät julkaisevat nyt myös podcastia Freakonomics Radio -nimellä. Suosittelen kiinnostuneille! Löytyy ainakin niiden omalta nettisivulta ja iTunesista. Se on mukavaa seuraa esim. kävelylenkeille. Ei niin mukavaa kuin Superkatti, mutta menettelee paremman puutteessa

Elämyskameli suosittelee
Freakonomics Radio

Yhden uutisen maa

Suomessa voi olla pinnalla vain yksi uutinen kerrallaan. Ensin oli vaalit, sitten oli persuvenklaus, sitten oli ilmaveivi, sitten MM-voitto ja nyt muutaman nuoren miehen alkoholinkäyttö. Mulle oli aika yhdentekevää, mikä maa ne jäkiskisat voitti, mutta onhan se tietysti kivaa, että se on joidenkin mielestä mukavaa. Tää alkoholikeskustelu on mun mielestä yhtä yhdentekevää kuin koko kisat muutenkin. Känniördäys on mun mielestä ärsyttävää, mutta julkisuuden henkilöiden känniördäys ei eroa mun mielestä mitenkään kenenkään muun känniördäyksestä. Ihan vapaasti. Mä oon jo niin aikuinen, ettei mun tarvii stressata tästä asiasta. Lähinnä se häiritsee mua fb:ssä. Toivottavasti kohta tulee jo uusi uutinen, ettei tarvitse enää kauhean kauaa katsella fb:ssä mietintöjä puolesta ja vastaan.

Järkyttävää - Linnanmäen Ukko oli jumiutunut! Sen pitäisi avautua viikon päästä. Toivottavasti ongelmat saadaan hoidettua, että pääsee katsomaan sen viuhumista pian.

Elämyskameli suosittelee
uudet uutiset

Retoriikkaa

Mä katselin eilen jääkiekkoa. Tai siis no "katselin" - mulla oli TV päällä samaan aikaan kirjaa lukiessani. Eka erä vaikutti niin tylsältä, että sammutin telkkarin, mutta se oli pakko laittaa päälle uudelleen, koska Maisa halusi katsella sitä (se tuijotti mazzia herkeämättä ja maukui kovin tyytymättömänä, kun mä sammutin sen). Mäkin siitä sitten innostuin, kun Mertarannan selostus on niin kovin hupsua. Politbyroon aamuäänestys huvitti mua kovasti, mutta sitä mä jäin suorastaan pohtimaan, että millaisella ajatuskululla päästiin leijonasta suteen. Satu jäi kovasti kesken: nyt on leijona kohdannut karhun! Ja Punahilkka on vienyt koriaan mummolaan ja susi kysyi, että mitä siellä korissa on ja siellähän on kolme maalia. Tää pysäytti. Mä olisin halunnut saada lisätietoa leijonan ja karhun kohtaamisesta, vaikka historiasta tiedän, että karhu voittaa aina (When lions fight bears, the bear always wins. During the Gold Rush, entertainment was put on for the benefit of prospectors, and this came in the form of bears fighting other animals. The bear always won against the local wildlife, so lions were shipped in from Africa to fight them. However, because the skull of a lion is weak, a bear can kill it in a single blow before the lion has a chance to attack. Lähde täällä ja kyllä, mä uskon QI-ohjelmaan kuin vuoreen.)

Kisut lähtee ylihuomenna! Voi kuinka suruista. Niihin on kyllä alkanut jo aika lailla kiintyä, vaikka niistä pääseekin karvaa ihan älyttömästi (furminaattori on Amerikassa) ja vaikka ne on estäneet mua pesemästä ikkunoita ja vaikka Siiri vaikeuttaakin blogittamista hurjasti juuri tällä hetkellä makaamalla näppäimistön päällä. Niistä on kyllä seuraa ja hupia ja ne on niin herttaisia, kun ne tykkää silittelystä ja taputtelusta. Tulee kova ikävä! Mä pelkään, etten mä näe niitä enää ikinä. Nyyh.

Nyt mä lopetan vetistelyn ja lähden Derbyyn!

Elämyskameli suosittelee
virkeät kielikuvat (älkää tehkö kuten minä teen vaan kuten Mertaranta tekee)

Hallitusneuvottelut

Mä oon huolissani hallituksen muodostumisesta. Ensinnäkin mä oon pöyristynyt siitä, että persut lähti neuvotteluista ovet paukkuen. Onko todella niin, että ne ei suostu hallitukseen, jos ne ei oo itse pääministeripuolue? Mautonta. Joka viides äänestäjä oli sitä mieltä, että persut olisi sopivin puolue hallitsemaan valtion rahoja ja rajoja, mutta tää ei eduskuntaryhmälle riittänyt. Toiseksi mä suhtaudun varsin kaksijakoisesti vihreiden tilanteeseen. Toki mä oon henkilökohtaisen mandaattini niille antanut, joten olen eräässä mielessä iloinen, jos vihreät päättävät osallistua hallitusneuvotteluihin. Toisaalta puolueen periaatepäätös oli se, ettei hallitukseen mennä koohottaan, jollei kannatus nouse. Mun mielestä poliitikotkin saa vaihtaa mielipidettänsä, jos tilanne muuttuu. Lisäksi kompromissitaitoisten on parasta yrittää tehdä yhteistyötä yhteisen hyvän vuoksi aiemmista lausunnoista huolimatta, kun neuvottelut johtavat umpikujaan. Monet lienevät kuitenkin sitä mieltä, että vanhoista päätöksistä on pidettävä kiinni. Joka tapauksessa vihreillä on edessään vaikea päätös, en kadehdi.

Mä luin hieman perussuomalaisten vaaliohjelmaa. En jaksa alkaa naureskella taidemielipiteille, mutta koulutuspolitiikka alkoi mietityttää. Perussuomalaiset kun haluaa käytöstä arvioitavaksi numeraalisesti jo kolmannesta luokasta lähtien ja käytösnumeron näkymään myös (ilmeisesti peruskoulun) päättötodistuksessa. Onko tämä todellakin eduskunnan päätettävissä oleva asia? Toivon todella, että ei ole. Vähän sama, kuin että joku puolue vaatisi, että poskiontelotulehdus olisi hoidettava aina antibiootilla. Tai no ei oikeastaan yhtään sama, mut en mä parempaakaan vertauskuvaa keksinyt.

Saksa-kuume on taas nousussa. Taaksepäin ajassa katsoessa 3,5 vuotta ei ole aika eikä mikään, mutta eteenpäin se tuntuu hirveän pitkältä ajalta. Etenkin, kun ainakin 2,5 vuotena niistä mä joudun päivystämään runsaasti enkä mä kauheasti tykkää päivystämisestä, koska mä oon unifani -80. Mut jos ne sata tms päivystystä jotenkin kestäisi, niin sitten pääsee Berliiniin. Toivottavasti toivottavasti.

Elämyskameli suosittelee
hallitusneuvottelujen jännittäminen

Lukittu

Aurinkoinen ilma kujersi mua toistamiseen tänään Uimastadionille. Ajattelin jo, että yhden kerran pitäisi riittää, mutta sää on liian taitava flirttailija. Olin jo kengät jalassa tavarat olalla lähdössä, kun huomasin, että Handyman on teljennyt oven takalukkoon lenkille mennessään. Piruvie. Ehkä olisi sittenkin syytä vaihtaa takalukko siihen kahteen suuntaan lukittavaan - entäs jos nyt tulisi tulipalo? Uimisen peruuntuminen saattoi olla siunauskin: tänään illalla kun on tarkoitus pumpata mun pyöränkumit täyteen, että mä voin mennä huomenna pyörällä töihin. Jos käyn ennen töitä uimassa, niin helmet hair ei oo kauheen suuri ongelma, koska mä voin laittaa tukkani vasta töissä. Iltapäivällä mun tukka on kuitenkin muutenkin niin sekaisin, ettei siitä oo sitäkään vähää ongelmaa kypärästä.

Onkohan Soini (omasta mielestään tai objektiivisesti) Euroopan mahtavin mies? Harva muu suomalainen puoluejohtaja lienee julkaissut mielipiteensä Wall Street Journalissa. Ainakin aika ylpeä Soini tuntuu kirjoituksestaan olevan, eikä syyttä. Ihan taitavasti se muotoilee asiansa. Osaakohan se oikeasti noin hyvin englantia vai onko se kirjoittanut puheensa suomeksi? Daily Telegraph kutsuu Soinia lempinimellä "The Finnish Bear". Mä oon ehkä sateenkaarilippuni sokaisema, kun mun korvissa toi kuulostaa pelkästään LGTB-koodinimeltä. Tsemppii Timo, Karhupuistossa sulla on aina kavereita!

Handymanin äiti on muuttamassa ja sen vuoksi Handyman kantaa tänne päivästä toiseen suurempia lasteja vanhoja tavaroitansa. Sen lapsuuden mielikirja "Aku kunnon kuvaaja" (tylsimykset lukee kannesta Aku valokuvaaja) jo löytyikin, etsintäpartio on vielä maastossa Tipu Lippusta hakemassa. Tähän diiliin kuului myös saavillinen legoja. Mä en oo ihan yhtä innoissani kuin Handyman, joka löytää toinen toistaan upeampia lapsuuden aarteita äitinsä vintilta tai anoppi, joka pääsee eroon kaikesta Handymanin roinasta. Tulisipa Saksa-aika jo pian, että a) asuttaisiin legojen kanssa eri maassa tai edes b) voisi hommata legoille oman huoneen.

Elämyskameli suosittelee

kolmio

Puli-puli

Uimastadion aukesi tänään klo 6:30. Mä en halunnut änkeä sinne heti alkuryysikseen, joten tulin paikalle vasta 6:37. Silloinkin jono jatkui ulos melkein kioskille saakka, mutta mä menin erityisuimakortteineni röyhkeästi suoraan jonon ohitse. Jälleen mahtava hyöty vammasta. Toki herääminen oli aavistuksen ikävää (aurinko auttoi), mutta uiminen oli mahtavaa. Jo 1,5 km:n alkukävely piristi, mutta vesijuoksu aamuauringossa hurjaa vauhtia virkisti vielä paremmin. En halunnut myöhästyä töistä liikaa, joten uskalsin uida vain 25 min, mutta huomenna menen paikalle jo aiemmin ja uskallan myöhästyä paremmin. Mä oon koukussa! Edes perjantaiksi luvattu sadepäivä ei masenna, oikeastaan päinvastoin (tulee vihreää! Stadikalla on rauhaista!). Hieman ärsyttää se, että kasi on tupaten täynnä matkustajia siinä kahdeksan jälkeen, mutta senkin voi korjata menemällä pyörällä. Pyöräily on kuitenkin siitä hankalaa, että mä en tykkää kypärätukasta. Oma vika.

Edellisen postauksen jälkeen mä oon kuullut useiden lukijoiden olevan mun kanssa samaa mieltä Yuzu Booster -limsan herkullisuudesta. Se maistuu siltä miltä sitruunan toivoisi maistuvan. Valitettavasti sitä on saatavana vain rajoitetun ajan. Toinen hyvä (ei ehkä niin hyvä) kesäuutuus on Fazer Salmiakki -jäätelö. Se on ehkä jopa vähän parempaa kuin viime vuoden suosikki Puck-lakritsijäätelö. Se on myös hieman pienempi, mikä on mukavaa, koska mun mielestä kaikki jäätelötuutit ja miltei kaikki jäätelöpuikot on liian isoja (Eskimo ja Muru-Eskimo on hyvän kokoisia). Fazer Salmiakki meni suoraan mun annosjäätelöiden top kolmoseen Muru-Eskimon ja Daim-tuutin seuraksi. Ihan hyvä kesäuutuus, mut ei lähelläkään Yuzu Booster Lightiä. Sen nimikään ei oo yhtä hauska kuin Yuzu Booster.

Lomakuvakisan voitto meni tällä kertaa Team Puotila/Kulosaareen. Onnea sinne! Olivat ehdottomasti eniten kehittyneet ja lisäksi kuvat olivat kunnon lomakuvia useilta eri lomilta (vrt. meidän kuvat, jotka oli samoja kuvia samasta Berliinistä kuten aina). Mun ruoaksi tekemä lohisoppa vaikutti maistuvan ja sen oheen löydetyt Saaristolaisnapit osoittautui tosi hyviksi. Vegeruoaksi tehty herkkusienipinaattisoosikin oli aikalaiskuvausten perusteella kelvollista.

Elämyskameli suosittelee

Uimastadion aamulla, päivällä ja/tai illalla