Keski-iän romantikot

Mä oon todellakin menevä ihminen. Bloggaan toinen toistaan coolimmista paikoista ja joka kerta täytyy tietysti leveillä sillä. Nytkin olen Kampin keskuksen uudessa Cafe Picnicissä Pepsi Maxin äärellä odottelemassa klo 17:ää, jolloin meillä on pöytävaraus elegantisti Farangiin. Mä oon ihan hirveä asiakas, koska en syö mitään ja näpytän omenatuotettani tunnin vappuaattona kiireisimpään aikaan neljän hengen pöydässä. Koska on kiireistä, en toki istu yksinäni vaan pöytäseura vaihtuu. Juuri tällä hetkellä pöydän toisella puolella istuu erittäin rakastunut keski-ikäinen pari, joka alkuun otti valokuvan kahvikupeistaan ja sittemmin ovat pussailleet varsin intohimoisesti. Hiukan tällaista kylmiötäkin lämmittää. Liekö kevät innostanut?

Jotenkin sitä on huomaamattaan muuttunut aikuiseksi. Nyt on siis vappuaatto, kello on 16:20 enkä mä tajunnut oikeastaan koko vappua ennen kuin puoli kahdelta töissä käskettiin skumpalle. Huomisen vapaapäivän mä oon toki rekisteröinyt ja varautunut menemään pelailemaan lautapelejä, mutta kerrassaan ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi mennä katsomaan Mantan lakitusta. Oikein hätkähdin, kun näin haalariväkeä - eihän siitä nyt ihan ihmisikää ole, kun mä oon niitä viimeksi käyttänyt (tai no se vauva, joka syntyi silloin kun mä viimeksi pukeuduin haalariin, menee syksyllä jo kouluun). Edes mun ikiopiskelijapikkusisko ja -lankomies ei ole enää opiskelijoita. Jumpe. Mä en edes tiedä, missä mun yo-lakki on (ei ole tarkoitus tänäkään vuonna sitä käyttää). Vappu on aika kaukainen mulle.

Elämyskameli suosittelee
kalenterin tarkempi tarkastelu

Elämyspäivä

Tänään on ollut häkellyttävän monipuolinen päivystysvapaapäivä. Itse päivystys oli ihan tavallinen. Lähdin kotiin poikkeuksellisesti jo heti kahdeksalta, koska oli kiire ehtiä suihkuun ennen kotiin tilatun maksullisen miehen saapumista. Pari minuuttia ennen sovittua aikaa mies olikin jo ovella tarvikkeineen. Oli poikkeuksellisen paljon siirtomaavalloittajaolo torkkua sängyllä sillä aikaa kun ammattilainen pesi erittäin taitavasti meidän ikkunat. Hiukan hävetti, kun huomasin toivovani, että ikävä veto vilutti varpaita. Oli myös vähän kiusallista, kun mies joutui työnsä valmiiksi saatuaan kröhimään saadakseen mut hereille. Yritin selittää, että olin ollut yön töissä, mutta äijä vaikutti epäluuloiselta. En tainnut olla kovin vakuuttava, vaikutin ehkä enemmänkin laiskimukselta. Täytyy maksaa lasku jo huomenna, jospa se nostaisi mun osakkeita.

Handymanin suurin idoli on yksi sen kauppisopettaja. Kyseessä on mukava nuori mies, joka on käynyt joissain meidän juhlissa ja jonka kanssa Handyman pelaa frisbeegolfia. Me käytiin kerran Idolin ja vaimonsa kanssa keilaamassa ja tänään ne kutsuivat meidät raveihin. Huima kokemus! Mä en tiedä raveista mitään muuta kuin että jos niitä tulee TV:stä, vaihdan kanavaa. Yllättäen se olikin aika mukavaa. Lähdöt seuraavat toisiaan jouhevasti ja oma rahapanos tuo selvästi lisää jännitystä. Hevosilla on hassuja nimiä (esim. Tuhti-Parooni ja Massimo Meisels) ja yksi lähtö kestää parikymmentä sekuntia. Tänään oli vielä yksi lähdöistä Chef Wotkinsin sponsoroima, joten alkuun sai ilmaisen makkaran! Alkuun mä voitin, sitten alkoi häviöputki, mutta koska en pitänyt lukua panoksista, tuntui jälkeenpäin ihan voittajalta, kun lopuksi kävi keräämässä kaikki voitot - 9,9 euroa! Nettovoitto oli kyllä noin viisi euroa miinuksella, mutta elokuvakin maksaa eikä ole lainkaan noin jännää. Ehkä voi mennä joskus toistekin.

Elämyskameli suosittelee
uudet kokemukset

Kotihän

Jokaisella ihmisellä on kotiminä ja muuminä samalla tavalla kuin on kotihousut ja ulkohousut. Kaikki käyttäytyvät kotona tai omiensa parissa eri lailla kuin kavereiden kanssa tai töissä. Siksi mua ihmetyttääkin se, kuinka helppoa on luokitella ihmisiä fb-käytöksen perusteella. Lähimpänä mä voin tietysti arvioida itseäni - kuinka helposti mä tulkitsen jonkun ilottomaksi moraalipoliisiksi, hermostuttavaksi villapaitahipsteriksi tai sinisilmäiseksi höntiksi muutaman yhdentekevän statuksen tai kommentin perusteella.

Kuten usein parisuhteessa, mä en niinkään välitä siitä, mitä muut musta itsestäni fb:n perusteella ajattelee, mutta se kyllä hämmentää, miten Handymaniin suhtaudutaan. Mulle on täysin selvää, että Handyman on monen mielestä ärsyttävä, joskus jopa julkea. Jotkut sen mielipiteenilmaisut on tulkittavissa pelkästään provokaatioksi. Silti on mun mielestä jotenkin omituista, että kun Handyman kertoo fb:ssa liikuttuneensa tietokonepelin keskustelussa lukemastaan 11-vuotiaan koulukiusatun pojan tarinasta, voi kommenttien rivien välistä lukea, kuinka yllättävä tällainen tunnereaktio Handymanille on. Ehkä joo foorumi oli harvinainen, mutta itse tunnereaktio hyvinkin tyypillinen. Eihän Handyman tietenkään kovin julkisesti yleensä murheitaan ja huoliaan käsittele, mutta samalla tavalla sillä niitä tietenkin on kuin kaikilla muillakin. Itse asiassa mä pidän Handymania harvinaisen empaattisena, ainakin se on huomattavasti mua empaattisempi. Handymanin puheista sitä on ehkä joskus vaikeaa havaita, mutta teot puhuvat puolestaan. Handyman haluaa oikeasti auttaa kaikkia läheisiään aina kun voi. Esimerkiksi käy vaikkapa tämä sunnuntaipäivä: aamulla mentiin lyhyellä varoitusajalla mun vanhemmille, kun Äiti soitti, että internet-yhteys on rikki. Sieltä suoraan lähdettiin Vilungin luokse seurustelemaan ja siinä hetki myös katsottiin lapsia, jotta vanhemmat pääsisivät hetkeksi keskenään ulkoilemaan. Espoosta Handyman ajoi kaverinsa luokse suunnittelemaan nettisivuja, jotka on luvannut kaverin yritykselle tehdä ja sieltä hän on sittemmin mennyt työkaverinsa tyttöystävän muuttoavuksi, koska työkaveri oli sairastunut. En yhtään epäile, etteikö Handyman olisi jossain vaiheessa kirjoittanut fb:iin jonkin sarkastisen kommentin johonkin auringonihailustatukseen, mutta eihän se tarkoita, ettäkö hän ei ymmärtäisi, kuinka pahalta koulukiusaaminen voi 11-vuotiaasta tuntua.

Mä tein perjantaina vieraille ruoaksi kalakeittoa ja sitä varten mun piti tietysti ostaa lohta. Mun piti käydä torstaina hallissa, mutta nukuin koko päivän ja halli ehti mennä kiinni. Niinpä menin Stockalle. Siellä oli kalatiskillä mua palvelemassa todella nuori poika. Pyysin kilon lohta kuutioituna, minkä vuoksi pojan piti kysyä työkaveriltaan, että saako meiltä lohta kuutioituna. Kaveri sanoi, että kyllä saa. Poika kysyi tarkemmin ohjeita ja kaveri neuvoi ottamaan nahan pois ja leikkaamaan kalan kuutioiksi. Kyseessä oli mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun poika käsitteli kalaa, siltä ainakin vaikutti. Ensin hän vielä varmisti minulta, haluanko tosiaan, että nahka poistetaan. Sitten hän aloitti jo ensimmäisestä viillosta tuhoontuomitun nahan poistoyrityksen. Nahka lähti kapeina suikaleina ja kun ensimmäisellä kerralla se ei lähtenyt kunnolla, oli lopputulos karmea. Hän yritti naama punaisena riipiä raidallisesta kalasta raitoja pois, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Lopulta sain laatikollisen kalakuutioita, joissa oli vielä aika paljon nahkaa jäljellä. Ei mua se lopputulos harmittanut yhtään niin paljon kuin se, että kolme muuta kalatiskin myyjää hengaili siinä vierellä katsellen pojan ähräystä ja jutellen erilaisista opiskeluryyppäjäisistä ("mä olin pari vuotta sitten Hämeenkadun approssa, mutta enää ei turnajaiskestävyys kyllä riittäisi!"). Kukaan ei neuvonut pientä työkaveria. Mä kimmastuin niin, että laitoin nettisivujen kautta palautetta, tarkasti kuitenkin kirjasin, että en halua valittaa työsuoritteesta vaan perehdytyksen puutteesta. Sain takaisin pitkälti geneerisen kiitoskirjeen, lupauksen paremmasta perehdytyksestä ja 10 euron hyvityksen. Toivottavasti nuori mies ei menettänyt työpaikkaansa.

Elämyskameli suosittelee
Hakaniemen halli

Lentomatkailun sääntöjä

Vietimme siis pitkän viikonlopun Berliinissä Handymanin, Anopin, Lankomiehen sekä puolisonsa kanssa. Samaten kuin viime huhtikuussa, meidän loma-aikana oli vähän vilakkaa, mutta sää lämpeni huomattavasti, kun palasimme kotiin. Toisaalta siellä oli kevättakki-ilma, ei lunta missään eikä sormia palellut, vaikka olisi unohtanut hanskansa kolme viikkoa sitten Vantaalle, kuten minä. Kiva loma, jonka lopuksi tuli kurkku mahdottoman kipeäksi. Sitä parantelen vielä tämän päivän kotona, jotta olen huomenna yötyökunnossa. Eiköhän se siitä.

Lomalla parasta oli lomailu, ikävintä jalkakipu. Käytiin mm. eläintarhassa, koska Anoppi niin toivoi. Monia kivoja juttuja siellä näki (esim. vauvakirahvin, elefantinpoikasen, omenoita syövän sarvikuonon ja pienen virtahevon), mutta onhan tuommoinen eläintarha ihan kammottava. Surullisin näky oli järkensä menettänyt päätään heiluttaen edestakaisin kävellyt jääkarhu. Iloisimpia eläimiä vaikuttivat olevan varpuset. Puluja ei näkynyt. Kameran akku loppui juurikin eläintarhassa, joten meidän lomakuvakisaesityksessä tulee olemaan yhteensä noin 20 kuvaa. Näimme myös aidon luontoelämyksen, kun pikkuruinen pörheä keltarintainen tipu asioi hotellihuoneen parvekkeella. Se oli kerrassaan suloinen, mutta laji jäi epäselväksi (ei talitiainen).

Rosa Meriläinen kirjoitti tänään HS:n kolumnissaan, ettei älyttömiä sääntöjä tarvitse noudattaa. Mä oon periaatteessa samaa mieltä, kävelenhän itsekin päin punaisia, jos liikennevirta sen sallii. Sen sijaan mua ärsyttää ne ihmiset, jotka urpoilee lentokentillä ja -koneissa. Mä en enää viitsi hakea ihmisiä lentokentältä, koska joka kerta siinä ulostuloportin maastossa seistessä näkee, kuinka joku kävelee siitä ovesta väärään suuntaan tullialueelle (NO ENTRANCE!!). Viime kuussa olin haljeta, kun oli kuulutettu, että kaikki sähkölaitteet pitää sulkea ja sen jälkeen vielä ylimielinen keski-ikäinen nainen otti valokuvia koneen ikkunasta (sic). Koneen taxiing-vaiheessa mun pitää pitää silmät ja korvat kiinni, koska mua ärsyttää niin suuresti se, että pöllöt nousevat seisomaan, vaikka turvavyötä kuvaavaa merkkivaloa ei ole vielä sammutettu. Helkkari odota urpo vielä 10 sekuntia! Kyllä ne sen sitten sammuttaa. Mun pitäisi tehdä joku vappulupaus, että en enää menetä malttiani lentoliikenteessä, mutta en pysty enkä halua.

Pikkusisko etsii Diplomi-insinöörikihlattuineen kiivaasti uutta asuntoa. Niillä on aikamoinen kiire löytää asunto, koska nykyisestä pitää lähteä piakkoin. Mä voisin muuten aivan hyvin antaa tämän niille vuokralle ja muuttaa vanhemmilleni (etenkin Handyman olisi oikeasti aivan tohkeissaan muuttamassa appivanhemmilleen anoppinsa herkkupatojen äärelle), mutta mä haluaisin oman sänkyni mukaan eikä sitä jaksa kukaan muuttaa. Sen sijaan Pikkusiskon muuttobisnesten ja kevään myötä myös mulla on jonkinlainen asuntokuume, mutta lähinnä oman asunnon suhteen. Haluaisin siirtää yhtä seinää metrin. Tämä ei ole täysin älytön idea, koska joka tapauksessa se seinä pitää jossain vaiheessa purkaa ja mieluummin ehkä nyt kuin sitten muuttovaiheessa. Samalla sitä voisi siirtää ja siten suurentaa vaatehuonetta. Vaatehuonetta saisi toki suurennettua sitenkin, että heittäisi sieltä pois kaiken tarpeettoman tavaran, mutta kyllä seinän siirtäminen kuulostaa helpommalta.

Elämyskameli suosittelee
älyttömien lentosääntöjen noudattaminen

Teinikuuntelija

Tuukka Temonen ihmetteli, kuinka Robin on voinut saada miljoona kuuntelukertaa parissa vuorokaudessa Kukapa jaksaisi samaa biisiä kuunnella monta kertaa peräkkäin. Mä oon Temosen kanssa samoilla linjoilla siitä, että tietenkin levy-yhtiö on ostanut kuuntelukertoja, ei niiden tyhmiä kannata olla. Mä en kuitenkaan pidä mahdottomana, ettäkö teinit kuuntelisivat samaa biisiä repeatilla. Vähän nolotti huomata, että viimeisen vartin aikana mä oon kuunnellut saman Samuli Putron biisin neljästi. Olen erityisen mieltynyt kohtaan, jossa sanotaan "sinä nyökkäät, sinä nyökkäät".

Me ollaan tällä hetkellä lentokentän Starbucksissa odottamassa Handymanin sukulaisia. Me tultiin etukäteen, koska vain sillä tavalla Handyman sai asennettua sähköpostiasetukset Isin Lumiaan. Monimutkaista, tiedän. Ollaan siis lähdössä Berliiniin, jee! Pitää ottaa lomakuvia.

Mä kävelen kummallisesti vasemmalla jalallani. Olen päätellyt tämän siitä, että kävelykenkä kuin kävelykenkä hinaa vasemman jalan sukan varpaisiin jo lyhyellä 100 metrin matkalla. Kyseessä on se vähemmän vaivainen jalka, joka ei siis ajoittain aiheuta mulle silmitöntä särkyä ja tuskaa. Tämä ongelma on mulla ollut jo muutaman vuoden ajan ja olen pohtinut sen johtuvan siitä, että mun jalat on eri kokoiset ja kengät siis jaloista katsoen erilaiset, mutta tätä samaa kiusaa tapahtuu kenkäparista toiseen ja toki kengän kokokin vaihtelee joitain millejä sinne tänne. On varsin ärsyttävää joutua nykimään sukkaa jatkuvasti. Jos joskus löytöihin kenkäparin, joka ei tätä tee, ostaisin useamman kerralla. Tätä ei kenkäostoksilla pysty testaamaan, koska kaupassa ei pysty kävelemään tarpeeksi pitkään. Muita samasta ongelmasta kärsiviä en ole tavannut. Pitäisikö mun mennä kävelyopetukseen?

Elämyskameli suosittelee
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on

Nolo lauantai

Mä olin tänään saksankokeessa. Kaikkeen pöljään sitä ryhtyykin. Tää ei ollut virallinen tasokoe, vaan Goethe-instituutti siirtyy jatkossa tarkistamaan optiset lomakkeensa tietokoneavusteisesti ja tätä varten ne tarvitsi tentintestaajia. Mä lupauduin ja vietin siis viisi ja puoli kallisarvoista lauantaituntia tehden koetta, josta mulle ei oo muuta hyötyä kuin tieto siitä, olisinko päässyt läpi, jos se olisi ollut oikea koe. Väärin ei tule ymmärtää, olihan se tavallaan ihan mukavaa, kun pääsi ylppäritunnelmaan (siis optinen lomake!), sai tenttikokemusta (puolen vuoden päästä el-tentissä se osoittautunee kullanarvoiseksi) ja kyllähän mä oikeesti tykkään siitä, että pääsee vähän testaamaan omia taitoja. Etukäteen oli kehotettu varaamaan 3-4 tuntia aikaa ja mä olin melko varma, ettei ihan kolmea tuntia mene. Ylppäreissäkin oli kuuden tunnin tenttiajat, mutta kyllä mä olin järjestäen äidinkielen koetta lukuunottamatta heti puolenpäivän jälkeen vapaa. Tässä ei sama ihan pätenytkään, sillä tentti oli neliosainen ja seuraavaan osaan pääsi vasta edellisen ajan loputtua. Luetun tekstin ymmärtäminen menikin aika nopeasti, mutta toki kuullunymmärtämisessä menee se aika, mitä se teksti kestää ja ainekirjoituksessakin saa aikaa tuhrattua vaikka mihin viilailuun. Siinä meni se päivä. Ihan heti en kuitenkaan viralliseen tenttiin mene, koska tenttitulos on voimassa vain kaksi vuotta ja jos ennen Berliiniin muuttoa pitää käytännössä vuosi kerätä rahaa erikoislääkärinä Suomessa, joutuu pian käymään tentissä uudestaan.

Handyman istutti ystävällisesti mun synttärilahjaksi saamaan yrttipurkkiin basilikansiemeniä pääsiäisenä. Nyt on maan voima näyttänyt mahtinsa ja pienenpienet ituliinit ovat nostaneet päänsä mullasta! Handyman kielsi mua puhumasta niille ja uhkasi postata Facebookiin musta kuvan hulluna idullepuhujanaisena, jos uhmaan kieltoa, mutta oon silti käynyt toivottamassa ituliineille tsemppii tsemppii joka päivä. Ne on jo kasvaneet! Ihan vielä ei kuitenkaan voi käydä sadonkorjuulle, koska suurimmatkin lehdet ovat vielä pippuria pienempiä.

Twitter on osoittautunut juuri niin sekavaksi kuin etukäteen ounastelinkin. Toki asiaan vaikuttaa mun seurattavavalikoimakin, joka on varsin ennalta arvattava. Mä en kuitenkaan vielä ole täysin menettänyt hermojani, vaan olen jaksanut edelleen suhtautua siihen kuin ärsyttävään sukulaiseen: on parempi huvittua kuin suuttua. Todellakin Tuomas Enbuske korostaa älyään miltei päivittäin ja Alexander Stubb kertoo pirteästi, millä urheiluvekottimella on milloinkin vatkannut, mutta mitä sitten? Ei sitä aina jaksa lukea jatkuvaa itsesäälivää nillitystä siitä, kuinka ikävä sää tänäänkin on, kuinka taas naapuri herätti klo 4:22 rymybileisiin tai kuinka <3 aamupalan="" facebook.="" lapset="" nkyyn="" on="" p="" s="" sit="" toivat="" varten="">
Elämyskameli suosittelee
ituliinit!

Verkossa

Mun iPad Mini on ihan loistava! Sitä on helppo käyttää (no daa se on just samanlainen kuin mun puhelin), näyttö on juuri sopivan kokoinen mun käyttötarkoituksiin (lähinnä internet, Facebook ja Puerto Ricon pelaaminen) ja ehkä tärkeimpänä Handymanin mulle hankkima mahtava liittymä. Mä en oo kovinkaan perehtynyt erilaisiin verkkoihin (on wlan, 3G, edge ja sit se pieni pallo), mut nyt mä huomasin, että iPadin vasemmassa ylänurkassa lukee LTE. Se tuntuu ihan mahdottoman nopealta. Vaikka mä oonkin nyt just Kampissa odottamassa saksantuntia, mä pystyn surffailemaan pitkälti samalla nopeudella kuin yleensä wlaneissa. Huippua!

Mä kävin just ostamassa multaa ja basilikansiemeniä, koska sain synttärilahjaksi yrtinkasvatusruukun. Mä en oo mikään viherpeukalo, mutta oishan se hienoa, jos mä onnistuisin ihan hipsterinä kasvattamaan omat mausteeni. Tai siis enhän mä niitä kasvattaisi vaan Handyman tietysti. Siinä ruukussa on jopa itsekastelujärjestelmä, jossa siis naru kulkee alemmasta kupista ylempään vieden vettä mennessään. Tervetuloa sadonkorjuulle! Aikataulusta ei vielä ole tietoa.

Tänään oli eka työpäivä loman jälkeen. Loma oli niin mukava, että en ehtinyt edes harmitella töihinpaluuta. Tässä on kyllä pehmeä lasku töihin, kun torstaiaamuna alkaa pääsiäisvapaat ja siitä parin viikon päästä mulla on taas lomamatka Berliiniin. Toukokuussakin pitää jaksaa olla muutama päivä Ruotsissa. Voi tätä jatkuvaa lomailua! Onneksi kesä on sentään töissä ihan painajaismainen, ei tätä muuten kestäisi.

Elämyskameli suosittelee
omavaraistalous (päivän ajan basilikan suhteen)

Keski-Euroopan kinokset

Berliini ei pettänyt taaskaan. Ei ole pakkasta eikä kylmyyttä. Vähän märkää lunta. Räntää toki sataa, mutta ulkona voi kävellä ilman hanskoja ja päivällä ilman kaulaliinaakin. Sellaiset voi kävellä ilman hattuakin, jotka eivät unohtaneet eilen käydä ostamassa hiuslakkaa. Illalla on pikkupakkasta, mutta hengitys ei vaikeudu. Mun talvisaapas meni rikki sunnuntaina, joten jouduin ottamaan melko huonot kengät mukaan tänne ja se on vaikeuttanut mun jo ennestään hiukan huonoa kävelyä. Niinpä mä ostin uudet kengät tänään. Sääli, että jostain syystä mun jalat kasvoivat iltaa kohti niin, että nyt ne puristaa. Toivottavasti taas yöllä mun jalat kutistuu.

Maassa on siis jonkin verran märkää lunta. Jostain syystä täällä on lukemattomia koululaisryhmiä ehkä luokkaretkillä Etelä-Saksasta tms. ja ne on niin innoissaan Berliinistä ja nuoskasta, että luulevat, että on ihan okei leikkiä lumisotaa kadulla. Handyman on ollut tänään jotenkin sairas ja mäkin siis jalkavaivainen ja me jo pelättiin, että jos meihin osuu lumipallo, me ei pysytä pystyssä. Ei vielä osunut.

Mä ostin kenkien lisäksi myös iPad Minin. Mä luulen, että se on ihana, mutta en oo ihan varma, koska se on vielä Handymanilla konffattavana. Mä oon kaivannut puhelinta suurempaa mukana kannettavaa tietoteknistä laitetta. Android-tablettia ei voi eikä kehtaa käyttää mihinkään muuhun kuin koulukirjan lukemiseen, joten sitä ei voi ajatella eikä se sitä paitsi mahdu käsilaukkuun. Toi on just hyvä. Olen tyytyväinen.

Mä oon nyt Twitterissä. Suurin surminkaan en uskalla sanoa siellä mitään ja mitä mä siellä keskenäni puhuisinkaan. Mä jotenkin tykkään kyllä tuosta Twitteristä, kun siellä on samanlainen tunnelma kuin kaukaisen tutun takkahuonebileissä. Jokainen rupattelee omasta aiheestaan ja Tuomas Enbuske näyttää reaaliaikaisia kuvia vieressään istuvista ihmisistä. Ihan kuin lukioaikana jonkun kotibileet.

Elämyskameli suosittelee
liian isot kengät

Someahdinko

Mä oon Facebookissa ja ihan tyytyväinen siitä. Fb on mulle sopiva media. Nyt mulla on kuitenkin ongelma: mä haluisin myös aktiivisesti seurata joitain Twitter-tyyppejä Twitterissä. Toki voin käydä katsomassa niiden accountteja ihan googlaamalla, mutta ei sitä tuu tehtyä ihan sillä frekvenssillä kuin haluisin ja jotkut mä unohdan usein. Mut onko ihan maailman leimeintä liittyä tässä vaiheessa Twitteriin? Ehkä on. Ei se oo enää edes hipsteriä! Ehkä vielä leimimpää olisi liittyä ja olla kirjoittamatta mitään. En mä jaksa kirjoittaa sekä Fb:iin että Twitteriin eri asioita eikä niihin nyt samojakaan asioita voi kirjoittaa. Onpa turha ahdistuksen aihe. Ehkä mun pitää vaan liittyä ja olla pohtimatta. Samalla voisin liittyä yelpiin. Yelp antoi nimittäin niin hyviä ravintolavinkkejä Wienissä, että mä koen olevani rekisteröitymisen velkaa.

Mä oon lomalla eli nyt on aikaa surra ja murehtia somea. Pakkanen ottaa niin päähän, että viikonloppuna ostettiin ex tempore -matka Berliiniin. Nyt odotellaan 1,5 tuntia myöhässä olevan koneen lähtöä. Lomalla sekään ei suuremmin suruta. Joskus koneet on myöhässä. Ja kyllä, Berliinissäkin on pakkasta ja jopa lunta, mutta sentään 10 astetta lämpimämpää kuin täällä. Voi ulkoilla. Siellä voi sataa vettäkin, mut vesisade on positiivinen asia. Mä oisin kyllä voinut mennä muuallekin (Madrid oli mielessä, jopa Pariisia ja Milanoa sovittelin), mutta Handyman on tarkkana matkakohdevalinnasta ja päädyttiin Berliiniin. On outoa, että monet naljailee meidän Berliinin matkailusta ("kappas, yllättävä kohde"), vaikka kyllä monet käy mökilläkin.

Elämyskameli suosittelee
loma

Con artist

Mä oon tärkeä bisnesmatkailija! Olen nimittäin Wienissä konferenssimatkalla. On huikean hauskaa ja antoisaa, mutta aika tiivistä. Luentoja on klo 8:30-10:00, 10:30-12:00, 12:30-13:30, 14:00-15:30 ja 16:00-17:30. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan tai siis päästä varpaisiin. Toisin kuin yleensä on tottunut, on ehdottomasti suurin osa luennoista oikeasti laadukkaita ja hyödyllisiä. Mulla on täällä kolme työkaveria, joiden kanssa mennään pitkälti yhtä tahtia. Etukäteen meitä varoiteltiin siitä, että salit täyttyvät tosi nopeasti ja kannattaakin siis siirtyä nopeasti salista saliin, ettei joudu katselemaan esitystä seisaallaan. Niinpä me mennään aina suoraan edellisestä salista seuraavaan eli vietetään kaikki tauot luentosalissa. Lisämääreenä istutaan aina eturivissä, koska yhden kaverin silmälasit on rikki eikä se näe mitään yhtään taaempaa. Sinänsä tää konferenssikeskus on varmaan ihan hyvä, mutta täällä on miltei mahdotonta löytãä ruokaa mistään. Joku kahvia myyvä kioski löydettiin ja monesta paikkaa saa omenoita, mutta iltapäivisin on aika nuutunut olo, kun on syönyt aamupalan jälkeen pelkkiä omenoita. Meillä on tapana ostaa aamulla kaupungilta joku nuutunut sämpylä ja säälittävästi syödä sitä luentosalissa. Mä oon ihan kyllästynyt sämpylöihin ja kaipaan oikeaa ruokaa. Onneksi huomenna pääsee Helsinkiin ja kunnon ruoan ääreen.

---------------------------------------------------------------------

Edellinen on kirjoitettu sillä mun tenttikirjanluku-Androidilla. Kovin kankeaa, näppäimistö on englanninkielinen eikä sitä saa suomeksi. Niinpä äät ja ööt on joka kerta hakemisen takana. Ja koska se oli niin kankeaa, jäi tuo postaamatta. Nythän on siis jo ylihuomisen huominen (edellinen kirjoitettu sunnuntaina) ja oon ehtinyt jo tähän päivystämäänkin.

Wienissä oli siis ennen kaikkea korkeatasoista koulutusta, mutta muutoin melko mitäänsanomatonta. Cafe Sacherin omenastruudeli oli kylmä ja vähän mauton (mä en suuremmin välitä suklaakakusta, joten kuulu torttu jäi nyt maistamatta). Sopivasti sattui Hesariin just sunnuntaiksi uutinen siitä, kuinka natsimyönteisiä Wienin filharmonikot oli II maailmansodassa. Itävalta tuntuu sellaiselta maalta, joka ignoraa täysin kiusallisen 1900-lukunsa ja keskittyy kulta-ajalleen sinne jonnekin Mozartin muisteloihin. Monessa paikkaa oli turisteja näytelmiin houkuttelemassa Mozart-asuihin pukeutuneita miehiä. En lähtenyt. Koulutus oli niin hyvä, että toivon pääseväni sinne pian uudelleen, mutta lomalle mä en tuonne viitsi lähteä. Itävaltalaiset ihmiset vaikuttivat aika epäluuloisilta ja jopa töykeiltä, esim. metrossa istuivat jalat harallaan siten, että vieressä oli varsin ahdasta.Ulkomaalaisen kanssa puhuttaessa saattoi bitte unohtua. Ei maa mun makuun.

Elämyskameli suosittelee
vähemmän töykeät maat

21 tapaa pilata avioliitto

Me käytiin pitkästä aikaa eilen Handymanin ja Långstrumpin kanssa elokuvissa. Mä katson aika harvoin kotimaisia elokuvia, koska yleensä jokin muu kiinnostaa enemmän. Tällä kertaa valittiin kotimainen, koska 21 tapaa kuulosti tarjonnan sopivimmalta niin aiheensa kuin aikataulunsa puolesta (7 psykopaattia olisi kiinnostanut, mutta esiintyi vasta puoliltaöin). Niinpä suosittiin suomalaista.

Kylläpä osui valinta oikeaan! Elokuva oli oikeasti hauska. Kotimaiset komediat ovat usein melko väkinäisiä, mutta tässä oli luontevan lämmin tunnelma ja aidon tuntuisia henkilöhahmoja. Elokuva kertoo kepeällä tavalla avioliitoista avioerotutkijan silmin. Juonta on monissa arvosteluissa haukuttu ennalta-arvattavaksi, mutta kyseessä on romcom - sama kun syyttäisi Bond-elokuvan juonta ennalta-arvattavaksi. Tietysti se on kaavamainen! Mun mielestä hyväjuoniset romcomit (esim Love Actually) on epätyypillisiä. Typerää valittaa tuollaisesta.

Näyttelijät olivat pääosin hyviä. Kohuttu Armi Toivanen, johon mä oon tutustunut aiemmin lähinnä Putous-lööpeissä, oli kerrassaan ihana. Aku Hirviniemi ei vaikuta mitenkään mestarilliselta näyttelijältä, mutta näytti juuri oikealta hönöön rooliinsa. Essi Hellén oli mainio sympaattisena oikeuslääkärinä. Hannele Lauri oli taas ihan rautaa! Riku Nieminen, joka esitti Armin mielitiettyä, oli tarpeettoman vakava ja sen vaimo (irl Aku Hirviniemen puoliso) liian vanhan näköinen babyface-Niemiselle. Pamela Tola näytteli sairaalloisen mustasukkaista ja läheisriippuvaista vaimoa yhtä aikaa hauskasti ja surullisesti. Kaiken kaikkiaan naishahmot olivat hyviä ja mieshahmot jotenkin sivullisia. Ei valituksen sanaa siitä.

Tätä elokuvaa katsellessa viihtyi hyvin. Kertaakaan ei kyllästyttänyt. Tuli hyvä mieli. Lopputekstien aikana soi Samuli Putron Olet puolisoni nyt ja itse leffassa Leif Wagerin Romanssi ja ne riittää mulle todistukseksi musiikin erinomaisuudesta. Yksinkertaisesti 21 tapaa pilata avioliitto on mainio elokuva. Ehdottomasti parasta oli oikea pääosanesittäjä eli kesäinen Helsinki, kesävau! Myös Armi Toivanen on niin ihana, että katson jatkossa kaikki hänen elokuvansa. Mutta Kesä-Helsinki voitti hänetkin. Älä sure, Armi, kakkossija on tässä kisassa kunnia.

Hälytys on aiheeton

Meillä on viikonlopun ajan auto lainassa ja päätettiin juhlia sitä menemällä Prismaan. Koska Kannelmäen Prisma on länsihelsinkiläisyydessään suorastaan eksoottinen, mentiin sinne. Oltiin ehditty vasta työkaluosastolle, kun alkoi palohälytys ja automaattikuulutus, joka kehotti asiakkaita pysymään rauhallisina ja etenemään lähimmille vihrein valoin merkitylle hätäpoistumistielle. Me noudatettiin, mutta henkilökunta kielsi meitä poistumasta sitä kautta ja ohjasi puutarhakassan kautta takapihalle. Takit oli sentään päällä, mutta hanskat ja pipot autossa. Helkkari että oli kylmä. Varpaatkin palelivat kunnolla ensimmäistä kertaa tänä talvena, siis sillä tavalla kuin lapsena viikottain luistimissa. Kyllästyttiin 10 minuutin jälkeen paleluun ja käveltiin viereiselle Nesteelle kaakaolle. Kuuma kaakao, hyvä konsepti. Sillä välillä palokunta oli todennut, että hälytys oli aiheeton ja ostoskiimaiset asiakkaat oli päästetty takaisin lämpimään. Mekin tietty mentiin. Mua jotenkin ihmetytti se, kuinka monet ihmiset olivat jättäneet lastatut kärrynsä käytäville eivätkä palanneet enää niitä hakemaan. Mua suretti pakasteet. Näin jopa pakastehyllyn vieressä kärryn, jossa oli (siinä vaiheessa jo sulaneita) pakasteita. Kuulutuksesta huolimatta siinä oli varmaan unohdettu pysyä rauhallisena.

Mä oon lähdössä torstaina suureen konferenssiin ulkomaille. Mä oon ihan tohkeissani. Viisi (tai siis kolme + kaksi puolikasta) päivää opiskelua kavereiden kanssa Keski-Euroopassa! Yritän kovasti jo suunnitella, mitä luentoja menisin katsomaan. Sääli, että ohjelma on internetissä niin surkeassa formaatissa, että jatkuvasti tulee pelattua Bubble Shooteria välillä.

Elämyskameli suosittelee
pipa päähän ostoksilla

Kiireinen bee's knees -henkilö

Mulla on nykyään selvästikin niin kova kiire, että en ehdi kertoa siitä muille internetissä. Onneksi on tällaisia ärsyttäviä ja melko tarpeettomia työpäiviä, jolloin on aikaa vetää kyttyrä niskaan. Toisaalta edellisen kerran kun oli hiljainen päivystys (tiistaina) piti katsella Mikko Rasilan ja Markus Ahon unelmahäitä TV5:llä eikä silloinkaan ehtinyt täällä hengata. Hämmästykseni oli suuri, kun näin vanhempieni ystäväpariskunnan niissä häissä. Oli siis syytäkin katsoa.

Mä oon ollut kovin sosiaalinen. Kävin tällä viikolla kavereiden kanssa esim. keilaamassa ja eilen katsomassa stand upia. Olen keilaamisessa varsin huono, kuitenkin onneksi edes ajoittain vähän parempi kuin Handyman. Keilaamisen jälkeen me tutustuttiin naapuruston Blinit-ravintolaan, joka oli varsin pirteä kokemus. Sisustus on ikean halvinta ja palvelu arkaa ja melko hymytöntä, mutta ruoka halpaa ja tosi hyvää. Täytyy ehkä mennä toistekin. Kyseessä on siis venäläinen ravintola, jonka päätuote ovat blinit. Eivät semmoiset Kodin Kuvalehden ohjeilla tehdyt frisbeet vaan isot ohuet letut, jotka täytetään asiakkaan toivomalla tavalla (mä toivoin jauhelihaa ja vihanneksia, Handyman mätiä ja smetanaa, kaveri sieniä ja juustoa). Lisäksi on saatavilla pelmenejä ja seljankaa. Blinin voi saada myös makeana. Tosi hyvä konsepti. Ravintola on myös ollut pystyssä jo melkein kaksi vuotta eli toimivalta vaikuttaa.

Mulla on ollut myös hiukan terveydellistä hankaluutta, kun oikea jalka kenkkuaa. Kipu on kovasti samanlaista kuin ennen selkäleikkausta ja pääosin samassa paikassakin, mutta tuntuu nyt aivan eri tilanteissa kuin aiemmin. En halua, että sitä nyt ainakaan saman tien tutkitaan, koska toivon kovasti syyn olevan muualla kuin selässä (ensisijaisesti siis iskiashermossa). Kipu on ollut niin ikävän kovaa, että kuntoutus on ollut melko mahdotonta. Jopa töihin kävelyä oon joutunut ajoittain vähentämään, kun kipu on ollut niin pirskatin kovaa, että jalalle varaaminen on tuntunut epävarmalta. Nyt olen siihen jonkin verran tottunut ja uskaltaudunkin huomenna huonosti töissä nukutun yön jälkeen kuntosalille. Ärsyttävä vaiva!

Sen sijaan lautapelirintamalla tilanne on positiivinen. Melko lailla jopa kiusallinen. Mä innostuin laittamaan joidenkin pelien kortteja pieniin suojapusseihin, kun luin internetistä, että niin kaikki vakavasti itsensä ottavat peliharrastajat tekee. Toistaiseksi mä oon shieldannut (alan ammattitermistöä) 7 wondersin ja Dominionin kortit. Satoja kortteja pikkuruisiin muovitaskuihin sujuttaessa tuntee itsensä aika tarpeettomaksi tässä maailmassa. Nyt mä vain toivon, että joku pelaisi mun kanssa niillä kauniisti pussitetuilla korteilla.

Handyman on juuri tällä hetkellä Pumpumkatin muutossa. Mua harmitti kovasti, etten mä päässyt mukaan, pihkuran työ! Mähän oon nimittäin jokaisen muuttajan unelma-apulainen viallisen oikean jalkani kanssa. Etenkin nykyään, kun paikallaan seisominen on melko mahdotonta, en pysty edes keittiön kaappeja täyttämään. On siis Pumpumkatin siunaus, että mulla on tää päivystysvuoro nyt. Tsemppiä sinne kuitenkin!

Elämyskameli suosittelee
joutava tajunnanvirta, kun huonosti toimiva aivo osaa tehdä rakenteellisesti ehjää tekstiä

R-päivä

Ravintolapäivän brändi on valitettavan hipsteri. Niinpä aiemmin ei ole tullut mieleenkään mennä. Nyt kuitenkin Goethe-Institut kutsui mut tutustumaan niiden järjestämään kirjalliseen sukulaatiparatiisiin. Koska olen Goethe-instituutin fani jopa Facebookissa, teki mieleni mennä supporttaamaan. Handymania piti aika lailla taivutella, hänelle kun kyseinen instituutti aiheuttaa tuskaa ja surua joka keskiviikkoilta. Nopeasti käytiin ja mä ostin muutaman suklaapalan ylenkatseiselta teinitytöltä. Fazerin mansikkasuklaa oli aika hyvää, kivan raikasta verrattuna perussuklaaseen. Ihan kiva juttu, mutta enpä jaksa ensi kerralla tohkeilla. Hiukan mietittiin, että oltaisiin menty K-9-koirakahvilaan, mutta olisihan se koirallekin varmaan aika raskasta.

Gizmo-koira on meillä tänään viimeistä päivää. Koira on ollut ihan mukavaa vaihtelua, mutta kyllä huojentaa, että ei tarvitse enää toista viikkoa sen asioita pohtia. Rikkinäinen tassu vaivaa ajoittain vieläkin. Pitkiä lenkkejä ei uskalla kokeillakaan ja jo puolituntisen jälkeen koira nilkuttaa sisällä. Onhan itse asiassa aika söpöä, että koiranen on kovin kiintynyt ja haluaa viettää kaiken aikansa mahdollisimman lähellä, mutta on myös melko raskasta nukkua melko huonosti, kun jaloissa on kipuja eikä niitä pääse kunnolla venyttelemään tai vääntelemään, kun koira makaa niiden päällä tai paikalla eikä sitä saa hievahtamaankaan, vaikka voimiensa tunnossa työntäisi. Kuitenkin kun se tuossa vieressä sohvalla torkkuu, tulee aika lämpimiä ajatuksia. Ei, en ole koirakuumeessa kuitenkaan.

Koirakuumetta ei siis ole, mutta asunnolle tekisi mieli tehdä jotain. Ajattelen nykyään harvinaisen usein epäpuhtaita vantaalaisista rivi- ja pientaloista (en aio kuitenkaan, järki ja Handyman voittavat), mutta edes jonkinlaista muutosta toivoisi. Vaatehuoneen lasiovessa on halkeama eikä sitä saa korjattua avaamatta koko seinää. Se olisi kiva tehdä jo ennen sitä kun tän sitten joskus myy. Samalla voisin haluta siirtää vaatehuoneen seinää siten, että vaatehuoneeseen tulisi lisää tilaa. Nyt se on niin ahdas, että tavarat eivät millään sinne mahdu. Toki jotain voisi karsiakin. Tänä viikonloppuna saatiin jo karsittua pahin romulaatikko lipastosta, elättelen toivoa että joskus toiste saadaan isompiakin projekteja vauhtiin. Eiköhän.

Elämyskameli suosittelee
verkkainen laatikoiden selvittely

Koirala

Handyman on järjestänyt meille lainakoiran. Mä päivystin viikko sitten sunnuntaina ja sillä aikaa Facebookiin oli tullut epätoivoinen toivomus saada koiralle hoitaja. Pyytäjä oli parikymppinen kundi, joka on joskus ollut samassa partiolippukunnassa Handymanin kanssa ja jonka sisko on asunut Handymanin kaverin naapurissa. Varsin läheinen ystävä siis. Handyman innostui asiasta niin paljon, että kursorisen asian esittelyn jälkeen oli luvannut suoraan omistajalle, että kyllä me se otetaan. Virallinen multa kysyminen unohtui. No nyt meillä on sitten koira ensi viikon sunnuntaihin.

Kyseinen koira on lyhytkarvainen ja kooltaan vähän keskikokoista pienempi. Sillä on iso pää ja leveä suu (kuten Handymanillakin!) ja se on rodultaan Staffordshiren bullterrieri. Jalostettu häräntappajaksi, mutta luonteeltaan luottavainen, iloinen ja lempeä. Koira tuli meille toissapäivänä ja valitettavasti vain edellisenä päivänä joku ilkeä koira oli purrut sitä tassuun, joten kovin pitkiä ulkoiluja sen kanssa ei saa nyt tehdä. Sen jalkahaavaan pitää ruiskuttaa ilmeisesti pahasti kirvelevää pesuainetta silloin tällöin, mikä ei ole mukavaa kummallekaan.

Muuten menee ihan hyvin. Koira ei oikeastaan hauku kuin silloin, kun joku epäilyttävä hahmo (yleensä naapuri) rymistelee oven takana ja tässä nyt virallisesti pyytäisinkin, että naapurit nukkuisivat ihmisten aikaan kotonaan eivätkä viikon sisään tulisi baarista pikkutunneilla.

Quorn eli mykoproteiinista fermentoitu lihankorvike on kiinnostanut mua jo jonkin aikaa ja pari pakettia sitä on pakastimessa odottanut testausta. Eilen sitten tein quorn-rouheesta perusspagettikastikkeen (herkkusieniä, paseerattua tomaattia, pikkuisen ketsuppia ja yrttejä (sipuli oli loppu)) ja siitä tuli aivan erinomaista. Todellakin suositeltavaa! Jauhelihahan ei maistu juuri miltään ja se on helppo korvata vaikka sahanpurulla, mutta esim. soijarouhe on suutuntumaltaan selvästi erilaista ja jotenkin kuivaa. Quornia syödessä piti itselle väliin muistuttaa, että tämä ei ole jauhelihaa. Ehkä jos oikein mietti, quorn tuntui suussa hiukan pehmeämmältä kuin jauheliha, mutta mä en noudattanut ohjeita kovin tarkasti vaan haudutin soosia paljon pidempään kuin pakkauksen ohjeessa neuvottiin.

Yleisesti mä vastustan sitä, että kasvisruoan pitäisi muistuttaa lihaa, mutta sieni ei teknisesti ottaen ole kasvis. Vegaaneille quorn ei sovi, siinä on kananmunaa. Quornin ympäristökuormitus on kai vielä aika epäselvää. WWF oli jossain tutkimuksessaan todennut, että tofua ja quornia suosiva kasvisruokavalio saattaa vaatia jopa enemmän viljelymaata kuin sekaruokavalio, mutta toisaalta on arveltu, että CO2-päästöt olisivat silti matalammat quornilla kuin lihalla. Huono omatunto tulee joka tapauksessa. Mä en juurikaan välitä linsseistä enkä pavuista, joten niihin en haluaisi proteiininsaantiani perustaa. Tuoreet herneet ja kikherneet on ok, mutta kuulostaisi kammottavalta syödä kikherneitä päivittäin. Tofusta en pidä sen kumisen, juustomaisen olomuodon vuoksi. Soijarouhe on ok, mutta keitettäessä varsin kuohahtelevaa. Ehkä mä yritän tyynnytellä huonoa omatuntoani quornilla, vaikka sekään tietenkään ei ole ongelmatonta. Quorn - kuin elämä itse. Kunpa sille keksittäisiin parempi nimi (korni ei kelpaa).

Elämyskameli suosittelee
quorn, jos kiinnostaa

Hämpillä

Mä oon kelvoton bloginpitäjä. Ensin koukutan lukijani (aivan, juuri niin) ja sitten hillun ympäriinsä kirjoittamatta blogia ja pidän lukijani hirveiden reflojen kourissa (potilailta oppii cooleja sanoja).

Mä oon sittemmin käynyt kahteen otteeseen Tampereella koulutuksissa. Siellä on ollut hyvää seuraa ja ensimmäinen koulutuksista oli vielä loistavan hyvä, toinen ei niinkään. Tampereella tutustuin uutuuteen, parkkitalo P-Hämppiin, joka on suositeltava kaikille keskustassa pysäköiville. Valtavasti tilaa hyvin keskeisessä paikassa, hienot tilat ja upeat pikku ominaisuudet (kun tullessa ottaa parkkilipun ja lähtiessä maksaa sen automaatissa, ei lippua tarvitse ennen puomia enää työntää pömpeliin, sillä laite tietää rekisterinumeron perusteella, että maksu on maksettu ja puomi aukeaa itsekseen. Upeaa.

Handyman meni saksankurssille. Mä en pyytänyt, se halusi itse. Miten typerä ajatus. Nyt joka viikko useamman kerran mä joudun kuuntelemaan varsin raivostunutta huutoa siitä, kuinka huonoja kaikki pedagogiset menetelmät (poislukien ehkä käännöslauseet) ovat. Kuulemma siitä ei ole mitään apua, että joutuu itse tuottamaan tekstiä kirjoittaen tai puhuen eikä siitä, että käydään läpi kielioppia. On törkeää, että saksan sanoilla on suvut ja että niitä ei pysty arvaamaan. Kaiken huippuna vielä oppikirjan tehtävissä on liian vähän tilaa eikä siihen mahdu kirjoittamaan. Typerä mies.

Elämyskameli suosittelee
P-Hämppi

Willkommen!

Eilen saksantunnilla oli jännittävä tunnelma. Käytiin läpi ajankäyttöä ja siinä selvisi useita salaisuuksia. Kuten että mä pidän blogia. Siitä sitten innostuttiin ja puoli kurssia uhosi tulevansa lukemaan. Toivottavasti tulitte kans! Vielä en voi kirjoittaa tätä saksaksi, etten kadota kaikkia romaanisia kieliä harrastavia kavereitani, mutta jos nekin tajuisivat mennä saksankurssille, niin ehkä sitten myöhemmin. Luin joskus uudesta berliiniläisvillityksestä, jossa perusjampat kokoontuvat baariin lukemaan teini-iän päiväkirjojaan ääneen ja nauramaan vedet silmissä. Ehkä mäkin voin kääntää nää ja lukea? Ehkä ei, berliiniläisiä ei naurata.

Toinen megasalaisuus oli se, että kaveri katselee Sturm der Liebeä. Se kuulostaa mun korvissa kyllä jo enemmän trendiltä kuin guilty pleasurelta, koska myös Pikkusisko ja Äiti katsoo sitä intohimoisesti. Kaikki toki selittävät katsovansa sitä pitkälti kieltä oppiakseen. Jonkinlaisena hc-SdL-fanin merkkinä voidaan toki pitää sitä, että kaikki myös nauhoittavat sitä, koska kiireisinä uranaisina eivät ehdi katsoa sitä oikeaan aikaan. Terveisiä vaan sinne vastaanotinten ääreen! Mä en tuomitse yhtään, SdL sentään kai muuttuu koko ajan, mä katson niitä samoja QI-jaksoja aina uudestaan.

Elämyskameli suosittelee
Muiden elämä (Das Leben der Anderen) niin populaarikulttuurisessa kuin ihan puhtaan tirkistelymielisessä merkityksessä

Itsehillintä

Mä oon vihdoinkin ymmärtänyt, mitä konkreettista hyötyä mä voin vastata Facebookin mulle tarjoavan, jos joku Suomen Gallupista soittaa ja kysyy. Se opettaa mulle itsehillintää. Pidemmälle opiskeluissaan ehtineet voi käyttää HS:n keskustelupalstaa, mut se on mulle vielä liian vaikeaa. Mä olin todella ylpeä itsestäni, että pysyin melkein rauhallisena, vaikka yksi fb-kaveri postasi tosissaan tällaisen linkin. Mä kiemurtelin, mutta en vastannut. Keskustelua riitti 51 viestin verran ja moni oli toki mun mielestä samaa mieltä, mutta useampi oli vakaasti sitä mieltä, että kaikki THL:n vastaisesti puhuvat ovat kategorisesti oikeassa. Mun itsehillintä on jo ainakin kurpitsan kokoinen, kun se kasvoi koko ajan sitä keskustelua lukiessani. Sama tyyppi on toki myös sitä mieltä, että lasten korvatulehduksiin ei auta muu kuin homeopatia ja on ihan kauheeta että lääkärit määrää niihin antibiootteja eikä neuvo oikein. Sitä tyyppiä parempaa anger management programia ei ookaan!

Blogin kommenttiraita on ollut SoneraPartiota ja kirjoitusvirhehuomioita lukuunottamatta melko hiljainen. Niinpä mua on kovasti viihdyttänyt Blogspotin viallinen spämmifiltteri. Mukaan ovat päässeet mm. elokuvakalenterin seitsemännen luukun kohdalle kommentoitu "Excellent post. I was checking continuously this blog and I'm impressed! Extremely helpful info specially the last part :) I care for such information a lot. I was looking for this certain information for a very long time. Thank you and best of luck. Visit my blog hardcore sex."

Me vietettiin eilen Pikkusiskon synttäreitä meillä perhepiirissä pataruoan ja 7 wonders -pelin seurassa. Pirkka-reseptihaun intialainen lammaspata on hyvää ja 7 wonders ihan loistava peli! Ainoa sen huono puoli on monimutkaisesti selitettävät säännöt, minkä takia yhtään kärsimättömälle yleisölle sitä ei viitsi esitellä. Nytkin meinasi alkuun Diplomi-insinöörikihlatun korvista tulla savua, mutta kun Pikkusisko erikseen oli tätä peliä pyytänyt, niin sitä pelataan. Itse asiassa peli ei ole mitenkään vaikea, mutta säännöissä on monia pieniä kommervenkkejä. Mä oon täällä tätä peliä jo aiemmin pohtinutkin. Olen itseni kanssa nyt sitä mieltä, että pelissä ei itse asiassa ole kovin paljon erilaisia kortteja vaan ne on helppoa ymmärtää. Oikein sormet syyhyää, että pääsisi tätä pelaamaan!

Elämyskameli suosittelee
love to hate -fb-kaverit

Lumia-kyllästys

Mua surettaa, kun mä en enää jaksa Lumiaa. Siinä on nyt niin monta pientä ärsytystä, että mun on varmaan pakko kohta siirtyä takaisin iPhoneen. Ai miksi?

1. Ensinnäkin kaatuilu. Se ei tee sitä joka päivä, mutta useimpina ja useamman kerran. Muuten se ei niin haittaisi, mutta kun se kaatuu yleensä just silloin kun mä oon kirjoittamassa jotain viestiä ja sitten se mun työllä ja tuskalla kirjoitettu teksti häviää. Pahinta on se, että jos se sattuu kaatumaan vasta tulleeseen tekstiviestiin vastatessa, niin se saapunutkin viesti häviää eikä välttämättä enää muista tarkkaan, mitä siinä puhuttiin. 
2. Siihen ei saa omaa soittoääntä. Mulla on ollut iät ja ajat iPhonessa Jeeves & Woosterin tunnussävel ja se on sopinut mulle loistavasti. Tuossa on nyt joku peruspiipitys, joka on ärsyttävä.
3. Jos selaimen hakuriville kirjoittaa hakukoneelle hakusanan, Lumia käyttää (tietysti) Microsoftin surkeaa Bing-hakukonetta eikä Googlea. Bing antaa aina eka jotain random kuvia hakutuloksiksi eikä löydä ikinä sitä mitä mä oon hakemassa.
4. Ehkäpä tärkeimpänä: siinä ei toimi mun isolla rahalla ostamat saksan mobiilisanakirjat.

Toisaalta harmittaa. Mä tykkään sen isosta näytöstä, vaihtuvista lukitusnäytön taustakuvista, neliöistä, podcast-soittimesta ja lutuisesta tavasta hakea Fb-apin yläreunaan kuvia siitä kaverista, kenen tietoihin tutustuu. Se ilahduttaa mua joka päivä, että Nokia on tehnyt niin hyvän puhelimen. Mua vain surettaa se, etten mä tahdostani huolimatta halua käyttää sitä.

Me ostettiin ennen joulua uudet veitset. Tänään sipulia pilkkoessani veistin uudella liian terävällä veitsellä palan vasenta etusormea mukaan satay-kastikkeeseen. Hyvä veitsi. Huono kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä.

Edellisen postauksen jälkeen Pumpumkatin huomaavainen puoliso huolestui meidän tekniikkalukutaidottomuudesta ja raportoi, että Androidiin saa kuin saakin sen mun pääsykoekirjan lukuohjelman. Niinpä mä menin ostamaan jonkun Samsungin ja toden totta, se toimii siinä! Toki se lukuohjelma on surkea (kustantajan syy), näpyttimet on niin pieniä, että on miltei mahdotonta osua siihen sivua vaihtavaan näppäimeen osumatta kirjan loppuun - näppäimeen, jolloin mun pitää jatkuvasti muistaa, millä sivulla mä olinkaan menossa, jotta pääsen takaisin. Pitää varmaan ostaa semmoinen sormitietokonekynä, jollaista huumorintajuttomat insinöörit ja sormenjälkiä pelkäävät hysteerikot käyttää. Mut siis kiva, että voin lukea tenttiin sähköisesti.

Elämyskameli suosittelee

iPhone (nyyh)

Vain kahden käyttöjärjestelmän loukussa

Mä oon käyttänyt Lumiaa nyt 1,5 kk. Sen kaatuilu raastaa mun mieltä miltei päivittäin. Alkuun sentään kaatumisen ja uudelleenkäynnistyksen jälkeen se osasi hakea automaattisesti oikean kellonajan muutaman minuutin kuluessa, mutta ei enää. Nyt se tulkitsee uudelleenkäynnistyksen jälkeen, että eletään syyskuun ensimmäistä päivää vuonna 2012 ja kello on 7:46. Jos mä en itse käy muuttamassa aikaa, niin kaikki ohjelmat elää tuota hetkeä - julkisten liikennevälineiden aikataulut annetaan lauantaiaamuksi, tekstarit merkitään saapuneiksi ja lähteneiksi syyskuussa (eli ne siirtyy keskustelun ensimmäisiksi) ja vasta tulleet puhelut eivät näy viimeisimpinä. Todella raivostuttavaa. Kun päivästä riippuen puhelin saattaa jumiutua viisikin kertaa, alkaa uutterinkin buuttailija kyllästyä. Parannusta ei ole näköpiirissä. Muuten puhelin on kyllä ihan hyvä nyt kun olen tottunut siihen. Silloin tällöin on kyllä iPhonea ikävä.

Kuten melkein kaikki muutkin, mä käytän useampaa eri käyttöjärjestelmää: kotitietokoneissa on OS X, puhelimessa Windows 8 ja töissä Windows XP. Mä oon jo pidempään haaveillut sellaisesta sormitietokoneesta, jolla mä voisin lukea internet-versiota mun erikoislääkäritenttikirjasta. Mulla oli iPad, mutta koska kirja ei toimi siinä (flash), toivoin löytäväni jonkin toisen mielellään Windows 8 -laitteen, jossa se toimisi. Tänään mä kävin Verkkokaupassa.com kokeilemassa kaikkia niillä esillä olevia laitteita, mutta ei se toiminut missään. Menin jopa Android-puolelle, vaikka olenkin kovasti toivonut, että mun ei tarvitsisi sekoittaa enää yhtään käyttöjärjestelmää elämääni, mutta ei se niissäkään auennut. Tämä on erityisen ärsyttävää siksi, että kaverin vuoden vanhassa Samsungissa kyllä toimii. Ilmeisesti jotkin Flash Playerin ominaisuudet ovat muuttuneet tai poistuneet uusissa versioissa. Täytyy ehkä ottaa analoginen kirja käyttöön, koska kohta pitää aloittaa tenttiin lukeminen. En millään viitsisi, kun nykyään on sähkökirjakin, jota voi lukea selällään maaten toisin kuin suurikokoista lörppäkantista kirjaa.

Elämyskameli suosittelee
stabiili Lumia tai muu puhelin