Ilo ja onni

Mä pystyin tänään kävelemään kotoa Uimastadionille, vesijuoksemaan Geen kanssa kolme varttia ja kävelemään vielä takaisin kotiin täysin kivuitta! Selkävaiva on siis ottanut isoja hyvänsuuntaisia harppauksia. Vielä maaliskuussa se oli sietämätön eikä huhtikuussakaan edes vesijuoksu saati yksikään maan pinnalla otettu askel ollut kivuton. Nyt mä oon kyllä tosi iloinen. Toivottavasti jo pian uskaltaisi kävellä töihin! Sitä mä oon ikävöinyt.

Handyman on kavereidensa kanssa metsäkanaretkellä. Tää termi on mulle tuntematon, mutta luulisin sen tarkoittavan sitä, että miehet menee mökille syömään kanaa. Siksi mulla oli eilen vapaailta (kämppä tyhjä, wuhuu!) ja vietin sitä ensin leikkimällä Vilungin ja sen mainioiden lasten kanssa ja sen jälkeen katsomalla pari Harry Potter -leffaa putkeen ja syömällä makaronilaatikkoa. Muutama vuosi sitten mä olin usein yksin kotona öitä, kun Handymanilla oli työmatkoja, mutta nyt mä oon kyllä tosi harvoin kotona yötä yksin. Handyman sitävastoin saa hillua kotona yksinään viikottain, kun mä oon töissä. En pidä sitä kuitenkaan epäreiluna, koska mä viihdyn kyllä paremmin, kun on seuraa. Ehkä jos olisi lapsia, osaisi arvostaa rauhallista hetkeä enemmän. Toisaalta mä kyllä osaan arvostaa rauhallista ja itsenäistä elämääni ilman lapsiakin. On kivaa voida mennä mihin vain koska tahansa.

Fb-seuraajat lienevät huomanneet, ettei jokaisesta Kamelipäivityksestä ole enää tullut ilmoitusta pagelle. Tämä johtuu siitä, etten mä jostain syystä voi iPadin fb-sovelluksella postata sinne linkkiä Elämyskameli-nickillä vaan se tulee aina mun omalla nimellä enkä mä halua laittaa niitä sillä viisiin. Pahoittelen tätä ja toivon, että iPadin fb-sovellus korjaa itsensä tältä osin, mut siihen asti kannattaa käydä täällä tsekkailemassa tai laittaa tää RS-feediin. Ongelma on ilmennyt nyt vasta, koska aiemmin mä kirjoitin kaikki Kameli-postit tietokoneella ja nyt melkein pelkästään iPadilla (jopa nyt tän, vaikka oon kotona). Teknologia, tuo kaksiteräinen pyssy.

Elämyskameli suosittelee

liha-makaronilaatikko Myllyn Parhaan ohjeella

Siniset rusketusraidat

Mä oon käynyt nyt varsin tunnollisesti Stadikalla aina kun oon ehtinyt. Vieläkään en oo nähnyt Hullua Hattaraa, mutta Röyhelömyssyinen Ruskettunut Rouva on ollut siellä melkein joka kerta kun minäkin. Toistaiseksi upein kokemus oli eilen, kun satoi ja oli teknisesti ottaen vain +11 astetta lämmintä. Allas höyrysi ja oli todella rauhallista. Mä kuuntelin mennessäni musiikkia ja etenkin Egotripin Sininen sopi tunnelmaan täydellisesti. Toki potin räjäytti kolmen vartin jälkeen viimeiselle 50 metrille osunut PMMP Rusketusraitoineen. Vaikka on 11 astetta plussaa ja sataa, niin silti on kesä.

Mulla on tapana pukeutua kalenterin mukaan. Se tarkoittaa sitä, että koska viime lauantaina oli lämmin ja saattoi vaihtaa sandaaleihin, asiaa sen tarkemmin ajattelematta mulla on ne sandaalit jalassa jonnekin syyskuulle saakka. Sama takin kanssa, se roikkuu vaatepuullaan ja kyynärvarret viuhuvat paljaina. Joskus (kuten eilen, toim. huom.) mä hetken pohdin, että miksi ihmeessä on näin kylmä, mutta  en mä sitten taas seuraavalla kerralla muista koko asiaa. Kai olisi ollut mahdollista ottaa tänään se takki siitä vaatepuulta, mutta sinne se jäi. Ulkoilu jäi aamuisen työmatkan lisäksi pienelle pikapyrähdykselle Meilahdesta Töölöön, joten vähäinen viima ei ehtinyt suuremmin viilentää. Huomenna pitäisi olla lämmin, kun tästä (toivottavasti) hyvin nukutun yön jälkeen kiidän Picnic-aamupalan jälkeen sosiaaliselle vesijuoksuretkelle äitiyslomalaisen seuraan. Tai jos on kylmä, niin ei haittaa, on silti kesä.

Ensimmäisessä päivystysperehdytyksessä kesällä 2004 mulle opetettiin, että päivystyksessä pitää "syödä heti kun ehtii, käydä vessassa aina kun muistaa ja nukkua joka hetki jonka voi". Nyt mä voin nukkua, kun tää tekstikin tuli valmiiksi. Kauniita unia!

Elämyskameli suosittelee

paljaat varpaat ja punainen kynsilakka, koska kesä on silti

Gemenskap och säkerhet

Mä keksin Ruotsin TV-ohjelmia seuratessani, mikä yksittäinen tekijä saa riikinruotsin kuulostamaan niin lapselliselta. TV:ssä mainostettiin ohjelmaa nimeltä "Kjelles matresa" ja totesin, että kuuluttaja painotti ohjelman nimen jokaista tavua siis "Hell-Es-Moot-Ree-So". Eihän suomeksi sanottaisi Kau-Kon-Ma-Ku-Mat-Ka. Kun ryhdyin sen jälkeen puhumaan Mumintrollin kieltä painottaen (lähes) joka tavua, kuulostin jo melkein ruotsalaiselta. Miksei opettaja sanonut tätä koulussa? Uppsalalaiset puhuivat ehkä vielä hupsumpaa ruotsia kuin tukholmalaiset, mutta he olivat huomattavasti innostuneempia jatkamaan ruotsiksi, vaikka keskustelukumppani ei ymmärtänytkään ensimmäisellä kerralla, mistä puhutaan. Kielenoppija ilahtui.

Ruotsi jätti kuitenkin hiukan kitkerän jälkimaun, koska halusin ostaa Arlandasta ("Oor-Lon-Do") söpön kahden pikkupullon pakkauksen Larsenia, mutta eihän se käynyt päinsä. "Man kan int-te köpa alk-ko-hool in-nom EeÜü!" Olin ihan kokonaan unohtanut moisen pöhkön Ruotsin erikoissäännön ja se tuntui niin absurdilta, että aloin nauraa ja myyjätär vaikutti kovinkin loukkaantuneelta. Onneksi en ollut ainoa, kielletty tuplapakkaukseni päätyi isoon koriin muiden takavarikoitujen pullojen seuraan. Oikeasti mun mielestä tuommoiset EU-erikoissäännöt pitäisi jo lopettaa, kun EU-jäsenyytemme on nyt tullut täysi-ikäiseksikin. Tämä siltikin, että EU-erikoissääntöjen poisto tekisi varsin merkittäviä eikä välttämättä pelkästään positiivisia muutoksia mm. mun omiin työaikoihin ja palkkaan.

Fb ja Twitter tuntuivat eilen ihan pakahtuvan Euroviisuja ja jääkiekkoa. Oli lukuisia kuvia kisakatsomoeväistä, tarkkoja kertomuksia kisakatsomoa edeltävistä urheilusuorituksista ja nokkelia kaskuja kilpailujen etenemisestä. Mua ei kovasti kiinnostanut kumpikaan kilpailu, mutta molempia hetken aikaa laiskasti katselin. Jääkiekossa olin ilahtunut Ruotsin voitosta, koska he vaikuttavat olevan niin tyytyväisiä, kun voittavat ja heillä oli mun mielestä loistavaa etukäteishehkutusta. Euroviisut eivät ole oikein ikinä kuuluneet mun elämään, ei me niitä ikinä lapsena katseltu ja olenkin ehkä siksi aina pitänyt niitä vähän vanhempien ihmisten ajanvietteenä tyyliin Syksyn Sävel. Suomen kappaleen olin etukäteen katsonut päivällä Pumpumkatin lähettämästä linkistä. Ei ihan mun suosikkimusiikkia, tarttuvaa saippuakuplanohutta poppiahan tuo oli. Tiistaina olin nähnyt karsinnassa hehkuvahameisen eteläeurooppalaisen, Tanskan Shakiran, nakut irlantilaiset ja Yhdysvaltain pisimmän miehen. Koen saaneeni jo tarpeeksi, jollen liikaa kevätkulttuuria.

Elämyskameli suosittelee

alkoholin ostaminen jostain muusta EU-maasta kuin Ruotsista

Pohjolan Oxford

Mä oon ollut nyt sunnuntaista lähtien Uppsalassa koulutuksessa. Hiukan olen ehtinyt tutustua kaupunkiinkin, vaikka toki päivät kuluvat tiiviisti Uppsala Konsert & Kongressissa ja iltaisinkin on ollut ohjelmaa. Uppsala on siis ensisijaisesti yliopistokaupunki, jossa suuri osa väestöstä on opiskelijoita. Sen läpi kulkee joki ja valtaosa keskustan taloista on vanhoja ja kauniita. Vanhoissa ja kauniissa taloissa on alikulkukaaria (ehkä niillä on jokin nimikin?). Mä oon käynyt joskus Oxfordissa ja se tulee Uppsalasta hakemattakin mieleen ennemmin kuin Tukholma tai mikään mun tuntema Suomen kaupunki. Oikein viihtyisältä vaikuttaa. Etäisyys Tukholmasta (70 km tai junalla kolme varttia) ei ole mitenkään mahdoton, jos pikkukaupunki alkaisi ahdistaa. Uppsalaa voi tosiaan suositella pistäytymiskohteeksi Ruotsissa lomailevalle. Etenkin lapsiperheitä voisi kiinnostaa Pekka Töpöhännän talo (kaverit yrittivät mennä Pekalle kylään, mutta hän oli poissa kotoa kesään saakka) ja sivistyneitä aikuisia Linnaeus-museo ja -puutarha (mua on kiinnostaneet lähinnä keskustan uimahalli ja Lettipitkon seura toistaiseksi).

Olen juuri nyt matkalla Tukholmasta takaisin Uppsalaan. Kävin siis tapaamassa ulkomaankirjeenvaihtajaamme Lettipitkoa ja pikkuista vauvaansa. Vauva oli ihastuttavan vieraskorea (hymyilikin pari kertaa!) ja Lettipitkokin vaikutti iloiselta, kun hetkeksi käänsin hänen ajatuksiaan pois lapsen iltakiukusta. Samalla näki tietysti paitsi Lettiksen uuden kämpän, myös palasen kaunista kevättukholmaa. Tukholma on niin viehättävä keväällä, että olin jo hiukkasen pohtinut, onnistuisikohan minun järjestää itseäni Karolinskaan tms ensi keväänä pariksi kuukaudeksi vaihtoon, mutta kun kuulin, että Ruotsin allihopa-mentaliteettiin kuuluu se, että omia pyykkikoneita ei ole käytännössä missään kerrostaloasunnossa, innostus vaihtohetkosesta laantui. Mä en oo enää mikään opiskelija enkä toden totta voisi enää asua ilman pesukonetta (todennäköisesti pian voro vie mun pesukoneen tai mun pyykkääjän, kun noin menin sanomaan).

Eilen kävin uppsalalaisessa uimahallissa. Allas oli ihan toimiva 25-metrinen ja siitä oli suuret ikkunat tuomiokirkolle. En ollut edes ainoa vesijuoksija! Kyseessä oli täyden palvelun kuntokeskus, jossa uima-allas oli kuin vahingossa. Talon historiassa (rakennettu 1920-luvulla) kyllä uima-allas oli jo ennen spinning-salia. Spinningiä harrastettiin kotimaisen musiikin voimin: kuulin ainakin E-Typeä, Haddawaytä ja Final Countdownin. Saunassa oli yllättävänkin hyvät löylyt (saimme kaverin kanssa kaksi ruotsalaista karkotettua), mutta saunan omituisen auditoriomaisen rakenteen vuoksi ylälauteelta käsin ei voinut etäisyyden vuoksi löylyä heittää. Lisäksi kiukaassa oli vastuksia erittäin tiheästi ja ne törröttivät noin 10 cm kivien tason yläpuolella. Altaalla pyydettiin olemaan läiskyttämättä vettä toisten päälle ja toivottiin, että uimarit eivät käyttäisi alusasua uima-asun alla. Vähintään kohtuullinen pyyntö. Erityisesti mua kyllä viehätti valtava kyltti, jossa uimareita kehotettiin uimavalvonnan puutteen vuoksi valvomaan toisiaan. En mä kyllä voisi asua täällä, koska jo noin pieni yhteisöllisyysvaatimus tuntuu absurdilta.

Elämyskameli suosittelee

kotiinpaluu

Kevään paras uutinen

Mä oon innoissani, koska mun prolapsivaiva on selvästi helpottanut. En mä edelleenkään pysty kilometriä pidempään kivuitta kävelemään, mutta julkisten kulkuneuvojen turvin mä oon jo melko kykeneväinen. Toki mä oon maailman hitain kävelijä, koska ihmisten tavallinen kävelyvauhti on mun pakaralle liikaa, mutta pääsen sentään etenemään. Enää epämukavat työasennot (=vatsan uä) on sietämättömiä. Aika hyvin menee siis ja olen varsin tyytyväinen tilanteeseen.

Kävelyvammani vuoksi en mielelläni kävele ihmisten seurassa, koska huomaan monen hidastavan ja jopa pitävän taukoja, jotta ehdin mukaan. Se nolottaa. Handymanin seurassa se ei hävetä, koska me ei olla sitten seurustelun alkuaikojen kävelty vierekkäin kadulla kuin poikkeustapauksissa. Nyt kuitenkin oli puhetta, että mentäisiin Fotografiska museetiin ja koska sinne on keskustasta ainakin parin kilometrin kävelymatka eikä käytännössä hyviä liikennevälineitä, mä en oikein voinut mennä sinne. Toisaalta kaunis ilma houkutteli mut ulkoilemaan. Ehdotinkin siis, että Handyman ja Långstrump menisivät museoon ja mä ulkoilisin. Matkaseura tuntui harmistuvan, melkein suutahtavan. Rehellisin syy jättäytyä museomatkasta oli se, etten mä halua hidastaa muiden matkaa, koska se on niin halvatun kiusallista, mutta tunnen silti tehneeni oikean päätöksen. Pääsin nimittäin raitiovaunumatkalle uuteen Tukholman raitiovaunuun ja tulin Skansenille, jossa voi istua ulkona pöydän ääressä kirjoittamassa blogia T-paidassa, katsella kun naakka pomppii ja ihailla liehuvaa keltaristilippua. Pöydässä lukee "Clara fr. White Trash V-tuna". Mä en oikein tiedä, että mikä tää Skansen on, mutta ruotsinkirjoissa tää oli aina mitä kiinnostavin paikka. Jos täällä on aina tällaista kesäistä, lämmintä ja mukavaa, tulen toistekin. Ehkä mä kohta lähden (hitaasti) kävelemään tuonne missä muut ihmiset on. Hitaammin kuin he, toki.

Mä en yleensä suuremmin pidä vissystä. Se ei maistu hyvältä, mieluummin juon vettä. Lisäksi kuplat ovat häiritsevän aggressiivisia. Ruotsissa Långstrump haluaa aina maistaa uudet Loka-vedet (Loka on siis paikallinen vissytuotemerkki). Tällä kertaa sesonkimakuina on Lemon pie, Strawberry ice cream ja Chocolate shake. Kuulostavat kammottavilta. Mä kuitenkin uskaltauduin maistamaan tuota lemon pie -vettä ja se on yllättävän hyvää! Aika pehmeän makuinen ja miedosti kuplitettu vissy on maustettu sitruunalla ja vaniljalla ja se on oikeasti toimiva yhdistelmä. Muita en ole uskaltanut maistaa, mansikkajäätelövesi tuoksuu hubbabubbalta ja suklaapirtelövesi Vesseli-kaakaojuomajauheelta. Eivät houkuttele. Mutta huraa - kelpo vissy on löytynyt!

Elämyskameli suosittelee

Skansenin kevät

Liian hieno huone

Pieni lomapyrähdys Ruotsiin on alkanut. Ollaan täällä Handymanin ja Långstrumpin kanssa ja huomenna nähdään ehkä Lettipitko! Jee! Oltaisiin haluttu mennä Radisson Waterfrontiin, mutta jääkiekkokilpailun vuoksi se oli täynnä. Tultiin sitten Scandic Grand Centraliin. Jostain syystä mulla ei ole varausvahvistusta sähköpostissa, mutta enpä voi valittaa - tää huone on aivan liian upea meille. Tää on todennäköisesti suurempi kuin meidän asunto, täällä on kaksi kylppäriä ja kaksi telkkariakin! Herrinjee. Ja erityisesti tässä ilottaa hotelliaamupala, ennenhän me ollaan yövytty Tukholmassa aina Omenahotellissa. Nyt voi olla tyytyväinen.

Tukholmassa on pikkuisen enemmän kevät kuin Helsingissä. Puut näyttävät kaukaa katsottuina jo vihreiltä ja illallakin on 15 astetta lämmintä. Näin toki pitää etelässä ollakin ja sitä paitsi Helsingissäkin on jo hiirenkorvia. Kuten aiemminkin, lehdet tulevat puihin ekalla Uimastadion-viikolla.

Me tultiin Arlandasta kaupunkiin Arlanda Express -junalla. Kyseessä on massipäälliköiden liikennöintiväline, sillä sateenkaaribussi maksaa noin 10 e/hlö, Arlanda Express 20 e/hlö ja taksilla pääsee viidelläkympillä. Arlanda Express on näistä toki nopein (20 min vrt. sateenkaaribussi 40 min) ja varmaankin myös mukavin. Toki asemalla oli ikävä virtsan lemu, mutta itse juna oli nopea, penkit todella mukavat ja tunnelma rauhallinen. Yleensä sateenkaaribussissa tulee paha olo, mutta siellä toisaalta saattaa olla sympaattinen kuski, joka soittaa suomenkielistä kanavaa matkustajien iloksi. Mä kyllä tykästyin tuohon Expressiin ja aion mennä sillä toistekin (en tällä matkalla kuitenkaan, koska en matkusta Tukholmasta Arlandaan). Ehdottomasti voin kyllä massipäälliköille suositella. Ihanaa ja ihanan kallista!

Elämyskameli suosittelee

Tukholman kevät

Entire human race

Pari päivää myöhässä, vasta eilen, pääsin avaamaan oman Uimastadion-kauteni. Jatkoin sitä tänään. Toki ihan mahtavaa. Eilen olin altaassa jo ennen yhdeksää, joten jouduin tarpomaan hiljaisuudessa, koska radio laitetaan päälle vasta kymmeneltä ja iPodista oli akku loppu. Tänään menin kymmeneksi, joten pääsin kuuntelemaan radiota (latausjohto oli hukassa, nyt on akku täynnä). Uimavalvojan valitsema kanava soitit loistavaa ulkourheilumusiikkia, esimerkiksi Pet Shop Boysin Suburbian, Madonnan Ray of Lightin ja Michael Jacksonin Heal the Worldin. Viimeisen kohdalla oikein hätkähdin, kun osasin kaikki sanat, vaikken vuosikausiin ole koko biisiä kuullut. Mun pää on täynnä turhaa tietoa.

Uimastadion paransi mun uimajalan. Viime aikoina näet mun ikävä prolapsivaiva on aiheuttanut invalidisoivia pakarakipuja kävellessä ja jopa kuntopyöräillessä ja vesijuostessa. Edelleenkään mä en voi juurikaan kävellä (vain kilometrin kävely vaatii useamman venyttely- ja istuskelutauon, koska kipu muuttuu sietämättömäksi), mutta ulkoilmassa vesijuoksu sujuu nyt kivuitta! Varsin psykosomaattista, mutta mukavaa. Melkein harmittaa lähteä viikoksi Ruotsiin, koska niiden mielestä kesä alkaa vasta maanantaina 20. toukokuuta eikä siellä ole siis maauimaloita vielä auki. Helkkari!

Mä totesin, että melkein kaikki mun uimakaverit on muuttaneet. Onneksi olen oppinut vesijuoksemaan myös yksin, aiemmin vesijuoksu oli niin tylsää, etten viihtynyt yksin altaassa varttia pidempään. Melkein tässä ottaa itseensä, kun kaikki muuttaa kauemmas Uimastadionista! Yksi on Tukholmassa, pari Vantaalla, yksi Espoossa 300 metriä kauempana kuin viime kesänä (se lasketaan!), joku Haagassa, joku Jyväskylässä. Onneksi kuitenkin Långstrumpin pikkusisko on ja pysyy tuossa lähimaastossa. Jos kuitenkin joku teistä kaukaisista haagalaisista ja vantaalaisista tms haluaisi tulla mukaan, olen tavoitettavissa jälleen 17. toukokuuta alkaen.

Uimastadionilla en valitettavasti ole vielä nähnyt yhtään tuttua. Missä Hullu Hattara, missä Punatukkainen Huijari, missä Vanttera Uimahyppyjantteri? Kukaan ei ole uinut koiraa. Kukaan ei ole säikytellyt saunojaa. Uimastadion sinänsä on jälleen parantanut itseään: muutama vanha huono suihku on korvattu erilaisilla kesäkauden koekäytössä olevilla vettä säästävillä suihkuilla, joista saa antaa mielipiteensä. Mä oon tietty tällaisesta innoissani ja olen jo kokeillut kahta neljästä. Täytyy kokeilla vielä niitä muitakin ja raportoida kesäesimiehelle. Nyt lisäksi siellä on perinteisten viisikymmensenttisillä toimivien komeroiden lisäksi joitakin kortilla toimivia niille, joilla ei ole aina useampaa viiskytsenttistä mukana. Loistavia uudistuksia!

Tänään me juhlistettiin helatorstaita käymällä pienellä kesämatkalla Kasvihuoneilmiössä. Sehän on omituinen vanhaan kasvihuoneeseen rakennettu rojumyymälä-kahvila Vanhan Turuntien varressa Sammatissa. Mä kävin siellä ensimmäistä kertaa vuosi sitten kaverin viemänä päivystyskrapulassa ja paikka oli uskomaton. Ensinnäkin siellä sai syödä herkullista siskonmakkarakeittoa ja vohvelia. Toiseksi siellä oli valtava halli täynnä tarpeetonta roinaa, esimerkiksi vanhoja armeijan ylijäämävaatteita, purjelaivojen pienoismalleja, muovisia korukivijäljennöksiä ja aidon kokoisia ihmisfiguureita (esim. intiaani susi sylissä). Kaverin mies oli ostanut sieltä aidon kokoisen haarniskan kotiinsa (sic). Erityisesti mua sykähdytti nelimetrinen kuttaperkkahai ja se hyvä siskonmakkarakeitto. Tällaisena aurinkoisena päivänä, kun on vielä isin auto lainassa, ei parempaa kohdetta voinut keksiä. Harmi kyllä ruoka ei ollut mistään kotoisin tänään. Keittovaihtoehto oli hernekeittoa (olisi pitänyt arvata, kyseessä on kuitenkin helaTORSTAI), muuten oli aika vaisua porsaskastiketta. Munkki oli jauhoinen, joskin lämpimäinen. Kuttaperkkahai sykähdytti edelleen, mutta muuten se kaamea roina ei ilahduttanut, kun oli saanut nukkua viime yön ihan tavallisesti kotisängyssä.

Elämyskameli suosittelee
naisten puolen suihku nro 3

Oikolukijaako nyt tarvitaan

Kassahenkilökunnan työ on raskasta ja tylsää. Mä tiedän, koska tein kassatyötä aika pitkään opiskeluaikana. Rasittavien asiakkaiden, huonon ergonomian, puuduttavan mekaanisen työn ja typerien vitsien ("Tuleeko muuta?" "Pieni lasku, kiitos" tai "Onko plussakorttia?" "Eiku on vaan tää miinuskortti") lisäksi siihen ei kaipaisi juuri lisä-ärsytystä. Yllättävän kauan mä sitä työtä tein siihen nähden, kuinka paljon mua kirjoitusvirheet ärsyttää. Kahden mun kaupan kauppiaat olivat nimittäin lukihäiriöisiä, mikä ei tietenkään huononna heitä ihmisinä, mutta kyllä mäkin tiedän rajoitukseni enkä ilmoittaudu kelvottoman selkäni kanssa kantoavuksi ikinä mihinkään. Molemmat kauppiaat halusivat kuitenkin ehdoin tahdoin kirjoittaa itse lehtimainoksensa, rasittui peruskassa erityisen paljon. Ei ollut nimittäin harvassa se asiakas, joka katsoi asiakseen nurista kassaneidille, että lehdessä luvattu "voileipäkankku" ei ollutkaan kakkua vaan kinkkua ja joka toinen irvileuka tuli kyselemään, että hyväksyykö katolinen kirkko Persil-pesuaneiden myynnin. Tunnen muutaman lukihäiriöisen. He ovat hyvin selvillä tästä ongelmastaan, eivät ota siitä suurempaa stressiä vaan antavat muiden oikolukea tärkeät tekstit. Miksi näin ei voinut olla kymmenisen vuotta sitten kaupan alalla? Mä jopa tarjouduin toimimaan oikolukijana, mutta pomolle ei kelvannut. Oikolukijaa tarvitsisi nyt vuonna 2013 lähiseudun Alppitori-kahvila. Neljä viikkoa sitten kahvilan ulkopuolella seisovassa liitutaulussa mainostettiin, että "Olemme auki koko pääsäisen!" ja nyt vapun kunniaksi kylttiin on kirjoitettu "Täänään suljemme jo klo 19". Pakko on tunnustaa, että kyllähän se hermoille käy, mutta onneksi olen jo niin seestynyt, etten enää itse sentään tarjoudu oikolukijaksi.

Farang oli taas mahtava. Seura oli mainiota ja ruoka kerrassaan lumoavaa. Tarjolla oli jonkinlainen erityismenu, joista osaa mä olin maistanut jo edellisellä kerralla. Tällä kertaa olin kuitenkin niin reipas, että söin jopa tofupalasen! Ekaa kertaa ikinä, mun mielestä tofu on nimittäin jotenkin niin epäilyttävän juustomaista, että lautasen reunalle jäi viimeksi. Konsistenssi on vastenmielistä ja koko tuotteen perusajatus on jäänyt mulle mystiseksi. Eihän se pahalta (tai ylipäänsä miltään) maistunut, mutta ei kai sen ole tarkoituskaan. Ei jauhelihakaan juuri miltään maistu. Sen kastike oli kuitenkin maukasta. Pian pitäisi päästä uudelleen, on se niin hyvää.

Linnanmäki avasi viime viikonloppuna. Tokihan oli heti päästävä, joten lauantaina käytiin katselemassa, hurjasteltiin Panoramassa ja mä pelasin erän Derbyä. Hämmästys oli suuri, kun Panorama ei enää pyörinyt. Onkohan se mennyt rikki? Derby oli hurjan jännittävä ja mä voitin, mutta en pidä tätä saavutusta erityisen merkittävänä, koska olin ainoa osanottaja. Mukavaa kuitenkin oli. Ensi kerralla pitää mennä nälkäisenä, koska Ilonakin avasi ja muikut kutsuvat. Tuleeko joku mukaan?

Elämyskameli suosittelee
Farang ja kevät

Keski-iän romantikot

Mä oon todellakin menevä ihminen. Bloggaan toinen toistaan coolimmista paikoista ja joka kerta täytyy tietysti leveillä sillä. Nytkin olen Kampin keskuksen uudessa Cafe Picnicissä Pepsi Maxin äärellä odottelemassa klo 17:ää, jolloin meillä on pöytävaraus elegantisti Farangiin. Mä oon ihan hirveä asiakas, koska en syö mitään ja näpytän omenatuotettani tunnin vappuaattona kiireisimpään aikaan neljän hengen pöydässä. Koska on kiireistä, en toki istu yksinäni vaan pöytäseura vaihtuu. Juuri tällä hetkellä pöydän toisella puolella istuu erittäin rakastunut keski-ikäinen pari, joka alkuun otti valokuvan kahvikupeistaan ja sittemmin ovat pussailleet varsin intohimoisesti. Hiukan tällaista kylmiötäkin lämmittää. Liekö kevät innostanut?

Jotenkin sitä on huomaamattaan muuttunut aikuiseksi. Nyt on siis vappuaatto, kello on 16:20 enkä mä tajunnut oikeastaan koko vappua ennen kuin puoli kahdelta töissä käskettiin skumpalle. Huomisen vapaapäivän mä oon toki rekisteröinyt ja varautunut menemään pelailemaan lautapelejä, mutta kerrassaan ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi mennä katsomaan Mantan lakitusta. Oikein hätkähdin, kun näin haalariväkeä - eihän siitä nyt ihan ihmisikää ole, kun mä oon niitä viimeksi käyttänyt (tai no se vauva, joka syntyi silloin kun mä viimeksi pukeuduin haalariin, menee syksyllä jo kouluun). Edes mun ikiopiskelijapikkusisko ja -lankomies ei ole enää opiskelijoita. Jumpe. Mä en edes tiedä, missä mun yo-lakki on (ei ole tarkoitus tänäkään vuonna sitä käyttää). Vappu on aika kaukainen mulle.

Elämyskameli suosittelee
kalenterin tarkempi tarkastelu

Elämyspäivä

Tänään on ollut häkellyttävän monipuolinen päivystysvapaapäivä. Itse päivystys oli ihan tavallinen. Lähdin kotiin poikkeuksellisesti jo heti kahdeksalta, koska oli kiire ehtiä suihkuun ennen kotiin tilatun maksullisen miehen saapumista. Pari minuuttia ennen sovittua aikaa mies olikin jo ovella tarvikkeineen. Oli poikkeuksellisen paljon siirtomaavalloittajaolo torkkua sängyllä sillä aikaa kun ammattilainen pesi erittäin taitavasti meidän ikkunat. Hiukan hävetti, kun huomasin toivovani, että ikävä veto vilutti varpaita. Oli myös vähän kiusallista, kun mies joutui työnsä valmiiksi saatuaan kröhimään saadakseen mut hereille. Yritin selittää, että olin ollut yön töissä, mutta äijä vaikutti epäluuloiselta. En tainnut olla kovin vakuuttava, vaikutin ehkä enemmänkin laiskimukselta. Täytyy maksaa lasku jo huomenna, jospa se nostaisi mun osakkeita.

Handymanin suurin idoli on yksi sen kauppisopettaja. Kyseessä on mukava nuori mies, joka on käynyt joissain meidän juhlissa ja jonka kanssa Handyman pelaa frisbeegolfia. Me käytiin kerran Idolin ja vaimonsa kanssa keilaamassa ja tänään ne kutsuivat meidät raveihin. Huima kokemus! Mä en tiedä raveista mitään muuta kuin että jos niitä tulee TV:stä, vaihdan kanavaa. Yllättäen se olikin aika mukavaa. Lähdöt seuraavat toisiaan jouhevasti ja oma rahapanos tuo selvästi lisää jännitystä. Hevosilla on hassuja nimiä (esim. Tuhti-Parooni ja Massimo Meisels) ja yksi lähtö kestää parikymmentä sekuntia. Tänään oli vielä yksi lähdöistä Chef Wotkinsin sponsoroima, joten alkuun sai ilmaisen makkaran! Alkuun mä voitin, sitten alkoi häviöputki, mutta koska en pitänyt lukua panoksista, tuntui jälkeenpäin ihan voittajalta, kun lopuksi kävi keräämässä kaikki voitot - 9,9 euroa! Nettovoitto oli kyllä noin viisi euroa miinuksella, mutta elokuvakin maksaa eikä ole lainkaan noin jännää. Ehkä voi mennä joskus toistekin.

Elämyskameli suosittelee
uudet kokemukset

Kotihän

Jokaisella ihmisellä on kotiminä ja muuminä samalla tavalla kuin on kotihousut ja ulkohousut. Kaikki käyttäytyvät kotona tai omiensa parissa eri lailla kuin kavereiden kanssa tai töissä. Siksi mua ihmetyttääkin se, kuinka helppoa on luokitella ihmisiä fb-käytöksen perusteella. Lähimpänä mä voin tietysti arvioida itseäni - kuinka helposti mä tulkitsen jonkun ilottomaksi moraalipoliisiksi, hermostuttavaksi villapaitahipsteriksi tai sinisilmäiseksi höntiksi muutaman yhdentekevän statuksen tai kommentin perusteella.

Kuten usein parisuhteessa, mä en niinkään välitä siitä, mitä muut musta itsestäni fb:n perusteella ajattelee, mutta se kyllä hämmentää, miten Handymaniin suhtaudutaan. Mulle on täysin selvää, että Handyman on monen mielestä ärsyttävä, joskus jopa julkea. Jotkut sen mielipiteenilmaisut on tulkittavissa pelkästään provokaatioksi. Silti on mun mielestä jotenkin omituista, että kun Handyman kertoo fb:ssa liikuttuneensa tietokonepelin keskustelussa lukemastaan 11-vuotiaan koulukiusatun pojan tarinasta, voi kommenttien rivien välistä lukea, kuinka yllättävä tällainen tunnereaktio Handymanille on. Ehkä joo foorumi oli harvinainen, mutta itse tunnereaktio hyvinkin tyypillinen. Eihän Handyman tietenkään kovin julkisesti yleensä murheitaan ja huoliaan käsittele, mutta samalla tavalla sillä niitä tietenkin on kuin kaikilla muillakin. Itse asiassa mä pidän Handymania harvinaisen empaattisena, ainakin se on huomattavasti mua empaattisempi. Handymanin puheista sitä on ehkä joskus vaikeaa havaita, mutta teot puhuvat puolestaan. Handyman haluaa oikeasti auttaa kaikkia läheisiään aina kun voi. Esimerkiksi käy vaikkapa tämä sunnuntaipäivä: aamulla mentiin lyhyellä varoitusajalla mun vanhemmille, kun Äiti soitti, että internet-yhteys on rikki. Sieltä suoraan lähdettiin Vilungin luokse seurustelemaan ja siinä hetki myös katsottiin lapsia, jotta vanhemmat pääsisivät hetkeksi keskenään ulkoilemaan. Espoosta Handyman ajoi kaverinsa luokse suunnittelemaan nettisivuja, jotka on luvannut kaverin yritykselle tehdä ja sieltä hän on sittemmin mennyt työkaverinsa tyttöystävän muuttoavuksi, koska työkaveri oli sairastunut. En yhtään epäile, etteikö Handyman olisi jossain vaiheessa kirjoittanut fb:iin jonkin sarkastisen kommentin johonkin auringonihailustatukseen, mutta eihän se tarkoita, ettäkö hän ei ymmärtäisi, kuinka pahalta koulukiusaaminen voi 11-vuotiaasta tuntua.

Mä tein perjantaina vieraille ruoaksi kalakeittoa ja sitä varten mun piti tietysti ostaa lohta. Mun piti käydä torstaina hallissa, mutta nukuin koko päivän ja halli ehti mennä kiinni. Niinpä menin Stockalle. Siellä oli kalatiskillä mua palvelemassa todella nuori poika. Pyysin kilon lohta kuutioituna, minkä vuoksi pojan piti kysyä työkaveriltaan, että saako meiltä lohta kuutioituna. Kaveri sanoi, että kyllä saa. Poika kysyi tarkemmin ohjeita ja kaveri neuvoi ottamaan nahan pois ja leikkaamaan kalan kuutioiksi. Kyseessä oli mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun poika käsitteli kalaa, siltä ainakin vaikutti. Ensin hän vielä varmisti minulta, haluanko tosiaan, että nahka poistetaan. Sitten hän aloitti jo ensimmäisestä viillosta tuhoontuomitun nahan poistoyrityksen. Nahka lähti kapeina suikaleina ja kun ensimmäisellä kerralla se ei lähtenyt kunnolla, oli lopputulos karmea. Hän yritti naama punaisena riipiä raidallisesta kalasta raitoja pois, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Lopulta sain laatikollisen kalakuutioita, joissa oli vielä aika paljon nahkaa jäljellä. Ei mua se lopputulos harmittanut yhtään niin paljon kuin se, että kolme muuta kalatiskin myyjää hengaili siinä vierellä katsellen pojan ähräystä ja jutellen erilaisista opiskeluryyppäjäisistä ("mä olin pari vuotta sitten Hämeenkadun approssa, mutta enää ei turnajaiskestävyys kyllä riittäisi!"). Kukaan ei neuvonut pientä työkaveria. Mä kimmastuin niin, että laitoin nettisivujen kautta palautetta, tarkasti kuitenkin kirjasin, että en halua valittaa työsuoritteesta vaan perehdytyksen puutteesta. Sain takaisin pitkälti geneerisen kiitoskirjeen, lupauksen paremmasta perehdytyksestä ja 10 euron hyvityksen. Toivottavasti nuori mies ei menettänyt työpaikkaansa.

Elämyskameli suosittelee
Hakaniemen halli

Lentomatkailun sääntöjä

Vietimme siis pitkän viikonlopun Berliinissä Handymanin, Anopin, Lankomiehen sekä puolisonsa kanssa. Samaten kuin viime huhtikuussa, meidän loma-aikana oli vähän vilakkaa, mutta sää lämpeni huomattavasti, kun palasimme kotiin. Toisaalta siellä oli kevättakki-ilma, ei lunta missään eikä sormia palellut, vaikka olisi unohtanut hanskansa kolme viikkoa sitten Vantaalle, kuten minä. Kiva loma, jonka lopuksi tuli kurkku mahdottoman kipeäksi. Sitä parantelen vielä tämän päivän kotona, jotta olen huomenna yötyökunnossa. Eiköhän se siitä.

Lomalla parasta oli lomailu, ikävintä jalkakipu. Käytiin mm. eläintarhassa, koska Anoppi niin toivoi. Monia kivoja juttuja siellä näki (esim. vauvakirahvin, elefantinpoikasen, omenoita syövän sarvikuonon ja pienen virtahevon), mutta onhan tuommoinen eläintarha ihan kammottava. Surullisin näky oli järkensä menettänyt päätään heiluttaen edestakaisin kävellyt jääkarhu. Iloisimpia eläimiä vaikuttivat olevan varpuset. Puluja ei näkynyt. Kameran akku loppui juurikin eläintarhassa, joten meidän lomakuvakisaesityksessä tulee olemaan yhteensä noin 20 kuvaa. Näimme myös aidon luontoelämyksen, kun pikkuruinen pörheä keltarintainen tipu asioi hotellihuoneen parvekkeella. Se oli kerrassaan suloinen, mutta laji jäi epäselväksi (ei talitiainen).

Rosa Meriläinen kirjoitti tänään HS:n kolumnissaan, ettei älyttömiä sääntöjä tarvitse noudattaa. Mä oon periaatteessa samaa mieltä, kävelenhän itsekin päin punaisia, jos liikennevirta sen sallii. Sen sijaan mua ärsyttää ne ihmiset, jotka urpoilee lentokentillä ja -koneissa. Mä en enää viitsi hakea ihmisiä lentokentältä, koska joka kerta siinä ulostuloportin maastossa seistessä näkee, kuinka joku kävelee siitä ovesta väärään suuntaan tullialueelle (NO ENTRANCE!!). Viime kuussa olin haljeta, kun oli kuulutettu, että kaikki sähkölaitteet pitää sulkea ja sen jälkeen vielä ylimielinen keski-ikäinen nainen otti valokuvia koneen ikkunasta (sic). Koneen taxiing-vaiheessa mun pitää pitää silmät ja korvat kiinni, koska mua ärsyttää niin suuresti se, että pöllöt nousevat seisomaan, vaikka turvavyötä kuvaavaa merkkivaloa ei ole vielä sammutettu. Helkkari odota urpo vielä 10 sekuntia! Kyllä ne sen sitten sammuttaa. Mun pitäisi tehdä joku vappulupaus, että en enää menetä malttiani lentoliikenteessä, mutta en pysty enkä halua.

Pikkusisko etsii Diplomi-insinöörikihlattuineen kiivaasti uutta asuntoa. Niillä on aikamoinen kiire löytää asunto, koska nykyisestä pitää lähteä piakkoin. Mä voisin muuten aivan hyvin antaa tämän niille vuokralle ja muuttaa vanhemmilleni (etenkin Handyman olisi oikeasti aivan tohkeissaan muuttamassa appivanhemmilleen anoppinsa herkkupatojen äärelle), mutta mä haluaisin oman sänkyni mukaan eikä sitä jaksa kukaan muuttaa. Sen sijaan Pikkusiskon muuttobisnesten ja kevään myötä myös mulla on jonkinlainen asuntokuume, mutta lähinnä oman asunnon suhteen. Haluaisin siirtää yhtä seinää metrin. Tämä ei ole täysin älytön idea, koska joka tapauksessa se seinä pitää jossain vaiheessa purkaa ja mieluummin ehkä nyt kuin sitten muuttovaiheessa. Samalla sitä voisi siirtää ja siten suurentaa vaatehuonetta. Vaatehuonetta saisi toki suurennettua sitenkin, että heittäisi sieltä pois kaiken tarpeettoman tavaran, mutta kyllä seinän siirtäminen kuulostaa helpommalta.

Elämyskameli suosittelee
älyttömien lentosääntöjen noudattaminen

Teinikuuntelija

Tuukka Temonen ihmetteli, kuinka Robin on voinut saada miljoona kuuntelukertaa parissa vuorokaudessa Kukapa jaksaisi samaa biisiä kuunnella monta kertaa peräkkäin. Mä oon Temosen kanssa samoilla linjoilla siitä, että tietenkin levy-yhtiö on ostanut kuuntelukertoja, ei niiden tyhmiä kannata olla. Mä en kuitenkaan pidä mahdottomana, ettäkö teinit kuuntelisivat samaa biisiä repeatilla. Vähän nolotti huomata, että viimeisen vartin aikana mä oon kuunnellut saman Samuli Putron biisin neljästi. Olen erityisen mieltynyt kohtaan, jossa sanotaan "sinä nyökkäät, sinä nyökkäät".

Me ollaan tällä hetkellä lentokentän Starbucksissa odottamassa Handymanin sukulaisia. Me tultiin etukäteen, koska vain sillä tavalla Handyman sai asennettua sähköpostiasetukset Isin Lumiaan. Monimutkaista, tiedän. Ollaan siis lähdössä Berliiniin, jee! Pitää ottaa lomakuvia.

Mä kävelen kummallisesti vasemmalla jalallani. Olen päätellyt tämän siitä, että kävelykenkä kuin kävelykenkä hinaa vasemman jalan sukan varpaisiin jo lyhyellä 100 metrin matkalla. Kyseessä on se vähemmän vaivainen jalka, joka ei siis ajoittain aiheuta mulle silmitöntä särkyä ja tuskaa. Tämä ongelma on mulla ollut jo muutaman vuoden ajan ja olen pohtinut sen johtuvan siitä, että mun jalat on eri kokoiset ja kengät siis jaloista katsoen erilaiset, mutta tätä samaa kiusaa tapahtuu kenkäparista toiseen ja toki kengän kokokin vaihtelee joitain millejä sinne tänne. On varsin ärsyttävää joutua nykimään sukkaa jatkuvasti. Jos joskus löytöihin kenkäparin, joka ei tätä tee, ostaisin useamman kerralla. Tätä ei kenkäostoksilla pysty testaamaan, koska kaupassa ei pysty kävelemään tarpeeksi pitkään. Muita samasta ongelmasta kärsiviä en ole tavannut. Pitäisikö mun mennä kävelyopetukseen?

Elämyskameli suosittelee
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on

Nolo lauantai

Mä olin tänään saksankokeessa. Kaikkeen pöljään sitä ryhtyykin. Tää ei ollut virallinen tasokoe, vaan Goethe-instituutti siirtyy jatkossa tarkistamaan optiset lomakkeensa tietokoneavusteisesti ja tätä varten ne tarvitsi tentintestaajia. Mä lupauduin ja vietin siis viisi ja puoli kallisarvoista lauantaituntia tehden koetta, josta mulle ei oo muuta hyötyä kuin tieto siitä, olisinko päässyt läpi, jos se olisi ollut oikea koe. Väärin ei tule ymmärtää, olihan se tavallaan ihan mukavaa, kun pääsi ylppäritunnelmaan (siis optinen lomake!), sai tenttikokemusta (puolen vuoden päästä el-tentissä se osoittautunee kullanarvoiseksi) ja kyllähän mä oikeesti tykkään siitä, että pääsee vähän testaamaan omia taitoja. Etukäteen oli kehotettu varaamaan 3-4 tuntia aikaa ja mä olin melko varma, ettei ihan kolmea tuntia mene. Ylppäreissäkin oli kuuden tunnin tenttiajat, mutta kyllä mä olin järjestäen äidinkielen koetta lukuunottamatta heti puolenpäivän jälkeen vapaa. Tässä ei sama ihan pätenytkään, sillä tentti oli neliosainen ja seuraavaan osaan pääsi vasta edellisen ajan loputtua. Luetun tekstin ymmärtäminen menikin aika nopeasti, mutta toki kuullunymmärtämisessä menee se aika, mitä se teksti kestää ja ainekirjoituksessakin saa aikaa tuhrattua vaikka mihin viilailuun. Siinä meni se päivä. Ihan heti en kuitenkaan viralliseen tenttiin mene, koska tenttitulos on voimassa vain kaksi vuotta ja jos ennen Berliiniin muuttoa pitää käytännössä vuosi kerätä rahaa erikoislääkärinä Suomessa, joutuu pian käymään tentissä uudestaan.

Handyman istutti ystävällisesti mun synttärilahjaksi saamaan yrttipurkkiin basilikansiemeniä pääsiäisenä. Nyt on maan voima näyttänyt mahtinsa ja pienenpienet ituliinit ovat nostaneet päänsä mullasta! Handyman kielsi mua puhumasta niille ja uhkasi postata Facebookiin musta kuvan hulluna idullepuhujanaisena, jos uhmaan kieltoa, mutta oon silti käynyt toivottamassa ituliineille tsemppii tsemppii joka päivä. Ne on jo kasvaneet! Ihan vielä ei kuitenkaan voi käydä sadonkorjuulle, koska suurimmatkin lehdet ovat vielä pippuria pienempiä.

Twitter on osoittautunut juuri niin sekavaksi kuin etukäteen ounastelinkin. Toki asiaan vaikuttaa mun seurattavavalikoimakin, joka on varsin ennalta arvattava. Mä en kuitenkaan vielä ole täysin menettänyt hermojani, vaan olen jaksanut edelleen suhtautua siihen kuin ärsyttävään sukulaiseen: on parempi huvittua kuin suuttua. Todellakin Tuomas Enbuske korostaa älyään miltei päivittäin ja Alexander Stubb kertoo pirteästi, millä urheiluvekottimella on milloinkin vatkannut, mutta mitä sitten? Ei sitä aina jaksa lukea jatkuvaa itsesäälivää nillitystä siitä, kuinka ikävä sää tänäänkin on, kuinka taas naapuri herätti klo 4:22 rymybileisiin tai kuinka <3 aamupalan="" facebook.="" lapset="" nkyyn="" on="" p="" s="" sit="" toivat="" varten="">
Elämyskameli suosittelee
ituliinit!

Verkossa

Mun iPad Mini on ihan loistava! Sitä on helppo käyttää (no daa se on just samanlainen kuin mun puhelin), näyttö on juuri sopivan kokoinen mun käyttötarkoituksiin (lähinnä internet, Facebook ja Puerto Ricon pelaaminen) ja ehkä tärkeimpänä Handymanin mulle hankkima mahtava liittymä. Mä en oo kovinkaan perehtynyt erilaisiin verkkoihin (on wlan, 3G, edge ja sit se pieni pallo), mut nyt mä huomasin, että iPadin vasemmassa ylänurkassa lukee LTE. Se tuntuu ihan mahdottoman nopealta. Vaikka mä oonkin nyt just Kampissa odottamassa saksantuntia, mä pystyn surffailemaan pitkälti samalla nopeudella kuin yleensä wlaneissa. Huippua!

Mä kävin just ostamassa multaa ja basilikansiemeniä, koska sain synttärilahjaksi yrtinkasvatusruukun. Mä en oo mikään viherpeukalo, mutta oishan se hienoa, jos mä onnistuisin ihan hipsterinä kasvattamaan omat mausteeni. Tai siis enhän mä niitä kasvattaisi vaan Handyman tietysti. Siinä ruukussa on jopa itsekastelujärjestelmä, jossa siis naru kulkee alemmasta kupista ylempään vieden vettä mennessään. Tervetuloa sadonkorjuulle! Aikataulusta ei vielä ole tietoa.

Tänään oli eka työpäivä loman jälkeen. Loma oli niin mukava, että en ehtinyt edes harmitella töihinpaluuta. Tässä on kyllä pehmeä lasku töihin, kun torstaiaamuna alkaa pääsiäisvapaat ja siitä parin viikon päästä mulla on taas lomamatka Berliiniin. Toukokuussakin pitää jaksaa olla muutama päivä Ruotsissa. Voi tätä jatkuvaa lomailua! Onneksi kesä on sentään töissä ihan painajaismainen, ei tätä muuten kestäisi.

Elämyskameli suosittelee
omavaraistalous (päivän ajan basilikan suhteen)

Keski-Euroopan kinokset

Berliini ei pettänyt taaskaan. Ei ole pakkasta eikä kylmyyttä. Vähän märkää lunta. Räntää toki sataa, mutta ulkona voi kävellä ilman hanskoja ja päivällä ilman kaulaliinaakin. Sellaiset voi kävellä ilman hattuakin, jotka eivät unohtaneet eilen käydä ostamassa hiuslakkaa. Illalla on pikkupakkasta, mutta hengitys ei vaikeudu. Mun talvisaapas meni rikki sunnuntaina, joten jouduin ottamaan melko huonot kengät mukaan tänne ja se on vaikeuttanut mun jo ennestään hiukan huonoa kävelyä. Niinpä mä ostin uudet kengät tänään. Sääli, että jostain syystä mun jalat kasvoivat iltaa kohti niin, että nyt ne puristaa. Toivottavasti taas yöllä mun jalat kutistuu.

Maassa on siis jonkin verran märkää lunta. Jostain syystä täällä on lukemattomia koululaisryhmiä ehkä luokkaretkillä Etelä-Saksasta tms. ja ne on niin innoissaan Berliinistä ja nuoskasta, että luulevat, että on ihan okei leikkiä lumisotaa kadulla. Handyman on ollut tänään jotenkin sairas ja mäkin siis jalkavaivainen ja me jo pelättiin, että jos meihin osuu lumipallo, me ei pysytä pystyssä. Ei vielä osunut.

Mä ostin kenkien lisäksi myös iPad Minin. Mä luulen, että se on ihana, mutta en oo ihan varma, koska se on vielä Handymanilla konffattavana. Mä oon kaivannut puhelinta suurempaa mukana kannettavaa tietoteknistä laitetta. Android-tablettia ei voi eikä kehtaa käyttää mihinkään muuhun kuin koulukirjan lukemiseen, joten sitä ei voi ajatella eikä se sitä paitsi mahdu käsilaukkuun. Toi on just hyvä. Olen tyytyväinen.

Mä oon nyt Twitterissä. Suurin surminkaan en uskalla sanoa siellä mitään ja mitä mä siellä keskenäni puhuisinkaan. Mä jotenkin tykkään kyllä tuosta Twitteristä, kun siellä on samanlainen tunnelma kuin kaukaisen tutun takkahuonebileissä. Jokainen rupattelee omasta aiheestaan ja Tuomas Enbuske näyttää reaaliaikaisia kuvia vieressään istuvista ihmisistä. Ihan kuin lukioaikana jonkun kotibileet.

Elämyskameli suosittelee
liian isot kengät

Someahdinko

Mä oon Facebookissa ja ihan tyytyväinen siitä. Fb on mulle sopiva media. Nyt mulla on kuitenkin ongelma: mä haluisin myös aktiivisesti seurata joitain Twitter-tyyppejä Twitterissä. Toki voin käydä katsomassa niiden accountteja ihan googlaamalla, mutta ei sitä tuu tehtyä ihan sillä frekvenssillä kuin haluisin ja jotkut mä unohdan usein. Mut onko ihan maailman leimeintä liittyä tässä vaiheessa Twitteriin? Ehkä on. Ei se oo enää edes hipsteriä! Ehkä vielä leimimpää olisi liittyä ja olla kirjoittamatta mitään. En mä jaksa kirjoittaa sekä Fb:iin että Twitteriin eri asioita eikä niihin nyt samojakaan asioita voi kirjoittaa. Onpa turha ahdistuksen aihe. Ehkä mun pitää vaan liittyä ja olla pohtimatta. Samalla voisin liittyä yelpiin. Yelp antoi nimittäin niin hyviä ravintolavinkkejä Wienissä, että mä koen olevani rekisteröitymisen velkaa.

Mä oon lomalla eli nyt on aikaa surra ja murehtia somea. Pakkanen ottaa niin päähän, että viikonloppuna ostettiin ex tempore -matka Berliiniin. Nyt odotellaan 1,5 tuntia myöhässä olevan koneen lähtöä. Lomalla sekään ei suuremmin suruta. Joskus koneet on myöhässä. Ja kyllä, Berliinissäkin on pakkasta ja jopa lunta, mutta sentään 10 astetta lämpimämpää kuin täällä. Voi ulkoilla. Siellä voi sataa vettäkin, mut vesisade on positiivinen asia. Mä oisin kyllä voinut mennä muuallekin (Madrid oli mielessä, jopa Pariisia ja Milanoa sovittelin), mutta Handyman on tarkkana matkakohdevalinnasta ja päädyttiin Berliiniin. On outoa, että monet naljailee meidän Berliinin matkailusta ("kappas, yllättävä kohde"), vaikka kyllä monet käy mökilläkin.

Elämyskameli suosittelee
loma

Con artist

Mä oon tärkeä bisnesmatkailija! Olen nimittäin Wienissä konferenssimatkalla. On huikean hauskaa ja antoisaa, mutta aika tiivistä. Luentoja on klo 8:30-10:00, 10:30-12:00, 12:30-13:30, 14:00-15:30 ja 16:00-17:30. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan tai siis päästä varpaisiin. Toisin kuin yleensä on tottunut, on ehdottomasti suurin osa luennoista oikeasti laadukkaita ja hyödyllisiä. Mulla on täällä kolme työkaveria, joiden kanssa mennään pitkälti yhtä tahtia. Etukäteen meitä varoiteltiin siitä, että salit täyttyvät tosi nopeasti ja kannattaakin siis siirtyä nopeasti salista saliin, ettei joudu katselemaan esitystä seisaallaan. Niinpä me mennään aina suoraan edellisestä salista seuraavaan eli vietetään kaikki tauot luentosalissa. Lisämääreenä istutaan aina eturivissä, koska yhden kaverin silmälasit on rikki eikä se näe mitään yhtään taaempaa. Sinänsä tää konferenssikeskus on varmaan ihan hyvä, mutta täällä on miltei mahdotonta löytãä ruokaa mistään. Joku kahvia myyvä kioski löydettiin ja monesta paikkaa saa omenoita, mutta iltapäivisin on aika nuutunut olo, kun on syönyt aamupalan jälkeen pelkkiä omenoita. Meillä on tapana ostaa aamulla kaupungilta joku nuutunut sämpylä ja säälittävästi syödä sitä luentosalissa. Mä oon ihan kyllästynyt sämpylöihin ja kaipaan oikeaa ruokaa. Onneksi huomenna pääsee Helsinkiin ja kunnon ruoan ääreen.

---------------------------------------------------------------------

Edellinen on kirjoitettu sillä mun tenttikirjanluku-Androidilla. Kovin kankeaa, näppäimistö on englanninkielinen eikä sitä saa suomeksi. Niinpä äät ja ööt on joka kerta hakemisen takana. Ja koska se oli niin kankeaa, jäi tuo postaamatta. Nythän on siis jo ylihuomisen huominen (edellinen kirjoitettu sunnuntaina) ja oon ehtinyt jo tähän päivystämäänkin.

Wienissä oli siis ennen kaikkea korkeatasoista koulutusta, mutta muutoin melko mitäänsanomatonta. Cafe Sacherin omenastruudeli oli kylmä ja vähän mauton (mä en suuremmin välitä suklaakakusta, joten kuulu torttu jäi nyt maistamatta). Sopivasti sattui Hesariin just sunnuntaiksi uutinen siitä, kuinka natsimyönteisiä Wienin filharmonikot oli II maailmansodassa. Itävalta tuntuu sellaiselta maalta, joka ignoraa täysin kiusallisen 1900-lukunsa ja keskittyy kulta-ajalleen sinne jonnekin Mozartin muisteloihin. Monessa paikkaa oli turisteja näytelmiin houkuttelemassa Mozart-asuihin pukeutuneita miehiä. En lähtenyt. Koulutus oli niin hyvä, että toivon pääseväni sinne pian uudelleen, mutta lomalle mä en tuonne viitsi lähteä. Itävaltalaiset ihmiset vaikuttivat aika epäluuloisilta ja jopa töykeiltä, esim. metrossa istuivat jalat harallaan siten, että vieressä oli varsin ahdasta.Ulkomaalaisen kanssa puhuttaessa saattoi bitte unohtua. Ei maa mun makuun.

Elämyskameli suosittelee
vähemmän töykeät maat

21 tapaa pilata avioliitto

Me käytiin pitkästä aikaa eilen Handymanin ja Långstrumpin kanssa elokuvissa. Mä katson aika harvoin kotimaisia elokuvia, koska yleensä jokin muu kiinnostaa enemmän. Tällä kertaa valittiin kotimainen, koska 21 tapaa kuulosti tarjonnan sopivimmalta niin aiheensa kuin aikataulunsa puolesta (7 psykopaattia olisi kiinnostanut, mutta esiintyi vasta puoliltaöin). Niinpä suosittiin suomalaista.

Kylläpä osui valinta oikeaan! Elokuva oli oikeasti hauska. Kotimaiset komediat ovat usein melko väkinäisiä, mutta tässä oli luontevan lämmin tunnelma ja aidon tuntuisia henkilöhahmoja. Elokuva kertoo kepeällä tavalla avioliitoista avioerotutkijan silmin. Juonta on monissa arvosteluissa haukuttu ennalta-arvattavaksi, mutta kyseessä on romcom - sama kun syyttäisi Bond-elokuvan juonta ennalta-arvattavaksi. Tietysti se on kaavamainen! Mun mielestä hyväjuoniset romcomit (esim Love Actually) on epätyypillisiä. Typerää valittaa tuollaisesta.

Näyttelijät olivat pääosin hyviä. Kohuttu Armi Toivanen, johon mä oon tutustunut aiemmin lähinnä Putous-lööpeissä, oli kerrassaan ihana. Aku Hirviniemi ei vaikuta mitenkään mestarilliselta näyttelijältä, mutta näytti juuri oikealta hönöön rooliinsa. Essi Hellén oli mainio sympaattisena oikeuslääkärinä. Hannele Lauri oli taas ihan rautaa! Riku Nieminen, joka esitti Armin mielitiettyä, oli tarpeettoman vakava ja sen vaimo (irl Aku Hirviniemen puoliso) liian vanhan näköinen babyface-Niemiselle. Pamela Tola näytteli sairaalloisen mustasukkaista ja läheisriippuvaista vaimoa yhtä aikaa hauskasti ja surullisesti. Kaiken kaikkiaan naishahmot olivat hyviä ja mieshahmot jotenkin sivullisia. Ei valituksen sanaa siitä.

Tätä elokuvaa katsellessa viihtyi hyvin. Kertaakaan ei kyllästyttänyt. Tuli hyvä mieli. Lopputekstien aikana soi Samuli Putron Olet puolisoni nyt ja itse leffassa Leif Wagerin Romanssi ja ne riittää mulle todistukseksi musiikin erinomaisuudesta. Yksinkertaisesti 21 tapaa pilata avioliitto on mainio elokuva. Ehdottomasti parasta oli oikea pääosanesittäjä eli kesäinen Helsinki, kesävau! Myös Armi Toivanen on niin ihana, että katson jatkossa kaikki hänen elokuvansa. Mutta Kesä-Helsinki voitti hänetkin. Älä sure, Armi, kakkossija on tässä kisassa kunnia.

Hälytys on aiheeton

Meillä on viikonlopun ajan auto lainassa ja päätettiin juhlia sitä menemällä Prismaan. Koska Kannelmäen Prisma on länsihelsinkiläisyydessään suorastaan eksoottinen, mentiin sinne. Oltiin ehditty vasta työkaluosastolle, kun alkoi palohälytys ja automaattikuulutus, joka kehotti asiakkaita pysymään rauhallisina ja etenemään lähimmille vihrein valoin merkitylle hätäpoistumistielle. Me noudatettiin, mutta henkilökunta kielsi meitä poistumasta sitä kautta ja ohjasi puutarhakassan kautta takapihalle. Takit oli sentään päällä, mutta hanskat ja pipot autossa. Helkkari että oli kylmä. Varpaatkin palelivat kunnolla ensimmäistä kertaa tänä talvena, siis sillä tavalla kuin lapsena viikottain luistimissa. Kyllästyttiin 10 minuutin jälkeen paleluun ja käveltiin viereiselle Nesteelle kaakaolle. Kuuma kaakao, hyvä konsepti. Sillä välillä palokunta oli todennut, että hälytys oli aiheeton ja ostoskiimaiset asiakkaat oli päästetty takaisin lämpimään. Mekin tietty mentiin. Mua jotenkin ihmetytti se, kuinka monet ihmiset olivat jättäneet lastatut kärrynsä käytäville eivätkä palanneet enää niitä hakemaan. Mua suretti pakasteet. Näin jopa pakastehyllyn vieressä kärryn, jossa oli (siinä vaiheessa jo sulaneita) pakasteita. Kuulutuksesta huolimatta siinä oli varmaan unohdettu pysyä rauhallisena.

Mä oon lähdössä torstaina suureen konferenssiin ulkomaille. Mä oon ihan tohkeissani. Viisi (tai siis kolme + kaksi puolikasta) päivää opiskelua kavereiden kanssa Keski-Euroopassa! Yritän kovasti jo suunnitella, mitä luentoja menisin katsomaan. Sääli, että ohjelma on internetissä niin surkeassa formaatissa, että jatkuvasti tulee pelattua Bubble Shooteria välillä.

Elämyskameli suosittelee
pipa päähän ostoksilla