Lomalla lompsis

Nyt alkaa olla se aika lomasta, kun ajantaju on mennyt. Koko ajan pitää miettiä, että mikä päivä on ja monesko päivä on kun on vain jatkuvaa sunnuntaita. Tää on ärsyttävää eikä vähiten sen takia, ettei pysy lainkaan kärryillä, koska ruoat vanhenee jääkaappiin. Muuten loma on ihan jees, sääkin on erinomainen. Handyman on loman kunniaksi pystyttänyt rakennustyömaan keittiön pöydälle. En tiedä, mitä siellä on syntymässä, mutta aika monta nosturia on tullut avuksi.

Niin monelta taholta oon kuullut pelkkiä kehuja Stieg Larssonista, että piti oikein itsekin alkaa lukemaan. Ostin ne venailukirjoiksi, joita luetaan silloin, kun joudutaan jossain venailemaan jotain (esim. Porista tulevaa Handymania Tampereen Stockan kahvilassa). Ongelmana on se, että mä suhtaudun varsin varautuneesti käännöskirjallisuuteen, joten pyrin lukemaan kirjani originaalikielellä ja dekkari ruotsiksi vaikuttaa vähän pälliltä. Kun kuvittelee, miltä kuulostaa kun sankaritar sanoisi repliikkejään riikinruotsiksi, tulee vähän surkea olo todennäköisestä krohinasta ja huokailusta. Inho käännöskirjallisuutta kohtaan johtuu pitkälti Patricia Cornwellin aiemmasta suomentajasta, joka loi suomennoksellaan onnettoman meiningin kirjoihin ja käytti muutenkin säälittävää suomea (vrt. under cover (poliisitehtävästä) -> peitteen alla).

Joku päivä tässä lomamatkailtiin Kotkassa. Mahtava paikka. Matkan agenda oli saada kuva Merikeskus Vellamosta, ja saatiinkin. Montakin. Niistä melkein kaikista tuli hienoja, koska paikka on arkkitehtonisesti komea, joten joululahjavalokuvaajakin sai ihan kauniita kuvia. Kotkassa oli muutenkin hienoa. Käytiin syömässä Erkan kepappitseriassa, joka oli ihan täynnä krapulaisia ihmisiä ja myyrmäkeläisiä naispappeja. Montaa muuta auki olevaa ruokaravintolaa ei Kotkasta sunnuntai-iltapäivänä löytynyt. Oli hienoa huomata, että kaikki kotkalaisihmiset ovat ihan Rampon näköisiä! Johtuiskohan se meri-ilmasta, meripäivistä vai siitä, että ne on kaikki sukua keskenään?

Vellamon katolla. Missä Jallu luuraa?

Työtön

Mä oon työttömänä. Edelliset työsuhteet päättyivät toissapäivänä ja uusi alkaa vasta parin viikon päästä. Samaan aikaan myös Handyman on työttömänä, kun se lomautettiin pariksi viikoksi. Täytyy varmaan mennä Elokoloon. Kumpikaan ei oo kuitenkaan viittinyt käydä työkkärissä, koska siellä joutuu jonottaan. Mulle ois kuitenkin sieltä lätkäisty työpaikka käteen. Handyman ois periaatteessa saanut muutaman päivän tukiaisiakin, mutta ei viitsinyt mennä sinne keskustelemaan virkamiehen kanssa työmahdollisuuksistaan kuultuaan työkaverin koettelemuksista samaisessa paikassa. Nyt siis ollaan työttömiä mutta ei työnhakijoita. Mutta koska työttömänkin on saatava jostain rahaa, niin mä oon myynyt useampia iltojani ja viikonloppupäiviäni riistäjäreppulääkärifirmalle. Synkkää on.

Pride-kulkue käytiin tarkastamassa, koska siellä on hyvä meininki ja siellä saattoi tavata Handymanin serkun (jännittävää!). Tavattiinkin. Käytiin hengailemassa myös Priden puistojuhlan liepeillä, mutta Handymania jännitti niin kovasti, ettei uskaltanut käydä ostamassa makkaraa homokiskalla. Sitä pelotti itse asiassa niin kovasti, ettei uskaltanut edes antaa mun käydä ostamassa sille makkaraa homokiskalta. Jäi ilman makkaraa.Eräänlainen makkara

Mä odotan kovasti, että helteet loppuvat. On ihan mukavaa että on lämmintä, mutta nyt on vähän liian kuuma ja ennen kaikkea kämpän hyvät näkymät on blokattava verhoin, kun muuten on liian hotti meininki. Kun sais jotain 18 astetta, niin ois ihan täydellistä: ulkona pystyisi liikkumaan paljon paremmin ja saisi katsella Linnanmäkeä taas. Nyt on kotona päivisin niin pimeää, että melkein valot tarvitsee. Lisäksi uimastadionilla ois vähemmän väkeä ja pystyisi paremmin polkemaan, kun kaikenmoiset tädit eivät kelluisi vesijuoksuvöineen edessä. Ymmärrän kuitenkin toki, että sää ei toimi mun toiveiden vaan auringon voimasta.

Lomamatkoja

Käytiin eilen Porissa, jossa mä en ennen ollut ollutkaan. Ahdistava paikka. Kauppatoria ei nähty, mutta ehdittiin Bepop-kauppakeskukseen, joka oli ruma ja korkea ja toi Myyrmannin mieleen. Porissa oli kuuma. Kuitenkin niin monet coolit ja upeat ihmiset ovat kotoisin Porista, että täytyihän siellä käydä. Ensi istumalta tulee mieleen ainakin Pikkusiskon Teekkaripoikaystävä, Pertti Neumann ja sit yks Handymanin keski-ikäinen työkaveri. Upeaa sakkia. Handyman ajoi traktori-Toyotalla sinne ja hienosti ajoikin. Mua ei pelottanut kuin kerran.

Porissa oli parasta se, että sinne kannattaa ajaa Tampereen kautta. Takaisintulomatkalla pistäydyttiin Tampesterissa. Juuri ja juuri ehdittiin Mustamakkarabaariin (jee!) ja Pynsän näkötornin kahvilaan. Ainoa pettymys oli se, että Pikkusisko oli töissä (jumppaohjaaja - aikuisen pissiksen ammatti) eikä ehtinyt näyttää meille paikallisvertaan.

Handyman alkaa hitaasti lämmetä mun lautapeliharrastukselle. Meillä on ollut Catanin uudisasukkaat -peli jo vuosia, ja H on pitänyt sitä tyhmänä ja tylsänä. Nyt pari kuukautta sitten Handyman luki Wiredistä, että se on hyvä peli ja saman tien se muuttui hyväksi. Eilen päästiin vihdoista viimein sitä pelaamaan, kun Rampo tuli kylään. Ja koska Handyman voitti, niin se toden totta alkoi tykätä siitä pelistä. Nyt toivottaisiin innokasta Catan-seuraa! Catanin suurin ongelma on siinä, että siinä täytyy olla vähintään kolme pelaajaa. Niin hyvä peli se ei kuitenkaan ole, että sen takia viitsisi itse ruveta peliseuraa tekemään.

Karrella

Ääni palailee pätkittäin. Nyt pystyy jo riitelemään Handymanin kanssa. Koko ajan vain pitää vakuutella, etten itke, koska matala ja ajoittain särkyvä ääni kuulostaa itkuiselta. En itke, kunhan selostan, että miksi Handymanin kyydissä ei ole kivaa matkustaa. Moni lukijoista varmaakin tietää tähän syyn. Kuolemanpelko on ikävä tunne.

Työt on aloitettu osapäiväisesti, tänään olin puolikkaan päivän Itä-Helsingissä. Pidempään ei olisikaan ääni kestänyt. Viimeinen työpäivä siellä. Pitäisi pyrkiä minimoimaan viimeisten työpäivien määrä, kun ne ovat aina kiusallisia. Mä luulin, että kesken päivää lähtemällä välttyisin seremonioilta, mutta seremonia tuli sitten kuitenkin. Ja kukkapuska. Nolo tilanne. Mulle se on ollut vain työtä, muut on tulleet sinne ilmeisesti jotain ystäviä tekemään.

Työpäivän loputtua väkivalloin jo puoliltapäivin oli toki aurinkoinen iltapäivä vietettävä jotenkin. Långstrumpilla on yhtä korkea työmoraali kuin mulla ja mentiin siis Uimastadionille. Mä paloin aika pahasti ja nyt on särkyä jakauksessa, yläselässä, takareisissä ja pohkeissa. Tästä viisastuneena menin heti ostamaan aurinkovoidetta ja sain pyykkipoikia kaupan päälle. Niitä ei tarvita. Tarviiko joku pyykkipoikia?

Toissapäivänä oli puolivuotishääpäivä. Huonona vaimona mä muistin sen vasta iltapäivällä ja sitten tulikin kiire. En enää ehtinyt laittaa ihanaa ruokaa ennen kuin Handyman ehti kotiin, joten next best thingin hankinta tuli eteen. Ehkä sitten pora. Lähdin kiireen vilkkaa (julkisilla toki) Ruoholahden K-Rautaan, siellä ei ollut. Siitä jatkoin Herttoniemen Starkkiin, ei ollut sielläkään. Viimeinen oljenkorsi, Suutarilan Starkki, pelasti puolihääpäiväillan, siellä oli Helsingin viimeinen pora. Jälkeenpäin ajateltuna ruoanlaitto olisi tullut aika paljon nopeammaksi. Etenkin kun kotona huomasin, että Handyman ei muistanut päivää lainkaan (mä sentään muistin jo iltapäivällä!). Päivä ei ollut kuitenkaan täysi menetys - Starkin myyjäpojan mielestä mun ääni oli seksikäs! Vaikka ei se vielä silloin kyllä ollut.

Mutella

Edelleen ollaan mutella. Edellisen päivityksen viimeinen virke oli vähän turhan teatraalinen - etten kestäisi toista äänetöntä päivää. Kyllä mä kestin, ja kolmannenkin. Mitähän mä luulin voivan tapahtua? Nyt äänihuulet osaavat jo hieman muodostaa ääntä, mutta sitä ei voi kontrolloida juuri mitenkään vaan se on kamalaa raakkumista ja sortuu koko ajan. Lähdin tänään aamulla kuitenkin Kanta-Hämeeseen töihin, koska Handyman huomautti, että mua pidetään kännikalana, krapulaisena tai muuna asennevemppana, jos soitan juhannuksen jälkeisenä maanantaina olevani "vähän kipee". Mä menin jo puoli kasiksi ja tein paperihommia niin kauan kuin niitä riitti eli puoli kymmeneen. Pomo tuli vähän kahdeksan jälkeen toteamaan, että juu onhan tuo ääni ihan onneton eikä sillä hommia voi tehdä, toisaalta mitään muita paperitöitä kuin reseptejä ei ole tarjolla. Kotiin.

Tää ääni on aikamoinen party piece. Tänään mä oon naurattanut sillä Handymania puhelimessa ja pomoa töissä sekä säikäyttänyt Katjnin ja Kummitytön. Toisaalta myös äänen muodostus vie aika paljon energiaa: jotta mä saan edes jonkinlaisen kiekaisun ulos, mun täytyy huutaa ja pidemmän päälle jatkuva huutaminen pistää hengästymään. Lisäksi ääntä tehdessä pitää kerätä painetta kurkunpäälle, mikä vähän kuristaa. Mutta tän taudin toinen nimi onkin valekuristustauti, joten kuristaminen kuuluu taudinkuvaan.

Handyman osti polkupyörän! Se on valkoinen, näyttää ihan tavalliselta polkupyörältä (ei siis mikään kolmipyöräinen tai apupyöräinen tms) ja on hurjan kevyt! Siinä ei ole ilmeisesti vaihteitakaan. Tai yksi varmaan on että pääsee eteenpäin. Ei ole Jopo kuitenkaan. Nyt vihdoin kaikki jo ostetut creepyt pyörävarusteet saa käyttöön! Mä en malta odottaa että näen nöpötöpösatulan in action! Siitä tulee kuwia, kunhan on asennettu. Vapiskaa jännityksestä, niin mäkin teen!

Johannes Kastajan merkkipäivä

Eilen pidettiin juhannusjuhlat / tuparit. Meno oli villiä, vaikka vieraskatras oli varsin kirjavaa. Heti juhlien aluksi tuli Långstrump ja Handymanin partsikkateinejä, lisäksi pari yllätysvierasta opiskeluajoilta. Joskus puolenyön aikaan saapui lisäksi Långstrumpin graduohjaaja ja Handymanin ex-opettaja (sama tyyppi siis) outoine kavereineen. Melko pian tämän jälkeen teinix-osasto lähti. Oli ihan hauskaa, mutta muutama harmituksen aihe koettiin myös:
1) Ihan erikseen oli varattu taloyhtiön grilli, jonka käytöstä olin maksanut rahaakin (2 e), mutta sitten sen olikin sosialisoinut joku naapuri. Saatiin kuitenkin grillata tuotteemme siinä, mutta eihän se nyt ihan sama ollut kuin että jos oitaisiin mahduttu myös hengailemaan siinä pihapöydän ääressä.
2) Oudot hippivieraat olivat nimenomaan outoja hippejä, joista kuvottavin sammui meidän sänkyyn, vielä mun puolelle jossa edes Handyman ei saa makailla. Sammuneen enkelin herättely oli vaikeaa ja pitkällistä. Mun mielestä täysin ventovieraiden sänkyyn ei saa sammua. Eikä tuttujenkaan, ellei asiasta ole etukäteen sovittu. Hermo meinasi mennä.
3) Aamuviiteen valvomisen vuoksi tää päivä on mennyt ihan harakoille. Olo on kuin päivystyksen jälkeen.
4) Jostain syystä menetin ääneni tyyten. Vieläkään ei ole kuulunut. Äänen menossa on sekin huono puoli, että a) jos puhun, niin Handymanin hermo menee, kun ääni on outoa kohinaa / raakkumista ja b) jos en puhu, niin Handyman tulkitsee sen murjotukseksi, kun mä yleensä juttelen koko ajan. Ei pysty voittaan!

Pandemia on loistopeli. Sitä on nyt pelattu eri jengeillä yhteensä n. 10 kertaa ja joka kerta se on jännä ja hauska. Paitsi että Handymanin mielestä se on kamalan kaamea, jos hävitään ja tosi tylsä, jos voitetaan. Toisaalta Handyman on tunnettu pessimisti eikä tykkää mistään juurikaan ikinä.

Tää mun ääni huolestuttaa. Ei se koskaan ennen oo tällä tavalla vain lähtenyt. Toki mä lauloin eilen rutkasti SingStaria, mikä todennäköisesti asiaan vaikutti, mutta ääni oli käheähkö jo ennen sitä. Tänään mä oon puhunut varsin vähän, mutta silti se ei oo yhtään parempi kuin aamulla. Mä tykkään niin kovasti puhumisesta, että tää on mulle totaalista kärsimystä. Eikä Handymanin marmatus auta. Toivottavasti ääni on terve aamuun mennessä. Mä en kestäisi enää toista tällaista päivää.

Viidestoista yö

Meidän entinen kämppis IsoGee kävi eilen tutustumassa uuteen asuntoon. Paistoin muijalle pinaattilettuja ja sit mentiin kävelylle. Lenininpuistossa oli ihastuttavaa jälleen. Vesifeatureihin oli saatu vedet lorisemaan. Nähtiin spurgu hypähtelemässä joenuoman yli. Jotain se kumarteli kans, epäiltiin sen keräilevän nuijapäitä pieneen purkkiin. Lenininpuistosta jatkettiin Alppipuistoon. Inspiration Pointille ei viitsitty mennä, koska siellä oli jo joku. Käveltiin ihan IP:n ohi ja huomattiin, että siellä istuskeli yksinään ajatuksiinsa uppoutunut spurgu Lippuviina-pullonsa ja ghettoblasterinsa kanssa ja kuunteli Juicen Viidettätoista yötä siinä aika haaveellisena.

Inspiration point aiemmin keväällä

Pikkusiskon ja Rampon pääsykoeuurastus on nyt päättynyt hurraa! Mä toivon todella, että molemmat pääsee sisään, koska kaikki mun tuntemat lakimiehet on aika kuivia. Tosin tällä hetkellä ei (onneksi) oo tarvetta lainoppineille, kun tärkeimmät asiakirjat on laadittu, mutta eihän sitä koskaan tiedä koska innostuu laittamaan pystyyn vaikka pikku pyramidihuijauksen ja siihen tarvitsee vähän vähemmän kuivan lakimiehen kuin mitä nyt on tarjolla.

Metron tekstaripalsta on mun mielestä parasta tällä hetkellä tarjolla olevaa journalismia (kun Pikkusisko ei saanut kesätöitä). Harmittaa vain, kun niin harvoin pääsee tekstareita lukemaan, koska mä en jotenkin ikinä löydä työmatkalla Metron jakelupistettä. Selvää on, että puolet kirjoituksista on hullujen kirjoittamia ja toinen puoli trolleja, mutta hauskoja kaikki tyynni. Eilen riemua herätti nimim. Siitä pidättäytyvä äiti kirjoituksellaan "Puut ovat harrastaneet seksiä", totesi 14-v kun pyyhin siitepölyjä. Ok. Mutta kuka opetti sanan seksi, minä en ainakaan. Tossa kiteytyy kaikki mikä on hyvää. Koska nimenomaan sana "seksi" on aivan mahdoton 14-vuotiaan tietää ja kuten Långstrump totesi, ei äitikään vissiin oo ihan täydellisesti kuitenkaan onnistunut pidättäytymään. Kaunista.

Markkinahumua

Viime sunnuntaina oli Hakaniemessä markkinat! Ja koska Handyman oli ajattelemattomuuttaan nukkunut lauantaina pitkälti aamutorikahviajan ohitse ja koska mulla oli merkkipäiväkin, vaadin pääsyä markkinoille. Niinpä mentiin. Aikamoinen tunnelma oli, kun oli vaalipäiväkin. Markkina-alue oli täynnä kojuja, joissa myytiin siivoustarvikkeita, pölypusseja, perunoita, marjoja ja sosiaalidemokratiaa. Handymanin savolaisuuden kunniaksi syötiin muikkuja ropposesta ja saatiin vielä lettuset päälle. Se vähän harmitti, että muu markkinaväki oli helposti meitä 50 vuotta vanhempaa ja varsin synkkähenkistä. Vähän siinä muikkuja rouskutellessa alkoi myös pänniä paikallinen hanuristi, joka veti synkeää settiä (esim. Lapin äidin kehtolaulu ja Saarenmaan valssi), mikä vähän latisti muutoin hurmoksellista markkinatunnelmaa.

Tulin äsken kotiin Uimastadionilta, missä oltiin Ipanan kanssa vesijuoksemassa. Oli kohtuullisen väljää ja me ns. juostiinkin sitten puoliksi vierekkäin. Oltiin juuri keskustelemassa psykoottisista ihmisistä kun joku nelikymppinen tanttara suihki ohitse valittaen "Tytöt täällä ei kyl saa mennä vierekkäin" narisevalla äänellä. Alkoi niin pänniä sen maukuminen, että jatkettiin vain skitsofreenikkojuttua, josta se vähän ilmeisesti säikähti. Lisäksi sen hiirulaismainen kaveri jäi polkemaan siihen meidän vierelle, kun sen vauhti ei riittänytkään ohitukseen - kukas sitten juoksee vierekkäin?! Yllättäen kyrsi se tytöttely ihan kamalasti. Olin kyllä itsestäni ylpeä, kun vältin kiusauksen mummotella sitä.

Huoltoyhtiö on melkein ylittänyt itsensä. Handyman siis lähetti sinne nyt uuden viestin, että sorry vaan, nimenvaihtotyö jäi puolitiehen. Kuuliaisesti sieltä olikin tultu korjaamaan virhe ja täysin yli odotusten mun nimessä on enää yksi kirjain väärin! Jaksaiskohan sitä vielä kerran pyytää korjaamaan vai pitäiskö tottua suosiolla aina ajattelemaan entistä hiihtäjälegenda Matikaista aina ovesta kulkiessaan?

Kevennyskuva Kanta-Hämeessä sijaitsevan pienen terveysaseman vastaanottohuoneen seinältä

Huoltoja

Mä ostin polkupyörän kolme vuotta sitten. Ajelin sillä ihan intopinkeenä ensimmäiset pari kuukautta, kunnes totesin, että vaikka Vuosaaresta sotkee menemään kuinka kauas vain on edelleen vasta Itäkeskuksessa. Sitten into lopahti ja siellä se on hengannut seinäkoukussa 2,5 vuotta yksinään. Nyt oli pakko kaivaa se naftaliinista, kun muutto tuli eteen. Mua vähän arvelutti ruveta käyttämään sitä noin pitkän levon jälkeen ja niinpä mä vein sen korttelin pyöräkorjaamoon. Tänään se pääsi sieltä pois! Nyt kelpaa huruutella vaikka torille tai keskustaan. Handyman sitten varmaan juoksee perässä kun eihän sillä mitään pyörää ole eikä tule koskaan olemaankaan, kun se on pyörien suhteen niin kranttu. Satula sillä kyllä jo on ja kypärä ja Saksasta ostetut lasit!

Huollosta tuli mieleen, että muuton jälkeen meidän ovessa luki tietty entisten omistajien nimet tyyliin Markkinointiassistentti Kokki. Toki postimiestä varten oli saatava omat nimet oveen ja siksipä Handyman lähetti huoltoyhtiölle sähköpostilla pyynnön, että Markkinointiassistentti Kokki poistettaisiin ja tilalle vaihdettaisiin Elämyskameli Handyman. Parin päivän päästä huoltomiehet olivatkin reippaina poikina käyneet valkoiset kirjaimet taskussa molemmilla ovilla ähräämässä ja tulos on Markkinointiassistentti Handyman. Eli 50 % oikein! Parempi prosentti kuin eurovaaleissa. No ehkä mä oonkin mielelläni vähän incognito.

Nyt on ostettu jynkyt vehkeet asunnon viilentämistä ajatellen. Ilmastointilaite on kaunis kuin kukkanen ja koska siinä mukana tullut putki oli metrin liian lyhyt, käytiin Kraudassa ostamassa komia viemäriputki siihen jatkoksi. Kyllä nyt kelpaa. Ei enää puutu kuin Handymanin viimeinen rykäisy sen seinään saamiseksi ja lämpimät kelit niin kyllä kannatti!

6:33

Mä en ymmärrä, mikä demoni mut on vallannut. Joka ikinen päivä, jolloin kello ei soi 6:00, mä herään klo 6:33. Ikkunalaudan kello oikein ilkkuu sitä numeroansa. Ja sit mä alan ihmetellä että kuinka mä taas heräsin klo 6:33 ja sit mä en saa enää unta. Koska mä meen viikonloppuisin nukkumaan kuitenkin vasta 11:n aikaan, oon sit koko päivän väsynyt. Ihan mielelläänhän sitä nukkuisi jonnekin kahdeksaan saakka, mutta sitä ei mulle suoda. Pihkuran herättäjädemoni.

Mä oon visionääri. Juttelin pomon kanssa sijaisjärjestelyvaihtoehdoista ja se innostui mun visioista niin paljon, että kertoi niistä ylemmille tahoille. Nyt isommatkin pomot on kiinnostuneet. Mä oon ihan hämmästynyt. Kuukausi sitten tuli työsähköpostiin tiedote kaupungin työntekijöiden aloitepalkkioista ja nyt mun pomo jo ehdottelee, että mä tekisin tästä mun ideasta virallisen aloitteen. Jos se sitten toteutettaisiin, niin mä voisin saada aloitepalkkion! Mä oon jo melkein harkinnut tekeväni tuommoisen aloitteen, siitähän voisi netota kaupungin palkitsemisjärjestelmän tuntien ehkä Tallinnan-risteilyn tai jopa liput Kaupunginteatterin esitykseen!

Piti tehdä ennenkuulumaton takaisin kevätkenkiin -vaihto, kun yhtäkkiä sitten onkin enää 7 astetta lämmintä. Olin jo vaihtanut seremoniallisesti kesäkenkiin ja niiden vuoksi lakannut varpaankynnetkin, mutta eilen jouduin alistumaan takaisin sukkien ja umpikärkien hirmuvaltaan, kun toissapäivän +4° ja kura jäädytti varpaat sinisiksi. Tällaista perääntymistä en hetimiten muistakaan. Mun periaatteena on, että kun sesonkivermeet on kaivettu naftaliinista käyttöön, voi ne vaihtaa pois vasta seuraavan sesongin tullen. Nyt mä oon hämilläni.

Tukkajumala

Porvoonkadun itäkampaaja teki kelpo työtä. Tukka tuli hyvin leikatuksi ja hienosti kammatuksikin eikä tarvinnut maksaa paljon. Todennäköisesti juuri verojakaan ei tullut maksettua. Harmaata taloutta tuli siis tuettua, mutta kuten Handyman pirteästi toteaa: hyvä niin, eipä tule tuettua asekauppaa eikä oopperaa. Tarkemmin katsottuna itse asiassa kampaamo Byrklund (mun kampaamo) sijaitsee samalla 30 m säteellä kolmen muun kampaamoputiikin kanssa. Kuitenkin ilmeisesti asiakkaita riittää ja hyvä niin. Sympaattinen palvelu, ei tarvinnut kuunnella jollotusta äidin osteoporoosista ja basalioomasta tai järkyttävän nuorena kuolleesta kampaajan Jari-kaverista. Tukka-Tatjaana ei tainnut juuri suomea puhua, puhumisen hoiti toinen itätyttönen, jonka tehtäviin kuului myös Ikea-hyllyjen pyyhkiminen ja kukkasomisteiden huolto. Mahtava mesta, sinne uudelleen heti viiden viikon päästä!

Käväisin tänään Långstrumpilla hakemassa Handymanin meisselin (hohoo!) ja vatupassin lainasta. Kotimatkalla mun takana käveli kaksi pienessä seilissä olevaa kaveria, Anssi ja Make. Ilmeisesti kesäloma oli alkanut jo useampi viikko sitten tai kuuma ilma oli saanut oluset maistumaan. Make tokaisi kaverilleen: "Siinä on jätkällä vatupassi." Anssi supatti jotain Makelle ja Make korjasi kovalla äänellä: "Siinä on muijalla vatupassi. Hyvä vehje - sillä saa paskan vaateriin." Oikeassa mies oli. Mä aloin suhtautua vähän empivästi Tatjaanan niskatyöskentelyyn.

Unelmakämpässä on kuuma. Tää on helppoa todeta nyt, kun kuuma on kaikkialla ja tänne paistaa aurinko koko iltapäivän. Tämän vuoksi on ostettu ilmastointihärveli eikä tarvii odottaa kuin kylmiä ilmoja (ensi viikonloppua) että sen saa tänne! Hurraa! Kuuman ilman puuhana käytiin eilen Linnanmäellä, joskin edullisesti (ja Handymanin mielestä laittomasti) vain maksuttomassa Panoraamassa. Oli hurjan hienoa ottaa valokuvia korkealta, mutta harmillisesti Panoraaman ikkunassa just mun kohdalla oli joku tuhru ja niinpä tuli kaikkiin kuviin röhnä. Pahus.

Kotona paistaa aurinko! Ja Lenininpuisto on merkitty röhnällä!

Puudeleita

Käytiin tänään vierailulla Vantaalla ja Vantaalla on pikkuisia koiranpentuja! Ne oli tosi shöböshiä ja herttaisia!! Valitettavasti kuvaaja oli niin innoissaan, että loppua kohti kuvan tarkkuus kärsii.

Ultraviolettia

Eiliset sukuylppärit menivät ohitse. Onneksi. Mä en siis tuntenut sieltä ketään Handymanin, Lankomiehen ja Anopin lisäksi, mutta moni siellä koki tuntevansa mut. Ainakin näin sanoivat, koska olivat tosiaan mut jo jopa kahdesti nähneet eikä edellisestäkään kerrasta ole kuin kuusi vuotta. Lankomies vitsaili etukäteen, että mun pitää varautua siihen, että häistä tullaan mainitsemaan ja juttelemaan ja päivittelemään. Mä olin ihan varma, ettei kukaan mainitse niitä sanallakaan mutta nehän oli melkein ykkösuutinen. Nolotti pirusti, nehän oli sen jonkun ylppärit! En mä mennyt sinne sen thunderii varastaan. Mutta ilmeisesti menin sinne hankkimaan vaivoja ja melanooman, koska nyt on päänahka ja niska ihan todella kipeät ja punoittavat. Tappava kevätaurinko.

Vaalit askarruttavat. Mä oon nyt ymmärtänyt sen, että kyseessä on oikeesti tärkeät vaalit joiden pitäisi kiinnostaa ja sen takia mä oon alkanut sitten kiinnostua niistä. Oon katsellut monien eri puolueiden ehdokaslistoja ja muutenkin tutustunut europarlamenttiasioihin. Erityisesti mua riemastuttaa se, että Keskustan MEPit kuuluu europarlamentissa liberaaliryhmään, jotka esim. vastustaa maataloustukiaisia. Suurin osa ehdokkaista vaikuttaa aika nobodyiltä, mutta onneksi valitaan vain 13 edustajaa ja juuri sen verran ammattipoliitikkoja taitaa ehdokkaina ollakin. Mun puoluekanta on kyllä nyt kovaa vauhtia vihertymässä, turkoosissa mennään jo. Vielä näissä vaaleissa taitaa kyllä vähän sinertää, mutta tätä vauhtia mä äänestän Anni Sinnemäkeä tai Osmo Soininvaaraa jo kahden vuoden päästä. Tai no ehkä nyt jo hupsutellaan.

Kotiutumista

Enpä olisi arvannut, että on näin helppoa kotiutua uuteen asuntoon. Kävin tänään töissä Vuosaaressa ja katselin koko päivän entistä kotitaloa. Se tuntui jo tosi vieraalta! Katsoin takapihaa ja hetkeksi unohdin siellä koskaan asuneenikaan eikä muutosta ole kuin 1,5 viikkoa. Hupsua. On kivaa tottua siihen, että kotiin pääsee yksinkertaisesti missä ikinä onkaan. Jopa parentsien Vantaan-lukaalista pääsee ihan kivuttomasti tänne junalla, Pasilasta on mukava kävelymatka. Ja Vantaalta on pitkä ja vaivalloinen matka joka paikkaan!

Kummallisiakin juttuja kantakaupungissa on. Äsken alkoi kovasti ukkostaa, vaikka mitään erityistummia pilviä ei näkynytkään. Hetken päästä huomasin, että Lintsin suunnalla säkenöi. Siellä oli ilotulitus! Iltayhdeksältä! Toukokuun lopulla! Aika valjuksi jäi. Paljon räiskintää hienompi oli mun mielestä Alppilan siluetti, joka oli ihan ruutisavussa eli hukkaan meni ilotulitus.

Drastinen uudistus: mä oon päättänyt vaihtaa kampaajaa. Entinen kampaaja Raija on kammannut mun tukkaa jo seitsenvuotiaana, joskin muutaman vuoden tauko oli opiskeluaikana. Raija leikkaa tukan ihan hyvin, mutta se ei ollenkaan osaa kammata sitä vaan mä näytän ihan opettajalta kampaajalta tullessani. Ei toivottavaa. Raija ei myöskään ole ihan kaikkein edullisin ottaen huomioon, että sijaitsee hankalasti Vaaralassa (sic!) eikä tosiaan osaa kammata. Tänään mä kävin varaamassa sitten jotain Porvoonkadun tatjaanalta ajan. Mua oikein ihmetytti kun menin random kampaamoputiikkiin (niitähän on siellä aimo rivi) ja se ilmeisesti olikin ihan oikeasti kampaamo eikä ihan pelkästään rahanpesukoneyritys. Sain ajankin vieläpä ylihuomiselle, mikä onkin hyvä koska viikonloppuna pääsee Handymanin sukulaisen ylppärijuhliin. Juhlat innostaa yhtä paljon kuin kovakourainen hammaslääkäri eli aika vähän.

Muutto

Muutosta on viikko. Nyt jo melkein kaikki tavarat ovat loppusijoituspaikoissaan ja muuttolaatikot on palautettu Niemelle. Tässä vaiheessa muuttoa voi arvioida jo melkein tyynesti. No se oli kamalaa. Hirveintä oli se, että siinä vaiheessa, kun kaikki laatikot olivat täynnä, oli kamaa vielä vaikka kuinka paljon laatikoita odottamassa. Lisäksi oli yllättävän paljon epäkelvon muotoisia tavaroita, joita ei saanut millään mihinkään laatikkoon (esim. Handymanin sauvakävelysauvat, silityslauta ja Guitar Hero -rummut). Niinpä jäi poimittavaa vielä muuttomiesten lähdettyäkin. Valitettavasti poimittavaa oli niin paljon, että Handyman joutui tekemään virallisen muuton päättymisen jälkeen vielä kolme keikkaa Vuosaareen henkilöautolla ja muutto oli ohitse vasta aamukolmelta.

Etukäteen oli stressattu sitä, kuinka kisut käyttäytyy muuttomiesten ollessa paikalla. Mun piti surkeine kisunhuoltotaitoineni olla kisuvahti eli varmistaa, etteivät ne pääse livahtamaan avonaisesta ovesta rappuun. Alkuun tää oli helppoa, koska kisut olivat kauhusta kankeina, kun niiden perusturvapaikat (sängynalunen ja sohvanalunen) poistettiin kantamalla sänky ja sohva pois. Melko nopeasti kuitenkin Maisa-kisu tottui muuttomiesten puuhasteluun eikä jaksanut niistä sen kummemmin välittää. Keskittyi mieluummin pallopeliin:

Siiri sen sijaan epäluuloisempana luonteena piti parhaana pysyä saunassa. Alkuun se selvästi yritti rauhoittaa itseään kehräämällä, mutta muuton edetessä Siirikin rentoutui:

Uuteen kämppään kisut kotiutuivat nopeasti. Muuttolaatikkopinot olivat niille tosi jänniä ja kiinnostavia, onhan se nyt hienoa voida hyppiä kahden metrin korkeudessa, jos on itse hyvin pieni kisu. Maisa otti samantien ilon irti muuttolaatikoista ja raapimapuusta, parhaimmillaan yhtä aikaa:

Siiri löysi uudestakin kämpästä mukavan ahtaan ja lämpimän turvapaikan mun vaatehyllystä. Nyt on kaikki vaatteet ihan karvassa, mutta Sini-teippiharja toimii kisun karvoihin kuin luotu! Kameli suosittelee.

Ennen muuttoa mietittiin siis kovasti, riittääkö kärsivällisyys pitämään kisuja vielä ylimääräiset viisi päivää. Mä olin jo päättänyt että ei riitä, mutta koska kisut olivat niin tosi kiltisti muutossa ja koska ne on muutenkin ihan kivoja kisuja, annoin periksi. Eilen kisut lähtivät takaisin omistajilleen ja kyllähän sitä jopa tällaisen kovisluonteisen sorkkaeläimen on todettava, että ikävä tulee. Se on tietysti huojentavaa, että nyt koko kämppä ei haise Kitekatille eikä jaloissa ole jatkuvasti kiinni pieniä kristallihiekan murusia, mutta kivahan se oli, kun Siiri tuli aamulla vaatimaan poskisilittelyä sänkyyn tai kun Maisa kävi pitkälleen kulkureitille että saisi vähän masurapsutusta. Oli huvittavaa kuunnella Siirin vaakkumista ikkunalaudalla ja katsella ylpeänä, kun Maisa imuroi viimeisetkin kastikkeet lautaselta. Mutta ei meille silti nyt omaa kisua tule ainakaan toistaiseksi, kunhan pidetään hoitolaitosta pystyssä.

Velvollisuuspäivitys

Täten ilmoitan, että olen edelleen hengissä. Muuttaminen oli kamalaa, mutta ainahan se on. Päivittäminen on ollut tauolla, koska kotiverkko on hieman epästabiili eikä kaikkia päivittämiseen tarvittavia osasia ole vielä asennettu paikalleen. Itse asiassa itse tietokonettakaan ei ole vielä asennettu paikalleen. Tarkemmin muutosta myöhemmin, kun kuvansiirtoon tarvittavat välineet ovat käytettävissä.

Mä oon jo ihan täysin kotiutunut kantakaupunkiin, vaikka en kovasti oo ulkona ollutkaan purkamiskiireiden vuoksi. Ikkunasta voi katsella ihmisten ilonpitoa Linnanmäellä ja ihan lähellä on ainakin kaksi oikeasti kiinnostavaa ruokaravintolaa (Sturenkatu 21 ja Soul Kitchen). Kiinalaista ruokaa saadakseen ei tarvitse mennä metroon. Nyt on vieläpä ollut auto käytössä muuton ja parentsien Budapestin-matkan takia ja yllättäen parkkipaikkaakaan ei ole vaikea löytää. Ja taloyhtiössä on energiajakeen keräys! Tää on ihan unelmaa.

PS Kirjoitin tän postauksen muuten jo aamupäivällä, mutta en saanut sitä upittua kun verkko ei toiminut. Nyt toimii, kun hommattiin uusi laite verkkoa ylläpitämään. En mää kiusallani oo pitänyt teitä pimennossa!

Dilemma

Mulla on moraalinen dilemma. Se koskee kisuja ja Handymania. Meillä on muutto neljän yön päästä, jolloin kisut ovat vielä meillä. Sopimus oli, että omistajat hakisivat kisut viiden yön päästä lomilta palattuaan. Tässä on kommervenkki: myös nämä omistajat ovat vastikään muuttaneet, itse asiassa juuri ennen matkaansa. Heidän uudessa kämpässään on muutto kesken, esim. lattioita ei ilmeisesti ole täysin vielä asennettu. Heidän muuttonsa oli niin hankala, että muuton ajan kisut olivat hoidossa toisessa hoitopaikassa ja sieltä tulivat suoraan meille, jotta eivät saisi liian montaa uuden kämpän sensaatiota lyhyessä ajassa. Handyman ei ole uskaltanut / halunnut kertoa, että meillä on muutto juuri kisujen kanssa yhtä aikaa, koska ei halunnut huolestuttaa kisujen omistajia. Meidän muutto ei ole mikään ongelma, kunhan jollain vippaskonstilla saataisiin kisut pysymään esim. partsilla muuton ajan etteivät pääse karkaamaan. Ja vippaskonstiksi eivät käy kisujen herkkupalaset, koska mä kokeilin ja ne ei maistu niille ollenkaan. Eikä kissanminttukaan vaikuta saavan näitä tyyppejä yhtään onnelliseksi. Ja oikeastaan ainoa ongelmakin on Siiri-kepuli, koska Maisan saa kyllä hönötettyä ihan mihin vain ilman vippaskonstejakin.

Noh, nyt sitten omistajat ovat tajunneet, että tosiaan on muutto ja remppa aikas lailla kesken. Olivat sitten kysyneet Handymanilta, että olisiko meidän mahdollista vielä pitää kisuja ylimääräiset viisi yötä, jotta remppa ja muutto olisivat valmiit. Mun mielestä kisut on ihan mukavaa väkeä, mutta olen ihan kurkkuani myöten täynnä karvoja (sananmukaisesti!), pölyisiä ja kissanhiekkaisia sukkia (ei sananmukaisesti) ja kamalaa kissanruoan ellotushajua. Olen nyt kestänyt tätä tähän asti, koska ajattelin, että nykyinen kämppä on helppo siivota kissojen jäljiltä muuton jälkeen, kun on kaikki tavarat jo viety pois ja että uusi kämppä ei ehdi sotkeentuakaan, kun kisut eivät ole siellä kuin puoli vuorokautta. Lisäksi mun mielestä suurin haaste muutossa ei ole pakkaaminen eikä se tavaroiden siirtäminen uuteen paikkaan vaan nimenomaan purkaminen, kun millään tavaralla ei ole vielä omaa paikkaa. Tähän työhön en kaipaisi karvaisia kavereita avuksi. Ilmeisesti kissat myös rrrrrakastavat muuttolaatikkopinoja ja kiipeilevät niillä mielellään, mistä menee hermo.

Handymanin mielestä kisut ovat tosi kivoja ja hän kovasti toivoisi että me voitaisiin pitää niitä mahdollisimman kauan eli hän toki kannattaa sitä, että luvattaisiin omistajille remppa-aikaa lisää. Handyman kiistää, että kyse olisi siitä, että hän kokee äärimmäisen nolona sanoa ei mihinkään muun naisen kuin mun tai äitinsä esittämään pyyntöön (tää on Handymanin yleinen ongelma - se peruu jos jonkinlaisia aiemmin sovittuja suunnitelmia, jos joku nainen pyytää sitä esim. tekemään läksynsä tai imuroimaan oman kämppänsä). Mä kyllä epäilen, että kyseessä on osin myös tämä nolostuminen, kisujen emäntä kun on Handymanin mielestä työpaikan hotein kisu. Handyman toivoo mun lupautuvan vielä viikoksi kissavahdiksi jopa niin kovasti, että se oli tänään ihan itsenäisesti pyytämättä tehnyt muuttoilmoituksenkin.

No tässä se dilemma on. Mä en millään haluaisi väistellä niitä kissankarvoja (joita siis on mm. mun kurkussa, kaikissa puhtaissakin vaatteissa, pyyhkeissä, istuimilla, hyllyillä, you name it) yhtään kauempaa kuin on absolutely välttämätöntä. Toisaalta mä en haluisi olla mikään hirmuvaimotar, joka kieltää Handymanilta halvat huvit (kalliitakin ehdotuksia on lukemattomia, nämä on helppo tyrmätä, jos joskus on jossain antanut periksi). Ahdistus!

Ruotsalaisten helvetti

Långstrumpin muutto lähenee ja senpä vuoksi on jälleen valjastettu laina-hatchback Ikean-matkalle. Toissapäivänä oli tarkoituksena löytää PAX-vaatekaappijärjestelmä ja pienempää tarpeellista. Långstrump oli jo etukäteen suunnitellut PAX-kokonaisuutensa ja tarkoitus oli vain keräillä tarvittavat osat ja antaa sitten koko kaappi kotiinkuljetettavaksi. Kunpa se olisikin ollut niin helppoa. Mentiin makuuhuoneosastolle tekemään tilaus. Siellä ilmoitettiin, että yksi suunniteltu osa on poistunut valikoimista. Tätähän ei millään tietokoneohjelma olisi voinut ilmoittaa (kuulemma ohjelma oli kyllä ymmärtänyt, ettei osaa enää ole, koska oli hinnoitellut sen 0 euroon). Seuraavaksi meidän piti "keräillä" osat itsepalveluvarastosta. Siellä huomattiin, että toki 52 kg:n runkoja ja 15 kg:n ovia oli hyllyssä runsain mitoin (kukapa niitä olisi jaksanut sieltä kotiin kantaakaan?) mutta hyllytasoja oli 10:n sijaan vain 4 kpl. Tätä tietokone ei ollut havainnut. Kun kysyttiin näitä lisää, vastaus oli että eioo. Toivottiin sitten, että jospa maksettaisiin vähän enemmän ja arvon Ikea-ammattilaiset voisivat poimia poimintapalvelulla kaiken. Computer says no. Ei voi poimia sellaista jota ei ole. No voisiko poimia vaikka ylihuomenna? Computer says no. Rouvien sopii tulla ensi viikolla uudelleen! Annettiin sitten niiden poimia painavat tavaransa itse ja luovutettiin hyllytasojen suhteen.

Tänään mentiin uudelleen Ikeaan, tällä kertaa Glomsiin. Långstrump oli jo etukäteen varmistanut, että pirun hyllylevyjä on siellä 52 kpl. Kun päästiin itsepalveluvaraston Hyllyn 3 Paikalle 7, nähtiin että siellä on 14 levyä. Hurraa! Lastattiin (niin) nopeasti (kuin pystyttiin) tarvittavat 10 levyä koriin ja olikin noin minuutista kiinni että ne saatiin! Samalla hyllyllä oli nimittäin ruotsia puhuvat isä ja tytär, jotka olivat valitsemassa tyttärelle ihanaa PAX-kokonaisuutta. Kun olivat saaneet rungon ja ovet lastattua, oli strömming tarttua kurkkuun, kun hyllylevyjä olikin liian vähän Burberryille. Vähänpä parivaljakko tiesi, että tuskalla tulee PAX-vaatehyllykokonaisuus hankittaman!

Mä oon ihan fiiliksissä hiirenkorvista! Eilen käytiin oikein kunnolla niitä ihastelemassa eri puolilla Helsinkiä ja toki vähän Vantaallakin äitienpäivän kunniaksi. Vihreä sopii ulkoilman väritykseen niin hyvin!

Hiirenkorvainen puu Kuntatalon edustalla

Psykedeelinen vaali(?)mainos uuden kämpän alakerrassa

Kotivaakutus (vaak!)

Mä kävin eilen vapaapäivän kunniaksi päivittämässä vakuutusturvaa, jotta olemme suojatut, vaikka kotipaikka muuttuukin. Vakuutusmyyjä oli keski-ikäinen Gunnevi, joka tuli töihin noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun etukäteen sopimamme aika oli alkanut. Gunnevi oli selvästi sellainen ihminen, jota ahdistaa hiljaisuus, koska kun meillä sitten oli viitisen minuuttia "tyhjää" aikaa sillä aikaa kun hän yritti saada tietokonetta päälle, oli hänen koko ajan höpöteltävä sitä sun tätä. Kun sitten päästiin asiaan ja selitin ongelman ytimen ja oli kerätty kaikki oleelliset tiedot (lähinnä uuden kämpän pinta-ala ja postinumero), oli Gunnevi onnesta soikeana, kun vakuutusmaksu pienenee! Vanhan kämpän vuosimaksu oli 83,44 e ja uudessa samalla vakuutusturvalla vain 81,32 e! Mä olin varmaan vähän epäkohtelias tai en sitten vain ymmärtänyt omaa parastani, kun en osannut iloita tästä kahden euron säästöstä yhtä paljon kuin Gunnevi. Sen sijaan pyysin omavastuun korottamista, millä saikin 20 euron säästön. Gunnevi oli kyllä huolestunut siitä, että meillä on vain suppea kotivakuutus ja hän kovasti suosittelisi laajempaa turvaa. Kun mä kysyin, että mikä ero tässä sitten olisi, vastaus oli niinkin vakuuttava kuin että jos pakastin hajoaa, kattaa suppea turva vain pakastimen mutta laajassa turvassa maksetaan myös sisällöstä! Eikä oo kuin 15 euroa vuodessa lisää! Kieltäydyin melko kauniisti.

Vaakutuskauppojen jälkeen mentiin Långstrumpin ja siskonsa Ipanan kanssa uimaan! Tai siis vesijuoksemaan. Uimastadion on kyllä aivan mahtava paikka, siellä pääsee samoin tein upeaan 50-lukulaiseen fiilikseen ja on aivan eri asia uida pää ulkoilmassa kuin jossain Töölön uimahallin 25-metrisessä altaassa. Lisäksi mun mielestä on kivaa, kun isossa altaassa ei oo matalaa päätä, koska matala pää sekoittaa vesijuoksurytmin.

Illalla koettiin kauhunhetkiä, kun Maisa-kisu oksensi rajusti partsille muutaman kerran. Mä olin ihan paniikissa, koska mulla ei oo minkäänlaista tietoa siitä, onko kisun oksennus yhtä hyvänlaatuinen vaiva kuin ihmisen vai tarkoittaako se automaattisesti jotain munuaisten vajaatoimintaa tai kuolemaa. Huonovointisuutensa jälkeen kisuparka oli ihan vetämättömissä ja uupunut. Yöllä jo Maisa-kisu piti mulle ja mun kipeälle kurkulle seuraa ihan normaalisti kehräten ja tänään aamulla se on jaksanut jo paitsi hyökätä toistuvasti raapimapuun palloa vastaan, myös tapella Siirin kanssa kiukkuisesti. Tautipelko on toivottavasti ohitse.

Mun on pitänyt jo kuusi vuotta ommella Marimekon pyyhkeisiin ripustuslenkit. Puoli vuotta sitten aikomus nousi jo niin korkeisiin sfääreihin, että hommasin erivärisiä kanttinauhan pätkiä ja jopa niihin sopivaa lankaa, mutta tekemättä on jäänyt. Enääpä ei tarvitsekaan, koska Itiksen Prismasta löytyi aivan mahtava ja toimiva tuote, pyyhenipsukat. 50 senttiä kappale! Bargain!

Siiri on ottanut tavakseen iltaisin ja joskus muulloinkin maukua surullisesti kaikkien suljettujen ovien edessä kuin ne olisivat unohtuneet meiltä kiinni. Näitä ovia on kaksi: ulko-ovi ja kodinhoitohuoneen ovi. Usein mau'untakonsertti ajoittuu juuri siihen hetkeen, kun valot on sammutettu ja ihmisväki on suloisella unen twilight zonella. Ääni on todella surkea ja aika raivostuttava. Etenkin Handymanin se saa outoon epävakauden tilaan ja Handyman yrittää tehdä kaikkensa, että ääni loppuisi, esim. ruikkia kisuparkaa suihkepullolla. Mä antaisin mieluummin olla. Kyllä se jossain vaiheessa oppii.

Asunnoton

Nyt ollaan käytännössä katsoen asunnottomia. Tänään myytiin kämppä (onnistui! Hurraa!!) ja omistusoikeus siirtyi samalla ostajille. Uuden kämpän omistusoikeus siirtyy meille vasta 15. päivä eli nyt asutaan toisten maalla vielä pari viikkoa. Onneksi kaupat syntyivät, ostajat alkoivat ihan mahdottoman marisevaisiksi vielä viime tingassa - toissapäivänä olivat ilmoittaneet välittäjälle, että haluavat tinkiä hinnasta vielä 300 euroa, koska taloon on kenties tulossa remontti. Handyman oli suoraselkäinen ja jämäkkä ja sanoi, että nyt meni liian pitkälle. Ostaja oli tähän suostunut ja maksoivat nyt sitten koko hinnan. Hyvä niin.

Unohtuikin melkein raportoida ensimmäiset vauvauintikokemukset! Kolme päivää sitten käytiin siis Porkkiksen ja Kummitytön kanssa ekaa kertaa vauvauinnissa. Me oltiin toki kaikki naisten pukuhuoneessa, mikä herätti aavistuksen kiinnostusta muissa äideissä. Sen verran hermostuneita oltiin, että kerrottiin asianlaita ikävän heteronormatiivisesti. Kummityttö vaikutti tykkäävän uimisesta oikein hyvin ja oli kyllä hurjan söpösen näköinen vaaleanpunaisessa lahkeellisessa muumiuima-asussa. Hän jaksoi oikein hienosti parikymmentä minuuttia, mikä on ensikertalaiselle oikeinkin sopiva aika. Ehkä ensi sunnuntaina jo koko puolituntinen! Kotimatkalla tavattiin aamuauringossa paistatteleva naisspurgu, joka alkoi voivotella Kummitytön pienuutta ja ihanuutta ja sanoi moneen kertaan varsin teatraalisen eleen kera "Tervehdin Teitä kunnioittavasti!" Ihan mahtava tyyppi.

Kisut on olleet kiltisti. Karvaa on toki joka paikassa, mutta mitään suureellisia yökonsertteja tai sohvanraapimisia ei ole pariin yöhön harrastettu. Kisut ovat ottaneet rennosti. Maisa pääasiassa lokoilee lattialla, tuolilla tai sohvalla sekä puhdistaa turkkiaan. Kun Maisa tuntee tarvitsevansa vähän hellyyttä silittelyn ja rapsuttelun muodossa, se käy kyljelleen ja näyttää anovalta. Maisa osaa myös leikkiä pallolla ja leikkiikin mielellään tönimällä palloa tassullaan tosi söötisti! Siiri on ottanut rapsutteluhalussaan Maisaa suoremman lähestymistavan ja ihastuttaa hoitoisäntäväen hakeutumalla syliin ja kehräämällä valloittavasti. Etenkin Handyman on tästä aivan myyty ja antaa vaikka ruokansa jäähtyä, kun ei henno nostaa Siiriä pois.

Maisa paistattelee päivää partsilla

Siiri perehtyy The Economistiin

Taas uusi työ

Uudenmallinen viikkorytmi alkoi tänään (taas). Touko-kesäkuun ajan olen Kanta-Hämeen maakunnassa pienen pitäjän terveysasemalla ma-ti ja suuren kaupungin itäisellä ghettoterveysasemalla ke-to. Perjantait pidän "vapaata" (joskin Handyman on jo monelle vapaaperjantaille buukannut mulle vaihtoehtoista tekemistä). Tänään oli eka päivä uudessa työpaikassa. Sinne ajaa äidin autolla tunnin, mikä on ihan kivaa vaihtelua, saa kuunnella radiota työmatkalla. Ihan perustyötä. Mikäs siinä. Pitkästä aikaa (2,5 vuotta sitten viimeksi) pidin neuvolaa. Tuntui jotenkin typerältä "neuvoa" siellä 13. kertaa raskaana olevaa, joka teki 11. lastaan. Oli sillä joku kysymyskin raskautta koskien. Mikä minä olen sille vastaamaan, vaikka luvut ei jääneetkään kesken?

Kisut on heittäytyneet pähkähulluiksi. Viime yönä Siiri piti mau'untakonserttia pikkutunneille ja jompikumpi sävelsi ja esitti konserton kahdelle paperipussille. Muutenkin nukutti huonosti, kun jännitti niin kovasti. Lisäksi Maisa on nyt varistanut puolet turkistaan sohvalle ja molemmat ryhtyneet innokkaasti kynsimään sohvaa verille. Ja niin kuin mulle luvattiin, ettei ne oo ikinä mitään raapineet eivätkä raavi! Mä oon yrittänyt pitää jöötä kisuille, mutta ei ne tunnu uskovan. Toljottavat vain patentoidulla saatanaako tuijotat -katseella julkeasti takaisin eivätkä sano mitään.

Sohva Maisan karvakäsittelyn jäljiltä

Handymankin on vähän jo kyllästynyt sohvasikailuihin ja osti raapimapuun. Mun ohjeet oli, että alle puolimetrinen ja halpa. No se on yli puolimetrinen ja keskihintainen. Mutta kisut älysivät melko lailla saman tien, että mihin se on tarkoitettu ja jos se estää sohvan täystuhon, niin se on joka pennin arvoinen.

Maisa raapimapuun kimpussa

Siiri ja raapimapuu. Parin totuttelukerran jälkeen Siiri tajusi, että sitä voi raapiakin.

Nyt sataa vettä, upeaa! Mä oon odottanut tätä jo monta päivää. Nyt tulee vihreää, sanokaa minun kirjoittaneen blogiin. Kisut on ihan ymmyrkäisinä sateesta: Maisa kurkkii partsilla ja Siiri yrittää kovasti nähdä jotain kapeaikkunalautaisesta ikkunasta. Höhlä, miksei se nouse leveälle ikkunalaudalle katselemaan?

Toim. huom. klo 7:44. Ei satanut kuin vartin eikä sitäkään kunnolla. Ei tuu vihreää, ei.

Lääkinnällisiä toimenpiteitä lauantai-illan ratoksi

Siirin ja Handymanin yhteiset silmätippatuokiot ovat jälleen muuttuneet molempien osanottajien toiveiden mukaisesti useiden minuuttien mittaisiksi juoksutuokioiksi. Tai siis Siiri juoksee ja Handyman ryömii perässä rekkamiehen hymy leveällä. Kukapa ei haluaisi nähdä tästä pitkää videota?

Päiväuniaika

Auringon pitäisi muka piristää. No eipä piristä. Meilläkin on täällä kaikki ihan nukkuneen rukouksia tässä iltapäivästä. Mä oon yrittänyt ainoana majakkana pysyä hereillä, että ei sitten kukututtaisi illalla puoleenyöhön, mutta se on pirun vaikeaa, kun muu väki on kohtuullisen väsyneen oloista:

Maisa vetää hirsiä keittiössä

Handyman vetää hirsiä makkarissa, reipas oli juuri tullut lenkiltä!

Siiri heräsi kameran räpsähdykseen, kun Maisan kuvaa otettiin. Tämän jälkeen Siiri hyppäsi Handymanin jalalle ja vaati silitys- ja kyhnytyspalveluja venytellessään

Toistaiseksi kisujen aikaansaama tuho on ollut pienimuotoista. Toki siis hiekkaa on joka paikassa. Sukanpohjat on ihan valkoiset ja jos kävelee ilman sukkia, niin tulee ällöttävä olo, kun jalat on ihan rutikuivat sen hiekan imiessä mun huolellisesti jalkavoiteella lisätyt kosteudet jalkapohjista. Joskus mä oon oikein kateellinen ihmisille, joiden jalat hikoavat sen takia, että kuiva jalka tuntuu tosi inhottavalta. Yleensä kuitenkin ymmärrän iloita siitä, että mun jalat eivät hikoa.

Tänään me käytiin aamusta Stockalla aamupalalla. Haluttiin myös käydä katsomassa vaatetelineitä (ei juuri tuota, mutta ajatuksena samanlainen) ja fatboy-raheja, koska ollaan vähän tällaisten hankintaa suunniteltu uuteen asuntoon. Käytiin Formverk-kaupassa ja se olikin ihana paikka! Tällainen design-wannabe löysi sieltä hurjan paljon katseltavaa ja nyperrettävää. Onneksi mä oon kuitenkin sisäistänyt sen, että less is more enkä siis halunnut ostaa sieltä mitään. Formverkin jälkeen käveltiin Design Forum Finlandin ohi ja käytiin vielä tutustumassa sielläkin erilaisiin omituisiin tuotteisiin ja Vuoden huiput -näyttelyyn, joka toki oli mielenkiintoinen.

Sitten tuli turmio. Oltiin vähällä kävellä For Runners -kaupan ohi, mutta Handyman halusi käydä katsomassa jänniä varvaskenkiä. Siellä oli erittäin asiantunteva myyjä ja ennen kuin oikein ymmärsinkään, Handyman oli ostanut yhdet varvaskengät, minä toiset ja (suuri häpeä tähän) minä vielä eriskummalliset keinulautapohjaiset sandaalit. Ne oli kyllä oikein hyvät, mutta missä mä niitä kehtaan käyttää?! Myös ne varvaskengät oli ehkä vähän omituiset. Mä oon piiskannut itseäni koko päivän nyt näistä harkitsemattomista (ja pöyristyttävän kalliista) kenkäostoksista ja surrut raha-asioitani. Jossain vaiheessa Handyman yritti ilmeisesti lohduttaakseen todeta, että mun taloudelliset vaikeudet ovat jossain määrin relatiivisia ja tästähän mulle tuli vain kaksinkertainen syyllisyys. Itseäni muistuttaakseni aion käyttää näitä rumia ja hankalia kenkiä koko kesän. Siinäpä opin.

Varvaskengät, voi surku!

Elämää kisualueella

Lainakisut saapuivat toissayönä. Nyt ne hiippailevat täällä day and night. Mä osaan jo molempien nimet ja tunnen vähän niiden luonteita. Maisa-kisu on hyväntuulinen ja rauhallinen, pitkäkarvainen kisu, joka kävelee perässä ja toivoo rapsutuksia. Siiri-kisu on varautuneempi, epäluuloisempi ja lyhytkarvainen kisu, joka pinkoo saman tien pois, jos ihminen yrittää tulla edes paria metriä lähemmäs. Suurimman osan ajasta kisut hommaa ihan omia bisneksiään eikä oo juurikaan keskenään kontaktissa. Siiri on queen bitch, joka silloin tällöin voi käydä vähän tönimässä Maisa-kisua, jos jokin ketuttaa. Molemmat katselevat mielellään ikkunasta ulos, Siiri-kisu ihan erityismielellään. Toki näistä Siiri on se, jolle pitää laittaa silmätippoja. Pari ensimmäistä tippakertaa olivat riemukkaita, kun Siiri juoksi ympäri kämppää mahdollisimman ahtaasta paikasta toiseen ja Handyman ryömi perässä. Valitettavasti tänään tipanlaitto meni jo ihan hyvin kuulemma. Tylsää.

Maisa-kisu muikeena

Siiri-kisu vaanii saunassa

Mä oon kyllä jo ihan tottunut tähän kisuiluun. Ainoa rassaava asia on se, että hiekkaa ja Maisan karvoja on joka paikassa. Mä en tiennyt olevani lattian siisteydestä kohkaava ihminen, mutta selkeästi tämä asia vaivaa. Mä oon jo melkein myötämielinen kisun hankintaa kohtaan, mutta toi hiekkashow pitäisi jotenkin selvittää. Ja mua pelottaa tässä kisuasiassa sekin, että jos ottaisi yhden, niin alkaisiko Handyman saman tien vaatia toistakin?

Asuntokauppatilanneraportti

Tänään piti myydä asunto. Mä olin jo etukäteen perunut tältä iltapäivältä potilaita (huom. siis varautunut etukäteen!), koska eihän noita pankkiasioita saa ikinä hoidettua virka-ajan ulkopuolella. Mä menin sovittuun pankkiin ja olin siellä jopa parikymmentä minuuttia etuajassa. Pankissa odotellessani Handyman soitti että missä mä oon ja kun sille selvisi, että perillä jo, niin se suuttui. Turns out autopaikan osakekirjan olisi pitänyt olla paikan päällä ja se olikin kotona. Tästä asiasta mulle suuttuminen oli ehkä vähän epäreilua, kun mulle ei ollut koko asiasta edes mainittu - pitäiskö mun tosiaan ymmärtää etsiä jotain osakekirjoja, joiden säilytyspaikkaa en tiedä ja joiden tarvetta ei mulle ole mitenkään kerrottu?

Kellon lähestyessä kolmea aloin ihmetellä, kun ketään ei ole paikalla. Soitin Handymanille, että oonhan mä oikeassa pankissa. Olin toki, mutta Handyman oli Vuosaaressa hakemassa sitä pirskatin osakekirjaa. Välittäjä tuli juuri, ostajan edustaja oli myöhässä. Siinä Handymania odotellessa välittäjä ehdotti, että tarkastetaan asunnon osakekirja. Elämäänsä kyllästynyt pankkitoimihenkilö sanoi että selvä, tarkastetaan vain, kaivakaa kuvetta. Seuraavaksi selvisi, että osakekirja ei suinkaan ole paikalla vaan meidän pankin holvissa, mistä se olisi pitänyt tilata. Välittäjä oli vähällä saada slaagin tässä vaiheessa ja selitti moneen kertaan, että hän on ainakin osuutensa tehnyt käskiessään Handymania tilaamaan sen osakekirjan. Handy saatiin puhelimen päälle ja sitten selvisi, että tuo oli unohtanut koko jutun. Tässä vaiheessa kävi mulle aika selväksi, että reisille meni koko kaupantekotilaisuus. Handyman vielä yritti saada yhteyttä meidän pankkiin että oisko sieltä ehditty millään tuomaan se osakekirja naapuripankkiin niinku NYT mutta eihän se onnistunut, kun se sijaitsee jossain bunkkerissa kaukana Hakaniemestä. Eipä siinä sitten muuta kuin kalenteria selaamaan ja uutta aikaa varaamaan. Ainoa sopiva aika oli sitten viikon päästä vielä aiemmin kuin tänään. Sehän tarkoittaa toki sitä, että mä joudun siirtämään vielä enemmän potilaita ajalta toiselle, mikä ei oo kuulkaa helppoa. Kaikki Handymanin tyhjän pään tähden.

Iloisempiin asioihin: taas syntyi tyttö lähipiiriin! Missing Link sai vaimoineen vauvan viime viikolla. Handyman menee tänään varpajaisiin ja todennäköisesti tyhjentää jo ennestään tyhjää päätään vielä lisää. Seuraavaan kauppatilaisuuteen se todennäköisesti unohtaa jo itsekin tulla.

Yhtiökokous

Tultiin juuri taloyhtiön yhtiökokouksesta. Handyman oli ihan tulessa ja herkkänä, koska sehän on ollut tän taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja siitä lähtien, kun tällä taloyhtiöllä on ollut oikea hallitus ja sillä puheenjohtaja. Nyt sitten Handyman luopuu tästä toimestaan, koska a) se on ihan paska homma ja b) me muutetaan pois täältä eikä olla enää osakkaita. Kokous meni ihan mukavasti, mummot oli aika herttaisia. Ainoa tunnelman latistaja oli kokouksen lopussa Handymanille mäkättämään tullut nuori nainen, joka halusi marista jostain pari vuotta sitten ostetuista tuoleista että kuinka ne voivat olla niin kamalia ja kalliitakin varmaan olivat ja nyt pitää saada kirjallinen selvitys niistä mööpeleistä. Handy siihen vain, että sorry love, ne ei oo julkista tietoa. Pus! Mutta tietysti sitä ottaa nyt päähän, että pitikin tulla nurisemalla pilaamaan hyvä fiilis.

Vähän on nyt masu kipristeleväinen, koska huomenna myydään tää asunto. Klo 15 on treffit Hakaniemessä ostajien edustajan kanssa. Ne meidän ostajathan ei siis ole edes ikinä nähneet tätä kämppää, kun olivat lähettäneet jonkun broidin tätä katsomaan ja nyt kaupoille tulee jommankumman isä. Ne on kyllä aika hermoheikkoja, kun esim. halusivat muutoksia kauppakirjaan: jos myyjästä johtuvasta syystä muutto viivästyy, niin myyjän pitää maksaa ostajalle 1000 euroa viikossa. Alun perin kauppakirjassa oli 800 euroa. Siis aivan järjetön marina ja ihan kuin se 200 euroa jotenkin nopeuttaisi meidän muuttoa! No eipä tarvii meidän asua niiden kanssa samassa taloyhtiössä, hyvä onkin.

Kisut siirtyivät yhdellä päivällä ja tulevat vasta huomenna. Tähän mennessä on selvinnyt, että ne syövät vain kastikeruokia, toiselle kisulle pitää laittaa silmätippoja kolmasti päivässä ja toisen takakarvoihin tarttuu tavaraa hiekkalaatikkokäyntien jälkeen. Eivät kuulemma riehu öisin tai kaada kukkia, mutta uskon vasta kun näen. Se mua hirvittää, että niiden mukana tulee kynsisakset joita voi "ehkä" tarvita. Mä en osaa ees omia kynsiäni leikata kunnolla! Voi kamala.

Leninin mestoilla

Mä oon monta kertaa kuullut puhuttavan Lenininpuistosta mutta sen tarkka sijainti on ollut mulle aika epäselvä. Tänään otin härkää sarvista ja tutustuin ihan kartan ja Wikipedian avulla sen sijaintiin. Paikka vaikutti Wiki-kuvien perusteella ihastuttavalta ja lähdettiin sinne iltakävelylle. Toki vielä ei ole lehtiä puissa, mutta silti se oli tosi viehättävä paikka ja on kyllä tällä näkemisellä Helsingin ihanin puisto. Ja mikä parasta - se on ihan tulevan kämpän vieressä!


Tänään päivälläkin käytiin pienellä kantakaupunkikävelyllä tarkastamassa, onko tulevassa kotitalossa summeria tai ovikoodia. No ei ole kumpaakaan, mikä on ehkä vähän nihkeetä, mutta eiköhän tästä järkytyksestä selvitä. Vieraiden pitää sitten vain soitella että tullaan avaamaan. Tällä matkalla Kameli löysi keitaan! Melkein elämyskeidas. Pitää varmaan mennä, sekin on ihan tulevan kodin vieressä!


Aika lailla nää päivitykset liittyy nyt muuttoasioihin, mutta kun muuttoon ei ole enää kuin kolme viikkoa! Ihan himputin jännää. Perheen logistikko on suunnitellut muuton aikataulun ja muuttoapu on värvätty. Pakkaaminen aloitetaan vasta pari päivää ennen muuttoa, kun laatikot tulevat. Ei tuu varmaan ees kiire, koska meillä ei oo kovin paljon tavaraa, joka ei jo olisi Orthexin laatikoissa kiitos Handymanin järjestelyvimman. Tällä hetkellä jännittää ehkä eniten, että minkälaisen vessan kaapin sitä ostaisi ja että minkälaiset hyllyt vaatehuoneessa on. Ja että onko siellä todellakin mikro. Ja tietty se, että viikon päästä alkaa paitsi vauvauinti, myös uusi työ! Mutta se ei oo muuton vika.

Poistukaa rauhallisesti muille sivuille, täällä ei ole mitään nähtävää!

Kameli on häpeissään hitaasta päivitysfrekvenssistä. Syy tähän on rehellisesti se, ettei mitään ole tapahtunut eikä tällaisessa tilanteessa blogisuoni syki. Kiinnostavin sattumus tällä viikolla oli kiukkuinen naapuri, joka soitti mun kännykkään muutama päivä sitten vaatien saada taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Handymania langanpäähän. Sain aika tovin selittää naiselle, että Handyman ei ole tavoitettavissa tässä numerossa vaan on paljon parempi soittaa hänen omaan puhelinnumeroonsa, jonka rouva oli myös saanut numeropalvelusta. Kesti jonkin aikaa saada naista ymmärtämään, että minulle ei todellakaan kannata marmattaa, koska en tiedä taloyhtiön asioista yhtään mitään ja kiinnostaa vieläkin vähemmän.

Olin selvästi erheessä luullessani, että kevät alkoi jo pari viikkoa sitten. Vaikka terminen kevät alkoi näillä seuduin tänä vuonna jo 29.3.09 eli samana päivänä kuin keväästä ensimmäisen kerran vouhotin, puuttui tuolloin oleellisia keväänmerkkejä katukuvasta. Katupölyä ei juuri ollut, Handyman ei niiskuttanut siitepölyallergiaansa eikä missään ollut vielä tepastelevia spurguja. Tällä viikolla olen kiinnittänyt erityistä huomiota spurgujen tallustelutaipumukseen. Jokaisella vuosaarelaisorrella istuu useita spurguja, kuten talvellakin, mutta nyt nämä hymyilevät ja paistattelevat päivää. Lisäksi joka kadulla tepastelee 1,5-vuotiaan tahtia kädet selän takana sänkinen spurgu. Samat kaverit jättävät tulematta terkkariin, koska kuka sitä keväällä sairastaisi. Näin keväällä voisi melkein ryhtyä spurgufaniksi, koska nehän on ihan mukavia.

Handyman on luvannut työkaverilleen, että sen kaksi kisumisua voi tulla meille kahdeksi viikoksi hoitoon. Tulevat ensi viikolla. Mua on jännittänyt tää asia jo 1,5 kk, koska mä en tiedä kisuista yhtään mitään. Toisella on kuulemma silmätulehdus ja sille pitää laittaa tippoja. Wtf?! Mä en osaa laittaa edes Handymanille silmätippoja, hädin tuskin itselleni. Handymanin mukaan kissa pitää kietoa pyyhkeeseen tippojen tiputtelun ajaksi. Mä en uskalla jättää niitä yksin kotiin, kun nehän varmaan raatelee koko kämpän ja kamaan me ollaan just muuttamassa täältä pois! Ei tätä ehdi korjata siksi kun uudet muuttaa jos täällä on jotkut villipedot riehuneet. Handyman suhtautuu tähän ihan naureskellen ja selittäen, että ne on hyvinkasvatettuja kisuja, mutta ei hyvä kasvatus takaa sitä, etteivät ne menisi paniikkiin vieraassa paikassa. Mä suhtaudun tähän erittäin epäilevästi ja negatiivisesti, mutta silti ne on nyt tulossa. Ja Handymanistahan ei saa mitään tukea tällaisissa asioissa - kello on nytkin 19:14 perjantai-iltana ja se on vielä töissä! Voi minua poloista!

Asuntobisnekset

Maaliskuun alussa roihahti asuntokuume. Tuolloin en kuitenkaan uskonut, että se olisi johtanut mihinkään. Hyväksi onneksi kuitenkin tuo oli tarttuvaa laatua ja hiljalleen alkoi Handymankin miettiä muuttoa. Kuume nousi toiseen potenssiin, kun netistä löytyi täydellinen asunto täydellisestä paikasta. Laitettiin Vuosaari myyntiin ja apokalyptisestä lamasta johtuen tarjouksia tuli vasta 2 vrk ensinäytön jälkeen. Tarjous on hyväksytty ja kaupat tehtäneen viikon päästä. Uudesta kämpästäkin meidän tarjous hyväksyttiin, siitä kaupat tehdään huomenna. Ehdittiin kahden asunnon loukussakin olla nelisen tuntia. Sellainen tilannehan on tosi vaarallinen näin lama-aikaan.

Innostus on huipussaan. Muuttopäivää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta eiköhän se jonnekin tuonne toukokuun puoliväliin järjesty. Samoihin aikoihin saadaan aloitettua uusia harrastuksia - sunnuntaiaamuisin idässä alkaa vauvauinnit Porkkiksen ja Kummitytön kanssa ja muina soveltuvina päivinä vesijuoksu Uimastadionilla Långstrumpin suvun kanssa. Aika märkiä harrastuksia.

Handymanin siivouskoulu

Handymanilla on tapana usein puuhaillessaan sitä sun tätä (esim. siivotessaan, kenkiä lankatessaan, renkaita vaihtaessaan, hyllyjä järjestellessään tms) selostaa toimintaansa kuvitteelliselle yleisölle. Tänään on Kameli&Handyman-householdissa ollut mahtava Handymanin selostuspäivä, koska on ollut niin paljon siivottavaa. Poikkeuksellisesti hän antoi myös luvan kuvata eteissiivousselostuksen videolle Blogistaniaa varten. Hyviä vinkkejä kodin ongelmakohtaan!

Slapstick

Mun elämä on huonoa slapstick-komediaa. Eilen oli koko päivän jotenkin nuivee olo. Aamusella tutustuttiin tekniikan museoon, jossa oli kuuma ja joka oli aivan valtava. Sen jälkeen käytiin syömässä. Tässä vaiheessa aurinko meni piiloon ja Handyman piti sitä enteenä sille, että ois ihan mahtava idea käydä rantabaarissa. Mua väsytti. Mentiin kuitenkin Spreen rannalle lokottelutuoleille. Siellä oli pirun kylmä.

Lokottelutuoleilta lähdettiin hotellille, koska mulla oli vatsakipua. Nukuin muutaman tunnin, jolla vatsakipu hellitti, mutta sitten alkoi vatsatauti. Ilta meni rattoisasti oksennellessa. Aamusta ei enää pahoinvointia ollut, ja menin suihkuun. Siellä tuli yhtäkkiä kamala huimaus ja pyörryin vannaan loukaten selkäni. Tämän jälkeen vatsatauti muutti muotoaan ja jatkuu nyt sitten vieläkin. Aamulla huimasi aivan hirveästi, aamiaisella tarjoilijat katsoivat tietäväisesti, että on rouvalle edellisiltana alkojuomat maistuneet. Jäin aamulla petiin, kun Handyman lähti museoon. Päivällä päätettiin lähteä puistoon, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli typerin idea ikinä. Ajettiin ensin sporalla 30 min, minkä jälkeen mun selkä oli niin kipeä, että itketti. En olisi millään pystynyt selkäkivun kävelemään siellä puistossa, joten otettiin samantien spora takaisin. Sporassa alkoi taas huimata niin, että normaalisti pää pystyssä istuessa silmät oli mustana koko ajan. Handyman oli oma empaattinen itsensä ja kielsi mua nuokkumasta. Lisäksi mies lähti paria pysäkkiä aiemmin pois kuin mä ja jätti siis mut todella huonovointisena yksin sporaan. Heräsin sitten päätepysäkillä, kun olin yksinäni pyörtynyt sinne sporaan. Siitä lähtien mä oonkin vain maannut ja istunut vessassa. Huomasin tässä senkin, että selkäkipu ja vatsatauti on kettumaisin sairauskombinaatio evah, syytä voi jokainen miettiä tykönään.

Handyman on kyllä huonointa matkaseuraa sairaalle. Jatkuvasti saa kuulla naljailua ja voihkimista, kuinka nyt hänen lomansa on niin hankalaa, kun pitää käydä hakemassa kaupasta mehua ja apteekista Buranaa. Pari kertaa Handyman on tänäänkin toivonut, että kunpa olisikin semmoinen nuori terve nainen tässä rinnalla eikä vanhus! Se ei vaan tajuu. Ihan niinku mä oisin halunnut viettää lomani näin. Lisäksi Handymanin muisti on kyllä varsin lyhyt - viime kesänä Lontoossa se oli itse vatsataudissa ja oksensi mm. ravintolassa pari kertaa ja mun piti se kyllä kestää ja sympatiseerata. Nyt se typerys ei ees tajua olla hiljaa, kun mä kärsin. Toivottavasti tästä huomiseksi tokenee, että näkisi vähän kaupunkiakin. Kun eihän Handyman oo tajunnut tänään matkoillaan ees kameraa ottaa mukaan, että olis mitään saumaa lomakuvakisassa.

Berliinin kevät

Tultiin pääsiäiseksi Berliiniin, tai "mökille" kuten Handyman asian ilmaisee. Oikeassa mies on, ihan kuin mökille tulisi. Ei vain tarvitse istua Lusin suoralla jonottamassa vitostielle joka viikko, kun käy täällä 2-3 kertaa vuodessa. Täälläkin kuitenkin aivan kuten mökillä voi tehdä aina ne samat jutut - tilata KaDeWen yläkerrassa se sama kakkunen ja kevytkola, mennä U2-metron laiturille samasta sisäänkäynnistä kuin viime kerralla ja ylittää Tauenzienstrasse samaa suojatietä kuin jouluna. Päätettiin ensimmäisen illan kunniaksi mennä tuttuun Noodle Kitcheniin, jossa mukava kiinalaistarjoilija muistaa meidät (kävi ilmi edellisellä kerralla). Järkytys iski, kun tarjoilija kertoi jasmiinipyyhkeitä tuodessaan, että ravintola suljetaan tämän kuun lopussa. Täytyy etsiä uusi kantis! Onneksi kuitenkin onnenkekseistä tuli hyviä, lohduttavia "ennustuksia" (huomioita?) mieltä rauhoittamaan: mulle "Avoid misunderstandings by a calm and balanced mood" ja Handymanille "The time is good for negotiations".

Täällä on ihan kevät. Tai oikeastaan melkein kesä, koska lämpöä oli iltapäivällä reilut 20° ja kaikki on vihreänä. Hyvin pärjäsi T-paitahihasillaan ulkona vielä iltakahdeksan jälkeenkin! Jo lentokoneesta Tegelin pihalle tullessa huomasi, että kyllä se 18° on todellakin lämpimämpi kuin Helsinki-Vantaan 4°. Jopa vilukissana tunnettu Handyman joutui riisumaan takkinsa bussissa ja vähensi juhlan kunniaksi jopa Fila-svetarinkin vahvuudesta pois. Kuultiinpa miehen harmittelevan sitäkin, että sortsit jäivät Suomeen.

Handyman kauniin kukkivan kirsikkapuun (?) alla

En taidakaan olla raportoinut sitä, että sain Handymanilta syntymäpäivälahjaksi teleobjektiivin kameraan. Aiemmin tässä ei suurempaa juhlimista olekaan ollut, kun verkkokauppa.comilla on ollut adapteritoimitusvaikeuksia. No nyt se löytyi! Ei kumma kyllä kuitenkaan MediaMarktista, mistä ensin haettiin, vaan toisesta megamarketista. Nyt on mun pieni kamera sitten niin suuri, ettei se mahdu mihinkään. Jos aamulla päättää viritellä objektiivin paikoilleen, tulee koko päivän otettua hyvin yksityiskohtaisia otoksia, koska kaikkien adapterirenkaiden ja linssinsuojusten huolellinen käsittely vie useita minuutteja. Parasta kuvata vain taloja, ne eivät juokse karkuun.

Hieno hylätty itätalo, jonka seinässä oli jostain käsittämättömästä syystä iso kahvikupin kuva

Huomenna on ohjelmassa museot ja Partsin suosittelema jätskikiska. Näitä odotellessa täytyy valitettavasti käydä tuolla HB:n puolella vähän vuodattamassa. Mutta mainittakoon täälläkin, että en kadu!

Pakuilua

Nyt on Långstrumpin keittiö purettu siinä määrin kuin sen purku on mahdollista amatööri- ja Handyman-voimin. Tänään käytiin Långstrumpin kanssa vielä katselemassa, kun Handyman hajotti irrotetut keittiön kaapit osiin. Niitä naulaisia osia oli sitten koko olohuone täynnä. Joku meistä sai sitten megaidean, että viedäänkin ne laudat ym. osaset jo tänään Sortti-asemalle, vuokrataan pakuovelle.com! Handyman valjastettiin soittamaan pakuovelle.comille, koska Handyman on mies. Kesken puhelun mies sai aivopierun ja ilmoitti, että "Täältä tulee Elämyskameli ajamaan." Niinpä me sitten lähdettiin Långstrumpin kanssa hakemaan pakuovelle.comia Stadikalta ja Handyman jäi kantamaan rakennusjätettä alakertaan.

No tietenkään mä en ollut ikinä ennen ajanut pakua enkä Citroënia, kuka muka on? Alkuun mä olin panikoinut sitä, että siinähän on käsivaihteet. Turns out se ei ookaan mitenkään vaikeinta pakun ajamisessa vaan tää nimenomainen Jumpperi oli vielä aivan valtavan suuri ja viime ohjeistuksekseen pakuovelle.comin "Eetu" sitten sai sekä mut että Långstrumpin paniikkiin toteamalla, että "muistat sitten vaan että siinä on pitkä akseliväli". Koko matka Långstrumpin kämpälle me aprikoitiin, että mikähän se akseliväli mahtaa olla ja miten se nyt pitää muistaa. Perillä piti ajaa viehättävästä kalliolaisesta ajoportista sisään toki kalliolaisia pysäköityjä autoja varoen, lastata kamat kyytiin ja peruuttaa ulos siitä samasta viehättävästä kalliolaisesta ajoportista yksisuuntaiselle kadulle, jonka molemmat partaat oli kehystetty pysäköidyin autoin, ensimmäisellä uhripaikalla söpönen Honda Jazz ja minähän en Hondaa halua teloa. Se peruuttaminen oli varmaankin hirveintä mitä mä oon ikinä joutunut tekemään. Ja mä oon joutunut kaivamaan 30 vuotta vanhan leikkausliinan mummon nivusesta.

Kun tästä järkytyksestä oli selvitty, piti ajaa pakuovelle.com Sortti-asemalle. Lähes kaikki huolet oli pois pyyhitty, kun sinne päästiin! Siellä oli aivan hypnoottisia muusshaimia ja murskaimia ja sinne sai heittää jätettä muusshattavaksi! Meillä oli lähinnä puujätettä ja siinä puujäteastioiden maastossa oli ihastuttava kaadetun puun tuoksu. Se on kyllä yksi kauneimmista tuoksuista mitä on. Tosin tässä vaiheessa mä olin jo niin euforiassa, että olisin ehkä luonnehtinut sen leikkausliinankin tuoksua "persoonallisen jännäksi".

Kun pakuovelle.comiin oli lopuksi tankattu 2,45 euron edestä dieseliä ja koko Citroën palautettu makoilemaan Stadionin kentälle, mentiin vielä Handymanin ja Långstrumpin kanssa Karhupuiston kiinalaiseen syömään ja Långstrumpin kanssa lopetettiin elämyksellinen päivä uuteen elämykseen - paistettuihin nuudeleihin. Että ne olikin hyviä! Mä en oo koskaan ennen maistanut, mutta oli kyllä herkkua. Karhupuiston kiinalaisessa on myös erittäin edullista ja ilahduttavan töykeä palvelu. Ehkä Helsingin paras kiinalainen.

Koko action-packed illasta mulla ei oo enää muuta sanottavaa kuin että pakuovelle.com on paska lafka syistä, joita en jaksa lähteä erittelemään (kamaan, on myöhä!) ja suosittelen lukijoitani välttämään sitä kuin ruttoa. Mieluummin kehotan olemaan yhteydessä legendaariseen PakuMikkoon, joka ajaa pakuaan itse ja vielä käyttäytyy erittäin ystävällisesti ja kannustavasti, jos tilaaja on pakannut edes osan tavaroista ennen muuttopäivää. Kokemusta on.

Windows '09

Flunssa parani Sarvikuonolla. Olin siis melkein koko viikon saikulla ja se olikin tylsää. Odottelen ensi työviikkoa melkeinpä innokkaasti. Onneksi se on kuitenkin vain kahden päivän mittainen! Keskiviikkona ollaan lähdössä Handymanin kanssa muutamaksi päiväksi pääsiäislomalle ulkomaille.

Asuntokuume on noussut niin kovaksi, että toimenpiteisiin on ryhdytty. Koti on myynnissä, uusi ehdokas jo katsottu. Olo on Handymanin sanoin huigea mutta haigea. Eka näyttö nykyisestä on pääsiäisenä. Toiveena ymmärrettävästi olisi, että tää menisi nopeasti, että voisi sitten lähteä tekemään tarjousta uudesta. Koska meillä on vain yksi tietty asunto mielessä ja toiveissa, on toki hankalan nollan asunnon loukun mahdollisuus. Jos sitä ei saada, on parempi jäädä tähän kuin ottaa joku huonompi. Mutta jännät ajat edessä siis.

Kuten jo aiemmin todettu, kevät on tullut. Nyt se on virallistettu ikkunanpesulla. Tämä on meillä perinteisesti naisen työ. Mun mielestä se on mun työ siksi, että se on mukavaa ja mä oon siinä hyvä, Handymanin mukaan se on mun työ ainoastaan siksi, että Handyman ei pysty akrofobiansa vuoksi ajattelemaan edes ikkunan vieressä seisomista saati sitten avoimen ikkunan edessä puuhailua. Mutta mulle tää siis sopii ihan hyvin, koska puhtaat ikkunat kutsuvat katsomaan itseään. Tänään pesu suoritettiin kahdella eri tuotteella: Kiilto Airi-ikkunanpuhdistajalla ja Cif Windows lasi- & ikkunasuihkeella. Kiilto on huonoa. Se sopii hyvin sisä- ja väliruutuihin, mutta kuraiset uloimmat ikkunat eivät sillä puhdistu vaan niihin jää rengaskuvioita kurapisaroista. Cif pesi uloimmatkin ikkunat täydellisen puhtaiksi, mutta siinä ongelmana on lievästi virtsan ja salmiakin mieleen tuova tuoksu, Kiillon tuoksu on vieno ja ihan hyvä. Cifiä kuitenkin suosittelisin, koska arvostan ennen kaikkea puhdasta ikkunaa, haisu hälvenee pian.

Kaitselmuksen vitsaus

Flunssa on saattanut kyttyrät kumaraan. Alkuviikosta olin pari päivää poissa töistä sairauden vuoksi. Eilen menin töihin, vaikka vointi oli edelleen melko hatara. Puoliltapäivin lähettivät takaisin kotiin sairauslomalapun kera. Loppuviikko kuluu parannellessa.

Tk-työstä on kamalaa olla poissa sairauden takia, siis ennalta suunnittelematta. Sen tietää, että kun tulee takaisin, täytyy parin viikon aikana tehdä tuplatöitä. Oikeastaan mitä vähemmän aikaa on poissa, sitä enemmän jää rästiin. Terkkareihin tarvittaisiin sijaislääkäreitä, jotka olisivat vaikka koko kaupungin käytettävissä lyhyiden (ja vain lyhyiden) sairauslomien paikkaajina. Menisi päiväksi-pariksi minne vain tekemään sairaana olevan hommia. Mä tekisin semmoista hommaa niin mielelläni! Ongelma tuossa tuppaa kuitenkin olemaan se, että vajeella pyörivät Itä-Helsingin terkkarit käyttäisivät sijaista todennäköisesti enemmänkin vakituisesti ja se ei kiinnosta.

Mä opin viime viikolla, että sairaana ei saa mennä töihin. Tapasin tutun potilaan, jolla on vaikea keuhkosairaus. Hän ei yleensä lähde kotoa minnekään muualle paitsi fysioterapiaan. Fysioterapeutti oli muutama viikko takaperin ollut flunssassa, yskinyt koko terapia-ajan. Se tauti oli tarttunut tähän mun potilaaseen, joka joutui pariksi viikoksi sairaalaan hengityksen taas vaikeuduttua. Eli tottahan se on, että kun on flunssassa, on työteho huono ja itsestä ei juuri ole hyötyä työnantajalle, minkä takia toki on syytä jäädä kotiin. Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan terveydenhuollossa tärkein syy vaan pitää muistaa lääketieteen perusperiaate "primum non nocere" eli ensisijaisesti vältetään vahingoittamasta potilasta. Sen vuoksi ei saa mennä flunssassa töihin.

Vitsi että tulikin tylsä postaus.

Kevät!

Kevät on oikein mukava vuodenaika. Ei ihan niin kiva kuin suosikkini syksy, mutta toiseksi paras. Ei ole niin liukasta kuin talvella eikä niin kuuma kuin kesällä. Kesälläkin vihreys ja vehreys on hauskoja ja se ettei tarvii laittaa takkia päälle ulos mennessään. Kesä oiskin ihan ideaalivuodenaika, jos pystyttäisiin takaamaan, että keinokuitutakissa töitä tekevällä ei olisi kuuma. Keväällä ja syksyllä on myös suurimmat mahdollisuudet sumuun ja se on added bonus, koska sumu on siistii.
Långstrump osti kämpän, josta on mahdollista tehdä unelmakoti pienellä pintaremontilla. Toki Handyman jo nimensä perusteella on valjastettu pieneen pintaremonttiin ja mä toimin fasilitaattorina (sallin Långstrumpin käyttää Handymanin palveluksia). Mä oon saanut aivan aiheetonta nälvimistä osakseni, kun kävin Suomalaisessa etsimässä nikkarointiopasta, kun aattelin että mäkin voisin sitten tehdä remontissa jotain, esim. maalata. Opasta ei löytynyt. Onnekseni olen kuitenkin keksinyt sieltä useita muita itselleni sopivia töitä - esim. ikkunanpesun ja lieden puhdistuksen. Näihin töihin mä en opaskirjaa tarvitse: ikkunoita osaan pestä vanhastaan Sini-ikkunanpesimellä ja Marttojen nettisivuilla on loisto-ohjeet lieden puhdistamiseen. En sit nikkaroi!

Kummitytöllä on tänään ristiäiset. Sinänsähän ristiäiset eivät ehkä ole elämän jännittävin juhla juhlakalulle tai edes vanhemmille, mutta tällä kertaa lisävivahteen tuo kesäaikaan siirtyminen. Kutsuttujen joukko on sinänsä kirjava, että vain osaan voidaan luottaa aikatauluasioissa - eräs myöhästyi Kummitytön vanhempien häistäkin. Mä en ota tätä kummiutta ehkä ihan niin vakavasti kuin pitäisi, koska olen päättänyt heti illalla käydä eroakirkosta.fi-sivustolla ihan tosimielellä. Että se siitä kristillisestä kasvatuksesta sitten.

Hero no more

Synttärit on mun mielestä ihan koko vuoden parhaita päiviä. Silloin saa olla sankari! Toki nimipäivänäkin ollaan sankareita, mutta aika paljon pienemmässä mittakaavassa - saman päivän synttärisankarit on kovempia jätkiä. Harva 7 vuotta täyttänyt on yhtä innostunut syntymäpäivistään kuin mitä mä oon joka vuosi. Vaikka joka vuosi ikä kuulostaa ikävämmältä, ei itse syntymäpäivänä voi nillittää. Mä iloitsen salaa myös puolivuotissyntymäpäivistä. Toki suurin masennuspäivä on sitten syntymäpäivän jälkeinen päivä, jolloin sankarius on siirtynyt muille (ennen kaikkea Lankomiehelle).

Eilen oli siis vuoden paras päivä. Se alkoi epäselvissä tunnelmissa, koska kärsin elämäni ensimmäistä kertaa todella vakavasta nukahtamishäiriöstä - sain unta vasta neljän jälkeen. Tätä voidaan pitää huonona asiana silloin, kun kello herättää kuuden jälkeen. Mä oikeesti mietin siinä yöllä Handymanin leukojen lonksuttelua kuunnellessani, että jännittääkö syntymäpäivä niin kovasti etten saisi sen takia nukuttua. No en tiedä, mikä ongelma oli. Onneksi syntymäpäivänä ei voi olla väsynyt. Ei voi, vaikka jokainen Vuosaaressa asuva ihminen olisi halunnut tulla mun synttäriä vastaanotolle juhlimaan. Illalla käytiin vielä Handymanin kanssa syömässä. Mä sain lahjaksi semmoisen lisäosan mun kameraan, että voin kuvata sorsia ja tiikereitä lähempää ja SingStar Queenin! Ihan ykkösii!

Viikonloppuna viihdytin itseäni kiertelemällä asuntoesittelyjä Långstrumpin kanssa. Mä totesin olevani juuri semmoinen kauhea korppikotka, joka tulee ilman ostoaikeita kyyläämään, minkälaista väkeä missäkin asunnossa asuu. Profilointi vaan nyt on niin helppoa pienten vinkkien perusteella! Vai minkälainen on ihminen, joka säilyttää Ikean vanhoja kuvastoja siististi kirjahyllyssä? Entä pariskunta, jotka ovat perustaneet kesämökkitunnelman mäntykalusteineen keskelle Kalliota? Tai asukas, jolla on kaappi (ovi avoinna!) täynnä harmaita pukuja, pöydillä pitsa- ja kebabfirmojen esitteitä ja kasinon rahakkeita ja näytön aikana pyykkikone päällä? Ja parasta oli tietty se, että Långstrump löysi mahtavan asunnon - juuri sen kesämökin!

Lettipitko lähti Ameriikkaan ja jätti mulle nAuriksen lainaan. En ollutkaan koskaan aiemmin ajanut a) dieseliä enkä b) Toyotaa. Jos mä joskus tulen ylinopeussakot saamaan, niin tän viikon aikana. En oo juurikaan autoa käyttänyt, mutta molemmilla kerroilla nopeus kipusi herkästi 20-30 km/h yli rajoituksen ihan huomaamatta, koska kaasupoljin on niin kevyt, ettei tarvitse kuin ajatella lopettavansa jarrupolkimen painamisen, kun jo mennään yhdeksääkymppiä.

Osaako muuten kukaan sanoa, tarkoittaako asuntoilmoituksessa sanottu "lv-viemäriputkistot uusittu" että putkiremppa on tehty? - nimim. Epätietoinen