Kyräilyä

Mä oon joutunut töissä kyräilyn kohteeksi. Mä oon siis tällä hetkellä mm. yhden osa-aikaeläkeläisen osa-aikaissijainen ja tää eläkeläinen on siis töissä vuoroviikoin 2 ja 3 päivää. Tänään mulle selvis, että se ei usko mun tekevän mitään ja kyttää mun listoja että kuinka monta reseptiä on uusittu toissatorstaina. Tää on osasyy siihen, etten mä enää vapun jälkeen aio sitä osa-aikaiseläkeläistä tuurata. En oo sille kyllä vielä kertonut.

Handyman lähti nyt sitten sinne metsään pikkupoikien kanssa partioimaan ja jätti mut tänne yksin. Oon ajatellut viettää viikonloppuni käymällä sorsia ruokkimassa ja valokuvaamassa, jos ei sada. Se on varmaankin ihan kivaa, mutta muuten mä oon vähän myrtsinä Handymanille kun se nyt niin lähti ja vielä koko viikonlopuksi. Mä oon seurankipee! En mä viihdy yksinäni tuosta noin vaan koko viikonloppua, kun ei oo töitäkään. Tai niinhän mä luulen. Oikeesti oon varmaan ihan tyytyväisenä kotona, lauleskelen iloisesti ja pidän Handymanin sunnuntaista kotiintuloa vähän tungettelevana.

Handyman joutui ostamaan uudet kengät metsäreissua varten, koska eihän se ole mitenkään maastokelpoinen perustilanteessa. Niitä kenkiä on sitten surtu jo monta viikkoa. Melkein siinä vaimo hermostui. Handyman tahtoi ehdottomasti ostaa hypersuperlaminaattimerkkikengät, mutta mun mielestä ne oli a) vaaleansiniset ja b) ehkä vähän turhan kalliit yhden viikonlopun kengiksi. Mun ehdottamat aika lailla saman näköiset ei-vaaleansiniset ei-kalliit kengät Handyman teilasi, koska niiden pohjassa luki "outdoor" ja se ei ollut kuulemma sopivaa. Jonkinlainen kompromissi syntyi, kun Handyman päätyi sitten ostamaan Hai-saappaat. Niitä voi sentään käyttää autoa pestessä ym. Jos nyt olis se auto.

Rahan alttari

Nyt mä oon antautunut rahan vietäväksi. Oon lupautunut ensi viikolla (!) yhdeksi illaksi pahaksi keikkalääkäriksi. Sitä paitsi oon kovaa vauhtia sitoutumassa jatkuvaan säännölliseen keikkalääkäriyteen kolmeksi vuodeksi. Samalla mä myyn ne periaatteet, joiden mukaan mä oon itseni määritellyt ja kuulkaa ihan vain saadakseni auton. Häpeällistä. No mähän teen mitä vain, että Handyman on onnellinen! Saman asian muotoili eilen Metro-lehden tekstaripalstalla nimim. Opetuslapsi seuraavaan tapaan: "Ottaa enempi, kuin on tarve, tässä on ahneus! Miettikää te suurituloiset, mitä te olette Herran silmissä! Helpompaa on kamelin." Joskin Kameli nimenomaan tätä nyt joutuu miettimään ja siitä on helppo kaukana.

Homiksen jengi feat. Homis voitti eilen pöhnäkoripallosarjansa. Valitettavasti tästä ei ole kuvamateriaalia, koska meni tiukoille matsiin ehtiminen eikä ollut a) kameraa eikä b) vaahtosormeakaan mukana. Mutta tunnelma oli katossa! Valtavassa palloiluhurmiossa elettiin, katsojiakin oli poikkeuksellisesti selvästi enemmän kuin pelaajia. Uutena viehättävänä osatekijänä Homiksen jengissä oli hauraan oloinen pitkä poika, jonka olkavarsi oli suurin piirtein mun peukalon paksuinen ja joka tästä syystä saikin multa heti hellittelynimen "Twiggy". Miesparka näytti siltä, että pallon massa oli hänelle aivan liikaa. Mä pelkäsinkin jatkuvasti, että se jossain vaiheessa ottaisi vahingossa pallon kiinni ja murtaisi käsivartensa.

Touhua

On ollut touhuviikko ja etenkin -viikonloppu. Hammaslääkäri oli mukava ja herttainen. Mä olin jo etukäteen oireiden perusteella varma, että kariesta löytyy hammasvälistä 26-27 ja oikeassa olin. Mukava hammaslääkäri hoiti asian kerralla kuntoon. Pyysin puudutusta, mutta tähän pyyntöön hammaslääkäri vain nauroi iloisesti, että sehän on juurihoidettu hammas! Mä siihen vaan että duh?! Ei kuulemma semmoinen hammas mitään tunne. Eikä tuntenutkaan. Huomenna vielä pientä kauneusvirheiden korjausta ja sit on taas hetkeksi kauhut koettu.

Tänä viikonloppuna on taas hurjasti soitettu Guitar Heroa ja laulettu SingStaria pitkästä aikaa. Eilen oli se Handymanin työkavereiden järjestämä SingStar-iltama meillä ja sehän oli tosi hauskaa. Mä oon stressannut sitä jo kolme kuukautta. Ainoa tavoite oli pärjätä mahdollisimman hyvin SingStar-kilpailussa ja - hehhehee - emännälle sopimattomaan tyyliin pingotin niin että voitin koko roskan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ois ehkä kannattanut jännittää niin kovasti niin kauaa.

Eilen päivällä oltiin serkkujen vahteina, kun niiden isä kävi Kunto2009-messuilla voittamassa molemmat lähtönsä lajissaan sisäsoudussa. Aateltiin ottaa tää lasten viihdytys varman päälle tällä kertaa ja vietiin ne HopLopiin. Sinne tuli lapsineen myös pari Handymanin työkaveria. Sitten käytiin lasten kanssa vielä syömässä ja tultiin meille pariksi tunniksi leikkimään. Ihan mukavaa porukkaahan lapset on pieninä annoksina, mutta kyllä sitä silti omassa elämässään osaa arvostaa varmaa ja käyttäjälle turvallista ehkäisyä!

Tänään on yksityisajeltu ja käytetty julkisia kulkuneuvoja. Autokuume pikkuisen nousi lähinnä mulla, mutta eiköhän tässä jäädä vielä odotuskannalle sen suhteen. Tää täytyy toki arvioida uudestaan, kunhan syksyllä päätän, mikä musta tulee isona ja joutuuko sitä varten matkustamaan runsaasti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Näillä näkymin joutuu. Mälsää. Toisin kuin edellisen postauksen kommenttilistalla eräs lukija omalta osaltaan kertoi, mun mielestä auto-ostoksen suunnittelu on mukavaa puuhaa. Toisaalta on helppoa kun tietää, mitä haluaa. Meilläkin sävelet on aika selvänä esim. auton koon, merkkivaihtoehtojen, varusteiden ja hintatason suhteen. Sitten voi vain etsiä netistä sopivan auton ja ostaa sen sopivana hetkenä. Ei siis kuitenkaan vielä. Mutta katsotaan nyt kun kevättä kohti mennään ja kaukokaipuu Länsi-Uudenmaan suuntaan yllättää, niin tuleeko meidän talliin uusi söpöläinen.

Tänään nähtiin tosi paljon tosi herttaisia sorsia! Walitettawasti kamera oli kotona eli kuvia ei ole. Mä myös opin paljon sorsista ja muista vesilinnuista Helsingin kaupungin opastaulusta. Loppuviikosta takaisin kaalinpään kera!

Odontologiikkaa

Mä varasin sen paljon puhutun hammaslääkärin. Sain ajan jo toissa torstaiksi, mutta sitten kun mä olin järjestänyt työpäiväni ja menin sinne suuren kohkauksen kera, niin ei sitä aikaa sitten ollutkaan missään, se olikin annettu jollekulle toiselle. Vähän pänni, mutta ei auttanut - piti varata toinen aika, koska mun yläkalustoon julistetaan kohta hätätilanne. Mä oon nyt sit menossa heti aamukahdeksalta polvet tutisten koska mä en tosiaankaan mee sinne mitenkään innoissani vaan lähinnä kauhuissani.

Handymanin lempinamuskausi on käsillä. Handyman nimittäin rakastaa pääsiäisnamusia. Pupuneidin hedelmärae on Handymanin ehdoton suosikki, mutta Pupujussin kevätrae ei kelpaa lainkaan. Lisäksi Handyman on innoissaan erilaisista munista, ennen kaikkea uudesta isännän munasta. Mämmiä Handyman haluaa myös aina ostaa ennen pääsiäistä, mutta sitten se raukka muistaa, että eihän se ookaan hyvää. Mun mielestä pääsiäisnamushet on yleensä aika kamalia, paitsi Fazerin Pääsiäispatukat on aika hyviä.

The Cruise

Vihdoin käytiin eilen Handymanin kanssa katsomassa Operaatio Valkyrie. Mä tykkäsin kovasti, vaikka se olikin ehkä vähän turhan pitkä. Mut mulle kyllä maistuu tuommoiset 1900-luvun Saksa-kuvaukset. Olin jo ihan innoissani siitä, että oon nyt vihdoin nähnyt hyvän Tom Cruise -leffan, mutta into vähän laantui siitä, kun IMDb:stä tarkistin, että en mä niitä juurikaan oo nähnytkään - Rain Man, Magnolia, Austin Powers in Goldmember (apua), Jerry Maguire ja The Firm. Sitä paitsi Sademieskin oli kyl ihan ookoo.

Tänään aamulla mä olin niin hermona, että heräsin jo seitsemältä. Jännitti niin kovasti kun edessä oli reissu uuteen Itiksen Prismaan! Ihan helmee. Oltiin paikalla jo ennen yhdeksää ja soppailtiin reilu tunti. Handyman tapasi siellä Prisman paidassa opiskelukaverinsa Tuhkimon, joka oli saanut ilmeisesti jonkin mahtavan duunin ammattisoppailijana. Ostettiin lähinnä Orthex-laatikoita (tietty), sukkia ja limsaa. Löytyi myös pitkään hankinnan alla ollut vispilä ja suuri kukkaruukku. Ei siis lainkaan huono reissu.

Huimaus

Mua alkaa aina ahdistaa, kun näen jonkun varanneen ajan tulosyyllä "huimaus". Huimaus on niin epämääräinen oire ja sen syitä on semmoinen litania, että niistä saisi pienen ensyklopediankin hämmentymään. Suurin osa huimauksen syistä on täysin hyvänlaatuisia, ne vaaralliset ovat niin harvinaisia, että äitini saattaisi käyttää ilmausta "kuin hyttysen pieru Itämeressä". Huimaus oireena on yleensä kohtuullisen dramaattinen ja potilaan säikäyttävä niinpä potilaat ovat usein jo valmiiksi paniikissa, että nyt tuli kuolo. Tässä tilassa potilas harvoin uskoo oireen hyvänlaatuisuudesta Ruuneperin lailla paasaavaa arvauskeskuslääkäriä ja kokee tulleensa huijatuksi. Lisäksi suurin osa huimauksen syistä on niin sekavia, etten mä itsekään oikein ymmärrä, miten ne sitä huimausta aiheuttavat, kiva siinä sitten selittää.

Luulen olevani oikeassa, jos ounastelen, että kovin moni muukaan peruslääkäri ei erityisesti diggaile huimausasiasta. Paljon parempia ovat mahtavat lääkärien salaiset temput, joilla niks-naks vain parannetaan potilas. Näistä mun lemppareita on pikkulasten kyynärpäävammojen pohjalta syntyvä värttinäluun pään osittainen paikaltaan pois luiskahdus. Sen kun hiffaa ja osaa hoitaa, niin täysin kättä käyttämättömästä lapsesta saa sekunnissa täysin terveen. Toinen lemppari on tyypillisesti nuorten terveiden ihmisten dramaattinen rytmihäiriö, jossa sydän lyö jotain sataakahdeksaakymppiä. Siinä menee sitten hoitohuoneeseen, sanoo hoitajalle, että "6 mg Adenocoria", työntää lääkkeet suoneen ja hups, potilas on terve. Sankarilääketiedettä!

Tämän alustuksen jälkeen ymmärtänette, että mulle on suuresti häpeällistä kertoa, että oon huimailija. Huimaus on niin nolo oire, siitä tulee vähän itsensä korostaminen mieleen. Kaikki huimaajat ovat hysteerikoita. Mä oon kyllä siinä mielessä ehkä vähän valtavirrasta poikkeava huimaaja, että en ikinä suostuisi uskomaan, että sen takana voisi olla mitään vakavaa. Muutenkaan mä en usko erilaisiin kolotuksiin ja kremppoihin - uskottelen aina itselleni keksineeni oireeni tai jos ne on pakko uskoa, niin epäilen niiden johtuvan aina jostain niin nolosta tai kiusallisesta jutusta, etten ikinäkoskaan kehtaisi mennä kremppoineni lääkäriin. Mitä jos mä oisin oikeessa ja joku tajuis että mulla on joku nolo sairaus?!

Suurin humiliaatiokerta huimauksen kanssa sattui perjantaina 4. joulukuuta 1992. Mut oli ilmeisesti lammasmaisen tasaisen luonteeni ja auktoriteetinpelkoni vuoksi valittu lippuairueeksi koulun järjestämään Suomen 75-vuotisitsenäisyyspäiväjuhlaan. Ala-asteen rehtori oli kuuluisa pitkistä ja tylsistä puheistaan, silläkin kertaa se kesti pitkälti toista tuntia ja muut juhlallisuudet päälle. Noh, siinä loppumetreillä juuri ennen Maamme-laulua mä kaaduin suorilta naamalleni jumppasalin lattialle. Mä muistan, että jo ainakin 5 min ennen tajunlähtöä oli ollut aika heikko olo, mutta airueita oli kielletty liikkumasta ja opehan ois saattanut vaikka laskea mun käytösnumeroa, jos olisin siinä nyt ruvennut istumisen kanssa koohottaan. Kaadoin matkallani lipunkin. Vitsi se oli noloo! Monta muutakin pientä pyörtymistä on sattunut, onneksi ei muita ihan noin korkean profiilin juttuja. Nykyäänkin huimaa ainakin kerran-pari kuussa, mutta tajuan jo nyt, että sitten on varmaan parasta vain mennä makuulle tai istumaan. Onneksi töissä on tullut aika harvoin.

Tuorein huimaus tuli äskeisessä jumpassa. Noi niskaselkäjumpat on siitä pahoja, että niissä ei ikinä voi olla varma, onko kyse a) basic vasovagaalisesta, b) ortostaattisesta, c) niskaperäisestä vai d) hypovoleemisesta oireesta. Kaikkia ei pysty millään hoitamaan samaan aikaan. Sitten nolottaa kun ei millään kehtaisi käydä siihen pitkäkseen / istualleen kesken jumpan ja aiheuttaa kauheeta show'ta. Tänään oli kyllä pakko, kun aina meni uudelleen ihan mustaksi, vaikka kuinka ryypin. Onneksi ilmeisesti kaikki siellä luuli vain, että kunto loppui kesken. Tai ei kai sekään mikään suoranainen "onni" oo, mutta parempi kuin se, että taju oikeasti menisi ja joku virkaintoinen panikoija soittaisi ambulanssin. Ne jumppia vetävät fysioterapeutitkin on usein niin huolehtivaisia, että siinä saa porttikiellon, jos alkaa jotain kohtausta järjestää.

Menojalka

Handymanin menojalka vipattaa. Se on hankkinut itselleen puuhaa viikon kaikille illoille ja sit on vielä menossa jonnekin metsään möyrimään perjantaista sunnuntaihin! Mä oon yleensä vain iloinen, jos sillä on jotain mielekästä tekemistä, mutta tuntuu jotenkin kamalan ikävältä että se on hankkinut itselleen puuhaa koko viikonlopuksi. Viikonloput kun on minilomasia! Ja minilomaset on tosirakkautta, sen tiesi jo Bridget Jones.

Pomo on alkanut kovasti järjestää mun asioita mielekkäämmiksi. On ilmeisesti johdossa taas vähän hermostuttu mun lähtöaikeista - viimeksihän kun mä lähdin kaupungilta, sain sairaalan johdon suoranaisesti suuttumaan, tällä kertaa on vähän lempeämmät ihmiset kyseessä. Ne eivät siis suutu vaan yrittävät tehdä asiat paremmiksi. Melkeistä tässä herkistyy.

Asuntokuume on jo vähän hellittänyt, kun tajusin että tää kämppä on ihan täydellinen, vain paikassa on toivomisen varaa. Niin kauan kun pysyy kotona, on kaikki ok. Sekin vähän lohduttaa että en kuitenkaan nyt jaksa lähteä mihinkään kämpänmyyntipuuhiin, jos siinä sitten menee viikkoja, kuukausia. Olisi sitä paitsi jotenkin noloa myydä nyt, kun sunnuntaisin muutenkin joutuu ulko-ovella kompuroimaan monien välittäjien kyltteihin. Jos mäkin sinne oman välittäjäkylttini veisin, niin kompuroittaisi vielä enemmän.

Tossut kelpaavat, osoitekin on saatu, nyt lähtee postiin!

Vauvoja

Nyt on vauvoja pulahdellut lähipiiriin sellaisella vauhdilla, että villimmillä ovarioilla varustettu voisi olla mahdottoman vauvakuumeen kourissa. Eilen tavattiin jälleen yksi uusi tuttavuus. Ja koska kotona oli vielä vaaleanpunaista lankaa, valjastin puikot kaapista hyötykäyttöön ja surautin töppöset. Nyt pitäis vielä selvittää vauvan osoite.

Onneksi tosiaan vauvakuume ei ole vielä puhjennut. Pahaksi onneksi kuitenkin nyt on aika kova asuntokuume. Mun tekisi mieli muuttaa isompaan asuntoon parempaan paikkaan. Pari kuukautta terveyskeskuksessa on selvittänyt mulle, että mun ihanassa Vuosaaressa asuu lähinnä työttömiä, työhaluttomia ja työläitä ihmisiä. Mä en halua olla mitään niistä. Tätä vauhtia mä oon kyllä työkyvytön. Ei me mihinkään varmaan viiteen vuoteen muuteta, mutta on jo kiva alkaa suunnitella. Handymanin järjestelyvimmakin on varmaan ollut aiheuttamassa mun asuntokuumetta. Handyman haluaa nimittäin jatkuvasti vähentää tavaraa meidän asunnosta, muttei silti anna mun heittää mitään pois. Tämä johtaa siihen, että kaikki meidän rahat valuu suoraan Orthexille, joka ystävällisesti lähettää vaaleita muovilaatikoita kellariin ja sitten Handyman täyttää ne meidän tavaroilla. Tottahan se on, että ei mitään kirjaa jatkuvasti lueta, mutta jos kaikki kirjat on kellarissa, niin ei niitä lueta koskaan. Mä ehdotin, että joko ne tavarat pitäisi heittää roskiin tai niitä varten pitäisi ostaa oma huone, mutta mies päättää. Niinpä me asutaan kaksiossa, jossa ei oo mitään tavaraa eikä lueta kirjoja.

Vuoska

Aikamoista hulinaviikkoa on vietetty. Oon käynyt töissä ja - öh - kävelyllä ja ai niin sit käytiin Homiksen ja Katjnin kanssa Vuoskassa! Vuoska on ravinteli, joka on avattu satamaan ja on auki 24 h! Ihan helmee. Siellä on TV-korneri ja suihku ja pian saunomismahdollisuuskin! Sääli vain, että ne ruoat, mitä maistettiin, eivät olleet ihan top notch, paitsi ehkä Handymanin lohikappelileipä, mutta se johtuu ehkä vain siitä, että Handyman fanittaa lohta, kappeleita ja leipiä ja että Handyman tyytyy vähään, kunhan saa hyvää palvelua hymyn kera. Vuoska oli selvästi ehkä rahtarijengille tehty, mutta oli siellä myynnissä myös mm. tamponeja hätähisimmille (Handyman huomasi tämän ja ilahtui kovin).

Handyman on pitänyt pari päivää lomaa voidakseen tuunata kodinhoitohuonetta, koska viime viikonlopun tuning ei sitten mennytkään ihan nappiin, koska valoa ei saanut päälle ja kaikki kalusteet keinuivat kovasti. Koska sisustusurakka oli tehty jo eilen, on Handyman tänään hemmotellut itseään ryypiskelemällä Homiksen kanssa. Pojat ovat viettäneet oikein lutusen east side white trash -päivän vaihtamalla pyyhkijänsulat ja käymällä Itiksessä. Käytiin sit vielä koko jengillä Everstissä, mahtava ravintola! En ollutkaan ennen käynyt. Nyt isot Hoot soittavat Ted Nugentia Guitar Herosta ja me syödään Katjnin kanssa suklaata. Ei huonompi diili. Kun ei vain tarvitsisi kuunnella Ted Nugentia.

Kurjaa

Mulla on epämiellyttävä olo, koska tiedän tehneeni töissä aikamoisen virheen perjantaina. Kurjaa. Pahinta on se, että tiesin jo virhettä tehdessäni että kaikki ei oo kunnossa mutten tajunnut, että voi oikeesti tapahtua ikävästi. No onneksi asia saatiin korjattua sitten mutta kurjuttaa silti. Ois pitänyt keskittyä, vaikka ko. ihminen olikin jotenkin vääränlainen vaivaansa nähden. Tää on nyt aika muhjuinen kertomus, mutta take my word for it - oisin voinut tehdä paremminkin.

Sekin kurjuuttaa, että mulle selvisi tänään töissä, että mun "mukavuutta" ja hyväntuulisuutta käytetään siellä aika hulvattomasti hyväksi. On sovitut säännöt, joita mä noudatan parhaani mukaan. Koska muut eivät noudata, niin mä joudun tekemään niidenkin työt. Mä en ollut huomannut tätä aiemmin. Nyt on vähän ikävä fiilis mennä töihin. Oonkin nyt haikaillut muualle - esim. Munkkiniemi tai Kallio voisivat olla ihan kivoja paikkoja. Kalliossa on merinäköalakin! Ja ihan hyvät yhteydet. Mut ehkä mun pitää olla nyt lojaali. Ei mulle kyllä tehty sopimusta kuin vappuun saakka... Aika lailla nyt himottais.

Mustikka-Fruity ei oo erikoista. Maistuu pillimehulta ja tarttuu kiinni kitalakeen. Columbuksen isoistakin kaupoista on nyt Kielletty hedelmä loppu, kun mä oon sitä niin täällä hehkuttanut. Täytyy säästää viimeistä pulloa vuosikertalimpsaksi.

Limpparia

Nyt on menossa jonkinlainen limpparivallankumous. Meillä on pitkään harrastettu lähinnä Pepsi Maxia kai lähinnä sen takia, että a) Handyman tykkää kolajuomista ja b) mä en tykkää Coca-Cola Lightin mausta (liika makiaa). Virkistyksenä on joskus ollut tarjolla myös omena-Fruityä. Nyt kuitenkin kiitos Katjnin mä oon silloin tällöin vaatinut kotiin Fanta Freetä, joka on paljon parempaa kuin kolajuomat. Värillisten limsojen hurmiossa mä sitten päätin kokeilla eri väriä, nimittäin uutta Jaffa Kielletty hedelmä Lightia. Se on ihan älyttömän hyvää! Pullon kyljessä kerrotaan maun olevan appelsiinin ja pitahayan sekoitus ja jos jossain on appelsiini-pitahaya-fanclub, niin count me in! Oon suhtautunut vähän epäillen sen mainontaan, jossa kovasti kehutaan Dome Karukosken Kielletty hedelmä -elokuvaa. Noin yleensä mua ei kovasti kiinnosta tarinat rajojen rikkomisesta ja vapauden etsimisestä, vaikka päähenkilöt olisivatkin vanhoillislestadiolaisia. Päinvastoin, nyt pistää vihaksi, että Jaffa on tehnyt mahtavan appelsiini-pitahayaleikittelynsä vain tammi-maaliskuuksi elokuvan sivutuotteeksi. Hmph. No, seuraava uutuus on jo partsilla jäähtymässä, nimittäin mustikka-Fruity. Odotamme siltä paljon.

Handyman päätti jälleen ordnata kodinhoitohuoneen uusiksi. Ne neljä neliötä ovat jo nyt ehdottomasti koko kämpän tehokkaimmin käytetyt neliöt, mutta silti tehostamisen varaa kuulemma vielä on. Turha kai sanoakaan, että mä autan parhaiten olemalla syrjässä. Muutenkin Handyman on ollut tosi puuhakas koko viikonlopun ja saanut kellaria taas järkeistettyä. Mä sen sijaan oon lähinnä vain vaakuttanut vieressä, kun Porkkis ja Långstrump askartelivat kutsukortteja Babyporkkanan ristiäisiin. Lisäksi oon heilutellut käsiä kotona, kun Handyman on puuhastellut kellarissa.

Airi

Meille tuli tänään uusi perheenjäsen. Sen nimi on Airi ja se on lentänyt tänne Kiinasta saakka. Airi tulee pitämään huolta siitä, että Handyman-Kameli-kompleksi pysyy harmonisena eikä riitele siitä, kuka saa istua tietsikalla milloinkin. Lisäksi Airin tehtävänä on varmistaa se, että matkoillakin ollessa Elämyskamelia voidaan päivittää myös hotellihuoneesta käsin, ei pelkästään hotellin käytävältä, kuten N810-vehjettä käytettäessä. Nyt Airi on vielä keräämässä voimia ikkunalaudalla, mutta pian se valjastetaan töihin!
Quickie-jänö oli muropakettiinsa piilottanut Handymanin mielestä aivan uskomattoman hienon lelun. Nimittäin pahvisen 3D-velociraptorin. Se onkin upea! Aika lailla eri planeetalta kuin normaalit muropakettilelut kuten esim. taikalusikka, joka vaihtaa väriä kaakaomaitoon joutuessaan. Handyman käytti äsken reippaan tunnin velociraptoria kootessaan ja kovasti mutisi, että eihän tästä mitään tuu, ei kärsivällisyys riitä. Onneksi kuitenkin riitti, koska se on hieno (mutta vähän pelottava)! Sääli ettei tullut paketin kyljessä mainostettua kattosaurusta, joka oli linja-auton kokoinen mutta sillä oli vain pähkinän kokoiset aivot!

Kummityttö l. Babyporkkana kävi toissapäivänä mittauksessa ja on jo uudella kilolla! On siis muona maistunut ja se on hyvä. Kohta se menee jo armeijaan, tulee raskaaksi ja joutuu luuseritöihin.

Lastenleikkiä

Handyman löysi netistä uutta Sim Animals -peliä mainostavan nettisivun. Siellä oli kamala tarina metsän eläimistä. Siinä kerrottiin, että kiltti Pyry-orava hyppeli metsässä ja unelmoi oravavauvoista, mutta Pirkko-kurre vain nukkui. Sitten tuli farmarin koira, joka söi Pyryn. Tällainen todellisuus oli aika järkyttävää. Ei oo kumma, että nykymaailmassa nuoret injisoivat heroiinia silmämuniinsa jo 11-vuotiaina.

Handyman lähetti mut äsken ostamaan kaupasta Alsuja ja Quickie-jänön muroja. Handyman on nimittäin nyt ottanut asiakseen maistaa kaikkia kaupassa myytäviä suklaisia diabetesmuroja ja on tässä parin kuukauden seuranta-aikana todennut, että halvimmat käpysimmät Quickie-jänön Nesquick-murot ovat parhaita. Ne toimivat sitä paitsi erinomaisesti Handymanin murodispenserissä. Mun mielestä ne kaikki on kamalia. Mutta parasta Quickie-jänön murosissa on se, että niissä on Quickie-jänö!

Ulkoilua

Me käytiin tänään Yläkerran kanssa kävelyllä. Ja siis Yläkerran määritelmähän on toki nyt muuttunut, kun siellä on alkuperäisten asukkaiden lisäksi myös Kummityttö. Hysteeristen neuvolalohikäärmeiden järjettömät ulkonaliikkumissäännöt on nyt siis lusittu ja Kummityttökin pääsee 46 neliöstä välillä tuulettumaan boysenmarjanväriseen ulkoilunelivetoonsa. Sen kanssa kulkeminen muistutti kyllä Speed-leffaa: kopassa oli sitä hiljaisempaa, mitä nopeammin tai muhkuraisemmalla maastolla käveltiin ja heti pysähdyksissä alkoi vaativa yninä. Joskin oli semmoiset sordiinot asennettu verhoiksi kuomun päälle, että muijan vaatimukset jäivät aika vaimeiksi meille kopan ulkopuolisille. Oli kyllä hienoa käydä kävelyllä, on kyllä komeat maisemat meillä täällä kovassa idässä!



Kovasti on tullut hammaslääkäriehdotuksia, kiitos niistä. Esitin ehkä asiani epäselvästi, mutta en siis tosiaankaan ole lähdössä keskustaan alakalustoani esittelemään, koska en missään nimessä halua puudutettuna turponaamana istua metrossa. Edellisenkin kerran löysin oikein hyvän hammaslääkärin ihan omasta kylästä, kyllä täältä joku muukin löytyy. Ainoa noista, jota olisin edes voinut ajatella, oli City-hammaslääkärit, mutta sinnekään ei nyt voi mennä kun se ainut jolle olisin siellä mennyt, odottaa syntymän ihmettä tapahtuvaksi hetkenä minä hyvänsä (ilmeisesti laskettu aikakin jo mennyt). Niin ja sorry vaan, maalainen, Stockaa ei voi kirjoittaa kahdella c-kirjaimella! Mieluummin vaikka Stokka.

Töissä on muuten taas hirmu kivaa. Sopimushan mulla on vain vappuun, mutta enköhän mä jatka. Kesällä voisi kyllä olla kivaa olla vaikka vain 80- tai 90-prosenttinen ja viettää lomaa päivän viikossa. Ja jos oikein hulluksi heittäytyisi, voisi ottaa vaikka kokonaisen viikonkin jossain. Vähänkö pännii se, ettei oo ikinä ollut kunnon lomaa. Mutta eiköhän se tästä, jos joskus viihtyisi jossain työpaikassa yli 9 kk.

Hammash

Oon kärsinyt jo pari viikkoa hammassärystä. Viime viikolla jo melkein varasin ajan hammaslääkäriin, muttase jäi sitten tekemättä "kun oli niin kiirettä töissä". Nyt alkaa tekosyyt loppua, ensi viikolla on varmaan pakko uskaltaa. Täytyisi taas löytää sitä paitsi uusi hammaslääkäriasema, kun edellinen muutti jonnekin Päijät-Hämeeseen. No eiköhän Google keksi. Kunhan ei olisi vain mikään semmoinen, jolla on kekseliäs ja hupsu nimi kuten "Etuhammas".

Kuulaan talvisen laskiaissään kunniaksi Handyman päätti vaihtaa kodinhoitohuoneessa sijaitsevan valkoisen metallikoneen ilmansuodattimet, koska johan ne piti vaihtaa syksyn aikana. Tämmöisiä töitä se tekee aina laulellen. Nytkin se puuhailee jotain kylppärin ja khh:n maastossa ja laulaa Madonnaa, tuhisee ja irvistelee. Muutenkin se on ollut taas ultrahupsu koko viikon. Laulanut "jos sun lysti on":ia niin antaumuksellisesti että hermo on mennyt herkemmälläkin.

Eilen oli paikallisen kauppakeskuksen ystävänpäivätempaus, jossa kerättiin vähempiosaisille lapsille leluja ja pelejä. Vihdoinkin mä sain vietyä ihan surkeita pelejä pois täältä! Peli-iltafanaatikot älkööt peljästykö - nää oli tyyliin Kimble, Pekingin mysteerit ja Edison & Co. Sainpa tilaa kaappeihin! Sit käytiin myös Etelä-Suomen pulsuimmassa mestassa eli Tikkurilan kierrätyskeskuksessa viemässä vanha yöpöytä ja pari lamppua sinne. Ihan kamala paikka. Handyman oli innoissaan jostain ikivanhoista tietokoneista, jollainen kaikilla oli 1998, 10 kg:n keskusyksiköt, kuvaputkinäytöt ja kaikki ja hinta superedullinen 350 e! Sillähän saa miniläppärin! Mua ilahdutti erityisesti nähdä melko kärsineen näköinen Ikean Lack-pöytä, josta siis käytettynä ja raadeltuna pyydettiin 5 e! Törkeetä.

Painostusta

Kokeilin tässä huvikseni, että kauanko voi olla päivittelemäti ennen kuin joku (poislukien Handyman) huomauttaa. Ilmeisesti 5 päivää. Pelkästään ei päivittämättömyys oo johtunut kokeilunhalusta vaan myös siitä, ettei kehtaa kertoa, että mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. No pakko kehdata. Ei tässä mitään. Tilasin Lundia-pöydän keittiöön, oon käynyt töissä ja Motonetissä ostamassa lisää vakuumipusseja. Sain Savonlinnasta Oregonin, mutta sitäkään ei ole vielä pelattu. Nuha on edelleen. Status quo. Jännintä on ollut töissä puuhastella erään potilaan, jota psykiatri luonnehti sanoilla "harmiton hullu", kimuranttien asioiden parissa.

Pikkusiskon gradu on valmis ja painosta tullut. Mä jo vähän selailinkin sitä, mutta aika puuduttavaa tekstiähän se oli. Onneksi ei itse oo tarvinnut sellaista pykätä! Ei ois onnistunut. Kuukauden päästä Pikkusisko on lähdössä Teekkaripoikaystävän (joka muuten kohta on DI-poikaystävä) kanssa Thaimaahan valmistumista juhlimaan. Ja mä surin jo sitä, että tekisi mieli mennä taas Berliiniin. Aloin jo laskeskella, että onko energiataloudellisesti tehokkaampaa mennä Berliiniin lentokoneella 2 h vai kotisatamasta laivalla 27 h + Travemündesta junalla 2 h. Sit tuli mieleen taas se vanha kuiva sanonta, kuinka "ekologisin matka on se, joka jää tekemättä". Pitää ekosekoilla kotona vain ja paheksua toisten Thaimaan-matkoja. Niin ja paheksua sitä, että Pikkusisko jatkuvasti nalkuttaa mulle blogin löysästä pilkkukulttuurista! Lue jotain muuta, luuseri!

Oon toki ollut kateudesta vihreänä, kun Långstrump oli päässyt jollekin nörttikeitaalle keekoilemaan työn puolesta. Kamelikin kaipaa levähdyspaikkaa! Huomenna on viikonlopun alku ja ylihuomenna ystävänpäivä. Pitkähkön seurustelusuhteen ehdoton etu on se, ettei koskaan pety ystävänpäivänä tms lällyttelypäivänä, kun osaa olla odottamatta mitään grand gestureja homekorvaiselta Handymanilta. Tai jos se nyt vaikka tajuis! Vink!

Säätiloja

Lähdettiin eilen Handymanin kanssa jo iltapäivällä laina-autolla kohti Savonlinnaa. Minä ajoin. Hiljalleen sinne päin mennessä tuli koko ajan pimeämpää, liukkaampaa ja lumisempaa. Perillä olikin sitten metri lunta ja 14 astetta pakkasta. Totesin, että keksin lukemattomia hauskempia puuhia kuin pimeällä ja liukkaalla ajaminen. Kamalinta oli se, kun joku iso vempele (rekka, bussi tms) tuli vastaan ja pöllytti kuivaa pakkaslunta ympäriinsä niin paljon, että pariin sekuntiin ei nähnyt mitään muuta kuin sitä pirullista lunta. Silloin aina pulssi hyppäsi pitkälle toiselle sadalle ja hengitysfunktio heitti häränpyllyä. Ikävää oli myös se, että Handyman antoi ajoittain ymmärtää, että mä ajan liian hitaasti, varovasti tms. Siinä tilanteessa oli kuitenkin hyvä muistuttaa, että mä en oo toistaiseksi saanut yhtään autoa lunastuskuntoon.

Savonlinnassa oli Handymanin Mummo. Mukava, pirteä nainen. Lievän ongelman aiheuttaa kyllä se, että koska me käydään siellä vain n. 2-3 kertaa vuodessa, ei juurikaan ole mitään puhumista. Kun on keskusteltu tutut sukulaiset, niin siinähän se. Nyt 9 vuoden koulutuksen jälkeen Mummo tietää, ettei me sinne mennä sen ruokia katsomaan. Kuitenkin siellä on AINA kolmen ruokalajin ateria valmistettu ihan meitä varten. Ähky tulee.Iso savonlinnalaissiilo

Yötä oltiin suunniteltu viettävämme hotellissa Jyväskylässä, mutta Mummo-visiitin jälkeen intouduttiin vielä käymään Tätikaverin luona, joka yllättäen edelleen asuu Savonlinnassa, vaikka lopetti työnsä vuodenvaihteessa. Siellä oltiin kymmeneen asti, kun alkoi väsyttää niin himputisti, että otettiin vastaan Tätikaverin tarjous majapaikasta. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja aamusta kahdeksan jälkeen kun lähdettiin Tampereelle päin, oli Handymanilla vähän sitten puuhaa. Mä en saanut edes auttaa.

Savonlinnasta lähdettiin sitten pirullisen liukasta ja lumisateista tietä Tampereelle Pikkusiskoa ja Teekkaripoikaystävää katsomaan. Käytiin syömässä ja sitten Handymanin piti rassata Pikkusiskon läppäriä. Handyman on mennyt semmoisen synnin tekemään, että on kertonut Pikkusiskolle Elämyskamelista ja nyt on sitten sielläkin alettu lukea blogia. Kommenttia tuli pilkkusääntöjen noudattamatta jättämisestä. Haluaisin tässä sanoa, että se johtuu osalti laiskuudesta, osalti kansalaistottelemattomuudesta eikä suinkaan siitä, etten osaisi pilkkusääntöjä. Toisaalta tämä kommentti oli odotettavissa, Pikkusiskohan on käynyt kaiken maailman yliopistollisia pilkunviilauskurssejakin.

Tampesterissa humppamaisteriopiskelijat saavat järvinäköalallisen yksiön. Järvi on tuo, joka näkyy taustalla poikkeuksellisesti valkeana sumun ja lumen vuoksi, kuva siis Pikkusiskon partsilta otettu

Oli kyllä ihanaa palata lumettomaan Helsinkiin, jossa ei oo yhtään liukasta! Seuraava pitkä automatka tehdään kyllä kesäsäillä ja -renkailla.

Tiistai

Tiistait on viikon tahmeimpia päiviä. Maanantai menee yleensä melko nopeasti kiireessä, keskiviikkona on jo melkein viikonloppu, torstaina harmittaa, ettei ookaan vielä perjantai ja perjantaina on jo viikonloppu. Lauantaina on kivaa ja sunnuntaina taas karmeeta ajatella, että viikonloppu meni jo. Fiksu työkaveri totesi tänään, että ylihuomisen perästä on jo perjantai ja tämä tylsä tiistaikin alkoi tuntua piristävältä.

Handyman on taas lähtenyt Ruotsiin ja mulla on tylsää. Pari päivää on kyllä päätä särkenyt niin että silmät vetistää. Onneksi on Burana. Mä oon aina ihan hämmentynyt, kun mulla on päänsärkyä. Oisin varmaan tosi hankala tk:n päänsärkypotilas. "Mulla ei oo koskaan päänsärkyä! Tää on nyt varmaan jotain tosi vakavaa kun mulla on päänsärkyä." Ja sitten se johtuu vain siitä, etten mä oo päässyt niska-selkäjumppaan aikoihin kun oon ollut kipeänä.

Mää nyt vähän hölisen tyhjiä täällä, mutta se johtuu siitä, että pitää saada jotain ton hirvittävän englantilaishenkisen PhotoBooth-kuvan eteen ettei se joka kerta lävähdä naamalle kun tän osoitteen avaa. Mut nyt en enää hölise vaan meen Kummityttöä katsomaan, kun kutsuttiin!

PhotoBooth

Handyman asensi tänään iChatin, että nyt voidaan ottaa videopuhelinyhteys esim. Pikkusiskoon tai Katjniin tarvittaessa. iChatiin liittyen löytyi myös PhotoBooth josta mulle riittää hupia ainakin viiden Ruotsin keikan ajaksi!

Enter Kummityttö

Eilen se sitten syntyi, kauan odotettu Kummityttö. Mulla on siis ollut jotenkin todella vahva tyttöfiilis jo toukokuusta saakka ja paikkansa piti. Tieteellisemmin Porkkiksen ihotilanteeseen arvauksensa perustanut Långstrump oli myös oikeassa. Kävin tutustumassa uuteen naapuriin jo eilen. Fiksu ja söötti nuori nainen, tulee kummitätiinsä. Esitteli ihan mahtavia taitoja, kuten nukkumista, naaman vääntelyä, käsien heiluttamista ja syömistä. Ylpeät vanhemmat väittivät tytön jo kakanneenkin mutta sitä en itse ollut todistamassa, joten en voi olla ihan varma. Syntymäpäivänä tapahtui muutoinkin paljon: Joensuussa paloi Abloyn tehdas, Vantaalla yritti palaa ammattikorkeakoulussa ja Helsingissä WTC-rakennuksessa. Mäkinen veivasi täydet pisteet Ässille ja Anna Puustjärvi julkisti taiteilijanimensä. Samalla päivämäärällä vuonna 1649 Englannin kuningas Kaarle I mestattiin. Muita 30. tammikuuta syntyneitä ovat esim. Rooman keisari Marcus Severus Didius Julianus (v. 133), englantilainen TV-puutarhuri Percy Thrower (1913), Olof Palme (1927), Gene Hackman (1930), Dick Cheney (1941), Phil Collins (1951) ja Jordanian prinssi Hashem bin Al Abdullah II (2005). Muita tunnettuja syntymäpäiväkaimoja ovat nyt syntyneen vauvan isänisän naisystävän poika ja vauvan kummitädin enon vaimo.

Mä alan pikku hiljaa uskoa siihen, että aina antibiootit ei oo pahasta sinuiittiin. Oireet jatkuvat. En muistanut käydä kuvissa, kun se täti sekoitti mun koko viikon ja nyt mä vasta tajusin, että tää työviikko meni jo. Mä en uskalla aloittaa antibioottia ilman rtg-kuvia, koska muutoin Lettipitko varmaan kokee itsensä epäonnistuneeksi immuniteetista pauhaamisen saralla. Onneksi on Sarvikuono.

Esimiestyötä

Mä nukuin viime yönä tosi huonosti, jos ollenkaan. Jotenkin se sen duunimamma-asia vaivasi ihan hirveästi. Aamulla oli ihan kamala fiilis mennä töihin. Olin säikky kuin jänis ja itkin hysteerisesti. Onneksi mä meen aina 30 min etukäteen töihin ja onneksi mun uusi pomokin tulee aina 30 min etukäteen töihin. Menin sen kanssa juttelemaan ja se rauhoitteli mua ja sen jälkeen vointi on ollut paljon parempi. Päivä meni ihan kohtuullisesti, vaikka olikin todella raskaita potilaita akuuttiajoilla. Tai eihän ne nyt ehkä raskaita olleet mutta haastavia. Sitä paitsi työn touhussa sitä unohtaa omat murheensa, se on hyvä asia. Työ parantaa. Kun potilaatkin uskoisivat sen eivätkä kaikki tahtoisi aina vain lisää sairauslomaa.

Ei se vauva sittenkään syntynyt tänään. Nyt on lama ja ihmiset tekevät vauvoja ja niinpä Naistenklinikan parantajat eivät ehtineet synnytyttää Kummilasta. Huomenna uusi yritys! Huomenna on hyvä päivä - mun toisen kummilapsen äitikin on syntynyt 30. tammikuuta. Ja edelleen syntyy kuitenkin tän kuun puolella, jotta ehtii saada lapsilisää jo helmikuulta, tämä on selvästi talousihmisen valinta. Ehkä sieltä tulee ekonomi!

Ekonomeista ja muista tylsistä ammateista tuli mieleen, että Pikkusisko soitti mulle tänään kertoakseen että on nyt gradun tehtyään päättänyt hakea keväällä oikikseen. Jessus! No toinen sen uutinen oli että se on vähäverinen, Hb on 117 rautakuurin jälkeen. Ehkä se selittää oikisunelmat? Mut ois kyllä kiva saada Pikkusisko sieltä Keski-Suomesta tänne etelään, että näkis joskus! Sillä oli synttärit kolme viikkoa sitten ja lahja makaa vieläkin kodinhoitohuoneessa kun ei kukaan oo jaksanut ajaa Tampesteriin saakka. Toivottavasti edes teekkaripoikaystävä hankkii oikean työn eikä ryhdy kahden tutkinnon mieheksi. Täytyy jonkun maksaa verojakin ettei kaikki veronkantovastuu oo eilisen riehujatantan niskoilla.

Ahdistus

Tänään kävi töissä niin ahdistava ja raivostuttava juttu, että sen jälkeen ihan vapisutti ja melkein itketti kun niin otti päähän. Olin klo 16:05 lähtenyt hissillä kotiin (neljän jälkeen ei voi enää käyttää portaita, kun ovet menee lukkoon). Menin vitosessa hissiin, yläkerrasta oli tulossa nuori kundi ja täti-ihminen. Ovi on kakkosessa. Kolmosesta (toinen terkkarin kerros) tuli hissiin pari työntekijää lisää ja tämä täti-ihminen lähti siinä pois. Luulin että se oli erehtynyt kerroksesta ja sanoin, ettei sinne saa mennä, kun se on kiinni. No tämä täti sitten alkoi paasata siitä kuinka sen 80-vuotias mutsi ei ollut saanut haluamaansa palvelua tänään terveysasemalta ja kuinka tämä täti aikoo nyt sitten istua kolmosessa siihen saakka, että tämä asia selvitetään. Mä sanoin, että se ei käy ja menin soittamaan vartijaa. Jotenkin kaikkiin puhelimiin (kolmea huonetta kokeilin) oli ohjelmoitu väärä vartijan numero. Täti kävelee koko ajan perässä ja haukkuu ja solvaa ja kieltäytyy lähtemästä. Menin työkaverin huoneeseen (oli vielä töissä), eikä sekään löytänyt vartijan numeroa. Täti paasasi ja kaakotti ja vaati saada palvelua "kun eihän tää kerros oo kiinni kun täällä on lääkäreitäkin!" Sitten se vaati saada meidän nimet kun ei suostuttu auttamaan. No ne annettiin ja se kirjoitti ne ylös huutaen, että "tämä ei jää tähän!! Teen ilmoituksen ja valituksen ylilääkärille ja kaupunginhallitukselle!!" No tähän me toki ystävällisesti sitten annettiin ylilääkärinkin nimi, että olisi helpompaa. Jossain vaiheessa mä kimpaannuin ja käytin sanaa "hemmetti" (huom huom en siis sitä ikävämpää muotoa), mistä mä sitten sain erityismerkinnän sen vittuilukansioon. Sitten se lupasi lähteä. Mä toki menin sen mukaan, että saatoin varmistua sen lähdöstä. Koko hemmetin hissimatkan se nalkutti ja seurasi vielä kauppaankin. Vasta kaupassa mulle tuli mieleen Handymanin ikiaikainen "soita poliisi!" -kehotus. Ois pitänyt! Siinä vaiheessa se kyllä oli jo lähtenyt mun perästä. Siis otti niin tajuttomasti päähän etten tajunnut ajoissa. Soitin sit ite ylilääkärin kännykkään ilmoittaakseni asiasta ja se oli onneksi rauhoittava. Mut mun ois oikeesti pitänyt soittaa poliisi ja sanoa totuudenmukaisesti, että täällä on "uhkaavasti käyttäytyvä aggressiivinen ja potentiaalisesti väkivaltainen tunkeilija". Ja nyt on sellainen tunne, etten halua mennä töihin, jotten joutuisi kokemaan samanlaista enää uudelleen. Ihan hirveetä. Kehitin jo vaikka mitä somaattisia oireitakin stressistä (päänsärky, pahoinvointi, kylmäsormisuus, tykytys, vapina). Onneksi on ystäviä, joille saa purnata ja jotka kuuntelee. Ja onneksi on aviomies, jolle ei viitsi purnata, koska se kuitenkin vain narisee siitä, etten mä soittanut poliisille.

Kummilapsi syntyy erittäin suurella todennäköisyydellä huomenna! Toissapäivänä oli aika varmistunut, kun hiljalleen on babütsiino kasvamassa melko isoksi ja vieläkin on pylly alhaalla, niin päättivät sen väkivalloin poistaa yksiöstään. Haluaisin huomauttaa, että joku arvaajaporukasta oli päivälleen oikeassa! Hehee! Siis sillä varauksella, että nkl ei huku kiireellisiin sektioihin, toki.

Vielä lopuksi terveiset Ruotsiin! Handyman lähti sinne tänään lentsikalla ja Långstrump laivalla - pitäisikö Kamelin perustaa sinne haarakonttori? Eikös Lettipitkokin ollut sinnepäin menossa ihan näillä näppäimillä? Vai onko Kamelin jutut niin tylsiä, että niitä pitää mennä ulkomaille pakoon?

Perussivistystä

Mä oon nyt monta päivää jo innokkaasti perussivistänyt itseäni Sarvikuonolla. Silläkin uhalla, että kuulostan joogaohjaajalta, aion nyt hehkuttaa, että siinä on mainio laite. Mä oon tosiaan toki suositellut sitä erinomaisena jo pidemmän aikaa viran puolesta, mutta nyt voin suositella sitä ihan oikeasti sydämestä. Pitää muistaa ostaa lisää merisuolaa. Ja oikeasti kannattaa laittaa ihan niin paljon suolaa kuin ne käskee, koska muuten se todella polttaa, samoin kuin liika kylmä vesi sattuu kipiään. Mutta toki se suolainen lämmin vesi maistuu ihan hirveältä. Kikka kolmonen: sitä ei tarvii maistella, jos huohottaa suun kautta huuhtoessaan.

Me käytiin eilen anoppiloissa, koska ne on parasta hoitaa aina samana päivänä molemmat tasapuolisuuden vuoksi. Handyman joutui antamaan Vantaalla "Vävypojan raportin" Hondan nykytilasta, koska ei oltu uskallettu kertoa puhelimitse. Mun parentsit oli yllättävän rauhallisia siitä. Isi oli ilmeisesti tulkinnut mun olevan jotenkin allapäin ja stressaantunut asiasta, koska se soitti mulle vielä tänään lohdutellakseen ja vakuutellakseen, että sitten kun "teille tulee ihan mahdoton autokuume tai jos toteatte tarvitsevanne autoa", apua järjestyy. Mä en ihan täysin ymmärtänyt, että minkälaista apua, mutten kehdannut kysyäkään. Eilen ne tekivät kyllä selväksi, että Äidin autoa saa lainaksi aina kun tarvitsee "paitsi maanantait on huonoja päiviä, kun silloin on Isin lätkätreenit(!)". Mutta eiköhän me nyt pärjätä ilmankin. Etenkin, kun mäkin taas pitkästä aikaa ostin matkakortille kautta.

1 kk

Eilen oli avioliiton ensimmäinen kuukausipäivä. Sitä minä, turhien juhlapäivien kruunaamaton kuningatar (viime tiistaina juhlittiin paitsi avioliiton neliviikkois- myös parisuhteen 113-kuukautispäivää!), päätin juhlistaa järjestämällä hääyön. Viimeksi nimittäin hääyö jäi vähän epäromantilliseksi, kun aamulla piti mennä töihin. Olin varannut hotellihuoneen ja leffan. Valitettavasti Handymanin myöhäisen palsun vuoksi voitiin mennä vasta 20:30 näytökseen ja sit leffan loputtua olikin jo niin myöhä, että työläiset ei jaksaneet ollenkaan kuherrella. Oli kyl kiva huomata, että oma koti on niin kivaksi tuunattu, että Helsingissä hotelli ei tunnu juuri miltään. Koettiin kyllä mainiot vihkimisfläsärit Radissonin respassa, kun meitä illalla palvellut Kim oli lähes yhtä kummeli kuin henkikirjoittaja! Niin ja Frost/Nixon on hyvä leffa, vaikka juuri mitään Watergatesta ei etukäteen tiennytkään.
Polaah'n pyynnöstä: eilen mun vastaanotolle tuli nuori nigerialaismies, jonka ongelmana oli flunssa ja 5 vuotta kestänyt selkä- tai jalkakipu (ei tullut ihan selväksi). Mä autoin sitä parhaani mukaan ja tutkin mitä voin. Ilmeisesti se oli tyytyväinen saamaansa palveluun, koska sen mukaan mun sydän on afrikkalainen. Selitti vielä, että se tarkoittaa mun sydämen olevan lämmin ja ystävällinen. Sitten se pyysi, että mä en sitten eroa, jos mä saan lapsia. Sen mielestä kuulemma Suomessa erotaan liian helposti kun on lapsia. Lupasin olla eroamatta, kun lapset on pieniä. En sanonut, että lapsia ei oo tulossa ainakaan näillä näkymin.

Mun sairaus ei oo valitettavasti yhtään parantunut sillä, että mä oon päättänyt sen parantuvan. Päinvastoin nyt on jatkuva päänsärky ja niskatkin ihan jumissa. Todennäköisesti siis sinuiittisäryn lisäksi jännityssärkyä. Perkele! Pitäiskö ruveta troppaamaan?

Ruumiinvalvojaiset

Handyman kävi tänään hakemassa Hondaan jääneet tavarat. Suutarilasta tullessaan tuo tunteellinen siili oli niin herkällä päällä, että alkoi soitella kamalia itketysbiisejä (Kari Rydman: Niin kaunis on maa, Kaija Koo: Jos sua ei ois ollut ja perinteinen Täällä Pohjantähden alla). Siinä tuli kyllä herkkä fiilis. Pystyykö mikään auto enää koskaan korvaamaan Hondaa?

Mun itsesuggestiotervehtyminen ei toiminut. Olin aamulla jo ihan lähdössä töihin, kun yöllä ei yskittänyt ollenkaan. Aamulla kuitenkin yskin niin kovaa ja ilkeästi, että Handyman huomautti sellaisen olevan sopimatonta työtilanteissa ja siispä mä päätin jäädä kotiin. Nukuin koko aamupäivän ja pitkällään ollessa ei yskittänyt ollenkaan. Uudelleen sängystä noustua alkoi jälleen kova hakkaava yskä ja päänsärky. Kun lisäsin tähän pari viikkoa kestäneen vähän-niinku nuhaoireen, nasaalisen äänen ja kovan aivastelun kanssa, diagnostikko minussa alkoi epäillä poskiontelontulehdusta. Se selittää kaiken. Mutta tietysti, koska mä en usko antibiootteihin sinuiitin hoidossa, hoidan sitä niistämällä ja toivomalla, että menisi pian ohitse. Lupaan, että jos oireet jatkuvat vielä ensi viikolla, käyn kuvissa. Mutta huomenna tietty töihin, kun yskä johtuukin vain poskiontelosta eikä häiritse kuin pystyasennossa. Alkoikin käydä jo tylsäksi tämä lomailu.

Kaitselmuksen vitsaus

Kaitselmus on ottanut mut silmätikukseen. Ehkä yläkerran (pienellä yyllä) herra on kyllästynyt mun jatkuvaan kirkollisveron laskeskeluun ja päättänyt, että nyt pitää Kamelia ojentaa ja siksi sieltä on lähetetty erityinen vitsaus eli lentsu nyt mun hengitysteihin. Yskää on ja päänsärkyä ja vienoa nuhaa, kokonaisuutena siis kehno olo. Mä en usko siihen, että olisi olemassa "kunnolla sairaana", että kuumeilu olisi jotenkin jalompaa tai oikeampaa sairautta kuin ihan vaan peruslentsu. Kyllä tulee kehno olo ilman kuumettakin ja töistä poissa oleminen on usein tässä tilanteessa perusteltu veto. Mutta ällös tee kuten minä teen vaan kuten minä sanon. Aion nimittäin silti mennä huomenna töihin. Tämä on kuitenkin vain itsesuojelua, koska huomenna on ärripurrimaisen huono päivä olla poissa töistä siinä mielessä, että huomenna tekemättömät työt täyttäisivät mun kahden seuraavan viikon listat ihan umpeen jo etukäteen ja niinhän siinä kävisi, että huomenna säästetty 8 h olisi sitten 1 h joka iltapäivä tästä ikuisuuteen. Mieluummin mä meen töihin ja lintsaan sit iltapäivämiitingistä. Voin sit tulla jo kahdelta lokottelemaan uuden villapeiton alle Handymanin jääkarhutyynyliinalle hihittelemään.

Mä oon ihan tyhmä sentimentaalinen pölhö. Silloin tällöin tulee nimittäin älytön ikävä Hondaa. Sitä kuinka se hyrisi tyytyväisenä, kun lähdettiin matkaan ja sen outoa kilkatusta, jonka tullen piti painaa matkustajan airbagin kantta. Hondassa oli Tulppiksen sanoin "Euroopan siistein takakontti" ja älyttömän hyvät takapenkkiläisten jalkatilat. Honda on toiminut hääautona ja mennyt läpi melkein joka katsastuksesta lentävin värein - ainoa poikkeus oli vuonna 2007, kun nipopinko katsastusinssi huomautti, ettei etuvalojen korkeussuuntaus toimi (ikinä ei sitä tarvittu). Ikinä ei Honda jättänyt tielle. Hondassa olleen pienen kauneusvirheen vuoksi Handyman tapasi mun vanhemmat ekaa kertaa (7 kk:n seurustelun jälkeen - Isi ei ollut aiemmin tiennyt, että mä ylipäänsä seurustelen). Hondan seuraava omistajakin oli jo tiedossa. Ihan tyhmää, mut mulla on ikävä sitä sööttiä autoa. Ehkäpä flunssallakin on osuutta asiaan. Toivottavasti.

Pohjolan Mies

Radiomainoksista tuttu Pohjolan Mies soitti tänään Handymanille, että olivat päättäneet lopettaa kaikki Hondan elämää pitkittävät hoidot eli kävi kuten Tanja Vienosen ex-miehen elokuvassa. Suru tuli, koska Honda on niin hyvä ystävä ollut - virkeä, aina iloinen ja punaposkinen vesseli. Sinänsä autoa me ei oikeastaan tarvita, koska suurin murhe tuli siitä, ettei päästä enää Viikin Prismaan. Onneksi HOK-Elanto tarjoutui tässä auttamaan ja avaavat Prisman Itikseen kuukauden-parin päästä. Toinen harmitus oli se, ettei päästäkään viemään Porkkista laitokselle, mutta se olisi ehkä enemmän once-in-a-lifetime-tyyppinen keikka eikä sinänsä syy pitää autoa jatkuvasti. Niinpä me ollaan nyt jalkamiehiä. Täytyy munkin varmaan muistaa taas ladata arvoa matkakortille.

Tänään oli hämmentävä cross-cultural hetki töissä, kun täysin suomea puhumaton varhaiskeski-ikäinen mies tuli vastaanotolle. Ei voinut uskontoonsa vedoten kätellä, mutta aloitti keskustelun sanomalla "I want to talk about intercourse". No muahan ei töissä tai muuallakaan juuri nolota puhua moisista asioista, mutta tämä mies oli kovin huolissaan siitä, että onko nyt soveliasta puhua moisia asioita mulle. Mä en osannut lonkalta sitä auttaa vaan kävin kysymässä naapurista apua ja vielä mun lähtiessä se kysyi, että nolottaako mua sen vaiva. Ei nolottanut. Mukava mies kyllä.

Rusina

Mä olin eilen elämäni ekaa kertaa liikenneonnettomuudessa. Oon pari kertaa rusikoinut autoa itse, mutten laske niitä liikenneonnettomuuksiksi, koska mun liikkumisnopeus on ollut alle 5 km/h eikä vastapuoli oo liikkunut ollenkaan. Eilen oli niin liukasta, että Handymanilta lipsahti auto lapasesta, kieputtiin vastaantulijoiden kaistalla, sieltä kimmottiin takaisin oman puolen jalkakäytävälle ja takamus tömähti tolppaan. Ja sanottava on, että Handyman ei a) ajanut ylinopeutta tai b) muutenkaan rehvastellut Y-kromosomillaan. Mä en oo koskaan nähnyt sitä niin tolaltaan kuin eilen. Miesparka oli hermoraunio. Illan se tepsutteli ahdistuneena ympäri kämppää ja yön tuijotti mua hermostuttavasti. Ei pystynyt ees ajamaan kolaripaikalta kotiin, mun piti uhrautua. No auto meni vähän surullisen näköiseksi, mutta onneksi kaikki matkustajat säilyivät vammoitta, myös syntymättömät. Mä ajoin Honda-reppanan tänään Suutarilaan autolääkäriin ja jätin kylmästi sinne. Ilmoittavat varmaan, jos siitä ei oo enää eläjäksi. Ja kyllä - jatkossa meidän perheessä nainen ajaa Handymanin toiveesta.



Ennen kolaria Handyman oli vielä oma uhoavainen itsensä. Olisi lyönyt yli 3000 eurosta vetoa, että Pikkuparlamentin pihalla oleva taideteos esittää lumpeita, mä väitin että mansikoita. En lyönyt, koska ei Handymanilla oo 3000 euroa annettavaksi mulle. Mulle on sitä paitsi paljon tärkeämpää olla oikeassa kuin voittaa. Hah!

Umpu meni ikki!

Kiirusta pitänyt. Toissapäivänä kävi harvinaisia vieraita, kun Missing Link tuli vaimoineen kylään. (Jälleen hankala keksiä lempinimeä, kun ei voi vain katsoa fb:n Nicknamesista) (ja Nicknames on muuten rikki, ollut jo 2 viikkoa! Ei pysty antaan uusia!). Missing Link on mun lukiokaveri ja Handymanin harrastekaveri varmaan jo jostain 1980-luvulta alkaen ja hänen johdostaan mä alunperin Handymanin löysinkään. Kiitokset sinne! No siis nyt ei oltu pitkään aikaan nähty - viimeksi joskus viime keväänä muistaakseni. Nyt ilmeisesti kuuden mutkan kautta Missing Linkin korviin kaikuneet maistraattiuutiset saivat yhteyden jälleen palaamaan. Uutista oli pöydän molemmin puolin - sinnepäin on tulossa vauva loppukeväästä. Mun oli tämä uutinen kohtuullisen helppo todeta pelkällä inspektiolla, koska mulla on lääketieteellinen koulutus ja sen myötä oon oppinut, että millaisia fyysisiä muutoksia lähestyvä jälkeläisen saaminen aiheuttaa kantavassa yksilössä. Handymanille tilanne oli sen sijaan hankalampi, hän kun ei ole lääkärikoulutusta saanut ja hänelle uutinen jouduttiinkin kertomaan ihan suusanallisesti.

Eilen otettiin sitten Porkkiksen kanssa härkää sarvista ja tehtiin Kummilapselle (joka ei siis oo vielä syntynyt, Rampolla mahdollisuus veikkausvoittoon huomiseen klo 12:een saakka!) patja ja vasun pehmusteet. Tilanne oli kuten normaalisti - ärisin ja murisin, kun ei suju. Taisin kyllä erityisesti suutahtaa ns. vatukkeille ja Hepuliblogiin päädyttiin. Pojat pelasivat pleikkaria ja suru tuli kun GH:n punainen rumpu meni rikki (tai kuten kolmivuotias ylöjärveläisserkkuni asian ilmaisisi: umpu meni ikki). Ei toimi. Vaihtoehdot sen korjaamiseksi: Handyman avaa vehkeen, jolloin ei takuusta tarvitse enää huolehtia tai myyneeseen liikkeeseen vieminen. Ei oo kuittia enää. Vaikeita päätöksiä, vaikeita päätöksiä. Mutta nyt ei siis voi rummuttaa (ummuttaa).

Handyman tunnusti saaneensa "melkein hepulin" jälleen Ruotsissa keskiyöllä tyynyistä. Olivat kuulemma samanlaisia litulötereitä kuin Amsterdamissa. Sääli ettei Handyman mennyt naapurihuoneen Börskälle asiasta pauhaamaan - ois taas Hepuliblogi laulanut! Toki siis itsekin saa hepulin todeta, mutta Handyman kiisti tapahtuneen olleen täysiverinen hepuli. No ei sit mitään, nou kän duu.

Hän on täällä taas

Handyman tuli kotiin, eli pian ne mun rauhan päivät olikin ohi. En ees ehtinyt ikävöidä. Toisena yksin-yönä en ees stressannut ovesta, kun kielsin itseltäni tarkastusreissut. Luin vain Clarksonia tyytyväisenä. On tietty kivaa että Handyman on kotona, vaikka ei siitä kovasti seuraa oo - tuossa se ekselöi Peltorit päässä. Ihan kiva saada kuitenkin tiskit koneeseen ja puhdasta pyykkiä. Mä olin laittomasti laittanut muutamia tiskejä koneeseen kun ne riipi mua pöydällä lojuessaan, mutta sanomistahan siitä tuli. Se ei oo naisten työtä, tiskien laittaminen tai pyykinpesu.

Mulla oli tänään palsu! Siitä pitää olla innoissaan, koska mulla on niitä aika paljon harvemmin kuin keskimääräisellä työläisellä. Tosin tää palsu kesti 1,5 tuntia, josta 1 h 15 min tunsin oloni lähinnä kiusaantuneeksi, kun ämmät kiukutteli ja riiteli todella mitättömästä asiasta. Pahinta oli, kun mua alkoi naurattaa se absurdius ja mun piti purra huuleeni, joka on nyt kipeä. Ehkä karavaanin palsuveteraanit tietävät tän ongelman ja vain hymähtelevät, mutta mulle tää oli todellakin ensimmäinen kerta ja tosi jännää! Joskin oisin mieluummin tehnyt töitä vain, mutta kuluuhan se päivä noinkin.

Nyt vielä video, jota en oo aiemmin saanut laitettua. Handyman kannustaa idoliaan:

Töissä

Mä en yleensä juurikaan tykkää päivittää blogia muutoin kuin kotona. Nyt on kuitenkin niin herkullinen tilanne, että on melkein pakko. Oon nimittäin just töissä ja jostain kumman syystä mulla on tunnin tauko. Kaikki ajat on kyllä varattu (ne jotka melkein jäi varaamatta, annettiin luukulle räyhäämään tulleelle spurgulle), mutta mä oon tunnin etuajassa. Harvoin sitä näin käy. En laske tätä kuitenkaan omaksi ansiokseni vaan tämän vapaatunnin ovat minulle suoneet mukavat soittoaikansa unohtaneet ihmiset. Mä soittelen papoille, mutta niillä on kännykät äänettömällä. Ja minkäs mä sille teen. Varaavat sitten uuden ajan.

Mä olin jo etukäteen jännännyt eilistä nukkumaanmenoa, kun Handyman on siellä Ruotsissa. Mulla on nimittäin sellainen päähänpinttymä, että ovi on auki. Mä käyn yleensä yksin nukkumaan mennessä tarkastamassa oven monta kertaa ja otan avaimetkin yöpöydälle, että mä näen että ne eivät ole ovessa ulkopuolella. Eilen kuitenkin olin tähän valmistautunut ja tullessani sisään oikein ääneen totesin, että ovi on lukossa ja avaimet ovat kassissa enkä antanut itseni mennä katsomaan, vaikka vähän mieli teki. Hurraa, erävoitto OCD-oireista!

Tänään on viimeinen päivä arvata, koska Yläkerran babütsiini syntyy, koska huomenna mahdollisesti tämä tieto jo kansalle valkenee, jos kaveri päätetään poistaa paikastaan veitsen ja levittimien myötävaikutuksella. Toistaiseksi tilanne veikkausten suhteen:
Ranpo 15.1.
Handyman 21.1.
Polaah 28.1.
Kameli 29.1.
Långstrump 7.2. (kokosarjan veikkaus: 31.1. Porkkis on valaan kokoinen)
Tosiaan jos kukaan ei arvaa oikein, saa lähimmäksi veikannut jonkin hyödyttömän palkinnon Ranpon toiveesta. Täysin oikein veikannut saa mukavan ja/tai hyödyllisen palkinnon. Sukupuoltakin saa veikata, jos kokee veikkaamisen tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa. Mun mielestä se on tyttö.

Seurankipee

Mä en juurikaan viihdy yksin. Joskus tylsyys tulee tunneissa, joskus parissa päivässä, riippuu tekemisen määrästä. Tää on toki väärin ja lällykkää ja ilmeisesti lähinnä siksi Handymanin työnantaja onkin ottanut tehtäväkseen karaista mua. Handymanin pitää olla nyt parin kuukauden ajan 2-3 päivää Ruotsissa joka viikko. Pahinta tässä ei kuitenkaan ole mun kitumus vaan Handymanin surkuttelu aina ennen lähtöä. Sitäkin pännii lähteä sinne ilmeisesti lähinnä sen takia, ettei se tykkää lentokentällä venailusta. Ei silti, en mä aio tän enempää valittaa tylsyyttäni. Oon alkanut ymmärtää Äitiä paremmin - ei siitäkään varmaan ollut kivaa, kun Isi oli mun lapsuudessa aina ulkomailla töissä. Ja silloin kun Isi oli siellä (milloin missäkin), kävi se Suomessa vain neljä kertaa vuodessa, Handyman sentään tulee aina viikonlopuksi.

Seurankipeys saa mut ikäväksi ihmiseksi. Mä vaan nukun tai sitten mä puuhailen jotain turhaa. Surkuttelen itseäni. Onneksi töissä saa olla niin pitkään kuin haluaa. Ja onneksi mä en halua olla mitenkään myöhään.

Kuluvan vuoden alkupäivinä käytiin taas Motonetissä (mahtava paikka, mahtava paikka). Handyman osti sieltä jotain pyyhkijänsulkia ja autonlamppuja ja mäkin löysin tyhjiöpakkauspussukoita. Oon ihaillut niitä jo 1990-luvulta lähtien Ostoskanavalla ja nyt niitä on siis Motonetissä hintaan 3,90 e/2 kpl. Innokkaana hamstraajana mulla on esim. lankoja röykkiöittäin ja nyt mä sain ne siisteiksi siipaleiksi, jotka on selvästi helpompi varastoida kuin se iso muovilaatikko, jossa ne on tähän asti olleet. Tää helpottaa mun elämää niin paljon! Täytyy mennä uudelleen Motonetiin hakemaan niitä lisää ja pakata sinne koko elämä (esim. talvivaatteet kesällä ja kesävaatteet talvella. Ja Långstrumpin ETYK-laatikko)!

Mä muuten johdan Handymania vihkimislahjoissa. Tokikaan ei ole ollut tarkoitus sellaisia saada, koska "vihkimislahjoja" ei ole olemassakaan ja häitä me ei pidetä. Kuitenkin niitä on tullut muutamia (kiitos vaan!). Mutta siis mä sain mun työkavereilta kortin ja lahjakortin Stockalle. Käsittämätöntä. Mä oon ollut siellä töissä 1,5 kk, josta ainakin 1,4 kk oon viettänyt yksin komerossani, en oo juurikaan ees tauoilla käynyt. Työyhteisö, jossa arvostetaan erakkomaisuutta, ilmeisesti. Mahtavaa!

No nyt mä meen hoitamaan mun seurankipeyttä vääntelemällä yhtä polvea.

Plagiaatti

Älyttömän paljon kamalaa musiikkia tehdään koko ajan. Kampaamoreissulla kuulin uuden biisin, josta heti luulin sen olevan käännöscoveri Verven The Drugs Don't Workista. Vähän pidemmälle kuunnellessa huomasin, että kertosäe olikin ihan erilainen - se olikin siis ilmeisesti "tehty" erikseen! Selvisi, että kyseessä on Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen -jollotus. Radiossa naiset hehkuttivat sen "koskettavia ja itkettäviä ja tunteellisia" sanoja. Toden totta: "miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?", "Sinuun tarvii tekstityksen / salaisuuksien selittäjän / kertojan kaikkitietävän". Ovat vitsi vielä sanoittaneet sen kalevalamitassa!

Joulunaika loppuu Kameliassa huomenna. Toki Nuutinpäivä on vasta kolmen yön päästä, mutta nämä asiat on tehtävä viikonloppuna, koska viikolla ei vain ehdi. Joulunajan loppuminen tarkoittaa siis jouluvalojen viemistä kellariin. Glow-lyhty saa jäädä siiheksi asti, kunnes tulee valoisaa eli todennäköisesti jonnekin helmikuun loppuun. Aletaan odottaa kesää, vaikka turhaa se on - kolmen viikon päästä tulee näet kaksi viikkoa lunta metritolkulla. Tuolloin on nimittäin aika jälleen Isin ja Äidin vuosittaisen Kaukoidänmatkan ja me (käytännössä Handyman) on vastuussa lumenluonnista pienellä palalla Vantaata.


Handyman on jossain teinibileissä ja mä oon kotona tisurissa siltä varalta, että se soittaa mut hakemaan. Mua ei millään kiinnostanut mennä viettämään yhdistettyjä tupareita ja 20-vuotissyntymäpäiviä, kun en tunne ketään ja tosiaan siellä melkein kaikki pitää tuota 20-vuotiasta jo aika vanhana. Lisäksi mulla on tehtävä: vahtia käynnissä olevaa pyykkikonetta. Se on lopettanut jo tunti sitten ja mulle on tällä hetkellä epäselvää, että miten mun sitä tällä hetkellä pitäisi vahtia, joten olen päättänyt ottaa käyttöön kunnioittavan mulkoilun. Käyn välillä sitä katsomassa. Toistaiseksi kaikki on hyvin sillä rintamalla.

Koriskokemuksia

Eilisessä pelissä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta myös koomisia tilanteita siinäkin määrin, että ei ollut liioittelua kutsua lajia slapstick-korikseksi. Parhaat hetket eivät valitettavasti taltioituneet muistikortille. Mieleen jäivät mm. Homiksen eleetön kädenheilautus, jonka tieltä kaksi pelaajaa kaatui selälleen sekä tuomaritoiminnasta turhautuneen pelaajan maahan heittämä pallo, joka kimposi suoraan ko. pelaajan otsaan. Ottelun laadusta kertoo myös se, että tummissa peliasuissa pelaavalla Wartilla oli kentällä pitkiä aikoja kaksi pelaajaa numerolla 12, mutta se ei menoa haitannut.


Toimitsijoillakin oli varmasti eeppinen ilta. Vähätukkaisin toimitsijoista kaivoi puoliaikatauolla viinapullon laukustaan, hörppäsi aimo hörpyn ja totesi ykskantaan: "Ei tätä selvinpäin kestä".


Tärkeintä oli toki Homiksen jälleen majesteetillinen panos kotimaiselle koripallolle. Creepy man-fan oli niin tohkeissaan että ihan posket punoittivat ja pelin jälkeen Handyman oli tavanomaistakin törkeämpi, mun piti puoliväkisin raahata mies autoon, kun se solvasi kaikkia itseään pienempiä ja isompiakin. Väsynyt oli, raukka.

Tutut uomat

Nopeasti sitä taas tottuu arkirutiineihin loman jälkeen, vaikka olin varma, että kärsisin vieroitusoireista erityisen pitkään tällä kertaa. Alkuun töihinmeno oli kamalaa, mutta to-pe tuntui taas ihan kivalta. Tähän oli varmaankin vielä erityisesti syynä tällä viikolla vietetyt lääkäripäivät, jotka paitsi tekivät työpäivistä kiireisempiä, niin myös keveämpiä, koska oli lähes pelkästään akuuttipotilaita - flunssaa, korvalapsia, flunssaa, poskionteloita, ja vatsatautia. Se mua edelleen kummastuttaa, että vaikka mä otan enemmän potilaita kuin melkein kukaan siellä, niin mä oon aina ekana valmis ja pääsen lähtemään tosi aikaisin joka päivä. Todennäköisesti se johtuu siitä, että ne muut tekee jotain paperitöitä joita mä en ilmeisesti sitten osaa tehdä. En aio tästä kuitenkaan stressata vaan lähden tyytyväisenä lähes joka päivä klo 15.

Eilen käytiin Homiksen pelissä. Tällä kertaa oli taas vieraspeli vieraassa paikassa. Lähdettiin aika lailla etukäteen, koska oli niin kovin huono ilma. Onneksi lähdettiin, koska mä johdatin kulkueen väärään paikkaan. Mä luulin nimittäin, että se peli olisi täällä:
Mutta se olikin täällä:

Kamera oli pelissä niin keskeisessä asemassa, että Katjn jo melkein tuskastui. Otettiin videota ja still-kuvia niin paljon, että kamera oli ihan väsynyt! Pelissäkin kävi hyvin, ja Homiksen suurin fani (aka creepy man-fan) oli taas onnesta soikeena.


Yläkerrassa on jännät paikat, koska Porkkis on nyt täysiaikainen (kummilapsi on jo arviolta 3170 g!), mutta sikiö on ns. pää pilvissä eikä suostunut kääntymään päälleen, vaikka tänään sitä oli yritetty. Laskettuun aikaan on 18 vrk ja päivien sisällä tiedetään, tuleeko se maailmaan ns. tuherosta vai operatiivisesti. Arvioisin, että meet&greetin aikaan sikiö on jo vaihtanut statustaan vauvaksi. Vai onko muita veikkauksia?

Rapistelu-, rouskuttelu- ja rummutteluriivaus

Handyman on rapistelija, rouskuttelija ja rummuttelija. Se tykkää kaikista paperipussiin pakattavista tuotteista ja erityisesti kanelikorpuista. Lisäksi se koputtelee ja rummuttelee sormillaan päätään, pöytätasoja, Peltoreita, polveaan ja kaikkea muutakin kivasti naputtavaa ääntä päästävää. Ja mulla menee hermo. Jotenkin nää äänet saa mut ihan hermarin partaalle. Tää ei oo ees juurikaan mielialasta riippuvainen ärsytys vaan ihan hyvällä tuulellakin ollessa mulla alkaa savu nousta korvista, kun sitä iänikuista riipivää ääntä kantautuu mun korviin. Sitten mä nalkutan ja sitten Handyman suuttuu ja kiukuttelee. Tänään mä yritin välttää nalkuttamista pitämällä sormia korvissa, mutta sitten en kuullut kun Handyman yritti sanoa mulle jotain ja Handyman suuttui ja alkoi kiukutella. Mä en voi vaan voittaa!

Lisäksi mua pännii kun Handyman on mielestään aina oikeassa. Se kokee oikeudekseen paasata sitä omaa todellisuuttaan kaikille myös silloin, kun se on selvästi väärässä tai kun se ei ymmärrä asiasta mitään. Mulla oli töissä tosi tiukka tilanne, joka on pitänyt mua hereillä jo useamman yönkin ja mä sain akuutin hädän hoidettua vähän kyseenalaisesti. Tein sen erehdyksen, että kerroin asiasta Handymanille, joka tyypilliseen tapaansa aloitti ärsyttävän holhoavalla nuotilla saman ikiaikaisen työturvallisuussaarnan, jota se on laulanut jo siitä lähtien kun mä tapasin ensimmäisen vähän uhkaavan potilaan. Se ei todellakaan ymmärrä, että poliisilla on muutakin tekemistä kuin istua mun työhuoneessa kaikki päivät ympäri tai että mulla on aikataulu, jota mun pitää noudattaa tai mä oon joka päivä seitsemään saakka töissä. Se ei ymmärrä mitään mun työtodellisuudesta ja silti se luulee olevansa mun työn paras asiantuntija. Hitsi kun ärsyttää!

Nyt pois rasituksista. Kaikki mukaan ensimmäiseen Elämyskameli Meet&Greetiin 31. tammikuuta! Pidetään meillä, ei pönötystä. Ruokaa voi saada. Invitet lähetetty fb:n kautta niille, jotka muistin ja tiesin. Muut halukkaat voi kysyä tarkempia ohjeita sähköpostilla elamyskameli@gmail.com. Tervetuloa kaikki!

Urheilusaavutuksia

Handyman on hankkinut uuden harrastuksen. Homis ehdotti viime vuonna (kuitenkin alle kuukausi sitten) Handymanille darts-kerhon perustamista ja tätä on sitten tohkeiltu kovassa idässä siitä lähtien. Katjn on niin jalo vaimo, että antoi luvan asentaa darts-kerhon vaatimat tarvikkeet (lähinnä siis taulun ja kaapin) parvekkeelle. Mua kadettaa aika lailla. Siis ei jalous vaan se, että niiden parvekkeelle saa mahtumaan sääntöjen mukaisen heittopaikan. Meidän parveke ei edes ole vaadittavaa 237 senttimetriä mihinkään suuntaan.

Nyt loppiaisen kunniaksi vihdoin sitten päästiin asentamaan kaappi ja taulu paikoilleen. Handyman ja Homis on olleet intopinkeinä jo monta päivää. Ihan hyvä että aloitettiin jo päivännäöllä, koska siinä meni kuusi tuntia! Oli porakone ja ruuveja ja nauloja ja Handymanilla suojalasit ja Peltorit sekä Homiksella karvareuhka ja sormet korvissa.

Kyllä oli ilo ylimmillään, kun kaappi ja taulu olivat paikoillaan. Virallinen kaapinavausseremonia oli juhlallinen. Vuosaaren darts-kerhon puheenjohtaja Mr. Homis piti puheen, varapuheenjohtaja Handyman pönötti ja näytti pelottavalta itäiseltä hitmanilta (muistaako kukaan Joeyn vaatetusta, kun Joey yritti näyttää 19-vuotiaalta? Siltä Handyman näytti), virallinen valokuvaaja Katjn räpsi kuvia kuin punaisella matolla ja virallinen kirjaaja Kameli kirjasi tuloksia Ikea-lyijykynällä proppupussin pahviin. Pelit piti sitten kuitenkin tauottaa, koska puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja halusivat opiskella netistä tekniikkaa. Nyt ne istuvat vakavan näköisinä tietokoneen edessä ja kuivaharjoittelevat heittoliikkeitä. Mä ennustan, että tästä tulee pitkä, kaunis harrastus.

Karvareuhka-Homis tähtää (kuva by Katjn):

Badass-Handymanin tyylinäyte (kuva by Katjn):

Hermoheikkous

Nyt mä oon mennyt totaalisesti rikki. Oon stressannut tänpäiväistä töihinmenoa jo viisi päivää. Mieli on ollut maassa ja kauppakorkean hakuohjeet on opeteltu ulkoa. Paitsi että eilisiltana oli ihan kivaa ajatella töihinmenoa. Mikäs siinä. Nyt on vielä erikoisviikko kun on lääkäripäivät - pelkkiä flunssia, vatsatauteja ja korvakipuisia. Ei siis pitäisi olla kovin hankalaa. Oon järjellä ajatellen ihan hyvilläni menossa töihin. Jostain syystä kuitenkin nyt pääkoneisto päätti, että on hyvä ajatus valvoa puoli yötä työpäivää edeltäen. Puoli kolmelta kello näytti puoli kolmea. Handymanin kello soi puoli kuudelta eikä sen karmean palohälytysvinkunan jälkeen ole enää uni entisellään. Ja nyt on vielä tunti siihen että pitää lähteä töihin. Hullu mikä hullu.

Jälleen laajalti medioita seuraavat todennäköisesti huomasivat Kamelin perustaneen sivukonttorin Fb:iin. Tämä siksi, että toiveita sähköpostiin postauksesta on esitetty. Olin vähän hermona Fb-siirtymisestä, koska sinne ei voi laittaa kommentteja ja sit kukaan ei enää kommentoisi ja mä olisin taas murheen alhossa että ei tätä kukaan lue, samalla vaivalla voisin kirjoittaa käteeni. Toisena ongelmana Fb-feedissä on se, että tuo tausta on aikamoisella työllä valittu eikä sitä sitten Fb:ssa näkisi. Eikä siellä toimi videotkaan. Onneksi tarmokkaat surffauslaiskuuden vastustajat olivat äänekkäitä ja vahvistivat epäilyni siitä, että Kameli pysyköön lestissään. Fb-notesit on siis poistettu. Edelleen on lukijoiden kamppailtava surffailulaiskuutta vastaan ja tultava erityisesti tänne Kamelia lukemaan.

Pikkusisko täyttää ylihuomenna 25 vuotta. Tää on mulle aikamoinen sokki, koska oon jatkuvasti ajatellut sitä jonain 15-vuotiaana ja sen yliopisto-opinnot on tuntuneet jonkinlaiselta päiväkodin jatkumolta. Nyt kuitenkin totinen tosi on se, että sillä on gradukin viimeisiä tarkastuksia vaille valmis ja se täyttää 25 vuotta. Jossain vaiheessa sitä on varmaan pakko ruveta pitämään aikuisena. Perinteinen aikuisen määritelmä ei Pikkusiskoon toimi, koska kahvia se on juonut jostain 12-vuotiaasta enkä mä kyllä suostu siihen, että se olisi jo silloin ollut aikuinen. Mitähän sen täytyisi tehdä, että mä kertaheitolla uskoisin sen aikuisuuteen? En mä keksi. Jos se sais lapsenkin, niin mä aattelisin sen vain olevan tietämätön ehkäisystä. Suurin osa 15-vuotiaista nimittäin on.

Kaupungin valot

Unter den Lindenin vrt. Espan valot ovat herättäneet niin paljon stressiä ja tunteen paloa Kamelin followereissa ja muissa lukijoissa että piti ihan Kamelinkin käydä Espalla valoja töllimässä. Ja sori vaan kaikki Saksan-vihaajat ja muutkin kriitikot, kyllähän ne Espan valot oli aika siniset ja lisäksi valaistut puut oli aika kaukana toisistaan. Lisäksi valaistua pätkää oli Berliinissä yli 800 m, Espalla 400 m. Mutta toinen tykkää tyttärestä ja toinen Espan valoista.

Unter den Linden, Berliini:

Esplanadi, Helsinki:

Tarkimmat lienevät jo huomanneet Hepuliblogin julkaisun. Tästä on ollut keskustelua useiden followerien kanssa. Hepulien julkaisu vain Elämyskamelissa aiheutti useita ongelmia: ensinnäkin käytännössä Kamelin piti olla aina hepulitilanteessa paikalla, koska tätä päivitetään Kamelin sorkilla eivätkä muut pääse tänne sorkkimaan. Lisäksi Tyynyhepulin kanssa heräsi sellainen ongelma, että Handyman kiisti hepulin ja tämä aiheutti kauhua ja hämmennystä. Nytpä kutsunkin siis kaikki tunnustamaan reilusti hepulinsa Hepuliblogiin! Uskon, että hepulien kirjaaminen parantaa käyttäjiensä henkistä hyvinvointia hitusen, kun hepulit näin eivät jää isäntiensä pään sisään pyörimään ja vaivaamaan.

Mähän oon täysin unohtanut kertoa että voitin Handymanilta pikkujoululahjaksi saamastani Veikkauksen joulukalenterista 20 e! Ja kun laskee mukaan vielä pari viikkoa aikaisemmin saamani lottopotin 11 e, niin johan tässä pääsee koroilla elelemään. Veikkauksen joulukalenteri on kyllä upea keksintö. Joka aamu ennen joulua jännittää niin että vatsaa vääntää kun sitä rapsuttelee. Handyman sai omasta joulukalenteristaan jälleen paljon pieniä Legosia, jotka ottavat aika kipeästi, kun niiden päälle astuu. Hieno keksintö siis sekin.

Kotimatka

Matka kotiin oli harvinaisen eventful. Jo heti Amsterdamin juna-asemalla nimittäin karistin vahingossa Handymanin kannoiltani nousemalla vahingossa junaan, joka oli väitetysti jo vihelletty lähteväksi. Niinpä kävi niin, että mä olin junassa molemmat liput taskussa ja Handyman jäi laiturille iloisesti vilkuttelemaan laukkujen kera. Kun mun juna saapui Schipholin asemalle, niin mä olin itse asiassa vähän närkästynyt, että siellä konnari vihelsi tiukasti pilliin, kun junaan ei saanut enää nousta - miksei sellaista voinut olla siellä Amsterdamissakin! Kiukkuni vähän laantui kun Handyman parinkymmenen minuutin päästä könysi lentsikkakentälle 30 tavarakilon kanssa selittäen, että kyllä se pilli vislasi Amsterdamissakin, rouva on vaan niin huonokuuloinen. Melkein pääsi nolottamaan siinä vaiheessa.


Aika lailla harmittaa sekin, että Handymanin joululahjaksi saama langaton Nokia-näppis unohtui ilmeisesti Amsterdamiin. Handyman on kovin jalomielinen ja sanoo, että se oli vahinko, mutta mää syytän itteeni. Mä käytin sitä nimittäin vielä viime metreillä siellä hotskuhuoneessa Tyynyhepuli-postaukseen. Sinne se varmaan jäi sängylle. Mää suren.

Lentokone oli melkein tyhjä, siellä oli vain jotain 10 matkustajaa. Voin muuten suositella lentokoneella laskeutumista uudenvuodenyönä kymmenen jälkeen. Näkyy komeasti paljon paukkuja. Sormet syyhysivät kovasti ottaa niistä kuvia, mutta kaikkien elektroonisten aparaattien piti olla sulki. Otin melko paljon kuvia kotona paukuista, mutta onhan ne aika surkeita semmoiset kuvat. Parempi on livenä nähdä.

Handymanin hanhihyökkäys

Tätä videota edeltävästi Handyman oli yrittänyt tehdä tuttavuutta hanhien kanssa tarjoamalla niille ystävällisesti kättään ja hanhi oli puraissut Handymania sekä käteen että sääreen.

Kameli

Ennakkoon hehkutettu kamelivideo nyt nähtävissä, kiitos Handymanin hegumallisen verkkoyhteyden! Feast your eyes on this baby:

Tyynyhepuli

Viime yönä Handyman repi mut kylmästi hereille twilight zonelta riehuakseen tyynystään. Se vouhkasi siitä, että "jos tää on joku tyynykeisarin hotelli ni miks kaikki meidän sängyssä olevat tyynyt on samanlaisia liian pehmeitä vatukkeita!?! Tajuutsä mulla on päänsärky ja niska kipee näiden perkeleen litulöterityynyjen takia!" Samaan aikaan se heilutteli alla kuvattua "The pillow of your dreams" -brosyyriä ja räpytteli käsiään. En tajunnut ottaa Virallista Hepulikuvaa heti yöllä koska olin lähinnä tajuton, mutta onneksi muistin raportoida!