Jörn Donnerin päivä

Tänään on oltu reippaita ja kulturelleja. Aamupalalla käytiin aiemmin erinomaisessa Zimt und Zuckerissa. Erinomaisuuspisteet ropisivat järkyttävästi, koska tarjoilijatar lupasi tuoda unohtamansa jäätelön, unohti lupauksensa sekä unohti tuoda Handymanin tilaaman mehun. Hämmentävä tapaus kaiken kaikkiaan. No kuitenkin ne itemit, jotka se muisti tuoda, oli ihan hyviä. Ilma oli lämmin ja miellyttävä ulkona aterioimiseen, mutta ampiaiset kiusasivat. Näköala oli kuitenkin ihan kiva: jokilaivasatama, Friedrichsstrassen asema ja Finnland Institut.

Aamiaisnäköala

Aamupalan jälkeen Handyman halusi mennä katsomaan, olisiko paikallisella Apple Premium Resellerillä nähtävissä Magic Trackpadia. Niinpä mentiin. Ivallisesti Premium Reseller sijaitsee Ernst-Reuter-Platzilla aivan Technische Universitätin kampuksella. Siellä mahtaa nörtit mutista ohi kävellessään Linuxin ylivertaisuudesta. Nii ja matkalla nähtiin ihana joutsenperhe, mut ei Magic Trackpadia.

Ihastuttava joutsenperhe Charlottenburgissa

Saksalainen on tehnyt sen, mihin Jeesus ei pystynyt: laittanut nörtit päällekkäin

Charlottenburgista riennettiin U2:lla kiireesti takaisin itään, koska mä olin varannut itselleni vesijumpan klo 14. Yritin ennen matkaa epätoivoisesti guuglailla jostain Berliinistä vesijumppamahdollisuuksia ilman kuukausimaksua laihoin tuloksin. Riemu oli suuri, kun hotellin hississä oli mainos hotellin uima-altaassa järjestettävästä AquaFitnessistä 10 e/h! Se oli mahtavaa. Mä olin pukkarissa nakuna vaihtamassa uikkariin, kun sinne tuli nainen, joka innoissaan kysyi, että oonko mä tulossa AquaFitnessiin. Esitteli ihan kädestä pitäen itsensä opeksi. Sillä oli vaatteet päällä, mulla ei. Mun lisäksi tunnilla oli open ohella yksi saksalaismies. Tunti oli selvästi raskaampi kuin vesijumppa tai hydrobic. Tuli selvästi kuuma, vaikka vesi olikin mukavan vilpoista. Maanantaina jälleen! Handymankin oli reipas - kun mä jumppasin, niin se juoksi hotskun juoksumatolla 13 km uusilla superkeveillä Nike-kengillään.

Ruumiinkulttuurin jälkeen oli annettava vuoro hengenkulttuurille. Mentiin katsomaan Inception. Siinä oli paljon hyvää, kuten aikuistunut Leonardo DiCaprio ja miltei aikuistunut Joseph Gordon-Levitt. Lisäksi Ellen Page oli ihana vähän tättähäärämäisenä arkkitehtinä. Leffa oli mun mielestä aivan erinomainen, joskin alussa hieman vaikeasti seurattava, kun ei vielä tajunnut, miten unen rakenteet menevät ja kenen unessa milloinkin ollaan. Lisäksi ongelmaksi koitui se, että vaikka leffaan mentäessä en ollut yhtään väsynyt (näytös klo 17:30), hahmojen jatkuva nukahtelu alkoi väsyttää. Suuri osa vähänkään action-henkisistä kohtauksista oli kuvattu niin horjuvasti, että mulle tuli matkapahoinvointia. Mutta siis leffa oli mun mielestä kyllä varsin upea, joskin ehkä aavistuksen turhan vakava, huumoria olisi kaivannut enemmän.

Elämyskameli suosittelee
Inception

Mittwoch

Keskiviikko sujui leppoisissa merkeissä. Saatiin kuin saatiinkin rytmi kuntoon ja aamulla herättiin sopivasti yhdeksän aikaan. Aamupalalle mentiin Hauptbahnhofille, joka on ainakin omasta mielestään maailman modernein asema ja ihan hieno se onkin. Mahtavaa on katsoa asemalta ulos ja nähdä yhtä aikaa Reichstag, Potsdamer Platz ja Kanzleramt eli Merkelin työpaikka. Jos Helsingin rautatieasemalta katsoo ulos, näkee Makkaratalon. Sekin on ihan komea.

Vasemmalla Reichstagin katto, keskellä Potsdamer Platz ja oikealla Kanzleramt

Tänään käytettiin merkittävästi aikaa ja rahaa shoppailuun. Handyman osti superkeveät juoksukengät, todella hienon hivis-värisen Nike-myrskyjuoksutakin, parit juoksusortsit ja sukkia. Mä ostin viisi paitaa (niistä kolme kympin kappale!) ja tukun alushousuja, koska Handyman pesi puolet mun alushousuista pari viikkoa sitten likaisenvihreiksi (miksipä neonvihreiden 30°:n urheilupaitojen ensipesua ei voisi suorittaa 60°:ssa valkoisten kanssa?).

Majakkani yössä

Mä kävin vielä illalla katsomassa Beatlemania-musikaalin. Handyman ei välitä Beatlesista eikä musikaaleista, joten se jäi hotelliin. Mä oon ollut kerran aiemmin saksalaisessa yleisötilaisuudessa, 1998 stand up -show'ssa. Meininki oli ihan sama. Yleisö istuu pöytien ympärillä, lava on hieman korotettu. Koko show'n ajan on baari ja keittiö auki ja pöytiintarjoilu pelaa. Tarjolla on paitsi perusoluet ja -colat, myös laajalti drinkkejä, joita baarimikko vääntää vakava ilme naamallaan. Ruokapuolella on tarjolla makkaraa ja perunaa mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissa. On jotenkin upeaa nähdä kuusikymppisen mamman naaman syttyvän, kun tarjoilija kantaa eteen nakkilautasen ja ketsuppia kesken All My Lovingin.

Itse show oli ihan hyvä, vaikka välillä mä putosin kärryiltä, kun kertoja puhui syvällisiä saksaksi. Sen mä tajusin, että ne esitti sellaista vitsiä, että Beatlet halusivat aina juoda vain glühweiniä. Tälle ne nauroi ihan pissat housussa. Ne soittajat oli saatu näyttämään varsin aidoilta ja ne soitti ja lauloikin ihan hyvin.

Mä jouduin kesken esityksen turvamiehen puhuttelemaksi, kun otin valokuvia. Tämä oli kuulemma kiellettyä. Turvamies tuli kesken musiikkiesityksen puhumaan jotain saksaksi ja mä laitoin saman tien turistienglannin päälle, koska perussaksalainen arastelee puhua englantia. Jotain "nou foutous" se sanoi, joten kiltisti laitoin kameran laukkuun. Onneksi ei pitänyt sentään luovuttaa muistikorttia. Tässä on ny näitä valheella otettuja kuvia. Kattokaa vaan, kyä näitä piisaa.

Paul veivaa bassoa

Lennonilla vauhti päällä

Elämyskameli suosittelee
valkoiset alushousut

Wieder da

Lomamatka n:o II on tukevasti käynnissä. Alku oli vähän kankea. Eilen oli pyykkipäivä, Handyman pyöräytti näppäränä poikana neljä koneellista pyykkiä. Sää oli kuuma ja kostea, Unelmakämppä vielä vähän kosteampi, joten pyykit eivät kuivuneet ihan käsiin. Pakkaamisen alku aavistuksen viivästyi sään takia, mutta saatiin täydellä teholla käyntiin klo 23, nukkumassa oltiin jo ennen yhtä. Jostain syystä mä olin lentoja varatessani ajatellut, että 6:35 on sovelias aika lentokoneen nousta, joten herätyskello soi Alppiharjussa neljältä, jolloin loput pakattiin ja 4:35 lähdettiin kävelemään Vallilan suuntaan. Hieman väsytti jo päivällä. Pikku päiväunilta herättiin jo ennen iltayhdeksää ja nyt väsyttää taas. Kun normaalirytmiin pääsisi.

Raharössykkä waz here?

Berliner Bär

Mä oon viettänyt nyt kolme kesää Hampurista ostetuissa sandaaleissa. Ne on olleet aika kulahtaneet ja niitä on Handyman vähän liimaillutkin. Ne on kuitenkin olleet niin hyvät, etten oo hennonut ajatella niiden vaihtoa. Tänään toinen repesi vähän isommin eikä ollut kiinnostusta mennä liimakauppaan, joten menin kenkäkauppaan. Täällä on viimeiset alehetkoset käsillä ja hyllyissä enää säälittävimmät kenellekään kelpaamattomat vermeet. Toki myös valtaosa tarjolla olevista kengistä on kokoa 37, mitä mun jalat ei oo. Löytyi vain parit kanootit, joista toiset oli mun mielestä ihan ookoo. Inkkarihenkiset, mutta ookoo: hyvät jalassa, ihan söpöt. Alkuperäinen hinta 49,95 e, nyt 19,95 e. Valitettavasti tää kauppa oli sellainen, että on vain toinen kenkä esillä ja toinen laatikossa takahuoneessa. Tää esillä ollutta kenkää oli ilmeisesti säilytetty kirkasvalolampun alla, koska se oli melko lailla vaaleampi kuin parinsa ja tän vuoksi mä sain ne hintaan 9,95 e. Tää oli mun mielestä aivan mahtava bargain etenkin, kun se väriero ei haitannut mua yhtään. Score! Eikä ne juuri hankaakaan. Double score!!

Eriparikengät (halvat)

Elämyskameli suosittelee

lomalennot alkaen 9:00

Laakereita ja velhoja

Mä en oo aiemmin oikein tiennyt, että mitä laakerit tekee. Niiden päällä voi levätä, niillä voi maustaa sopan ja ne voi olla kuulamaisia. Lukijoiden iloksi mä tiedän nyt tosi paljon enemmän laakereista, kiitos Handymanin konetekniikkaan erikoistuneen ala-astekaverin. Me käytiin syömässä hänen kanssaan eilen ja erittäin ystävällisesti hän esitteli työtään ja työpaikkaansa konetekniikan laboratoriota. Se paikka oli upea. Oli raskaita työkaluja joka lähtöön ja kolmenlaisia mikroskooppeja. Mä pääsin myös näkemään elektronimikroskooppikuvaa vahingoittuneesta laakerista. Se oli kaunis, tuli mieleen vanhat tapetit. Lisäksi mä näin ensimmäistä kertaa jäätynyttä alkoholia ja ennen kaikkea alkoholin sulamista. Mä en kemianopiskeluistani huolimatta tiennyt, että alkoholi sulaa kiinteästä nestemäiseksi mahtavan hyytelövaiheen kautta. Mun sisäinen kemisti heräsi taas, mutta nukahti nopeasti uudelleen, kun tajusi etten mä kuitenkaan pystyisi tekemään gradua (kärsivällisyys ei riitä).

Superkatti on tän viikonlopun Assy-leskenä ja me liimauduttiin sen seuraneideiksi elokuviin. Käytiin katsomassa Noidan oppipoika (Sorcerer's apprentice). Ensimmäinen virhe jo leffan nimessä. Paljon kuulimpaa ois ollu laittaa se velhon kuin noidan oppipojaksi. Itse leffa oli hengästyttävän täynnä kaikkea.

1. Pääosaa näytellyt Nicolas Cage oli yllättäen itse asiassa ihan ookoo.
2. Harrypottermaisesti teini, jolla ei ollut aavistustakaan kyvyistään, olikin Maailman Pelastaja.
3. Teini oli ihastunut liian hottiin tyttöön, jonka se lopulta sai.
4. Nicolas Cage (siis se opettajavelho) oli alkuun sitä mieltä, että teini ei saa rakastua, kun siitä on vain haittaa Missiolle, mut leffan lopuksi se heltyikin.
5. Autohurjastelua - Ferrari F430 vs. Mercedes SLR (ooh!!!) (ilmeisesti hurjastelun kuvauksissa oli saatu Ferrari rusinaksi ja kaksi ihmistä sairaalaan).
6. Nörtti pelasti maailman käyttämällä FYSIIKKAA.
7. Nörtti herätti ihmisen kuolleista plasmapallopaineluelvytyksellä (sic).
8. Liian hotti tyttö voitti korkeiden paikkojen pelkonsa.
9. Teinillä oli huolestunut ja tsemppaava, mutta vähän koominen kämppis.
10. Taiottu moppi tökki teiniä peppuun.

Elokuva oli Handymanin mielestä Harri Närhen sanoin tyyperryttävän typerä typerrin. Mun mielestä se oli hyväntahtoinen höntti. Siinä ei ollut mitään selkärankaa, mutta ei tarvinnut kahteen tuntiin katsoa kelloa kertaakaan.

Tänään tulee Stalkkeri kylään!! Sitä ennen täytyty vielä a) ommella hame, b) pyöräyttää piirakka, c) kiinnittää sänkyyn keskijalka ja d) keitellä kalasoppa (kaikki näistä ei välttämättä liity nimenomaan Stalkkerin visiittiin).

Elämyskameli suosittelee

laakerit

Kotiloma

Ulkomaanmatkojen välissä on viikko kotilomaakin. Elämä ei juuri eroa työajasta. Mä käyn uimassa, Handyman käy juoksemassa eikä kumpikaan viitsisi käydä kaupassa. Meillä on muutaman päivän nyt auto, kun Vantaalla on janoisia kukkasia meidän vastuulla. Normaaliarjesta poiketen käytiin Viikin Prismassa ostamassa muovilaatikoita. Jotenkin kotona ei ees pysty nukkumaan pitkään vaan on pakko herätä jo joskus kahdeksan aikaan (Kööpenhaminassa onnistui ihan hyvin jonnekin kymppiinkin). Ja koska kuitenkin illalla kukutaan pidempään, niin sitten uuvahtaa tunnin torkuille iltapäivällä. Hukkaan menee.

Tänään ei kyllä mennyt loma hukkaan, kun käytiin Geen kanssa tutustumassa uuteen Uimastadionin pikkusaunasta löytyneeseen ystävään! Mukava nainen. Hassua kyllä ajatella, että mua vuoden nuoremmalla naisella voi hyvin olla kolme koulutusta ja kolme lasta. Mulla ei oo kuin yksi ammatti eikä yhtään lasta. M oon selvästi käyttänyt aikani huonommin.

Meidän ilmastointihärveli vetelee viimeisiään. Kämppä haisee maakellarille, kun ilmastointivehje on päällä (ei muuten) ja meillä on molemmilla melko usein päänsärkyä (jota mulla ei oo koskaan). Se on kuitenkin jo kaksi kesää tehnyt uutterasti valittamatta töitä ja todellakin maksanut itsensä takaisin, joten uuden ostaminen ei tunnu haikealta. Silti toivoisi, että se ei haisisi maakellarilta, mutta muuta ei voi gelatomaan elektroniikalta odottaakaan.

Elämyskameli suosittelee
teollisuusmaiden elektroniikka

Käyttötesti 60000 askelta: København

Neljän päivän loma Kööpenhaminassa lähestyy loppuaan, lento kotimaan kamaralle lähtee kolmen tunnin päästä. On aika lokeroida loma pääkoppaan.

Yleistä

Yleinen ilmapiiri on Kööpenhaminassa miellyttävä. Kaupunki kiilasi Kamelin tilastoissa top kolmoseen Helsingin ja Berliinin seuraksi. Tunnelma on rento ja rauhallinen. Kirjoitettua kieltä on helppoa ymmärtää ruotsin perusteella, puhuttua kieltä ei niinkään. Ihmiset puhuvat erinomaista englantia sekä ruotsia ja saksaa, mikä helpottaa kommunikaatiota. Keskusta on jalankulkuun sopivan kokoinen. Jalkakäytävät on keskustan alueella poikkeuksetta päällystetty osin mukulakivin ja osin isommin laatoin, yhtään asvalttijalkakäytävää ei nähty, vaikka etenkin Kameli niitä olisi toivonutkin. Pyöräteitä on joka paikassa, pyörällä päästään helposti ja nopeasti tasaisessa kaupungissa minne vain.

Julkinen liikenne

Ne julkisen liikenteen vempeleet, mitä käytettiin, toimivat erinomaisesti. Lentokenttä on selkeä ja lähtöaula erinomaisen viihtyisä (hyvät kaupat!), tuloaula vähän ankea. Kuskiton metro on erinomainen keksintö, ylipäänsä vuorokauden ympäri kulkeva metro on nerokkuutta. Kööpenhaminan metro on osittain rakennusvaiheessa (kuten lienee kaikkien suurkaupunkien metrojen laita) - toistaiseksi metrolla ei pääse vielä rautatieasemalle, mikä on pieni miinus. Rakennustyöt on kuitenkin jo aloitettu. Lentokentältä pääsee junalla ja metrolla kaupungille ja tietty bussejakin kulkee. Itse liikennelaitos on vähän hankalasti ymmärrettävä, koska ilmeisesti kaikki eri liikennevälineet ovat eri firmojen liikennöimiä, joten Reittioppaan löytäminen netistä on työlästä (kyllä semmoinen kuitenkin löytyy). Vyöhykejärjestelmä on vähän mystinen, koska esim. lentokenttä on vyöhykkeellä 4 ja keskusta vyöhykkeellä 1 ja silti näiden välillä tarvitsee vain kolmen vyöhykkeen lipun.

Raha

Tanskalaiset suojelevat identiteettiään ja ekonomista tasapainoaan käyttämällä omaa rahaansa, mikä tietysti on euroalueella matkustamaan tottuneelle vähän rasittavaa. 1 euro on noin 7,5 kruunua ja 100 kruunua on n. 14 euroa. Käytössä on kolikoita 50 äyristä 20 kruunuun ja seteleitä (mun lompakossa nähtynä) 50:stä 500 kruunuun. Kööpenhaminassa hintataso on ehkä pikkuisen korkeampi kuin Helsingissä (Apple-indeksillä iPhone-sukat Helsingin Verkkokaupassa 28,90 euroa ja Kööpenhaminan Gigantissa 240 kruunua eli n. 32 euroa), ero on kuitenkin melko pieni. Toki kaikki tuntuu hirveän kalliilta, kun kaikki hinnat ovat satasissa. Rahasta pitää vielä mainita, että Billundin kentällä oli tavattavissa Raharössykkä, jota Handyman edelleen muistelee monta kertaa päivässä.

Ruoka

Perinteisesti Tanskassa syödään tietysti kalaa. Ensimmäiseksi tulee varmaan kaikille mieleen smørrebrød, joita olikin tarjolla siellä täällä. Mulle ei noi tuorejuusto-hapankermasoosit niin maistu, joten meidän perheestä Handyman hoiti smørrebrød-maistelut. Hyvää oli, joskin vähän huono maku jäi, kun pari tuntia ankeriasleivän syömisen jälkeen tuli vatsatauti. Kööpenhaminassa on myös pari Burger Kingiä ja lentokentällä kaksi Starbucksia (tukholmalaistyylinen huijaus perustaa Starbucks vain lentokentälle). Erilaisia viinereitä, pullia ja sämpylöitä oli myynnissä joka kolmannessa kadunkulmassa. Sushi maksaa saman kuin Helsingissä ja oli maistelijan mukaan hyvää, 14 kakkaran annos 150 kruunua eli 20 euroa. Myös seuralaisen kananuudeliannos oli herkullinen, hinta 80 kruunua eli 11 euroa. Kööpenhaminassa on myös Pohjoismaiden ainoa brittien perustama wagamama-ravintola, joka todettiin herkulliseksi (Handyman sanoisi mjaiskis ja omnomnom).

Puuhat

Kuten on jo aiemmin tälläkin foorumilla raportoitu, tällä lomalla me käytiin Billundin Legolandissa ja lisäksi Tivolissa ja kanavaristeilyllä. Kaikki sopivat meille hyvin. Legolandia osaa suositella lapsiperheille ja muuten legoista kiinnostuneille. Tivoli sopii niin lapsiperheille, teiniperheille kuin aikuisillekin ja kanavaristeilyäkin oikeastaan kaikille. Shoppailumestoja en osaa suositella, koska me ei ostettu juuri muuta kuin legoja Handymanille ja kola-Snöreneitä Handymanin äidille.

Johtopäätökset

Kööpenhamina sopi Elämyskameli-Handyman-matkailukohteeksi hyvin. Kaupunki oli viihdyttävä ja miellyttävä, tykättiin paljon enemmän kuin esim. Amsterdamista. Tänne voisi ehkä harkita tulevansa uudelleenkin, jos sattuisi sellainen loma, että on rahaa myös sen pakollisen Berliinin reissun maksamisen jälkeenkin.

Tästä on hyvä jatkaa odottamaan viikon päästä alkavaa matkaa Berliiniin!

Elämyskameli suosittelee

Kööpenhamina

Handyman suosittelee

terveisii kaikille!

Tivolihuveja

Tivoli on ihana. Miksei Linnanmäkeä voisi kehittää samalla konseptilla? Monia ulkoilmalavoja, konserttisali ja ravintoloita ja ai niin joitain huvipuistolaitteitakin. Huvilaitteet on pakattu tiiviisti varsin pienelle alueelle ja suurin osa alueesta on viihtyisän puistomaista aikuisempaankin makuun. Lisäksi nähtiin Tivolissa Pieni merenneito -patsaan kopio, koska alkuperäinen on lainassa Shanghain maailmannäyttelyssä (ei tarvinnut mennä sitäkään katsomaan ja pettymään!). Alueella on tukuittain ravintoloita (jotain 30-40), jotka vaihtelevat Michelin-tasolta nakkikioskeihin. Me käytiin syömässä varsin viihtyisässä Grøftenissa, jossa Handyman söi ankerias- ja hapansillismørrebrødit ja mä tylsästi possua ja hillittömästi herneitä. Mihinkään laitteisiin ei menty, ne kiinnostavimmat oli niin pelottavia, että Handymanin mahaa väänsi niitä katsellessakin. Tivolissa oli Grönlanti-viikonloppu, joten siellä oli jotain grönlantilaisshow'ta koko ajan päällä (mm. joku kassialmaksi pukeutunut koomikko isolla lavalla, jolle sadat tanskalaiset nauroivat pissat housussa) ja ehkä maailman kaunein nainen vähintään yhtä kauniin lapsensa kanssa, nämäkin olivat ulkonäkönsä perusteella Grönlannista. Ainoa pieni miinus Tivolissa oli se, että popkornit oli maustettu Långstrumpin ohjeella.

Eilen oli täällä kauppasunnuntai, joten mentiin shoppailemaan kaupungin vanhimpaan ostoskeskukseen Fisketorviin. Se oli kyllä aika väsynyt ja ikävä, vähän samanhenkinen kuin Itis ennen laajennusta. Lisäksi siellä oli karppeja eläinrääkkäyshengessä pienissä altaissa vähän niinku Stockalla. Kyllä säälitti. Fisketorviin meno ei ollut kuitenkaan ihan täydellinen munaus, koska siitä vierestä lähti kanavalaiva, jolla mentiin ajelemaan. Se oli ihan mahtavaa! 2,5 tunnin kiertoajelulla kuultiin monta kertaa "mind your heads" ja nähtiin paljon torneja (Kööpenhamina on lukuisten kummallisten tornien kaupunki). Se oli vieläpä halpaa - 40 leikkirahaa/hlö! Se oli sitä paitsi niin näppärä tapa matkustaa, että päätettiin käyttää samaa firmaa tänäänkin, kun haluttiin mennä tutustumaan Nyhavnin kaupunginosaan. Tänään riemu oli suuri, kun todettiin, että laivaa ajoi ihan Lankomiehen näköinen jamppa ja kikkarapäinen rahastaja/mind your head -kuuluttaja oli ihan Lankomiehen kaverin Puten näköinen!

Elämyskameli suosittelee

Tivoli

Handymanin mother ship

Me käytiin Legolandissa eilen. Se sijaitsee Jyllannin niemimaalla 250 km:n päässä Själlannin saarella sijaitsevasta Kööpenhaminasta. Ei paha matka paitsi että bussilla tai junalla+bussilla siihen menee 4,5-5 tuntia. Niinpä me mentiin lentokoneella (luonto kiittää luonnonystävää). Hintakin oli sama.

Legoland oli upea paikka. Sisäänpääsymaksun hinnalla näki kaikki rakennelmat ja sai ajaa huvipuistolaitteissa niin paljon kuin jaksoi. Me ei kauheesti jaksettu, koska joihinkin laitteisiin jonot oli ikävän pitkät ja Handyman kuitenkin pelkää melkein kaikkia laitteita. Käytiin vain aluetta kiertävässä junassa ja paikallisessa panoraamassa. Niiden rakennelmien katselussa sai kulumaan helposti miltei kuusi tuntia ja viihdyttiin hyvin, vaikka välillä satoikin. Mä otin hurjasti valokuvia, mutta koska muistikortin lukija on kotona, ei niitä nyt tarvitse katsoa. Tässä kuitenkin makupalaksi Handymanin kännykällä ottama kuva Lego-öljynporauslautasta:

Öljynporauslautta sekä taka-alalla insinöörin näköinen mies

Koska me ollaan vanhoja ja uuvahtavaisia, me ei kuitenkaan jaksettu hillua Billundissa ihan koko lentojen välistä aikaa (saapuminen 8:35, lähtö 18:50) ja mentiin lentokentälle lepäilemään pari tuntia etuajassa. Koko ajan siinäkin oli viihdykettä, kun just siinä meidän ikkunan kohdalla ollut lentokone oli myöhässä ja sitä jouduttiin siinä hieromaan. Nähtiin paljon erilaisia lentokenttäajoneuvoja ja -työmiehiä. Omaa lentoaan Amsterdamiin odotteli siinä meidän näköetäisyydellä poikansa kanssa mies, jolla oli hurjan suuri Legoland-kassi ja kolme Louis Vuitton -hand luggagea. Handyman nimesi miehen Raharössykäksi. Kun Raharössykkä poikineen nousi koneeseen, jäi heiltä pöytään miltei täysinäinen laittikokispullo, joka teki Handymaniin suuren vaikutuksen (jopa niin suuren, että saadakseen Raharössykkä-esanssia itselleen Handyman joi sen lopun laittikokiksen). Handyman ihan siinä herkisteli limupulloa hivellessään. Ja koska Handyman on herkkä kukkanen, oli se jo päivän toinen herkistely (ensimmäinen Build your own minifigure -hyllyllä, jossa sai nimensä mukaan koota oman Lego-ukkelin). Handyman on kyllä joskus tosi söpö.

Kesälauantai-iltaisin Tivolissa on ilotulitus klo 23:45, jonka mä halusin nähdä. Ei menty alueelle sisään (se on ohjelmassa tänään), mutta mentiin kaupungille sitä katsomaan. Hienot oli, kyllä kannatti.

Elämyskameli suosittelee
Legoland

Helsinki-Kööpenhamina

Kameli-Handyman-perheyksikkö on siirtynyt moottorimarssilla Suomen pääkaupungista Tanskan pääkaupunkiin. Matka on sujunut kohtuullisen yllätyksettömästi. Lentomatkan aikana suurin ongelma oli Handymanin kielen kuivuus, joka johtui siitä, että Handyman nukkui suu auki. Handymania vähän väsytti, koska se valvoi koko viime yön Narinkkatorilla nörttijoukossa jonottaen iPhone nelosen julkistusta. Kastrupin lentokenttä oli tyypillinen 1980-90-luvun lentokenttä eli ei nyt suorastaan ihastuttava. Sen sijaan matkanteko lentokentältä kaupunkiin oli ihastuttavan helppoa. Tultiin metrolla, jossa ei ollut kuskia, ja silti ei kuoltu. Yhdensuuntainen matka maksoi 35 leikkirahaa.

Nyt juuri ollaan hotellissa. Mä oon itselleni hemmetin vihainen, että emmin hotellin varauksen kanssa ylimääräiset neljä päivää, koska sen takia ei päästy siihen hotelliin, johon oltaisiin haluttu. Tääkin on ihan ookoo ja etenkin on ookoo, että huone on 23. kerroksessa, mutta sisustus on karmean kiinalaisravintolamainen. Onneksi meidän huoneeseen ei kuulu aamupalaa, joten täällä ei tarvii sentään sen tarkemmin hengata. Meinasi käydä kalpaten check inissä, kun tyttösellä oli kaikki parisängylliset huoneet loppu ja se tarjosi sellaista huonetta, jossa sängyt on erillään. Tää ei ois muuten ollut mikään mahdoton tilanne, mutta se oli tupakointikerroksessa ja mä en keuhkoineni semmoiseen suostu menemään. Olin jo huonetta varatessani toivonut non-smoking huonetta. Se oli jo aika lailla onneton, koska kaikki muut vapaana olleet huoneet oli yhden hengen huoneita, mut sit se meni takahuoneeseen ja löysi yhden tupakoimattoman parisänkyhuoneen 23. kerroksesta. Sopii hyvin.

Toistaiseksi mistään ei oo löytynyt ottomaattia, joten rahaa ei ole saatu. Ehkä sitäkin tarvitsisi tässä vielä. Kamalan hankalia tällaiset maat, jotka eivät käytä euroja. Pitää etukäteen tietää, paljonko joku 500 leikkirahaa on - Top Gearin sanoin "saako sillä auton vai saako sillä lyijykynän?"

Elämyskameli suosittelee
Mila's Daydreams, internetin söötein blogi (ei kyynisille lastenvastustajille (paitsi Handymanille, koska se tykkää siitä))

Tampere on my mind

Perjantaina siis turisteiltiin Tampereella. Se on viehättävä kaupunki. Käytiin läpi pakolliset kuviot: syötiin mustaamakkaraa Mustamakkarabaarissa, visiteerattiin mun mummoa kauniissa Pirkkalassa, tutustuttiin paikallisiin nörtteihin Verkkokaupassa.com, virkistäydyttiin Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa ja järkytyttiin monella tavalla Särkänniemessä.
1) Mustamakkarabaarin tunnelma on verraton: kuin olisi yhtä aikaa pohjalaisessa sukukokouksessa ja jonkun mökillä. Mustamakkara on tuoretta ja maito on raikasta. Sieltä pitää aina ostaa paketillinen Isille kotiin vietäväksi.
2) Mummi oli haljeta ilosta, kun me mentiin sitä katsomaan. Se oli niin mielissään. Nyt mä jotenkin ensimmäistä kertaa näin, että se on vanha. Se on kuitenkin kronologisesti ajatellen aika nuori (oli 47 kun mä synnyin), mutta onhan se nyt jo 77 ja erilaiset kolotukset painaa. Handyman oli reipas Mummilassa, jaksoi olla murisematta liki 1,5 tuntia.
3) Pirkkalan Verkkokauppa.com on paljon avarampi ja miellyttävämpi kuin Ruoholahdessa. Toki se on mahtuu kohtuullisin kustannuksin olemaan suurempikin, koska se on Pirkkalassa eikä Helsingin kantakaupungissa. Nörtit oli hämmästyttävän samankaltaisia kuin Helsingissä paitsi että viittasivat itseensä sanalla "mää". Ostettiin iPhonen autolaturi ja ilmeisesti reititin.
4) Pyynikinharjulta on hienot näkymät kahdelle järvelle ja näkötornin kahvilassa tarjoillaan tuoreita munkkeja vuoden jokaisena (sic!) päivänä. Hieno ja tuen arvoinen konsepti.
5) Särkänniemessä Handyman ilahtui, kun jäätelönmyyjätyttönen totesi sekoituspehmistä ojentaessaan, että on herralla hieno paita. Handyman oli ihan tikahtua. Sen jäätelön jälkeen Handyman olisi halunnut mennä hakemaan heti uuden, vaikkei yhtään tehnyt mieli (jäätelöä siis). Käytiin katsomassa viikon lööppijulkkis Nasu-vuohta ja nähtiin myös a) söpöjä ankanpoikasia ja b) järkyttävä nokittu kana. Laitteetkin käytiin katsastamassa, mutta jätettiin testaaminen muille. Nyt mä oon siis käynyt tänä kesänä jo kolmesti Lintsillä ja kerran Särkänniemessä. Ehkä ensi viikolla Tivoliin?

Ankanpoikasia!

Eläintarhan asukki, hauwa hauwalainen, nukkuu

Nasu-vuohi toipuu koettelemuksistaan

Lauantaina me käytiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa Keski-Helsingin omakotialueella Sota-ajan juhlissa. Nämä järjesti uimakaveri Gee sisaruksineen. Mukavat humpat oli. Erityisesti mua ilahdutti autenttinen musiikki, jota oli varattu kaksi levyllistä tunntelmanluojaksi. Ulkomaalainen musiikki oli iloista ja toi mieleen salakapakan, mutta toki suomalainen sota-ajan musiikki oli melko vakavaa, siinä oli Eldankajärven jää riemukkain biisi moneen vuoteen. Sitä oli vaikeaa kuunnella, mä en yleensäkään oo ylenmääräisen paatoksen ystävä.

Mä vähän tuunasin kommenttiominaisuutta. Mun fb-stalkkeri ois nimittäin kommentoinut edelliseen, jos kommentointi ei ois vaatinut Google-tiliä. Pirulauta. No nyt ei enää vaadi, menee tekosyyt muiltakin! Toivottavasti joku spam-botti ei ala Kamelin followeriksi. Liika kommentointi on liikaa.

Elämyskameli suosittelee

blogitekstin kommentointi (okei, mä tiiän, aika tosi leimi anelu, sori)

Minilomanen

Mä oon täällä ihan hip hip huraa -tunnelmissa, koska päätettiin ihan ekstempporee lähteä huomenna lomamatkalle Tampereelle! Täytyy käydä ainakin Mustamakkarabaarissa ja Pyynikin näkötornissa ja jos Handyman sallii, ehkä jopa katsomassa mun mummoa. Mä oon haltioissani. Tampere on herttaisuudessaan ylivertainen kaupunki. Siellä tulee aina haikea olo, koska jotenkin mä haluisin sit kuitenkin asua siellä, vaikka oikeasti mä haluan asua Helsingissä. Onneksi Tampere on lähellä ja siellä voi käydä, kun alkaa tehdä mieli mustaamakkaraa.

Me oltiin eilen Geen ja Lettipitkon kanssa uimassa. Lettipitko joutui valitettavasti lähtemään kesken pois eikä ehtinyt meidän kanssa loppusaunaan. Ois ehkä kannattanut jäädä, koska saunassa oli mun uusi kaveri, vastikään lomalle jäänyt naapuriterveysaseman terveydenhoitaja, joka oli pari viikkoa meillä töissä. Joskus aamukahveja hörpittiin samassa pöydässä. Vuoltiin saunassa vähän vitsiä ja tänään se pyysi mua kahveelle kanssaan. Tosi hauskaa! Ajankohtakin on jo sovittu. Uusi ystävä! Hurraa! Melkein yhtä siistiä kuin fb-stalkkeri.

Fb-stalkkerista tuli mieleen, että fb-stalkkeri on taas nähty! Nyt oli jo kolmas kerta ja tämä oli ennalta suunniteltu (ensimmäisellä kerralla oltiin vielä ihan incognito tästä molemminpuolisista stalkkeroinnista, toisella kerralla nähtiin sattumalta f8:ssa ja nyt oltiin tietoisesti samoilla synttäritupareilla). Mua jännitti kovasti, mutta oli muhevan hauskaa. Mun fb-stalkkeri on parempi kuin kenenkään muun fb-stalkkeri!

Elämyskameli suosittelee
Nivea Natural Oil -saippua (kandee uskoa, se on itse täydellisyys)

Lomatunnelmia

Ekaa kertaa eilen tuli sellainen fiilis, että olisi kivempaa jäädä lomalle kuin mennä töihin tänään. Onneksi se meni pian ohitse ja aamulla olikin ihan kiva olla töissä. Joskin lomalle siitä joutui 1,5 tunnin jälkeen, kun sairastuin äkillisesti. Päivän vietin kotona sairastaen ja nyt oireet ja kuume ovat väistyneet. Enää vaivana on päänsärky, mutta se johtunee siitä, ettei jääkaapissa ole koko päivänä ollut muuta kuin Handymanin juomareppu. Täytyy varmaan mennä kauppaan, että saa jotain syödäkseen.

Kesälomasuunnitelmat ovat muotoutuneet jo melko valmiiksi. On niin messeviä kohteita, että jos näillä ei voiteta lomakuvakisaa, niin ei millään! Joskin pidän vauvoja aika suurina etuina tietyille joukkueille - pystyykö kuva Lego-hurmos-Handymanistä voittamaan kuvaa hymyilevästä vauvasta?

Viikonloppuna oli mukavaa. Lauantaina käytiin Handymanin, Katjnin ja Homiksen kanssa Savonlinnassa syömässä muikkuja ja lörtsyä. Sitten ajettiin takaisin. Käytiin myös kahdella ABC-asemalla ja koko ajan ne on mun mielestä vastenmielisempiä. Ruoka on yleensä aika kliinistä ja mautonta, tunnelma on muovinen ja oranssi ja asiakaskunnasta tulee mieleen karavaanarit. Onhan ABC:t käteviä, siellä on siistit ja maksuttomat vessat, janoon löytyy sammuketta, mahan saa täyteen ja S-etukorttikin käy, mutta kokonaisuudessaan ne symboloi liiaksi autoelämäntapaa, jota mä vierastan päivä päivältä enemmän. Toki ABC-asemillakin on yhtymäkohtia ituhippien matkustustapoihin: myös junissa on siistit vessat ja muoviin pakattuja sämpylöitä.

Elämyskameli suosittelee
kävely

Saunaselvitys

Eipä kannata Kamelin olla epämääräinen, ei. Olin jättänyt edellisestä postauksesta kertomatta tarkemman saunatietouden sen takia, että epäilin ettei se kiinnosta ketään ja lukijaporukka harvenee kuin mun tukka, mutta kun kerran kysyttiin. Uimastadionin naisten puolella on kaksi saunaa, isompi ja pienempi. Isomman ovessa on jo pitkään ollut lappu, että se on mieto sauna, löylyä sopii heittää pikkusaunassa. Pikkusaunan ovessa ei ole kuitenkaan lukenut mitään, joten sinne on tullut löylynkarttajia (esim. lapsiperheitä) ja löylyttelijöiltä on näin viety harrastusmahdollisuudet. Ehdotin Uimastadionin kesäesimiehelle, että pikkusaunan oveen laitettaisiin lappu, jossa ohjattaisiin herkkähipiäiset isoon saunaan. Kesäesimies oli sitä mieltä, että ehdotus on hyvä (krhöm krhöm) ja sanoi toteuttavansa sen. Vielä tänään ei kuitenkaan lappua ollut tullut. Seuraan tilannetta vielä ensi maanantaihin ja jos edelleenkään ei lappua ole, palaan asiaan kesäesimiehen kanssa.

Mä tutustutin tänään Katjnin vesijuoksuun. Tilanne kävi altaassa vähän kuumottavaksi, kun ensin suihkumyssypäinen vesijuoksuvyö selässä uiva mummeli hermostui siihen, että kuulemma on liian ruuhkaista (oltiin sen edessä ehkä 5 sek, että päästiin omalle radalle). Mutisi jotain siellä mennessään, kun ei sitten kuitenkaan uinut niin kovaa, että olisi jaksanut ohittaa. Seuraavassa käännöksessä oli torikokouksen meininkiä, joten me pyrittiin sauvomaan alta pois ja siinä rytäkässä Katjnin jalka osui vahingossa mummoa ranteeseen. Katjn pyysi anteeksi, mihin mummo alkoi kaakattaa, että se lähettää korvausvaatimuksen, jos ranne murtui. Pari kipakkaa sanaa vaihdettiin. Seuraavan kerran, kun tultiin vastakkain, niin mummo räiskytti tahallaan vettä ilmeisesti meidän päälle. Sihti vain oli huono, joten lähinnä päässä hengailleet täysin ulkopuoliset naiset saivat vettä silmiinsä. Tämä koko show huvitti mua niin suuresti, että otin pahimman aseeni käyttöön: joka kerta kun mummo tuli vastaan, katsoin häntä silmiin ja hymyilin mahdollisimman leveästi. Tää on tappava ase kiukkuiselle mummolle. Ne tajuaa, että se on vittuilua, mutta ei voi tehdä mitään, koska eihän ne voi valittaa kellekään siitä, että joku hymyilee niille. Se on niin vapauttavaa! Mä oon tehnyt altaassa niin aiemminkin. Jossain vaiheessa mummo ilmeisesti koki, että sen piti vielä saada viimeinen sana ja se sihahti, että "mä muistan vielä!" Liikuttavaa. Kah kun ei "mä tiedän missä sä asut!" Mä en malta odottaa, että näkisin sen uudestaan siellä! Hymyhuulet on jo terotettu!!

Elämyskameli suosittelee
Uimastadionin naisten puolen pienempi sauna

Luut

Toiseksi vastenmielisintä kesässä heti paidatta kaupungissa keekoilevien miesten jälkeen on sanonta "ei lämmin luita riko!" Sananlaskut on yleensäkin kauheita, mutta toi on vielä niin älytön. Kuka on väittänyt, että lämmin rikkoisi luita? Ei kylmäkään riko luita. Ja kyllä se lämmin rikkoo luut, jos ne esim. syttyy palamaan (ja toki luu hajoaa nestetypessäkin). Hemmetti!

Huono aloitus päivän postaukselle just kun mä olin päättänyt, etten enää stressaisi asioista, joihin mun on mahdotonta vaikuttaa, siis esim. säästä. Onneksi mä teoriassa pystyisin poistamaan ei lämmin luita riko -ongelman, jos mä vaikka ryhtyisin mielipidevaikuttajaksi ja kieltäisin sananlaskut. Tämänpä vuoksi mä saan vielä stressata siitä. Säälle mä en kyl voi tehdä mitään (paitsi ehkä ilmastonmuutosta ehkäisemällä, äh), joten siitä mä en saa stressata.

Mä oon vaikutusvaltainen ja aktiivinen yhteiskunnan jäsen! Lähetin eilen palautteen Uimastadionin saunojen merkinnöistä ja sain vastauksen, että mun palautteen perusteella ne muuttaa niitä! Hurraa! Mä oon ylpeä itsestäni. Ehkä mun pitäis mennä politiikkaan. Tai ehkä ei, koska mä oon vaihtanut puoluetta ja sit joku kuitenkin kantelisi musta lehtiin ja mua tituleerattais lääkäritakinkääntäjäksi enkä mä oo siihen valmis.

Elämyskameli suosittelee
yhteiskunta-aktivismi

Jalkakäytävät jalankulkijoille!

Mä oon jälleen nousemassa barrikadeille. Sen siitä saa, kun on kuumakalle - aina on piileviä kaunoja jotain ihmisryhmää vastaan. Viime päivinä on alkanut yllättävästi ärsyttää jalkakäytävillä pyöräilevät aikuiset. Jotkut niistä kehtaa jopa soittaa kelloa. Jos pelkää ajaa ajoradalla, niin pitää valita pyöräkaistainen reitti tai jättää pyörä kotiin. On jalankulkijan oikeus kävellä haluamallaan laillisella tavalla jalkakäytävällä ilman, että saa ohjaustangosta kylkeen. Muita akuutisti barrikadeja vaativia ryhmiä on hitaat ohittajat vesijuoksuradalla, paidattomat miehet kaupungissa ja muksa-sanan käyttäjät.

Me käytiin tänään Katjnin ja Homiksen kanssa vesibussimatkalla Cafe Pirittasta (Piritasta? Ite ne kirjoittaa Pirittasta) Ursulaan. Oli loistavaa kyytiä. Tarkoitus oli seilata takaisinkin, mutta aikataulu meni pipariksi, kun yllättäen ennakkotiedoista poiketen paatti ei pysähtynytkään menomatkalla Kauppatorilla. Onneksi kuitenkin kävely Ursulasta Kauppatorille on varsin miellyttävä ja koominenkin (miksi japanilaisturistit kuvaavat Silja Linen laivaa?). Ja onneksi Kauppatorilta sai kelvollisia mansikoita. Vielä iloisempi voisi olla, jos jostain löytyisi niitä hyviä ruotsalaismansikoita, joita sai viime viikolla. Nää suomalaiset on ehkä vähän liian makeita ja tummia. Mä ostin myös vadelmia, mutta ne ei ole yhtään hyviä. En suosittele.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalaiset mansikat

Elintoimintoja

Elintoiminnoista raportointi on vastenmielistä. Ilmeisesti lämpimät säät ovat innoittaneet lukuisat mun fb-kaverit kirjoittamaan statuksiinsa siitä, kuinka heidän elimistönsä huolehtii lämmönsäätelystä. Mä en halua lukea sitä, että joku ulostaa enkä mä halua tietää sitäkään, kuinka joku hikoilee kuin pieni possu tai muuten ällöllä tavalla. Kuvottavaa. Elintoiminnoista statustelu on kaikissa muodoissaan vastustettavaa, myös flunssasesongin hitti, rään värin vertailu, on tuomittavaa, mutta sairauden merkit on ees jotenkin poikkeavaa. Ei statukseen kannata kirjoittaa itsestäänselvyyksiä, sitä mieltä oli jo sisätautitieteiden opettaja, kun kirjoitin potilaskertomukseen, että 89-vuotias nainen on postmenopausaalinen.

Handyman on ostanut maailman noloimman juoksuvälineen, juomarepun. Se on todella kiusallinen, mua todella hävettää ajatella, että se juoksee Töölönlahtea ympäri semmoinen selässään. Ja koska Handyman on urpå, niin se selittää, ettei se voi laittaa sinne vettä ("ku emmä tykkää veden mausta!") ja aikoo pilata sen sisuksen Hartsportilla. Sanon "pilata", koska sitä kelmusäkkiä ei voi pestä muuten kuin vedellä. Mua ihmetyttää, että miksi Handyman ylipäänsä osti sen, koska viime viikolla se julisti, ettei osta enää yhtään tuotetta, jota ei voi pestä tiski- tai pyykkikoneessa. Senpä vuoksi meille ei voida ostaa uutta telkkariakaan.

Elämyskameli suosittelee

säästä ja spurguista fb-statustelu

Kisu-uutisia

Tänään tuli loistouutisia. Siirin ja Maisan huoltajat lähtevät omien sanojensa mukaan 98 %:n todennäköisyydellä elokuussa kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille ja kisut tulee meille hoitoon! Hurraa! Mulla onkin ollut jo kova ikävä niitä, ennen kaikkea Maisan venytyksiä. Tervetuloa hoitolaan, Punavuoren misulit!

Mä en aio valittaa säästä. On toki kovin kuuma, mutta on itsestä kiinni, miten siihen suhtautuu. Mä oon päättänyt suhtautua siihen positiivisesti. Teen kuitenkin itselleni sen myönnytyksen, että helteessä en lähde puistojumppaan, kun jo töistä kotiin kävely tuntuu pidemmältäkin urheilusuoritukselta. Uimaan voi mennä, mutta aikaisintaan kuudelta illalla. Töissä on oikeastaan aika hauskaa aurinkosäällä, kun on viileä huone ja iloisia potilaita. Lisäksi ei tarvitse kärsiä huonosta omatunnosta, kun ei ole käyttänyt aurinkoista päivää muka hyödyksi, koska mikäpä olisi hyödyllisempää kuin työnteko.

Elämyskameli suosittelee
työnteko

Uudissana

Mä törmäsin siihen ekaa kertaa noin kuukausi sitten ja nyt se on levinnyt kuin kulovalkea. Kuukauden sisään jo viisi mun fb-kaveria on maininnut sen statuksessaan ja vielä kommenteissakin se on esiintynyt. Se on muksa. Täysin vastenmielinen ja ehdottoman kielletty sana mun mielestä. Alkuun kuvittelin sen olevan substantiivi, koska ensimmäinen kosketukseni siihen oli status "…on mökillä. Se on muksa." Nyttemmin sitä on kuitenkin käytetty adjektiivisena "Se olis sit jotain muksaa tänään vielä tehtävä, viimoisena lomapäivänä..  - - -  ♥ ♥" ja olen kauhukseni päätellyt, että kyseessä on jonkinlainen slangimuoto sanasta "mukava", joka siis jo itsessään on aika hirveä konsepti (miksi tyytyä mukavaan, kun voi pitää hauskaa tai olla jännää tai rentouttavaa tai mitä deskriptiivisempää hyvänsä?). Siinä sana, joka ei ansaitse yhtään vaihtoehtoista muotoa.

Me käytiin eilen Pridessä. Piti mennä kulkueeseen, mutta logististen ongelmien vuoksi ei ehditty, joten mentiin sitten vain puistojuhlaan. Handymanin serkku ja sen vaimo sai vihdoin 9 kk häiden jälkeen yhteisen sukunimen, joten oli aihetta juhlaan. Päästiin myös kokeilemaan meidän upouusia pikniksamppanjalaseja, jotka toimivat erittäin hyvin. Puistojuhalssa tavattiin sattumalta lukiokaveri, jonka kanssa todettiin vihdoin kuohuviinin ja samppanjan erot: kuivatkin kuohuviinit ovat aina vähän makeita, kun taas hyvä kuiva samppanja on oikeasti kuivaa, maku pysähtyy kun viinin nielee. Lisäksi samppanjassa on paremmat - jämäkät ja kauniit, suorissa riveissä nousevat - kuplat verrattuna kuohuviinin suurempiin ja laiskempiin kupliin. Että tuli sitten sekin selvitettyä.

Eilen illalla mentiin vielä katsomaan puudeleiden omistajien uutta kämppää. Muuttivat siis Vantaalle upouuteen yksikerroksiseen rivitalokolmioon. Pieni piha ja valtava terassi. Kyllä on uudessa asunnossa puolensa (esim. LTO-kone, hieno valkolakattu tammiparketti ja ihana puun tuoksu), mutta on meidänkin kämpässä puolensa. Lähinnä sijainti ja koko. Ja kyl mä tykkään meidän pohjastakin enemmän.

Elämyskameli suosittelee
samppanja

Luontoääniä

Kesällä hipinretaleet kaivautuvat anorakeistaan. Tänään Lenininpuistossa oli kaksi kitaraa soittavaa miestä, teinikasa laulamassa "minä turvaan vien tämän rakkauden ja me löydämme uuden maan" ja lauma liian vakavasti itsensä ottavia nuoria miehiä pelaamassa footbagia(!). Alppipuisto oli vieläkin karmivampi elämys - ainoalla varteenotettavalla nurmikkoalueella istui useita lösähtäneitä teinijengejä, pari lasta pelasi futista ja joku rummutti alpin päällä kumeaa riffiä taukoamatta. Ainoa mun mielestä positiivinen luontoääni tuli pikkuruisista sorsanpoikasista, jotka oli kovin pörheitä ja niin vauvoja vielä, että melkein oli vielä munankuori päässä.

Nyt meillä on lainakisujen sijaan lainahauvoja. Kolme vantaalaispuudelia tuli kylään, koska ne muuttaa vantaalaiskerrostalosta vantaalaisrivitaloon ja jostain syystä niitä ei ollut valittu muuttoporukkaan. Mä en oo varmaan ikinä ennen nukkunut samassa tilassa koiran kanssa enkä suuremmin tälläkään kertaa. Iltayöstä koirat sai hepuleita milloin mistäkin ja haukkuivat kuin riivatut aina just kun mä olin vaipunut twilight zonelle. Viideltä aamulla yksi niistä alkoi nuolla mun jalkoja ja se on mun mielestä kauheaa, joten mä heräsin. Herätessä kämppä haisi ihan kamalalle ja Handyman löysi syyn: pissat ja kakat parketilla. Hyi ällötys. Lisäksi pari niistä nukkui meidän sängyssä ja herätessä ne tuli nuolemaan myös mun naamaa, mikä  on ehkä vielä kauheampaa kuin jalkojen nuoleminen. Yksi niistä on vuoden ikäinen pentu, jolla on tapana lipaista kielellä mun säärtä tai varvasta puolihuolimattomasti silloin tällöin. Mä oon varma että sillä se haluaa vain osoittaa äärimmäistä halveksuntaansa mua kohtaan. Se ilkiö.

Töissä alkoi supistettu toiminta - jee! Nyt on pelkkiä akuuttiaikoja paitsi keskiviikkoisin, kun on neuvolaa koko päivän. Työ on ihan helmee, siis mä voisin tehdä tällaista koko ajan. Toki paperitöitä on aika paljon, koska pitää uusia myös lomalla olevien kollegoiden reseptit ja tarkistaa niiden tulospostit. Mulle oli täksi viikoksi määrätty omieni lisäksi yhden toisen lääkärin paperit, mutta sairaustapauksen vuoksi mulla onkin nyt omieni lisäksi kolmen muun lääkärin reseptit uusittavina ja tulospostit tarkistettavina. Niistä tulee joskus probleemaa, mutta onneksi ne probleemat on kaikki akuutisti hoidettavia. Kroonisemmat probleemat siirretään elokuulle.

Elämyskameli suosittelee
kissa

Kylpijöitä

Mä luulin, että Uimastadionilla olisi juhannuksena rauhallista. Valitettavasti juhannuspäivänä paistoi aurinko, joten kaikki Helsingissä juhannuksensa viettäneet tulivat uimaan. Jouduin todistamaan monia vastenmielisiä kylpytapoja. Toki tavalliset uima-allastyrannit, kuten vierekkäin vesijuoksevat tädit ja narisevat mummot, olivat edustettuina eilenkin. Seassa oli kuitenkin täysin käsittämättömiä tapauksia. Ehkä röyhkein oli saunassa makaava ja lettu levällään venyttelevä täti, joka makasi pitkin pituuttaan vielä silloinkin, kun osa saunojista ei mahtunut enää istumaan. Toinen täti levitti itselleen kokonaisen rantapyyhkeen ruuhkaiseen saunaan pefletiksi. Ylenkatsetta sai osakseen myös se nainen, joka levitti itseensä tuoksuvia öljyjä tai muuta haisevaa kosmetiikkaa lauteilla siten, että vielä tuntia myöhemminkin saunassa haisi. Yllättävin veto tuli kuitenkin mummelilta, joka tuli kesken mun suihkun kysymään, että saisko "ihan pikaisesti" lainata mun suihkua (ei niin, etteikö vapaitakin olisi ollut) ja kun sitten sanoin että anna sit mennä vaan ihan pikaisesti, niin se pesi alapäätään n. 2 min. Siis käsittämätön meininki kaiken kaikkiaan.

Mä yritin kaikkeni juhannusjuhlien eteen. Ostin kilotolkulla raparperia ja tein siitä elämäni ensimmäisen juustokakun. En maistanut sitä, koska mua hirvitti se sinne laitettu tuorejuusto. Mä olin valtuuttanut Långstrumpin koristelemaan sen ja koska Långstrump toivoi muuta kuin Kinuskikissan kermakoristelua, niin se sai vapaat kädet mansikoiden kanssa. Valitettavasti mansikan maku oli ilmeisesti niin voimakas, että osa torttua maistaneista oli sitä mieltä, että piirakassa oli outo ylimääräinen maku juustotäytteen alla eli se raparperi.

"Raparperitorttu"

Torttua on siinä monenlaista

Juhannuskisut Isis ("Issi") ja Nuut ("Nuuti") on ihkuja. Nuuti on seurallisempi luonteeltaan ja kauniimpi naamaltaan, mutta Issin turkki on kivempi ja Issi nukkuu hassummassa asennossa kuin Nuuti. Taas tuli kisukuume, mutta onneksi Handyman muistuttelee jatkuvasti, että mulla on astma eikä mun kannata ottaa omaa kisua. Perkeleen astma. Onneksi on lainakisuja.

Nuuti

Issi

Elämyskameli suosittelee

lainakisut

Hoitola

Juhannuksena meillä on neljä kisua vastuulla. Vanhat tutut Siiri-kisu ja Maisa-kisu on etähoidossa (eli niitä käydään ruokkimassa niiden kotona) ja uudet tuttavuudet Nuuti-kisu ja Issi-kisu tulee lähijaksolle. Meillä on tietty myös perinteiset kaupunkijuhannusbileet, mutta kyllä pari nuorta kissaa sinne mahtuu. Bailut ei omistajan mukaan varmaankaan kisuja järkytä, koska "niillä on aavistuksen renttu emäntä". Tuntumaa kisuhoitolan pitämiseen otettiin tänään, kun huollettiin pari tuntia Polaah'n jälkikasvua. Kundi oli alkuun ihan coolina. Ei tuntunut edes haittaavan se, että ihan vieraat ihmiset vie sitä leikkipuistoon. Ensimmäinen järkytys koettiin puistoilun jälkeen, kun sisäleikeissä muksu kävi painamassa imurointirobon nappulaa. Aiemminkin sitä on paineltu eikä mitään ole tapahtunut. Nyt oli ilmeisesti eri nappula, koska robo innostui kovasti hyrisemään ja lähtemään siivoamaan. Tämä oli 1-vuotiaalle rankka paikka. 10 min jätkä istui mun sylissä ja vapisi. Siitä toipumisen jälkeen leikit jatkuivat entiseen tapaan. Lääkärinkoulutuksellani (ja Polaah'n valmennuksella) ajattelin, että ruokaakin lienee tarjottava. Se upposi erinomaisesti, mutta ruoan jälkeen kaveri tajusi, että hei ei nää ookaan mun vanhemmat! Tuli ilmeisesti joku pienimuotoinen koti-ikävä ja siitä sitten jouduttiin katsomaan lohduttoman loukkaantunutta ilmettä ja häntä koipien välissä vein lainalapsen kotiinsa puoli tuntia etuajassa. Siellä se sitten oli kuulemma täysin virkistynyt kujertelemaan normaaliin tapaansa. Kotikorea muksu.

Radiologian työ on nyt lopultakin lyöty virallisesti lukkoon. Hommat alkaa 23. elokuuta eli ehdin pitää kolme viikkoa kesälomaa. No on se joka tapauksessa pisin kesäloma sitten iäisyyden pitkien koulun kesälomien. Ja mulla on siis palkallista kesälomaa 4 vkoa, eli ensimmäisellä työviikolla saan tuplapalkkaa. Se onkin hyvä, koska radiologian erikoistuvan lääkärin palkka on säälittävä. Se on niin surkea, että mun pitää varmaan tehdä jotain tk-päivystyksiä Handymanin pitimiksi. Ensimmäistä kertaa koko maailmassa mun palkka on pienempi kuin Handymanin palkka. Jotain on tehtävä - vaikka mentävä Lettipitkon bitchiksi Jorviin. Ottaa kyllä koville sekin.

Lettipitkon hommista tuli mieleen, että kävin eilen pitämässä gynekologisen luentoni maahanmuuttajalääkäreille. Se oli yllättävän hauskaa. Mä en yhtään enää ihmettele joidenkin intoa opettaa, koska siinä kasvaa ego silmissä, kun huomaa osaavansa jotain selvästi paremmin kuin muut. Mä olin etukäteen valmistautunut siihen, että a) ne ei kysy mitään, b) siellä on joku gynekologian erikoislääkäri, joka sanoo koko ajan että mä puhun sontaa tai c) ne kysyy ihan mahdottomia joihin mä en osaa vastata mitään, nolostun ja punastun. Sen sijaan opiskelijat olivat todella aktiivisia (paitsi miehet, joita ilmeisesti nolotti koko aihe) ja kysyivät sellaisia kysymyksiä, joihin oli suoranaisesti helppo vastata. Se oli jopa niin hauskaa, että yritän päästä Lettipitkon opetushommiin myöhemminkin. Etenkin nyt, kun mä tarviin rahaa enemmän kuin aiemmin.

Elämyskameli suosittelee

kovapalkkaisemmat hommat

Mielen rakenteet

Mä luin muutama vuosi sitten, että mielen rakenteet jäykistyvät 23-vuotiaana. Siihen saakka mieli on joustava, mutta sitten ihminen alkaa urautua. Mä oon täyttänyt 23, joten mä oon urautunut. Mun pitää saada nukuttua 8 tuntia, että mä oon koko päivän funktionaalinen. Eilen illalla mut oli kutsuttu Suuren Migreenitutkijan karonkan jatkoille, jotka alkoivat vasta iltakahdeksalta. Vaikka me lähdettiinkin sieltä jo varsin aikaisin, niin kaikenlaisten perusiltatoimien jälkeen oli jo niin myöhäistä, että virkamiehen työaikataululla unet jäi alle 7 tunnin. Aamupäivän jaksaa ihan hyvin, iltapäivästä alkaa nukuttaa. Onneksi on puistojumppapäivä. Sinne kun meni huhkimaan, niin ei väsytä enää ollenkaan. Joskin tänään puistojumppaohjaaja oli melko huono, oli valinnut liian nopeat biisit, jotka eivät sovellu epätasaiseen maastoon. Ensi viikolla paremmalla onnella!

Lettipitko on huijannut mut jälleen töihin. Mä lupasin pitää ylihuomenna luennon / oppitunnin maahanmuuttajalääkäreille. Nyt jo kaduttaa - enhän mä oo mikään opettaja. Mä oon reippaasti osannut tehdä Google Docsilla esityksen mutta siinä on jo kaikki mitä mä haluisin sanoa. Urpohan mä oon jos mä meen lukemaan ne diani sinne niiden kaikkien eteen. Mun täytyisi keksiä, kuinka mä voisin jotenkin motivoivasti esittää asiani, mutta gynekologiset infektiot nyt ei oo missään mielessä motivoivia. Paitsi että tää blogin kirjoittaminen on ilmeisesti vielä vähemmän motivoivaa, koska tein tuossa kesken kappaleen infektioesitykseni loppuun.

Elämyskameli suosittelee
fleksiibeli mieli (myöhäistä se ny on)

300

Tää on Kamelin 300. postaus! Jee!!

Puistojumppakausi alkoi eilen. Hesperian puistossa oli väkee kuin kooveen maalilla (eli paljon). Tuli kyljet kipeäksi, lisäksi mä huomasin, että takareisiä ois joskus ehkä syytä venyttää, kun ne oli krampissa jo ennen kuin mä ehdin alkaa niitä ees treenaamaan. Puistojumpasta oli kiva kipaista vielä Stadikalle puoleksi kilometriksi (kevennetty keikka) ja kolmeksi saunareissuksi.

Handyman lähti tänään Ruotsiin kesäjuhliin eli todennäköisesti piirileikkiin jonkun nauhasalon ympärille. Jostain syystä se tahtoi pakata tavaransa mun lempilaukkuun. Siinä aamusta se sitten ähisi sitä täyteen ja pakkasi sen ihan pinkeeksi. Oli virkeetä herätä puoli seiskan horteesta vihaiseen puhelinsoittoon, kun Handyman oli rikkonut mun laukun ja syytti laukun huonoa laatua. Mä oon käyttänyt sitä täysin ongelmitta jo pitkään eli laukku joutui elottomuutensa vuoksi syntipukiksi syytetyksi.

Hallitus on saanut vuosia sorvaamansa terveydenhoitolain esittelykuntoon. Lailla on tarkoitus lisätä potilaan vapautta hoitopaikan valinnassa ja ilmeisesti myös madaltaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä porrasta (tai en mä tiiä että onko tää se tarkoitus, mutta ainakin kai jotenkin liittyy asiaan). Laista mulla ei oo sen suurempaa mielipidettä, huokaisen vain helpotuksesta, että siirryn pois kliinisestä työstä. Sekin ilahduttaa, että mikäli tässä sairastun, niin voin jatkossa olla menemättä entisten työkavereiden hoidettavaksi. Tää lakihan on oikeasti tärkeä terveydenhuollossa, suurin uudistus sitten jonkun 1970-luvun. Siinä on joku väestövastuun alkaminen aika pikkujuttu tähän verrattuna. Se mua ottaa päähän, että uutisoinnissa esim. hs.fi:ssä sekoitetaan koko ajan terveyskeskus ja terveysasema. Kunnilla ei käytännössä ole montaa terveyskeskusta, mutta terveysasemien määrä vaihtelee kunnan koon mukaan. Ensimmäisessä vaiheessa saa Helsingissä valita terveyskeskuksen sisällä oman terveysasemansa. Jatkossa (2014?) saanee myös valita terveyskeskuksensa kuntarajoja ylittäen. Että voikin onneton asia ihmistä kaivertaa.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalaisten kesäjuhlat

Pharmageddon

Mä ostin eilen Pharmageddon-kirjan. Olin lukenut siitä jo iltapäivälehdestä ja kuullut Korporaation haastattelun, joten konsepti oli tuttu. Valitettavasti vain Korporaation mäntit toimittajat hämärsivät asian tarkoitusta, kun eivät ymmärtäneet, mistä on kyse. Kyseessä on siis kahden kuopiolaistutkijan pamfletti terveysteollisuuden ylilyöntejä vastaan. Kirjassa käsitellään mm. turhaa lääkehoitoa, luontais- ja uskomuslääkintää ja medikalisaatiota napakasti ja asiallisesti. Tätä on pakko suositella kaikille, jotka a) toimivat terveydenhuollon tehtävissä tai b) ovat olleet tai tulevat joskus olemaan sairaita. Osittain Pharmageddon on mun mielestä hyvä varmaan siksi, että mä oon melkein kaikesta samaa mieltä kirjoittajien kanssa. Se on myös kirjoitettu järkevästi ja kansantajuisesti, muttei silti holhoavasti. Valloittavinta koko kirjassa oli Tapsa Kiminkisen paljastuminen lääkefirman kätyriksi (ilmeisesti todennäköisesti kotimaisen vuokratyövoimafirman liikevaihdon lisääminen on väärin, mutta ruotsalais-brittiläisen lääkejättiläisen liikevaihdon lisääminen ok). Ajoittain Pharmageddon on mulle ehkä vähän liian lupsakka ja on vähän rasittavaa kirjoittaa humpuuki humbuugiksi. Lisäksi mä oon osittain eri mieltä depression hoidosta (mutta vain osittain). Ymmärrän toki, että tuokin on propagandaa, mutta tuo on sitä propagandaa, johon mä haluan uskoa. Tulen muuttamaan joitain työtapojani lukemani propagandan pohjalta.

Vähän vähemmän suositeltava kokemus oli Sinkkis kakkonen. Mä oon kyl väärä tyyppi arvostelemaan sitä (TV-sarja oli mun mielestä aika keskinkertaista huttua ja ykkösleffa ihan kauheeta kuraa), mutta arvostelen silti. Seurueeseeni kuului Katjn, Superkatti ja Superkolli(?). Heti ensimmäinen kammotus nähtiin jo teatterin ulkopuolella: hahmojen tyylille uskollisesti pukeutuneet naisseurueet. Brr. Joka paikassa jaettiin erilaisia tuotenäytteitä (esim. sampoota ja laihdutusjuomia). Mua syvästi järkytti se, kun huomasin Compeedin sponsoroivan sitä leffaa, koska siitä tuleva alitajuinen viesti on miltei loukkaava - tuhoa jalkasi, niin olet ihku nainen. Paitsi ettei ne hahmot oo ihkuja naisia. Liikaa juonesta paljastamatta kerron, että Charlottelle oli jälleen kirjoitettu slapstickia ja Carrie oli taas ihan maailman rasittavimmalla tavalla itsekeskeinen. Lisäksi Carrien pukujen yläosa oli miltei poikkeuksetta liian ahdas ja jatkuvasti sai katsomossa pelätä, että tissi pompahtaa ulos. Niin ja SJP:lla on vanhan naisen kaula. Leffan paras vitsi tuli jo 10 minuutin kohdalla (Erin go bra-less!), jos ei laske vitsiksi leffan lämppäreiksi valittujen sota- ja pälärileffatrailereiden totaalista ristiriitaa SATC-elämän kanssa. Paska leffa, mut pakkohan se oli nähdä. Seuraavan kiusallisen huonon chick flickin tullessa teattereihin ostan jälleen lipun. Sillähän ne elää.

Elämyskameli suosittelee
Pharmageddon

Tyhy ja häät

Eilen oli kammottu tyhy-päivä, jolloin matkustettiin Tallinnaan eli tehtiin munarin muna-munaus. Jo aamusta kaikki tuntui menevän päin hemmettiä, kun Ruoholahden tietyöt ja epästabiilit mopoilijat hidastivat bussia niin, että olin myöhästyä laivasta. Laivalla meininki oli kuin Tallinnan lautalla ikään: kaljaa myytiin laatikoittain, aamupalapöydässä oli lähinnä nakkeja ja munakokkelia ja ensimmäiset oksensi jo puolimatkassa. Tallinna on mun mielestä jotenkin varsin tympeä kaupunki. Olin päättänyt, että antaisin sille vielä nyt mahdollisuuden näyttää hyvät puolensa, mutta ei se vain pystynyt saamaan mua puolelleen. Kävin jopa ihastuttavassa Kadrioru-puistossa, jossa oli pieniä pörröisiä sorsanpoikasiakin (!), mutta silti se on mun mielestä kammottava kaupunki. Ryhdyin oikein miettimään syytä siihen, miksi Tallinna ei maistu. Ehkä suurin syy on se, että turistikeskustassa (Viru-keskuksen ympärillä ja vanhassa kaupungissa) ei oikeasti kuule viroa puhuttavan lainkaan. Siellä on tosiaan pelkkiä turisteja: suomalaisia, venäläisiä, jenkkejä ja ruotsalaisia. Helsingissä tällainen paikka on lähinnä kai Sibelius-monumentti, mutta ei suinkaan keskustassa. Toinen syy Tallinnan vastenmielisyyteen on varmasti kiusaantuneisuus siitä, että siellä suomalaiset puhuu palveluammattilaisille suomea. Eihän venäläisetkään puhu Helsingissä myyjille venäjää tai suomalaiset Tukholmassa suomea?! Suomen puhuminen virolaisille on mun mielestä ylimielistä varsinkin kun virolaisten englanti vaikutti olevan erinomaista. Niin ja jotain outoa on oltava ulkomaassa, jossa myydään lonkeroa.

Tänään oli Pikkusiskon kaverin häät. Jostain mystisestä syystä meidät oli kutsuttu ja selittämättömästi me oltiin vastattu, että mennään. Morsian oli ihku kuten aina ja samoin hänen vanhempansa. Myös sulhanen oli herttainen. Pikkusisko esitti mestarillisesti Äitiä, meininki oli kireä kuin kastunut makuupussin pussi, kun Pikkusisko koki henkilökohtaiseksi velvollisuudekseen ohjastaa vanhempiaan ja mua siinä, kuinka ihmisten ilmoilla käyttäydytään. Mä ymmärrän, että Pikkis oli stressannut näitä häitä jo toista vuotta eikä halunnut meitä sinne, mutta olis sitten kieltänyt morsianta kutsumasta! Itekin siinä suutahdin, kun Pikkusisko syytti mua negatiivisuudesta. Syytös oli julkean epäreilu, koska mä nimenomaan olin eri iloinen, kun Handyman vei mut tanssimaan ja olin saanut graavilohtakin. Tein anteeksiantamattoman teon ja syytin Pikkusiskoa takaisin negatiivisuudesta ja taisin sanoa, että muija oli kireäkin. Se melkein vähän harmittaa, koska (tuoreesta kokemuksesta) tiedän, että negatiivisuudesta syyttämällä toinen pahoittaa mielensä, mutta jotenkinhan se solvaus oli maksettava takaisin.

Mua ei oo oikeastaan ikinä harmittanut se, että en järjestänyt isoja häitä. Suurin kimmoke hiljaiselle vihkimiselle oli se, kun kampaaja totesi, että "meidän pitää nyt ruveta kasvattamaan sun tukkaa kun sä meet varmaan kohta naimisiin". Päätös tuntui aina vain oikeammalta, kun kuulin että suvussa oli jo valittu teemavärikin mun häihin. Ainoa kalvava asia on ollut se, että koska ei ollut häitä, ei ollut morsiamen isän puhetta. Mä oisin halunnut, että mun isä ois pitänyt mulle puheen. Tänään selvisi, että tää on surettanut mun isääkin ja nyt sitten tietysti surettaa kaksin verroin. Toisaalta ei sitä kyllä huvittaisi nyt erota ja ruveta etsimään toista puolisoakaan. Sitä mä oon miettinyt myös, että vaikka en itse välttämättä lasta haluaisikaan (aika työläältähän tuommoinen lapsiperheen pyörittäminen kuulostaa), niin tuntuu epäreilulta, ettei mun vanhemmat saisi ryhtyä isovanhemmiksi. Toisaalta onneksi mä en oo niiden ainoa lapsi, siirtäkööt lapsentekopaineita suoraan alempaan polveen. Mä voisin kuitenkin ehkä vauvan tehdä, mutta Handyman on tästä(kin) aika adamantti. Se perkele.

Elämyskameli suosittelee
non-Tallinna

Schnell, schnell!

Uimastadion on parhaimmillaan vähän viileinä, pilvisinä ja mielellään sateisina päivinä. Silloin altaassa on lämpimämpi kuin altaan reunalla ja silloin on todellakin pakko urheilla, ettei tuu kylmä. Toisaalta on älyttömän tunnelmallista pulikoida, kun vettä sataa päähän ja allas höyryää. Lisäksi silloin on väljää ja ihmiset ovat paljon paremmalla tuulella, kun pystyy menemään omaan tahtiin. Eilen oli juuri tällainen päivä. Ihan omanlaistaan tunnelmaa loi altaan toisella reunalla n. 10-12-vuotiaiden uimaseuralaisten valmentaja, jonka opetusmetodit oli suoraan 1950-luvulta (kuten toki koko Uimastadionkin). Vesijuoksuradalla naureskeltiin hämmentyneinä valkun tylytykselle: "Nyt annatte tyttöjen uida ensin kun teillä menee muuten ihan makaamiseks koko selkäuinti! Nopeempaa nopeempaa! Kuka teidät on päästänyt tänne harkkoihin? Ei tarvii tulla jos ei uiminen kiinnosta!" Toisaalta sitä valmentajaa mahtoi harmittaa, kun se joutui seisomaan sateessa tuulitakki päällä, verkkarit käärittynä puoleensääreen ja punaiset crocsit jalassa ja me muut saatiin olla lämpimässä altaassa. Me seurattiin sitä kolme varttia, mutta ei selvinnyt, kumpaa sukupuolta se oli ja että miksi ihmeessä se oli ryhtynyt nuorisotyöhön.

Synkkyys lisääntyy kuin Eurolääkärin blogissa. Tänään tuli sähköpostitse tiedotus ensi perjantain tyhy-päivän ohjelmasta. Aamuseitsemältä tulee olla Länsisatamassa, josta joku paatti lähtee 7:30 Tallinnaan, perillä ollaan 9:30. Tämän jälkeen on varattu puolitoista tuntia siihen, että siirrytään Eesti Kunstimuuseumiin, matka on Google Mapsin mukaan 2,1 km. Siis toki on todettu, että mä oon aika hidas kävelijä, mutta ehkä jopa mä pystyn suorittaan 2 km alle 1,5 tunnin. Kumussa meille on varattu 1,5 tunnin opastettu kierros, joka siis päättynee noin klo 12:30. Sitten on varattu viisi tuntia vapaassa tahdissa takaisin laivalle siirtymiseen, laiva palaa Helsinkiin 19:30. Kuulin vasta viime viikolla, että tyhy-päivän olisi voinut välttää menemällä päiväksi töihin Viiskulmaan. Ottaen huomioon, että normaalisti mä pääsen perjantaisin kahdeltatoista, niin tuntuu vähän epäreilulta joutua koko päiväksi Tallinnaan, jonne mä en ees haluaisi mennä. Sitä paitsi mä saan vähemmän palkkaakin siltä päivältä kuin perusperjantailta.

Elämyskameli suosittelee
Virpi Salmen kolumnit, erityisesti uusin

Tyytyväisnä

Nyt sää on ihanteellinen ja mukava. Lämpötila on juuri sopivat 13-18 astetta eikä aurinko tuu iholle. Ulkona käveleminen ja uiminen on täydellistä. Valitettavasti eilen sää ei ollut tällainen vaan lämpötila lähenteli hellelukemia ja aurinko porotti pelsepuupisesti. Me siis osallistuttiin Töölönlahti Black Jack -tapahtumaan. Mulla oli tavoitteena kävellä viisi kierrosta (11 km) alle kahden tunnin ja Handymanilla juosta 21 kierrosta (46 km) neljään tuntiin. Molemmilla meni munille. Mä uuvahdin kuumuudesta siten, että vaikka matkatavoite tuli täytettyä, aika jäi vaatimattomaksi (noin 2 h 19 min ilmeisesti), vaikka mulla oli itseäni reippaampaa seuraa. Handyman kaatui nesteytysongelmiin: 15. kierroksen jälkeen miehen ilme oli jo varsin kärsivä ja askel raskas ja 16. kierroksen Handyman joutuikin osittain kävelemään. Etukäteen Handyman oli lukenut avuliailta nettipalstoilta, että "sopiva nesteytys on maraton-mittaisilla juoksuilla tärkeää - muista juoda sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän". Aiemmin peruslenkeillä Handyman ei ole nesteytellyt itseään mitenkään, mutta aiemmat lenkit on tehty aika paljon eilistä viileämmissä lämpötiloissa. Nyt Handyman pelkäsi ilmeisesti enemmän oksentamista kuin kuivumista ja joutuikin alinesteytetyksi. 16. kierroksen (35 kilometrin) jälkeen oli pakko keskeyttää ja kyllä miesparka olikin kelmeän värinen. Puolessa tunnissa hotaistu kaksi litraa sai posket rusottamaan normaalisti ja voinnin sellaiseksi, että mieli olisi tehnyt hakeutua viimeisille kierroksille, mutta luonnollisesti kisa oli jo käyty. Ikävästi jäi kaihertamaan, mutta eiköhän mieli ole nyt jo parempi - kauden päätavoite kun on vasta syksyllä eräässä viehättävässä kehyskunnassa järjestettävässä juoksukilpailussa.

Eilen illalla käytiin vielä Helsingin länsiosissa tutustumassa Lettiksen uuteen asuntoon pileiden merkeissä. Tai ei siihen suuremmin tarvinnut tutustua, kun me oltiin mukana muutossa, mutta silti meidät oli tupareihin kutsuttu. Mä vein sinne omiksi juomiksi pari uutenavuotena ostamaani POP-samppanjapikkupulloa ja ne oli kyllä juomakelvottomia. Jostain ihmeen syystä se samppanja haisi ihan juustolta, karmeelta juustolta enkä mä pystynyt juomaan sitä. Maku oli kyllä ihan normaali, mutta bukee kärsi kovasti. Ja siis nää oli ihan iskemättömiä pulloja eikä niiden korkitkaan ainakaan näyttäneet mitenkään erikoisilta.

Jes, 49 terkkarityöpäivää jäljellä! Sääli vaan, että yksi niistä on ensi perjantain tyhy-päivä Tallinnassa. Ei kiinnosta pätkän vertaa. Toivottavasti ei sada, että voisi edes puistossa istuskella. Muutoin menee kyllä pata jumiin pahasti.

Elämyskameli suosittelee
riittävä nesteytys: ei liian paljon eikä liian vähän

Kouristelua vetten alla

Mä oon jonkinlainen antikristus, koska mä tykkään kävellä veden alla. Eniten tykkään siitä ilman kelluntavehkeitä, jolloin pääsee todella vääntään. Valitettavasti mun raajat ei oo rakennettu veden alla kävelyyn vaan saan todella helposti lihaskramppeja. Toissapäivänä sain niin pahan pohjekrampin, etten meinannut päästä altaasta pois (jalka oli nilkasta niin voimakkaasti vääntynyt suoraksi, että tikkaiden kiipeäminen oli miltei mahdotonta). Kipu oli aika intensiivistä. Siinä oli aikamoinen anaerobinen liikuntasuoritus, kun pohje on vieläkin kipeä. Pakko oli tänään alistua Seuran mainoksista tutun Erkki Liikasen ehdotukseen käyttää magnesiumia. Eki Liikasen mainos on kyl niin karmee, että oli sen takia pakko ostaa kilpailevaa merkkiä. Nyt mun päivittäinen lääkemäärä on jo vanhukselle suositellun lääkemäärän ehdottomalla ylärajalla eli viisi.

Mä oon ihan tyytyväinen että helteet taas hetkeksi loppuu. Kuulee taas kotona omat ajatuksensa, kun Handyman ei halua jatkuvasti huruuttaa ilmastointilaitetta, ulkona kävely on jälleen mukavaa ja toivottavasti ihovaurioiden riskikin pienenee. Etenkin mä oon iloinen siitä, että ylihuomiseksi on luvattu alle 20 astetta, koska silloin on Handymanin suuren juoksun sekä mun ja Superkatin leppoisan päiväkävelyn aika. Handyman on miettinyt kovasti, että miten juoksuun pitäisi valmistautua ja on päättänyt lähteä herkistelyn tielle (tällä kertaa Handymanin herkistelyyn ei kuulu Niin kaunis on maa- tai Jos sua ei ois ollut -kappaleiden kuuntelua).

Elämyskameli suosittelee
Emgesan

Meidän lapset kuolee!

Me oltiin äsken Polaah'n ja jälkikasvun kanssa puistossa testaamassa mun uutta puistoiluvilttiä ja katsomassa, kuinka Polaah'n jälkikasvu syö ruohoa. Kuin varkain me jouduttiin varsin mielenkiintoisen tapahtuman todistajiksi. Parinkymmenen metrin päässä oli neljän aikuisen joukko, jotka vietti aurinkoista päivää asukaspuistossa kaljaa juoden aivan rauhallisesti. Toisaalla oli kolmen naisen ja kahden imeväisen seurue. Näistä naisista yksi sai jonkinlaisen primitiivireaktion ja meni kirkumaan näille kaljanjuojille, että puiston säännöissä kielletään alkoholin nauttiminen ja tumpatkaa ne saakelin tupakkanne jonnekin muualle kuin maahan, koska "täällä on lapsia ja sitten meidän lapset löytää ne tumpit ja syö ne ja myrkyttyy ja kuolee!" Kaljaporukkakin alkoi käydä vähän kuumana kun tämä rimpsupaita siinä huusi kuin hyeena ja kehotti tätä hakemaan lääkkeensä tai hakeutumaan päivystyksellisesti Auroran sairaalaan. Rimpsupaita poltti kääminsä, kun kaljoja ei kaadettukaan maahan ja uhkaili soittavansa poliisit. Tämä ei nyt ihan hurjan kovasti ketään järkyttänyt. Uskomattominta oli, että se oikeasti soitti poliisille. Siis hätänumeroon. Mä en tietenkään (valitettavasti) kuullut, mitä poliisi vastasi kun tämä puistopollari selitti, että "eihän se muuten haittaisi että täällä juodaan alkoholia, mutta täällä on lapsia". Mä todella toivon, että poliisia ei kiinnosta tulla katsomaan, kuinka joku juo olutta helsinkiläispuistossa hellepäivänä. Jos on todella niin raskasta elää muiden ihmisten kanssa, olisi ehkä parasta muuttaa jonnekin hyvin kauas kaupungista. Esim. Sallassa on tilaa.

Mä oon sellaisessa työssä, että aika harvoin pääsee kunnolla palaveeraamaan. Tänään oli kuitenkin koko työpaikan yhteinen ns. yhteistyökokous, jossa keskusteltiin mm. kesän poikkeusjärjestelyistä. Helsingissä pidetään ensimmäistä kertaa kesällä viikkokausia terveysasemia kiinni ja toimintoja yhdistetään. Meillä on putiikki auki, mutta kaksi läheistä terveysasemaa lähettää meille työvoimaa ja potilaansa. Tänään yritettiin suunnitella sitä, miten potilaat voivat tuoda uusittavia reseptejä terveysasemalle. Saatiin 20 minuutin keskustelu aiheesta "kuinka monta postilaatikkoa pitää hankkia ja minne ne sijoitetaan". Mä oon tosi tyytyväinen, ettei mun tarvii yleensä palaveerata.

Elämyskameli suosittelee
alkoholin nauttiminen asukaspuistossa

Jakaus

Jälleen mä unohdin, mitä aurinko tarkoittaa. Joka hemmetin vuosi mä poltan jakaukseni ensimmäisenä lämpimänä päivänä ja sitten se on viikkokausia kipeä aina kammatessa. Vähemmän jähmeä ihminen voisi toki vaihtaa jakauksensa puolta, mutta mulla se on tossa. Kampaaja laittoi sen tuohon 15. joulukuuta 2006 ja siinä se on ollut siitä lähtien. Mä en ees osaa kysyttäessä vastata, että kummalla puolella se on, mutta nyt miettimällä muistan, että peilikamelilla se on vasemmalla, joten mulla se on varmaan oikealla (kyllä, myös palpaatio vahvistaa tämän).

Mä kävin tänään uimastadionilla Långstrumpin kanssa. Mä yleensä tykkään käydä siellä lähinnä viileinä mielellään sateisina päivinä, kun siellä ei ole tungosta ja vesi tuntuu lämpimältä, mutta joskus on pakko mennä aurinkopäivinäkin, jotta pysyy juoksukunto tallella. Yllättäen altaassa (jopa mummoradalla) oli melko rauhallista, kun valtaosa ihmisistä makasi pyyhe pyyhkeen vieressä altaan reunalla. Mua ihmetyttää stadikalla se väki, joka jonottaa sinne ensin puoli tuntia eikä sitten edes vaihda uimapukua saati käy uimassa. Jotenkin mä voin ymmärtää, että esim. perheenäidin voi olla välttämätöntä keksiä lapsilleen jotain tekemistä ja sit ei tarvii uida, jos ei kiinnosta, mutta siis esim. teinit?! Eikö niiden kannattaisi ehkä mieluummin kokoontua puistoilemaan esim. siihen uimastadionin edessä olevalle aukiolle, ettei tarvitsisi maksaa, jos ei kuitenkaan ui? Toisaalta mikäli ne tulee sinne vain päästäkseen käyttämään biksujaan, niin sit se on ok, koska uima-asussa ei ole soveliasta näyttäytyä muualla kuin uima-altaalla. Sama sääntö koskee myös paidattomia miehiä: kaupungissa ei muualla kuin uimalassa ja ehkä ihan hätätilanteessa omakotitalon pihamaalla. Maalle voi mennä pellolle selälleen korsi suussa vaikka totaal naakkenina, mutta nännit ei kuulu kaupunkiin.

Mä sain tänään uuden fb-ystävän! Tää ei joka kerta oo ehkä ihan blogipostauksen arvoinen uutinen, mutta tää tyyppi on myyttinen fb-persoona, jota mä oon stalkannut jo pitkään kavereiden statuskommenteissa ja nyt selvisi, että sekin on stalkannut mua! Mä oon tavannut ko. hahmon kai kerran, mutta me ei oikeastaan juteltu, eli kyseessä on melkein puhdas fb-ystävä (vähän samalla tavalla kuin Lettipitko ja Långstrump pitkään vain nukkui samassa pyjamassa ja keskusteli keskenään fb:ssä ja Kamelin kommenttiraidalla). Aiemmin mulla ei ookaan ollut tällaisia fb-kokemuksia, joten tilannetta voidaan kuvailla täydellisesti Elämykseksi.

Elämyskameli suosittelee
non-IRL-stalkkaus

Puutarhakaupunginosa helatorstaina

Espoo on vänkä paikka. Siellä on keskuksia enemmän kuin Vantaalla ja Berliinissä. Leppävaarassa mä oon käynyt ja Kivenlahdessa ja jopa mielikuvituksellisesti nimetyssä Espoon keskuksessa, mutta ekaa kertaa pääsin tutustumaan Tapiolaan tänään. Kyllä mä oon joskus käynyt jossain Tapiolan reunamilla, mutta se on vähän sama kuin sanoisi käyneensä Helsingissä, kun on käynyt Puistolassa. Tapiola oli hieno. Sen rakentmaisen aikaan betoni oli ilmeisesti uusinta uutta. Siellä oli samalla tavalla kulahtanut ostoskeskus kuin Pirkkalassa tai Nokialla, upea uimahalli ulkoaltaineen (sinne pitää joskus mennä!) ja vesiputous. Niin ja iso allas, jossa ui sorsia ja lokkeja! Siellä tuli tosi kotoisa olo. Jos ois pakko asua jossain Espoossa, niin mä asuisin Tapiolassa. Onneksi kuitenkaan siellä ei tarvitse asua, koska mä en haluaisi asua siellä. Mun asuinpaikassa pitää olla raideliikennettä. Mut koska ahkerat pikku espoolaiset on miettineet tätäkin niin eipä aikaakaan niin sinne pääsee kovilla oransseilla penkeillä istuen! Mut aika paljon saa vettä virrata Gardenin vesiputouksessa ennen kuin mä Espooseen muutan.

Handyman herkuttelee espoolaisjäätelöllä (sponsored by Homis)

Meillä on huomennakin lomaa. Minilomanen pääkaupunkiseudulla! Mä aion aloittaa vapaapäiväni käymällä Valtioneuvoston 21. joulukuuta 2006 säätämän asetuksen mukaisesti kohdunkaulan syövän seulonnassa, jonka määrättynä kustantaa kotikuntani Helsinki. Olen tietoinen siitä, että siihen osallistuminen on minulle täysin vapaaehtoista, mutta käytän tämän oikeuden tyytyväisenä siitä, että koska kunta huolehtii, minun ei tarvitse. Lisäksi aion mennä Handymanin kera bisneslounaalle VR:n johtoportaan kanssa ja käydä tutustumassa uuteen ystävään.

Elämyskameli suosittelee
naapurikunnat

Äiteinpäivä

Äitienpäivisin ja muutoinkin sukujuhlapäivinä on vaivalloista olla autoton. Meillähän tietty erityisongelmana on se, että molempien vanhemmat asuu ihan tässä pääkaupunkiseudulla ja luonnollisesti odottavat käyntiä. Kun molemmissa paikoissa pitää vielä hengailla ainakin se kaksi tuntia, niin matkoineen pitää äitienpäivään varata vähintään kuusi tuntia. Kauheen tehotonta viikonlopunviettoa tuommoinen. Tällä kertaa me päätettiin, että on meille paljon helpompaa käskeä niitä matkustamaan näkemään meitä. Sen vuoksi me varattiin äitienpäivälounaskattaus Töölönrannasta. Mukaan tilattiin Isi, Pikkusisko ja Lankomies, eli matkassa oli mukana kaksi äitiä, kaksi anoppia, yksi isä, yksi appiukko, yksi miniä, yksi vävy, kaksi kälyä, kaksi sisarta, kaksi veljeä, kaksi lankoa, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Silti riitti seitsemän hengen pöytä! Valitettavasti Ihq Diplomi-insinööriavomies ei päässyt mukaan, kun se oli krapulassa.

Mä en ollut selkeästi yhtään tarpeeksi stressannut tätä tilaisuutta, kun tajusin vasta eilen jostain Handymanin sutkautuksesta, että tällainen sukukokous voidaan tulkita tiedotustarpeeksi. Yritin sitten oikein tarmokkaasti jo heti alkuun tilata alkudrinkinkin, että ymmärtäisivät nyt vihjeestä. Valitettavasti mun alkudrinkki oli eri värinen kuin muiden (muut otti Proseccoa, mä Vadelma Royalin), joten haukansilmäiset jo luuli mun valinneen alkoholittoman vaihtoehdon. Päivänsankarit alkoivat jotenkin kierosti keskustella i'istään ja äideistään ja äidinäideistään ja isoäitituttavistaan ja vähintään törkeällä tavalla vihjailivat (tai eivät vihjailleet vaan suoraan sanoivat), että mummuksi pitäisi päästä ja pikaisesti. Kamalan ikävällä tavalla myös naapuripöytiin oli otettu kaiken maailman vauvoja ja lapsia mukaan. Onneksi nuoriso oli kutsuttu, joten mä pääsin saman tien delegoimaan lapsentekovastuun Pikkusiskolle ja Lankomiehelle (siis tahoillaan).

Handyman on alkanut näin kevään tullen taas juoksennella. Pari vuotta sittenhän se juoksi puolikkaan maratonin kelpo aikaan ja lumettomaan aikaan se on muutenkin juossut. Nyt se on jotenkin ihan järjettömästi innostunut: juoksee kolmasti viikossa työkavereiden kanssa 7-10(-14) km ja kerran viikossa yksinään megamatkan. Aiemmin megamatka on ollut 20 km, eilen sitä pidennettiin aina 31 km:iin saakka. Jos se ei pidä varaansa, niin joskus se vielä juoksee puolihuolimattomasti maratonin. Aika reipasta! Mä en juokse kuivalla maalla. Onneksi kuitenkin mäkin pääsen aloittamaan ulkoliikuntakauden huomenna, kun Uimastadion avataan taas talvitauon jälkeen. Hurraa!

Elämyskameli suosittelee
Bakerella, jonka tekemät leivontajutut on kyllä yltiösöpösiä

Mätis

Mulla on silmätulehdus. Sain jälleen sairaudelta näpäytyksen. Aiemmin oon pitänyt silmätulehduspotilaita aika lailla tyhjänvalittajina (mä pidän yleensäkin suurinta osaa ihmisistä tyhjänvalittajina), mutta onhan tää nyt aika inhottavaa. Ehkä tällaisessa limaismärkäisessä sidekalvontulehduksessa suurin ongelma on kuitenkin kosmeettinen - potilaat todennäköisesti pitää rähmivää lääkäriä epähygieenisempänä kuin rähmimätöntä (tää on mutua, aiheesta ei oo tehty riittävästi tutkimuksia). Toki ongelma on lähinnä mulla itselläni ennen kaikkea, koska en osaa laittaa itselleni silmätippoja. Mun tipat on vielä jotenkin kummallisesti yhtä aikaa rasvaa ja tippoja ja sit puoli naamaa kiiltää kun yksikään tipoista ei osu poskea lähemmäs infektiopesäkettä. Näköongelma on myös harmillinen, mutta onneksi mulla on kymmensormijärjestelmä handussa. Ei tänne tarviikaan mitään nähdä.

Handyman aikoo osallistua Töölönlahti Black Jackiin ja juosta koko Black Jackin (21 kierrosta, 44 km). Hyvänä vaimona mä tuen sen harrastusta osallistumalla itsekin, joskin aion nolosti tyytyä White Jackiin (10 km) ja vielä luuseristi kävellen. Mä oon varma että tuolloin sataa kaatamalla, mutta se ei haittaa, jos kengät ei vuoda. Mun kevätkengät nimittäin vuotaa ja se ärsyttää, kun varpaat on sateella ihan märät. Toinen juttu mikä ärsyttää on se, että sateella monista vanhoista busseista tulee vesi sisään siinä etupyörien kohdalla katosta ja penkit on märät. Mut se ei oo Töölönlahti Black Jackin vaan HSL:n syy.

Elämyskameli suosittelee
lämpimät jalat

Ambiance

Suurin osa kiinalaisista ravintoloista on koomisia paikkoja. Koko sisustus lautasliinoja myöten on selvästi ostettu geneerisestä kiinalaistukusta tai Tiimarista ja tunnelma on aika paperinen. Musiikkina soi joku yhdentekevä plimplom, jossa ei ole kuulijalle selvää, onko koko 25 min samaa biisiä. Ruokakin on standardoitua kuin Mäkkärissä ikään - Handyman on sitä mieltä, että kiinalaisten ravintoloiden ruokalistan lukeminen on typerää, kun joka paikassa on kuitenkin samat tarjoomukset. Yleensä tunnelman kruunaa seinällä oleva led-valotaideteos, joka esittää Niagaran putouksia. Mä kävin tänään Kallion parhaassa kiinalaisessa Ken Yaussa syömässä ja meinasi siinä mennä alkusalaatin perinteinen appelsiinilohkonpuolikas väärään kurkkuun, kun musiikkina oli plimplomin sijaan New Kids On The Blockin Step by Step. Edellisestä kuulemiskerrasta on varmaan 17 vuotta. Huomasin kyllä, etten vieläkään tiedä, mitä siinä oikeesti sanotaan, kun mieleen on painunut vain tuolloin 7-vuotiaan Pikkusiskon sanoitus "Step pai step / uu peipii-i-ii / kana ketsuppi hampurilainen". Muitakin biisejä tuo sanaseppo sanoitti, esim. henkilökohtaisen suosikkini "Tanssi lambadaa / lambada on hyvä taa-ans-sii-i-ii".

Handyman on mystinen mies. Yleensä se inhoaa kaikkea mainstreamia kuten esim. hyväntuulisuutta, polkupyöräilyä ja perhe-elämää. Toisaalta se on joka juhannus haikeena, ettei taaskaan päästy menoliikenteeseen, kun siellä pitäisi olla kun kerta muutkin on. Kun se eilen kuuli, että jälleen on elintarvikealan lakko alkamassa, niin heti piti lähteä intopinkeenä koohottaan lähikauppaan hamstraamaan maksalaatikkoa, pinaattilettuja ja limsaa. Valitettavasti muut oli ehtineet ensin eikä siellä ollut mitään hamstrattavaa, mistä Handyman surustui kovasti. Eikä se pääse menoliikenteeseenkään, kun juhannuksena on meillä bileet!

Elämyskameli suosittelee
pikkusisarusten nolostuttaminen

Ikäliisa

Mä kuuntelen yleensä musiikkia ollessani yksin liikekannalla esim. liikennevälineissä tai kahviloissa, koska mun mielestä muiden ihmisten keskustelut on yleensä aika kammottavia. Valitettavasti Handymanin seurassa ollessa pitää olla seurallinen eikä saa kuunnella musiikkia. Toisaalta Handyman ei myöskään juuri juttele suurempia, jos me jotain odotellaan (esim. ratikan saapumista perille), niinpä mä altistun muiden ihmisten jollotukselle. Viime viikolla mä kuulin poikkeuksellisesti ihan hauskan keskustelun: pari kaksikymppistä naista päivitteli ärsyyntyneinä, kuinka he olivat käyneet baarissa pari päivää aiemmin ja tosi vanhat, jotain kolmekymppiset ikäliisat oli pilanneet tyttöjen illan. Että olivat viitsineet tulla sitten baariin ja jopa laulamaan karaokea, vaikka olivat niin tosi vanhoja. Vähänpä tyttöset tiesivät, että mä oon paljon mieluummin kolmekymppinen kuin kaksikymppinen eikä tää oo ees arvon kieltämistä. Mä tykkään siitä, ettei tarvii käydä tenteissä ja on rahaa. On myös kivaa olla naimisissa ja kehdata tykätä olla kotona. Mä oon ylpee ikäliisa!

Meidän robotti-imuri on päässyt paremmille imurointimaille. Siinä on ollut akku sökönä jo kauan niin, että se joutui tekemään 45 minuutin rundiaan varten 3-4 latauskeikkaa. Handyman on kylmäsydäminen ja vei sen robottien hautuumaalle Robokeskukseen ja toi sen sijaan hasardin harjaajan, uuden Roomban. Sen paketti on vielä lattialla ja julistaa iloisena "Less chores. More life." Mä luulen, että opin vielä tykkäämään hasardista harjaajastakin.

Elämyskameli suosittelee
ikääntyminen

Päärynä

Mulla on käynyt parin viime viikon aikana poikkeuksellisen monta raskausongelmaista pariskuntaa vastaanotolla. Normaalisti niitä on ehkä kaksi vuodessa, nyt kolme kahdessa viikossa. Tää on johtanut siihen, että mun on pitänyt kirjoittaa ja ajatella hedelmällisyydestä paljon. Tää on vaivana mun mielestä tosi ikävä, koska se aiheuttaa kovasti murhetta, surua ja ahdistusta kärsijöilleen ja vaikuttaa myös näiden itsetuntoon erittäin raskaasti. Jotenkin tähän ahdistuksen aiheeseen mun on helppo samaistua, vaikka mun lapsettomuus on (Handymanin) oma valinta. Mulla on kuitenkin ongelma ton sanan kanssa. Mä en osaa suhtautua hedelmättömyyteen tarpeellisella vakavuudella, koska sen sanan kuullessani mä ajattelen aina päärynöitä. Alkuun se oli alitajuntaista ja nyt kun mä sen tajusin tässä muutama päivä sitten, näen mielessäni aina ison päärynän, kun hedelmä/llisyydestä tai -ttömyydestä on puhe. Se on muutenkin pöljä sana, koska ei se lapsi oo oikeasti mikään rakkauden hedelmä vaan ihan ihminen vaan.

Me vietettiin vappuaatto Katjnin ja Homiksen muutossa. Koska mä en oo hyvä kantamisessa, keskityin huimailun ohella tyhjentämään tavaroita kaappeihin. Valitettavasti siis Katjn ja Homis eivät todennäköisesti vielä kuukaudenkaan päästä löydä mistään sauvasekoitinta tai leivinpaperia, koska mä oon piilottanut ne. Handymanin mä annoin armeliaasti kantoavuksi, koska kantaminen kuuluu sen ydinosaamiseen. Lisäksi se osaa ähkiä uskottavasti ja on siis haluttu hahmo missä tahansa muutossa.

Elämyskameli suosittelee
muiden ihmisten keittiöiden järjestely