Ruotsalaisten helvetti

Långstrumpin muutto lähenee ja senpä vuoksi on jälleen valjastettu laina-hatchback Ikean-matkalle. Toissapäivänä oli tarkoituksena löytää PAX-vaatekaappijärjestelmä ja pienempää tarpeellista. Långstrump oli jo etukäteen suunnitellut PAX-kokonaisuutensa ja tarkoitus oli vain keräillä tarvittavat osat ja antaa sitten koko kaappi kotiinkuljetettavaksi. Kunpa se olisikin ollut niin helppoa. Mentiin makuuhuoneosastolle tekemään tilaus. Siellä ilmoitettiin, että yksi suunniteltu osa on poistunut valikoimista. Tätähän ei millään tietokoneohjelma olisi voinut ilmoittaa (kuulemma ohjelma oli kyllä ymmärtänyt, ettei osaa enää ole, koska oli hinnoitellut sen 0 euroon). Seuraavaksi meidän piti "keräillä" osat itsepalveluvarastosta. Siellä huomattiin, että toki 52 kg:n runkoja ja 15 kg:n ovia oli hyllyssä runsain mitoin (kukapa niitä olisi jaksanut sieltä kotiin kantaakaan?) mutta hyllytasoja oli 10:n sijaan vain 4 kpl. Tätä tietokone ei ollut havainnut. Kun kysyttiin näitä lisää, vastaus oli että eioo. Toivottiin sitten, että jospa maksettaisiin vähän enemmän ja arvon Ikea-ammattilaiset voisivat poimia poimintapalvelulla kaiken. Computer says no. Ei voi poimia sellaista jota ei ole. No voisiko poimia vaikka ylihuomenna? Computer says no. Rouvien sopii tulla ensi viikolla uudelleen! Annettiin sitten niiden poimia painavat tavaransa itse ja luovutettiin hyllytasojen suhteen.

Tänään mentiin uudelleen Ikeaan, tällä kertaa Glomsiin. Långstrump oli jo etukäteen varmistanut, että pirun hyllylevyjä on siellä 52 kpl. Kun päästiin itsepalveluvaraston Hyllyn 3 Paikalle 7, nähtiin että siellä on 14 levyä. Hurraa! Lastattiin (niin) nopeasti (kuin pystyttiin) tarvittavat 10 levyä koriin ja olikin noin minuutista kiinni että ne saatiin! Samalla hyllyllä oli nimittäin ruotsia puhuvat isä ja tytär, jotka olivat valitsemassa tyttärelle ihanaa PAX-kokonaisuutta. Kun olivat saaneet rungon ja ovet lastattua, oli strömming tarttua kurkkuun, kun hyllylevyjä olikin liian vähän Burberryille. Vähänpä parivaljakko tiesi, että tuskalla tulee PAX-vaatehyllykokonaisuus hankittaman!

Mä oon ihan fiiliksissä hiirenkorvista! Eilen käytiin oikein kunnolla niitä ihastelemassa eri puolilla Helsinkiä ja toki vähän Vantaallakin äitienpäivän kunniaksi. Vihreä sopii ulkoilman väritykseen niin hyvin!

Hiirenkorvainen puu Kuntatalon edustalla

Psykedeelinen vaali(?)mainos uuden kämpän alakerrassa

Kotivaakutus (vaak!)

Mä kävin eilen vapaapäivän kunniaksi päivittämässä vakuutusturvaa, jotta olemme suojatut, vaikka kotipaikka muuttuukin. Vakuutusmyyjä oli keski-ikäinen Gunnevi, joka tuli töihin noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun etukäteen sopimamme aika oli alkanut. Gunnevi oli selvästi sellainen ihminen, jota ahdistaa hiljaisuus, koska kun meillä sitten oli viitisen minuuttia "tyhjää" aikaa sillä aikaa kun hän yritti saada tietokonetta päälle, oli hänen koko ajan höpöteltävä sitä sun tätä. Kun sitten päästiin asiaan ja selitin ongelman ytimen ja oli kerätty kaikki oleelliset tiedot (lähinnä uuden kämpän pinta-ala ja postinumero), oli Gunnevi onnesta soikeana, kun vakuutusmaksu pienenee! Vanhan kämpän vuosimaksu oli 83,44 e ja uudessa samalla vakuutusturvalla vain 81,32 e! Mä olin varmaan vähän epäkohtelias tai en sitten vain ymmärtänyt omaa parastani, kun en osannut iloita tästä kahden euron säästöstä yhtä paljon kuin Gunnevi. Sen sijaan pyysin omavastuun korottamista, millä saikin 20 euron säästön. Gunnevi oli kyllä huolestunut siitä, että meillä on vain suppea kotivakuutus ja hän kovasti suosittelisi laajempaa turvaa. Kun mä kysyin, että mikä ero tässä sitten olisi, vastaus oli niinkin vakuuttava kuin että jos pakastin hajoaa, kattaa suppea turva vain pakastimen mutta laajassa turvassa maksetaan myös sisällöstä! Eikä oo kuin 15 euroa vuodessa lisää! Kieltäydyin melko kauniisti.

Vaakutuskauppojen jälkeen mentiin Långstrumpin ja siskonsa Ipanan kanssa uimaan! Tai siis vesijuoksemaan. Uimastadion on kyllä aivan mahtava paikka, siellä pääsee samoin tein upeaan 50-lukulaiseen fiilikseen ja on aivan eri asia uida pää ulkoilmassa kuin jossain Töölön uimahallin 25-metrisessä altaassa. Lisäksi mun mielestä on kivaa, kun isossa altaassa ei oo matalaa päätä, koska matala pää sekoittaa vesijuoksurytmin.

Illalla koettiin kauhunhetkiä, kun Maisa-kisu oksensi rajusti partsille muutaman kerran. Mä olin ihan paniikissa, koska mulla ei oo minkäänlaista tietoa siitä, onko kisun oksennus yhtä hyvänlaatuinen vaiva kuin ihmisen vai tarkoittaako se automaattisesti jotain munuaisten vajaatoimintaa tai kuolemaa. Huonovointisuutensa jälkeen kisuparka oli ihan vetämättömissä ja uupunut. Yöllä jo Maisa-kisu piti mulle ja mun kipeälle kurkulle seuraa ihan normaalisti kehräten ja tänään aamulla se on jaksanut jo paitsi hyökätä toistuvasti raapimapuun palloa vastaan, myös tapella Siirin kanssa kiukkuisesti. Tautipelko on toivottavasti ohitse.

Mun on pitänyt jo kuusi vuotta ommella Marimekon pyyhkeisiin ripustuslenkit. Puoli vuotta sitten aikomus nousi jo niin korkeisiin sfääreihin, että hommasin erivärisiä kanttinauhan pätkiä ja jopa niihin sopivaa lankaa, mutta tekemättä on jäänyt. Enääpä ei tarvitsekaan, koska Itiksen Prismasta löytyi aivan mahtava ja toimiva tuote, pyyhenipsukat. 50 senttiä kappale! Bargain!

Siiri on ottanut tavakseen iltaisin ja joskus muulloinkin maukua surullisesti kaikkien suljettujen ovien edessä kuin ne olisivat unohtuneet meiltä kiinni. Näitä ovia on kaksi: ulko-ovi ja kodinhoitohuoneen ovi. Usein mau'untakonsertti ajoittuu juuri siihen hetkeen, kun valot on sammutettu ja ihmisväki on suloisella unen twilight zonella. Ääni on todella surkea ja aika raivostuttava. Etenkin Handymanin se saa outoon epävakauden tilaan ja Handyman yrittää tehdä kaikkensa, että ääni loppuisi, esim. ruikkia kisuparkaa suihkepullolla. Mä antaisin mieluummin olla. Kyllä se jossain vaiheessa oppii.

Asunnoton

Nyt ollaan käytännössä katsoen asunnottomia. Tänään myytiin kämppä (onnistui! Hurraa!!) ja omistusoikeus siirtyi samalla ostajille. Uuden kämpän omistusoikeus siirtyy meille vasta 15. päivä eli nyt asutaan toisten maalla vielä pari viikkoa. Onneksi kaupat syntyivät, ostajat alkoivat ihan mahdottoman marisevaisiksi vielä viime tingassa - toissapäivänä olivat ilmoittaneet välittäjälle, että haluavat tinkiä hinnasta vielä 300 euroa, koska taloon on kenties tulossa remontti. Handyman oli suoraselkäinen ja jämäkkä ja sanoi, että nyt meni liian pitkälle. Ostaja oli tähän suostunut ja maksoivat nyt sitten koko hinnan. Hyvä niin.

Unohtuikin melkein raportoida ensimmäiset vauvauintikokemukset! Kolme päivää sitten käytiin siis Porkkiksen ja Kummitytön kanssa ekaa kertaa vauvauinnissa. Me oltiin toki kaikki naisten pukuhuoneessa, mikä herätti aavistuksen kiinnostusta muissa äideissä. Sen verran hermostuneita oltiin, että kerrottiin asianlaita ikävän heteronormatiivisesti. Kummityttö vaikutti tykkäävän uimisesta oikein hyvin ja oli kyllä hurjan söpösen näköinen vaaleanpunaisessa lahkeellisessa muumiuima-asussa. Hän jaksoi oikein hienosti parikymmentä minuuttia, mikä on ensikertalaiselle oikeinkin sopiva aika. Ehkä ensi sunnuntaina jo koko puolituntinen! Kotimatkalla tavattiin aamuauringossa paistatteleva naisspurgu, joka alkoi voivotella Kummitytön pienuutta ja ihanuutta ja sanoi moneen kertaan varsin teatraalisen eleen kera "Tervehdin Teitä kunnioittavasti!" Ihan mahtava tyyppi.

Kisut on olleet kiltisti. Karvaa on toki joka paikassa, mutta mitään suureellisia yökonsertteja tai sohvanraapimisia ei ole pariin yöhön harrastettu. Kisut ovat ottaneet rennosti. Maisa pääasiassa lokoilee lattialla, tuolilla tai sohvalla sekä puhdistaa turkkiaan. Kun Maisa tuntee tarvitsevansa vähän hellyyttä silittelyn ja rapsuttelun muodossa, se käy kyljelleen ja näyttää anovalta. Maisa osaa myös leikkiä pallolla ja leikkiikin mielellään tönimällä palloa tassullaan tosi söötisti! Siiri on ottanut rapsutteluhalussaan Maisaa suoremman lähestymistavan ja ihastuttaa hoitoisäntäväen hakeutumalla syliin ja kehräämällä valloittavasti. Etenkin Handyman on tästä aivan myyty ja antaa vaikka ruokansa jäähtyä, kun ei henno nostaa Siiriä pois.

Maisa paistattelee päivää partsilla

Siiri perehtyy The Economistiin

Taas uusi työ

Uudenmallinen viikkorytmi alkoi tänään (taas). Touko-kesäkuun ajan olen Kanta-Hämeen maakunnassa pienen pitäjän terveysasemalla ma-ti ja suuren kaupungin itäisellä ghettoterveysasemalla ke-to. Perjantait pidän "vapaata" (joskin Handyman on jo monelle vapaaperjantaille buukannut mulle vaihtoehtoista tekemistä). Tänään oli eka päivä uudessa työpaikassa. Sinne ajaa äidin autolla tunnin, mikä on ihan kivaa vaihtelua, saa kuunnella radiota työmatkalla. Ihan perustyötä. Mikäs siinä. Pitkästä aikaa (2,5 vuotta sitten viimeksi) pidin neuvolaa. Tuntui jotenkin typerältä "neuvoa" siellä 13. kertaa raskaana olevaa, joka teki 11. lastaan. Oli sillä joku kysymyskin raskautta koskien. Mikä minä olen sille vastaamaan, vaikka luvut ei jääneetkään kesken?

Kisut on heittäytyneet pähkähulluiksi. Viime yönä Siiri piti mau'untakonserttia pikkutunneille ja jompikumpi sävelsi ja esitti konserton kahdelle paperipussille. Muutenkin nukutti huonosti, kun jännitti niin kovasti. Lisäksi Maisa on nyt varistanut puolet turkistaan sohvalle ja molemmat ryhtyneet innokkaasti kynsimään sohvaa verille. Ja niin kuin mulle luvattiin, ettei ne oo ikinä mitään raapineet eivätkä raavi! Mä oon yrittänyt pitää jöötä kisuille, mutta ei ne tunnu uskovan. Toljottavat vain patentoidulla saatanaako tuijotat -katseella julkeasti takaisin eivätkä sano mitään.

Sohva Maisan karvakäsittelyn jäljiltä

Handymankin on vähän jo kyllästynyt sohvasikailuihin ja osti raapimapuun. Mun ohjeet oli, että alle puolimetrinen ja halpa. No se on yli puolimetrinen ja keskihintainen. Mutta kisut älysivät melko lailla saman tien, että mihin se on tarkoitettu ja jos se estää sohvan täystuhon, niin se on joka pennin arvoinen.

Maisa raapimapuun kimpussa

Siiri ja raapimapuu. Parin totuttelukerran jälkeen Siiri tajusi, että sitä voi raapiakin.

Nyt sataa vettä, upeaa! Mä oon odottanut tätä jo monta päivää. Nyt tulee vihreää, sanokaa minun kirjoittaneen blogiin. Kisut on ihan ymmyrkäisinä sateesta: Maisa kurkkii partsilla ja Siiri yrittää kovasti nähdä jotain kapeaikkunalautaisesta ikkunasta. Höhlä, miksei se nouse leveälle ikkunalaudalle katselemaan?

Toim. huom. klo 7:44. Ei satanut kuin vartin eikä sitäkään kunnolla. Ei tuu vihreää, ei.

Lääkinnällisiä toimenpiteitä lauantai-illan ratoksi

Siirin ja Handymanin yhteiset silmätippatuokiot ovat jälleen muuttuneet molempien osanottajien toiveiden mukaisesti useiden minuuttien mittaisiksi juoksutuokioiksi. Tai siis Siiri juoksee ja Handyman ryömii perässä rekkamiehen hymy leveällä. Kukapa ei haluaisi nähdä tästä pitkää videota?

Päiväuniaika

Auringon pitäisi muka piristää. No eipä piristä. Meilläkin on täällä kaikki ihan nukkuneen rukouksia tässä iltapäivästä. Mä oon yrittänyt ainoana majakkana pysyä hereillä, että ei sitten kukututtaisi illalla puoleenyöhön, mutta se on pirun vaikeaa, kun muu väki on kohtuullisen väsyneen oloista:

Maisa vetää hirsiä keittiössä

Handyman vetää hirsiä makkarissa, reipas oli juuri tullut lenkiltä!

Siiri heräsi kameran räpsähdykseen, kun Maisan kuvaa otettiin. Tämän jälkeen Siiri hyppäsi Handymanin jalalle ja vaati silitys- ja kyhnytyspalveluja venytellessään

Toistaiseksi kisujen aikaansaama tuho on ollut pienimuotoista. Toki siis hiekkaa on joka paikassa. Sukanpohjat on ihan valkoiset ja jos kävelee ilman sukkia, niin tulee ällöttävä olo, kun jalat on ihan rutikuivat sen hiekan imiessä mun huolellisesti jalkavoiteella lisätyt kosteudet jalkapohjista. Joskus mä oon oikein kateellinen ihmisille, joiden jalat hikoavat sen takia, että kuiva jalka tuntuu tosi inhottavalta. Yleensä kuitenkin ymmärrän iloita siitä, että mun jalat eivät hikoa.

Tänään me käytiin aamusta Stockalla aamupalalla. Haluttiin myös käydä katsomassa vaatetelineitä (ei juuri tuota, mutta ajatuksena samanlainen) ja fatboy-raheja, koska ollaan vähän tällaisten hankintaa suunniteltu uuteen asuntoon. Käytiin Formverk-kaupassa ja se olikin ihana paikka! Tällainen design-wannabe löysi sieltä hurjan paljon katseltavaa ja nyperrettävää. Onneksi mä oon kuitenkin sisäistänyt sen, että less is more enkä siis halunnut ostaa sieltä mitään. Formverkin jälkeen käveltiin Design Forum Finlandin ohi ja käytiin vielä tutustumassa sielläkin erilaisiin omituisiin tuotteisiin ja Vuoden huiput -näyttelyyn, joka toki oli mielenkiintoinen.

Sitten tuli turmio. Oltiin vähällä kävellä For Runners -kaupan ohi, mutta Handyman halusi käydä katsomassa jänniä varvaskenkiä. Siellä oli erittäin asiantunteva myyjä ja ennen kuin oikein ymmärsinkään, Handyman oli ostanut yhdet varvaskengät, minä toiset ja (suuri häpeä tähän) minä vielä eriskummalliset keinulautapohjaiset sandaalit. Ne oli kyllä oikein hyvät, mutta missä mä niitä kehtaan käyttää?! Myös ne varvaskengät oli ehkä vähän omituiset. Mä oon piiskannut itseäni koko päivän nyt näistä harkitsemattomista (ja pöyristyttävän kalliista) kenkäostoksista ja surrut raha-asioitani. Jossain vaiheessa Handyman yritti ilmeisesti lohduttaakseen todeta, että mun taloudelliset vaikeudet ovat jossain määrin relatiivisia ja tästähän mulle tuli vain kaksinkertainen syyllisyys. Itseäni muistuttaakseni aion käyttää näitä rumia ja hankalia kenkiä koko kesän. Siinäpä opin.

Varvaskengät, voi surku!

Elämää kisualueella

Lainakisut saapuivat toissayönä. Nyt ne hiippailevat täällä day and night. Mä osaan jo molempien nimet ja tunnen vähän niiden luonteita. Maisa-kisu on hyväntuulinen ja rauhallinen, pitkäkarvainen kisu, joka kävelee perässä ja toivoo rapsutuksia. Siiri-kisu on varautuneempi, epäluuloisempi ja lyhytkarvainen kisu, joka pinkoo saman tien pois, jos ihminen yrittää tulla edes paria metriä lähemmäs. Suurimman osan ajasta kisut hommaa ihan omia bisneksiään eikä oo juurikaan keskenään kontaktissa. Siiri on queen bitch, joka silloin tällöin voi käydä vähän tönimässä Maisa-kisua, jos jokin ketuttaa. Molemmat katselevat mielellään ikkunasta ulos, Siiri-kisu ihan erityismielellään. Toki näistä Siiri on se, jolle pitää laittaa silmätippoja. Pari ensimmäistä tippakertaa olivat riemukkaita, kun Siiri juoksi ympäri kämppää mahdollisimman ahtaasta paikasta toiseen ja Handyman ryömi perässä. Valitettavasti tänään tipanlaitto meni jo ihan hyvin kuulemma. Tylsää.

Maisa-kisu muikeena

Siiri-kisu vaanii saunassa

Mä oon kyllä jo ihan tottunut tähän kisuiluun. Ainoa rassaava asia on se, että hiekkaa ja Maisan karvoja on joka paikassa. Mä en tiennyt olevani lattian siisteydestä kohkaava ihminen, mutta selkeästi tämä asia vaivaa. Mä oon jo melkein myötämielinen kisun hankintaa kohtaan, mutta toi hiekkashow pitäisi jotenkin selvittää. Ja mua pelottaa tässä kisuasiassa sekin, että jos ottaisi yhden, niin alkaisiko Handyman saman tien vaatia toistakin?

Asuntokauppatilanneraportti

Tänään piti myydä asunto. Mä olin jo etukäteen perunut tältä iltapäivältä potilaita (huom. siis varautunut etukäteen!), koska eihän noita pankkiasioita saa ikinä hoidettua virka-ajan ulkopuolella. Mä menin sovittuun pankkiin ja olin siellä jopa parikymmentä minuuttia etuajassa. Pankissa odotellessani Handyman soitti että missä mä oon ja kun sille selvisi, että perillä jo, niin se suuttui. Turns out autopaikan osakekirjan olisi pitänyt olla paikan päällä ja se olikin kotona. Tästä asiasta mulle suuttuminen oli ehkä vähän epäreilua, kun mulle ei ollut koko asiasta edes mainittu - pitäiskö mun tosiaan ymmärtää etsiä jotain osakekirjoja, joiden säilytyspaikkaa en tiedä ja joiden tarvetta ei mulle ole mitenkään kerrottu?

Kellon lähestyessä kolmea aloin ihmetellä, kun ketään ei ole paikalla. Soitin Handymanille, että oonhan mä oikeassa pankissa. Olin toki, mutta Handyman oli Vuosaaressa hakemassa sitä pirskatin osakekirjaa. Välittäjä tuli juuri, ostajan edustaja oli myöhässä. Siinä Handymania odotellessa välittäjä ehdotti, että tarkastetaan asunnon osakekirja. Elämäänsä kyllästynyt pankkitoimihenkilö sanoi että selvä, tarkastetaan vain, kaivakaa kuvetta. Seuraavaksi selvisi, että osakekirja ei suinkaan ole paikalla vaan meidän pankin holvissa, mistä se olisi pitänyt tilata. Välittäjä oli vähällä saada slaagin tässä vaiheessa ja selitti moneen kertaan, että hän on ainakin osuutensa tehnyt käskiessään Handymania tilaamaan sen osakekirjan. Handy saatiin puhelimen päälle ja sitten selvisi, että tuo oli unohtanut koko jutun. Tässä vaiheessa kävi mulle aika selväksi, että reisille meni koko kaupantekotilaisuus. Handyman vielä yritti saada yhteyttä meidän pankkiin että oisko sieltä ehditty millään tuomaan se osakekirja naapuripankkiin niinku NYT mutta eihän se onnistunut, kun se sijaitsee jossain bunkkerissa kaukana Hakaniemestä. Eipä siinä sitten muuta kuin kalenteria selaamaan ja uutta aikaa varaamaan. Ainoa sopiva aika oli sitten viikon päästä vielä aiemmin kuin tänään. Sehän tarkoittaa toki sitä, että mä joudun siirtämään vielä enemmän potilaita ajalta toiselle, mikä ei oo kuulkaa helppoa. Kaikki Handymanin tyhjän pään tähden.

Iloisempiin asioihin: taas syntyi tyttö lähipiiriin! Missing Link sai vaimoineen vauvan viime viikolla. Handyman menee tänään varpajaisiin ja todennäköisesti tyhjentää jo ennestään tyhjää päätään vielä lisää. Seuraavaan kauppatilaisuuteen se todennäköisesti unohtaa jo itsekin tulla.

Yhtiökokous

Tultiin juuri taloyhtiön yhtiökokouksesta. Handyman oli ihan tulessa ja herkkänä, koska sehän on ollut tän taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja siitä lähtien, kun tällä taloyhtiöllä on ollut oikea hallitus ja sillä puheenjohtaja. Nyt sitten Handyman luopuu tästä toimestaan, koska a) se on ihan paska homma ja b) me muutetaan pois täältä eikä olla enää osakkaita. Kokous meni ihan mukavasti, mummot oli aika herttaisia. Ainoa tunnelman latistaja oli kokouksen lopussa Handymanille mäkättämään tullut nuori nainen, joka halusi marista jostain pari vuotta sitten ostetuista tuoleista että kuinka ne voivat olla niin kamalia ja kalliitakin varmaan olivat ja nyt pitää saada kirjallinen selvitys niistä mööpeleistä. Handy siihen vain, että sorry love, ne ei oo julkista tietoa. Pus! Mutta tietysti sitä ottaa nyt päähän, että pitikin tulla nurisemalla pilaamaan hyvä fiilis.

Vähän on nyt masu kipristeleväinen, koska huomenna myydään tää asunto. Klo 15 on treffit Hakaniemessä ostajien edustajan kanssa. Ne meidän ostajathan ei siis ole edes ikinä nähneet tätä kämppää, kun olivat lähettäneet jonkun broidin tätä katsomaan ja nyt kaupoille tulee jommankumman isä. Ne on kyllä aika hermoheikkoja, kun esim. halusivat muutoksia kauppakirjaan: jos myyjästä johtuvasta syystä muutto viivästyy, niin myyjän pitää maksaa ostajalle 1000 euroa viikossa. Alun perin kauppakirjassa oli 800 euroa. Siis aivan järjetön marina ja ihan kuin se 200 euroa jotenkin nopeuttaisi meidän muuttoa! No eipä tarvii meidän asua niiden kanssa samassa taloyhtiössä, hyvä onkin.

Kisut siirtyivät yhdellä päivällä ja tulevat vasta huomenna. Tähän mennessä on selvinnyt, että ne syövät vain kastikeruokia, toiselle kisulle pitää laittaa silmätippoja kolmasti päivässä ja toisen takakarvoihin tarttuu tavaraa hiekkalaatikkokäyntien jälkeen. Eivät kuulemma riehu öisin tai kaada kukkia, mutta uskon vasta kun näen. Se mua hirvittää, että niiden mukana tulee kynsisakset joita voi "ehkä" tarvita. Mä en osaa ees omia kynsiäni leikata kunnolla! Voi kamala.

Leninin mestoilla

Mä oon monta kertaa kuullut puhuttavan Lenininpuistosta mutta sen tarkka sijainti on ollut mulle aika epäselvä. Tänään otin härkää sarvista ja tutustuin ihan kartan ja Wikipedian avulla sen sijaintiin. Paikka vaikutti Wiki-kuvien perusteella ihastuttavalta ja lähdettiin sinne iltakävelylle. Toki vielä ei ole lehtiä puissa, mutta silti se oli tosi viehättävä paikka ja on kyllä tällä näkemisellä Helsingin ihanin puisto. Ja mikä parasta - se on ihan tulevan kämpän vieressä!


Tänään päivälläkin käytiin pienellä kantakaupunkikävelyllä tarkastamassa, onko tulevassa kotitalossa summeria tai ovikoodia. No ei ole kumpaakaan, mikä on ehkä vähän nihkeetä, mutta eiköhän tästä järkytyksestä selvitä. Vieraiden pitää sitten vain soitella että tullaan avaamaan. Tällä matkalla Kameli löysi keitaan! Melkein elämyskeidas. Pitää varmaan mennä, sekin on ihan tulevan kodin vieressä!


Aika lailla nää päivitykset liittyy nyt muuttoasioihin, mutta kun muuttoon ei ole enää kuin kolme viikkoa! Ihan himputin jännää. Perheen logistikko on suunnitellut muuton aikataulun ja muuttoapu on värvätty. Pakkaaminen aloitetaan vasta pari päivää ennen muuttoa, kun laatikot tulevat. Ei tuu varmaan ees kiire, koska meillä ei oo kovin paljon tavaraa, joka ei jo olisi Orthexin laatikoissa kiitos Handymanin järjestelyvimman. Tällä hetkellä jännittää ehkä eniten, että minkälaisen vessan kaapin sitä ostaisi ja että minkälaiset hyllyt vaatehuoneessa on. Ja että onko siellä todellakin mikro. Ja tietty se, että viikon päästä alkaa paitsi vauvauinti, myös uusi työ! Mutta se ei oo muuton vika.

Poistukaa rauhallisesti muille sivuille, täällä ei ole mitään nähtävää!

Kameli on häpeissään hitaasta päivitysfrekvenssistä. Syy tähän on rehellisesti se, ettei mitään ole tapahtunut eikä tällaisessa tilanteessa blogisuoni syki. Kiinnostavin sattumus tällä viikolla oli kiukkuinen naapuri, joka soitti mun kännykkään muutama päivä sitten vaatien saada taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Handymania langanpäähän. Sain aika tovin selittää naiselle, että Handyman ei ole tavoitettavissa tässä numerossa vaan on paljon parempi soittaa hänen omaan puhelinnumeroonsa, jonka rouva oli myös saanut numeropalvelusta. Kesti jonkin aikaa saada naista ymmärtämään, että minulle ei todellakaan kannata marmattaa, koska en tiedä taloyhtiön asioista yhtään mitään ja kiinnostaa vieläkin vähemmän.

Olin selvästi erheessä luullessani, että kevät alkoi jo pari viikkoa sitten. Vaikka terminen kevät alkoi näillä seuduin tänä vuonna jo 29.3.09 eli samana päivänä kuin keväästä ensimmäisen kerran vouhotin, puuttui tuolloin oleellisia keväänmerkkejä katukuvasta. Katupölyä ei juuri ollut, Handyman ei niiskuttanut siitepölyallergiaansa eikä missään ollut vielä tepastelevia spurguja. Tällä viikolla olen kiinnittänyt erityistä huomiota spurgujen tallustelutaipumukseen. Jokaisella vuosaarelaisorrella istuu useita spurguja, kuten talvellakin, mutta nyt nämä hymyilevät ja paistattelevat päivää. Lisäksi joka kadulla tepastelee 1,5-vuotiaan tahtia kädet selän takana sänkinen spurgu. Samat kaverit jättävät tulematta terkkariin, koska kuka sitä keväällä sairastaisi. Näin keväällä voisi melkein ryhtyä spurgufaniksi, koska nehän on ihan mukavia.

Handyman on luvannut työkaverilleen, että sen kaksi kisumisua voi tulla meille kahdeksi viikoksi hoitoon. Tulevat ensi viikolla. Mua on jännittänyt tää asia jo 1,5 kk, koska mä en tiedä kisuista yhtään mitään. Toisella on kuulemma silmätulehdus ja sille pitää laittaa tippoja. Wtf?! Mä en osaa laittaa edes Handymanille silmätippoja, hädin tuskin itselleni. Handymanin mukaan kissa pitää kietoa pyyhkeeseen tippojen tiputtelun ajaksi. Mä en uskalla jättää niitä yksin kotiin, kun nehän varmaan raatelee koko kämpän ja kamaan me ollaan just muuttamassa täältä pois! Ei tätä ehdi korjata siksi kun uudet muuttaa jos täällä on jotkut villipedot riehuneet. Handyman suhtautuu tähän ihan naureskellen ja selittäen, että ne on hyvinkasvatettuja kisuja, mutta ei hyvä kasvatus takaa sitä, etteivät ne menisi paniikkiin vieraassa paikassa. Mä suhtaudun tähän erittäin epäilevästi ja negatiivisesti, mutta silti ne on nyt tulossa. Ja Handymanistahan ei saa mitään tukea tällaisissa asioissa - kello on nytkin 19:14 perjantai-iltana ja se on vielä töissä! Voi minua poloista!

Asuntobisnekset

Maaliskuun alussa roihahti asuntokuume. Tuolloin en kuitenkaan uskonut, että se olisi johtanut mihinkään. Hyväksi onneksi kuitenkin tuo oli tarttuvaa laatua ja hiljalleen alkoi Handymankin miettiä muuttoa. Kuume nousi toiseen potenssiin, kun netistä löytyi täydellinen asunto täydellisestä paikasta. Laitettiin Vuosaari myyntiin ja apokalyptisestä lamasta johtuen tarjouksia tuli vasta 2 vrk ensinäytön jälkeen. Tarjous on hyväksytty ja kaupat tehtäneen viikon päästä. Uudesta kämpästäkin meidän tarjous hyväksyttiin, siitä kaupat tehdään huomenna. Ehdittiin kahden asunnon loukussakin olla nelisen tuntia. Sellainen tilannehan on tosi vaarallinen näin lama-aikaan.

Innostus on huipussaan. Muuttopäivää ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta eiköhän se jonnekin tuonne toukokuun puoliväliin järjesty. Samoihin aikoihin saadaan aloitettua uusia harrastuksia - sunnuntaiaamuisin idässä alkaa vauvauinnit Porkkiksen ja Kummitytön kanssa ja muina soveltuvina päivinä vesijuoksu Uimastadionilla Långstrumpin suvun kanssa. Aika märkiä harrastuksia.

Handymanin siivouskoulu

Handymanilla on tapana usein puuhaillessaan sitä sun tätä (esim. siivotessaan, kenkiä lankatessaan, renkaita vaihtaessaan, hyllyjä järjestellessään tms) selostaa toimintaansa kuvitteelliselle yleisölle. Tänään on Kameli&Handyman-householdissa ollut mahtava Handymanin selostuspäivä, koska on ollut niin paljon siivottavaa. Poikkeuksellisesti hän antoi myös luvan kuvata eteissiivousselostuksen videolle Blogistaniaa varten. Hyviä vinkkejä kodin ongelmakohtaan!

Slapstick

Mun elämä on huonoa slapstick-komediaa. Eilen oli koko päivän jotenkin nuivee olo. Aamusella tutustuttiin tekniikan museoon, jossa oli kuuma ja joka oli aivan valtava. Sen jälkeen käytiin syömässä. Tässä vaiheessa aurinko meni piiloon ja Handyman piti sitä enteenä sille, että ois ihan mahtava idea käydä rantabaarissa. Mua väsytti. Mentiin kuitenkin Spreen rannalle lokottelutuoleille. Siellä oli pirun kylmä.

Lokottelutuoleilta lähdettiin hotellille, koska mulla oli vatsakipua. Nukuin muutaman tunnin, jolla vatsakipu hellitti, mutta sitten alkoi vatsatauti. Ilta meni rattoisasti oksennellessa. Aamusta ei enää pahoinvointia ollut, ja menin suihkuun. Siellä tuli yhtäkkiä kamala huimaus ja pyörryin vannaan loukaten selkäni. Tämän jälkeen vatsatauti muutti muotoaan ja jatkuu nyt sitten vieläkin. Aamulla huimasi aivan hirveästi, aamiaisella tarjoilijat katsoivat tietäväisesti, että on rouvalle edellisiltana alkojuomat maistuneet. Jäin aamulla petiin, kun Handyman lähti museoon. Päivällä päätettiin lähteä puistoon, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli typerin idea ikinä. Ajettiin ensin sporalla 30 min, minkä jälkeen mun selkä oli niin kipeä, että itketti. En olisi millään pystynyt selkäkivun kävelemään siellä puistossa, joten otettiin samantien spora takaisin. Sporassa alkoi taas huimata niin, että normaalisti pää pystyssä istuessa silmät oli mustana koko ajan. Handyman oli oma empaattinen itsensä ja kielsi mua nuokkumasta. Lisäksi mies lähti paria pysäkkiä aiemmin pois kuin mä ja jätti siis mut todella huonovointisena yksin sporaan. Heräsin sitten päätepysäkillä, kun olin yksinäni pyörtynyt sinne sporaan. Siitä lähtien mä oonkin vain maannut ja istunut vessassa. Huomasin tässä senkin, että selkäkipu ja vatsatauti on kettumaisin sairauskombinaatio evah, syytä voi jokainen miettiä tykönään.

Handyman on kyllä huonointa matkaseuraa sairaalle. Jatkuvasti saa kuulla naljailua ja voihkimista, kuinka nyt hänen lomansa on niin hankalaa, kun pitää käydä hakemassa kaupasta mehua ja apteekista Buranaa. Pari kertaa Handyman on tänäänkin toivonut, että kunpa olisikin semmoinen nuori terve nainen tässä rinnalla eikä vanhus! Se ei vaan tajuu. Ihan niinku mä oisin halunnut viettää lomani näin. Lisäksi Handymanin muisti on kyllä varsin lyhyt - viime kesänä Lontoossa se oli itse vatsataudissa ja oksensi mm. ravintolassa pari kertaa ja mun piti se kyllä kestää ja sympatiseerata. Nyt se typerys ei ees tajua olla hiljaa, kun mä kärsin. Toivottavasti tästä huomiseksi tokenee, että näkisi vähän kaupunkiakin. Kun eihän Handyman oo tajunnut tänään matkoillaan ees kameraa ottaa mukaan, että olis mitään saumaa lomakuvakisassa.

Berliinin kevät

Tultiin pääsiäiseksi Berliiniin, tai "mökille" kuten Handyman asian ilmaisee. Oikeassa mies on, ihan kuin mökille tulisi. Ei vain tarvitse istua Lusin suoralla jonottamassa vitostielle joka viikko, kun käy täällä 2-3 kertaa vuodessa. Täälläkin kuitenkin aivan kuten mökillä voi tehdä aina ne samat jutut - tilata KaDeWen yläkerrassa se sama kakkunen ja kevytkola, mennä U2-metron laiturille samasta sisäänkäynnistä kuin viime kerralla ja ylittää Tauenzienstrasse samaa suojatietä kuin jouluna. Päätettiin ensimmäisen illan kunniaksi mennä tuttuun Noodle Kitcheniin, jossa mukava kiinalaistarjoilija muistaa meidät (kävi ilmi edellisellä kerralla). Järkytys iski, kun tarjoilija kertoi jasmiinipyyhkeitä tuodessaan, että ravintola suljetaan tämän kuun lopussa. Täytyy etsiä uusi kantis! Onneksi kuitenkin onnenkekseistä tuli hyviä, lohduttavia "ennustuksia" (huomioita?) mieltä rauhoittamaan: mulle "Avoid misunderstandings by a calm and balanced mood" ja Handymanille "The time is good for negotiations".

Täällä on ihan kevät. Tai oikeastaan melkein kesä, koska lämpöä oli iltapäivällä reilut 20° ja kaikki on vihreänä. Hyvin pärjäsi T-paitahihasillaan ulkona vielä iltakahdeksan jälkeenkin! Jo lentokoneesta Tegelin pihalle tullessa huomasi, että kyllä se 18° on todellakin lämpimämpi kuin Helsinki-Vantaan 4°. Jopa vilukissana tunnettu Handyman joutui riisumaan takkinsa bussissa ja vähensi juhlan kunniaksi jopa Fila-svetarinkin vahvuudesta pois. Kuultiinpa miehen harmittelevan sitäkin, että sortsit jäivät Suomeen.

Handyman kauniin kukkivan kirsikkapuun (?) alla

En taidakaan olla raportoinut sitä, että sain Handymanilta syntymäpäivälahjaksi teleobjektiivin kameraan. Aiemmin tässä ei suurempaa juhlimista olekaan ollut, kun verkkokauppa.comilla on ollut adapteritoimitusvaikeuksia. No nyt se löytyi! Ei kumma kyllä kuitenkaan MediaMarktista, mistä ensin haettiin, vaan toisesta megamarketista. Nyt on mun pieni kamera sitten niin suuri, ettei se mahdu mihinkään. Jos aamulla päättää viritellä objektiivin paikoilleen, tulee koko päivän otettua hyvin yksityiskohtaisia otoksia, koska kaikkien adapterirenkaiden ja linssinsuojusten huolellinen käsittely vie useita minuutteja. Parasta kuvata vain taloja, ne eivät juokse karkuun.

Hieno hylätty itätalo, jonka seinässä oli jostain käsittämättömästä syystä iso kahvikupin kuva

Huomenna on ohjelmassa museot ja Partsin suosittelema jätskikiska. Näitä odotellessa täytyy valitettavasti käydä tuolla HB:n puolella vähän vuodattamassa. Mutta mainittakoon täälläkin, että en kadu!

Pakuilua

Nyt on Långstrumpin keittiö purettu siinä määrin kuin sen purku on mahdollista amatööri- ja Handyman-voimin. Tänään käytiin Långstrumpin kanssa vielä katselemassa, kun Handyman hajotti irrotetut keittiön kaapit osiin. Niitä naulaisia osia oli sitten koko olohuone täynnä. Joku meistä sai sitten megaidean, että viedäänkin ne laudat ym. osaset jo tänään Sortti-asemalle, vuokrataan pakuovelle.com! Handyman valjastettiin soittamaan pakuovelle.comille, koska Handyman on mies. Kesken puhelun mies sai aivopierun ja ilmoitti, että "Täältä tulee Elämyskameli ajamaan." Niinpä me sitten lähdettiin Långstrumpin kanssa hakemaan pakuovelle.comia Stadikalta ja Handyman jäi kantamaan rakennusjätettä alakertaan.

No tietenkään mä en ollut ikinä ennen ajanut pakua enkä Citroënia, kuka muka on? Alkuun mä olin panikoinut sitä, että siinähän on käsivaihteet. Turns out se ei ookaan mitenkään vaikeinta pakun ajamisessa vaan tää nimenomainen Jumpperi oli vielä aivan valtavan suuri ja viime ohjeistuksekseen pakuovelle.comin "Eetu" sitten sai sekä mut että Långstrumpin paniikkiin toteamalla, että "muistat sitten vaan että siinä on pitkä akseliväli". Koko matka Långstrumpin kämpälle me aprikoitiin, että mikähän se akseliväli mahtaa olla ja miten se nyt pitää muistaa. Perillä piti ajaa viehättävästä kalliolaisesta ajoportista sisään toki kalliolaisia pysäköityjä autoja varoen, lastata kamat kyytiin ja peruuttaa ulos siitä samasta viehättävästä kalliolaisesta ajoportista yksisuuntaiselle kadulle, jonka molemmat partaat oli kehystetty pysäköidyin autoin, ensimmäisellä uhripaikalla söpönen Honda Jazz ja minähän en Hondaa halua teloa. Se peruuttaminen oli varmaankin hirveintä mitä mä oon ikinä joutunut tekemään. Ja mä oon joutunut kaivamaan 30 vuotta vanhan leikkausliinan mummon nivusesta.

Kun tästä järkytyksestä oli selvitty, piti ajaa pakuovelle.com Sortti-asemalle. Lähes kaikki huolet oli pois pyyhitty, kun sinne päästiin! Siellä oli aivan hypnoottisia muusshaimia ja murskaimia ja sinne sai heittää jätettä muusshattavaksi! Meillä oli lähinnä puujätettä ja siinä puujäteastioiden maastossa oli ihastuttava kaadetun puun tuoksu. Se on kyllä yksi kauneimmista tuoksuista mitä on. Tosin tässä vaiheessa mä olin jo niin euforiassa, että olisin ehkä luonnehtinut sen leikkausliinankin tuoksua "persoonallisen jännäksi".

Kun pakuovelle.comiin oli lopuksi tankattu 2,45 euron edestä dieseliä ja koko Citroën palautettu makoilemaan Stadionin kentälle, mentiin vielä Handymanin ja Långstrumpin kanssa Karhupuiston kiinalaiseen syömään ja Långstrumpin kanssa lopetettiin elämyksellinen päivä uuteen elämykseen - paistettuihin nuudeleihin. Että ne olikin hyviä! Mä en oo koskaan ennen maistanut, mutta oli kyllä herkkua. Karhupuiston kiinalaisessa on myös erittäin edullista ja ilahduttavan töykeä palvelu. Ehkä Helsingin paras kiinalainen.

Koko action-packed illasta mulla ei oo enää muuta sanottavaa kuin että pakuovelle.com on paska lafka syistä, joita en jaksa lähteä erittelemään (kamaan, on myöhä!) ja suosittelen lukijoitani välttämään sitä kuin ruttoa. Mieluummin kehotan olemaan yhteydessä legendaariseen PakuMikkoon, joka ajaa pakuaan itse ja vielä käyttäytyy erittäin ystävällisesti ja kannustavasti, jos tilaaja on pakannut edes osan tavaroista ennen muuttopäivää. Kokemusta on.

Windows '09

Flunssa parani Sarvikuonolla. Olin siis melkein koko viikon saikulla ja se olikin tylsää. Odottelen ensi työviikkoa melkeinpä innokkaasti. Onneksi se on kuitenkin vain kahden päivän mittainen! Keskiviikkona ollaan lähdössä Handymanin kanssa muutamaksi päiväksi pääsiäislomalle ulkomaille.

Asuntokuume on noussut niin kovaksi, että toimenpiteisiin on ryhdytty. Koti on myynnissä, uusi ehdokas jo katsottu. Olo on Handymanin sanoin huigea mutta haigea. Eka näyttö nykyisestä on pääsiäisenä. Toiveena ymmärrettävästi olisi, että tää menisi nopeasti, että voisi sitten lähteä tekemään tarjousta uudesta. Koska meillä on vain yksi tietty asunto mielessä ja toiveissa, on toki hankalan nollan asunnon loukun mahdollisuus. Jos sitä ei saada, on parempi jäädä tähän kuin ottaa joku huonompi. Mutta jännät ajat edessä siis.

Kuten jo aiemmin todettu, kevät on tullut. Nyt se on virallistettu ikkunanpesulla. Tämä on meillä perinteisesti naisen työ. Mun mielestä se on mun työ siksi, että se on mukavaa ja mä oon siinä hyvä, Handymanin mukaan se on mun työ ainoastaan siksi, että Handyman ei pysty akrofobiansa vuoksi ajattelemaan edes ikkunan vieressä seisomista saati sitten avoimen ikkunan edessä puuhailua. Mutta mulle tää siis sopii ihan hyvin, koska puhtaat ikkunat kutsuvat katsomaan itseään. Tänään pesu suoritettiin kahdella eri tuotteella: Kiilto Airi-ikkunanpuhdistajalla ja Cif Windows lasi- & ikkunasuihkeella. Kiilto on huonoa. Se sopii hyvin sisä- ja väliruutuihin, mutta kuraiset uloimmat ikkunat eivät sillä puhdistu vaan niihin jää rengaskuvioita kurapisaroista. Cif pesi uloimmatkin ikkunat täydellisen puhtaiksi, mutta siinä ongelmana on lievästi virtsan ja salmiakin mieleen tuova tuoksu, Kiillon tuoksu on vieno ja ihan hyvä. Cifiä kuitenkin suosittelisin, koska arvostan ennen kaikkea puhdasta ikkunaa, haisu hälvenee pian.

Kaitselmuksen vitsaus

Flunssa on saattanut kyttyrät kumaraan. Alkuviikosta olin pari päivää poissa töistä sairauden vuoksi. Eilen menin töihin, vaikka vointi oli edelleen melko hatara. Puoliltapäivin lähettivät takaisin kotiin sairauslomalapun kera. Loppuviikko kuluu parannellessa.

Tk-työstä on kamalaa olla poissa sairauden takia, siis ennalta suunnittelematta. Sen tietää, että kun tulee takaisin, täytyy parin viikon aikana tehdä tuplatöitä. Oikeastaan mitä vähemmän aikaa on poissa, sitä enemmän jää rästiin. Terkkareihin tarvittaisiin sijaislääkäreitä, jotka olisivat vaikka koko kaupungin käytettävissä lyhyiden (ja vain lyhyiden) sairauslomien paikkaajina. Menisi päiväksi-pariksi minne vain tekemään sairaana olevan hommia. Mä tekisin semmoista hommaa niin mielelläni! Ongelma tuossa tuppaa kuitenkin olemaan se, että vajeella pyörivät Itä-Helsingin terkkarit käyttäisivät sijaista todennäköisesti enemmänkin vakituisesti ja se ei kiinnosta.

Mä opin viime viikolla, että sairaana ei saa mennä töihin. Tapasin tutun potilaan, jolla on vaikea keuhkosairaus. Hän ei yleensä lähde kotoa minnekään muualle paitsi fysioterapiaan. Fysioterapeutti oli muutama viikko takaperin ollut flunssassa, yskinyt koko terapia-ajan. Se tauti oli tarttunut tähän mun potilaaseen, joka joutui pariksi viikoksi sairaalaan hengityksen taas vaikeuduttua. Eli tottahan se on, että kun on flunssassa, on työteho huono ja itsestä ei juuri ole hyötyä työnantajalle, minkä takia toki on syytä jäädä kotiin. Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan terveydenhuollossa tärkein syy vaan pitää muistaa lääketieteen perusperiaate "primum non nocere" eli ensisijaisesti vältetään vahingoittamasta potilasta. Sen vuoksi ei saa mennä flunssassa töihin.

Vitsi että tulikin tylsä postaus.

Kevät!

Kevät on oikein mukava vuodenaika. Ei ihan niin kiva kuin suosikkini syksy, mutta toiseksi paras. Ei ole niin liukasta kuin talvella eikä niin kuuma kuin kesällä. Kesälläkin vihreys ja vehreys on hauskoja ja se ettei tarvii laittaa takkia päälle ulos mennessään. Kesä oiskin ihan ideaalivuodenaika, jos pystyttäisiin takaamaan, että keinokuitutakissa töitä tekevällä ei olisi kuuma. Keväällä ja syksyllä on myös suurimmat mahdollisuudet sumuun ja se on added bonus, koska sumu on siistii.
Långstrump osti kämpän, josta on mahdollista tehdä unelmakoti pienellä pintaremontilla. Toki Handyman jo nimensä perusteella on valjastettu pieneen pintaremonttiin ja mä toimin fasilitaattorina (sallin Långstrumpin käyttää Handymanin palveluksia). Mä oon saanut aivan aiheetonta nälvimistä osakseni, kun kävin Suomalaisessa etsimässä nikkarointiopasta, kun aattelin että mäkin voisin sitten tehdä remontissa jotain, esim. maalata. Opasta ei löytynyt. Onnekseni olen kuitenkin keksinyt sieltä useita muita itselleni sopivia töitä - esim. ikkunanpesun ja lieden puhdistuksen. Näihin töihin mä en opaskirjaa tarvitse: ikkunoita osaan pestä vanhastaan Sini-ikkunanpesimellä ja Marttojen nettisivuilla on loisto-ohjeet lieden puhdistamiseen. En sit nikkaroi!

Kummitytöllä on tänään ristiäiset. Sinänsähän ristiäiset eivät ehkä ole elämän jännittävin juhla juhlakalulle tai edes vanhemmille, mutta tällä kertaa lisävivahteen tuo kesäaikaan siirtyminen. Kutsuttujen joukko on sinänsä kirjava, että vain osaan voidaan luottaa aikatauluasioissa - eräs myöhästyi Kummitytön vanhempien häistäkin. Mä en ota tätä kummiutta ehkä ihan niin vakavasti kuin pitäisi, koska olen päättänyt heti illalla käydä eroakirkosta.fi-sivustolla ihan tosimielellä. Että se siitä kristillisestä kasvatuksesta sitten.

Hero no more

Synttärit on mun mielestä ihan koko vuoden parhaita päiviä. Silloin saa olla sankari! Toki nimipäivänäkin ollaan sankareita, mutta aika paljon pienemmässä mittakaavassa - saman päivän synttärisankarit on kovempia jätkiä. Harva 7 vuotta täyttänyt on yhtä innostunut syntymäpäivistään kuin mitä mä oon joka vuosi. Vaikka joka vuosi ikä kuulostaa ikävämmältä, ei itse syntymäpäivänä voi nillittää. Mä iloitsen salaa myös puolivuotissyntymäpäivistä. Toki suurin masennuspäivä on sitten syntymäpäivän jälkeinen päivä, jolloin sankarius on siirtynyt muille (ennen kaikkea Lankomiehelle).

Eilen oli siis vuoden paras päivä. Se alkoi epäselvissä tunnelmissa, koska kärsin elämäni ensimmäistä kertaa todella vakavasta nukahtamishäiriöstä - sain unta vasta neljän jälkeen. Tätä voidaan pitää huonona asiana silloin, kun kello herättää kuuden jälkeen. Mä oikeesti mietin siinä yöllä Handymanin leukojen lonksuttelua kuunnellessani, että jännittääkö syntymäpäivä niin kovasti etten saisi sen takia nukuttua. No en tiedä, mikä ongelma oli. Onneksi syntymäpäivänä ei voi olla väsynyt. Ei voi, vaikka jokainen Vuosaaressa asuva ihminen olisi halunnut tulla mun synttäriä vastaanotolle juhlimaan. Illalla käytiin vielä Handymanin kanssa syömässä. Mä sain lahjaksi semmoisen lisäosan mun kameraan, että voin kuvata sorsia ja tiikereitä lähempää ja SingStar Queenin! Ihan ykkösii!

Viikonloppuna viihdytin itseäni kiertelemällä asuntoesittelyjä Långstrumpin kanssa. Mä totesin olevani juuri semmoinen kauhea korppikotka, joka tulee ilman ostoaikeita kyyläämään, minkälaista väkeä missäkin asunnossa asuu. Profilointi vaan nyt on niin helppoa pienten vinkkien perusteella! Vai minkälainen on ihminen, joka säilyttää Ikean vanhoja kuvastoja siististi kirjahyllyssä? Entä pariskunta, jotka ovat perustaneet kesämökkitunnelman mäntykalusteineen keskelle Kalliota? Tai asukas, jolla on kaappi (ovi avoinna!) täynnä harmaita pukuja, pöydillä pitsa- ja kebabfirmojen esitteitä ja kasinon rahakkeita ja näytön aikana pyykkikone päällä? Ja parasta oli tietty se, että Långstrump löysi mahtavan asunnon - juuri sen kesämökin!

Lettipitko lähti Ameriikkaan ja jätti mulle nAuriksen lainaan. En ollutkaan koskaan aiemmin ajanut a) dieseliä enkä b) Toyotaa. Jos mä joskus tulen ylinopeussakot saamaan, niin tän viikon aikana. En oo juurikaan autoa käyttänyt, mutta molemmilla kerroilla nopeus kipusi herkästi 20-30 km/h yli rajoituksen ihan huomaamatta, koska kaasupoljin on niin kevyt, ettei tarvitse kuin ajatella lopettavansa jarrupolkimen painamisen, kun jo mennään yhdeksääkymppiä.

Osaako muuten kukaan sanoa, tarkoittaako asuntoilmoituksessa sanottu "lv-viemäriputkistot uusittu" että putkiremppa on tehty? - nimim. Epätietoinen

Kyräilyä

Mä oon joutunut töissä kyräilyn kohteeksi. Mä oon siis tällä hetkellä mm. yhden osa-aikaeläkeläisen osa-aikaissijainen ja tää eläkeläinen on siis töissä vuoroviikoin 2 ja 3 päivää. Tänään mulle selvis, että se ei usko mun tekevän mitään ja kyttää mun listoja että kuinka monta reseptiä on uusittu toissatorstaina. Tää on osasyy siihen, etten mä enää vapun jälkeen aio sitä osa-aikaiseläkeläistä tuurata. En oo sille kyllä vielä kertonut.

Handyman lähti nyt sitten sinne metsään pikkupoikien kanssa partioimaan ja jätti mut tänne yksin. Oon ajatellut viettää viikonloppuni käymällä sorsia ruokkimassa ja valokuvaamassa, jos ei sada. Se on varmaankin ihan kivaa, mutta muuten mä oon vähän myrtsinä Handymanille kun se nyt niin lähti ja vielä koko viikonlopuksi. Mä oon seurankipee! En mä viihdy yksinäni tuosta noin vaan koko viikonloppua, kun ei oo töitäkään. Tai niinhän mä luulen. Oikeesti oon varmaan ihan tyytyväisenä kotona, lauleskelen iloisesti ja pidän Handymanin sunnuntaista kotiintuloa vähän tungettelevana.

Handyman joutui ostamaan uudet kengät metsäreissua varten, koska eihän se ole mitenkään maastokelpoinen perustilanteessa. Niitä kenkiä on sitten surtu jo monta viikkoa. Melkein siinä vaimo hermostui. Handyman tahtoi ehdottomasti ostaa hypersuperlaminaattimerkkikengät, mutta mun mielestä ne oli a) vaaleansiniset ja b) ehkä vähän turhan kalliit yhden viikonlopun kengiksi. Mun ehdottamat aika lailla saman näköiset ei-vaaleansiniset ei-kalliit kengät Handyman teilasi, koska niiden pohjassa luki "outdoor" ja se ei ollut kuulemma sopivaa. Jonkinlainen kompromissi syntyi, kun Handyman päätyi sitten ostamaan Hai-saappaat. Niitä voi sentään käyttää autoa pestessä ym. Jos nyt olis se auto.

Rahan alttari

Nyt mä oon antautunut rahan vietäväksi. Oon lupautunut ensi viikolla (!) yhdeksi illaksi pahaksi keikkalääkäriksi. Sitä paitsi oon kovaa vauhtia sitoutumassa jatkuvaan säännölliseen keikkalääkäriyteen kolmeksi vuodeksi. Samalla mä myyn ne periaatteet, joiden mukaan mä oon itseni määritellyt ja kuulkaa ihan vain saadakseni auton. Häpeällistä. No mähän teen mitä vain, että Handyman on onnellinen! Saman asian muotoili eilen Metro-lehden tekstaripalstalla nimim. Opetuslapsi seuraavaan tapaan: "Ottaa enempi, kuin on tarve, tässä on ahneus! Miettikää te suurituloiset, mitä te olette Herran silmissä! Helpompaa on kamelin." Joskin Kameli nimenomaan tätä nyt joutuu miettimään ja siitä on helppo kaukana.

Homiksen jengi feat. Homis voitti eilen pöhnäkoripallosarjansa. Valitettavasti tästä ei ole kuvamateriaalia, koska meni tiukoille matsiin ehtiminen eikä ollut a) kameraa eikä b) vaahtosormeakaan mukana. Mutta tunnelma oli katossa! Valtavassa palloiluhurmiossa elettiin, katsojiakin oli poikkeuksellisesti selvästi enemmän kuin pelaajia. Uutena viehättävänä osatekijänä Homiksen jengissä oli hauraan oloinen pitkä poika, jonka olkavarsi oli suurin piirtein mun peukalon paksuinen ja joka tästä syystä saikin multa heti hellittelynimen "Twiggy". Miesparka näytti siltä, että pallon massa oli hänelle aivan liikaa. Mä pelkäsinkin jatkuvasti, että se jossain vaiheessa ottaisi vahingossa pallon kiinni ja murtaisi käsivartensa.

Touhua

On ollut touhuviikko ja etenkin -viikonloppu. Hammaslääkäri oli mukava ja herttainen. Mä olin jo etukäteen oireiden perusteella varma, että kariesta löytyy hammasvälistä 26-27 ja oikeassa olin. Mukava hammaslääkäri hoiti asian kerralla kuntoon. Pyysin puudutusta, mutta tähän pyyntöön hammaslääkäri vain nauroi iloisesti, että sehän on juurihoidettu hammas! Mä siihen vaan että duh?! Ei kuulemma semmoinen hammas mitään tunne. Eikä tuntenutkaan. Huomenna vielä pientä kauneusvirheiden korjausta ja sit on taas hetkeksi kauhut koettu.

Tänä viikonloppuna on taas hurjasti soitettu Guitar Heroa ja laulettu SingStaria pitkästä aikaa. Eilen oli se Handymanin työkavereiden järjestämä SingStar-iltama meillä ja sehän oli tosi hauskaa. Mä oon stressannut sitä jo kolme kuukautta. Ainoa tavoite oli pärjätä mahdollisimman hyvin SingStar-kilpailussa ja - hehhehee - emännälle sopimattomaan tyyliin pingotin niin että voitin koko roskan. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei ois ehkä kannattanut jännittää niin kovasti niin kauaa.

Eilen päivällä oltiin serkkujen vahteina, kun niiden isä kävi Kunto2009-messuilla voittamassa molemmat lähtönsä lajissaan sisäsoudussa. Aateltiin ottaa tää lasten viihdytys varman päälle tällä kertaa ja vietiin ne HopLopiin. Sinne tuli lapsineen myös pari Handymanin työkaveria. Sitten käytiin lasten kanssa vielä syömässä ja tultiin meille pariksi tunniksi leikkimään. Ihan mukavaa porukkaahan lapset on pieninä annoksina, mutta kyllä sitä silti omassa elämässään osaa arvostaa varmaa ja käyttäjälle turvallista ehkäisyä!

Tänään on yksityisajeltu ja käytetty julkisia kulkuneuvoja. Autokuume pikkuisen nousi lähinnä mulla, mutta eiköhän tässä jäädä vielä odotuskannalle sen suhteen. Tää täytyy toki arvioida uudestaan, kunhan syksyllä päätän, mikä musta tulee isona ja joutuuko sitä varten matkustamaan runsaasti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Näillä näkymin joutuu. Mälsää. Toisin kuin edellisen postauksen kommenttilistalla eräs lukija omalta osaltaan kertoi, mun mielestä auto-ostoksen suunnittelu on mukavaa puuhaa. Toisaalta on helppoa kun tietää, mitä haluaa. Meilläkin sävelet on aika selvänä esim. auton koon, merkkivaihtoehtojen, varusteiden ja hintatason suhteen. Sitten voi vain etsiä netistä sopivan auton ja ostaa sen sopivana hetkenä. Ei siis kuitenkaan vielä. Mutta katsotaan nyt kun kevättä kohti mennään ja kaukokaipuu Länsi-Uudenmaan suuntaan yllättää, niin tuleeko meidän talliin uusi söpöläinen.

Tänään nähtiin tosi paljon tosi herttaisia sorsia! Walitettawasti kamera oli kotona eli kuvia ei ole. Mä myös opin paljon sorsista ja muista vesilinnuista Helsingin kaupungin opastaulusta. Loppuviikosta takaisin kaalinpään kera!

Odontologiikkaa

Mä varasin sen paljon puhutun hammaslääkärin. Sain ajan jo toissa torstaiksi, mutta sitten kun mä olin järjestänyt työpäiväni ja menin sinne suuren kohkauksen kera, niin ei sitä aikaa sitten ollutkaan missään, se olikin annettu jollekulle toiselle. Vähän pänni, mutta ei auttanut - piti varata toinen aika, koska mun yläkalustoon julistetaan kohta hätätilanne. Mä oon nyt sit menossa heti aamukahdeksalta polvet tutisten koska mä en tosiaankaan mee sinne mitenkään innoissani vaan lähinnä kauhuissani.

Handymanin lempinamuskausi on käsillä. Handyman nimittäin rakastaa pääsiäisnamusia. Pupuneidin hedelmärae on Handymanin ehdoton suosikki, mutta Pupujussin kevätrae ei kelpaa lainkaan. Lisäksi Handyman on innoissaan erilaisista munista, ennen kaikkea uudesta isännän munasta. Mämmiä Handyman haluaa myös aina ostaa ennen pääsiäistä, mutta sitten se raukka muistaa, että eihän se ookaan hyvää. Mun mielestä pääsiäisnamushet on yleensä aika kamalia, paitsi Fazerin Pääsiäispatukat on aika hyviä.

The Cruise

Vihdoin käytiin eilen Handymanin kanssa katsomassa Operaatio Valkyrie. Mä tykkäsin kovasti, vaikka se olikin ehkä vähän turhan pitkä. Mut mulle kyllä maistuu tuommoiset 1900-luvun Saksa-kuvaukset. Olin jo ihan innoissani siitä, että oon nyt vihdoin nähnyt hyvän Tom Cruise -leffan, mutta into vähän laantui siitä, kun IMDb:stä tarkistin, että en mä niitä juurikaan oo nähnytkään - Rain Man, Magnolia, Austin Powers in Goldmember (apua), Jerry Maguire ja The Firm. Sitä paitsi Sademieskin oli kyl ihan ookoo.

Tänään aamulla mä olin niin hermona, että heräsin jo seitsemältä. Jännitti niin kovasti kun edessä oli reissu uuteen Itiksen Prismaan! Ihan helmee. Oltiin paikalla jo ennen yhdeksää ja soppailtiin reilu tunti. Handyman tapasi siellä Prisman paidassa opiskelukaverinsa Tuhkimon, joka oli saanut ilmeisesti jonkin mahtavan duunin ammattisoppailijana. Ostettiin lähinnä Orthex-laatikoita (tietty), sukkia ja limsaa. Löytyi myös pitkään hankinnan alla ollut vispilä ja suuri kukkaruukku. Ei siis lainkaan huono reissu.

Huimaus

Mua alkaa aina ahdistaa, kun näen jonkun varanneen ajan tulosyyllä "huimaus". Huimaus on niin epämääräinen oire ja sen syitä on semmoinen litania, että niistä saisi pienen ensyklopediankin hämmentymään. Suurin osa huimauksen syistä on täysin hyvänlaatuisia, ne vaaralliset ovat niin harvinaisia, että äitini saattaisi käyttää ilmausta "kuin hyttysen pieru Itämeressä". Huimaus oireena on yleensä kohtuullisen dramaattinen ja potilaan säikäyttävä niinpä potilaat ovat usein jo valmiiksi paniikissa, että nyt tuli kuolo. Tässä tilassa potilas harvoin uskoo oireen hyvänlaatuisuudesta Ruuneperin lailla paasaavaa arvauskeskuslääkäriä ja kokee tulleensa huijatuksi. Lisäksi suurin osa huimauksen syistä on niin sekavia, etten mä itsekään oikein ymmärrä, miten ne sitä huimausta aiheuttavat, kiva siinä sitten selittää.

Luulen olevani oikeassa, jos ounastelen, että kovin moni muukaan peruslääkäri ei erityisesti diggaile huimausasiasta. Paljon parempia ovat mahtavat lääkärien salaiset temput, joilla niks-naks vain parannetaan potilas. Näistä mun lemppareita on pikkulasten kyynärpäävammojen pohjalta syntyvä värttinäluun pään osittainen paikaltaan pois luiskahdus. Sen kun hiffaa ja osaa hoitaa, niin täysin kättä käyttämättömästä lapsesta saa sekunnissa täysin terveen. Toinen lemppari on tyypillisesti nuorten terveiden ihmisten dramaattinen rytmihäiriö, jossa sydän lyö jotain sataakahdeksaakymppiä. Siinä menee sitten hoitohuoneeseen, sanoo hoitajalle, että "6 mg Adenocoria", työntää lääkkeet suoneen ja hups, potilas on terve. Sankarilääketiedettä!

Tämän alustuksen jälkeen ymmärtänette, että mulle on suuresti häpeällistä kertoa, että oon huimailija. Huimaus on niin nolo oire, siitä tulee vähän itsensä korostaminen mieleen. Kaikki huimaajat ovat hysteerikoita. Mä oon kyllä siinä mielessä ehkä vähän valtavirrasta poikkeava huimaaja, että en ikinä suostuisi uskomaan, että sen takana voisi olla mitään vakavaa. Muutenkaan mä en usko erilaisiin kolotuksiin ja kremppoihin - uskottelen aina itselleni keksineeni oireeni tai jos ne on pakko uskoa, niin epäilen niiden johtuvan aina jostain niin nolosta tai kiusallisesta jutusta, etten ikinäkoskaan kehtaisi mennä kremppoineni lääkäriin. Mitä jos mä oisin oikeessa ja joku tajuis että mulla on joku nolo sairaus?!

Suurin humiliaatiokerta huimauksen kanssa sattui perjantaina 4. joulukuuta 1992. Mut oli ilmeisesti lammasmaisen tasaisen luonteeni ja auktoriteetinpelkoni vuoksi valittu lippuairueeksi koulun järjestämään Suomen 75-vuotisitsenäisyyspäiväjuhlaan. Ala-asteen rehtori oli kuuluisa pitkistä ja tylsistä puheistaan, silläkin kertaa se kesti pitkälti toista tuntia ja muut juhlallisuudet päälle. Noh, siinä loppumetreillä juuri ennen Maamme-laulua mä kaaduin suorilta naamalleni jumppasalin lattialle. Mä muistan, että jo ainakin 5 min ennen tajunlähtöä oli ollut aika heikko olo, mutta airueita oli kielletty liikkumasta ja opehan ois saattanut vaikka laskea mun käytösnumeroa, jos olisin siinä nyt ruvennut istumisen kanssa koohottaan. Kaadoin matkallani lipunkin. Vitsi se oli noloo! Monta muutakin pientä pyörtymistä on sattunut, onneksi ei muita ihan noin korkean profiilin juttuja. Nykyäänkin huimaa ainakin kerran-pari kuussa, mutta tajuan jo nyt, että sitten on varmaan parasta vain mennä makuulle tai istumaan. Onneksi töissä on tullut aika harvoin.

Tuorein huimaus tuli äskeisessä jumpassa. Noi niskaselkäjumpat on siitä pahoja, että niissä ei ikinä voi olla varma, onko kyse a) basic vasovagaalisesta, b) ortostaattisesta, c) niskaperäisestä vai d) hypovoleemisesta oireesta. Kaikkia ei pysty millään hoitamaan samaan aikaan. Sitten nolottaa kun ei millään kehtaisi käydä siihen pitkäkseen / istualleen kesken jumpan ja aiheuttaa kauheeta show'ta. Tänään oli kyllä pakko, kun aina meni uudelleen ihan mustaksi, vaikka kuinka ryypin. Onneksi ilmeisesti kaikki siellä luuli vain, että kunto loppui kesken. Tai ei kai sekään mikään suoranainen "onni" oo, mutta parempi kuin se, että taju oikeasti menisi ja joku virkaintoinen panikoija soittaisi ambulanssin. Ne jumppia vetävät fysioterapeutitkin on usein niin huolehtivaisia, että siinä saa porttikiellon, jos alkaa jotain kohtausta järjestää.

Menojalka

Handymanin menojalka vipattaa. Se on hankkinut itselleen puuhaa viikon kaikille illoille ja sit on vielä menossa jonnekin metsään möyrimään perjantaista sunnuntaihin! Mä oon yleensä vain iloinen, jos sillä on jotain mielekästä tekemistä, mutta tuntuu jotenkin kamalan ikävältä että se on hankkinut itselleen puuhaa koko viikonlopuksi. Viikonloput kun on minilomasia! Ja minilomaset on tosirakkautta, sen tiesi jo Bridget Jones.

Pomo on alkanut kovasti järjestää mun asioita mielekkäämmiksi. On ilmeisesti johdossa taas vähän hermostuttu mun lähtöaikeista - viimeksihän kun mä lähdin kaupungilta, sain sairaalan johdon suoranaisesti suuttumaan, tällä kertaa on vähän lempeämmät ihmiset kyseessä. Ne eivät siis suutu vaan yrittävät tehdä asiat paremmiksi. Melkeistä tässä herkistyy.

Asuntokuume on jo vähän hellittänyt, kun tajusin että tää kämppä on ihan täydellinen, vain paikassa on toivomisen varaa. Niin kauan kun pysyy kotona, on kaikki ok. Sekin vähän lohduttaa että en kuitenkaan nyt jaksa lähteä mihinkään kämpänmyyntipuuhiin, jos siinä sitten menee viikkoja, kuukausia. Olisi sitä paitsi jotenkin noloa myydä nyt, kun sunnuntaisin muutenkin joutuu ulko-ovella kompuroimaan monien välittäjien kyltteihin. Jos mäkin sinne oman välittäjäkylttini veisin, niin kompuroittaisi vielä enemmän.

Tossut kelpaavat, osoitekin on saatu, nyt lähtee postiin!

Vauvoja

Nyt on vauvoja pulahdellut lähipiiriin sellaisella vauhdilla, että villimmillä ovarioilla varustettu voisi olla mahdottoman vauvakuumeen kourissa. Eilen tavattiin jälleen yksi uusi tuttavuus. Ja koska kotona oli vielä vaaleanpunaista lankaa, valjastin puikot kaapista hyötykäyttöön ja surautin töppöset. Nyt pitäis vielä selvittää vauvan osoite.

Onneksi tosiaan vauvakuume ei ole vielä puhjennut. Pahaksi onneksi kuitenkin nyt on aika kova asuntokuume. Mun tekisi mieli muuttaa isompaan asuntoon parempaan paikkaan. Pari kuukautta terveyskeskuksessa on selvittänyt mulle, että mun ihanassa Vuosaaressa asuu lähinnä työttömiä, työhaluttomia ja työläitä ihmisiä. Mä en halua olla mitään niistä. Tätä vauhtia mä oon kyllä työkyvytön. Ei me mihinkään varmaan viiteen vuoteen muuteta, mutta on jo kiva alkaa suunnitella. Handymanin järjestelyvimmakin on varmaan ollut aiheuttamassa mun asuntokuumetta. Handyman haluaa nimittäin jatkuvasti vähentää tavaraa meidän asunnosta, muttei silti anna mun heittää mitään pois. Tämä johtaa siihen, että kaikki meidän rahat valuu suoraan Orthexille, joka ystävällisesti lähettää vaaleita muovilaatikoita kellariin ja sitten Handyman täyttää ne meidän tavaroilla. Tottahan se on, että ei mitään kirjaa jatkuvasti lueta, mutta jos kaikki kirjat on kellarissa, niin ei niitä lueta koskaan. Mä ehdotin, että joko ne tavarat pitäisi heittää roskiin tai niitä varten pitäisi ostaa oma huone, mutta mies päättää. Niinpä me asutaan kaksiossa, jossa ei oo mitään tavaraa eikä lueta kirjoja.

Vuoska

Aikamoista hulinaviikkoa on vietetty. Oon käynyt töissä ja - öh - kävelyllä ja ai niin sit käytiin Homiksen ja Katjnin kanssa Vuoskassa! Vuoska on ravinteli, joka on avattu satamaan ja on auki 24 h! Ihan helmee. Siellä on TV-korneri ja suihku ja pian saunomismahdollisuuskin! Sääli vain, että ne ruoat, mitä maistettiin, eivät olleet ihan top notch, paitsi ehkä Handymanin lohikappelileipä, mutta se johtuu ehkä vain siitä, että Handyman fanittaa lohta, kappeleita ja leipiä ja että Handyman tyytyy vähään, kunhan saa hyvää palvelua hymyn kera. Vuoska oli selvästi ehkä rahtarijengille tehty, mutta oli siellä myynnissä myös mm. tamponeja hätähisimmille (Handyman huomasi tämän ja ilahtui kovin).

Handyman on pitänyt pari päivää lomaa voidakseen tuunata kodinhoitohuonetta, koska viime viikonlopun tuning ei sitten mennytkään ihan nappiin, koska valoa ei saanut päälle ja kaikki kalusteet keinuivat kovasti. Koska sisustusurakka oli tehty jo eilen, on Handyman tänään hemmotellut itseään ryypiskelemällä Homiksen kanssa. Pojat ovat viettäneet oikein lutusen east side white trash -päivän vaihtamalla pyyhkijänsulat ja käymällä Itiksessä. Käytiin sit vielä koko jengillä Everstissä, mahtava ravintola! En ollutkaan ennen käynyt. Nyt isot Hoot soittavat Ted Nugentia Guitar Herosta ja me syödään Katjnin kanssa suklaata. Ei huonompi diili. Kun ei vain tarvitsisi kuunnella Ted Nugentia.

Kurjaa

Mulla on epämiellyttävä olo, koska tiedän tehneeni töissä aikamoisen virheen perjantaina. Kurjaa. Pahinta on se, että tiesin jo virhettä tehdessäni että kaikki ei oo kunnossa mutten tajunnut, että voi oikeesti tapahtua ikävästi. No onneksi asia saatiin korjattua sitten mutta kurjuttaa silti. Ois pitänyt keskittyä, vaikka ko. ihminen olikin jotenkin vääränlainen vaivaansa nähden. Tää on nyt aika muhjuinen kertomus, mutta take my word for it - oisin voinut tehdä paremminkin.

Sekin kurjuuttaa, että mulle selvisi tänään töissä, että mun "mukavuutta" ja hyväntuulisuutta käytetään siellä aika hulvattomasti hyväksi. On sovitut säännöt, joita mä noudatan parhaani mukaan. Koska muut eivät noudata, niin mä joudun tekemään niidenkin työt. Mä en ollut huomannut tätä aiemmin. Nyt on vähän ikävä fiilis mennä töihin. Oonkin nyt haikaillut muualle - esim. Munkkiniemi tai Kallio voisivat olla ihan kivoja paikkoja. Kalliossa on merinäköalakin! Ja ihan hyvät yhteydet. Mut ehkä mun pitää olla nyt lojaali. Ei mulle kyllä tehty sopimusta kuin vappuun saakka... Aika lailla nyt himottais.

Mustikka-Fruity ei oo erikoista. Maistuu pillimehulta ja tarttuu kiinni kitalakeen. Columbuksen isoistakin kaupoista on nyt Kielletty hedelmä loppu, kun mä oon sitä niin täällä hehkuttanut. Täytyy säästää viimeistä pulloa vuosikertalimpsaksi.

Limpparia

Nyt on menossa jonkinlainen limpparivallankumous. Meillä on pitkään harrastettu lähinnä Pepsi Maxia kai lähinnä sen takia, että a) Handyman tykkää kolajuomista ja b) mä en tykkää Coca-Cola Lightin mausta (liika makiaa). Virkistyksenä on joskus ollut tarjolla myös omena-Fruityä. Nyt kuitenkin kiitos Katjnin mä oon silloin tällöin vaatinut kotiin Fanta Freetä, joka on paljon parempaa kuin kolajuomat. Värillisten limsojen hurmiossa mä sitten päätin kokeilla eri väriä, nimittäin uutta Jaffa Kielletty hedelmä Lightia. Se on ihan älyttömän hyvää! Pullon kyljessä kerrotaan maun olevan appelsiinin ja pitahayan sekoitus ja jos jossain on appelsiini-pitahaya-fanclub, niin count me in! Oon suhtautunut vähän epäillen sen mainontaan, jossa kovasti kehutaan Dome Karukosken Kielletty hedelmä -elokuvaa. Noin yleensä mua ei kovasti kiinnosta tarinat rajojen rikkomisesta ja vapauden etsimisestä, vaikka päähenkilöt olisivatkin vanhoillislestadiolaisia. Päinvastoin, nyt pistää vihaksi, että Jaffa on tehnyt mahtavan appelsiini-pitahayaleikittelynsä vain tammi-maaliskuuksi elokuvan sivutuotteeksi. Hmph. No, seuraava uutuus on jo partsilla jäähtymässä, nimittäin mustikka-Fruity. Odotamme siltä paljon.

Handyman päätti jälleen ordnata kodinhoitohuoneen uusiksi. Ne neljä neliötä ovat jo nyt ehdottomasti koko kämpän tehokkaimmin käytetyt neliöt, mutta silti tehostamisen varaa kuulemma vielä on. Turha kai sanoakaan, että mä autan parhaiten olemalla syrjässä. Muutenkin Handyman on ollut tosi puuhakas koko viikonlopun ja saanut kellaria taas järkeistettyä. Mä sen sijaan oon lähinnä vain vaakuttanut vieressä, kun Porkkis ja Långstrump askartelivat kutsukortteja Babyporkkanan ristiäisiin. Lisäksi oon heilutellut käsiä kotona, kun Handyman on puuhastellut kellarissa.

Airi

Meille tuli tänään uusi perheenjäsen. Sen nimi on Airi ja se on lentänyt tänne Kiinasta saakka. Airi tulee pitämään huolta siitä, että Handyman-Kameli-kompleksi pysyy harmonisena eikä riitele siitä, kuka saa istua tietsikalla milloinkin. Lisäksi Airin tehtävänä on varmistaa se, että matkoillakin ollessa Elämyskamelia voidaan päivittää myös hotellihuoneesta käsin, ei pelkästään hotellin käytävältä, kuten N810-vehjettä käytettäessä. Nyt Airi on vielä keräämässä voimia ikkunalaudalla, mutta pian se valjastetaan töihin!
Quickie-jänö oli muropakettiinsa piilottanut Handymanin mielestä aivan uskomattoman hienon lelun. Nimittäin pahvisen 3D-velociraptorin. Se onkin upea! Aika lailla eri planeetalta kuin normaalit muropakettilelut kuten esim. taikalusikka, joka vaihtaa väriä kaakaomaitoon joutuessaan. Handyman käytti äsken reippaan tunnin velociraptoria kootessaan ja kovasti mutisi, että eihän tästä mitään tuu, ei kärsivällisyys riitä. Onneksi kuitenkin riitti, koska se on hieno (mutta vähän pelottava)! Sääli ettei tullut paketin kyljessä mainostettua kattosaurusta, joka oli linja-auton kokoinen mutta sillä oli vain pähkinän kokoiset aivot!

Kummityttö l. Babyporkkana kävi toissapäivänä mittauksessa ja on jo uudella kilolla! On siis muona maistunut ja se on hyvä. Kohta se menee jo armeijaan, tulee raskaaksi ja joutuu luuseritöihin.

Lastenleikkiä

Handyman löysi netistä uutta Sim Animals -peliä mainostavan nettisivun. Siellä oli kamala tarina metsän eläimistä. Siinä kerrottiin, että kiltti Pyry-orava hyppeli metsässä ja unelmoi oravavauvoista, mutta Pirkko-kurre vain nukkui. Sitten tuli farmarin koira, joka söi Pyryn. Tällainen todellisuus oli aika järkyttävää. Ei oo kumma, että nykymaailmassa nuoret injisoivat heroiinia silmämuniinsa jo 11-vuotiaina.

Handyman lähetti mut äsken ostamaan kaupasta Alsuja ja Quickie-jänön muroja. Handyman on nimittäin nyt ottanut asiakseen maistaa kaikkia kaupassa myytäviä suklaisia diabetesmuroja ja on tässä parin kuukauden seuranta-aikana todennut, että halvimmat käpysimmät Quickie-jänön Nesquick-murot ovat parhaita. Ne toimivat sitä paitsi erinomaisesti Handymanin murodispenserissä. Mun mielestä ne kaikki on kamalia. Mutta parasta Quickie-jänön murosissa on se, että niissä on Quickie-jänö!

Ulkoilua

Me käytiin tänään Yläkerran kanssa kävelyllä. Ja siis Yläkerran määritelmähän on toki nyt muuttunut, kun siellä on alkuperäisten asukkaiden lisäksi myös Kummityttö. Hysteeristen neuvolalohikäärmeiden järjettömät ulkonaliikkumissäännöt on nyt siis lusittu ja Kummityttökin pääsee 46 neliöstä välillä tuulettumaan boysenmarjanväriseen ulkoilunelivetoonsa. Sen kanssa kulkeminen muistutti kyllä Speed-leffaa: kopassa oli sitä hiljaisempaa, mitä nopeammin tai muhkuraisemmalla maastolla käveltiin ja heti pysähdyksissä alkoi vaativa yninä. Joskin oli semmoiset sordiinot asennettu verhoiksi kuomun päälle, että muijan vaatimukset jäivät aika vaimeiksi meille kopan ulkopuolisille. Oli kyllä hienoa käydä kävelyllä, on kyllä komeat maisemat meillä täällä kovassa idässä!



Kovasti on tullut hammaslääkäriehdotuksia, kiitos niistä. Esitin ehkä asiani epäselvästi, mutta en siis tosiaankaan ole lähdössä keskustaan alakalustoani esittelemään, koska en missään nimessä halua puudutettuna turponaamana istua metrossa. Edellisenkin kerran löysin oikein hyvän hammaslääkärin ihan omasta kylästä, kyllä täältä joku muukin löytyy. Ainoa noista, jota olisin edes voinut ajatella, oli City-hammaslääkärit, mutta sinnekään ei nyt voi mennä kun se ainut jolle olisin siellä mennyt, odottaa syntymän ihmettä tapahtuvaksi hetkenä minä hyvänsä (ilmeisesti laskettu aikakin jo mennyt). Niin ja sorry vaan, maalainen, Stockaa ei voi kirjoittaa kahdella c-kirjaimella! Mieluummin vaikka Stokka.

Töissä on muuten taas hirmu kivaa. Sopimushan mulla on vain vappuun, mutta enköhän mä jatka. Kesällä voisi kyllä olla kivaa olla vaikka vain 80- tai 90-prosenttinen ja viettää lomaa päivän viikossa. Ja jos oikein hulluksi heittäytyisi, voisi ottaa vaikka kokonaisen viikonkin jossain. Vähänkö pännii se, ettei oo ikinä ollut kunnon lomaa. Mutta eiköhän se tästä, jos joskus viihtyisi jossain työpaikassa yli 9 kk.

Hammash

Oon kärsinyt jo pari viikkoa hammassärystä. Viime viikolla jo melkein varasin ajan hammaslääkäriin, muttase jäi sitten tekemättä "kun oli niin kiirettä töissä". Nyt alkaa tekosyyt loppua, ensi viikolla on varmaan pakko uskaltaa. Täytyisi taas löytää sitä paitsi uusi hammaslääkäriasema, kun edellinen muutti jonnekin Päijät-Hämeeseen. No eiköhän Google keksi. Kunhan ei olisi vain mikään semmoinen, jolla on kekseliäs ja hupsu nimi kuten "Etuhammas".

Kuulaan talvisen laskiaissään kunniaksi Handyman päätti vaihtaa kodinhoitohuoneessa sijaitsevan valkoisen metallikoneen ilmansuodattimet, koska johan ne piti vaihtaa syksyn aikana. Tämmöisiä töitä se tekee aina laulellen. Nytkin se puuhailee jotain kylppärin ja khh:n maastossa ja laulaa Madonnaa, tuhisee ja irvistelee. Muutenkin se on ollut taas ultrahupsu koko viikon. Laulanut "jos sun lysti on":ia niin antaumuksellisesti että hermo on mennyt herkemmälläkin.

Eilen oli paikallisen kauppakeskuksen ystävänpäivätempaus, jossa kerättiin vähempiosaisille lapsille leluja ja pelejä. Vihdoinkin mä sain vietyä ihan surkeita pelejä pois täältä! Peli-iltafanaatikot älkööt peljästykö - nää oli tyyliin Kimble, Pekingin mysteerit ja Edison & Co. Sainpa tilaa kaappeihin! Sit käytiin myös Etelä-Suomen pulsuimmassa mestassa eli Tikkurilan kierrätyskeskuksessa viemässä vanha yöpöytä ja pari lamppua sinne. Ihan kamala paikka. Handyman oli innoissaan jostain ikivanhoista tietokoneista, jollainen kaikilla oli 1998, 10 kg:n keskusyksiköt, kuvaputkinäytöt ja kaikki ja hinta superedullinen 350 e! Sillähän saa miniläppärin! Mua ilahdutti erityisesti nähdä melko kärsineen näköinen Ikean Lack-pöytä, josta siis käytettynä ja raadeltuna pyydettiin 5 e! Törkeetä.

Painostusta

Kokeilin tässä huvikseni, että kauanko voi olla päivittelemäti ennen kuin joku (poislukien Handyman) huomauttaa. Ilmeisesti 5 päivää. Pelkästään ei päivittämättömyys oo johtunut kokeilunhalusta vaan myös siitä, ettei kehtaa kertoa, että mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. No pakko kehdata. Ei tässä mitään. Tilasin Lundia-pöydän keittiöön, oon käynyt töissä ja Motonetissä ostamassa lisää vakuumipusseja. Sain Savonlinnasta Oregonin, mutta sitäkään ei ole vielä pelattu. Nuha on edelleen. Status quo. Jännintä on ollut töissä puuhastella erään potilaan, jota psykiatri luonnehti sanoilla "harmiton hullu", kimuranttien asioiden parissa.

Pikkusiskon gradu on valmis ja painosta tullut. Mä jo vähän selailinkin sitä, mutta aika puuduttavaa tekstiähän se oli. Onneksi ei itse oo tarvinnut sellaista pykätä! Ei ois onnistunut. Kuukauden päästä Pikkusisko on lähdössä Teekkaripoikaystävän (joka muuten kohta on DI-poikaystävä) kanssa Thaimaahan valmistumista juhlimaan. Ja mä surin jo sitä, että tekisi mieli mennä taas Berliiniin. Aloin jo laskeskella, että onko energiataloudellisesti tehokkaampaa mennä Berliiniin lentokoneella 2 h vai kotisatamasta laivalla 27 h + Travemündesta junalla 2 h. Sit tuli mieleen taas se vanha kuiva sanonta, kuinka "ekologisin matka on se, joka jää tekemättä". Pitää ekosekoilla kotona vain ja paheksua toisten Thaimaan-matkoja. Niin ja paheksua sitä, että Pikkusisko jatkuvasti nalkuttaa mulle blogin löysästä pilkkukulttuurista! Lue jotain muuta, luuseri!

Oon toki ollut kateudesta vihreänä, kun Långstrump oli päässyt jollekin nörttikeitaalle keekoilemaan työn puolesta. Kamelikin kaipaa levähdyspaikkaa! Huomenna on viikonlopun alku ja ylihuomenna ystävänpäivä. Pitkähkön seurustelusuhteen ehdoton etu on se, ettei koskaan pety ystävänpäivänä tms lällyttelypäivänä, kun osaa olla odottamatta mitään grand gestureja homekorvaiselta Handymanilta. Tai jos se nyt vaikka tajuis! Vink!

Säätiloja

Lähdettiin eilen Handymanin kanssa jo iltapäivällä laina-autolla kohti Savonlinnaa. Minä ajoin. Hiljalleen sinne päin mennessä tuli koko ajan pimeämpää, liukkaampaa ja lumisempaa. Perillä olikin sitten metri lunta ja 14 astetta pakkasta. Totesin, että keksin lukemattomia hauskempia puuhia kuin pimeällä ja liukkaalla ajaminen. Kamalinta oli se, kun joku iso vempele (rekka, bussi tms) tuli vastaan ja pöllytti kuivaa pakkaslunta ympäriinsä niin paljon, että pariin sekuntiin ei nähnyt mitään muuta kuin sitä pirullista lunta. Silloin aina pulssi hyppäsi pitkälle toiselle sadalle ja hengitysfunktio heitti häränpyllyä. Ikävää oli myös se, että Handyman antoi ajoittain ymmärtää, että mä ajan liian hitaasti, varovasti tms. Siinä tilanteessa oli kuitenkin hyvä muistuttaa, että mä en oo toistaiseksi saanut yhtään autoa lunastuskuntoon.

Savonlinnassa oli Handymanin Mummo. Mukava, pirteä nainen. Lievän ongelman aiheuttaa kyllä se, että koska me käydään siellä vain n. 2-3 kertaa vuodessa, ei juurikaan ole mitään puhumista. Kun on keskusteltu tutut sukulaiset, niin siinähän se. Nyt 9 vuoden koulutuksen jälkeen Mummo tietää, ettei me sinne mennä sen ruokia katsomaan. Kuitenkin siellä on AINA kolmen ruokalajin ateria valmistettu ihan meitä varten. Ähky tulee.Iso savonlinnalaissiilo

Yötä oltiin suunniteltu viettävämme hotellissa Jyväskylässä, mutta Mummo-visiitin jälkeen intouduttiin vielä käymään Tätikaverin luona, joka yllättäen edelleen asuu Savonlinnassa, vaikka lopetti työnsä vuodenvaihteessa. Siellä oltiin kymmeneen asti, kun alkoi väsyttää niin himputisti, että otettiin vastaan Tätikaverin tarjous majapaikasta. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja aamusta kahdeksan jälkeen kun lähdettiin Tampereelle päin, oli Handymanilla vähän sitten puuhaa. Mä en saanut edes auttaa.

Savonlinnasta lähdettiin sitten pirullisen liukasta ja lumisateista tietä Tampereelle Pikkusiskoa ja Teekkaripoikaystävää katsomaan. Käytiin syömässä ja sitten Handymanin piti rassata Pikkusiskon läppäriä. Handyman on mennyt semmoisen synnin tekemään, että on kertonut Pikkusiskolle Elämyskamelista ja nyt on sitten sielläkin alettu lukea blogia. Kommenttia tuli pilkkusääntöjen noudattamatta jättämisestä. Haluaisin tässä sanoa, että se johtuu osalti laiskuudesta, osalti kansalaistottelemattomuudesta eikä suinkaan siitä, etten osaisi pilkkusääntöjä. Toisaalta tämä kommentti oli odotettavissa, Pikkusiskohan on käynyt kaiken maailman yliopistollisia pilkunviilauskurssejakin.

Tampesterissa humppamaisteriopiskelijat saavat järvinäköalallisen yksiön. Järvi on tuo, joka näkyy taustalla poikkeuksellisesti valkeana sumun ja lumen vuoksi, kuva siis Pikkusiskon partsilta otettu

Oli kyllä ihanaa palata lumettomaan Helsinkiin, jossa ei oo yhtään liukasta! Seuraava pitkä automatka tehdään kyllä kesäsäillä ja -renkailla.

Tiistai

Tiistait on viikon tahmeimpia päiviä. Maanantai menee yleensä melko nopeasti kiireessä, keskiviikkona on jo melkein viikonloppu, torstaina harmittaa, ettei ookaan vielä perjantai ja perjantaina on jo viikonloppu. Lauantaina on kivaa ja sunnuntaina taas karmeeta ajatella, että viikonloppu meni jo. Fiksu työkaveri totesi tänään, että ylihuomisen perästä on jo perjantai ja tämä tylsä tiistaikin alkoi tuntua piristävältä.

Handyman on taas lähtenyt Ruotsiin ja mulla on tylsää. Pari päivää on kyllä päätä särkenyt niin että silmät vetistää. Onneksi on Burana. Mä oon aina ihan hämmentynyt, kun mulla on päänsärkyä. Oisin varmaan tosi hankala tk:n päänsärkypotilas. "Mulla ei oo koskaan päänsärkyä! Tää on nyt varmaan jotain tosi vakavaa kun mulla on päänsärkyä." Ja sitten se johtuu vain siitä, etten mä oo päässyt niska-selkäjumppaan aikoihin kun oon ollut kipeänä.

Mää nyt vähän hölisen tyhjiä täällä, mutta se johtuu siitä, että pitää saada jotain ton hirvittävän englantilaishenkisen PhotoBooth-kuvan eteen ettei se joka kerta lävähdä naamalle kun tän osoitteen avaa. Mut nyt en enää hölise vaan meen Kummityttöä katsomaan, kun kutsuttiin!

PhotoBooth

Handyman asensi tänään iChatin, että nyt voidaan ottaa videopuhelinyhteys esim. Pikkusiskoon tai Katjniin tarvittaessa. iChatiin liittyen löytyi myös PhotoBooth josta mulle riittää hupia ainakin viiden Ruotsin keikan ajaksi!