Nurinaa

Handyman ei ole hyvä seuralainen sairauden tullen. Meidän vihkitoimituksessa ei puhuttu terveydestä ja sairaudesta mitään, mikä jälkeenpäin ajatellen on harmillista. Handyman on nimittäin ihan mahdoton, kun on itse sairaana ja suorastaan sietämätön, kun mä oon sairaana. Mä havahduin yöllä pieneen päänsärkyyn ja yskäisin samalla pari kertaa. Tästä Handyman innostui sättimään mua varsin tarmokkain äänenpainoin (onhan nyt kovin epäkohteliasta yskiä yöllä, kun seuralainen nukkuu) ja minä siitä suuttumahan. Kiukku piti hereillä tuntikausia, mikä ärsytti vielä lisää. Jouduin jäämään pois vieraisilta, koska ääntä pitää lepuuttaa eikä ole mukavaa viedä viruksia raskausperheeseen. Kotona kyllä ottaa päähän, koska pitäisi siivota, mutta en osaa, koska en kuulemma saa heittää kaikkia mun mielestä turhan näköisiä tavaroita (esim. epämääräisiä johtoja täynnä olevia kaikkialla ajelehtivia Minigrip-pusseja) pois. Oikein ei voi vain lökösenä lekotellakaan, koska pitkällään ollessa vointi on huonoimmillaan. Onneksi on saksanläksyjä ja Handymanille äriseminen tietty helpottaa vähän.

Tauti on mennyt vain ikävämmäksi. Ääni ei vieläkään ole ennallaan, vaan osin se on ihan pihinää ja osin tulee omituisia törähdyksiä. Lisäksi oikea poski särkee korvan, silmän ja ylähampaiden muodostamassa kolmiossa niin kovasti, että tekisi mieli ottaa Buranaa vahvempaa.

Olen pohtinut joulukalenteriaihetta. Valinta on vaikea. Epäilen, että mulle tärkeät laulunsanat eivät kiinnosta kovinkaan montaa. Testiehdotuskin on kinkkinen, koska en malttaisi odottaa Lumian arvostelun kirjoittamista viikon päähän enkä mä osaa vertailla autoja. Mitä autoja mä ees vertailisin? En suostu edes ajamaan isäni autoa ja äidin autoa ei oikein voi vertailla muuhun kuin äidin entiseen autoon, joka oli samanlainen kuin nykyinen. En mä tiedä miehistäkään mitään paitsi että Handyman on ilkeä kun se kieltää mua yskimästä yöllä.

Haluan vielä tarkentaa Siskoni-kappaleesta, että ne sanat on itse asiassa tosi höntit. Ei meillä oo ainakaan mitään tarvetta kilpailla vanhempien rakkaudesta. Ehkä sellaista on jossain perheessä, onneksi ei meillä. En myöskään ole sitä mieltä, että pelko asustaisi meidän ympärillä. Sävel on kiva, samoin Erinin ääni ja on herttaista että siinä sanotaan "sinä olet minun siiskonii".

Elämyskameli suosittelee
jollottava ja turhanpäiväinen valittaminen

HIljaisuus

Lankomiehen näkemyksen mukaan mä oon puhelias. Tämä näkemys saattaa olla ehkä aika lähellä totuutta. Havaintona tämä oli kuitenkin niin järkyttävä, että menetin ääneni. Nyt pihauskin on liikaa. Lapset pelkäsivät ja aikuiset katsoivat säälien perään, kun yritin Prismassa pantomiimin keinoin selvittää Handymanille, että tarvitaan kananmunia. Ei kerrassaan pysty puhumaan. Muuten on vointi kättä lukuunottamatta ihan ookoo. Himskatti. Ei puhelias ihminen kestä tämmöistä.

Me käytiin eilen Savonlinnassa. Matkalla kuunneltiin niitä radiokanavia, jotka kuuluivat. Mä olin diskojukkana ja mun kanavanvalinta oli suunnilleen yhtä hermostunutta kuin stereotyyppisen sitcom-isän TV-kanavasurffailu. Toimittajien höpinä juustosta, Pekka Himasesta tai eurokriisistä katkesi lyhyeen, kun piti löytää musiikkia. Löysin radiosta uuden suosikkikappaleen: Laura Närhen feat. Erin Siskoni. Yritin etsiä sen sinkkua tänään Prismasta Pikkusiskolle pikkujoululahjaksi, kun Handyman huomautti, ettei singlelevyjä ole myyty enää kymmeneen vuoteen. Annan siis pikkujoululahjaksi Pikkusiskolle tehtäväksi kuunnella Spotifystä tai radiosta tai jostain tuon kappaleen. Sinä olet minun siskoni! En kyllä koe, että meillä on kilpailua. Päinvastoin olen pakahtua ylpeydestä, kun Prismassa kuulin, että siskon ura on ilmeisen kovassa nosteessa, kun pomonsa on ylistänyt häntä pikkujoulujen tupakkipaikalla puolenyön aikaan. Kaikkea sitä Prismassa kuuleekin.

Elämyskameli suosittelee
Siskoni

Vasen

Oikeassa ranteessa on jännetulehdus. Mä joudun sen takia tekemään paljon juttuja vasemmalla kädellä, esim tän tekstin. Se on todella vaikeaa. Onneksi ranne ei oo sentään murtunut. Tää kestää kuitenkin vain 1-2 viikkoa.

Mä oon just nyt koulutuksessa, jossa jännittävällä aksentilla puhuva tanskalainen professori selittää aika tylsää asiaa. Mulla on hiukan flunssaa ja luentosalin kirkkaat valot ja rikkinäinen vihertävä videotykki särkevät päätä ihan tosissaan. Onneksi sentään ei tarvii töitä tehdä.

Handyman oli eilen mielipuuhassaan jonottamassa keskiyöllä uutta puhelinta. Mulla on jo pidempään ollut epäpuhtaita ajatuksia Lumia 920:sta ja se oli Handymanin mielestä riittävä tekosyy mennä Verkkiksen jonotustapahtumaan. Tänään aamulla mä pääsin hetkeksi tutustumaan upouuteen aurinkoisen keltaiseen puhelimeen ja se oli kiva! Handyman nauttii suunnattomasti siitä, että taskussa on uusi puhelinmalli heti julkaisupäivänä, joten hän pitää sitä nyt pari päivää ja sitten mä otan sen koekäyttöön. Jos mä en tykkää siitä, palaan iPhoneeni. Voisin vaikka pitää pientä testauspäiväkirjaa täällä, koska moni lukijoista on tekniikkanöriä kuten mäkin!

Elämyskameli suosittelee
ehdotukset joulukaleaiheeksi, sunnuntaihin asti aikaa!

Lintsari

Handyman on musta huolissaan. Tein saksanläksyjä ja kurssin internetsivulla ilmeni, että tunnilla läpikäytyjen läksyjen lisäksi pitäisi kirjoittaa aine aiheesta "Der perfekte Europäer". Huomasin asian vasta äsken. Yleensä mulla on tapana pohtia aineen aihetta monta päivää, jotta kirjoitusvaiheessa mulla ois jotenkin muotoiltuja mielipiteitä asiasta. Nyt mulla ei oo ja lisäksi viime yön huonon nukkumisen vuoksi päätäkin särkee. Niinpä päätin lähettää opettajalle pahoitteluviestin ja jättää aineen kirjoittamisen ensi viikkoon (tein kuitenkin muut tehtävät, esim. toisen aineen). Nyt Handyman täällä murehtii olevansa ihan neuvoton, kun perheen vanha vain kuuntelee rokkimusiikkia ja jättää läksynsä tekemättä. Uhkaa kirjoittaa sinne feisbuukkiin semmoisen viestin, että onko muilla samanlaisia ongelmia. Voi hyvät hyssykät.

Me ollaan käyty noin kerran viikossa kahvilla lentokentällä. Mä oon maistanut ainakin piparilattea ja kamomillateetä ja todennut, että piparilatte on ihan hyvää, kamomillatee maistuu kamomillateeltä. Moni voisi luulla, että kamomillateen kamomillateemäinen maku olisi itsestäänselvyys, mutta Starbucksissa vaniljarooiboskin on paljon parempaa kuin muualla (siinä on lakritsijuurta!). Siellä on toki kiusallinen Starbucks-tapa kysyä juoman ostajan nimeä, joka sitten kirjoitetaan kuppiin ja jota huudellaan, kun virkistävä juoma on valmiina. Viikko sitten sinne tuli teini mustassa pitkässä nahkatakissa ilmeisesti isänsä kanssa. Sekä meidän pöydässä että naapuripöydässä oli ilo ylimmillään, kun tiskin päästä huudettiin: "Noutaja, tuus ny noutamaan tää kaakaos!" ja teini laahusti sitä hakemaan. Munkin pitäisi keksiä joku cool Starbucks-nimi. Maistuvaisia kahvijuomia nautiskeleva alterego.

Elämyskameli suosittelee
Starbucksin vaniljarooibos (jos ei jaksa mennä lentokentälle tai ulkomaille, voi tulla maistamaan sitä meille)

Väärässä

On ikävää huomata olevansa väärässä. Hiukan piristää se, että vääryyden korjaamisen tulos on positiivinen. Olin nimittäin väärässä pitäessäni Vain elämää -ohjelmaa ihan sysikehnona. Ei se olekaan sysikehno vaan ihan ookoo, kunhan skippaa talonmaalaamis- ja metsänistutuskohdat sekä Neumannin ja keskittyy hyviin musiikkiesityksiin. Ajauduin Jari Sillanpään top trackseista Vain elämää -sivun video-osastolle ja siellä oli ihan kivoja esityksiä. Neumann on surullisen huono ja Cheek vääntelee muiden esiintyessä oudosti naamaansa kuin aikoisi sylkäistä laulajan päälle, mutta muut vaikuttavat ihan asiallisilta. Niistä rohkaistuneena katselin tänään taas illalla koko ohjelman, mutta mulla ei tahdo kärsivällisyys riittää katsoa muutakin kuin sitä musiikkia. Mutta siis periaatteessa pidän coverointia ihan positiivisena asiana.

Viime vuonna taisin luvata, että lukijat saavat päättää tänä vuonna joulukalenteriaiheen. Pitäisi löytää jokin kategoria, josta voi suhteellisen helposti keksiä 24 alakäsitettä, joista mulla voisi olla jotain sanottavaa. Kriteerit täyttäviä ehdotuksia eivät siis ole esim. erimuotoiset legopalikat tai Ruotsin pääministerit. Päätän aiheen sunnuntaina 25. marraskuuta, joten ennen sitä voisi ehdotella.

Elämyskameli suosittelee
hyvät coverit

Iskelmiä

Tänään on taas luksuspäivä eli päivystysvapaa. Yleensä pakkaan päivystysvapaat tiiviisti ohjelmaa täyteen siten, että päiväunillekin on oma kahden tunnin slotti lounaan ja iltamenon välissä. Tänään mä kuitenkin päätin ottaa ihan relasti ja tehdä kerrankin jotain kaikin puolin tarpeetonta ilman aikataulua ja nukkua jos nukuttaa. Niinpä menin YouTubeen ja jouduin stepiltä toiselle pomppien Jari Sillanpään Greatest Hitseihin. Nyt ois kiva saada Satulinna ja Oot täydellinen liitetyksi mun kuntoiluplaylistille. Mua hieman huolettaa, koska edelliset sinne liitetyt biisit on Tapani Kansan Kalajoen hiekat ja Kirkan Hetki lyö. Mä en vaikuta kauheen coolilta, jos musiikkipoliisi tulee ratsaamaan mun puhelimen. Kannattaa kuitenkin huomata, että mä kerroin Sillanpäästä ja Kirkasta. Aiemmin olen kertonut Eppu Normaalin Tahdon sut -biisistä. En kehtaa tunnustaa, mitä muuta siellä on. Sen saa tietää vain musiikkiviranomainen.

Liityin toissapäivänä evankelisluterilaisen seurakunnan jäseneksi. Olisin toki voinut käyttää mainiota liitykirkkoon.fi-sivustoa, mutta koska olen edellisen kappaleen mukaisesti ikivanha, menin kirkkoherranvirastoon (katsottuani ensin toki aukioloajat uudenaikaisesti internetistä, ei oo se virasto auki nimittäin ihan virka-aikana). Erinomaisen hyvää palvelua siellä sai, jopa ehkä parempaa kuin verovirastossa. Toivotettiin tervetulleeksikin! Nyt jäsenetuja odottelemaan. Saakohan bensasta alennusta?

Tästä ei ole tarkoitus tehdä mitään ruokablogia, mutta HS:n porkkana-korianterikeitto on hyvää. Usein sosekeitot saattavat olla aika mitäänsanomattomia, mutta tuossa oli hyvä maku. Alkuun se näytti aika lirulta, mutta suussa tuntui kuitenkin ihan ruoalta. Myös krutonkiohje oli oiva. Osaan suositella. Itse hieman tuunasin ohjetta, koska mun mielestä ei oo kauheesti järkeä laittaa kanafondia kasvisruokaan, mutta muuten seurasin reseptiä melko tunnollisesti.

Elämyskameli suosittelee

Oot täydellinen (etenkin se da-dad-dad-daa-dad-da -kohta)

Megaluuseri

Mä kävin pari viikkoa sitten kaameassa luuserimiitissä. Olen jo vuosikausia uteliaana pohtinut, mikä mun älykkyysosamäärä on. Tiedostan, ettei sillä numerolla ole mitään merkitystä mun elämässä, mutta jotenkin mä oon moneen kertaan sitä pohtinut. Mua jotenkin viehättää ajatus siitä, että tietäisin oman kohtani Gaussin käyrältä. Kuuntelin radiolähetyksestä podcastia (toki viikkokausia myöhässä) kansallisesta älykkyyspäivästä, joka pidettiin joskus syyskuun lopulla, jolloin Mensa testasi satoja ihmisiä. Siitä sain kimmokkeen mennä älykkyystestiin.

Mensan testi järjestetään kerran-pari kuussa Helsingissä. Paikkana oli Rikhardinkadun kirjaston luokkahuone. Kun huomasin, millaista väkeä muut testiin osallistujat olivat, tahdoin lähteä pois. Kyseessä oli sellainen luuserijoukkio, että olisin mieluummin viettänyt kostean illan BB-talossa kuin tunnin hiljaa luokkahuoneessa näiden kanssa. Valtaosa oli miehiä, näistä puolet sellaisia, joista kouluampumisen jälkeen naapurit olisivat iltapäivälehdessä todenneet, että "kyllä me ollaan tästä tyypistä aina tällaista odotettukin" - pitkät mustat nahkatakit ja vetelät hiukset. Osa oli perusfyysikoita ja sitten tietysti oli niitä, joilla oli kysyttävää, kun kysyttiin, että "onko kysyttävää?" Kysymykset olivat tasoa "onko tämä testi suomalainen? Ai saksalais-brittiläinen? Onko se kalibroitu suomalaisille? Ai ei? No eihän sitten voida sanoa täysin täsmällisesti, että suomalaiset noudattavat Gaussin käyrää juuri tällä testillä. Mitäs siihen sanotte?" Vaikka istuin täysin toisella puolella luokkahuonetta, nolostuin tämän dorkan kysymyksestä. Tee oma testi! Muut naiset olivat pukeutuneet pitkiin ruudullisiin tai kukallisiin hameisiin sekä röyhelöisiin paitoihin eivätkä käyttäneet tehtaissa tuotettuja kosmetiikkatuotteita. Joku miehistä oli testissä jo toista kertaa. Mä menin vain hakemaan numeroa.

Testissä oli 45 tehtävää, joissa kaikissa piti jatkaa sarjaa eteenpäin. Semmoisia tavallisia palikkatehtäviä siis. Aika oli rajoitettu 20 minuuttiin. Mun käytäntönä oli vastata niin nopeasti kuin pystyin ja jos en helposti keksinyt, siirryin seuraavaan. Tuntui menevän ihan hyvin, mutta eihän sitä osannut itse päätellä, että menikö ne oikein.

Mensasta ne testin valvojat kertoivat löytäneensä paljon "samanmielisiä" kavereita, "sellaisia, joille ei tarvii ikinä selittää, mitä tarkoittaa". Niillä on kuulemma hyvät ja laajat nettisivut, joissa on muun lisäksi foorumi, jolla keskustellaan ihan kaikesta ja on tosi hyvää väkeä. Se esittely kuulosti siltä, että niillä tyypeillä ei ollut yhtään kavereita ennen kuin ne liittyi siihen järjestöön. Mainospala ei ollut kutsuva, vaikkakin nettisivut kuulostivat oikeasti kiinnostavilta (ei niinkään ehkä se foorumi).

Tänään oli tulos tullut (mä oon töissä, Handyman avasi kuoren). Tarkkaa numeroa en valitettavasti saanut, mutta tulos oli >135 (keskiarvo 100, keskihajonta 15). Vaikka mä olinkin miettinyt, että testi tuntui menevän ihan hyvin, oli järkytys saada kutsu seuraan. Mä luulin, ettei tuloksella olisi mitään väliä mun elämässä, mutta nythän mä pidän itseäni ihan megaluuserina. Mut oon sentään todistetusti hyvä palikkatestissä, sen luulisi vähän lohduttavan. Toivottavasti mun kaverit ei kuitenkaan hylkää mua, koska mä en todellakaan halua mennä etsimään uusia kavereita "samanmielisten" seurasta.

Hipster within

Me käytiin eilen Långstrumpin ja Handymanin kanssa päivällisellä Fafa's Falafel -ravintolassa Iso-Roballa. Kyseessä on hillitöntä hipsterikuhinaa aiheuttanut pikkuistakin pienempi pikaruokala, jossa tehdään falafelit itse ja aina vasta tilauksen jälkeen. Ilmeisesti kaikkialla muualla paitsi Fafasilla ja meidän keittiössä falafelit on jotain pakastepuolivalmisteita, joten pitihän sitä kokeilla. Hyvä oli kerrassaan. Pita falafel (7,50 e) oli täytetty tajuttoman kuumilla falafelpyöryköillä, kurkulla, tomaatilla, salaatilla, tahinilla ja suolakurkulla sekä matbuhalla, josta mä en oo aiemmin kuullut, mut se maistuu ilmeisesti ihan hyvältä. Kieli paloi ekaan falafelpullaan, mutta se oli oma vika. Ravintola oli todellakin surkean pieni - kaksi pöytää, yhteensä kahdeksan tuolia, mutta valtaosa väestä tuntui ottavan ruokansa mukaan. Ruoat oli pakattu hyvin take awayta ajatellen. Interiööri oli toki sietämättömän hipsteri, mutta kai tämmöisen sitivihreän pitää se kestää. Musiikki oli onneksi hiukan vähemmän ärsyttävää kuin Vegemestassa. Fafa's aikoo avata toisen ravintolan Kurviin, mikä on kivaa. Voi käydä toistekin menemättä Stockan eteläpuolelle.

Ennen tuli enemmän mua kiinnostavia teeveeohjelmia. Nykyään mä jaksan katsella vain QI:tä (autistisesti samoja jaksoja aina uudelleen), Will&Gracen uusintoja sekä Penn&Teller Fool Us -ohjelmaa. Aiemmilla kausilla jaksoin viihtyä Huippiksen ja Dancen parissa, mutta nyt ei kumpikaan kiinnosta enää lainkaan. Koko Facebook on mennyt täysin sekaisin Vain elämää -ohjelmasta ja siksi mä aattelin, että ehkä mun sit kannattaisi katsoa se. Tänään katsoin uusinnan idyllisesti sukkaa neuloen ja petyin. Mä luulin, että se olisi musiikkiohjelma, mutta siinä joutuikin pitkiä aikoja katsomaan, kuinka Jonne Aaron leipoo, Katri Helena haravoi, Neumann maalaa taloa ja joku Jare välttelee pihatöitä. Musiikki oli aivan sivuosassa, jokaisesta biisistä näytettiin vain yksi säkeistö ja pari kertsiä. Fb:ssä on kerrottu päivätolkulla, kuinka Jonne Aaronin tunteellinen mummonkuolematarina itketti kaikkia, mut mä oon niin kyyninen paskiainen, että pidin sitäkin vain tylsänä biisin alun pitkittämisenä. Kaija Koo ei oo mikään mun suursuosikki, mutta kyllä niitä biisejä kuuntelisi, mut formaatti ei anna. Tästä ohjelmasta juteltiin viime viikolla Ruotsissa ja sattumalta telkkarista tuli ruotsalaisten vastine. Se oli koominen, kun ei kerrassaan tuntenut yhtään niistä julkkiksista. Soittivat mm. tätä mahtavaa rallia. En kyllä jaksanut kiinnostua kummastakaan versiosta. Kyllä BumtsiBum oli parempi. Ja onneksi on mahtavia ystäviä ja saksantunnit, että ei tarvii katsella telkkaria.

Elämyskameli suosittelee
Fafa's Falafel

Pete, Fritz ja Luis

Kaksi viikkoa sitten järjestetyn Lomakuvakisan meidän esityksessä musiikkina oli timantinkova Tapani Kansan Kalajoen hiekat. Ihan helmi biisi. Mä kuuntelin sitä silloin pari viikkoa sitten repeatilla ja nyt tänään taas. Ei vitsi että on hyvä meno! "Voi kun onnistuis", miettii hiekal röökit suis Pete, Fritz ja Luis!

Mä oon käynyt työpaikan salilla noin kerran viikossa jonkun työkaverin kanssa. Se sali on onnettoman kämänen, melkein yhtä huono kuin Uimastadionilla, mutta se on lähellä, halpa (40 e/vuosi) ja jos joku oikein erityisesti pyytää seuraksi, niin tietysti mä meen. Aiemmin on käyty pääasiassa aamulla, jolloin siellä on ollut melko rauhallista - lähinnä naisia, jokunen mies, hiljainen meno. Kertaalleen käytiin iltapäivällä niin, että oli melko paljon väkeä, mutta tavallinen meininki (jälkeenpäin selvisi, että siihen aikaan sali on varattu naisille). Nyt keskiviikkona siellä oli meidän (mun lisäksi viisikymppinen työkaveri) lisäksi miltei pelkkiä miehiä, jotka pitivät hulvatonta meteliä. Ähkiminen oli valtaisaa ja niin koomista, että oli vaikeaa pysyä vakavana. Kun kaveri piti ylätaljassa sarjojen välillä pienen tauon, tuli joku testomään kysymään josko voisi välillä vetäistä yhden sarjan ja sehän vetäisi. Painoja piti tietty laittaa niin paljon, että tytöt huokailisi ja sarja vedellä niin nopeasti ja huolimattomasti, että tämmöinen hysteerinen lääkäritäti pelkäsi joutuvansa töihin. Toki jokaisen vetelyn yhteydessä piti päästää jonkinlainen karjaisu/ähkäisy, jotta muut salilla ymmärtäisivät, että tässä nyt bodataan. Mä oon aiemmin ajatellut, että mulle on aika sama, keitä mun liikuntapaikassa muuten hengaa, mutta totesin nyt että on tosi hyvä, että mun perussalilla on vain naisia. Ei tarvii kuunnella ähkimistä. Tänään tosin piti kuunnella James Bluntia, mutta onneksi mulla oli oma musiikkilaite mukana. Mä en oo tarpeeksi tyttö.

Elämyskameli suosittelee
grunt free zone

Isokenkäinen

Olen koko aikuisikäni ajatellut jalkani olevan kokoa 39-40. Lähempänä neljääkymppiä, sillä suurin osa mun kengistä on kokoa 40 ja jokunen jopa 41 (luistimet 42, mut sinne mahtuu kaksi villasukkaa). Jalkani on siis rajatapaus sukkavalmistajille, jotka numeroivat tuotteensa yleensä 37-39 ja 40-42. Mä olen kuuliaisesti ostanut aina noita isompia eikä mulla nuorempana ollut sukkahuolia. Nyt viime aikoina mä oon alkanut pohtia, että onkohan kokoja muutettu. Mun sukat on pääsääntöisesti liian suuria ja elokuussa ostetut 40:n kengät ovat nyt liian isot (toki ne on varmaan löystyneetkin, mut jo uutena toiseen piti ostaa puolipohjallinen). Liian suuret sukat pyörivät liian suurissa kengissä pitkittäin siten, että nilkan eteen kääntyneitä kantapäitä saa olla oikomassa monia kertoja päivässä. Viimeisten kolmen viikon aikana olen heittänyt ainakin kuusi sukkaparia pois uusien reikien vuoksi (se johtunee toki siitä, että ne on aikanaan ostettu samaan aikaan). Nyt mä päätin tehdä muutoksen elämääni ja korvata rikkoutuneet sillä pienemmällä sarjalla. Ekaa päivää on nyt 37-39:t jalassa eikä ne ainakaan liian pienet oo. Mä en suostu uskomaan, että mun jalat ois kutistuneet, koska päinvastoin niiden pitäisi iän myötä hiukan kasvaa (tai ei ehkä kasvaa, mut löystyä ja latistua luoden illuusion kasvusta). Muutettiinhan tässä joskus rintaliivikokojakin, ehkä siis myös jalkatuotekokoja? Kuluttaja on hämillään.

Päiväkirjat

Kuulin saksantunnilla, että suurinta huutoa berliiniläisissä kulmakuppiloissa on tätä nykyä se, että tiettyinä iltoina asiakkaat ottavat nuoruusajan päiväkirjansa mukaan ja lukevat niitä toisilleen ääneen. Konseptiin kuuluu se, että kaikki nauravat itselleen ja toisilleen teiniangstinsa vakavuuden vuoksi kyynelet silmissä. Kuulostaa mahtavalta. Mä niin menisin tuonne, jos a) mä oisin pitänyt teininä päiväkirjaa, b) oisin pitänyt teininä saksankielistä päiväkirjaa ja c) ymmärtäisin, mitä ne sanoo. Niin ja jos siis olisin Berliinissä. Näinä hetkinä ottaa päähän, että oli laiska pitämään päiväkirjaa. Noku ei ollut blogia, sitä piti työläästi kirjoittaa kynällä. Mä yritin monta kertaa mutta en ikinä jaksanut yli viikkoa kerrallaan. Ei mulle toisaalta ikinä teininä mitään tapahtunutkaan.

Tänään me shoppailtiin Tukholmassa. Mä ostin sukkia, alusvaatteita, hienon talvihatun, viidet korvakorut ja kortin, jonka mä lähetin mun saksanryhmälle (läksy, erittäin nörää, oon saanut kuulla siitä koko päivän). Långstrump löysi ainakin kauniin talvitakin, laukun ja paitoja. Onnistunut päivä. Handyman ei löytänyt tällä kertaa mitään, mutta sen pitääkin nyt kerätä ideoita lahjasumaa varten (lahjasuma alkaa jo ensi viikolla!). Päivällä syötiin Wagamamassa ja iltasella Lettipitkon kotona. Hieno päivä.

Elämyskameli suosittelee
päiväkirjat

Vii-vii-viiskytluku

Syksyn minilomanen! Pakkasin Handymanin, jonka silmä on jo ruotsalaistenkestävä, ja Långstrumpin mukaan ja annoin Blue1:n kuljettaa meidät Tukholmaan. Tällä kertaa valittiin matkantekovälineeksi kentältä keskustaan Swebus tavallisen sateenkaarivärityksisen Flygbussarnan sijaan. Swebusissa saatiin matkustaa kolmisin kuljettajan kanssa (naapuripenkillä saattoi matkustaa erään luuserituristin unohtama reppu). Kuljettaja oli niin hienotunteinen ja kohtelias, että vaihtoi kesken matkan suomenkieliselle expat-radiokanavalle, jossa haastateltiin jotain Tukholmaan muuttanutta finnjäveliä, joka oli - luoja sentään - seurustellut joskus myös ydinkaupungin ulkopuolella asuneen kanssa. Sen jälkeen soitettiin laulua, jossa laulettiin ainakin vii-vii-vii-viiskytluvusta ja vii-vii-vii-viikonlopusta. Heja!

Kun käveltiin Citycentralenista Omenahotelliin, päätettiin, että seuraavan kerran voidaan mennä aikuisten hotelliin, joka sijaitsee keskustassa. Omenakin on ihan hyvä, mutta täällä on pirun kylmä ja se pienikin kävely viluttaa. Ilta kruunattiin vietnamilaisella aterialla trendikkäässä Vasastanissa. Nyt tultiin hotellille nukkumaan ja koska mun piti tehdä saksanläksyjä, sain vihdoin päivitettyä blogia, hurraa!

Me käytiin eilen katsomassa uusi Bond-elokuva. Handyman oli saanut plus1-ennakkonäytöskutsun joltain työinstanssilta ja pyysi mut mukaan. Mahtava leffa. Daniel Craig on kerrassaan upea ja vieläpä kyllä poikkeuksellisen ihana. Elokuva oli selkeästi synkempi kuin moni edeltäjänsä, vaikka ei nekään oo mitään pirteäpiipareita. Leffa kesti 2,5 tuntia mutta kertaakaan ei tullut tylsää. Haluaisin katsoa uudelleenkin. Ei helkkari kuinka hyvä se oli ja niin bond.

Kävin vihdoin äänestämässä tiistaina. Menin koppiin vielä ahdistuneen tietämättömänä, ketä äänestän. Oli jonoa, joten ei ollut kovasti aikaa päättää. Olen melko varma, että äänestin Fatbardhe Hetemaj'ta. Jälkeenpäin olen kovin tyytyväinen valintaani. Ei ole ahdistanut jälkeenpäin enää ollenkaan. En oikein tiedä, mitä Hetemaj kannattaa paitsi yrittäjyyttä, mutta ääni menee puolueelle. Tällä kertaa siis Kokoomukselle. Sellaista se.

Elämyskameli suosittelee
minilomanen (todellista rakkautta)

Kuolaa

Maastohiihto on TV-lajina melkein tylsempi kuin golf. Jopa mäkihyppy on kiinnostavampaa. Mä en oo ikinä oikein innostunut hiihtokisoista, koska hiihtäjillä on typerät vaatteet, kuolaa leualla ja joka paikassa näkyy lunta. Dopingskandaalia oon seurannut lähinnä huvittavana eksoottisena kuriositeettina. Olen pohtinut, että jos vielä 70-luvullakaan useimpien suorituskykyä parantavien aineiden sivuvaikutuksia ei tiedetty, ne eivät olleet kiellettyjä, niitä käytettiin yleisesti ja ne todellakin paransivat suorituskykyä, niin kuinka typeriä ihmisiä urheilijat olivat, jos eivät niitä käyttäneet? En ole koskaan pitänyt Juha Mietoa mitenkään erityisen nokkelana, mutta eiköhän sekin nyt tän verran olisi tajunnut? Isi oli kyllä sitä mieltä, että ei kepulainen välttämättä ymmärrä.

Dopingpohdiskelut ovat toki nyt jälleen pinnalla, kun taas on asiaa julkisuudessa vatuloitu. Kovasti kiinnostavia elokuvia ei viime aikoina ole teattereihin tullut, mutta sentään Sinivalkoinen valhe. Oli tosi hyvä! Ainoa hiukan ärsyttävä asia oli se, että ohjaaja oli päättänyt toimia itse kertojana ja hän ei ollut oikein hyvä ääninäyttelijä, katkonainen puhe vähän häiritsi. Muuten leffa oli mielenkiintoinen, hyvin tehty ja hauska. Tylsäksi se ei käynyt. Mä olin tosi tyytyväinen, että sekä Suomen elokuvasäätiö että EU:n elokuvarahoitussysteemi olivat tukeneet elokuvan tekemistä. Tällainen rehellisyys ja itsetutkiskelu on harvinaista suomalaisessa elokuvassa. Hiukan kirvelee se, että Suomen elokuvasäätiö oli myöntänyt Sinivalkoiselle valheelle 135 000 euroa ja toiselle tänä syksynä ensi-iltaan tulevalle kotimaiselle merkkiteokselle, nimittäin elokuvalle Rakkauden rasvaprosentti, SES myönsi tukea 700 000 euroa. No ehkä sit mun ei tarvii mennä Rakkauden rasvaprosenttia katsomaan, kun SES on myöntänyt mun lottorahoista sille jo noin paljon.

Elämyskameli suosittelee
Sinivalkoinen valhe

Vaaliahdistus

Mä oon tehnyt tulevista kunnallisvaaleista itselleni liian suuren ongelman. Mä oon totaalinen poliittinen hoipertelija, kun juuri viime vuonna päätin ryhtyä vihreäksi ja nyt jo heti kaduttaa. Mua ärsyttää etenkin se, että vihreät äänesti Vallilanlaakson joukkoliikennekatua vastaan. Toki mukana oli asemakaavaongelmaakin ja vihreät kannattivat raitiolinjan rakentamista tälle kadulle, mutta silti mua ärsyttää. Lisäksi vihreät liberaalit ovat harvassa ja ääni Osmo Soininvaaralle auttaa jonkun tulipunaisen feministin vaikeuttamaan yrittäjän elämää ja järjestämään seitsemännentoista kesäfestarin Alppipuistoon. Toisaalta kokoomuksella on änkyräsiipensä ja ennen kaikkea Harry "Molo" Bogomoloff. Haluaisin ehkä äänestää Fatbardhe Hetemajta, mutta meneekö ääni Mololle? Mä yritän nyt määritellä itseni näiden vaalien kautta eikä se tunnu oikein järkevältä. Ehkä mun on parasta olla äänestämättä ollenkaan. Ei mun äänellä oo kuitenkaan merkitystä. Äänestän sit vaikka Lääkäriliiton vaaleissa.

Muhjunaama

Handyman kävi sunnuntaina lenkillä Långstrumpin kanssa. Kotiin se tuli naama veressä. Oli kompuroinut Töölönlahden korokekiviin ja ottanut silmäluomella vastaan. Hyvä oli, että juoksukaverina oli neurologian kurssin käynyt lääket.kand. Yläluomella melko iso vuotava haava ja lisäksi poskessa, olkapäässä ja polvessa pinnallista ruhjetta. Kädet lienivät selän takana, sillä niissä iho oli täysin siistiä. Silmäluomen haava vaati lääketieteellistä attentiota ja kun mulla ei ollut edes pikaliimaa, niin mä vein potilaan Silmäklinikalle (tässä vaiheessa kello oli sunnuntai-iltana noin 21:45). Kun me päästiin sinne, siellä ilmoitettiin, että lähettävän lääkärin pitää soittaa etukäteen silmäpäivystäjälle ja tiedustella, voiko lähettää eikä sitä paitsi meillä ommella aikuisten haavoja kuuden jälkeen illalla (?). Me oltiin jo lähdössä naapuritaloon, kun hoitaja vielä sanoi, että mä voisin kuitenkin soittaa sille päivystäjälle, josko se tulisi katsomaan. No mä soitin ja muutaman hämmentyneen orientaatiokysymyksen jälkeen se tuli ja ystävällisesti ompeli sen haavan. Mua kerrassaan ihmetytti se periaatepäätös, että jonkin tietyn kellonajan jälkeen haavoja ei ommella. Eihän niitä voi aukikaan jättää! Tämäkin tiputteli koko ajan niin, että lappua piti pitää päällä. No mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on Handyman sen näköinen, mitä Agent Provocateur -luonteella on odotettavissakin.

Elämyskameli suosittelee

virka-aikainen itsensä telominen

Pätkäunet

Päivystin eilen Töölössä. Illalla oli melko kaoottinen tunnelma - ei kiireinen vaan sekava. Yöksi rauhoittui, mutta noin tunnin välein mun piti herätä katsomaan jotain kuvaa, joten unet jäivät melko hajanaisiksi. Päivälläkin nukuin yhteensä vain kolme (1+2) tuntia. Lounaalle lähtiessäni olin niin sekaisin, että työnsin nappikuulokkeiden pistokkeen korvaani ja korvanapit lompakkoon ja tajusin ongelman vasta sitten, kun lompakkoa naputtelemalla en saanutkaan podcastia päälle. Kyllä ensi yönä uni maittaa!

Podcasteista tuli mieleen, että mä keksin tänään nerokkaasti, että mähän voin opiskella saksaa kuuntelemalla saksankielisiä podcasteja! Pari kivaa jo löysinkin: Krimikiste esittelee uusia dekkareita ja aivan mahtavassa ja hyvin tehdyssä Hoaxillassa skeptikot perehtyvät urbaaneihin legendoihin ja myytteihin (esim. Torinon käärinliinat, homeopatia ja Titanic). Ihan kivasti mä sitä ymmärrän, toki isot sanat saattaa mennä ohi. Loistoidea, vaikka itse sanonkin! Nyt voin työmatkoilla upottaa itseni germanistiikkaan.

Mä kävin tänään kokeilemassa sitä LesMillsin CXWorxia typerästä nimestä huolimatta. Se oli tosi kiva ja aika rankka lihaskuntotunti. Mä en yleensä kauheasti tykkää tunneista, joilla käytetään monimutkaisia välineitä, mutta tää vielä meni (kuminauha ja paino maton lisäksi). Täytyy mennä uudelleenkin, mutta joku oma nimi sille on keksittävä. Ihan vaikka "jumppa".

Elämyskameli suosittelee
saksankieliset podcastit

Puuhaviikonloppu

Onpa ollut kiirusta! Toissapäivänä oli Handymanin entisen työkaverin tuparit Kannelmäessä. Handyman oli kutsuttu avec ja mäkin pääsin mukaan. Mä en tuntenut sieltä ketään, kyseisen kaverinkin mä oon tavannut vain kerran pikaisesti jollain parkkipaikalla. Mä en tunne Kannelmäkeä lainkaan, mutta näkemäni pala näytti oikein viihtyisältä. Kyseessä oli 70-luvun rivitaloasunto massiivisessa 190 osakkeen yhtiössä. Järjettömän kokoinen rivitaloyhtiö! Niillä oli oma kerhohuone ja viikottaiset pilatestunnitkin. Mahtavaa. Meidän kerrostalossakaan ei oo kuin noin 80 asuntoa. Vaikken tuntenut sieltä ketään, oli hauskaa. Voihan sitä tuntemattomienkin kanssa rupatella. Lähdettiin kotiin kyllä jo aika aikaisin, kun mä olin päivystänyt edellisen yön ja unet oli jääneet vähän nirkoisiksi.

Eilen oli tosiaan mummin 80-vuotispäivä ja -juhlat. Sankari jaksoi juhlia pirteästi pitkälle yöhön, alkoi jutella nukkumaanmenosta vasta yhdentoista korvilla. Juhlissa oli paikalla mummin ihana sisko, kaikki mun enot, kaikki niiden lapset ja niiden lapset ja tietty mun vanhemmat ja Pikkusisko (Diplomi-insinöörikihlattu jätti kylmästi tulematta pehmoisiin sukujuhliin häiden takia! Outrageous!). Mä olin tilannut tädiltä laukun ja nyt mä sen sain. Se oli tehty ihan just mun tarpeisiin, jatkossa täti alkaa ehkä tehdä samantyyppistä mallia laajempaankin myyntiin, mut tää on ihan prototyyppi. Tosi makee!

Tänään oli Handymanin trophy wife -jäätelöpäivä. Handyman oli kutsunut useita naisia meille tekemään kotijäätelöä, mutta keittiöremontin vuoksi jäätelöiltamat oli siirretty Saareen Handymanin äidin luo. Tehtiin vaniljajäätelöä tismalleen ohjeen mukaan ja mustikka- sekä minttusuklaa-stracciatella-jäätelöä kovasti ohjeita modaten. Vanilja- ja mustikkajäätelöt tehtiin käsin ilman konetta ja stracciatella Lankomiehen tyttöystävän jäätelökoneella. Maut olivat herkullisia kaikissa, mutta stracciatella oli parasta sekä makunsa että koostumuksensa puolesta. Se oli itse asiassa niin hyvää, että tapojeni vastaisesti voisin postata ohjeen tähän alle, vaikkei tää ookaan mikään ruokablogi. Täten nekin, jotka eivät tänään paikalle päässeet, voivat innostuksen puuskassa tehdä tätä kotona ja kuvitella, kuinka mukavaa meillä oli. Aika paljon oli kyllä flunssa ja muut syyt osallistujia karsineet, mutta läsnäolleilla oli kivaa. Myös Anoppi oli osan aikaa paikalla ja hän oli ilahtunut seurasta, etenkin Marylandin mukana saapunut nuorimies hurmasi Handymanin äidin. Kiitti osallistujille!

Stracciatella-kotijäätelö Handymanin tapaan
(5-6 reilua annosta)
2,5 dl täysmaitoa
0,8 dl sokeria
1 muna
(hiukkasen vaniljajauhetta)
2,5 dl kuohukermaa
2 dl turkkilaista jogurttia
1 pss (120 g) Fazer taloussuklaarouhetta
1 pss (150 g) Marianne Crush -rouhetta

Kuumenna maito, sokeri, muna ja vaniljajauhe kattilassa, älä keitä. Jäähdytä vähintään huoneenlämpöön. Lisää kuohukerma, jogurtti ja rouheet ja sekoita. Kaada jäätelökoneeseen ja toimi tavalliseen tapaan. (Vinkki: myös suurempi jogurtti/kerma-ratio voisi toimia, tässä oli jogurtin maku varsin vieno)

Elämyskameli suosittelee
kivat kotijäätelökekkerit

Saari

Mä vietin tänään päivystysvapaata käymällä Lankomiehen luona kylässä. Lankomies asuu tyylikkäiden ja hillittyjen ihmisten Lauttasaaressa. Bussi 20 on eksoottinen kokemus. Siellä istuu varmasti suhteellisesti eniten turkkimummoja mihinkään muuhun HKL:n ajoneuvoon verrattuna keskustellen "Saaressa" asumisesta. Lauttasaaressa saa käsityksen siitä, mikä on muodikasta. Lukion pihalla olevista 20 pyörästä 16 on Jopoja, samoin kaikki 13-vuotiaat tytöt pyöräilevät Jopoilla. Ei niillä mauttomilla vaaleanpunaisilla, joita on kaikilla Kallio-Punavuori-akselin hipstereillä vaan valkoisilla ja kirkkaanpunaisilla. Kaikki Jopot ovat tahrattomia, vaikka joka paikassa on kuraa. Katajaharjulaiskahvilan edessä on viidet lastenrattaat ja asiakaspalautteen mukaan sieltä saa lounaaksi joka päivä pienen palan geneeristä quichea, jonka päivän täytteiden eroa eilispäivän täytteisiin ei silmät kiinni erota. Quichen kanssa saa salaatin, millä tarkoitetaan isoa kasaa pastaa ja Pirkka-salaatinlehtiä. Palvelu on töykeää, jos ei ole tajunnut tuoda lapsia mukaan (hyvä syy tuoda lastenrattaat kahvilan eteen). Aika kutsuva mainos.

Mun isoäiti täyttää huomenna 80 vuotta. Hieno juttu. Kyseessä on sen keväällä kuolleen Annin tytär ja juhlia vietetään mun vanhempien luona. Sankari on toivonut suklaakakkua ja jokirapusalaattia. Lahjaksi mummi saa lapsiltaan nojatuolin ja multa ristikkolehden vuosikerran. Tulee varmasti kovat bileet!

Elämyskameli suosittelee
elämysmatkat kotikaupunkiin

Merihaka

Me käytiin illansuussa Handymanin kanssa Merihaassa kävelyllä. Mieletön paikka. City-lehti (pthyi!) valitsi Merihaan muutama vuosi sitten kaupungin parhaaksi parkour-maastoksi ja ne oli kerrankin varmaan oikeassa. Nytkin nähtiin teinien hyppelevän seinillä. Merihaka on asuinalue just mun mieleen, koska se on kuin Berliini. Rakennusliike Haka rakensi Merihaan 1973-86 ja mä muutin sinne puolivuotiaana, asuin siellä kolme vuotta. Pari vuotta sitten menin autolla Merihaan autokannen läpi ja mulle tuli yhtäkkiä kovin voimakas muistijälki yksistä portaista. Aika spuukia, mutta ihanaa. Merihaka on mun paikka. Ehkä sinne vielä joskus? Ylimpien kerrosten kämpät saattaa kyllä olla ns. harvoin tarjolla, mutta eipä tässä olla nyt seuraavaksi Merihakaan muuttamassa. Onneksi Berliinissäkin voi päästä samaan fiilikseen.

Mä tykkään hassuista wlanien nimistä. Niitä voi kyttäillä kaupungilla ja kavereiden kodeissa. Meidän ratikkapysäkiltä salasanan tunteva pääsee anaalirauhaseen tai PUUTERIPUPUun. Myös kultainennoutaja, Miekkosen verkko, kalaverkko, Kalliosta kajahtaa ja erään Kamelin lukijan naapurin EmmiJoonas on omituisia. Sanonysaatana-nimi kertoo turhautumisesta nimen keksimistilanteessa ja Ei sun nettis!! hiukan pikkutyttömäisestä uhosta. Kuntosalilla alkoi naurattaa, kun puhelin kehotti liittymään Puuma-Sirpan verkkoon. Vaikuttaa hyvältä muijalta.

Mä olin maanantaina hiukan väsynyt, koska olin nukkunut melko kehnosti edellisen työyön enkä erinäisten appointmenttien takia ehtinyt päivällä nukkua kuin tunnin. Kotoa lähtiessä tuntui siltä, että yli kolmen tunnin saksarypistys voi käydä mahdottoman raskaaksi, mutta kuin ihmeen kaupalla mä olin suorastaan säkenöivän virkeä koko ajan. Tunnit on niin mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, että ei siellä muista olla edes väsynyt! Opettaja on huumorintajuinen, mukava ja osaava ja jotenkin sitä jaksaa olla virkeä ja motivoitunut, kun muutkin ovat. Kielioppi on kivaa ja keskustelutehtävät todella kehittäviä. Muut oppilaat ovat kovin erilaista väkeä, mutta kaikkia yhdistää aito kiinnostus ja innostus saksaa ja Saksaa kohtaan. Mä oon aivan hurmaantunut siihen ja suosittelen kaikille saksanopiskelusta kiinnostuneille Goethe-instituutin kursseja. Tästä tuli nyt pidempiaikainen juttu. Ehkä mä innostun tekemään tenttejäkin! Aikuisopiskelijuudessa on se ehdoton etu, että vaikka vaatimuksena on 180 sanan aine, ei 207 sanasta tarvitse lähteä typistämään, koska on aikuinen. (Joo, mä käsitän että toi on lähinnä ressunörien ongelma, mutta, no, mulle se on aina ollut ongelma ja uskon monen lukijan jakaneen tämän ongelman. Täällä ressunörät ovat yliedustettuina. Norssejakaan ei katsota pahalla.) (Se oli sulle, Stalkkeri!)

Elämyskameli suosittelee
Merihaka
hassut wlanien nimet
saksa ja Goethe-instituutti

Jumppasanoja

Mä harrastan sanoja. Mun mielestä on mukavaa pohtia, mistä sanat saavat alkunsa ja miten ne liittyvät toisiinsa. Pidän etenkin sellaisista lainasanoista, joiden juuria on vaikea keksiä. Hyvä esimerkki on broileri, jota olen vuosikausia pohtinut. Missään muussa kielessä ruokakananpoikaa ei sanota broileriksi. Sana vaikuttaa tulevan englannista, mutta miten ihmeessä? Vasta viime vuonna mulle selvisi, että DDR:ssä kananpoikaa sanottiin broileriksi. Kyllä jossain itäisen Saksan pikkukaupungissa kansallistunnon kyynel nousisi silmään, jos kuulisivat, että sana on vielä voimissaan täällä pohjoisten ystävien joukossa.

Koska mä oon sanafani, mä tuun surulliseksi, kun sanoja käytetään epämääräisesti tai suorastaan virheellisesti. Jo jumppamaailmasta mä keksin kaksi esimerkkiä. Mä muistan selvästi käyneeni 90-luvun alussa Hakunilan koulun jumppasalissa Vantaan naisvoimistelijoiden perusaerobicissa, jossa yksi askeleista oli "reippi", jota nykyään kutsutaan V-askeleeksi. Reippi eli kreippi eli greippi on edelleen käytössä terminä ja se tarkoittaa sivu- ja ristiaskeleen yhdistelmää, jonka nimi on varmasti johdettu sanasta grapevine. Tällä viikolla mulle selvisi, että jumppaohjaajien määräämä "huuveri" (syvien keskivartalolihasten treeniasento lankku), jonka oon ajatellut olleen J. Edgarin lempitreeniasento tai viittaus vanhanmalliseen pitkänomaiseen imuriin, onkin oikeasti englanniksi hover, missä onkin enemmän järkeä. Mua on pidetty vuosia epätietoisuudessa! Ärsyttävät jumppaohjaajat.

Tänään on ollut vähän huono päivä. Aamulla iski kierokaula eli niska-hartiaseutu tuli vasemmalta niin kipeäksi, että päätä ei ole voinut kääntää ja lavan vieressä on jatkuva ikävä kipu. Menin aamulla kuntoilemaan sitä parantaakseni ja kuntosaliharjoittelusta olikin hiukan apua. Sen jälkeen olen syönyt särkylääkkeitä ja potenut. Handyman meni auttamaan kaveria hädässä, joten olen potenut yksin. Mun piti tehdä saksanläksyt (kielioppi- ja sanastotehtäviä ja 180 sanan mielipidekirjoitus), mutta en ole kivun ja särkylääkepöhnän vuoksi oikein jaksanut olla hereillä. Sinänsä ei haittaa, että lauantai meni vähän pilalle, mutta huolestuttaa huominen päivystys. Toivottavasti niska on kunnossa.

Handyman huomautti, että tässä kuussa mä oon päivittänyt blogia häpeällisen huonosti ja on ilmeisesti tulossa ennätyskuukausi blogilaiskuudessa. Pahoittelen. Mitään ei ole tapahtunut! Kukaan ei jaksa lukea jatkuvia selostuksia kuivista työasioista. Muuta ei ole. Jännin juttu tässä kuussa oli alakulo siitä, että Uimastadion sulki talvikaudeksi. Handymanin ihanuudesta voisi tietysti aina kirjoitella, mutta näin pitkässä seukkaamisessa sellainen käy kiusalliseksi. Sitten kun jotain tapahtuu, mä en muista kirjoittaa siitä. Paitsi sen muistan, että yksi nainen oli kaupassa mulle vihainen, kun otin banaaneja tertusta väärällä tavalla. Tertussa oli eturivissä kolme ja takarivissä neljä banaania ja mä otin kaksi eturivin banaania. Vieressä oli täti, joka alkoi ripittää mua siitä, että vierekkäisten banaanien ottaminen on väärin ja pitää ottaa peräkkäiset banaanit. Tää oli mulle uutinen.

Elämyskameli suosittelee
tarkka sanaston käyttö

Kosteus

Uimastadion meni kiinni, mikä harmittaa kovin. Täytyy mennä sisälle, ei yhtään niin kivaa. Kosteustasapaino pysyy kuitenkin mun elämässä stabiilina, sillä vaikka uimiset talveksi vähenee, niin kotona on varsin kostea ilma. Naapurista löydettiin näet vesivahinko, jonka syyksi paljastui meidän keittiön viemäriputki, joka on tihutellut meillekin ja nyt on keittiö revitty auki. Keittiö on muovitettu ja tulee kolmisen viikkoa näin olemaankin, huomenissa tulee kuivuri. Onneksi vessassa saa vettä käyttää. Kyllä ilman keittiötä muutaman viikon pärjää, mutta vessa-kylppärikompleksi onkin jo kinkkisempi.

Mä päivystin toissapäivänä ja päivystysyön jälkeen menin pariksi tunniksi lastenhoitohommiin. Kun tulin kotiin, oli tarkoituksena ottaa pienet päiväunet ennen saksantuntia. Se osoittautui vaikeaksi, koska tupa oli täynnä putkimiehiä ja muita miehiä, jotka kukin vuorollaan säikähtivät mun tullessa kotiin. Eräskin totesi hämmentyneenä, että oli kyllä jutellut jonkun miehen kanssa tästä. Ei ollut pojille tullut mieleen, että välttämättä tää kämppä ei kuitenkaan ole mikään bachelor pad.

Mä olin viime viikolla Naantalin kylpylässä koulutuksessa pari päivää. Se on ihan pähkähullu paikka. Tunnelma ja sisustus ovat suoraan Silja Symphonyltä 90-luvun puolivälistä. Hotellissa on pitkiä käytäviä, jotka on koristeltu peilein, lasein ja kullanvärisin ikkunanpielin, käytävillä on pieniä kauppoja (vie tuliaisia kylpylästä!) ja paikassa on kymmenkunta erilaista ravitsemusliikettä. Maa-ala on loppunut kesken, joten osa huoneista (esim. meidän huone) sijaitsee laivassa, jonne kävellään sisäkautta putkea pitkin. Meillä oli ilmeisesti luksushytti, koska hytissä oli parvekekin. Valtaosa kylpyläasiakkaista oli eläkeikäisiä, mutta silti kylpyosasto aukeaa aamuisin vasta kahdeksalta. Älytöntä. Asiakkaat kulkevat käytävillä aamutakeissa. Ulkoallas oli ihan kiva, mutta upeamman kylpyläelämyksen saa, jos käy samana päivänä sekä Itäkeskuksen että Tapiolan uimahalleissa. Kokeiltiin kavereiden kanssa vesizumbaa, joka oli todella turhan tuntuinen laji - päämäärätöntä vatkaamista, joka ei lattarimusiikin tahdissa tehokkaasti onnistu vedessä. Luennot olivat hyviä ja ihan mielenkiintoisia. Naantalin aurinko paistoi koko sen ajan, jonka olimme sisällä. Aina ulos tullessa alkoi sataa. Kannatti mennä.

Mukava ilma, sisällä tunkkaista. Mä meen ulos.

Elämyskameli suosittelee
aito ruotsinlaiva

Kuutamohaikailua

Me käytiin eilen Pumpumkatin kanssa Stadikalla uimassa (lue täältä viiltävä analyysi!). Mainio reissu - mukava tihkusade piti hiukset kosteina ja vesi oli lämmintä. Stadikka mainosti ensi perjantain kuutamouintia. Mä tuun perjantaina Naantalista Helsinkiin, juna on kahdeksalta perillä. Sen jälkeen voisi mennä kuutamouimaan, jos iho ei oo ihan ryppyinen kylpylän jäljiltä. Mä en oo koskaan kuutamouinteihin osallistunut, mutta voisin kuvitella sen olevan tunnelmallinen tilaisuus - leppeää musiikkia, hämärää ja ehkä kynttilöitäkin. Kuulostaa aika spesiaalilta.

Mä oon ylpeä Nokiasta. Yhtään ei kiinnosta Lumia 920:n mainossekoilu, vaan ihan niiden perustehtävän hoitaminen ilahduttaa. Mulla ei oo ollut Nokian puhelinta nyt muutamaan vuoteen ja silloin kun oli, ei Nokian valikoimissa ollut kosketusnäytöllisiä puhelimia. Tällä viikolla kuulin tapauksesta, jossa kuusikymppisen miehen viisi vuotta hyvin palvellut E61i oli mennyt rikki. Toki sen tilalle oli saatava uusi nokialainen ja kavereidensa kokemusten innoittamana tuo perusmies oli ostanut Lumia 900:n. Kyseinen herra on muodollisesti insinööri, käytännössä toimistoviineri ja kokee saksetkin hiukan liian teknisenä laitteena. Kuitenkin käyttäjä oli itse puhelinta näpytellen oppinut soittamaan ja vastaamaan puheluun, lukemaan ja kirjoittamaan tekstiviestejä ja yhdistämään Lumian autonsa handsfree-systeemiin. Se oli mun mielestä hienoa, tuollaisia puhelinten pitäisikin olla. Toki apua tarvittiin sähköposti- ja internetasetuksien kuntoon saamiseen, mut niihin enemmänkin tech-literatet ihmiset tarvitsee joskus apua. Hyvä Nokia!

Elämyskameli suosittelee
kuutamouintiseuraan liittyminen

Jälkkärivinkki

Eka työviikko loman jälkeen oli ihan kiva. Oli mukavampaa kuin mitä Taloussanomat etukäteen manasi. Ehkä iltaisin väsytti hiukan enemmän kuin normaaliviikkona, mutta se ei ihmetytä, kun joutuu venkslaamaan unirytmiä ja keskittymään tuntikausia toisin kuin lomalla. Tässä kun löytää rutiinin, niin eiköhän arjesta tuu ihan lutvakkaa taas.

Mä tein eilen vieraille omenapaistosta Hesarin puolukkapaistosreseptillä. Siihen laitettiin perusainesten (kaurahiutaleet, sokeri, voi) lisäksi myös esim. mantelia ja auringonkukansiemeniä ja mausteeksi kanelin lisäksi kardemummaa ja mä laitoin myös vaniljaa. Se oli herkullisen hyvää, mun mielestä paljon parempaa kuin peruspaistos. Ehkä seuraavaksi jättäisin kuitenkin kardemumman pois, siitä tuli vähän liikaa intialainen pullafiilis. Lisäksi mä tarjosin Glace Bourbón Vanilla -jäätelöä, joka rankattiin alkukesästä HS:n testissä parhaaksi vaniljajäätelöksi. Sekin oli hyvää, ei nyt mun mielestä mitenkään radikaalisti erilaista kuin muutkaan vaniljajäätelöt, mutta ihan hyvää, kauniin väristä ja näppärässä laatikossa.

FB:ssä on jälleen kiertänyt uusi ammatinvalintatesti. Pakkohan se oli tehdä. Se totesi mun arvostavan selkeää organisaatiota, jatkuvuutta ja turvallisuutta. Toisaalta se vihjasi mun olevan muutosvastarintainen ja turhautuvan jatkuvista muutoksista työpaikallani. Mä hakeudun kuulemma ammatteihin, joissa voin auttaa ihmisiä kuten terveydenhuoltoon, lastenhoitoon tai opetuksen pariin. Mun pitäisi kuulemma olla hammashoitaja, kirjastonhoitaja, sairaanhoitaja, lähihoitaja, lentoemäntä, koneasentaja, pappi, poliisi, bussikuski, sihteeri tai lääkäri. Jos mä kyllästyn nykyhommaan, voisin harkita koneasentajan hommia. Niissä ei niin haittaa vaikka onkin jäärä.

Elämyskameli suosittelee
Duunikone

Road trip, ravintola, kenkiä, laukkuja

Tällä haavaa viimeinen lomaviikko on ohitse eli lomat on lusittu, kuten Långstrump kehottaa asian ilmaisemaan. Oli niin paljon erilaista aktiviteettia, ettei oo ees blogia ehtinyt päivittää. Onnistunut loma.

Keskiviikkona käytiin Handymanin kanssa road tripillä Tampereella. Tampereella oli Pikku-Venetsialaiset (jonkinlainen pienyrittäjien tapahtuma), jossa mun sukulaisia oli esiintymässä ja josta mä ostin unelmanmukavat pienyrittäjän tekemät kengät. Suosittelen kovasti näitä kenkiä kaikille mukavista kengistä pitäville. Kandee tsekkaa myös täältä mun tädin tekemiä upeita laukkuja. Joissakin laukuissa on yltiösöpöjä rusetteja. Mä tilasin laukun ja nyt mua jännittää että millainen siitä tulee, koska tekijä tuntee mut niin hyvin ja tekee varmasti just mulle sopivan veskan.

Tampereelta ajettiin vielä Jyväskylään, koska noilla main joku 100-200 km ei oo matka eikä mikään. Hengailtiin pari tuntia Kummitytön ja sen sukulaisten parissa ja lähdettiin sitten iltasella takaisin etelään.  Oli mukavaa ajella rauhallista tietä ja kuunnella radiota.

Perjantaina mä kävin Goethe-instituutin tasokokeessa, koska olen päättänyt aloittaa saksantunneilla käymisen. Kuusiportaisella asteikolla (A1-A2-B1-B2-C1-C2, jossa A1 on aloittelija ja C2 käytännössä natiivi) sijoituin aivan B1:n ja B2:n rajamaille. Lupasin hiukan päntätä kielioppia ennen kurssin alkamista ja kurssikoordinaattori suositteli B2-tasoa. Jännää! Ostin ja päällystin jo oppikirjan, vielä pitäisi penaali täyttää ja viikon päästä pääsee opiskelemaan! Toki voisin opiskella radiologiaakin, kun vuoden päästä pitää mennä erikoislääkäritenttiin, mutta saksa tuntuu nyt niin paljon tärkeämmältä. Ehkä huomenna, kun pääsee takaisin töihin, mieli muuttuu. Handyman kävi myös mun pyynnöstä tasokokeessa, mutta närkästyi, kun kokeessa kysyttiin kielioppiasioita ja kurssi jää nyt hautumaan.

Perjantaina illalla me käytiin lukiokavereiden kanssa syömässä Boulevard Socialissa. Kyseessä on välimerellistä, pääosin Pohjois-Afrikan ruokaa tarjoava ravintola, jonka ideana on sosiaalinen ruokailu. Tämä tarkoittaa sitä, että ruoat tulevat kun ovat valmiita ja niitä on tarkoitus jakaa koko pöytäseurueen kesken. Meitä oli viisi ja kukin tilasi yhteisen alkuruokalautasen ja parin erillisen alkuruokapalluran lisäksi "oman" annoksen pääruoaksi. Alkuruokalautasella oli pitaleipiä sekä erilaisia tahnoja (esim. hummusta ja babaganoush-mössöä sekä tabbouleh-salaattia), lisäksi mä maistoin alkupalalihapullaa (tosi hyvä) ja pata negra -alkupalapalleroa, jonka olin luullut olevan jonkinlainen lihapulla, mutta joka osoittautui friteeratuksi juustoksi (hurraa...). Pääruoaksi kukin otti yhden annoksen, ja näissä kaikissa oli ruokaa reilusti. Esim. oma kanankoipiannokseni sisälsi neljä kanankoipea ja hiukan kastiketta, ei muuta. Ruoat olivat todellakin varsin eri aikaan pöytään, joten kaikki maistelivat kaikkien annoksia. Huikeimmiksi ruokalajeiksi osoittautuivat pari erilaista lammasta, jotka olivat kerrassaan herkullisia. Niitä voi suositella lämpimästi. Mun kana oli ookoo, mutta aika lailla tavallista. Merikrotti-simpukkarisotosta mä en oikein välittänyt, mutta se on enemmän mun kuin risoton vika. Jälkkäriksi mä otin ravintolan itse tekemää laventelipehmistä, joka oli hyvää, vaikka alkuun sen tuoksusta tuli mieleen mummon käsivoide. Maku oli siis herkullinen. Ravintola oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin Farang, jossa käytiin Handymanin kanssa keväällä. Sinne haluan ehdottomasti uudelleen, Boulevard Socialiin menen mieluusti uudelleen jonkun seuraksi. Myös Pumpumkatti kirjoitti samasta ravintolakäynnistä arvostelun, lue se täältä.

Ihana loma. On luonnollisesti hiukan haikeaa mennä takaisin töihin, mutta sellaista elämä on. Enköhän mä viimeistään ylihuomenna oo ihan työrytmissä (toivottavasti, kun keskiviikkona pitäis päivystää...).

Elämyskameli suosittelee

työssäkäynti, jotta lomailu tuntuisi näin kivalta

Moottoritie

Eilen Handyman sai ajaa isohkoa Audia Autobahnia pitkin. Osa Saksan moottoriteistä on nopeusrajoituksettomia ja osassa on rajoitukset. Me ajettiin kummankinlaista tietä pitkin. Matkanteko oli sujuvaa, vain yhdessä kohtaa liikenne mateli kävelyvauhtia noin kilometrin matkan tietöiden takia, muissa tietyökohdissa sai ajaa 60-80 km/h. Valtaosa henkilöautoilijoista ajoi noin 120-130 km/h myös rajoituksettomilla alueilla, mikä tuntui ihan sopivalta nopeudelta. Rekat ajoivat toki hiljempaa, mutta moottoritiellähän ne on helppo ohittaa. Myös Handyman siis ajoi liikennevirran vauhtia, vain pari kertaa turvallisissa kohdissa posotteli hiukan kovempaa. 180 km/h tuntuu jo aika nopealta. Matka oli mukava, vaikkakin Audissa nolotti. Se oli sedan, joten koko ajan oli sellainen tunne kuin mä olen 20 vuotta liian nuori siihen. Lisäksi Audissa oli todella ärsyttävä piipittävä parkkitutka, joka ei vähentänyt stressiä ahtaissa parkkihalleissa.

Audi ja Autobahn liittyivät siihen, että Handyman oli suunnitellut matkan Hampuriin minilomaseksi loman sisälle. Matkan tarkoitus oli kokeilla Saksassa autolla ajamista ja nähdä uudelleen Hampurin pienoismallinäyttely Miniatur Wunderland. Molemmissa onnistuttiin. Miniatur Wunderland on siis iso tila, jonne on rakennettu suuria pienoismallimaailmoita, mm. sveitsiläinen vuoristomaisema junineen, Las Vegas (Jenkit) sekä lentokenttä. Me käytiin joskus Lettipitkon kanssa Essenissä, Hampurissa ja Berliinissä ja silloin käytiin katsomassa MiWuLaa. Paikka on tosi hieno jopa mun mielestä. Handymanille se oli uskomattoman hieno. Sääli vain että siellä oli törkeän paljon väkeä, joten pienoismalleja ei pystynyt omassa vauhdissa tarkastelemaan ja sitten joutui ottamaan valokuvia sen suuremmin kameraan katsomatta (kun vain työnsi kameran ihmisten välistä jonnekin), joten kaikki kuvat on heilahtaneita. Lapsille (ehkä +7 vuotta) tää on ehdottomasti suositeltava, ehkä jopa itsessään matkan arvoinen.

Pikkusiskolle kuva!

Huomenna tullaan kotiin. Haikeeta.

Elämyskameli suosittelee
MiWuLa

Muutoksia

Berliini on taas kovasti muuttunut sitten edellisen käynnin huhtikuussa. Unter den Lindenin metrotyömaa on siirtynyt hiukan itään, bussilipun hinta on vähän noussut ja Bao Bao -panda on kuollut (tänään). Hotellin viereisen korttelin alakerrasta on yhtäkkiä kolme yritystä lopettanut. Luulin ensin, että nyt on eurokriisi iskenyt Cafe am Neptunbrunneniin, mutta kun näin näistä kolmesta kahden yrityksen muita toimipisteitä kaupungilla, päättelin taloyhtiön vain nostaneen vuokria niin rajusti, että vain (omien sanojensa mukaan) ykkösperunaravintola, Keb'up Gourmet ja AktivSchuh-kenkäkauppa pystyvät enää vuokria maksamaan. Järkyttävin muutos on tapahtunut kuitenkin hotellin akvaariossa, kun Isohuulinen kala on poistunut. Pumpumkatti raportoi jo alkukuusta, että ei ollut nähnyt Isohuulen tuntomerkkejä vastaavaa eläintä tankissa, mutta jaksoin silti toivoa. Nyt toivo on menetetty. Mä oon muistellut Isohuulista kalaa katsomalla tänään useita kertoja Monty Pythonin Dead Parrot -sketsin netistä. Isohuulinen kala is no more. Varovaisesti kuitenkin epäilisin, että Isohuulen sukulainen saattaisi olla tankkiin tuotu, sillä aivan saman näköinen, joskin pienempi kala siellä nyt ui. Poikanen? Jäämme seuraamaan.

Tänään käytiin museoissa. Ensin katsastettiin Deutsches Historisches Museumin vaihtuva näyttely Fokus DDR, jossa keskityttiin DDR:n eri lyhenteisiin (SED eli Puolue, FDJ eli nuorisojärjestö, DVP eli poliisi ja NOK eli olympiakomitea). Näytillä oli mm. useita Marxin, Leninin, Honeckerin ja Rosa Luxemburgin päitä, olympiamitaleita, lukemattomia kommaripöytäkoristeita ja DDR-designin mukainen televisiovastaanotin. Sieltä olisi saanut upeita valokuvia, mutta kuvaaminen oli kielletty. Teidän pitää kuvitella ne esineet tai mennä katsomaan. Tämän jälkeen mentiin Stasi-tutkimuskeskuksen Stasi-näyttelyyn, joka oli todella mielenkiintoinen ja kattava. Siellä oli mm. yksittäisten ihmisten Stasi-kokemuksia ja kirjoituksia siitä, miten Stasi seurasi esim. työelämää, urheilua ja uskontoa. Näyttely oli maksuton ja sieltä sai englanninkielisen audioguidenkin. Koska kaikkien guiden äänipätkien kuuntelussa olisi mennyt useampi tunti ja Handyman oli nälkäinen, päätin jättää osan kuunneltavaksi ensi kerrallekin.

Elämyskameli suosittelee
DDR:n historia

Journalistiikka

Sisareni on esim. tiedotusopin maisteri ja sen kunniaksi me ostettiin tänään saksalaisia lehtiä. Mä ostin jälleen Test-lehden, joka osoittautui viimeksikin aivan loistavaksi. Tällä kertaa vertaillaan mm. tiskikoneita ja nettivideovuokraamoita. Ostin myös uuden Focus-lehden, jonka edellistä numeroa luin Friedrichsbadin lukuhuoneessa. Se vaikutti todella mielenkiintoiselta ja hyvin tehdyltä lehdeltä. Saksan kuvalehti. Handyman osti SUPERillun, koska siinä on ristikko, vaikka se ei ole ristikkolehti. Handyman osti nimittäin eilen uuden kynän rikkoutuneen laukkukynänsä tilalle eikä ole malttanut odottaa kynän kokeilemista. Saksankielinen sanaristikko on oikein hyvä kynäntestausalusta. Mä ostin lisäksi vielä Exberlinerin, jota hehkutetaan kaikissa matkaoppaissa ja muissa Berliini-kirjoissa, koska se on englanniksi Berliinissä asuvien mamujen kirjoittama. Se osoittautui vihoviimeiseksi hipsteripamfletiksi, jossa kauhistellaan gentrifikaatiota ja suositellaan parasta paleobuffettia. Suorastaan koominen lehti.

Aamulla me käytiin Badeschiffillä uimassa. Mä olin jo edellisen kerran jälkeen ehtinyt unohtaa, minkälaisen kammottavan narkkihipsterialueen läpi sinne pitää mennä. Itse Badeschiff on ihan kiva, mutta se sijaitsee aika synkällä alueella. Siellä pulikoitiin ja paistateltiin päivää, mikä oli kivaa. Sinne mennessä tuntuu kyllä ihan kymmenvuotiaalta kun laukku tsekataan juomien varalta, koska siellä on oma baari ja oishan se kauheeta jos jollakulla olisi vaikka vesipullo mukana. Altaalle mennessä pari rekka-auton kokoista työntekijää kyttäsi, että kaikki käy suihkussa ja puhui samalla vihaisesti turkkia puhelimeen. Meidän penkkien vieressä yksinkertaisen oloiset jenkkitytöt poltti marihuanaa ja kikatti. Kovin viihtyisää. Jatkossa me uidaan maauimalassa. Niissä on vähemmän ihanaa ja enemmän saksalaista.

Pimeä ritari

Me käytiin tänään leffassa. Potsdamer Platzin Cinestar-teatteri on meidän suosiossa, koska se on (melkein) ainoa berliiniläinen elokuvateatteri, jossa leffat näkee originaaliversiona. Siellä on aina melkein tyhjää, mikä johtuu toivottavasti siitä, että me käydään leffassa kummallisiin aikoihin kuten maanantaina klo 18:15. Tänään meidän Batman-näytöksessä oli vain toistakymmentä katsojaa, valtaosa yhdysvaltalaisia. Saksassa pitää kuitenkin muistaa se, että popcornia ostaessa on syytä tarkasti sanoa haluavansa suolaista popcornia, koska nää myy myös sokeroitua ja se on monen mieleen, vaikka maistuu kerrassaan omituiselta.

Varoitus! Seuraavassa kappaleessa ruodin elokuvan juonta siten, että oleellisuuksia paljastuu. Kandee varmaan hypätä yli, jos haluaa pitää jotain salaisuutena.

The Dark Knight Rises oli liian pitkä. Siitä olisi voinut hyvin lyhentää ainakin taistelukohtauksia ja saada silti ehyen kokonaisuuden aikaiseksi. Toki saksalaisten mehu- ja pissatauot myös pidensivät leffaa. Täällä nimittäin mainosten jälkeen pitää voida käydä vielä ostamassa jätskiä ja näin pitkässä elokuvassa on 10 minuutin vessataukokin välissä. Juoni oli toki melko ennalta-arvattava. Jokseenkin koomista oli se, että pääpahis Bane toi mulle mieleen Timo Soinin - molemmat vantteria, kohteliaasti puhuvia mutta sävyltään yleisnegatiivisia kundeja. Heti kun Miranda Tate esiteltiin, mulle tuli mieleen James Bondin Miranda Frost, joka oli kireähkö petturinainen ja sellaiseksi tää Tatekin sitten lopulta osoittautui. Anne Hathaway oli ihana. Loppuratkaisu oli arvattavissa, mutta toi hyvän mielen ja jatkoa seuraa. Manttelinperijä Joseph Gordon-Levitt oli mun mielestä aika komea jo Kolmannessa kivessä ja nyt sitä on sitten pakko alkaa seurata Robinina, mikä on kivaa. Mätkimistä oli liikaa. Joo tuli selväksi, että Batman ja Bane on aika lailla tasaväkisiä mukiloitsijoita tai Bane vähän parempi. Näiden kahden välistä tappelunujakkaa näytettiin yhteensä varmaan 10-15 min ja se kävi vähän väsyneeksi. Miksi Bruce Waynen piti näyttää ihan Jeesukselta vankilasta karatessaan? Miksi piti kuulla koko Yhdysvaltain kansallislaulu ja nähdä useita riivittyjä USA:n lippuja? Kohtuullisen kiusallista. Miksi Liam Neeson ilmestyi yhtäkkiä Brucelle unessa? Kuinka ihmeessä jedi master voi olla Banen faija? Miksi Bane kirjoitetaankin Bane eikä Bayne kuten Bruce Wayne? Kokonaisuutena kuitenkin ihan viihdyttävä pala, mutta liian pitkä, etenkin mukilointia oli liikaa.

Tänään on ollut kummallinen sää. Koko ajan on lämpötila ollut yli kolmessakympissä, mutta välillä on tullut pikaisia isopisaraisia sadekuuroja. Nämä kuurot ovat olleet hyvin rankkoja, mutta lyhyitä, vain muutaman minuutin kestoisia. Kuurot eivät ole kuitenkaan viilentäneet päivää ollenkaan vaan tehneet ilmasta vieläkin kosteamman. Huomisesta pitäisi lämmön kuitenkin vähän laskea eikä enää yli 30°:n pitäisi mennä. Pystyy paremmin kävelemään.

Elämyskameli suosittelee

ihku Joseph Gordon-Levitt

Turvallisuusohjeet

Lentokoneiden turvallisuusohjeet on mielenkiintoista luettavaa. Muutama vuosi sitten netissä oli naureskeltavissa kuvia jonkin humoristien lentoyhtiön turvallisuusohjeistuksesta, jossa epäselvästä syystä oli esim. taikuri laskemassa puhallettavaa liukumäkeä. Eilisen Baden-Badenin ja Berliinin välisen lennon airberlin lensi yhteistyössä itävaltalaisen Niki-lentoyhtiön kanssa. Niki oli selvästi panostanut enemmän lentoemojen ulkonäköön kuin turvallisuusohjeisiin. Myös lentoemojen rintanapin teksti "The passenger comes first!" innoitti Handymania miettimään, mitä siihen vastaisi. Turvallisuusohjelapussa oli tavallinen ei kännyköitä -kuva. Sen vieressä oli toisessa boksissa kuva radiosta, kannettavasta CD-soittimesta ja kauko-ohjattavasta autosta. Nämä määriteltiin kielletyiksi nousun ja laskun aikana. Tämä hämmensi. Luulisi, että kannettavaa CD-soitinta saisi käyttää nousun ja laskun ulkopuolella vapaasti, kun 90-luvullakaan se ei ollut kiellettyä. Sen sijaan tuntuu erikoiselta, että kauko-ohjattavaa autoa saisi käyttää vapaasti kymppikilsassa. Tässä ei pohdituta pelkästään se, että kauko-ohjain todennäköisesti pyörittäisi cockpitin mittareita vähintään 720° vaan jo sekin, että lentokoneen käytävällä edes takaisin pörräävä pikkuauto tuntuu epäkäytännölliseltä lelulta. Kyllä sen päälle joku vanhus astuisi.

Tänään käytiin shoppailemassa. Handyman osti useita Nike-tuotteita ja mä pari paitaa ja hameen. Handyman sai myös vihdoin viimein hankittua latauslipukkeen iPadinsa prepaid-sim-korttiin. Nyt voidaan surffailla myös hotellin ulkopuolella ilman tunnontuskia! Tänään yritin jo hieman surffailla Starbucksissa, mutta verkko oli varattu. Toki neljä (4) jenkkihipsteriä yhteensä neljän (4) läppärinsä kanssa tarvitsi verkkoa tuntikausia, koska feisbuukkiin saattoi tulla uusi status minä hetkenä hyvänsä. Muuten, Saksassa ei Strawberries & Cream Frappuccinoon® saa piparminttuaromia kuten Suomessa. Kauheeta!

Ostosreissulta palatessa nähtiin Renault tulessa. Hieno hetki.

Ranskalainen auto teki näyttävän itsemurhan

Elämyskameli suosittelee

Niki

Friikkien lentokenttä

Baden-Baden jätettiin taakse. Kaupunki oli nätti ja sen kylpylät ja köysirata olivat ehdottomasti upeita ja tutustumisen arvoisia, mutta en kuitenkaan antaisi sille Michelin-asteikolla ihan kolmea tähteä. Kaksi tähteä, worth a detour, jos olet jo alueella. Miksi et olisi - Strasbourg, Frankfurt ja Basel ovat hoodeilla.

Ennen lähtöä kävimme vielä Friedrichsbadissa, joka on vanha roomalais-iiriläinen kylpylä. Siellä kylvetään alastomana. Neljänä päivänä viikossa naiset ja miehet kylpevät pääosin erikseen, muutoin yhdessä. Ideana on se, että kylpylässä on 17-askelinen reitti, joka kuljetaan määrätyssä järjestyksessä. Alkuun on tarkoitus lämmittää ruumiinlämpöä ylöspäin erilaisilla kuumilla huoneilla ja sen jälkeen viilentää hiljalleen viilentyvissä altaissa. Kussakin huoneessa/suihkussa/altaassa ollaan suositeltu minuuttimäärä (esim. 54-asteisessa huoneessa 15 min ja 68-asteisessa huoneessa 5 min). Välissä saa eri maksusta harja-saippuapesun, joka oli taivaallinen. Lopuksi saa kietoutua suureen lämpimään pyyhkeeseen, pääsee levittämään iholleen kosteusvoidetta ja rentoutumaan hiljaiseen ja/tai lukuhuoneeseen. Kierros kestää tiukasti ohjeen mukaan tehtynä hiukan alle kolme tuntia, mutta me skipattiin kokonaan hiljainen huone (30 min) eikä viivytty viimeisessä puolen tunnin lukuhuoneessakaan kuin vartti. Altaissa ja lämpöhuoneissa suositusajat olivat korkeintaan vartin, lopun rentoutumishuoneet ovat yhteensä tunnin. Alkuun mulla oli siellä vähän outo olo, koska muita asiakasnaisia en nähnyt ennen yhdeksättä huonetta. Kovasti paljon siellä oli japanilaisia keski-ikäisiä miehiä. Mua ei sinänsä alastomuus kauheasti haittaa, mutta tuleehan siinä vähän onneton olo, kun on yksin parinkymmenen miehen kanssa naakkenina. Onneksi mulla oli kärttyinen Handyman mukana. Mun makuun ehkä Caracalla Spa oli parempi kuin Friedrichsbad, koska musta on kivaa saada itse valita, millaiseen altaaseen menen missäkin vaiheessa ja tietää vaihtoehdot heti ennalta, mutta Friedrichsbadin tunnelma on kyllä ainutlaatuinen. Suihkut ja huoneet ovat todella antiikkisen näköiset ja etenkin saippua-harjahieronta tuntui ylelliseltä. Jos käy Baden-Badenissa, kannattaa käydä molemmissa. Yhdessäkin päivässä ehtii hyvin, jos jaksaa viisi tuntia kylpeä!

Lomamme sattuu juuri Keski-Euroopan helleaallon aikaan. Hesarin mukaan Pariisissa uidaan suihkulähteissä ja Saksassakin on varsin lämpöistä. Baden-Badenissa ei ollut missään ilmastointia, joten siellä oli lämmintä. Lentokenttä oli sentään ilmastoitu, mutta sielläkin viilentävän ilmastoinnin idea oli vesitetty pitämällä ovia auki isolle sinänsä viehättävälle terassille. Handyman viihtyi terassilla hyvin, koska siellä oli iso keinu, jollaisessa fb:n mukaan myös Polaah'n lapset Keski-Suomessa viihtyvät. Handymankin viihtyi ainakin vartin. Se olikin lentokentässä parasta.

Meidän lento oli kolme varttia myöhässä ja odottelu tarjosi oivan mahdollisuuden ihmiskyttäykseen. Mun mielestä häkellyttävin ihminen oli keski-ikäinen sinänsä ulkoisesti järjissään olevan oloinen nainen, joka käveli lentolaukkunsa kanssa turvatarkastukselta portille ja suoraan istuvien ihmisten ohi ulko-ovelle, jonka avasi ja aiheutti hälytyksen. Tämä hämmensi naista hieman eikä hän jatkanut enää ulos asti. Kun vartija tuli kyselemään, että mitäs helkkaria täällä tapahtuu, vastasi nainen kysymyksellä: "Hamburg?" Joo, kyllä tästä pääsee Hampurin lennolle, mutta tapana on ollut odottaa, että boarding alkaa eikä mennä itse availemaan lentokentän ulko-ovia.

Hampurin lennolle meni muitakin erikoisia tapauksia. Kenttä oli varsin pieni eikä siellä ollut kuin yksi kahvila ja yksi kauppa, jotka sijaitsivat noin 30 metrin säteellä kaikilta porteilta. Kuitenkin Anita Braun oli niin lumoutunut tarjonnasta, että ei kuullut virallista viimeistä kuulutusta vaan piti turvautua vielä erilliseen Anita Braun -kuulutukseen. Pari minuuttia tämän jälkeen Anita tulikin käsilaukkunsa, isomman laukkunsa, ostoskassinsa ja takkinsa kanssa portille kauhean innostuneen näköisenä ja alkoi penkoa boarding passiaan kaikista kasseistaan. Virkailija vaikutti hieman kärsivältä.

Kun Anita oli vihdoin saatu siitä aiemmin hälyttäneestä ovesta ulos bussille (asemalla ei ollut yhtään putkea vaan kaikkiin lentokoneisiin matkustajat kuljetettiin bussilla), tuli ovesta takaisinpäin vihreäpaitainen miesmatkustaja, jolla oli pissahätä ja hän kävi vielä pisulla ennen bussin lähtöä. Myös Anita pääsi takaisin lentoaseman vapauteen, kun pissalassia odoteltiin. Virkailija onneksi tajusi olla päästämättä Anitaa takaisin ostosparatiisiin tai kukaan ei olisi ikinä päässyt Hampuriin.

Meidän koneessakin osattiin. Kun tuli meidän vuoro matkustaa glamourisella lentokenttäbussilla terminaalilta koneelle, olikin koneessa sellainen tilanne, että boardingia ei voinut ihan välittömästi aloittaa vaan meidän piti odotella bussissa ylimääräiset pari minuuttia koneeseen nousua. Toki bussissa oli hieman lämmin, koska siellä oli melko paljon ihmisiä ja ulkolämpötilakin lähenteli ihmisen ruumiinlämpöä. Eräs noin 40-vuotias miesmatkustaja piti parin minuutin odottelua aivan kohtuuttomana ja alkoi hakata matkustamon ja kuljettajan tilan välistä ikkunaa ja huutaa "HEIß! HEIß!" aivan kuin kuljettaja ei ollenkaan ymmärtäisi, että tosiaan täällä on kuuma. Kuinka urpo täytyy olla, ettei ymmärrä, ettei laumaa sekopäisiä turisteja voi päästää itsekseen vaeltelemaan lentokentälle koneiden ja erinäisten ajoneuvojen sekaan vaan ovet pidetään tiukasti säpissä siihen saakka että koneeseen pääsee nousemaan?

Nyt ollaan siis Berliinissä miellyttävän viileässä hotellihuoneessa, joka on upean mahtava. Saatiin aika hyvään hintaan upgradettua huone junior suiteksi, joka on joka pennin arvoinen. Melkein liikaa luksusta!

Elämyskameli suosittelee
normaali lentokenttäkäytös

Etelässä

Tänään lähdettiin ulkomaille. Lennettiin ensin Berliiniin ja siellä vaihdettiin konetta Etelä-Saksaan. Nyt ollaan Baden-Badenissa. Baden-Baden on vanha kylpyläkaupunki, täällä on jotain 2 km:n syvyydestä kumpuavaa mineraalivettä, jolla on legendan mukaan terapeuttisia vaikutuksia. Lisäksi tämä on Saksan Monaco, koska täällä on hienojen ihmisten kasino ja muutenkin täällä on ihanan kallista. Kaupungissa yöpymisestä pitää maksaa veroakin.

Baden-Baden on kuin sievä Kouvola. Toki turisteja on enemmän kuin Kouvolassa, mutta jos Kouvolassakin olisi litium-arsenikkivettä ja kasino, voisi siellä olla yhtä paljon turisteja kuin täällä. Talot ovat mahdottoman kauniita ja valtaosin vanhoja - maailmansodissa viholliset eivät ilmeisesti pitäneet kylpylöiden tuhoamista tarpeellisena.

Nyt on tämän vuoden kuumin viikonloppu Saksassa paikallisten lehtien mukaan. En epäile. Lämpöä on yli 30° ja kovin on aurinkoista. Onni on olla kylpyläkaupungissa. Tänään kylvettiin Caracalla Spassa, jossa on kivat ulkoaltaat sisäaltaiden lisäksi, erilaisia poreita, pyörteitä ja suihkuja. Vesi on suolaista ja selvästi lämmintä, lämpimimmillään 38°. Jopa Handyman viihtyi. Ulkoaltaat osoittautuivat liian mukaviksi, Handyman poltti vasemman olkapäänsä pahasti ja mä oikean olkapääni vähemmän pahasti. En tiedä, miksi näin. Kerrassaan taivaallisen mukavaa siellä kyllä oli. Alle seitsenvuotiailta paikka on kielletty ihan turvallisuuden takia (paikoitellen vesi on kovin kuumaa aikuiseenkin makuun), mutta tämäkin huomioiden lapsia oli varsin vähän. Yli 1,5-vuotiaat ovat kyllä tervetulleita firman järjestämään leikkitädin hoitoon sillä aikaa kun vanhemmat kylpevät, ei huono idea.

Kylvyn jälkeen lähdettiin läheiselle kukkulalle, jonne menee hieno köysirata. Handymanin oli vaikeaa pysyä tajuissaan, koska köysirata oli niin jyrkkä, mutta hän oli poikkeuksellisen reipas ja matkat molempiin suuntiin menivät ihan hyvin. Vuorella oli tukahduttavan kuuma ja amerikkalaiset pitivät meteliä, mutta siellä oli onneksi varjoa ja maisemat olivat niin hienot, että amerikkalaiset unohtuivat. Huipulla olisi ollut myös näkötorni, mutta tyydyimme katselemaan maisemia tornin juurelta, koska ulkonakin oli tukalaa, saati sitten tornin lasikopissa ja umpiportaissa.

Baden-Badenin Radisson on tyypillinen länsisaksalainen luomus - sen verran vanha että ilmastointia ei ole ja huoneet ovat siistit, mutta aika vanhahtavat. Talvella hotelli kuten ehkä kaupunki muutenkin olisi parhaimmillaan. Esimerkiksi Caracallan lämpimät ulkoaltaat ovat varmaan todella vaikuttavat joskus marraskuussa. Tietysti kaupungin sydämessä puistoalueet ovat talvella tylsiä, mutta puistoja voi katsella muuallakin. Baden-Baden on kylpemistä varten. Huomenna kylvetään historiallisessa Friedrichsbadissa nakuna ja pesijänainen pesee!

Elämyskameli suosittelee
kylvyt ja köysirata

Halpaa ja luksusta

Me ollaan laiskoja eikä viitsitä käydä jatkuvasti viemässä paperiroskia, joten ollaan peruttu Hesarin tilaus ja kielletty mainokset ja ilmaisjakelu. Mä olin toissapäivänä kyläilemässä sellaisen kaverin luona, joka ei ole kieltänyt mainospostia ja sehän oli tosi hienoa. Luin tarkkaan kaikki Koivukylän S-Marketin tarjoukset ja onnen kaupalla myös Lidlistä oli tullut superlauantain tarjouslehtinen. Etenkin Lidlin muut kuin ruokatarjoukset olivat kiinnostavia. Nenäkarvatrimmeri 3,99 euroa. 24 lyijykynää kahteen euroon. Kylpyhuoneen mattosetti 12 eurolla (sis. suorakaidematon lisäksi omituisen ruokalapun muotoisen pytynedusmaton, molemmat imukykyistä materiaalia (kamala ajatus)). Pikkurahalla naisten varrettomat fleece-sukat liukuesteellä, kolme väriä (punaisen sukan pohjaliukuesteenä Aloha-teksti, violetissa perhoset ja harmaassa tähdet). Upeaa. Mä en oo lainkaan sarkastinen tässä nyt vaan mun mielestä ne oli rehellisesti jännittäviä. Mä en verenperinnön vuoksi voi narista Lidlin käyttötavaroista, koska mun isä on ostanut kengätkin Lidlistä. Se Lidlin mainos oli niin koukuttava, että mä sit menin eilen käymään Lidlissä, jonne ei yleensä tule mentyä. Näin pottahyllyllä suoranaista tönimistä (potat ja WC-aukon pienentimet 3,99 e) ja mua hirvitti. Yksikin nainen osti kuusi pottaa. Mä en ostanut mitään, vaikka aloha-sukat vähän kiinnosti.

Kyseiseen talouteen tuli myös Kirkko ja kaupunki -lehti, jossa on paitsi mielipideosio ("Esitän, että Kotinummen leikkipuistorakennuksen peruskorjaus aloitetaan ensi tilassa") myös maksettuja ilmoituksia. Ne mykisti. "Haluaisinpa kesäpihani viihtyisämmäksi, Kirkko ja kaupunki -lehdestä löydän varmasti minulle sopivan yrityksen!" Eipä ongelmaa, sillä Kirkko ja kaupunki ei petä. "Kesäpihaan viihtyvyyttä. Kestopuuterassit, aidat, laatat, muurit, istutukset, nurmikot. -- Mökki, parveke, vuosien kokemus. Panosta!" Toinen palveluntarjoaja ehdotti kylpyammeiden uudelleen emalointia takuutyönä ja useampi tarjosi hammaslääkäripalveluja, permanentteja ja joku vakuutti olevansa "tunnetusti hyvä muistisairaiden vanhusten palvelukoti". "Ostan äänilevysi Hyvään Hintaan, saat asiantuntijan arvion levyistäsi. Jani". Mäkin oon mielestäni levyjen asiantuntija. Hittibuumi3 on hyvä. Muuten, jos kaipaat kristillisiin arvoihin perustuvia kipsitöitä, niin soita Kuksan kipsitöihin (0440529028). K&K:ta lukiessa tuli mieleen Agatha Christien A Murder Is Announced, jossa henkilöt lukivat paikallislehden sekalaista-palstaa ja kukin vuorollaan pohti, kuinka tekohampailla onkin hyvät jälkimarkkinat.

Mä oon hereillä vähän eksoottiseen aikaan (4:53), koska roska-auto rymisteli kadulla ja roska-auton aromi levisi tänne kerroksiin saakka. Herätessäni muistin yhtäkkiä, että lentokone lähtee jo vuorokauden kuluttua ja nyt pääsee tekemään check-inin. Hurraa! Handymanin nukkuvat jalat liikehtivät hiukan levottomasti, kun tulostin alkoi rutista. Tästä saa ehkä kuulla aamulla.

Elämyskameli suosittelee
elämysmatka ilmaisjakeluihin

Hipsteriparadoksi

Hipsteriä ei voi määritellä, koska määritelmä tekee joukon eikä hipsteri kuulu joukkoon. Mä oon hiljalleen alkanut tajuta olevani hipsteri. Tärkein peruste tähän on tietty se, että mä en kerta kaikkiaan pidä itseäni hipsterinä ja loukkaannun, jos mua sellaiseksi kutsutaan. Joku Långstrumpin kaveri oli myöntänyt olevansa hipsteri, mikä tietysti tarkoittaa, että hän ei voi olla hipsteri. Muita perusteita mun hipsteriyteen voisi olla se, että radiossa sanottiin sellaisten kolmekymppisten olevan hipstereitä, jotka välttelee seuramatkoja ja varaa itse lentonsa ja hotellinsa internetistä. Hipstereitä on siis aika paljon. Hipsterit myös asuu kaupungissa, koska maaseudulla asuvia hipstereitä kutsutaan hipeiksi. En kuuntele Flow-festareilla esiintyneiden artistien musiikkia, mutta voin silti keskustella siitä (joutavaa). Sovin siis siinäkin suhteessa hipsteriksi. Mä en kyllä pukeudu mukarennosti isoisäni vaatteisiin enkä laita tukkaani pitkään, jotta saisin sen näyttämään siltä ettei sitä ole laitettu lainkaan. Mut hipstereitähän ei voi kategorisoida.

Kävin toissapäivänä Kotossa lounaalla. Nyt pitäisi tietysti sanoa, että olipa ihanaa! Mä en syö sushia, koska se on epäilyttävää ruokaa. Tilasin siis teriyaki-kanaa. Eturuoaksi tuotu misokeitto oli mahdottoman suolaista ja itse kana kuvottavan suolaista. Jouduin pyyhkimään kanapaloista kastikkeet riisiin, mutta ne olivat silti miltei syömäkelvottoman suolaisia. Mä käytän ruoanlaitossa melko vähän suolaa ja mun mielestä jo Ruispalat on hiukan turhan suolaisia, joten mä en varmaan oo teriyakin kohderyhmää. Ymmärrän toki, että joskus menneinä aikoina on teriyaki ollut varmaan tapa säilöä lihaa, jolloin suolalla on ollut tärkeä rooli, mutta nykyään on jääkaapit. Pienempi nalkutuksen aihe on se, että kanakimpale oli pilkottu kookkaahkoiksi palasiksi eikä niiden pilkkominen suuhun mahtuvaan kokoon ollut helppoa tylpillä syömäpuikoilla. Tämän olisin voinut antaa anteeksi, jollei ruoan suola olisi ollut nuhaisen ketjupolttajan makunystyröille säädettyä.

Elämyskameli suosittelee
jokin muu ravintola

Minuuttiaikataulu

Juhannuksen jälkeen mulla oli sellainen fiilis, että loma ei ala ikinä. Vuorollaan jokainen työkaveri lähti lomalle ja palattuaan epäili, että mäkin oon varmaan ollut lomalla kun ei oo nähty. No en ollu. Kyllä se loma yllättäen sitten kuitenkin alkaa huomenna. Ekan viikon mä lomailen itsekseni, koska Handyman on vielä töissä. Eipä haittaa - hommaa on vaikka kuinka paljon. Meidän siivooja palaa lomalta ja tulee jälleen keskiviikkona laittamaan paikat kuntoon, mutta mun täytyy tietty hiukan siistiä sitä ennen. Lupasin viedä vanhoja kenkiä Marian sairaalan päivystykseen, se täytyy tehdä. Lisäksi neljä eri kaveria on varannut multa liikunta-audienssin, keskiviikkona menen leikkipuistoon pientä tyttöstä keinuttamaan ja tiistai-illaksi olen kutsunut muutaman kaverin mansikoille Vantaan residenssiini. Aivokalenteri on täydempi kuin työaikana ikinä! Onneksi viikon päästä pääsee Saksaan rentoutumaan. En aio kuitenkaan stressata tekemisistäni - kuntoilu on kivaa, kaverit on huippuja ja siisti asunto on sydämen lepoa (okei, toi meni liian pitkälle).

Mä palasin tunti sitten Keski-Suomesta, jossa oltiin Långstrumpin kanssa tapaamassa Kummityttöä ja pikaisesti Polaah'takin. Junailtiin eilen Långstrumpin kanssa Tampereelle asuntomessuille, jossa Kummitytön vanhemmat katselivat erilaisia jätevesi-, sijoittelu- ja sisustusratkaisuja ja me huvitettiin Kummityttöä ja sen pian parivuotiasta pikkusiskoa. Sieltä siirryttiin Jyväskylän keskustaan Kummitytön uuteen asuntoon yöpymään. Illalla käytiin Porkkiksen ja Långstrumpin kanssa Jyväskylän torin liepeillä Muang Thai -nimisessä ravintolassa, joka ei ole ehkä itsessään ihan matkan arvoinen, mutta ainakin yhden Kameli-tähden sille voisi antaa. Tänään aamulla peuhattiin pikkutyttöjen kanssa. Puoliltapäivin heipattiin tyttöset ja mentiin shoppailemaan Polaah'n kanssa. Oli kivaa päästä turisemaan pitkästä aikaa!

Keski-Suomen reissulla mä menin siis kolmella eri junalla. En oo pitkään aikaan junaillut minnekään, joten kaikki oli melko uutta. Junalippuautomaatti oli erikoinen. Se toimi kuin unelma normaalitilanteessa, mutta kun juna oli loppuunmyyty (tänään kotimatkalla), automaatti vain ilmoitti, että "paikkavarausta ei voitu tehdä (36)" eikä antanut tehdä mitään. Lisäksi automaatti ei suostunut kertomaan, kumpi osuus (IC-juna Jkl-Tre vai Pendolino Tre-Hki) oli täynnä, joten piti mennä jonottamaan kassalle. Ostettiin sitten liput Tampereelle ja kyseltiin junassa, miten eteenpäin pääsisi. Turns out se nimenomainen juna jatkoi vielä Tampereelta Helsinkiin ja siellä oli salapaikkoja, joita ei voi etukäteen ostaa, joten päästiin sitten aika vaivatta ja junaa vaihtamatta kuitenkin kotiin. No oisin mä voinut Tampereellekin jäädä. Mustaamakkaraa nääs.

Elämyskameli suosittelee
Muang Thai

Facebook-pilailua

Hyvän työilmapiirin pystyy aistimaan kujeilusta. Jos työkaverit pilailevat hyväntahtoisesti toistensa kustannuksella, menee töissä kivasti. Some-ihminen keppostelee toki Facebookin välityksellä. Vanhassa klassikossa kirjoitetaan hetkeksi työpisteeltänsä poistuneen kaverin fb-statukseksi "on kakalla". Tuota näkee aina silloin tällöin. Uudempi hupsuttelu oli naispuolisen entisen työkaverin status "Kylläpä nyt tekkee miestä mieli". Tänään kuulin vielä hulvattomammasta kepposesta, kun työkaveri oli lähettänyt Johanna Tukiaiselle friend requestin auki jääneestä työkaverin profiilista. Tuksu oli vieläpä hyväksynyt ko. tyypin! Ihan kullanarvoinen pila.

Elämyskameli suosittelee

log out -nappula

Leikkideitti

Uimakaveri Gee on lomalla ja sen mies lähti ulkomaille käymään. Niinpä Gee hoitelee muksuaan hetken aikaa yksinään. Jotta hän saisi hetken hommailla häiriöttä, me luvattiin ottaa vekara hoitoon. Napero on varsin herttainen tapaus: tosi iloinen, kärsivällinen ja loistava seuralainen. Ensin käytiin keinumassa ja sen jälkeen mentiin Linnanmäelle. Lapsi on vielä niin pieni, että ei tarvii käydä laitteissa, mutta erilaiset junat (vuoristorata ym) oli kova juttu ("una! una!") ja Lintsin luoteiskulman pikkuruinen (maksuton) leikkialue oli mielenkiintoinen.

Toki Linnanmäellä tuli nälkä ja mentiin syömään Kattilaan. Eka meinattiin mennä Hans Välimäen burgeripaikkaan, siellä ei ole vielä käyty, mutta kun ruokalistojen saamisen jälkeen ei kukaan tullut hakemaan tilausta 10 minuuttiin, ei kiinnostanut jäädä odottelemaan. Mentiin sitten vanhaan tuttuun Ilonaan, joka ei pettänyt. Jostain käsittämättömästä syystä Ilona oli melkein tyhjä, mikä kyllä suretti, ruoka on niin maukasta. Häkellytti oikein, että seurassa ollut yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen skidi sai ruokansa (poronkäristystä ja perunamuusia) yhdellä (1) eurolla. Se on ihan liian alhainen hinta. Ei yhdellä eurolla kannata edes antaa puhdasta lautasta! Ymmärrän, että lasten matala hinnoittelu on tapa saada perheet tulemaan ravintolaan ja että on hölmöä pyytää hirveitä rahoja ruoasta, jota lapsi ei välttämättä syö. Kuitenkin joku viisi euroa olisi mun mielestä sopiva hinta. Muuten lapsettomat ihmiset joutuu maksamaan aika pitkän pennin lasten ruoasta eikä sekään tunnu ihan reilulta.

Elämyskameli suosittelee
ravintola Ilonan aikuisten annokset

Latteaa

Mä oon olympiaentusiasti. Kun on olympialaiset, mä katon. Etenkin kesäolympialaiset, joista uinti, vesihypyt ja voimistelu on mun suosikkeja, mutta myös talviolympialaiset, joissa mä keskityn freestyleen ja kelkkailuun. Mä oon aivan innoissani nyt, kun telkkarista tulee melkein koko ajan jotain kivaa olympiaa eikä tylsä yleisurheilu oo vielä alkanut. Mä voisin kyllä katsoa niitä ilman selostusta. Etenkin vesihyppyjen ja voimistelun selostajat on ärsyttäviä - ne voivottelee niin kovasti, kun jollakin menee huonosti, mutta äänensävy on jännittyneen innostunut. Se on ärsyttävää. Lisäksi niiden turinat on ihan mahdottoman tyhjänpäiväisiä. Tänään selostaja totesi telinevoimistelun kuusiottelun olympiavoittajasta "hän on kyllä aika taitava voimistelumies" sen jälkeen, kun kultamitali oli varmistunut. No joo tosiaan.

Mä aloitin työn tänään Suomen suurimmassa traumasairaalassa. Se on aikamoinen poikien leikkikenttä. Kyllä siellä teoriassa on naisia töissä, mutta ne on ilmeisesti molemmat lomalla, koska siellä oli pelkkiä miehiä mun lisäksi. Mä munasin pari (onneksi melko pientä) juttua, mikä harmitti kyllä jälkeenpäin. Toivottavasti huomenna menee paremmin. Eiköhän.

Elämyskameli suosittelee
kaukosäätimen mute-näppäin

Kahvijuoma

Me paettiin kuumaa asuntoa kuumaan seutubussiin, jolla mentiin ilmastoidulle lentokentälle tutustumaan parin kuukauden ikäiseen Starbucksiin nyt kun siellä ei tarvinnut enää suuremmin jonottaa. Starbucksissa on hyvää vaniljarooibosta, mutta koska mä oon nykyään kahvikittari, saatoin ekaa kertaa elämässäni tilata sieltä kahvijuoman. Lähdin heti irrottelemaan tilaamalla fraputsiino kahvin rasvattomalla maidolla ja sain maailman iloisimmalta Starbucks®-työntekijältä ohjeen, että voin tilata sen jatkossa sanomalla Coffee Frappuccino® Light. Se myyjäpoika oli kerrassaan niin iloinen ja ekstrovertti, että mua alkoi huimata. Handymania ahdisti sen suunnaton iloisuus, mun mielestä se oli virkistävää ja hupaisaa. Coffee Frappuccino® Light oli ihan hyvää, mutta niin olisi ollut vesikin. Handymanin vakkarituotteeseen Strawberries & Cream Frappuccino® sai uutuutena piparminttumakua, joka mun mielestä paransi sitä huomattavasti. Starbucksin hieman hämmentävä tapa kysyä asiakkaan nimeä on aiheuttanut ongelmia Handymanille Saksassa aiemmin, sillä saksalaiset eivät usko ypsiloniin vaan kirjoittavat Handymanin etunimen umlauteilla ja se näyttää huvittavalta. Mun nimen ne kirjoittaa totta kai moninkertaisella veellä. Handyman on jo päättänyt, että kolmen viikon päästä koittavalla lomalla pitää SB:ssa väittää nimensä olevan Horst. Sen ne osaa kirjoittaa mukiin ja lausua tunnistettavalla tavalla. Mä voisin olla Magdalene.


Me oltiin eilen Vantaalla kaverin luona pelailemassa lautapelejä. Kaverit olivat ostaneet Saksasta joskus Dominionin, kun oli halvalla saaneet. Peli oli vielä muoveissa ja rouva totesi, että kiva olisi sitä joskus pelata. Mä tartuin heti tähän kiinni ja sitä sitten pelattiin. Hieman pelin saksankielisyys tuntui alkuun haasteelliselta, koska komponentit ovat vahvasti kieliriippuvaisia. Melko nopeasti saksankielisyyteen tottui ja peliä pelattiin ihan huumaantuneina ainakin neljä kertaa. Oli ihan mielettömän hauskaa! Miksen mä pelaa sitä useammin?


Elämyskameli suosittelee
Dominion

Aamubodari

Työkaveri päätti aloittaa kuntosaliharrastuksen ja käski mut mukaan, koska ilman etukäteissopimista ei tule mentyä. Suurehkon perheen äitinä hän ei pysty harrastamaan iltapäivisin, joten pitää mennä ennen töitä. Me käydään työpaikan salilla, joka on Helsingin toiseksi nuhjuisin liikuntapaikka. Sitä surkeampi kuntosali on vain Uimastadionilla. Onneksi mun saliohjelmassa on paljon lattiahommia, koska siellä ei ole juuri painojakaan (toistaiseksi mä oon löytänyt yhden kahden kilon painon ja kaksi viiden kilon painoa, jotka ovat mulle väärän kokoisia). Aerobisia laitteita siellä olisi, mutta ne ei kauheesti kiinnosta, kun sinne kuitenkin kävelee. Ulkona. On kyllä hauskaa käydä siellä kaverin kanssa. LadyLinellakin mä käyn usein kaverin (Långstrump) kanssa, mutta meidän aikataulut on usein ongelmalliset ja joskus saattaa olla viikkojakin yhteisreissujen välissä. Aamukuntoilussa on se hyöty, että sitten voi hyvällä omatunnolla iltapäivällä käydä ostoksilla, pelata lautapelejä tai katsella telkkaria. Toisaalta etenkin syksyllä voi ottaa päähän se, että joutuu heräämään ennen puolta kuutta, jotta on puoli seiskalta Meikussa.

Tämän vuoden Spiel des Jahres -palkinnon sai Kingdom Builder. SdJ-palkitut pelit on aina korkealaatuisia ja suositeltavia oikeastaan jo kokeilematta. Toki mä ostin KB:n ja oon nyt pelannut sitä kahdesti - kerran kaksin, kerran kolmin. Peli on pelattavissa 2-4 pelaajalla ja peliaika on boksin mielestä noin kolme varttia, mikä pitää suunnilleen paikkaansa (ei kestä ainakaan kauempaa). Pelimekaniikka on aika yksinkertainen: vuorolla laitetaan laudalle yksinkertaisin säännöin kyliä ja peli loppuu, kun joku pelaajista on päässyt eroon kaikista 40 kylästään. Peli on kovin vaihteleva, koska joka pelissä rakennetaan lauta neljästä osasta ja osia on kaikkiaan kahdeksan, käytettävät osat valitaan randomilla. Lisäksi pisteytyssäännöt vaihtelevat pelistä toiseen. Pisteytysvaihtoehtoja on 10 ja niistä arvotaan kolme. Täytyy siis keskittyä siihen, mitä pyrkii tekemään. Pelin tahti on melko verkkainen eikä se sovi kärsimättömälle Handymanin tyyppiselle luonteelle. Muutoin se on kiva rauhallinen peli. Ei mikään mun ehdoton suosikki, ei suinkaan paras Spiel des Jahres, mutta ihan ookoo. Tervetuloa kokeilemaan!

Elämyskameli suosittelee
Spiel des Jahres -voittajat

Road calm

Kesällä kaikki on vapaampaa, esimerkiksi liikennekäyttäytyminen. Lintsillä pysäköidään vähän minne sattuu ja kaikki paikat on täynnä jostain takahuoneista ryömineitä pyöräilijöitä. Kriittiset pyöräilymarssit vaatii Hämeentielle pyörätietä, mutta niin kauan kuin sitä ei ole, on ilmeisesti täysin ookoo ajaa jalkakäytävällä ja kilkutella kelloa jalankulkijoille. Mä oon päättänyt suhtautua kaikenlaiseen liikennehillumiseen äärimmäisen pitkämielisesti. Road ragea mun ei kannata hankkia ainakaan kesällä. Niinpä mä tänään vain hörähdin hyväntuulisesti, kun päin punaisia suojatiellä kävellessäni sain tuliset kellonrimputukset ja huudot yhtä lailla laittomasti päin punaisia ajaneelta pyöräilijältä. "Hei huara mitä saatanaa, sä kävelet päin punaisia! Varo vähän!" Heh. Lolz. Onneksi mä oon adoptoinut liikennelauhkeuden tai oisin voinut vähän hermostua tai ainakin pahoittaa mieltäni. Nyt ei tarvinnut.

Päivystyslistan tekijä oli suunnitellut mulle puuhapaketin kuluneelle viikolle. Mulla oli siis viikonloppusämpylä ja lisäksi vielä keskiviikko. Keskiviikkona olin jo niin uupunut, että keskittymiskyky oli kaksivuotiaan tasolla ja mun piti yöllä laittaa kello torkuttamaan kymmenen minuutin välein, sillä torkahtelin kesken töiden. Yhden virheen muistan tehneeni, onneksi potilaan terveys tai turvallisuus ei vaaraantunut. Muita virheitä en muista. Eihän tuollaisessa päivystystahdissa ole mitään järkeä. Ja sitten seuraavaa joutuu odottamaan kaksi viikkoa. Pönttöä. Mutta onneksi nyt on sentään vapaa viikonloppu. Voi nukkua.

Elämyskameli suosittelee
liikenne-zen

Parisuhteen kipupiste

Handymanin äiti on kotoisin Turusta. Epäilen, että tästä syystä Handyman on viehtynyt makeisiin leipiin (siellä jossain lännessähän on se saaristo, jossa syödään saaristolaisleipää, joka tehdään sokeria paremmin kosteassa meri-ilmassa säilyvästä siirapista). Mun mielestä kaiken maailman setsuurit ja myslileivät on kammottavia, mut mä en ookaan turkulainen. Kalakeiton kanssa voin syödä saaristolaisnapin, mutta muuten mä en tahmeaan leipään koske. Jos mä ostan leipää, niin se on yleensä Pientä Pyöreää, joskus myös Realia tai Ruispalaa. Tänään käytiin Handymanin lempipaikassa Stockan Herkussa, koska sieltä saa ostaa myslileipää valmiiksi viipaloituna (niillä on viipalointikone). Handyman halusi oikein erityisesti hemmotella itseään ja osti hedelmäleivän. Tää kuulosti mun mielestä poikkeuksellisen kauhealta. Handyman kuitenkin toivoi, että mä maistaisin sitä. Mä yritin vastustella, mutta perustelu oli vetoava: jotkut naiset muuttaa elämäänsä radikaalisti miehen takia, pukeutuu esim. burkhaan, joten voisinko mä ehkä maistaa leipää. Tässä mulla on nyt sitten limainen sattumaleipä kourassa. Kuin sukaattipakettia söisi. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät on sellaisenaan kelvollisia, mutta uuniin niitä ei pitäisi laittaa.

Mä meen huomenna tutustumaan hammasradiologiaan. Yleensä hampaat ja suu muutenkin kuuluu hammaslääkäreille, mutta joskus päivystyksessä voi joutua ruhoradiologikin katsomaan suukuvia ja ois kiva että ois nähnyt edes viisi ennen kuin alkaa itse kovin vakaalla äänellä niitä lausua. Tai siis oonhan mä jo muutaman päivystyksessä lausunut, mutta meen nyt kuulemaan, mitä niistä ois voinut osata katsoa jos ois tiennyt että semmoistakin voi olla. Tukevalla pohjalla tää julkinen terveydenhuolto.

Elämyskameli suosittelee
kunnon ruisleipä, mieluusti näkkileipä

Sämpylä

Mä postaan taas töistä. On sämpylän hattu, kuten piireissä humoristisesti sanotaan. Sämpylä on päivystysjärjestely, jossa on järjestelty yhdelle tyypille päivystykset peräkkäin. Koska jo ihmisen fysiologia estää, eivät nämä päivystykset ole peräkkäisinä päivinä vaan niiden välissä on yksi päivä. Mä olin hommissa siis perjantaiyön ja pääsin lauantaiaamuna ja sunnuntaiaamuna palasin takaisin kustannuspaikalle sämpylän hattua leipomaan (syömään?). Vielä pitäisi 9,5 tuntia jaksaa, mutta onneksi mä pääsen viimeistään kolmen maissa unille. Vähän alkaa silmää jo painaa. Lakisääteisen viikkolevon suoritin lauantaina lähinnä nukkuen, mansikoita syöden ja Handymanin tietsikoinnista maristen. Hyvä viikkolepo.

Handyman oli tänään ihan enkeli, kun se toi mulle ja mun työkaverille ruokaa. Firman ruokalassa tarjoiltiin broileripekonikastiketta, joka ei houkutellut jo pekonin vuoksi. Handyman kävi herrasmiehenä hakemassa rouville nepalilaiset herkkuannokset ja täällä me sitten päiviteltiin, että kuinka mukavaa se oli. Ihan sai herroiksi elellä. Muutoin ruokatilanne on surullinen, sillä päivystysbanaanit jäivät kotiin. Katse maahan ja järkyttynyt päänpudistus tähän kohtaan.

Facebook näyttäämulle taas paitsi turhanpäiväisiä, myös silkan loukkaavia mainoksia. Mulla alkaa loma neljän viikon päästä, joten "Ahdistaako töihin paluu loman jälkeen?" on mahdollisimman irrelevantti kysymys. Toinen on "Mikä on pahinta, mitä neuvolan täti voi sanoa odottavalle äidille?" Se melkein tekisi mieli käydä katsomassa, koska mä oon ite ollut neuvolan täti joskus. Jopa uhkaavalta kuulostaa toteamus "lastenhoitajamme huolehtii koululaisestasi koulupäivän jälkeen". Ei kiitos.

Nyt tekisi mieli sanoa ruma sana kun olisi töitä mutta kone ei toimi. Miksi aina keskiyöllä?

Sammakkoprinssi

Handyman on on puhunut koko viikonlopun säästä. Se on ollut suoranaisen ukkoshurmoksen vallassa, seuranut tarkasti Ilmatieteen laitoksen säätutkia ja sade-ennusteita ja välillä murahdellut pahaenteisesti "kohta sataa" tai ääni väristen julistanut "rankkasateen todennäköisyys on 98 %". Murhe oli suuri, kun luvatut rankkasateet jäivätkin vain lauantai-illan viiden minuutin ripsaukseen. Nyt Handyman kiukuttelee Ilmatieteen laitokselle, kun luvattiin liian korkeat todennäköisyydet.

Me käytiin eilen mun vanhempien kanssa Plantagenissä ja Bauhausissa. Ne paikat on ruotsalaiset ja saksalaiset suunnitelleet pien- ja rivitaloasukkaiden viimeistenkin elämänhalun rippeiden hävittämiseksi. Joskus mulle tulee epäpuhtaita ajatuksia pientaloasumisesta, mutta jatkossa riittää että mä mietin Bauhausin valaisinhyllyjä, jotta moiset epäpuhtaat ajatukset häviäisivät mielestä. No se ei oo aiemminkaan ollut vaikeaa, koska haravointi ja lumenluonti on niin kamalia eikä todellakaan oo ylevää pohtia jotain roskamaksuja. Onneksi ei tarvitse pohtia edes parvekekalusteita.

Tuntemattomien saunakäytös on pohdituttanut mua taas tänään. Jatkossa lienee parasta istua siellä hiljaa, vaikka olisikin kaverin kanssa, että välttäisi ventovieraiden irrelevantit keskeytykset. Kerran mä kyselin Geeltä ja Långstrumpilta, onko niillä palavaa halua muuttaa pihalliseen asuntoon, koska mun fb-feedissä tuntuu olevan pienen pihan haluavia melkein vaivaksi asti. Todettiin, että puutarha kuulostaa mahdottomalta vaivalta (kaikilla meillä on asiasta myös omakohtaisia kokemuksia lapsuudenkodeista), mutta kyllähän siihen oli jonkun matamin ryhdyttävä päsmäröimään, kuinka ihanaa on kadottaa itsensä pioninvarsiin ja kuinka puutarhanhoito on niin paljon ylevämpää kuin esim. TV:n katselu. No kiitos inputista, mutta se ei ollut kysymykseni. Tänään juteltiin Långstrumpin kanssa saunassa Enkeli-Elisan keksijästä ja koko kohun surkeudesta, kerroin Kuukausiliitteen juttuja. Olin juuri päässyt kertomasta, kuinka kirjailija syytti koulua, Vantaan kaupunkia ja nimeltämainitsematonta seurakuntaa nihkeydestä, kun saunan nurkasta keski-ikäinen nainen osallistui keskusteluun toteamalla: "No mut Vantaan kaupungin lastensuojelu onkin ihan paska paikka. Ne työntekijät pitäis laittaa riviin ja ampua. Niitä on tosi vähän." Mykistävä lausunto kerta kaikkiaan. Jatkossa on tosiaan ehkä parempi olla synkkänä saunassa hiljaa ja jutella asiat suihkussa tai altaassa.

Eivät kaikki saunapuhujat toki vastenmielisiä ole. Kerran juteltiin Långstrumpin kanssa ihmisen loisista (tähän meitä innoitti Lääketieteellisen aikakausikirja Duodecimin tarpeettoman realistisesti otsikoitu juttu "Perä pörisee, bongaa parasiitti"). Olin artikkelista innostuneena perehtynyt tarkemmin jo unohtamaani bilhartsia-matoon, joka viehättävästi porautuu ihon läpi, ui verisuonten mukana keuhkoon kypsymään, matkustaa sieltä maksaan ja edelleen munuaisiin ja suolen verisuoniin munimaan sekä edelleen keuhkoihin. Tällä kertaa nuori nainen osallistui täysin asiallisesti keskusteluun kyselemällä moisen taudin hoidosta ja hänelle oli suorastaan ilo vastata.  Näiden takia tosiaan pitäisi puhua loisista ja muistakin vastenmielisistä asioista saunassa useamminkin.

Elämyskameli suosittelee
hurmoksellisuus

Nokirystyset

Lankomiehestä on paljon hyötyä. Ensinnäkin sille voi myydä tai siltä voi ostaa käytetyn auton. Tää on lankomiehen yleisin käyttötarkoitus. Mulla on yksi oikea lankomies ja yksi testilankomies, josta toivottavasti tulee joskus ihan oikea lankomies, koska ihmisellä nyt ei vaan voi olla liikaa lankomiehiä eli suovereita (suoveriä?). Molemmat mun langot on tosi kivoja, niiden kanssa on hauskaa viettää aikaa muutenkin kuin renkaita potkimalla. Mun oikea lankomies kutsui mut ja Handymanin tyttöystävänsä mökille toissapäivänä ja siellä olikin jännää. Paitsi että siellä oli hauskaa seuraa ja herkullista ruokaa, pääsi siellä myös savusaunaan. Mä en oo koskaan aiemmin ollut savusaunassa ja mua jännitti se aika lailla. Jännitti jopa niin paljon, että meinasin jänistää koko hommasta. Onneksi kuitenkin reipastuin ja päätin mennä sinne. Pitkät, pehmeät löylyt ja hurjan pimeää! Oppiikohan sitä ikinä, että käsiä ei kannata nostaa pään yläpuolelle, ellei halua mustia rystysiä? Pääsi myös järveen vesijuoksemaan, vaikka onkin kuulemma poikkeuksellisen pönttöä viedä vesijuoksuvyötä mökkireissulle.

Mun kahvinjuontieksperimentit sujuu hyvin. Toissapäivänä käytiin mun vanhempien kanssa torikahveilla, kuten usein kesälauantaisin. Tai no ei ne oo torikahvit vaan hallikahvit Hakaniemen hallin Merja Nätin kahvilassa, kun sieltä saa siikaleipiä. Mä päätin hullutella lattekahvilla. Se oli ihan hyvää. Tänään töissä se mun valmentajatyökaveri teki mulle jälleen kahvidrinkin ja opetti aamulla, että sellaisissa tilanteissa, kun kaapissa ei ole maitoa, me juomme teetä. Tästä tulee hyvä kuukausi ja kahvista rakas hullutteluharrastus.

Elämyskameli suosittelee
suoverit