Kiertolainen

Mä oon ollut viimeksi omalla kustannuspaikallani vaalien jälkeisenä päivänä. Sen jälkeen mä oon ollut lainassa ympäri Helsinkiä. Ylihuomenna mä pääsen takaisin omaan työpaikkaani tekemään omia töitäni. On jo ikävä.

Kesän limsauutuudet on saapuneet kauppoihin. Tää suretti alkuun Handymania kovasti, koska uusien uutuuksien myötä sen lempparilimsa Pitahaya Light vedettiin markkinoilta. Nyt meillä on kuitenkin jo iloisempi tunnelma, koska uutuus Jaffa Yuzu Booster Light on osoittautunut kerrassaan herkulliseksi limsaksi. Poikkeuksellisesti se myös maistuu sekä mulle että Handymanille. Normaalistihan meidän maku kaikessa muussa paitsi matkakohteissa on aika lailla vastakkainen.

Tänään järjestetään jälleen Lomakuvakisa. Koska voitto lankesi viime kerralla meille (hurraa!), on tänään meidän vuoro järjestää bileet. Lomakuvakisa on joka kerta valtavan jännittävä ja hurmaavan hauska tilaisuus. Mua ei ehkä niinkään kiinnosta ne itse kuvat vaan mielettömät multimediakollaasit, kaverit sekä rehti kilpailutunnelma. Mä lämmittelin tunnelmaa katselemalla vanhoja entryjä ja tuli kova ikävä kesää. Onneksi sekin tulee just.

Kesän alkamisen varmin merkki on Uimastadionin aukeaminen. Ylihuomisesta klo 6:30:sta sinne pääsee taas uimaan neljän kuukauden ajan. Mä aattelin mennä heti ylihuomenna ennen seitsemää uimaan, vaikka näin tehden myöhästynkin töistä. Seuraava uimakerta on varattu heti samalle iltapäivälle, jolloin Geekin tulee mukaan. Mä oon valmistautunut hankkimalla 50 sentin kolikoita ja ostamalla pieniä muotovaahto- ja hiuslakkapulloja. Menin tänään Kampin Hairlekiiniin, jossa mua noin 12 vuotta nuorempi myyjätär kyseli, tarvitsenko apua. Tunsin olevani väärässä paikassa, kun pyysin "mitä tahansa muotovaahtoa kunhan sitä saa pienessä pakkauksessa". Kaikki muut jonossa halusivat just sitä tiettyä merkkiä, mulle tärkeintä on, että pullo mahtuu uimakassiin.

Elämyskameli suosittelee
Jaffa Yuzu Booster Light

Mun mäki

Mä tykkäsin Linnanmäestä lapsena, koska siellä oli jännää. Sitten kun mä en ollut enää lapsi, niin se ei ollut ihan niin cool. Nyt mä oon palannut nostalgisiin tunnelmiin, kun pari vuotta sitten muutettiin Linnanmäen naapuriin. Nyt mä oon ihan fiiliksissä Linnanmäestä! Siellä voi käydä kävelyllä ja katsella korkealta kaupungin kattoja. On hauskaa katsella hurvittelua ja iloisia ihmisiä ja on ennen kaikkea hurjaa ja jännää mennä Derbyyn! Derbyssä vieritetään palloja erivärisiin reikiin ja sitten oma hevonen juoksee. Se on niin jännää! Ei pysty yhtään seuraamaan, kuinka omalla hevosella menee, kun jännittää niin kovasti. Nyt kun mä pääsen ilmaiseksi uimaan, mä voisin ehkä käydä Derbyssä kerran viikossa.

Mä oon tyytyväinen siitä, että perussuomalaiset ilmoitti hallitustunnustelijalle, että ne vastustaa Portugalin ja kaikkien muidenkin auttamista. Siis mä oon eri linjoilla perussuomalaisten kanssa tässä asiassa, mutta mua alkoi huolestuttaa Soinin kommentti siitä, että on mahdollista, että Portugalin etu on Suomen etu. Moni ihminen äänesti perussuomalaisia oletettavasti siitä syystä, että ne vastusti Portugalin apupakettia ja ne ois todennäköisesti pettyneet ikihyviksi, jos jo kaksi viikkoa vaalien jälkeen Soini alkaa hymistellä EU:lle. Niin monet vaalilupaukset ne ja kaikki muutkin joutuu vielä pettämään, että mun mielestä pettämisen ei tarvii alkaa vielä tässä vaiheessa.

Elämyskameli suosittelee
Linnanmäki

Munksonit

Handyman järjesti eilen munkki-illan. Me ei olla koskaan ennen tehty munkkeja, mä oon kerran nähnyt Homiksen niitä tekevän ja saanut lisäohjeita netistä, mutta muuten aihe oli varsin tuntematon. Handyman innostui munkkiajatuksesta niin paljon, että se teki litran munkkitaikinan ja niitä munkkeja tulikin kymmeniä. Vaikka syöjiä oli yhdeksän ja melkein kaikki vei niitä laatikoittain kotiinsakin, niin niitä jäi silti niin kauheasti, että niitä olisi ollut jäljellä vielä helatorstainakin. Ilta oli hauska, mutta pari asiaa opittiin:

1. Jos munkkeja haluaa vielä joskus tehdä itse, riittää puolen litran taikina hyvin suurellekin joukolle.
2. Lämpömittari oli hyvä.
3. Paistamista ei kannata antaa tehtäväksi sille, joka on juuri ollut kahden tunnin shopping frenzyssä, siitä ei tuu kuin paniikkitunnelma kaikille.
4. Munkkien täyttämiseen ei kannata käyttää hienoa saksalaista automaattitäytintä, koska siinä on liian iso täyttönokka. Kannattaa mieluummin ostaa pursotinpussiin metallinen ohut pitkä täyttöterä.
5. Kanelisokeroidut munkit omenatäytteellä ei oo huono yhdistelmä.
6. Jos täyttää munkin kuningatar-Piltillä, se maistuu kuningatar-Piltillä täytetyltä munkilta.
7. Sokeri kannattaa imuroida heti kun sen huomaa lattialla, vaikka kello olisikin jo yksitoista.
8. Menee varmaan ainakin 20 vuotta, että me tehdään munkkeja uudelleen. Munkinpaistoa varten maailmaan on laitettu Homis.
9. Mä tykkään enemmän pullista kuin munkeista. Pieni pyöreä pulla hillityllä voisilmällä on paras leivonnainen, mitä on keksitty. Siitä tulee hyvä mieli.
10. Kavereita on kiva saada kylään.

Koska pääsiäisestä päästiin ihan vasta, mä en oo ehtinyt juurikaan vielä vapputunnelmaan. Eiliset vieraat toi tänne kolme ilmapalloa, jotka yrittää vähän virittää jotain tunnelmaa. Mä aattelin pääseväni fiilikseen huomenna vapputorilla, mutta nyt googlailtuani pelkään, ettei mitään vapputoreja olekaan. Handymanilla oli toiveena löytää jostain vappuhurmokseen kuminen lisko tai käärme ja mistäs muusta niitä saisi kuin torilta?

Elämyskameli suosittelee

hyvän mielen pulla

Kesän keijukaiset

Mun mielestä on ihan mukavaa, että tuli lämmin sää. Erityisen hauskaa se on siksi, että lumikasat muuallakin kuin Maununnevan lumenkaatopaikalla on vielä osittain sulamatta ja se synnyttää muistoja. Mä nimittäin muistan ihan selvästi jonkun 1980-luvun lopun alkukesän, jolloin tuli hellekelit yhtäkkiä jo joskus toukokuussa. Me asuttiin silloin rivitalossa, jonka takapihalle paistoi koko päivän, joten sinne oli viritetty puhallettava uima-allas ja kaikki kesälelut ja siellä me sitten Pikkusiskon kanssa räiskyteltiin toistemme ja aurinkoa ottavan Äidin päälle vettä. Talon toisella puolella oli metsä ja talo varjosti sitä, joten siellä oli vielä lumikasoja, joiden päällä me sit uimapuvuissamme hypeltiin ja leikittiin kesän keijukaisia, joiden tarkoituksena oli sulattaa ne kasat. Nyt voisi leikkiä samaa leikkiä, jos uimastadion olisi auki ja/tai meillä olisi aurinkoinen takapiha.

Teinit ällistyttää mua koko ajan. Eilen mä muistin jälleen kesän ehdottoman huonon puolen, nimittäin ihmisten iloisuuden. Ratikassa teinit leikki kesää soittamalla kännykästä aika kovaan ääneen jotain nuorisomusiikkia, joka kävi vähän hermoon. Mulla tuli jo mieleen vastavoimana soittaa omasta puhelimestani esim. Pet Shop Boysiä tai Phil Collinsia, mutta Handymanin ilme sai mut toisiin aatoksiin. Mä en kuitenkaan vielä oo valmis keski-ikäiseksi. Teiniys ihmetytti mua eilen myös elokuvateatterissa, kun limsaständillä meidän edessä jonotti teinityttö, jonka asiana oli kysyä myyjältä, olisiko kenties teatterista löytynyt hänen vyötään, joka oli joutunut hukkaan. Eniten mua ihmetytti se, että vaikka ko. tytön vyötä ei valitettavasti lost and found boxissa ollutkaan, niin siellä oli kuitenkin joku toinen vyö. Miksi nää ihmiset ottaa vyön pois katsomossa?

Elämyskameli suosittelee
aikuistuminen

Korjaus

Mä ehdin jo tohkeilla sillä, että Ukko avataan viikon päästä. Ei sitä avatakaan. Lintsi kyllä aukeaa, mutta Ukkoa pidetään vakan alla vielä toukokuun 27. päivään saakka. Kuinka tylsää! Ei siis kannata mennä tölväämään Lintsille vielä vappuna Ukon perässä. Ei siihen vielä pääse.

Meidän pääsiäistavoitteena oli mennä Cafe Pirittaan aamupalalle joku päivä. Tänään oli se päivä. Piritta on nimennyt aamupalansa kunnianhimoisesti luxusaamiaiseksi eikä se ollut liioittelua. 15 euron hintaan kuului kahvi/tee, mehulasi (appelsiini/omena/karpalo), kahta erilaista lämmintä leipää, voisarvi, salaattia, tomaattia, kurkkua, hedelmäsalaatti (tuoretta ananasta, rypäleitä sekä hunaja- ja cantaloupemelonia), juustoa, kinkkua, meetvurstia, keitetty muna, marmeladia, voita sekä makea kahvileipä. 5 lisäeurolla olisi saanut pikkolopullon kuohuviiniä. Ruokamäärä oli mulle liian suuri mutta silti kannatti. Makea kahvileipä tosin vaikutti aika aneemiselta muuhun tarjoiluun nähden ja se jäikin maistamatta meiltä molemmilta. Mieluummin saisivat laittaa siihen vaikka rehellisen pullan. Oli varsin viehättävää istua terassilla kuunnellen lokkien kirkunaa ja naapuripöytien lasten huutelua aina kun juna meni ohitse eli kahden minuutin välein.

Viimeinen kommentti Water for Elephantsista, mä lupaan: mä siis kävin katsomassa sen leffan tänään. Reese Witherspoon oli tapansa mukaan ihana, samoin norsu, mutta mä en ymmärrä, miksi yhden ilmeen Robert Pattinson oli pitänyt ottaa mukaan. Eikö Reeselle muka löydy ihkumpaa vastanäyttelijää? Robertille on ilmeisesti joku joskus sanonut, että se on aika komee, jos sillä on kohtalokas ilme ja niinpä sillä on koko ajan semmoinen kolho katse ja puusta veistetty suu. Se sopi ehkä Harry Potteriin, jossa sen piti lähinnä kuolla, mutta tässä leffassa mun ois pitänyt uskoa, että Reesen kaltainen upea nainen ois innostunut moisesta yrmyilijästä. Mä ymmärrän, että ne esitti noin 23-vuotiaita, mutta millainen pönttöpää yhdistää 35-vuotiaan naisen ja 24-vuotiaan miehen? Pattinsonilla ei ollut mitään tsänssiä! Joko ois pitänyt löytää hyvin säilynyt miesnäyttelijä Witherspoonin pariksi teeskentelemään 23-vuotiasta tai sitten alle kolmekymppinen nainen Robertin pariksi. Käsikirjoitus oli kuitenkin hyvä ja varsin uskollinen kirjalle, lähinnä muutama ei-täysin-välttämätön henkilöhahmo oli dellattu ja joitain juonen mutkia oiottu, muuten mentiin aika lailla Gruenin mukaan. Ja sirkustemputhan oli tietty hienoja ja norsu ekstrasuloinen.

Ehdotus jollekin suomalaiselle elokuvaohjaajalle: ois tosi siistii, jos joku teistä tekisi jonkin mielenkiintoisen 70-luvun Helsinki-kuvauksen ja laittaisi Ympyrätalon takana olevat kiskat kuntoon vähäksi aikaa! Ne on niin siistit, ois ilo katsella niitä edes leffassa. Ei mulla muuta.

Elämyskameli suosittelee
luxuspääsiäinen

Ukko

Lintsin uusi Ukko-laite korskuu lähtökuopissa, viikon päästä se pääsee tositoimiin! Mä oon kovasti odottanut näkeväni sen harjoituskierroksia, mutta mä oon arvellut niiden testanneen sitä virka-aikaan, kun vielä en oo yhtään nähnyt. Me käytiin eilen tsekkaamassa Ukko lähietäisyydeltä (sehän sijaitsee Alppipuiston puoleisen portin vieressä vuoristoradan ja aidan välisessä minitilassa) ja vierestä katsottuna se on vielä paljon mühkeampi kuin ikkunasta. Se on todella huiman korkea. Todennäköisesti harjoituskierroksia ei ole vielä vedetty, koska istuimissa on vielä kuplamuovit päällä. Mua riemastuttaa Ukon alatason koristeet, jotka on sateenkaariteemaiset. Sopii hyvin uuteen Suomeen!

Pääsiäispyhät on liian pitkät. Monen monta päivää, jolloin ei oo mitään tekemistä. Pääsiäinen ei oo edes mitenkään erityisen perinteinen, lapsena me käytiin palmusunnuntaina virpomassa ja siinä se. Mämmi on pahaa eikä mikään muu ruoka erityisesti tunnu kuuluvan pääsiäiseen. Turhat pyhät. Alan kallistua eräiden kristittyjen mielipiteeseen siitä, että ateistit eivät saisi saada pitää Jeesuksen vapaapäiviä. Ois kiva keksiä omia vapaapäiviä - esim. mun mielestä omien ja puolison syntymäpäivien tulisi olla palkallisia vapaapäiviä ja niiden lisäksi tulisi saada valita yhtä monta random vapaapäivää kuin mitä kirkkokin määrää. Vappu kuuluisi tietysti ateisteille, mutta koska mä oon höveli, annan kristittyjen halutessaan viettää vappua. Mielelläni mä olisin töissä esim. pitkäperjantaina ja helatorstaina, koska ne on niin kuolleita päiviä.

Mä oon ollut sijoitettuna pari päivää eri sairaalaan kuin normaalisti. Tää epänormaali sairaala sijaitsee Meilahden sairaala-alueella ja siellä tehdään vain kiireellisiä radiologisia tutkimuksia sairaalassa oleville potilaille (vrt. normaalissa sairaalassa tehdään sairaalapotilaiden lisäksi myös terveyskeskuspotilaiden tutkimuksia). Työskentely tuntuu aika erilaiselta, koska melkein kaikilla potilailla on jotain kummallisia löydöksiä, kun normaalisti valtaosa on täysin normaaleja. Parin päivän aikana mä oon myös päässyt tekemään paljon normaalia enemmän erilaisia toimenpiteitä, mikä on aika jännää. Ne on jänniä siksi että mua jännittää aina kovasti kun mä joudun pistämään ihmiseen neuloja.

Mä sain luettua Water for Elephantsin loppuun, mikä onkin oivaa, koska mä oon menossa katsomaan siitä tehtyä leffaa huomenna. Kirja oli hyvä, mä tykkäsin erityisesti tarkasta kerronnasta ja värikkäistä kohtauksista. Ongelmana on nyt se, että mä en tiedä, mitä mä lukisin seuraavaksi. Eiköhän jotain löydy.

Elämyskameli suosittelee
Uusi Suomi

Vaalianalysaattori

Mä hävisin vaaleissa, mutta olen silti iloinen. Mun mielestä oli hienoa, että äänestysvilkkaus nousi ja että vaalit oli niin mielenkiintoiset. Eilinen YLE:n vaali-ilta oli varmasti vuoden jännittävin ja mukaansatempaavin TV-ohjelma, vaikka laskisi Top Gearitkin mukaan. Kiitän myös kanssani iltaa viettäneitä politiikan asiantuntijoita Handymania ja Långstrumpia syväluotaavista kommenteista, vaalikiertueesta ja Weeruskan vaali-illallisesta (valitettavasti salaatti oli nuivaa). Muutamia ajatuksia nousi mieleeni:

• Demokratia on vaihtoehdoista paras enkä mä tiennytkään, kuinka paljon mä demokratiaa arvostan.
• Vaalipiirijako on erittäin epäreilu pienille puolueille ja niiden äänestäjille. Esim. 2384 helsinkiläistä katsoi kristillisdemokraattisen ehdokkaan olevan just se oikee, mutta vertailuluku ei riittänyt viemään yhtään koodeeläistä eduskuntaan, joten kaikki nämä äänet menivät oikeastaan hukkaan. Mikäli vaalipiirit olisivat laajempia tai jako poistettaisiin kokonaan, hukkaäänten anto tulisi huomattavasti vaikeammaksi. Samasta syystä kokoomus tarvitsi 0,46 % äänistä yhtä edustajaa kohden ja vihreät 0,72 % äänistä yhtä edustajaa kohden.
• Jytky on sanana aika kauhee ja siitä tulee mieleen defibrillaattori. Eikä se oo oikein toimittajan suuhun sopiva sana.
• Urpilaisella oli hyvät vaatteet ja tukka, MGR:llä se mainoksista tuttu värikypärä. Urpilainen oli jees kun se ei laittanut punaista päälle (vrt. Kataisen ja Häkämiehen siniset kravatit sekä Kiviniemen ja Lehtomäen vihreät jakut).
• Alakerran naapuri pääsi melkein jokaiseen SDP:n valvojaisista otettuun kuvaan.
• Persujen kannattajia kuvattiin koko ajan "peruskannattajiksi", vaikka ne oli selkeesti aktiiveja, koska kertoivat tehneensä vaalityötäkin.
• Nää oli vihan vaalit, mut valtaosa vihasta vuodatettiin fb:ssä vaalien jälkeen, kun suvaitsevat ironiset verbaalinikkarit voivottelivat persujen, Kike Elomaan, kaljaveikkojen, Soinin sierainten ja Halla-ahon poskien epäcooliutta. Toisaalla kauhisteltiin, että jotkut voi äänestää kokoomusta, kepua, SFP:tä tai demareita. Mä tunnustaudun rehellisesti osallistuneeni samaan loanheittoon jo vuosia etenkin kepun, rkp:n, demareiden, vihreiden, koodeen ja kokoomuksen osalta, mutta vanhemmiten mä oon leppynyt ja nyt mun mielestä kuka tahansa saa äänestää ketä tahansa ja se on vain hauskaa. Mut mä en ookaan ironinen verbaalinikkari vaan aktivistijeesus.
• Vaalivoittajia oli Långstrump ja Handyman, joiden hillittömät fb-päivitykset ja -kommentit naurattaa vieläkin. Kiitti kaverit! Kaikki muut hävisivät vaaleissa.

Mä kävin viikonloppuna myös hämeenlinnalaiskaverin kanssa Seminaarinmäen mieslaulajien konsertissa. Se oli jälleen hieno ja tekniset ongelmatkin vaikuttivat vitsiltä. Seuraavan konsun odotus on jo alkanut, odotusta lyhentää uusi Semmarit-DVD, joka tarttui mukaan.

Elämyskameli suosittelee

Seminaarinmäen mieslaulajat

Handymanin kuulut pullat

Pullaristiäisissä tapahtui muutakin suurta kuin vain Handymanin pullakohu, nimittäin ristiäiskolttukohu. Juhlakalu on ristittäväksi melko iäkäs, miltei 5 kk, joten kaikki olemassa olevat ristiäismekot ovat ehtineet käydä pieneksi. Lisäksi sankari on poika ja cross-dressaaminen alle puolivuotiaana on vähän omituista. Niinpä pullea Porsu puettiin ruskeaan bleiseriin ja oransseihin kenkiin juhliaan varten. Pappi oli hajusuolan tarpeessa, kun lapsella ei ollutkaan mekkoa ja alkoi vaikertaa, että koskaan ennen ei oo nähty lasta jolla ei oo mekkoa! Se mekko ei sitä paitsi ole vain "ulkonäkökysymys"(!) vaan symboli Kristuksen rakkaudesta, joka kietoutuu lapsen ympärille. Toivottavasti Kristuksen rakkaus voi kietoutua bleiseriinkin, muuten jäi se saamatta.

Mä kävin toissapäivänä työhaastattelussa Jorvissa. Ne oli jo etukäteen luvanneet mulle sen paikan, joten olin etukäteen yllättävän jännittynyt siitä, mitä haastattelussa voi tapahtua - voiko ne esim. ottaa multa sen paikan pois? Haastattelija eli tuleva pomo oli varsin mukava mies, kertoili firmasta ja vei kiertokävelyllekin.  Ihan perämetsässähän Jorvi on, mutta ehkä sinne puoli vuotta jaksaa matkustaa. Nyt vain jännittämään sitä, kuinka työt siellä sujuu sitku siellä syyskuussa pääsee aloittamaan.

Vaalihuuma on saanut mut valtoihinsa. Huomenna pääsee äänestämään. Ennakkoäänestäminenhän ei ole suositeltavaa, joten pakko on mennä varsinaisena vaalipäivänä. Politiikasta keskusteleminen on mun mielestä todella hauskaa ja riemastuttavaa etenkin, jos keskusteluseura on mun kanssa ihan eri mieltä. Parhaita keskustelukumppaneita on ne, jotka inhoaa vihreitä yli kaiken. Kepu on noussut näissä vaaleissa suoranaiseksi yllättäjäksi, koska useampi kuin yksi mun kavereista kokee yllättäen Kepun itselleen läheisimmäksi. Tää on mun mielestä siksi ihmeellistä, että Kepu on jotenkin niin mauton puolue, etten mä osaa nimetä yhtään niiden vaaliteemaa, vaikka olen esim. käynyt Helsingin Keskustan nettisivuilla ja selannut kaikkien ehdokkaiden esittelyt läpi. Se on mun mielestä mainiota. Toisaalta onneksi vaalit on jo huomenna, ettei tarvii katsella pelkkiä hymyileviä naamoja mainoksissa enää kauaa.

Elämyskameli suosittelee
ulkonäkökysymykset

Kisumurheita

Kisut on muuttamassa ilmeisesti kuukauden päästä ulkomaille. Sitä varten ne on käyneet lääkärillä: Siiri kerran, Maisa tukun kertoja. Molemmat on saaneet rabiesrokotteet ja Maisan purukalustoon on tehty laajempi remontti kuin mitä suunnitellaan meidän taloyhtiön räjähtäneimpiin kylppäreihin. Tää kylppäriasia on lähellä mun sydäntä, koska meidän kylppärille ei tarvitse tehdä mitään ja silti me joudutaan maksamaan siitä joku 8000-9000 euroo. Kisun hampaiston hinta on ollut samaa luokkaa tai vähemmän liioitellen ainakin jotain kymmenesosa. Handyman on kuljettanut Maisaa lääkäriin ratikalla ja huomannut Maisan olevan loistava kisumagneetti. Edelllisellä kerralla pari ikäneitoa liimautui Handymanin seuraan kertomaan, kuinka Hämeessä oli 1950-luvulla tapana kutsua kissoja hellittelynimellä "kissu". Paitsi että niistä toinen oli sitä mieltä että kyllä se on kissa tai kisu. Eilen Siiri-kissu söi mun viikko sitten saamia liljoja ja oksensi. Tänään Maisa-kissu oksensi muuten vain ympäri ruokahuonetta.

Uimakaveri Geen vauva liittyi eilen kristillisen seurakunnan jäseneksi Kallion kirkossa. Mä opin, että Kallion kirkon pääovi onkin yllättäen sen takaovi eli sielä puiston puolella. Sitä varten me Geen ja Långstrumpin kanssa leivottiin useita kakkuja, jotka oli tosi hienoja ja aika hyviä kans. Upeimman työn teki kuitenkin Handyman, joka leipoi aivan itse ihanan herkullisia pullia, joita itse herra Ylipappi tuli kehumaan ja pihisti niitä muutaman kotiinsa. Ne oli aika kotoisan näköisiä mutta eri maistuvia. Handyman sai myös pullistaan aika paljon kredittiä monen naisen silmissä.

Mä oon alkanut lukea Sara Gruenin Water for Elephantsia. Ensimmäisten 30 sivun perusteella se on todella hyvä ja mukaansatempaava kirja enkä mä malta odottaa sitä, että a) saan sen loppuun ja b) pääsen katsomaan sitä elokuviin.

Elämyskameli suosittelee
kissujen toilailujen seuraaminen

Nakuilu

Mun mielestä julkiset uimahallit on hieno konsepti. Siellä pääsee paitsi pikkurahalla uimaan, myös tutustumaan suomalaiseen saunakulttuuriin. Onhan siinä jotain uskomattoman upeaa, että ventovieraat ihmiset ovat täysin mutkattomasti nakuina keskenään. Uimahallikulttuuri on sitä paitsi varsin tasa-arvoista, koska alastonna on vaikeaa olla epätasa-arvoinen. Niinpä mä oon nähnyt naakkenina mm. tasavallan presidentin. Pari viikkoa sitten vesijumpassa mun ja Lettiksen kanssa oli varsin kärttyisä nuori nainen, jonka Lettis tunnisti jostain lastenelokuvasta ja tänään mä peseydyin yhdessä erään palkitun eturivin näyttelijättären kanssa. Varmaankin monessa muussakin maassa on nakuilukulttuuria (ainakin Saksassa on), mutta mä en tiedä niistä. Sitä paitsi amerikkalainen kulttuuri-imperialismi antaa meidän ymmärtää, että kaikki pelkää alastomuutta.

Sää on ollut kerrassaan mainio. Tähän  kun saadaan vielä 8-10 astetta lisää, niin on täydellinen ulkouintikeli. Tihkusateen myötä lumikasat sulavat vauhdilla (nyt enää 25 cm!) eikä missään oo enää liukastakaan. Hanskat ja kaulaliina on jääneet hattuhyllylle ja kohta voi siirtyä kevättakkiinkin! Nää on just niitä upeita hetkiä joita on kiva sit muistella ensi tammikuussa.

Tänään alkoi ennakkoäänestys. Vaalit on aina vähän niinku joulu tai pääsiäinen, kun huuma kestää monta viikkoa ja kulminoituu yhteen tiettyyn päivään. Joka päivälle on jotain ohjelmaa (siis lähinnä ehdokkaille ja kai muillekin, jos vaan haluis) ja on paljon puhuttavaa kaikkien kanssa, kun voi puhua politiikkaa. Tänään työkaveri epäili mun äänestävän "kuitenkin jotain nuorta vihreää naista kun sullei oo autookaan". Saatoin riemuissani sanoa, että en aio äänestää nuorta vihreää naista vaan keski-ikäistä vihreää miestä. Miksi muuten sitten kysytään, että miksi sä et äänestä naista? Ei kai miehiltäkään haluta perusteita äänestää vastakkaista sukupuolta? Onks tää taas jotain kaksinaismoralismia? Toivottavasti ei, mä oon kyllästynyt semmoiseen.

Elämyskameli suosittelee
nakuilu

Politiikkaähky

Edellisen postauksen jopa vähän tulinenkin kommenttisota säikäytti mut pidättäytymään politiikka-aiheista. Koska kuitenkin politiikka on ainoa aihe, josta on tähän aikaan mitään kirjoitettavaa, jatketaan politiikasta, mutta ulkoisesti. Mua nimittäin kismittää vaalitentit ja muutkin poliittiset keskusteluohjelmat, koska mä en kestä sitä, että puhutaan toisten päälle. Se on mun mielestä erittäin töykeää ja katsojana hermostuttavaa. Vähemmässä määrin poliittisessa keskustelussa häiritsee junnaava rytmi. Onneksi on paljon muutakin tekemistä kuin vaalitenttien töllötys. Voi esimerkiksi mennä vaalimökille Hakaniemen torille! Tai mä en voi kun en uskalla. Entäs jos siellä on vaikka joku ehdokas? Se jännittäisi kovasti.

Se telkkarin painostava säämies, joka kävelee aina kameraa kohti, lupaili termisen kevään alkavan tänä viikonloppuna. Näyttää hyvältä sen suhteen, kun on kovin sumuista. Sumu helpottaa mun oloa ulkona (katupöly ei ota keuhkoon) ja sisällä (ei huomaa, kuinka likaiset ikkunat ovatkaan). On hullua ajatella, että lumen syvyys on vielä 40 cm, kun onneksi sitä ei juuri jalkakäytävillä enää ole. Kuinka voikaan tuntua siltä, kuin kesään olisi vielä puoli vuotta, vaikka Uimastadion aukeaa viiden viikon päästä? Mä pelkään, ettei lumet ehdi sulaa siksi. Ei olisi kivaa mennä uimaan 9. toukokuuta ulos siten, että näkee lumikasan.

Elämyskameli suosittelee
termisen kevään kiihkeä odotus

Obliviooni

Mulla on ollut mielessä älyttömän monta aika hyvää kirjoitusaihetta tänä viikonloppuna, mutta oon ollut sen verran kiireinen etten oo kerennyt kirjoittaa. Nyt kun on aikaa, niin en muista niistä yhtäkään. Onpa ikävää ja melko kiusallista. Öh no emmämuista.

Mua on töissä viime aikoina erityisesti hyvinpidelty. Pomo julkisti, että mä oon syyskuussa (siis puolen vuoden päästä) lähdössä pois ja siitä on moni työkaveri sydämistynyt. Monelta suunnalta on tultu sanomaan, että mä oon kovin pidetty työkaveri, mikä on mua kovasti ilahduttanut. Oon yrittänyt selittää, että mä oon siellä vielä viisi kuukautta, mutta moni on silti kokenut tarpeelliseksi tällaisen kertoa. Herttaista.

Mä oon jo siirtänyt katseeni kesään ja julkisella sektorilla töissä ollessa on kesälomakin tietysti mielessä, koska kesälomat täytyy päättää viimeistään helmikuun alussa. Mä olin jo päättänyt loma-ajakseni 8.-28. elokuuta ja lähettänyt puollotkin pomoille sähköisesti ja ne oli hyväksyttykin. Sitten ilmoitettiin, että kuiva fysiikan ja säteilysuojelun kurssi, jonne mun pitää osallistua, järjestetään 17.-19. elokuuta, joten mun siis ilmeisesti täytyy keskeyttää kesälomani kurssin vuoksi. Aika vähäisenä boonuksena mä pidän sitä, että se kurssi järjestetään Kuopiossa eli pääsee matkustamaan. Kurssi on onneksi tiivis - joka päivä on opetusta klo 8:00-17:00 ja iltaisin vielä läksyjä, joten ei pääse kyllästymään. Pari tenttiäkin siitä järjestetään, joten motiveissöni on miltei kohdallaan. Ja myöhemmin Espoossa työskennellessäni on varmaan ihan kivaa, että on käytettävänä sit kolme ylimääräistä lomapäivää esim. alkukeväästä.

Mä oon nyt päättänyt äänestää vihreitä ensimmäistä kertaa elämässäni. Musta on nyt siis tullut cityfemakko ainakin vihreiden äänekkäimpien poliittisten opponenttien mielestä. Mä nyt vaan oon sitä mieltä, että energiaveroja tulisi nostaa ja sukupuolineutraali avioliittolaki sekä adoptio-oikeus tulisi järjestää. Vihreitä vastustavien tahojen asenteet tuntuvat olevan aika raakoja, koska esim. perussuomalaisten varapuheenjohtajan kommentti "Perussuomalaisten täysimääräinen menestys on edellytys sille, että vihreät voidaan sysätä pois hallituksesta ja vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen sekä viherveroineen saadaan takaisin marginaaliin. Sinne, minne ne kuuluvatkin" pahoitti mun mielen. Hiukan hupsu naimalakkokampanja on saanut varsin hupsuja kommentteja, kuten esim. että hyvä vaan, jotta vihreitä syntyy jatkossa vähemmän. Näille ihmisille tekisi mieli sanoa, että a) ei lapsentekoon avioliittoa tarvita ja b) heterot tekevät suurimman osan homoista ja muut kuin vihreät suurimman osan vihreistä.

Mua on tässä vaalihumussa ottanut aika lailla päähän persujen jatkuva mollaaminen. Kyllähän nekin saa olla mitä mieltä tahtovat, mutta retoriikan ei tarvitsisi olla aina niin vastenmielistä. Eniten mua siinä puolueessa ihmetyttää sen vastakohtaisuus: puoluejohdon ja riviehdokkaan mielipiteet tuntuvat olevan monesta suuresta asiasta (esim. energia- tai puolustuspolitiikasta) miltei vastakkaiset. Lisäksi puolue yrittää profiloitua jonkun tavallisen kansalaisen, siis perussuomalaisen, puolueena, mutta sopivasti unohtaa mainita, että puheenjohtaja on valtiotieteiden maisteri ja suurin tähti Helsingin vaalipiiristä on Eirassa asuva filosofian tohtori, jonka väitöskirjan aihe oli muinaiskirkkoslaavi. Mua häiritsisi eniten kuitenkin persujen äänestämisessä se, että koska ääni menee puolueelle ja puolue lienee yhtä mieltä vain homoliitoista, niin olisi todella hankalaa arvioida, millaisia muita päätöksiä mun mandaatilla tehdään. Sama ongelma on toki monessa muussakin puolueessa.

Elämyskameli suosittelee

poliittiset pohdinnat

ORL-kriisi

Mä jouduin tänään otorinolaryngologiseen kriisiin, kun Palmian kämmenen kokoisesta silakkapihvistä irtosi ruoto mun nielurisan ja -kaaren väliin. Mä en saanut sitä omin avuin pois, joten hakeuduin päivystykseen, joka on kätevästi samassa talossa kuin mun työpaikka. Alkuun mokoma oli piiloutunut silmän ja peilin saavuttamattomiin eikä tutkimisesta saatu muuta aikaan kuin silakkatahroja kollegan housuille. Sit mä soitin korvaklinikalle kysyäkseni, voisinko tulla sinne. Sieltä lääkäri kehotti soittamaan uudelleen puolen tunnin päästä. Puolen tunnin ahdistuksen aikana mä sain väännettyä sen ruodon kielelläni osittain nielukaaren eteen, minkä jälkeen se olikin päivystyksen kamoilla sieltä irrotettavissa. Mä oon kärsinyt pari kuukautta iskiasvaivasta, mutta ruoto oli paljon pahempi. Mä ostin kiitokseksi kaikille kolmelle traumapäivystyksen lääkärille isot Kinder-munat ja hoitajille suklaata.

Mulla oli eilen synttärit! Jee! Oli hurjan kiva synttäripäivä, koska mä olin niin innoissani. Långstrump tuli normaaliin tapaan illalla Top Chefiä katsomaan ja oli kutsunut hieman flunssaisen Lettiksenkin. Mentiin eka kiinalaiseen syömään juhlan kunniaksi. Mä sain hurjasti onnitteluja ja jopa lahjojakin: Ryhmä Pullman -sarjan 6. kauden, röntgenkuvin toteutetun pin up -kalenterin, creepyn nelisenttisen vaaleanpunaisen rintakehäaiheisen kaulakorun, vappukoristeita, Wiener Nougatia ja vesijumppalippuja.  Synttärit on kyl helmii!

Elämyskameli suosittelee
tunne sen jälkeen, kun ruoto on poistettu kurkusta

Matkapahoinvointi

Me siis käytiin eilen Handymanin ja Långstrumpin kanssa katsomassa Black Swan. Mä en nähnyt siitä puoliakaan, koska se oli kuvattu niin suurelta osin käsivaralta, että mulle tuli matkapahoinvointia ja jouduin pitämään silmät kiinni yhteensä varmaan vartin ajan ja valtaosan ajasta tuijottamaan joko edessä istuvan kaljua tai sisäkattoa. Ei mulle ennen oo noin käynyt! Mä oon selkeästi tullut vanhaksi. Onneksi kuitenkin ääniraita oli seurattavissa koko ajan. Lettipitko oli edeltävästi mainostanut leffan olevan todella ahdistava, mutta mä en nyt sitten päässyt kokemaan edes sitä ahdistusta, kun pystyin katsomaan vain ne kohtaukset, joissa kamera ei heilunut häiritsevästi. Sellainen fiilis siitä jäi, että Natalie Portman ja Mila Kunis oli erinomaisen upeita ja baletti aika tylsää.

Mä ostin pari viikkoa sitten Kindleen King's Speechissä nähtyjen trailereiden innoittamana kaksi kirjaa: Kazuo Ishikuron Never Let Me Gon ja Sara Gruenin Water for Elephantsin. Näistä mä oon nyt lukenut ensinmainitun. Jouduin sitä lukiessani hämmentävän valinnan eteen. Luin yhtä aikaa nuorista lääkäreistä kertovaa mulle suositeltua House of Godia, joka on aiheeltaan kiinnostava mutta kirjoitustyyliltään kammottava ja Never Let Me Gota, joka oli kirjoitettu erittäin kauniilla kielellä, mutta oli aiheeltaan aivan älytön ja pahimmillaan veltto. Näistä mä kuitenkin valitsin yllätyksekseni paremmin kirjoitetun mutta aiheeltaan tylsemmän kirjan. Enpä ois aiemmin uskonut! Nyt on Kazuo Ishikuro luettu (ja samalla päätetty, että sitä leffaa mä en todellakaan aio mennä katsomaan) ja House of God vielä ärsyttää mua tyynyn vieressä. Kyllä mä senkin vielä luen loppuun, kun oon jo puolivälissä. Mut eka mä haluan uppoutua ihanan afrikkalaiseen rentoon menoon No. 1 Ladies' Detective Agencyllä. Se on ihanaa tekstiä.

Mä oon kurkkinut ikkunasta (tai en kurkkinut vaan katsonut ihan aikuisten tavalla) kuinka Linnanmäen Ukko-laitetta pystytetään. Se on upean jännittävää! Nyt koko kiemura on pystytetty, seuraavaksi tehdään koneisto, testataan vaunut ja 1,5 kuukauden päästä se alkaakin pyöriä päivittäin! Hurjan näköinen kyyti (täältä voi katsoa, millaisesta kyydistä on kyse), mutta jopa pelokkain tuntemani hurjapää Handyman on ilmaissut haluavansa mennä sillä ajelemaan. Ehkä munkin sit täytyy.

Elämyskameli suosittelee
kaunis kieli

Tunaripäivä

Me saatiin siis joululahjaksi leffalippuja, jotka pitää käyttää vappuun mennessä. Koska King's Speech ja Hella W eivät riittäneet tuhoamaan niitä kaikkia, huomenna mennään taas. Ja koska oli niitä lahjalippuja, niin pitää ihan paikan päällä käydä lunastamassa. Huomenna on niin kiirusta ennen näytöstä, että piti mennä tänään. Tänään siellä oli joku megaboonuspäivä ja sen takia Kinopalatsi oli ihan täynnä väkeä. Pitkäkään jonottaminen esim. Tennarissa peruspäivänä ei oo raskasta, koska teinit osaa jonottaa, ne tietää mitä haluaa. Tänään siellä oli halvan leffan perässä kaiken maailman keski-ikäisiä, jotka hengaili siinä luukulla kyselemässä, että minkälaisia leffoja teillä on tarjolla. Ai että australialaista parisuhdedraamaa? Entä toi Jogi-karhu, millainens leffa se on? Hermo meinas mennä.

Huomenna on jälleen mamukurssin opetus ja sitä varten mä oon tehnyt tänään muhkean kuvapakkauksen, 111 slidee pääasiassa kuvia. Siinä meni koko ilta. No nytpä on (melkein) valmis esitys melkein mihin tahansa. Jos mä en saa murska-arvosteluja, niin toivottavasti pääsen seuraavallekin Lettiksen kurssille kuviani esittelemään. On ainakin show valmiina.

Kisut on lähdössä ensi kuun puolivälissä. Mua alkoi kovasti surustuttaa, kun Handyman huomautti, että tää on todennäköisesti viimeinen kerta ikinä, kun mä nään niitä. Ne on niin hyvää porukkaa! Voi harmitus.

Elämyskameli suosittelee
teinien kanssa jonotus

Kisuelämää

Kisut on meillä toista viikkoa. Aamupäivästä tuli Handymanin ala-astekaveri (annettaisko sille nimeksi vaikka Ala-astekaveri) perheineen ja 1 v 11 kk:n ikäinen tyttönen traumatisoi Siiri-kisun ja huvitti Maisa-kisua. Tyttö juoksi Maisan perässä huutaen "Leiki kisu näillä!!" mutta kisu ei leikkinyt, mistä tyttö vähän pahastui. Oikeasti Maisa oli varmaan salaa tyytyväinen, koska etenkin viikko sitten, kun kisut olivat juuri tulleet, Maisa tuntui kaipaavan omistajiensa lasta. Maisalla oli etenkin iltaisin tapana juosta ja remuta ja sitten kääntyä ympäri hölmistyneenä kuin ihmetellen, miksei leikkikaveri tule perässä.

Viime viikolla Handyman oli yön poissa työmatkalla Norjassa ja sinä aikana kisut esitti jälleen parhaita temppujaan: Maisa oksensi (huomaavaisesti suihkuun) ja myös Siirillä oli vatsavaivoja. Siitäkin onneksi selvittiin.

Tänään Geen nelikuinen jälkikasvu oli hoidossa elämänsä ensimmäistä kertaa ylipäänsä missään ja siis meillä. Alkuun kundi nukkui ja me tehtiin lenkkiä sen kanssa ulkona. Kun tuli kylmä, tultiin sisään ja muksu heräsi. Heräämisensä jälkeen se itki jotain vartin, koska ensimmäiset sen näkemät kasvot heräämisen  jälkeen oli Handymanin eikä oman äiteen. Kisut ihmetteli moista konserttia ja molemmat kävi nuuhkimassa itkijämiestä, mutteivät muuten tuntuneet olevan millänsäkään (toisin kuin Handyman, joka istui sohvalla Peltorit päässä). Kun pojan vanhemmat tulivat hakemaan lapsostaan, Siiri katosi ja mä pelkäsin sen livahtaneen rappukäytävään. Sekä mä että Handyman tarkistettiin kaikki kämpän sopukat ja rappukäytävä ja mä jopa autotienkin, mutta Siiriä ei näkynyt. Noin 10 min Nuoren Wertherin poistumisen jälkeen Siiri tuli lymyilypaikastaan asuintiloihin raukeasti venytellen. Pirullinen kisu!

Kissat on oppineet myös käyttämään iPadia, molemmat pelasivat innokkaasti Game for Catsia pitkän aikaa toissapäivänä. Sääli, että Handyman päätti ahneuksissaan myydä iPadinsa, joten enää kisut ei voi leikkiä kuin analogisilla leluilla (ja Siiri tietty seurata Handymanin sylistä kauko-ohjattavan lennokin simuloitua lentoa tietokoneen ruudulta). Mua surettaa kauheasti, että kohta kisut taas lähtee pois. Ne on niin kivoja!

Mä en oo koskaan käynyt Uudenmaankadun Ysibaarissa, mutta oon miettinyt jo ainakin pari vuotta, että tekisin niiden pollo limonelloa. Nytissä oli joskus sen ohje ja siitä mä keksin, että se vois olla hyvää. Suunnitelma on ollut ajatuksen asteella, kunnes fb:stä huomasin, että yksi Handymanin työkaveri tekee sitä aika usein. Niinpä mäkin uskalsin. Se on älyttömän hyvää! Mä oon tehnyt sitä jo kahdesti ja se kelpaa myös kotiruoan suhteen ronkelille Handymanille ja tänään testattuna myös Lettipitkolle. Parasta se on ehdottomasti luomukanasta (tänään piti syödä pakkasesta vanha surullinen broileri pois). Siitä tuli ehkä mun kakkosbravuuri heti kalakeiton ja jälkeen.

Elämyskameli suosittelee
Siiri-kisu ja Maisa-kisu

Kampurilla kuultua

Mä olin tänään taas kampaajalla (jotenkin tuntuu siltä, että mun elämä on niin tylsää, että mun pitää raportoida tänne joka kampaajakäynti). Aiemmin en ole ikinä lukenut siellä mitään, koska essussa ei ole käsireikiä. Tänään kuitenkin kampaaja toi mulle luettavaksi Seiskan ja Glorian. Koska Gloria on ihan kamala lehti, valitsin Seiskan, jossa esiteltiin perinpohjaisesti Tuksun häät. Se oli ihan upea lehti! Tuksun häät ei niin hirveästi kiinnostaneet, mutta sitäkin enemmän Oscar-puvut ja ennen kaikkia lukijanposti julkkiksille. Paras viesti oli osoitettu Sirkka Mertalalle (onko se muka julkkis?). Ensin Sirkkaa kehuttiin upeaksi naiseksi ja sitten todettiin, että Sirkan hiihtoharrastus on hieno asia ja sen takia Sirkka on hyvä esikuva Suomen nuorisolle (sic!). Toivottiinpa vielä, että Sirkka löytäisi pian kaverin hiihtoladulle. Hieno viesti kerta kaikkiaan. Mä haluisin tavata sen nuoren, joka pitää entisen pääministerin entistä viisikymppistä hoitoa esikuvanaan. Mua ei lasketa, koska mä en oo nuori.

Kampaajalla on aina päällä Radio Nova ja se onkin hyvä muistutus 1,5 kk:n välein siitä, miksi mä en ikinä muulloin kuuntele Radio Novaa. Studioon soitti naisihminen, koska halusi antaa liikennetiedotteen. Tiedote oli se, että nyt olisi autoilijoiden syytä ajaa hiljempaa, jotta eivät roiskisi kuraa jalankulkijoiden päälle. Tähän juontaja tokaisi aiheellisesti, että jalankulkijakin voi vaikuttaa kuran lentämiseen päällensä valitsemalla jalkakäytävän puolen huolellisesti ja välttämällä suuren kuralätäkön viereen parkkeeraamista. Muija melkein suuttui, koska se ei ole jalankulkijan asia. Mahtavaa viihdettä!

Mahtava viihdepläjäys oli myös tämänpäiväinen taloyhtiön yhtiökokous. Istuttiin kaksi tuntia ja ainoa päätös oli siirtää kaikki päätettävät asiat ylimääräiseen yhtiökokoukseen parin kuukaudenpäähän. Reissu ei kuitenkaan ollut turha, koska Handyman valittiin uudelle hallitus- ja puheenjohtajakaudelle.  Onnea hallitusjyrälle!

Elämyskameli suosittelee
Sirkka Mertala ja hiihtoharrastus

Google Docs

Google Docs on mainio systeemi. Meillä ei ole Officea, joka on vaivainen ja siinä on ärsyttävä klemmari. OpenOffice meillä on, mutta se on aika hidas ja mä en oikein luota sen yhteensopivuuteen minkään kanssa. Google Docs toimii kaikkialla ja sillä tehtyjä esityksiä voi tuunata kaikkialla. Mä innostuin jälleen tekemään Google Docsilla esityksiä, kun oon menossa Lettipitkon maahanmuuttajalääkärikurssille luennoimaan ensi perjantaina. Yllättäen mä innostuin siinä määrin, että tein esitykseni (3 kpl) valmiiksi jo eilen. Mä oon aika ylpeä itsestäni, että en jättänyt juttua viime tippaan vaan nyt on aikaa hioa niitä paremman näköisiksi (mielenkiintoisia niistä ei saa).

Lankomies oli ostanut tiedottomassa tilassa Tempur-tyynyn, joka on jäänyt käyttämättä. Tuli tämä puheeksi ja mä sain sen tyynyn. Mä nukuin viime yönä ekaa kertaa pää Tempur-tyynyllä ja se olikin erinomaisen hyvä tyyny. Mulla on ollut aiemmin käytössä Ikean vanha wannabe-tempur, joka oli myös hyvä, muttei mitään tähän verrattuna. Pää oli kuin pumpulilla, niska suorassa ja uni syvää. Vaikka mä nukun kyljelläni, ei korvakaan mennyt ikävästi lyttyyn tai punehtunut. Tyyny ei hiostanutkaan lainkaan. Seuraava sänky tai ainakin sen patja on meillä varmaan Tempurin tekemä sekin, tuhlinkimiehiä kun ollaan. Niin hyvää on niiden nasa-foam.

Mä oon taas innostunut seuraamaan auringon nousu- ja laskuaikoja. Jo nyt aurinko nousee seiskalta eli siinä vaiheessa kun mä viimeistään nousen ratikkaan. Jo parin viikon päästä aurinko nousee ennen puoli seitsemää, jolloin mä yleensä nousen sängystä. Ja kahden viikon päästä on jo kevätpäiväntasauskin! Oi onnea.

Elämyskameli suosittelee
Sunrise, sunset (vähänkö se biisi alkoi soimaan päässä)

Uhri

Mä jouduin turoilun uhriksi. Mentiin eilen Lettipitkon kanssa Mäkelänrinteeseen tarkoituksena osallistua klo 18:45 alkavaan hydrobiciin. Oltiin pesuhuoneessa hyvissä ajoin jo klo 18:35 ja aateltiin mennä hetkeksi saunaan -> BAD IDEA!! Ensinnäkin saunassa oli kiukaan molemmin puolin hullut löylynaiset, jotka heittivät kiukkuisina kilpaa löylyä valehtelematta puolen minuutin sisään kahdeksan kuupallista. Lisäksi sen alle viiden minuutin aikana, mitä me saunassa oltiin, joku pihisti mun uimapuvun seinälokerikosta. Kirottua! Kiltti Lettis kävi ilmoittamassa asiasta uimavalvojille (koska mä en oikein voinut mennä sinne allasosastolle), jotka ilmeisesti kuuluttivat uimapukurikkomuksesta ja mä menin pukuhuoneeseen kysymään poispäin lähteviltä tyypeiltä, olisiko joku sattunut vahingossa ottamaan mun puvun siitä. Kukaan ei ees tarkistanut. Huomasin, että pari lokeroa oikealle oli toinen musta uimapuku, joten epäilen sen omistajan erehtyneen lokerosta. Ystävällisesti uimavalvoja lainasi mulle firman uimapukua, että mä pääsin jo maksamaani vesijumppaan, mutta kyllä kismitti ja kismittää vieläkin. Mulle on tänä keväänä käynyt pari kertaa uimahallissa ikään kuin tän vastakohta, kun joku on laittanut ällöttävän käytetyn peflettinsä samaan lokeroon mun uimapuvun kanssa, mutta on tää ikävämpää.

Kisut on taas meillä! Siiri selvästi muistaa olleensa meillä vastikään, koska ei vierastanut meitä yhtään ja hengailee tapojensa vastaisesti heti yleisissä tiloissa eikä sukkahyllyllä. Vielä se ei ole uskaltanut tulla tyynylle nukkumaan vaan on liikuttavasti nukkunut kuljetusboksissaan. Maisa on levitellyt karvojaan toistaiseksi vasta tietokonetuolille ja sohvan siihen päähän, jossa ihmiset ei istu, mikä sopii mulle hyvin. Jotenkin Maisa vaikuttaa olevan riehakkaampi kuin aiemmin, juoksentelee iloisesti ympäriinsä ja nuuskii ihan kaikkea. Molemmat kisut on tosi ihania!

Elämyskameli suosittelee
kisumisut

Kulttuuriviikonloppu

Mulle ja Handymanille on ilmeisesti vaikeaa ostaa lahjoja, kun me saadaan usein leffalippuja. Ne on kyllä tietysti aina tervetulleita, koska leffassa on kiva käydä. Joskus voi kuitenkin ahdistaa, jos ei tunnu tulevan yhtään hyvää leffaa ja liput kuumottavat taskussa vilkutellen voimassaoloaikojaan. Nyt ei kuitenkaan ahdista, sillä kiinnostavia elokuvia tuntuu tulevan joka viikko ensi-iltaan. Nytkin ovat tuloillaan ainakin Black Swan, Gnomeo & Juliet sekä Sovinto. Mielenkiintoisia elokuvia on tullut ensi-iltaan jo aiemminkin ja tänä viikonloppuna mä katsoin niitä: perjantaina espoolaiskaverin (jonka Kameli-nimeä mä en just nyt muista) kanssa Kuninkaan puheen ja eilen Långstrumpin kanssa Hella W:n. Molemmat oli todella hyviä, King's Speech jopa niin hyvä, että se pääsee bluray-hyllyyn, kunhan tulee myyntiin. King's Speech oli paitsi kiinnostava historiankuvaus, myös koskettava draama ja paikoitellen hillittömän hauska. Näyttelijät olivat loistavia, samoin käsikirjoitus. Elokuvasta huomasi, että Briteissäkään ei ole määrätöntä määrää näyttelijöitä, koska ainakin kolme keskeistä henkilöä oli mulla muistissa Harry Potter -tähtinä. Hella W oli varsin mielenkiintoinen ja siinä etenkin tunnelma ja puvustus olivat huipputasoa. Oma tietämättömyys haittasi eniten - oli arvailtavissa, että totuutta lieni hieman kaunisteltu ja mutkia oiottu, mutta asiaan perehtymättömän oli vaikeaa arvata, missä kohtaa. Hyvä leffa kuitenkin.

Vanhat tutut Maisa-kisu ja Siiri-kisu tulee meille hoitoon taas muutamaksi viikoksi muutaman päivän päästä. Hurraa! Eilen oltiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa kisujen omistajien läksiäisbileissä, joissa oli siis lähinnä Handymanin työkavereita. Handyman uuvahti jo puoliltaöin, mutta me hilluttiin Långstrumpin kanssa siellä kahteen saakka. Aika reipasta multa. Miellyttävä yllätys oli Kossu-Russchian, joka on jopa mulle jokseenkin kelpaava juoma.

Kivaakivaa että pakkaset lähti hellittämään! Tänään näkyi jo tippuvia räystäitä ja auringossa tuntui pikkuisen lämmittävältä. Mäkin pystyn hengittämään jo miltei normaalisti eikä ulkona enää ketuta kauheesti. Voi käyttää vähemmän noloja kenkiä ja juttelemaan kävellessään. Toivottavasti ei tuu enää tarpeettoman kylmä ja toivottavasti lumesta, jäästä ja roudasta päästään pian eroon.

Elämyskameli suosittelee
King's Speech ja Kossu-Russchian

Konfrontaatio

Mä muistan viime kesän Stadikka-vesijuoksijoista selvästi yhden nuoren naisen, joka kertoi voitonriemuisena kaverilleen, että oli onnistunut saamaan sen kertaisen uintireissunsa maksuttomaksi: "Lippuleimauslaite ei toiminut. Uimavalvoja sanoi, että leimaa sit ensi kerralla vaikka kaksi kertaa. No en varmana leimaa!" Tää ärsytti mua suuresti lähinnä sen takia, että jos uiminen on hänelle rakas harrastus, niin miksi hän ei halua maksaa nimellistä maksua uimahallien tukemiseksi. Siis onhan se Långstrumpin sanoin ihan vitun demaria säästää jostain uimahallimaksusta. Sitä paitsi mä tiedän, että uiminen oli tälle naiselle rakas harrastus, sillä mä näin hänet kesällä lukemattomia kertoja Stadikalla ja sittemmin Yrjöllä. Joka kerta tämän punatukkaisen naisen nähdessäni mua ärsytti, mutta en uskaltanut sanoa mitenkään ja oma fiilis kismitti. Nyt ei enää ärsytä. Tänään mä olin hydrobicissä ja sen jälkeen saunassa istuessani täti-ihminen kertoi riemastuneena kaverilleen käyvänsä aina vesijumpissa maksutta, kun hyvin harvoin vetäjät kiinnittää huomiota yhteen ylimääräiseen jumppaajaan. Mun demaritutka alkoi piipittää kovalla äänellä enkä pystynyt enää olemaan hiljaa. Kysyin muka tietämättömänä, että tuoko ohjaaja jotain lisäarvoa rouvan liikuntaharrastukseen ja hän alkoi kehua ohjaajaa maasta taivaisiin että ovat kyllä niin hyviä. Vuodatus loppui lyhyeen, kun mä kysyin, että miksei niille ohjaajille sit pitäisi maksaa niiden työstä. Aika lapsellista, mä tiedän, mutta tuli mielettömän voimaantunut olo ihan kuin hyvän synnytyksen jälkeen. Ja ennen kuin Handyman tai joku muu agent provocateur alkaa nalkuttaa, niin joo mä tiedostan sen, että mäkin säästän vammaiskortillani uimahallimaksuista, mutta mulla on siihen oikeus (olen maksanut sen nimellisen 50 e/vuosi) ja sitä paitsi jumpista mä maksan koko hinnan.

Handyman myi meidän pesukoneen pois. Se ei ollut huono juttu, koska samalla päästiin tarpeettomasta kuivausrummusta eroon. Tilattiin sitten verkkokaupasta.com uusi pesukone, koska ilman on ikävä olla. Tilaus laitettiin sisään sunnuntaina 13. helmikuuta ja koneen luvattiin tulevan 2-6 työpäivässä. Se tulee ylihuomenna eli 10 työpäivässä (okei, se ois voinut tulla jo huomenna, mutta meille ei sopinut). Kohtuuton viivästys. Handyman, Verkkiksen suurin fb-fani, selittää että viivästys ei johdu Verkkiksestä vaan Itellasta, mutta mun mielestä show on yksinomaan Verkkiksen vastuulla ja mä aion nurista siitä, että joka paikka on täynnänsä pyykkiä siihen asti, kunnes ne on pesty.

Elämyskameli suosittelee
demaritutka

Sukkapuoli

Uudet hirvittävän rumat kengät on kyllä unelmalämpimät. Niiden valmistajalla ei ole valitettavasti mitään käsitystä kokovaihtelusta. Mä kokeilin kahta kokoa, joista pienemmässä oikea kenkä oli sopivan kokoinen ja vasen selvästi pieni ja suuremmassa oikea sopivan kokoinen ja vasen suuri. Mä ostin suuremmat. Vasen kenkä on niin suuri, että se rullaa kävellessä sukan makkaralle. Ärsyttävä piirre kengässä. Mutta koska mä oon kätevä nykyihminen, korjasin kengän ongelman ylimääräisellä villasukalla vasempaan jalkaan ja nyt systeemi toimii kuin unelma, mut mä oon kiusallisesti sukkapuoli.

Ruotsalainen luomukananen oli erinomaisen hyvää ja muutenkin kelpo ruokaa. Sitä saa siis ostaa Reinin lihasta pakasteena yksittäisinä fileinä ja sekin on loistodiili - voi laittaa kerrallaan vain esim 1-2 filettä. Mä tein siitä kastiketta hyväksi todetulla HS:n reseptillä ja se sopi siihen hyvin, kuten odottaa saattaa. Herkkua.

Fb:n uusi policy mainostaa juuri mua kiinnostavia tuotteita on aika uuvuttava. Joo, oonhan mä sinne ilmoittanut likettäväni Berliiniä ja radiologiaa, mutta on silti aika typerää mainostaa mulle saksalaisia kampaamoita tai röntgenkuva-arkistofirmoja. Ilmeisesti iästä johtuen mulle suositellaan myös raskauden seurantaa Potsdamer Platzin liepeillä sijaitsevassa gynekologikeskuksessa (4D-ultra!). Joku kysyy myös "Du liebst das Internet? Lerne alles über Online Marketing!" tai että josko mä haluisin osallistua McKinseyn European business technology workshopiin. En mä haluu.

Elämyskameli suosittelee
ruotsalainen luomukananen

Myötä- ja vastoinkäymisiä

Mä huomasin tänään, että tänne turina ei ole vallan tyhjänpäiväistä. Lukija Puotila-Kulosaari-akselilta oli huolestunut mun kylmistä jaloista ja otti ystävällisesti yhteyttä kertoakseen hyvistä talvikengistä. Mä innostuin ihan hirveesti - oisko mulla mahdollisuus päästä kevääseen kymmenen varpaan kera (muutamaan otteeseen oon jo ollut huolissani kuoliomahdollisuudesta)? Suositellut kengät ei edes olleet mitenkään rumat, joten mä googlasin heti että mistä niitä voisi löytyä ja menin katsomaan. Ei kovin yllättäen ne oli loppu joka paikasta. Sit mä tein jotain hirveää. Ostin ihan maailman kauheimman rumat mustat feikki-Uggsit, joista vasen on vielä liian iso (ja osoittautui, että vasen rullaa sukan makkaralle ja tekee siitä mytyn varpaisiin), mutta a) ne oli tarjouksessa (silti ehkä rumuuteensa nähden aika kalliit) ja ennen kaikkea b) ne on taivaallisen lämpimät. Mä olisin esim. eilen ollut valmis maksamaan ehkä enemmän kuin niiden kenkien hinnan, jos mun varpaat olisi olleet niin lämpimät kuin tänään. Mä oon taivaassa. Mut on ne kyllä niin rumat, että ei niitä voi käyttää kuin tällaisissa poikkeusoloissa. Långstrump, olen pahoillani.

Handyman ja pakkanen rikkoivat mun puhelimen. Tai siis jostain syystä Handyman päätti lähteä kotoa kaupoille kuin tuulispää noin 5 min ennen kuin mä olin suunnitellut lähteväni. Tästä seurasi se, että Handyman ehti edelliseen ratikkaan, lähetti viestin ja kun mä pakkasen takia kaivoin puhelimen laukusta, putosi se maahan ja sen etulevyyn tuli valtava haava. Mun silmä ei kestä sitä haavaa enkä mä suurin surminkaan halua siihen mitään suojakalvoa, joten se piti viedä korjaukseen. Sitä ei kuulemma voi korjata vaan se vaihdetaan johonkin refurbished-versioon. Oikeastaan enää ei edes harmita, koska ton akku oli aika sökö ja toiveissa olisi, että refurbished-iPhonessa olisi parempi akku ja tietty haavoittumaton etulevy.

Tänään on jännitysten päivä, koska me ostettiin hallista ruotsalaista luomubroileria. Nyt pitäisi keksiä sille joku hyvä ohje, joka tekisi onnelliselle kanalle oikeutta. Ilmoitan sit, et tuliko hyvää.

Elämyskameli suosittelee
lämpimät varbuliinit

DYAC!

Mun elämän toistaiseksi paras Damn You AutoCorrect -moka kävi tänään, kun pyysin Lettipitkoa liittymään Urheilutalolla saunojien joukkoon. Lettis ei oo mitään vastannu. Onkohan se ottanut pesäeron?

Pääkaupunkiseudun rautatiet

"Julkinen mielipide" VR:stä ärsyttää mua. Julkisella mielipiteellä mä tarkoitan iltapäivälehtien, nettikeskustelijoiden ja ratikkahöpöttelijöiden onnettomia muka satiirisia vitsejä VR:stä. Siis onhan se ärsyttävää, jos junat on usein myöhässä ja etenkin näillä säillä, mutta oliko ne muka jotenkin erityisesti myöhässä viime kesänä helteiden aikaan? On siis turha nurista, että ne olisivat "aina" myöhässä ja nyt jotenkin kummallisesti eri tavalla myöhässä kuin aiemmin. Kyllä junat aiemminkin myöhästeli, 12 vuotta sitten mä miltei myöhästyin englannin ylioppilaskuuntelusta, kun paikallisjuna odotti 45 minuuttia Pasilan ja Helsingin välissä.

Mun luento meni ihan hyvin. Ainoa tunnelmaa hieman pilannut tekijä oli kiukkuinen kuuntelija, joka kysyi joka luennoitsijalta, että miksi on niin vähän ultraääniaikoja. Se ei suoranaisesti liittynyt aiheeseen enkä mä nyt suoranaisesti osaa vastata (syynä lienee ennen kaikkea lääkäripula). Tilaisuus oli menestys, luentosali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja osa joutui istumaan muualta haetuilla tuoleilla käytävällä, jotain 70 kuulijaa siellä oli. Mä oon kyllä iloinen, että se meni ihan hyvin. Alkuun stressasi ja ujostutti, kun näin yleisössä ainakin kuusi entistä työkaveriani ja mitä mä muka niihin verrattuna tiedän. Pomo esitteli mut ylenpalttisen kehuvasti ja mua alkoi nolottaa. Sitten kun pääsi puhumaan, niin kyllähän se siitä. Mä tykkään kyllä esiintymisestä. Sain heti kutsun vetämään saman setin syksyllä. Kyseessä oli mun ensimmäinen radiologian luento ja se toi vähän itsevarmuutta, mitä tarvitaankin. Kuukauden päästä mulla on pari sessiota uudelle maahanmuuttajalääkärikurssille ja se on niin hauskaa! Lisäksi mä tarviin rahaa, koska kaikki mun rahat on valuneet ulkomaille.

Mä katsoin viikonloppuna elokuvan Isän nimeen (In the Name of the Father). Varsin hyvä ja vaikuttava elokuva, mutta kyllä pisti järkyttämään, että senkin piti perustua tositarinaan (muutama tähän rikokseen syytön epäonninen pohjoisirlantilainen pikkurikollinen sai pitkän vankilatuomion pubipommituksesta poliisin mielivallan vuoksi 1975 Britanniassa ja heidät vapautettiin vasta valtavien ponnistelujen jälkeen 1989). Mikään valtio ei ole oikeasti oikeusvaltio, kun kaikki Euroopan historia-, kulttuuri- ja talousbossitkin (epäilemättä Ranskakin, mä en oo vaan vielä lukenut siitä) riistivät omia kansalaisiaan vielä parikymmentä vuotta sitten.

Elämyskameli suosittelee

Isän nimeen

Lahopää

Ainakin kolmena päivänä mä oon työmatkalla miettinyt, että pitäis kirjoittaa tää asia blogiin ja joka päivä tietsikan edessä istuessani mä oon unohtanut, että mikä saakuri se juttu olikaan. Niin kävi tänäänkin, koska mä oon kananaivo. Eli en kirjoita.

Jos mä voisin tehdä etätöitä, niin nyt on se hetki kun mä niitä tekisin. Joka päivä mä petyn, kun fmi.fi lupaa vain lisää pakkasta ja joka päivä mä petyn, kun mun lämpimät talvikengät palelluttaa mun varpaat. Lämmintä ei ole kuin uimahallin saunassa ja siellä onkin nyt tullut käytyä usein. Mä oon päättänyt, etten ole ulkona kuin työ- ja uintimatkat. Kauppareissut hoidetaan samalla. Yhtään turhaa ulkoilua en aio tehdä. Näinkin ahdistaa (siis fyysisesti). Mä pyrin olemaan kärsivällinen ihminen, mutta jotain rajaa pitää tälläkin olla. Tänään kotiin tullessa oli -15° ja Handyman ihmetteli, kun ei oo oikeestaan kylmä. Se on pähkähullu, sillähän oli kylmä helteelläkin! Ja siis joo, mä tiedän että päätin olla valittamatta säästä, kun en voi sille mitään, mutta kun mä sen päätöksen tein, ei ollut näin saakurin kylmä. Pidätän oikeuden valittaa kylmästä.

Mä oon lupautunut luennoitsemaan asiasta, josta mä en oikeestaan tiedä mitään. Luento on huomenna. Aavistuksen epämukava olo. Jouduin tekemään tänään esityksen viime tingassa, kun kuulin eilen, että mun valmiina oleva esitys on ihan hyvä, mut pitäis vielä puhua niitä näitä siitä ja tästä. Mä tein sen töissä työajalla työpaikan onnettomalla peeseekompuutterilla, jossa on maailman huonoin Explorer, joka kaatui kolme kertaa puolen tunnin aikana. Joillain on semmoinen kotona! Kuinka ne kestää? (Ei ne kestäkään, ainakaan mun äiti).

Elämyskameli suosittelee
peitto ja untuvatöppöset

Hyytävyyttä

Kuului naps ja multa loppui kärsivällisyys. Mä ymmärrän, että jos asuu Suomessa, pitää kestää talvea. Mutta -19,6°C päivästä toiseen ilman että viiden vuorokauden ennusteessa annettaisiin mitään toivoa edes lievästä lauhtumisesta? Tätä vois jotenkin kestää, jos edes tiede keksisi oikeesti toimivia astmalääkkeitä. Damn you science!

Lentomatka hytikylmään Helsinkiin ei ollut yhtään niin elämyksellinen kuin toiseen suuntaan. Kaikki käyttäytyivät asianmukaisesti paitsi ehkä mun perässä portaissa kävellyt täti-ihminen, joka änkesi koko ajan samalle rappuselle ja tervehti stuerttia sanomalla kutentak.

Mä pääsin eilen vihdoin Salutorgetiin, kun Lankomies tarjosi meille siellä joululahjaksi lupaamansa aterian. Mä tykkäsin tunnelmasta ja opettajamaisista tarjoilijattarista. Ruoaksi mä söin muikkuja ja tillimuhennettua perunaa, muikut oli hyviä mut perunaa oli liikaa (eikä mun mielestä paloiteltu peruna oo muhennettua perunaa). Nälkäinen Handyman otti hiillostettua lohta, uppomunan ja pinaattia, josta jäi kuulemma vielä nälkä. Lankomies söi nieriää, varmaan kelpasi kun lautanen tyhjentyi. Jälkkäriksi mä maistoin elämäni ensimmäistä kertaa tarte Tatinia (tähän asti mä oon vain nähnyt Gordon Ramseyn tekevän sitä). Sekin oli ihan hyvää. Vielä jäi listalle kokeiltavaa, ehkä pitää joskus mennä uudelleen!

Handymanin käskystä mun pitää kertoa vielä, että mä innostuin kovasti, kun ostin Berliinistä nenäliinoja. Rossmannilla (paikallinen Tarjoustalo ilman vaatteita) myydään ihastuttavia 10 liinan taskupakkauksia perhekoossa ja ne on tosi halpoja: 81 pakkausta (yht 810 liinaa) yhteensä 2,75 e! Ja pakkauksissa on vielä eläinvauvojen kuvia. Vähemmästäkin innostuu.

Elämyskameli suosittelee
halvat nenäliinat

Kulinarisch

Me jouduttiin tänään mamujen pilkan kohteeksi. Mentiin mun toiveesta syömään döner-paikkaan (Handyman sai tyypillisesti turkkilaiseen tapaan bratwurstin). Äänekkäästi vitsiä vääntävä ja röhönauruinen turkkilaistyöntekijä heitti hetulaa kavereidensa kanssa - asiakkaina pöydissä oli ilmeisesti lähinnä sen kavereita ja kenties sukulaisia ja pari tosi tylsistyneen näköistä saksalaista teinityttöä. Ensin saatiin naurut mun kustannuksella, kun kyselin, että mitä kastikkeita on tarjolla. Sen mielestä oli hurjan hauskaa kertoa kaikilla osaamillaan kielillä (saksaksi, englanniksi, ranskaksi ja turkiksi), että on yrtti-, valkosipuli- ja tulista kastiketta. Mä vaan kysyin, sori ny. Handymanilta se halusi tietää, että tuleeko jotain tykötarvetta makkaralle ja kun Handyman toivoi hieman horjuvalla saksankielellä että sinappia, heitti myyjä joko saksaksi tai türkçeksi semmoisen vitsin, että koko ravintola (paitsi me) alkoi nauraa ja nauroikin aika kauan. Ei ollut kauheen mukava kokemus. Illalla mä söin vielä Pikkusiskon kunniaksi viininleikkeen (ainakin viiden vuoden ajan Pikkusisko tilasi matkoilla ravintolassa poikkeuksetta maasta riippumatta joka kerta Wiener Schnitzelin) ja Handyman mielettömän Grillplatten, jossa oli pieni snitseli, pieni rumpsteikki ja paikallinen erikoisuus currywurst, jota ei oo vielä ikinä aiemmin uskallettu maistaa.

Koko viikon ajan hotellilla on ollut melko paljon espanjalaisia ja aulassa olevista espanjankielisistä kylteistä on päätelty, että ne on hedelmänmyyjiä. Niillä on ilmeisesti jonkinlainen kongressiviikko täällä, joka selvästi huipentuu näillä hetkillä järjestettävään hedelmägaalaan yläkerrassa. Tänään aamulla mä luulin, että täällä on jonkun hollantilaisjätkän synttärit tms, mutta ne olikin niitä hedelmänmyyjiä. Muutenkin kaupunki on tietty nyt jännityksessä, kun tänään alkaa elokuvajuhlat! Potsdamer Platzia on hoonattu juhlakuntoon koko viikko ja joka paikassa on mainoksia ja elokuvatähtien kuvia ja nyt on vihdoin avajaiset. Mua harmitti, kun huomasin, ettei me päästä katsomaan niitä leffoja, kun huomenna on jo lento kotiin ja esitykset alkaa oikeestaan vasta viikonloppuna. Toisaalta mä valitsin just tän viikon lomaviikoksi, koska ensi viikolla hotellit oli niin kalliita (ehkä just Berlinalen takia!) eikä nyt enää sit harmita.

Berliinistä lähteminen kirvelee. Mun mielestä on jotenkin väärin, että vaikka mä lähden pois, niin Berliini jää tänne. Ei oo varmaan ihan reilua, mut mä oon kateellinen niille ihmisille, jotka asuu ja työskentelee ja hengailee täällä. Oishan se kiva. Onneksi mä ymmärrän, että mun koti ei oo täällä vaan Helsingissä ja sit kun mä oon Helsingissä, niin mulla on siellä kivaa. En mä Helsingissä ollessani haikaile tänne, mut täällä ollessa vahvistuu se fiilis, että täällä kuuluisi olla. Toisaalta kaverit on Helsingissä. Waikeeta! Siitä mä oon kyllä varma (koska oon miettinyt asiaa niin paljon), että mä en tykkää Berliinistä vain sen takia, että täällä mulla on aina loma vaan suhtaudun muuttoon ihan rationaalisesti pohtien myös työasioita (mm. todennäköisesti melko pitkää työmatkaa, kielivaikeuksia, uuden työpaikan ahdistusta kahdeksankertaisena kieliongelmiakin ajatellen, bürokratiaa, käytännön ongelmia, muuttoa, Handymanin työmahdollisuuksia, mun omia työmahdollisuuksia (Berliinissä asuu noin 800 työtöntä lääkäriä!) ja yleistä erilaisuutta). Ehkä mun ei kannattaisi stressata aikaisintaan neljän vuoden päästä ehkä tapahtuvia asioita.

Toinen mikä kirvelee on mun oikea jalka. Iskias on vaivannut jo kolme viikkoa. Onneksi se on lievä ja sattuu vain aamuisin ennen kuin on kunnolla päässyt liikkeelle, mutta on se niin pirun kipeä aamutoimia tehdessä - etenkin pukiessa - että hampaiden välistä on päästä luikahtanut joskus ärräpääkin. Kohteliaana iskiaksena se kuitenkin häviää täysin alle puolessa tunnissa palatakseen kuitenkin seuraavana aamuna. Mä oon varsin epäkirurginen enkä ymmärtänyt mistä tää voi johtua ennen kuin luin HyväTerveys-lehden nettisivuja (sic!). Siellä kerrottiin, että yön aikana nikamavälilevyt turpoaa vedestä ja aiheuttaa siksi aamulla eniten vaivoja. Ilmeisesti mun välilevyt on nopeasti kuivuvaa sorttia, kun jo puoli tuntia riittää. Mä aion kuitenkin elää kuten opetan ja alan miettiä tätä tarkemmin aikaisintaan kahdeksan viikon sairastamisen jälkeen.

Elämyskameli suosittelee

berliiniläinen Döner kaikesta huolimatta

Geschichte zum anfassen

DDR-museo on uudistunut. Tilaa on saatu lisää ja teemoja on lisätty DDR:n arkipäivästä armeijaan, politiikkaan ja rangaistusjärjestelmään. Se on loistava museo, oon käynyt siellä ennen laajennusta aiemmin jo kahdesti ja silti nytkin sinne sai uppoamaan pari tuntia. Parasta museossa on ensiluokkainen pyrkimys tehdä historiasta kiinnostavaa - selitystekstit eivät ole liian pitkiä, mutta niissä on silti kaikki olennainen. Esineisiin saa koskea ja asiat selitetään yksinkertaisesti ja hauskasti: esim. kerrottaessa, että DDR:n parlamentissa kaikkien ryhmittymien edustajat äänestivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina hallituksen esityksen puolesta, sai museovieras kampea kääntämällä kansanedustajat nostamaan kättään (niin ja se yksi poikkeuskin on valitettavasti sittemmin todettu ennalta sovituksi). DDR:n aikaisia keinokuituvaatteita ja koulukirjoja saa hypistellä. Museon motto on "Geschichte zum anfassen" eli käsinkosketeltavaa historiaa, joka pitää kyllä paikkaansa.

Mentiin tänään aamupalalle Brandenburger Torin vieressä sijaitsevaan kahvilaan (joo, tosi turistia). Kahvilassa ei ollut kuin kaksi istumapöytää, joista toisessa istui pari mummelia. Me sit istuttiin siihen toiseen. Tosi moni teini tuli meidän jälkeen, katsoi valikoimaa ja lähti ulos. Me ihmeteltiin tätä (kahvila on kahvila, ei sitä tarvii tulla sisälle toljottaan!) ja naapuripöydän mummot liittyivät keskusteluun haluten selvästi kertoa olevansa kans suamalaisia. Ihan herttaisia olivat, kyselivät tietä James Dean -näyttelyyn ("Jos vaikka nähtäis nuaruudensuasikki!") ja voivottelivat, kun Suomessa ei ole samanlaisia ihania leipomokahviloita. Siinä mä oon vähän samaa mieltä. Jos saksalaiset jotain osaa tehdä, niin kakkushia. Mä söin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Apfelstrudelia ja se oli kyllä hyvää. Muita kakkushia en ole maistanut.

Muistutus Saksan varjopuolesta apteekin muovipussin vasemmassa alareunassa. Onneksi radiologi joutuu ottamaan varsin vähän kantaa lääkityksiin.

Tänään ravintolassa samaan pöytään istui keskenään englantia puhuvat mies ja nainen. Vaikuttivat olevan kaveruksia, naisella oli lisäksi rintarepussa noin puolivuotias lapsi. Keskustelusta sai selville, että molemmat olivat teatterialalla ja muualta muuttaneita. Mies ilmeisesti puhui hyvinkin saksaa, nainen oli muuttanut miehensä perässä ja oli vasta opiskelemassa kieltä. Se on kai aika yleistä, että tänne muuttaa varsin kielitaidotontakin väkeä. Eilen mulle selvisi, että Saksaan työperäisesti muuttavan ihmisen (ei kuitenkaan ilmeisesti EU-kansalaisen) puolison tulee osallistua kielitaitotestiin, joka ei vaikuta olevan hirmu vaikea. Handyman selviäisi siitä varmasti lentävin värein, mikä ilahdutti mua kovasti. Handyman on reipas kielenoppija!

Elämyskameli suosittelee
DDR-museo

Historiaa

Vanhassa Lonely Planetissa mainostetaan Saksan historiallista museota (Deutsches Historisches Museum) kertomalla, että lukemattomat saksalaiset koululaissukupolvet ovat tylsistyneet kyyneliin asti sen käytävillä. Pakkohan sinne oli päästä. Hesarista luin pari kuukautta sitten DHM:n uusimmasta vaihtuvasta näyttelystä "Hitler und die Deutschen" eli kuinka Hitleristä tuli Führer. Me skipattiin suosiolla pysyvä näyttely aikojen alusta vuoteen 1918 ja mentiin suoraan Hitler-Ausstellungiin. Se oli kiinnostava! Näyttelystä (tai ainakin näyttelyvieraista tiistaina klo 11) näki selvästi, kuinka Hitler on edelleen saksalaisille mysteeri ja hämmennys ja kuinka saksalaiset suhtautuvat ristiriitaisesti historiaansa. Se on mun mielestä hieno piirre saksalaisissa - hyväksyvät ja työstävät historiaansa. Koskahan Suomi osaisi ruveta tekemään saman Venäjän/Neuvostoliiton suhteen? Katsottiin vielä pysyvä näyttely 1919-1990, joka sekin oli mielenkiintoinen. Nähtiin mm. hienoja propagandajulisteita, esim. yksi Handyman-hamsterin säikäyttänyt juliste. Näytillä oli myös aito pyöreä itäsaksalaispesukone ja kylttejä verettömästä vallankumouksesta.

Mä intouduin selvittämään Saksaan työhön tulevan lääkärin kielivaatimuksia. Ainakin joissain osavaltioissa (niissä, jotka ystävällisesti ilmoittavat vaatimuksensa netissä), vaaditaan B2-tason kielitaitoa (taso 4 kuusiportaisella asteikolla). Mä oon nyt innokkaasti selvittänyt omaa kielitaitoani Goethe-instituutin nettisivuilta löytyvillä testeillä ja turns out ainakin luetun ja kuullun tekstin ymmärtämisen taso mulla on noin B1 (3/6). Ei oo kauheen pitkä matka! Mut kyl vähintään tasolle C1 (5/6) pitäis päästä. Onneksi Helsingissä on Goethe-instituutti ja niillä kielikursseja.

Elämyskameli suosittelee

hamstrauksen välttäminen

Ich werde ein Berliner

Me löydettiin tänään uskomattoman upea kirjakauppa, KulturKaufhaus Dussmann. Neljä kerrosta kulttuuria (kirjojen lisäksi ainakin musiikkia, leffoja ja nuotteja), auki ma-la aamukymmenestä puolilleöin. Kuten ymmärtääkseni muissakin suurkaupungeissa, on täälläkin kirjakaupoissa mukavan upottavia nojatuoleja, joissa kirjoihin saa tutustua, niin myös KulttuuriTavaratalossa. Siellä ei kyllä malttaisi istua lainkaan, vaan pää kenossa selata hyllyjä tunti toisen jälkeen. Löysin muun muassa kirjan Ich werde ein Berliner: How to be a really hip German. En ostanut sitä, koska ajattelin saavani sen Kindlelle. Ei onnistu. Täytyy mennä huomenna uudelleen ostamaan se kirja. Siihen asti pitää tyytyä blogiin, joskin "tyytyminen" on ehkä väärä sana, kun blogi on englanniksi ja kirja saksaksi. Handymankin innostui hankkimaan itselleen  toistaiseksi ensimmäistä kertaa saksankielistä luettavaa (HeliFun-lehden, The Economistin Die Welt 2011, Lucky Luken ja Akkarin taskukirjan). Siitä se lähtee!

Aamupäivästä käytiin tutustumassa pienoismalleihin. Alexa-kauppakeskuksen yläkertaan on rakennettu pienois-Berliini, jossa on liikkuvia junia ja busseja sekä oikean näköisiä rakennuksia. Samanlainen, mutta isompi ja hienompi on Hampurissa sijaitseva MiWuLa, jossa käytiin Handymanin ja Lettipitkon kanssa kesällä 2008. Siellä mä otin jonkin verran kuvia, mutta valaistusolosuhteet oli aika onnettomat ja siispä kuvat surkeita.

Tällaista siellä oli. Huono valaistus kerta kaikkiaan.

Mulle on käynyt kuin malleille Milanossa, kun kahden viikon jälkeen eivät enää osaa suomea. Mulla ehkä on kielitaito tallessa, mutta lumen taju on hämärtynyt. Mä en voi lainkaan ymmärtää enkä uskoa, että Suomessa on edelleen paitsi lunta, myös pakkasta. Mä oon karaissut itseäni katselemalla Aleksis Kiven kadun webkameraa, mutta se tuntuu aivan liian raa'alta. Nyt mä kyllä liioittelen hieman. On täälläkin lunta. Mä otin siitä kuvankin.

Berliinin kinos

Koto-Suomessa on muutakin pelottavaa kuin lumi, nimittäin harvinaiset etunimet. Ihan järjetöntä! Millainen ihminen antaa lapselleen nimeksi Aivo, Lampertti, Isapella (sic), Aikamies, Fransu tai - hrmh - Homo? Ja siis noi kaikki on oikeesti annettu vauvan nimeksi (myös Homo, joskin se on ollut sekä tytön että pojan nimenä viime vuosisadan alussa, jolloin todennäköisesti yleisnimi ei ollut yleisessä käytössä), lähde: Nimipalvelu. Poika nimeltä Terenti. Siis ihan oikeesti.

Elämyskameli suosittelee
kaikkien kaupunkien ihanat kirjakaupat

Kokowääh

Lomailu on mukavaa. Tarkoitus on levätä, eli jos sattuu olemaan väsynyt, voi ottaa päiväunet eikä tarvitse stressata siitä, että pitäisi tehdä jotain. Handyman torkahti päivällä kolmeksi tunniksi ja sillä aikaa mä guuglailin Saksassa asumisen käytännön asioita (Mistä kannattaa etsiä töitä? Paljonko saa palkkaa? Millainen tuloverotaso Saksassa on? Miten verotus poikkeaa Suomesta? Mitä asuminen maksaa? Mitä tietoja viranomaiset tarvitsee?). Hyviä nettisivuja on internetti täynnä, esim. tuloverolaskuri. Oli kiva näpytellä näitä sillä aikaa kun vieressä nähtiin unia. Mä löysin meille jo kämpänkin. Nyt pitäis enää erikoistua. Kuinka 3,5 vuotta voi ollakin niin mahdottoman pitkä aika?

Tänään käytiin paitsi Höyhensaarilla, myös syömässä Panasiassa ja tutustumassa paikalliseen kulttuuriin elokuvateatterissa. Katsottiin ihan oikeasti oikea saksalainen elokuva (englanninkieliset tekstit) nimeltä Kokowääh. Mun mielestä se oli herttainen ja kiinnostava, Handymanin mielestä onnettoman huono. Mut mitä Handyman kulttuurista muka tietää? Sen mielestä Katri Helenalla ja Kaija Koolla on hyvä meininki.

Ai niin unohtui eilen kertoa lentokoneen kanalauman suhteesta lentokonetarjoiluihin. Ystävällinen lentoemo kysyi, haluavatko rouvat sämpylänsä mit Käse oder Schinken, cheese or ham ja Taija sekä Päivi vastasivat kuin yhdestä suusta nou. Taijan vieressä istunut valitettavasti nimettömäksi jäänyt (mun mielestä Marjukan tai Sirpan näköinen) nainen uskalsi kysyä: "Hau mats is it peid?" ja kun selvisi, että ihan maksutta semmoisen leivän saa, niin siitähän riemu repes. Mulla meinas revetä pelihousut. Jos haluut sämpylän, ota sämpylä. Jos sämpylä ei maistu, ei sitä kannata ottaa vaikka ilman saisi. Pihinä-mallin mukaan kasvatettu nuoriso voi olla toki eri mieltä.

Elämyskameli suosittelee
Kokowääh kaikille iloisista ja herttaisista elokuvista pitäville (saatavilla ainakin englanninkielinen tekstitys)

Wieder da

Me tultiin Berliiniin. Yhtään ei tehnyt vaikeeta tottua +10°:n lämpötilaan, pään irrottavaan tuuleen ja hentoon tihkusateeseen - täällä on nyt samanlaista kuin Helsingissä vappuna. Puissa ei oo lehtiä, mutta ei oo vappuna Helsingissäkään puissa lehtiä (viime vuonna puut lehdittyivät Helsingissä viikolla 19, pari viikkoa vapun jälkeen). Ei nietoksen nietosta eikä hiutaleen hiutaletta lunta eikä jäätä muualla kuin lasissa. On ihanaa, kun ei tarvitse stressata liukkaudesta!

Mä olin nohevasti jälleen varannut lennon 6:35, joten oltiin hotellilla jo yhdeksän maissa. Tällä kertaa saatiin huone heti ja nukuttiin alkuun aamuneljältä katkenneet yöunet loppuun. Sen jälkeen lähdettiin kaupungille. Hieman huolestuin, kun pomo soitti (nyt on kuitenkin lauantai ja mä oon lomalla), mut se halusi vain kysellä, mikä on Lemon Grassin osoite. Käytiin Hauptbahnhofilla ostamassa hammastahnaa ja hiuslakkaa, Zoolla ihmettelemässä katutöitä ja Gedächtniskirchen renoveerausta (kamaan, sitähän ei pitänyt korjata!) sekä Handymanin mother shipissä, josta ostettiin helikopteri. Se on jotain neljäs helikopteri, joka meillä pörrää, mut kyllähän yksiöön helikoptereita mahtuu.

Lennolla jouduttiin siis istumaan koneen takaosassa. Handyman loi heti alkumatkasta itsestään ystävällisen ja auttavaisen kuvan nostettuaan täti-ihmisen trolleyn ylähyllylle (tädin pyynnöstä, toki). Meidän edessä istui jo check in -jonossa bongattu yhdentoista (sic!) keski-ikäisen naisen kanssa matkustanut vitsi suussa syntynyt Kari Tante-Armeensa kanssa. Handymanin mukaan meininki oli kuin ysiluokan luokkakokouksessa: naiset puhuivat taukoamatta tarpeetonta sontaa ("Mä en kato telkkaria juuri ollenkaan! Katon vain Putousta, Mariaa, Uutisvuotoa, Presidentin kansliaa ja Taivaan tulia. Ja tietty uutisia ja ajankohtaisohjelmia." "Kuinka se Munamies pystyy kävelemään? Se on varmaan jaloille tosi raskasta!" "Näittekste sen Vesa Keskisen? Se oli kyl niin kännissä, hihi hih!") ja Kari laukoi jatkuvasti toinen toistaan törkeämpiä vitsejä, joista valtaosa tölvi matkassa mukana olevaa nelivitosta Päiviä ("Hei aikaerosta johtuen Päivikin on perille päästessä tuntia nuorempi!" "Eikös oo täällä koneessa kuuma? No onneksi mulla ei oo kuitenkaan niin kuuma kuin Päivillä, kun mulla ei oo vaihdevuosia!!"). Mulla alkoi melkein jo painekattila keittää, mutta onneksi Handyman lohdutteli mua sillä, että se oli elämys ja mähän oon nimenomaan tullut tänne matkalle keräämään elämyksiä, joita voin sit raportoida täällä. Se antoi voimia jatkaa määränpäähän saakka. Lento oli melko turbulenttinen, mikä pelotti nimenomaan Päiviä kovasti ja hänen vieressään istunut Taija yritti saada Päivin ajatukset muualle kertomalla omista ongelmistaan: Taija haluaisi lomamatkalle (hintakatto 800 e), mutta ongelmana on Taijan mies, joka ei suostu menemään "ählämimaahan" eikä nähdä perillä "rättipäitä", mutta silti pitäisi aurinkoa saada. Olisi tosi kiva päästä matkaan heinäkuussa, kun silloin Johannes-poikakin on jo aloittanut armeijassa. Nyt Johannes kerää rahaa tekemällä hurjasti töitä paikallisessa ruokakaupassa, kun alkaa lomakin. Lukeehan se myös, mutta hyvähän se on tehdä töitä. Mä arvelen, että Johanneksen ylppärit ei välttämättä mee ihan sukkana sisään.

Elämyskameli suosittelee
Theramed 2in1 Original

Mielen lämmitys

Kuulin tänään monen mutkan kautta, että mun pomo on sitä mieltä, että mä oon hyvä lääkäri.  Kyllä lämmitti mieltä. Pomo oli kehunut mua Isin työkaverille, joka oli kertonut asiasta Isille, joka tohkeissaan soitti toiselta puolelta maailmaa kertoakseen tän uutisen. Nyt mä oon aika lailla innoissani tästä arviosta, koska se oli kuitenkin mun esimiehen arvio mun työstä. Tänään oli muutenkin hyvä päivä, kun mä löysin ekaa kertaa elämässäni ihan itse uunituoreen aivoinfarktin pään tietokonekuvasta! Mainiota kerrassaan.

Handyman matkusti Ruotsiin kättelemään ruotsalaisia ja turisemaan mukavia surströmmingistä. Koska se tulee kotiin vasta huomenna ja me lähdetään ylihuomenna matkalle, on mulla nyt jännittävänä velvollisuutena pestä pyykit. Ihan ekaa kertaa tässä taloudessa mä oon ladannut ja käynnistänyt pyykkikoneen ja se päästelee silloin tällöin pelottavia ääniä. Oli järkyttävää nostella pyykit kuivumaan, koska jostain oli pyykkivuoreen eksynyt myös yksinäinen urheilusukka - ilman Supi-sukkapidikettä ja puolisoaan. Mä en tiennyt, että meidän Supi-sukkapidikeperheessä onkaan yksinäisiä sukkia! Kunpa Handyman tulisi pian kotiin.

Mä oon leiponut lukemattomia kertoja mustikkapiirakkaa Frendien keittokirjan ohjeella. Ongelma siinä on se, että se on toki amerikkalainen kirja ja siellä on amerikkalaiset mitat. Jonkun unssin kanssa vielä pärjää, mutta miten mittaat vaahdotettavaksi 12 ruokalusikallista voita? Mä oon heittänyt määrät hatusta ja katsonut, mihin päästään. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Mä oon ollut kyllä tyhmä, netistä löytyy tietty oma sivunsa voikonversioon! Kerrottakoon niillekin, jotka eivät jaksa klikata, että 12 ruokalusikallista voita on sivistyneessä maassa 227 g. Onneksi mulla on vaaka, koska huomenna pitää viedä töihin kakkunen (=piirakka).

Elämyskameli suosittelee
pomon kehujen paisteessa möllöttely

Viralliset asiakirjat

Lain mukaan lääkäri päättää ionisoivan säteilyn käytöstä sairauksien diagnostiikassa punnittuaan ensin tutkimuksen oikeutuksen. Radiologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lääkärin kirjallisen lähetteen perusteella. Lähete radiologiseen tutkimukseen on virallinen asiakirja, josta tulee käydä ilmi tutkimuksen indikaatio ja radiologi on kiitollinen muistakin oleellisista tutkimuksen tulkintaan vaikuttavista asioista (esim. murtumaepäilyssä vammamekanismin ja kipeän paikan määrittely tarkemmin kuin "loukannut kätensä"). Harvoin mä tuun ajatelleeksi, että luenpa tässä virallista asiakirjaa. Tänään kuulin, että eräässä HYKS:n yksikössä työskentelee amanuenssi, jonka kirjoittamissa lähetteissä on ajoittain hymiöitä. Mun mielestä hymiöt on aika vastenmielisiä jopa yksityisissä tekstareissa ja sähköposteissa (ajoittain käytän niitä itsekin, mikä on mun mielestä erityisen vastenmielistä), joten eipä ollut tullut mieleen, että niitä kukaan kirjoittaisi ihan oikeisiin teksteihin. Parin vuoden päästä varmaan tulee ajokorttiinkin merkintä ajokorttiluokasta tyyliin B<3.

RS-virus on vänkä, mutta ikävä pöpö. Se aiheuttaa suurehkoja epidemioita parittomien vuosien tammi-helmikuussa. Taaperoikäisille ja sitä vanhemmille se saattaa aiheuttaa lievää flunssaa, mutta vauvoille ikävämpää taudinkuvaa - kuumeisen yskätaudin, joillekin keuhkokuumeen ja hengityskatkosvaaran. Tämän vuoksi RS-virustautia sairastavat vauvat otetaan herkästi osastohoitoon. Nyt on useampi vauvatuttava sairastunut ja yksi joutunut sairaalaankin (tosin ilmeisesti päässyt onneksi jo kotiin). Tsemppiä vauvaväelle!

Mä oon seurannut Munamies-keskustelua melko lailla puolella silmällä. Oon ollut melko varma, ettei se oo mua varten niinku Kummeli/Vintiöt/Velipuolikuu/Julmahuvitkaan ei oo olleet. Mulla ei ollut tarkkaa tietoa, mikä Munamies on, mutta kavereiden fb-statusten perusteella teinit on siitä innoissaan. Ei oo niin paljoo kiinnostanut, että olisin ruvennut guuglaamaan. Mä olin eilen Kummitytön synttärijuhlissa, kun siellä Porkkis ja Långstrump alkoivat kohkata ja nauraa Munamiehen edesottamuksia. Päättivät valistaa tietämätöntä ja nyt mäkin tiedän, mikä Munamies on. Totesin, että alkuolettamani oli oikea, ei tarvii pelätä menettäneensä nauruja monen Munamies-show'n mentyä silmäin ohi. Sen sijaan kävi miltei hirvittävä vääryys, kun olin aiemmin luullut Blackadderin olevan tylsä. Sehän on melkein itkettävän hauska! Onneksi ne kaikki kaudet sai uudenvuodenalesta halvalla.

Elämyskameli suosittelee
Blackadder (etenkin kaudet 2-4)

Kakkureita

Handyman järjesti pienimuotoisen kutsuvierastilaisuuden, jossa tehtiin cake popseja eli kakkureita (kakkuri=kakkutikkari). Oli mielettömän hauskaa, mutta mun oli pakko todeta, että pieni näpertely ei todellakaan oo mun juttu. Mun kakkurit oli aika rumia, muut teki upeita. Kiitti osallistujille, pian uudelleen!

Joku lumenpudottaja kurnuttaa kattoon reikää. Ihan hyvä, on noloa asua talossa, jonka edessä jalkakäytävällä on jalankulkua estäviä aitauksia. Niitä aitoja on nyt hirveesti joka paikassa johtuen ilmeisesti alkukuun ikävästä jäänputoamisonnettomuudesta ja lausunnosta, jonka mukaan nyt selvitetään, riittääkö "varo putoavaa lunta ja jäätä" -kyltti siirtämään vastuun kuolleen niskaan. Nää vastuukysymykset on kyllä suurta vatulointia - kyllä sen vastuun siitä onnettomuudesta kantaa käytännössä kuitenkin sen uhrin perhe, siinä joku taloyhtiön anteeksipyyntö ja mahdollinen tukku tuohta ei paljon lohduta kun taatto on haudassa. Tässä asiassa oon kuitenkin Handymanin ja Långstrumpin kanssa samoilla linjoilla: "varo putoavaa jäätä" -kyltti on aika sama juttu kuin sanoa kaverille "mä vedän sua turpiin" ja kieltää valittamasta, kun on nenä poskella. "Mähän varoitin".

Elämyskameli suosittelee
muiden tekemät hienot kakkurit

Pään raapimista

Mä oon ollut nyt töissä radiologina tismalleen puoli vuotta ja yhden päivän. Mulla on mahtava työpaikka, jossa teen töitäni tyytyväisyydestä hyristen. Siellä ei mun kuitenkaan kannata hyristä kuin vuoden verran, jotta erikoistuminen ei viivästy. Siksi (ja siksi että mä oon etukäteishysteerikko), mä oon jo alkanut suunnitella seuraavaa työpaikkaa. Lähetin pari viikkoa sitten työhakemuksen Suomen toiseksi suurimman kaupungin suurimpaan sairaalaan. Tänään työkaveri sanoi, ettei mun kannattaisi mennä sinne, koska siellä on varsin kummallinen ja tölvivä työmeininki. Hän suositteli minulle seuraavaksi työpaikaksi monen lukijan lempipaikkaa, Lahen Päksiä. Aloin jo tästä innostua, mutta sitten sain sellaisen vastauksen työhakemukseeni, että minut haluttaisiinkin Jorviin. Nyt olen kahden vaiheilla - Lahessa saisi selvästi monipuolisempaa työkokemusta ja parempaa opetusta, mutta Lahteen mennessä minun pitäisi lähteä kotoa aamuisin klo 06:00 ehtiäkseni kahdeksaksi (tai jopa 05:01, jos pitäisi ehtiä puoli kahdeksaksi, kuten nyt), Jorviin riittäisi lähtö 6:42. Se on kyllä vain puoli vuotta. Mitä eteen?

Elämyskameli suosittelee
tulevaisuuden pohtiminen

Sunnuntaiaamut

Sunnuntaiaamut on ihania. Ei oo kiire ees kauppaan. Ei tarvii tehdä mitään. Viime sunnuntaina mä käytin aamuni surffailemalla Google Street View'ssa, tänään luin vanhoja Kameli-postauksia ja niissä oli suoranaisesti hulvattomia keskusteluja! Sydän läpätti lämpimästi kaikille postaajille. Erityisesti nauratti Katjnin ja Homiksen arkinen kaupassakäyntikeskustelu sekä Långstrumpin ässäkommentti vanhemmuuden iloista. Vitsi te ootte kaikki hauskoja!

Entistä elämäänsä on aika kätevää lukea blogista. Aiemmin mulla oli selkeesti enemmän sanottavaa, mutta toisaalta nyt mulla on paljon kivempaa (ainakin töissä). Mieluummin mä elän nyt kuin menneessä. Paitsi että menneessä vaikutti olevan aina kevät tai kesä. Menneessä mä olin myös vasta alle 30-vuotias, mutta ei sekään mua niin suuremmin sureta, koska kolmekymppisen elämä on mukavaa ja paljon vähemmän stressaavaa kuin kaksikymppisen elämä. Ei sillä, en mä oo kirjoittanut blogia ikinä kaksikymppisenä, nuorimmillani nähtävästi 28-vuotiaana.

Me ollaan lähdössä lomalle Berliiniin parin viikon päästä. Koskaan aiemmin mä en oo ollut näin cluelessina loman alkamisesta, vasta pari päivää sitten mä laskin, että eihän siihen oo kuin pari viikkoa enää. Yleensä mä odotan lomaa kovin innokkaasti viimeistään jo kuukautta aiemmin (viime kesänä muistelen laskeneeni työpäiviä jostain 45:stä lähtien alaspäin), mutta tällä kertaa mä oon varsin rauhallinen lomani suhteen. Hyvä niin - edellinen kunnon loma oli elokuussa ja jos ei vieläkään väsytä, niin aika kivasti on pakko mennä. Toki meillä töissä on aloitettu jo kiivas kesälomien suunnittelu, koska herrinjee onhan jo tammikuun loppu. Tästä on tietysti saatu aikaan aikamoinen käsien heiluttelu ja stressaaminen. Mulle soitettiin ihan sairauslomalle ja kysyttiin, että mitkä tarkat viikot mä haluisin pitää ja pitäiskö ne laittaa listalle jo kiireesti, jos mä en sit ehdikään kun ensi viikolla tuun töihin. Naisvaltaiset työpaikat, indeed.

Elämyskameli suosittelee
kaikkien lukijoiden hersyvänhauskat kommentit

Kröhää

Mä sain parin viikon takaisen flunssan (influenssan?) jälkitautina todennäköisen poskiontelontulehduksen. Mulla ei oo juuri ollut nuhaa, joten mä en ymmärtänyt sairastavani tällaista hirmutautia ennen kuin eilen, kun rupesin miettimään päänsäryn ja itselleni tyypillisen naisellisen yskän mahdollisia syitä. Oon nyt yrittänyt hoitaa itseäni mahdollisimman hyvin kuitenkin vältellen Käypä hoito -suosituksen hoito-ohjeita (koska kukaan ei suostu punktoimaan mun sivuonteloita). Aloitin eilen sivuonteloiden huuhteluhoidon, minkä myötä yskin taukoamatta klo 00-05 välisen ajan. Kun kerroin tästä aamulla töissä, pomo käski mua lopettamaan yöllisen yskimisen. Jos en lopeta, niin usuttaa kuulemma miesasialiikkeen mun perään, jotta Handymanin unet on turvattu.

Amazon vinoilee mulle. Kävin siellä hommaamassa pari Lynley-kirjaa lisää ja etusivulla tervetulotoivotuksena oli "Hello, Kameli! Get yourself a little something." Toivotuksen alla oli suosituksia, joista valtaosa oli jotain tiiliskiven paksuisia faktateoksia Itä-Saksan oikeusjärjestelmästä. Oikein teki mieli itseään niillä hemmotella. (Ja siis nolosti oikeesti vielä tekikin.)

Elämyskameli suosittelee
äh emmä keksi mitään

Virtuaalilomailu

Google Street View on loistava palvelu. Sen avulla pääsee tunniksi ulkomaille ilman pakkaamista ja lentokenttävirkailijan taputtelua (miksi mut aina friskataan?!). Sillä ei toki pääse ihan joka paikkaan, esim. Berliiniin joutuu menemään paikan päälle tutustumaan, mutta esim. Brittein saarille lennähtäminen on helppoa. Toisin kuin kokemukseni mukaan IRL, Street View'lla matkatessa Briteissäkään ei ikinä sada. Tänään tutustuin inspector Lynleyn ja sergeant Haversin kotiseutuihin sekä edellisen kirjan (Well Schooled in Murder) tapahtumapaikkoihin. Kävin myös ällistymässä Belfastissa - en voinut kuvitellakaan että hankalimpien protestantti-katolilaisalueiden rajoille 70-luvulla pystytetyt muurit (peace lines) ovat edelleen pystyssä. Annoin Wikipedian kertoa itselleni, että rauhanlinjojen lähellä asuvat ihmiset vastustavat muurien kaatamista. Tuntevat siis itsensä. Kävin samalla Sinn Féinin Belfastin toimistolla tarkastamassa vankilassa 1981 nälkälakossa kuolleen Bobby Sandsin muistomaalauksen, mikä innoitti verestämään tietoja 1981 nälkälakosta. Siihen se aamupäivä sit menikin.

Mä oon innokas sään tarkkailija. Erityisesti paineenvaihtelut ja kastepiste kiinnostavat mua kovasti (kastepiste on toki näin talviaikaan vähemmän kiinnostava kuin kesällä). Tänäänkin painekäyrällä on tapahtunut dramaattinen käännös matalan suuntaa. Myös päivän pituuden muutoksia mä seuraan tarkkaavaisesti. Jo parin viikon päästä päivä on 2 h pidempi kuin alkukuusta! Mua ei haittaa, vaikka eläkeikää nostettaisiin 90 vuoteen, koska mä alan harrastaa eläkeläistä jo kolmekymppisenä.

Elämyskameli suosittelee
virtuaaliminilomat

Kliseet

Mä oon tunnetusti typerien sananlaskujen vastustaja. Onneksi mä en ole ainoa. Långstrump vastustaa sananlaskuja myös ja hengenheimolaisia on nyt löytynyt yllättävältä taholta. Yleensä mä en oo mistään samaa mieltä City-lehden teennäisten kaupunkilaisjunttien kanssa, mutta uusimman Cityn kolumni on kirjoitettu suoraan mun sydämestä. Mä jopa naurahdin sitä lukiessani! Paras kommentti liittyy pukkiin kaalimaan vartijana. Suosittelen!

Kindle vaikeuttaa mun elämää. Musta on oikeesti tullut miltei lukuaddikti - kotona ollessani TV:n katselu ja jopa neulominen tuntuu melkein pakkopullalta, kun on kirja kesken. Toki itse kirjallakin lienee merkitystä. Nyt on menossa Elizabeth Georgen Inspector Lynley -sarja, joka on kirjoitettu huumaavan koukuttavasti. Lukemisesta ei ole kuitenkaan tullut mulle ongelma, edelleen vietän aikaa mieluummin ystävieni kanssa ja vesijuosten kuin vain lukisin koko ajan.

Mä oon jouluvalovandaali. Meillä on jouluvalo ikkunassa vieläkin ja saa siinä roikkuakin, kunnes aamuisin on valoisampaa. Mä en tiedä, oonko mä vain turhan toiveikas, mutta mun mielestä nyt on jo iltapäivisin valoisampaa kuin jouluna. Ehkä se on toiveunta, mutta ei mua kiinnosta. Mä odotan kevättä niin kovasti. Ah, mahdollisuus kävellä liukastelematta (lonkassa muheva mustelma tämänpäiväisen kaatumisen jäljiltä), hiirenkorvat, kevättakki!

Vielä toinen linkkivinkki: kuka teistä ei muka oo ollut tässä taloyhtiön kokouksessa joskus?

Elämyskameli suosittelee
kaikki tän postauksen aiheet. Positiivipäivä.

Sisäilma

Moni lääkärikoulussa opetettu asia vaikutti aika tylsältä ja tarpeettomalta. Silloin ei ollut kärsivällisyyttä keskittyä yleiseen maailmansyleilyyn, kun tuntui että tarvitsisi vain konkretiaopetusta. Näin vanhemmiten ovat monet lääkiksen tylsät jutut alkaneet kiinnostaa, mm. terveystaloustiede. En muista, puhuttiinko lääkiksessä koskaan sisäilman vaikutuksista terveyteen - jos puhuttiin, en ollut kiinnostunut. Nyt keuhkovammaisena olen kovinkin kiinnostunut. Alkuvuodesta on aina niin pirun kuiva ilma, että monimutkaisen tapahtumaketjun loppupäässä on kovasti yskivästä Kamelista pahastunut Handyman. Ilmankostutusvinkkejä?

Mä asun erinomaisessa paikassa kortteliravintoloita ajatellen. Lähin ruokaa tarjoava kortteliravintola on 100 metrin päässä, mut siellä en ole vielä koskaan käynyt. Toiseksi lähin, Weeruska, sijaitsee 250 metrin päässä. Siellä on erinomaisen hyvä ruoka ja ystävällinen mutta usein hieman hidas palvelu. Siellä on tarjolla mm. herkullisia muikkuja ja näin alkuvuodesta blinejä, joita Handyman söi eilen hyvällä halulla eikä poikkeuksellisesti jaksanut edes köyhiä ritareita jälkiruoaksi! Ainoa ruoka, mitä siellä ei voi suositella, on lohikeitto (luotan Katjnin arvioon tässä), se on liian paksua. Soul Kitcheniin on 400 metriä. Siellä saa syödäkseen ihanaa siskonmakkarasoppaa ja kaalilaatikkoa. Soul Kitchenin tunnelma on erilainen kuin kortteliravintoloissa yleensä, mutta oikein miellyttävän rento. Seuraavaksi haluan kokeilla Cellaa, jota on kovasti kehuttu mm. Nytissä. Sieltäkin saa lohikeittoa, muikkuja ja paistettua maksaa, kuten kunnon kortteliravintolasta pitääkin.

Parjattu työviikkojen repaleisuus jatkuu meillä vielä ensi viikon, vaikka kalenteriin merkityt juhlapäivät nyt loppuivatkin. Vuosittain viikolla 2 näet järjestetään Helsingin Lääkäripäivät. Minäkin pääsen sinne torstaiksi rohmuamaan kyniä ja opiskelemaan, mitä uutta terveydenhuoltolaissa ja kuinka laaditaan kelpo kuolintodistus. Olen viimeiset kolme vuotta käynyt joka vuosi kuuntelemassa Tietosuojaklinikkaa, jossa keskustellaan tietosuojavaltuutetun kanssa tietosuojaongelmista, mutta tänä vuonna tämä ei onnistunut, koska työkaveri halusi samana päivänä ja arpa ratkaisi. Niinpä mä kuuntelen kuolintodistusasiaa ja toivon syvästi, etten enää ikinä harhaudu sellaista kirjoittamaan.

Elämyskameli suosittelee

Weeruska ja Soul Kitchen

Loppuis ny

Alkaa jo ryydyttää tää joulujuhlinta. Ensin odotettiin 1,5 kk joulua, jonka jälkeen oli aina yhtä tarpeettoman oloiset välipäivät ja vuoden vaihtumisen juhlallisuudet. Nyt uudet välipäivät, joiden jälkeen toiseksi keksityin juhlapyhä, loppiainen. Loppiainen tuntuu jotenkin jouluhössötyksen krapulapäivältä. Tänään on varmaankin kokeiltu ensimmäistä kertaa 32000 paria joululahjasuksia ja syöty suklaarasioiden pohjalle jätetyt harmahtavat armanjakkimakeiset (paitsi meillä on edelleen itsenäisyyspäivänä avattu rasia, jossa on myös mm. caramel-täytemakeisia ja puolukkamarsipaaneja jäljellä). Kun nyt olisi joku tavallinen työviikko. Ensi viikkokin menee ihan reisille, kun on lääkäripäivät, joiden takia mun sijoitus vaihtelee päivästä toiseen. Ja huomenna Pikkusisko täyttää vuosia! Elämä on yhtä juhlaa.

Handyman otti loppiaisesta ilon irti ja lähti Lankomiehen kanssa Itä-Suomeen. Klo 14:07 tuli väliaikatiedotus Kyrsyältä. Sittemmin ei oo kuulunut mitään. Sieltä tullaan varmaan takaisin heilit molemmissa kainaloissa. Mä käytin aikani hyväksi lukemalla ensimmäisen Inspector Lynley -dekkarin (A Great Deliverance), joka oli erinomainen ja iljettävä dekkari. Hyvässä mielessä muistutti Stieg Larssonia.

Mä vietin alkuviikosta saikkupäiviä ja koska olin vuoteenomana, en jaksanut juuri muuta tehdä nukkumisen lomassa kuin katsella teeveetä. Olen nauhoittanut juuri näitä tilanteita varten useita elokuvia, joihin en kuitenkaan yleensä ole jaksanut keskittyä ollessani sairaana. Nyt katsoin kiukulla kaksi Jennifer Aniston -leffaa: Along Came Polly ja Break-up. Näistä ensimmäinen on harmiton hömppäkomedia, jonka saattaa hyvinkin katsoa sairaana ollessaan ja jälkimmäinen mitä kauheinta sontaa, joka yrittää olla taide-elokuva. Kiusallinen elokuva kaiken kaikkiaan. Ei sovi edes kolmessa osassa katsottavaksi.

Tää oli nyt aika tyhjänpäiväinen postaus, mutta taas yksi lähempänä 158:aa ja tietty kuolemaakin.

Elämyskameli suosittelee
hämärässä luetut dekkarit

Influenssa

Mä en oo varma, mut saatan sairastaa influenssaa. Oireet on niin epätyypilliset flunssaa ajatellen, mutta lievät. Mä oon toisaalta saanut rokotteen, et sen takia voiskin olla lievä tauti. No varsin tylsä aihe, siirrytään seuraavaan.

Huolimatta tämänkin foorumin innokkaista sairastajista, mä en aio perustaa privaattivastaanottoa. Ehkä kuitenkaan kuusi potilasta do not a private practice make. Mä taidan jatkossakin katsella mustavalkokuvia likaisilta LCD-näytöiltä.

Mua on tänä talvena koetellut moni asia, joista suurin osa liittyy infernaaliseen lumimäärään. Mulla on hyvin järkevät talvikengät, mutta mua ottaa päähän se, että ne kastuu monta kertaa päivässä, vaikka niitä kuinka kopistelisi. Mua ärsyttää myös 2,5-metriset lumikasat, jotka kyärätään korttelinnurkkiin siten, että on mahdotonta tarkkailla liikennettä, joten on pakko kävellä Handyman-tyylisesti autojen alle. Sit mun mielestä on epäreilua autojen omistajille, että parkkipaikat on allokoitu jonkinlaisiksi väliaikaisiksi lumenkaatopaikoiksi kevääseen saakka. Ja edelleen pännii myös ostoskeskusten, kauppojen ja tavaratalojen tuulikaappeihin rakennetut sokkelot. Rakentakaa kunnon tuulikaapit ni ei tuu työntekijöille kylmä!

Mä oon nyt negatiivinen, koska nostin taas lämpöni illaksi enkä tällä vauhdilla pääse huomennakaan töihin. Muuten mä oon lauhkee.

Elämyskameli suosittelee
influenssarokote

Tavoite

Harmillisesti mä olin viime vuonna 9 päivää laiskempi blogittaja kuin edellisenä. Täytyy tavoitella tänä vuonna huippuvuoden 2009 lukemia. Siksi on parasta aloittaa heti vuoden ekana päivänä.

Viime viikolla mua järkytti se, että viimeksi alkusyksystä 2007 hoitamani potilaan omainen otti muhun yhteyttä (oli etsinyt mua monesta Etelä-Suomen terveydenhuollon toimintayksiköstä) kysyäkseen, voisinko mä ottaa tän entisen potilaani yksityisvastaanotolleni, koska kukaan muu lääkäri ei kuulemma kelpaa. Tää oli mun mielestä kauheaa ja loistava syy pysyä poissa potilastyöstä pysyvästi. Mä tunnistan olevani liian empaattinen enkä mä osaa kunnolla rajoittaa sitä. On ihan kivaa olla kavereiden kanssa empaattinen ja sosiaalinen, mutta en mä voi olla joku väestön yleispalvelija, joten on hyvä etten mä oo enää terkkarissa töissä. Mä hoidan laupeuden töitä mieluummin kotona ja rakkaiden parissa.

Pikkusisko kanteli mulle, että Isi oli typeränä kiivennyt talonsa katolle pudottelemaan lumia. Mä sain tästä ihan primitiivireaktion, soitin typerykselle ja ripitin sitä elämäni toiseksi ärhäkimmin (ärhäkämpi mä oon ollut vain viisivuotiaana, kun Isi-ilkimys oli kehdannut ottaa mun pyörästä apupyörät pois). Mä en todellakaan halua, että se putoaa ja kuolee tai halvaantuu sen takia, että voisi säästää jonkun 70 euroa. Ilmeisesti mun nalkutus oli kuitenkin purrut, koska Äiti ilmoitti että nyt on otettu selvää lumenpudotusfirmoista. Joskus kannattaa ärähtää.

Elämyskameli suosittelee

sopiva annos ilkeyttä