Kuudes luukku: Maailman ympäri kilpapurjehdus

Mä en tiedä purjehtimisesta mitään. Ylipäänsä veneily ei oo mulle tuttua - kokemuksia on vain soutuveneestä sekä enon Bella-merkkisestä moottoriveneestä, jolla mä oon ollut kerran yli yön uistelemassa. Handymanin perhe on sen sijaan viettänyt kesiään sisävesillä purjehtien. Lankomies on innostunut purjehtimisesta siinä määrin, että on kilpaillut purjehtimisessa jopa vierailla mailla ja näyttääkin ihan rantaruotsalaiselta.

Handyman on tuonut pelikaappiin lapsuudestaan Maailman ympäri kilpapurjehdus -pelin. Se on Algan kustantama ja ilmeisesti Union Bank of Finlandin 1989-90 Whitbread Round the World Racen kunniaksi tehty juhlapeli. Me on pelattu tätä peliä kerran. Tarkoituksena oli purjehtia karttalaudalla satamasta toiseen. Liikkumista ohjaillaan korteilla, joita on sekä pöydässä että kädessä. Koko peli oli mun mielestä varsin hankala, mutta mä olinkin siinä melko huono. Mä varmaan hävisin enkä jaksanut edes pelata loppuun, kun se eteni jotenkin niin hitaasti.

Kilpapurjehdusta voi pelata 2-4 kaverin kesken, mutta en osaa arvioida, muuttuuko peli kovasti eri joukoissa. Ikäsuositus on 1980-luvun tyylisesti ilmoitettu 9-99-vuotiaille. Mä muistan Pikkusiskon olleen joskus 80-90-lukujen taitteessa jonkin pelin kohdalla kauheen huolissaan, että mitäs jos (tuolloin noin 102-vuotias) Arvo Ylppö haluaisi pelata. Kilpapurjehduksen visuaalinen tyyli on pelkistetty, jopa karu, mutta mä oikeastaan tykkään siitä. Korteissa on muikeuksia kuten trabelia valaan kanssa. Pelin itsensä takia tätä ei kannattaisi ostaa, mutta koska eihän tätä oo enää missään myynnissä, niin tietty siksi kannattaisi. Vaikka meillä on tällä hetkellä jonkinlainen kaappien tyhjennys menossa, niin tää saa jäädä. Sentään lapsuusmuistoja ei tarvii Joulupataan viedä.

Viides luukku: Ubongo

Avaruudellinen hahmotuskyky ei ole mun vahvoja puolia. Onkin oikeastaan aika hurjaa, että mä oon valinnut varsin visuaalisen ammatin. Onneksi hahmotuskykyäkin voi treenata ja vieläpä mukavasti kavereiden kanssa Ubongoa pelaillen.

Ubongo (tuttavallisesti bingo-bango-bongo) on hektinen peli, jossa pelaajien tarkoituksena on täyttää erimuotoisia ruuduista koostuvia kuvioita Tetris-henkisillä palikoilla. Kaikilla on 12 keskenään erilaista muotopalikkaa, joita otetaan kullekin vuorolle valitun vaikeustason mukaan joko kolme tai neljä ja tiimalasin valuessa täytetään oma ruudukko mahdollisimman nopeasti. Nopeimmin oman ruudukkonsa ratkaissut saa vapaimmin valita, minkävärisiä jalokiviä ottaa palkinnoksi. Voittaja on se, joka on ruudukkolaattojen loputtua kerännyt eniten keskenään samanvärisiä jalokiviä.

Ubongo on ainutlaatuinen hyllyni peleistä siinä mielessä, että se ei vaadi kerrassaan lainkaan kielellistä älykkyyttä eikä juurikaan taktikointiakaan vaan puhtaasti visuaalista hahmotuskykyä. Tiimalasi on armoton hermojen mittari. Ubongo sopii erityisen hyvin sellaisiin hetkiin, jolloin on energiaa mutta sanoja ei oikein osaa muodostaa. Pelaajia sopii mukaan kerrallaan 2-4. Neljällä peli on hiukkasen parempi kuin kahdella, mutta ero on selvästi pienempi kuin esim. Bohnanzassa. Saksassa ovat julkaisseet myös 5-6 pelaajan mahdollistavan lisäosan, mutta ainakaan Lautapelit.fissä sitä ei ole myynnissä. Peliaika on puolisen tuntia. Ubongosta on olemassa myös Extreme-versio, jossa neliöt on korvattu kuusikulmioilla sekä huiman kuuloinen 3D-versio. Jos joku päättää hommata sen, niin mä haluun tulla testaan!

Neljäs luukku: Bohnanza

Mä aloitin peliharrastamisen lautapeleistä ja alkuun kovastikin vierastin korttipelejä. Internetin ylisanojen suosittamana mä uskaltauduin hommaamaan myös muutaman korttipelin enkä oo katunut. Edelleen kuitenkin harkitsen huomattavasti tarkemmin kortti- kuin lautapeliin tutustumista.

Bohnanza oli ehkä ensimmäinen ei-peruskorttipakalla pelattava peli, jonka mä ostin. Sillä mä en halua sanoa, että se olisi paras, päinvastoin se on mun mielestä melko pitkäveteinen. Teema on niin erikoinen ja puuduttavan kuuloinen, että se melkein kiehtoo: pelaajat ovat papufarmareita, jotka kylvävät ja niittävät eri papulajikkeita rahan toivossa. Nerokkaasti kortit toimivat paitsi papuina, myös rahoina. Pavuista käydään kauppaa joskus rajustikin - eri pelaajat saattavat kasvattaa samoja papuja ja haluavat toki omasta palstastaan mahdollisimman hyvän sadon. Peli loppuu, kun korttipakka on käyty kolmasti läpi (tai koska meillä ei peli-illoissa ole yleensä niin kärsivällisiä ihmisiä, kerrankin riittää).

Bohnanza on parhaillaan isolla joukolla, vähintään kuudella. Pelissä on joitain sellaisia omituisia ahtaita sääntöjä, jotka ovat toki tärkeitä, mutta tuntuvat alkujaan oudoilta (esim. että käsikortit pitää pitää siinä järjestyksessä, jossa ne ovat käteen tulleet ja että tietyn mittaisia peltoja ei saa niittää). Niinpä sääntöniuho joutuu pilaamaan kaikkien fiiliksen nipottaessaan käsikorttien järjestyksessä. Peliaika käy korttipeliksi aika pitkäksi, lyhennettykin versio kestää ainakin puoli tuntia. Kyseessä ei siis ole mikään välipeli, kuten korttipelit yleensä. Bohnanza on tyypillisesti sellainen peli, että jotkut pitävät siitä kovastikin, toiset eivät niinkään. Kuvitus korteissa on kyllä hauska, pavut ovat hassuja.

Kyllähän tätä pelaa, jos joku kovasti tahtoo, mutta paljon parempiakin pelejä on.

Kolmas luukku: Merirosvopoukama

Mulla ei siis ole suosikkipeliä, mutta suosikkipelifirma mulla on, nimittäin Days of Wonder. DoW on kustantanut useita hyviä pelejä (esim. Menolippu, Colosseum, Memoir '44). Yhteistä kaikille Days of Wonderin peleille on erittäin laadukkaat ja kauniit komponentit sekä runsas värimaailma. Pelit ovat yleensä mielenkiintoisia ja hieman keskittymistä vaativia, mutta sopivat erinomaisesti  myös NGF-seurassa (non-gamer friend) pelattaviksi. Lautapelit.fi on julkaissut useita DoW-pelejä suomeksi ja niitä myydään ihan yleistavarataloissakin.

Merirosvopoukama (Pirate's Cove) on muodostunut viime peli-illoissa jonkinlaiseksi suosikiksi. Se on jo vuosia odotellut kiltisti vuoroaan alimmalla pelihyllyllä ja tämän syksyn aikana se on ollut pöydällä jo kolmesti. Olen siitä iloinen. Peli on vauhdikas mutta kohtuullisen yksinkertainen. Pelaajat ovat merirosvoja, joiden tarkoituksena on vallata saaria ja rohmuta aarteita. Pelissä on 12 vuoroa. Joka vuoron aluksi kukin pelaaja valitsee muilta salaa, mihin saareen hän haluaisi mennä. Saarissa on vaihteleva määrä herkkuja (esim pisteitä tuottavia aarteita ja rahaa) ja kunkin saaren herkkumäärä ja -jakauma vaihtelee vuoroittain. Lisäksi saarilla voi tuunata jotain laivansa osaa. Mikäli useampi piraatti haluaa samalle saarelle, käydään taistelu, jonka voittaja saa jäädä saarelle ja häviäjä joutuu vetäytymään merirosvopoukamaan nuolemaan haavojaan. Pelissä on mukana myös pahamaineisia itsenäisiä merirosvoja, jotka kiertävät saaria tunnetussa järjestyksessä ja ylivertaisuudellaan voittavat taistelut miltei aina. Peli loppuu, kun kaikki vuorot on käyty ja suurimman pistesaaliin kerännyt piraatti on voittaja.

Merirosvopoukamassa parasta on mielenkiintoinen, mutta vauhdikas mekaniikka. Pelissä on paljon itsenäistä pelailua (esim. laivan tuunaus), mutta myös interaktioita (taistelut). Taistelutilanteet ovat kaksoismerkitysten kulta-aikaa, kun pelaajien pitää päättää, ampuvatko he toisiaan tykkeihin, purjeisiin vai runkoon (Handyman ampuu aina tykkeihin). Huumoria tulee siitäkin, että Långstrump tai siskonsa Ipana bruukaavat innoissaan usein unohtamaan itsenäiset merirosvot ja joutuvat ainakin pari kertaa pelin aikana Edward Mustaparran kovakouraiseen käsittelyyn.

Merirosvopoukama on tarkoitettu 3-5 pelaajalle. Parhaimmillaan se on viisistään, mutta nelisinkin oikein mainio. Kolmistaan pelatessa taistelut ovat harvassa ja peli on aika lailla yksinäistä puurtamista. Peliaika on 60-90 minuuttia, mutta peliä voi halutessaan nopeuttaa jättämällä joitain vuoroja pois. Pikkulapsille peli on liian monimutkainen, mutta arvioisin jo 9-10-vuotiaan peliä pystyvän pelaamaan.

Special needs

Handyman lähti firman pikkujouluihin. Hieman huolestuttaa etenkin, kun Handymanin pomo kertoi mulle, että firman epävirallisen vedonlyönnin mukaan Handyman olisi tämän vuoden kuumin puumamagneetti. Toivottavasti löytäisi yöllä kotiin eikä joutuisi ison kissan raatelemaksi. Mun olisi kovasti tehnyt mieli mennä leffaan, mutta niin kauan kuin Finnkino ei tee istumakyvyttömille seisomanäytöksiä, mun on parasta jäädä kotiin. Tähän aikaan vuodesta pitäisi kuitenkin katsoa Love Actually, miksei sitten tänään, bluray ei katso katseluasentoa.

Mä oon etsiskellyt uutta talvitakkia. Sovittelin ruotsalaistakkeja Tukholmassa viime viikonloppuna uutterasti, mutta hyvää ei löytynyt. Tänään menin lähitavarataloon Hakaniemen Sokokselle ja siellä olikin miltei täydellinen takki, josta sai erinäisten kikkailujen avulla yli 40 prosenttia alennusta. Hinta putosi alle sataseen, joten olihan se ostettava. Ainoa harmittava ominaisuus takissa oli huppu eli aika vähäisiksi huonot puolet jäivät. Nyt saa tulla hieman pakkastakin (ei kylmempää kuin 7 pakkasastetta kuitenkaan)!

Olenkin unohtanut raportoida uudesta dinkut pelastavasta liikkeestä. Kamppiin on nimittäin avattu Suomen lastenkirjakauppa, joka on nimensä mukaisesti täynnä toinen toistaan lumoavampia lastenkirjoja sekä suomeksi että ruotsiksi. Kauppa sijaitsee vähän piilossa Simonkentän Scandicin talon itäseinämällä Yrjönkadun korkeudella eli toisessa kerroksessa. Satuttiin Handymanin kanssa vain kävelemään ohi ja siinähän hoitui sitten samalla kerralla useampien lasten joululahjat. Myyjä oli nuorehko mies, joka istui näyteikkunassa räpläämässä Apple-läppäriään ja kaupassa oli siistiä sekä avaraa ja yksi nurkka oli omistettu taiteelle.

Hei muuten älkää unohtako joulukalenteria! Olisin kyttyrä intopinkeänä, jos peliarvosteluiden kommentteihin tulisi myös lukijoiden mielipiteitä ko. peleistä.

Elämyskameli suosittelee
Kamelin joulukale

Toinen luukku: The Great Dalmuti

Dalmutin unohtaa herkästi. Se on sääli, koska peli on ihan ässä. Kyseessä on nopea korttipeli, joka on opittavissa melkein yhtä nopeasti kuin Dixit. Korteissa on numerot 1-12 ja kutakin korttia on pakassa niin monta kuin mikä numero kortissa on (esim kasikorttia on kahdeksan), lisäksi on kaksi jokeria. Kaikki kortit jaetaan osallistujille ja korteista pitää päästä eroon sarjoina. Aloittava pelaaja laittaa pöytään haluamansa määrän samannumeroisia kortteja (esim. kolme kymppiä) ja tähän on laitettava yhtä monta saman tai pienemmän numeron korttia (esim. kolme seiskaa). Kun kaikki ovat passanneet, vuoro päättyy. Oleellista pelissä on myös istumajärjestys, koska aloittaja on tässä pelissä aika vahvoilla. Osallistujia on oltava vähintään neljä: Greater Dalmuti, Lesser Dalmuti, Greater Peon ja Lesser Peon. Muilla mahdollisilla osallistujilla ei ole nimiä. Dalmuteilla on veronkeräysoikeus peoneiltaan ja tämä luo peliin varsin kapitalistisen köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat -mentaliteetin ja tämän vuoksi emmin tuoda tätä peliä pöytään, jos Långstrump ja/tai Ranpo ovat mukana. Peli-illasta ei soisi syntyvän poliittista sotatannerta. Toki myös peoneiden on mahdollista tehdä vallankumous. Yksi pelikierros kestää viitisen minuuttia, mutta kyseessä on niin addiktoiva peli, että yleensä kierroksia pelataan viidestä kymmeneen.

Peli on mekaniikaltaan selkeä, helppo oppia ja vauhdikas. Korttien kuvioitus on mielenkiintoinen, kuvissa on ammatteja arvostetuista vähemmän arvostettuihin. Etenkin Handyman on innoissaan 11. kortin kaivostyöläisen mühkeista kainalokarvoista ja onkin aina yhtä hauskaa laittaa pöytään esim. neljä kainalokarvaa.

The Great Dalmuti on mukava välipeli. Koko illan riemuksi siitä ei ole, mutta helposti puoli tuntia sen parissa vierähtää. Pienikokoisena se on helppo ottaa mukaan. Se on niin kevyt, että riehakkaammallakin tuulella sitä voi pelata eikä se vaadi suurempaa keskittymistä. Toki se vaatii vähintään neljä pelaajaa, mikä rajoittaa sen pelattavuutta esim. perhepiirissä. Täytyykin muistaa ottaa tämä esille seuraavassa peli-illassa, sen verran hyvästä ajanvietteestä on kyse.

Ensimmäinen luukku: Dixit

Mulla ei ole lempipeliä, eri pelit sopii eri tilanteisiin. Dixit on kuitenkin mun mielestä peli, joka sopii useampiin tilanteisiin kuin moni muu ja sen pelaaminen on mun mielestä varsin nautinnollista. Ehkä se on jollain tavalla mun lempipeli. Ainakin jossain tilanteessa.

Dixitissä on paljon Kymppitonnia (siis nimenomaan Riitta Väisästä). Pelissä on korttipakka, jonka jokaisessa kortissa on eri kuva. Kuvat ovat kauniita ja kortit hyvälaatuisia. Vuorossa oleva pelaaja valitsee kädestään yhden kortin, josta keksii vihjeen. Tämän jälkeen muut pelaajat valitsevat omasta kädestään kukin yhden kortin, joka parhaiten sopii vihjeeseen. Valitut kortit sekoitetaan ja arvuuttajaa lukuunottamatta kaikki yrittävät arvata, mikä korteista oli alkuperäinen. Pisteitä saavat arvuuttaja ja arvaajat paitsi - kuten Kymppitonnissakin - jos kaikki tietävät tai kukaan ei tiedä, jolloin arvuuttaja jää ilman pisteitä. Pisteitä saavat myös ne, joiden korttia arvataan väärin. Peli jatkuu sopimuksen mukaan joko 30 pisteeseen tai siihen, että kaikki kortit on jaettu. Pelin kesto on noin 15-30 minuuttia ja parhaimmillaan se on 4-6 pelaajalla. Perus-Dixitiin ei kuutta enempää mahdukaan, mutta uusi Dixit Odyssey mahdollistaa jopa 12 pelaajan pelit. Pelin luonteesta johtuen kaksinpeli ei onnistu ja kolmisinkaan peli ei pääse oikeuksiinsa.

Dixit sopii monenlaisille seurueille. Voisin kuvitella, että superujot eivät tästä pelistä pidä, mutta muuten se on melkein kaikkien mieleen. Toki fiiliksen pitää olla jotenkin luova, kovin väsyneenä tai hysteerisenä tästä ei tule mitään. Säännöt ovat selitettävissä alle minuutissa ja peli on nopeasti käynnissä, koska merkittäviä alkuvalmisteluja ei tarvita. Kortitkaan eivät ole ehtineet vielä käydä liian tutuiksi, koska kustantaja on tuottanut runsaasti lisäkortteja. Sekin helpottaa, että korttien lennokkaan ja monitahoisen kuvituksen vuoksi eri ihmiset keksivät samoista korteista kovinkin erilaisia vihjeitä.

Kaiken kaikkiaan Dixit on mukaansatempaava, kevyt ja lyhyt peli, jota voi suositella omaan pelihyllyyn tai esim. lahjavinkiksi syntymäpäiville tai vaikka tupaantuliaisiin.

Lauri Tähkä ei oo hyväksi

Nelosella on joku kanavamainos, jossa on pätkiä eri ohjelmista ja slogan ...on hyväksi (esim. nauru / itku / totuus). Kammottavinta on se, kun Lauri Tähkän vino naama lävähtää ruutuun ja sen kohdalla lukee Unelmointi on hyväksi. Mä unelmoin enemmän jopa Activia Unelma -jogurtista kuin Lauri Tähkästä. Voi kuinka kammottavaa.

Mä sain viime vuonna joululahjaksi suolamyllyn. Se oli oikeinkin hyvä siihen asti että ihan normaalissa käytössä se hajosi ja kaikki suolat romahtivat ruokaan. Käytin sen jälkeen Meiran myllysuolaa, mutta kertakäyttömylly ei ollut kauhean hyvä. Mä tarvitsen sitä aika harvoin, mutta oon nyt tottunut myllysuolaan, joten en mielelläni vaihtaisi pois. Sattuipa siis sopivasti, että Handyman sai töistä joululahjaksi Hackmanin Touch-suolamyllyn. Jospa sekin kestäisi melkein vuoden.

Mun sairausloma on saanut ikävän käänteen, kun eilisestä lähtien on kurkku ollut kipeänä. Tämä tästä vielä puuttui. Muutenkin voi olla kotona lähinnä vatsamakuulla ja kun kurkku on kipeä, ei voi edes nojata leuallaan tyynyyn, kun tulee paineen tuntua nieluun. Onneksi voi juoda kuumia juomia ja marista. Ne sentään lohduttaa. Vielä enemmän lohduttaisi, jos tulisi postia Töölöstä. Ehkä mä meen huomenna taas kyselemään paikan päältä.

Elämyskameli suosittelee
unelmointi

Oikaisu

Edellisen postauksen kohupaljastuksessa oli paljon väärää, meininki oli kuten Seiskassa ikään. Täten oikaisen, että joulukalenteri ei suinkaan ala vielä keskiviikkona vaan vasta torstaina 1. joulukuuta. Lisäksi sen teema ei ole lauta- vaan seurapelit, eihän Jungle Speedissäkään ole lautaa. Toimitus pahoittelee.

Viimeinen Tukholma-päivä sujui lupsakasti. Me löydettiin joulukortit (jee!), Lettis takin ja Långstrump sukkia. Lisäksi Lettis ja Långstrump ostivat matching paidat ja mä rumat jouluväritykselliset töppöset, koska mun edelliset rumat töppöset tuhoutuivat pesussa. Uudet töppöset on mulle liian suuret (one size fits most), joten ne putoaa nukkuessa jalasta. Mainittakoon, että Långstrump osti sukkansa pikkutuhmasta horokaupasta, jossa oli myynnissä myös useita Johanna Tukiaisen esiintymisvaatteita (siis uutena), mistä L&L olivat toki tohkeissaan. Mainittakoon vielä, että niitä ei ostettu.

Kotimatka oli miltei jännittävä. Mä en oo koskaan tajunnut pelätä lentokoneessa, koska lento-onnettomuuksia ei tapahdu. Nyt ennen lähtöä Lettis varoitteli Berit-myrskystä ja Långstrump totesi toivovansa, että jalka vielä koskettaisi kotimaan kamaraa (noilla sanoilla nimenomaan). Kesken lennon mä aloin miettiä, että onhan tää ny aikamoisen pieni heiveröinen tötterö suhteessa ympäröivän ilman tilavuuteen ja massaan. Alkoi hieman jännittää. Jännitystä ei helpottanut se, että kun kapteeni oli laskun aikana pilven läpi mennessä juuri kuuluttanut "käpin kruu pliis teik joo siits foo länding", lähdettiinkin uuteen nousuun. Vähäistä turbulenssia myös koettiin. Kotvan aikaa siinä kierreltiin Keravan päällä, kunnes käpin kruuta pyydettiin uudelleen istuutumaan ja päästiinkin pripeöraamaan foo äprouts. Oli mukavaa jäädä henkiin. Vielä koneen jo telakoiduttua (tirsk tirsk) kapteeni tokaisi, että vähän oli haasteelliset sääolosuhteet. Sainkohan mä lentopelon?

Elämyskameli suosittelee
kaikenlaiset rumat töppöset

Viidakkonopeus

Eilen oli ostospäivä. Käytiin NK:lla (ei uskallettu mennä Filippa K:lle), Gallerietissa, Åhlénsilla, PUB:issa ja Drottningsgatanilla. Mä etsin talvitakkia, mutta ihan sopivaa ei sattunut vielä kohdalle. Lettis löysi kengät ja Långstrump hameen. Stalkkeri suositteli fb:ssä mua ostamaan piikkipallon rentoutukseen, joten mä sit hommasin semmoisen. Lisäksi ostettiin DesignTorgetilta lakanakankainen sängynvierilehtikotelo. Piikkipallo sai suurehkoa suosiota seurueen keskuudessa, koska se on oikeasti hyvän tuntuinen. Kiitokset jälleen Stalkkerille piinkovasta suosituksesta.

Matkan kohokohta on kyllä ehdottomasti ollut Jungle Speed, Lettiksen isosiskoltaan saama peli. Siinä on tarkoitus tunnistaa hienonhienosti toisistaan eroavien kuvioiden joukosta ne kuviot, jotka ovatkin samanlaisia ja parin tullessa kohdalle ottaa pöydällä seisova toteemi käteen. Peli on ahdistava ja ärsyttävä, mutta kerrassaan koukuttava. Sanottava on, että toisin kuin tässä arvostelussa, kipeitä sormia ei meidän peleissä ole ollut odotettavissa. Enemmänkin reaktiot ovat viskeraalisia. Vatsaa vääntää, huimaa ja pää tulee kipeäksi. Toisaalta suurin lihasjännitys on ehdottomasti hartiassa, kun kättä vatkataan edestakas - ottaako toteemin vai ei? Valitettavasti peli on hieman rikki, koska toisin kuin arvostelussa väitetään, suinkaan voittaja ei ole se, jolla on "tarkimmat silmät ja nopein käsi" (koska tällaisia ihmisiä pelissä ei ollut) vaan peliseurueen kylmähermoinen ja rauhallinen pelisuunnittelija, joka totesi parhaaksi taktiikaksi harkitsevuuden miltei vetäytymiseen saakka. Sen sijaan mun, Långstrumpin ja Lettipitkon harjoittama hermostunut hysteerisyys ja Handymanin huijaustaktiikka eivät osoittautuneet toimiviksi. Jungle Speed on hyvä täytepeli, joskin Lettiksen versio on Extended Edition (kortteja ja kuvioita on tuplasti enemmän kuin peruspelissä) ja sen pelaamisen jälkeen peruspeli voi tuntua liian helpolta. Extended Editionin pelasi parin harjoituskierroksen jälkeen noin 30 minuutissa, peruspelin saanee läpi vartissa. Pelissä parasta on se kauhea ahdistus, jota tuntee kun taas uusi kortti aukeaa näkyville ja se tuska, kun munaa. Aah.

Tässä kappaleessa lienee hyvä mainostaa keskiviikkona alkavaa jo perinteeksi muodostunutta Elämyskamelin joulukalenteria! Tänä vuonna kalenteri on lautapeliteemainen ja yllä oleva Jungle Speed -arvostelu oli jonkinlainen tiiseri siitä, mitä on tulossa. Joka päivä uusi peliarvostelu! Kaikkia kalenterissa arvosteltuja pelejä voi tulla pelaamaan meille, peliseuraa järjestyy. Voinen tässä kertoa myös fyysisestä joulukalenteristani, joka on tänä vuonna - kuten jo monena vuonna aiemminkin - Veikkauksen joulukalenteri ja sain sen Handymanilta pikkujoululahjaksi tuossa 5 min sitten. Tänä vuonna tosin Veikkauksen joulukalenteri ei ollut niin haluttava kuin ennen, koska sitä on mainostettu bussipysäkeillä Hannu Karpon karvahatulla. Yritän päästä karvahattumielikuvasta eroon rapsuttaessani joka aamu kolikolla luukun auki.

Elämyskameli suosittelee
Elämyskamelin lautapelijoulukalenteri 1.12. alkaen

Tukholma

Mä oon Tukholmassa! Myös Handyman ja Långstrump on täällä, tää matka on mun synttärilahja Långstrumpille. Me ollaan täällä visiteeraamassa Lettipitkoa ja sen miestä. Tukholma on kyllä vertaansa vailla. Lentokone tulee kymmenien kilometrien päähän, lentokenttäbussissa on haitarin kohdalla nariseva diskuteeraukseen sopiva istuinrykelmä ja ruokakaupassa myydään paitsi Salmiakki-suklaata myös jo kiellettyjä Fazerin Kina-karkkeja. Lisäksi mä onnistuin varaamaan Långstrumpille vessattoman hotellihuoneen. Puolustus: a) ei tullut mieleen, että enkelrum med dusch tarkoittaa, että siinä on kyllä suihku muttei vessaa (mä ajattelin sen tarkoittavan enkelrum utan badkar) ja b) en osannut arvata, että Pohjoismaassa ja vieläpä Ruotsin pääkaupungissa voisi olla hotelli, jossa ei ole joka huoneessa vessaa. Toisaalta "contemporary Scandinavian" -tyyliin itseään mainostava Radisson Strandkin on tässä kaupungissa kuin mummonmökki 15 vuotta mummon kuoleman jälkeen kukkatapetteineen ja likaisine postikortin kokoisine ikkunoineen. Huomenna pääsee arvioimaan, onko naapurikorttelin hotelli parempi, koska mä munasin ja varasin huoneet liian myöhään, joten kesken kahden yön minilomasta vaihdetaan hotellia.

Elämyskameli suosittelee
enkelrum med dusch och WC

Syyssää

Menin tänään päivällä Handymanin ja pomonsa kanssa syömään. Sitä ennen piti tietysti laittaa tukka nätiksi. Päätin kävellä kotiin ja urhoollisesti kävelinkin, vaikka raikas marraskuinen sade ja tuivertava tuuli hieman yrittivätkin vaikeuttaa tätä tavoitetta. Sateen vuoksi suunniteltu kävelylenkki oli kuitenkin peruutettava. Illalla mulla on lääkäri, joten laitoin tukkani uudelleen. Ikkunasta alkoi aurinko paistella ja ajattelin, että voishan sitä nytkin mennä. Olin vasta lähtenyt, kun alkoi sataa uudelleen ja sade muuttuikin hetkessä varsin rankaksi. Kun nyt oli lähdetty, niin painoin eteenpäin. Eihän siinä mennyt kuin pari minuuttia ja jo oli kaikki vaatteet sukkia myöten läpimärät ja viileähkö vesi oli liimannut housut kiinni sääriin eikä mun vauhdilla saada niin suurta lämpömäärää aikaiseksi, ettei se olisi haitannut. Piti siis luikkia nolosti takaisin kotiin ja liikuntasuorite jäi alle vartin mittaiseksi. Tietysti sade loppui juuri kotiovelle päästyäni, mutta en voinut enää takaisin lähteä, kun vaatteet oli jo ihan märät. Ja tietty pitää laittaa tukka kolmatta kertaa, että kehtaan mennä illalla lääkäriin. Mut silti mä oon riemuisa, tällaisia temperamenttisia sadekuuroja talveen tarvitaankin! Ei pakkasia eikä lumimyräköitä, ei liukkautta eikä kinoksia vaan rehellisiä rajuilmoja ja +8°:n lämpötiloja.

Elämyskameli suosittelee
helppo tukka

Kimallekameli

Joulukoristeet (onneksi ei vielä -laulut!) on vallanneet kaupat. Mä en oo ehkä jouluihminen, mutta tykkään silti hirveästi katsella kauniita koristeluja ja valoja. Stockmannin Argos-halli on joulusesongin aikaan mulle huumetta, mun mielestä on niin hirmu nautinnollista katsella siellä kaikkia ihania joulupalloja ja muita hile-esineitä. Onneksi mulle riittää niiden katselu kaupoissa, ettei mun tarvii haluta sellaisia kotiin. Tässä juuri pohdin, jaksanko vaatia edes perinteistä valokranssia ikkunaan. Muutenkin on suuri siivousurakka menossa, ei millään viitsisi järjestää enää lisää tavaraa esille (paitsi että koska mulla on siivouskielto, makaan lähinnä vatsallani komentelemassa Handymania).

Hesarin vaalikone on herättänyt debattia fb:ssä. Ihmettelyä tuntuu herättäneen esim. se, että Sari Essayah sekä Timo Soini ovat molemmat vastanneet, että samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia ei tule lisätä ja heti seuraavaan kysymykseen "ihmisoikeuksista ei tule tinkiä". Lisäksi Timpparelli Soini ei lähtenyt ottamaan mitään kantaa aborttiin vaan pitää kysymyksenasettelua ("Suomessa raskaudenkeskeytys on sallittu ja siitä säädetään laissa. Hyväksytkö abortin?") mielettömänä. Luulisi, että kansanedustaja ei voisi pitää tällaista asiaa mielettömänä - jos hän ei jotain lakia hyväksy, luulisi sitten pyrkivän sitä korjaamaan. Mulle on ihan sama, mitä mieltä Soini on abortista, sillä vaikka Soini olisi Suomen presidentti tai pääministeri, ei hän yksinään tai Tepi Hakkaraisenkaan avustuksella tule aborttioikeutta suomalaisnaisilta viemään. Henkilökohtaisesti mua vaalikoneessa ihmetytti se, että vaikka vastasin, että ruotsin/suomen opiskelu voisi hyvin olla vapaaehtoista, sain mä silti ykkösehdotukseksi Biaudet'n. Ehkä me muuten ollaan sit kuin kaksi marjaa.

Elämyskameli suosittelee
hile-esineiden katselu

Kävelyä

Lähdin tänään jo aamulla pois töistä, koska en ollut ihan työkykyinen. Istumatyössä sitä toivoisi pystyvänsä istumaan. Järjestin itselleni sekä fyysistä että henkistä kuntoutusta keräämällä lähiseudun äitiyslomalaiset (Katjn ja Gee) muksuineen kävelylle Töölönlahdelle. Niin mukavaa! Kipu väheni pitkällä kävelylenkillä, mutta nyt sitä toki tuntuu taas olevan vaikka istunkin sohvalla kuin Tapio Kiminkinen. Onneksi tunnin päähän on sovittu vesijuoksu jälleen hyvässä seurassa (Gee ja Lettis). Kyllä mua nyt hemmotellaan.

Eilen Geen jälkikasvu täytti vuoden. Toki oli juhlat, joihin leivottiin samaa lakritsakakkua kuin mitä oli ristiäisissäkin tarjolla ja lisäksi Handyman teki maankuulua papinkin kehumaa pullaa. Päivänsankari oli sopivasti unohtanut vierastamistaipumuksensa ja herrasmiehenä kuolasi kaikkien lahjojensa päälle tasapuolisesti. Juhlavieraana oli hurmaava kolmevuotias kiharatukkainen tyttönen, joka oli kaikkien määritelmien mukainen puhdasoppinen tättähäärä. Tyttö kielsi päivänsankaria syömästä palapeliä varsin napakasti ja kävi hakemassa hyllyltä pari pehmolelua samalla vieressä istuville aikuisille selittäen "minä vien lapsille leluja". Handymanin ja Ipanan väsähdettyä rajuihin leikkeihin pikkutyttö meni makuuhuoneeseen ja selitti, että "ei tänne mahdu, täällä nukkuu jo kaksi lasta!" Siinä oli kyllä kerrassaan mainio muksu.

Elämyskameli suosittelee
aktiivikuntoutus Töölönlahdella

Keski-Suomi

Mä olin oikeassa pitkään, kun en mennyt magneettiin. Pelkäsin, että a) mitään ei löydy ja se on noloa tai b) jotain löytyy ja sit mä huolestun, että olen sairas. Koska nyt sitten sieltä löytyi sitä jotain, niin tietysti mä aloin murehtia. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, että ortopedi totesi mulla selviä hermojuurivaurion merkkejä ihan kliinisessä tutkimuksessa (toisella puolella akillesrefleksi puuttuu ja toisella jalalla mä en pysty kävelemään kantapäällä). Ortopedikäynnistä lähtien selkä on ollut selvästi kipeämpi. Osaltaan kipu on varmasti psykosomaattista, mutta johtunee osittain myös siitä, että lääkäri oli sitä mieltä, että mä oon syönyt kipulääkettä jo aika kauan, joten mä lopetin sen. Öisin mä herään aina kääntäessäni kylkeä ja aamuisin on hieman vaikeuksia kävellä kovan kivun vuoksi. Ortopedi oli jo teroittamassa veistään, mutta onneksi mun yliliikkuvat nivelet vaikeuttaisi operaatiota niin paljon, että mikään pikkutoimenpide ei riittäisikään. Mä en ainakaan toistaiseksi halua leikkausta pelkän kivun hoitona. Uskon kajoamattomiin toimenpiteisiin paljon enemmän.

Mä en oo viettänyt suuremmin aikaa Keski-Suomessa, joten en tunne sen lumovoimaa. Sen on kyllä oltava upea paikka, koska niin monella Hyvällä Tyypillä (lue: blogin seuraajalla) on sinne kontakteja. Keski-Suomessa Lettipitko on elänyt angstisen emo-nuoruutensa ja Homis hankkinut itselleen valemedianomin tittelin. Långstrumpkin yrittää esittää JYP-fania. Nyt sekä Kummityttö perh että Polaah ovat sinne kovalla tohinalla muuttamassa. Kummitytön muutto onkin jo melko pian (viikon päästä), joten oli tehtävä tikusta asiaa ja tungettava Kummitytölle kylään vielä, kun metrolla pääsee. Kummitytöllä olikin kova meno. Itse Kummityttö on harkitseva ja rauhallinen pian kolmevuotias, mutta hänen vuotiaalla sisarellaan on hyvin diivamaiset drama queen -otteet ja pienimmällä, kaksikuisella sisarella hurmaavan kärsivällinen luonne, suloinen hymy ja kerrassaan herttaiset neliömäiset kasvot. Hyviä muijia kaiken kaikkiaan, mitä toki heidän äitinsäkin on. Sääli, että Helsinki menettää heidät Keski-Suomelle.

Valelääkärikohu on mun mielestä hivenen pitkästyttävä, mutta silti mainiota uutispuuroa. Erityisesti mua viehättää se, että mä oon opettanut Lettiksen mamukurssilla tätä uusinta ns. Tampereen valelääkäriä. Toinen viehättävä asia on se hillitön kohkaaminen, mitä asiasta Lääkäriliiton keskustelupalstalla käydään. En lähde sitä tähän erittelemään, koska ne taulut on toki salaisia ja aiemmin asioita esitellyt kollega nyljettiin näädän lailla, kun jokin yksittäinen mielipide tuli blogissa esille. Voitte vain kuvitella (paitsi ne, jotka voi oikeesti käydä katsomassa. Ne voi muutakin kuin kuvitella).

Elämyskameli suosittelee
Keski-Suomeen tutustuminen (ilmeisesti kannattaa)

Hajalla

Mun selkä on rikki. Se tuli kipeäksi sinuiitin jälkeen tammikuussa ja oli neljä kuukautta mahdottoman kipeä. Kesällä se oli vähän parempi, mutta nyt taas parin kuukauden ajan se on häirinnyt elämää. Kipu muutti nyt syksyllä paikkaansa (tuntui aiemmin selässä oikeaan sääreen säteillen ja nyt tuntuu lähinnä pakaroissa ja ajoittain takareisissä puolta vaihdellen). En mä oo siitä suurempaa huolta pitänyt, kunhan olen kuntouttanut sitä liikunnalla. Nyt kuitenkin tuli mieleen, että kummallinen puolta vaihtava pakarakipu voi olla viite selkärankareumasta ja jos mulla sellainen on, niin siitä pitää ehkä huolestuakin. Lisäksi mä oon ollut hieman ärtynyt, kun selkätreenissä vatsamakuulla jalkoja ylös nostaessa tuntuu vääränlaista kipua. Työsuhde-etuna saan tiskin alta radiologisia tutkimuksia, joten menin tänään magneettiin. Ei ole selkärankareumaa, mutta lannerangassa on suuri välilevyn pullistuma, joka painaa hermojuuria kasaan. Täytyy mennä fysioterapeutille kuulemaan, olisiko jotain hyviä kuntoutusohjeita. Ja juu, oon mä menossa lääkärillekin, sain ajan ortopedille jo tälle illalle. Onkohan tää perinnöllistä, kun isänäidillä oli sama homma nelikymppisenä, isällä kolmevitosena ja mulla siis alkoi 30-vuotiaana? Mä voitin!

Elämyskameli suosittelee
vaivojensa tutkimatta jättäminen

Nappi

Olin eilen ruuhkaisessa bussissa, jonne pakkautui Kauniaisissa niin paljon teinejä, ettei miltei ulos päässyt. Teinit eivät myöskään tehneet minkäänlaista elettä väistääkseen, vaikka mutisin tavalliseen tapaan anteeksia. Olin ulospyrkyjoukon kärjessä ja rynnin takakäytävältä keskisillalle niin päättäväisesti, että tunsin pienen nykäyksen. Luulin, että heijastimeni oli tarttunut johonkin ja nykäisin takaisin. Ulos päästyäni huomasin, että nuorison edustaja juoksee mun perässä ja yrittää saada muhun kontaktia Nerdistin yli. Teinin nappikuulokkeet olivat tarttuneet mun takin nappiin. Olin jopa hieman pahoillani, kun bussi jätti teinin kylmästi pysäkille kuulokkeidensa kanssa. Noh, toivottavasti oppii väistämään.

Mun jumppakerho muuttui jopa aiempaa hauskemmaksi, kun Långstrump liittyi mukaan! Långstrump on toki kovempi muija kuin mä, joten se enemmän bodaa ja jättänee tyttöjumpat mulle, mutta mukavaa on silti olla saman liikuntakeskuksen jäsen. Voi koordinoida liikunta-ajat ja infrapunasaunoa yhdessä.

Elämyskameli suosittelee
vetoketjutakki

Megahop!

Mun Pirkanmaalla asuva kummipoika/serkku täyttää loppukuusta yhdeksän vuotta. Mun loppukuun viikonloput on varattu, joten en pääse synttärijuhliin. Tokihan merkkipäivä oli kuitenkin huomioitava, joten päätin viedä kundin pikkusiskoineen johonkin sopivaan juhlapaikkaan. Annoin pojalle tehtäväksi valita mihin mennään, mutta ei se osannut päättää. Mentiin sitten Ideaparkin Mega-HopLoppiin (sic). Mukana oli lisäksi Handyman ja Pikkusisko. Ja siis vielä kummipojan kuusivuotias pikkusisko. Muksuilla oli kova meno päällä ja vaikutti olevan ihan hauskaakin. Me lähinnä istuttiin Pikkusiskon kanssa Cafe Hoplopin pöydässä, koska lapset näyttivät pärjäävän ja vaikuttivat pitävän meitä aika noloina. Handyman seisoskeli huolestuneen näköisenä leikkipömpeleiden vieressä. Me lähdettiin hetkeksi Pikkusiskon kanssa ostamaan isänpäivälahjoja (siskolta kirja, multa influenssarokote) ja sillä aikaa Handyman oli joutunut jonkinlaiseen paniikkiin, koska lapset valittivat nälkää ja janoa. Mä olin kyllä tosi ylpeä Handymanista, koska kriisistä oli toivuttu. Viime aikoina Handyman on kunnostautunut myös Polaah'n vanhemman lapsen mieskaverina (non-creepyllä tavalla). Jatkossa Handyman saattaa ehkä siirtyä vastaamaan nisäkäshoitolassamme myös ihmishoidokeista (toistaiseksi mä oon vastannut ihmisistä ja Handyman eläimistä). Reipas Handyman!

Työkaveri valitteli löytäneensä itselleen sopivan jumpan, mutta ettei pääse harrastamaan sitä kuin korkeintaan kerran viikossa ruoanlaiton, lastenhoidon ja siivoamisen vuoksi. Silloin mä huomasin olla melko lailla hyväonninen saadessani harrastaa mitä vain milloin vain ja tajusin samalla, että kaikki ei saa nukkua makeita kahdeksan tunnin kauneusunia joka yö. On mukavaa olla dinkku. Uskon toki todistajia, jotka kertovat lasten tuovan paljon positiivista elämään, en epäile hetkeäkään. Toisaalta pienten epämukavuuksien lisäksi lasten hankinta on myös epäekologinen teko. Lapsettoman on varsin hankalaa arvioida, jäädäkö dinkuksi vai yrittääkö lasta. Älköön kukaan nyt innostuko, asia ei ole omalla kohdallani millään muotoa ajankohtainen. Kunhan huomasin, kuinka mukavaa on olla riippumaton.

Elämyskameli suosittelee
Handymanin lastenhoitopalvelu - swiftly and with style

Akronyymiliikuntaa

Ensinnäkin - tämä on viidessadas Elämyskameli-postaus! Kiitos uskolliselle lukijakunnalle mukana roikkumisesta, on kivaa kirjoittaa teille. Toki tarina jatkuu, viimeiseksi tämän en suunnittele jäävän (mut minkä mä voin sille jos estyn kirjoittamasta jatkossa).

Mä oon ollut tosi reipas! Eilen tutustuin korsetti- ja rvp-jumppatunteihin (korsetti=core, rvp=reisi/vatsa/pakara) ja tänään nhs-jumppaan (niska/hartia/selkä) sekä hot pilatekseen. Kyllä, liikaa lyhenteitä (samanlaista keinotekoista lyhentelyä tapaa myös töissä, missä jotkut todella luulevat, että on päänsärky on fiksua lyhentää pns ja pahoinvointi phv). Kaikki ovat olleet erinomaisen kivoja! Toki ne ovat myös vaikeita ja raskaitakin, mutta sehän on tarkoituskin. Jumppa menee hukkaan, jos se on helppo ja kevyt. Etenkin tasapainoharjoitteet ovat tuntuneet monimutkaisilta, mutta mä oonkin kömpelys. Jännitin etukäteen hot pilatesta niin paljon, että melkein jätin menemättä. Ennakkoajatuksissani olin varma, ettei jäntevyyttä ja notkeutta vaativa pilates oo mun heiniä ja tukala kuumuus vielä vähemmän. Yllättäen pilates tuntui todella mukavalta, vaikka mä oonkin etenkin jaloistani nolon kankea. Lämmössä jumppaaminen oli ihanaa. Pilateksessa ei ollut sykkeennosto-osuuksia, mutta toki lihaksia treenatessa tuntui ajoittain vähän liian kuumalta, muttei silti epämukavalta. Siedin lämmön kuitenkin varsin hyvin - siitä kiitos mut saunomiseen totuttaneeseen Geehen. Hieman saatoin olla myös itsestäni ylpeä, koska joku pyörtyi sinne tunnille ja se en ollut mä! Huomenna taidan vaihtaa hydrobicin johonkin jumppaan ja uskaltautua hottiin venyttelyyn.

Mä olin eilen hallinnollisessa koulutuksessa. Se oli yllättävän hyvä, samasta aiheesta olisi saanut niin paljon kauheammatkin luennot. Luulin, että hallinto-opinnot oli nyt hoidettu, mutta edelleen puuttuu neljä tuntia vaaditusta 20:sta. Voi jumpe. Lisää tunteja keräämään.

Elämyskameli suosittelee
seuraavienkin 500 postauksen seuraaminen

Henkilökohtainen epäonnistumisten päivä

13. lokakuuta vietettiin kansainvälistä epäonnen päivää, mut se kuten kaikki muukin meni multa ohi. Mä pääsin hyppäämään epäonnen kelkkaan vasta tänään. Koska haluan kuitenkin suhtautua elämään ylipäänsä positiivisesti, ruodin tässä sekä posi- että negatiiviset osat päivästä.
-Heti aamusta hävisi mun ihana heijastin, jollaisia ei enää tehdä.
-Junassa mun viereen istui harvinaisen ärsyttävä lapsuusajan tuttava ja mun piti kuunnella sen jollotusta hauskan podcastin sijaan.
-Mun varaama hydrobic-tunti peruttiin.
-Vesijuoksuseuraksi lupautunut Lettipitko joutuikin jäämään töihin ja jouduin vesijuoksemaan yksin.
-Yksin vesijuokseminen on varsin tylsää ja mun waterproof iPodista oli patteri yllättäen loppu.
-Mä jouduin juoksemaan uimapuvussa, vaikka olin Yrjönkadulla, koska vain vesijuoksuvyöhön, sykemittariin ja pukukaapin avaimeen sonnustautunut ihminen näyttää yksinkertaisesti typerältä.
-Yrjönkadun vesijuoksuradalla oli hemmetin paljon koiraa uivia nuoria ihmisiä, jotka ärsyttää mua ihan luokattoman paljon.
-Nyt on nälkä enkä mä millään jaksaisi ruveta laittamaan ruokaa.
+Löysin kivat heijastimet vanhojen ihanien tilalle. Uudet heijastimet ovat myös vanhanaikaiset kovat, jotka on todettu tehokkaammiksi kuin pehmeät.
+Töissä mä en suuremmin munaillut.
+Mä vesijuoksin miltei vaivattomasti jopa pidempään kuin olin suunnitellut ja silti sykkeet pysyi hyvällä tasolla.
+Koko päivän kiusannut selkäkipu jäi altaaseen.
+Mä maltoin venytellä reippaasti uimisen jälkeen melkein kymmenen minuuttia.
+Lettipitko tulee kohta kylään!
+Katjnin symppis kommentti viime postauksen kommenttiraidalla.

Elämyskameli suosittelee
se hopeareunus

Tömistelyä

Mulla on suvussa osteoporoosia ja huonokuuloisuutta. Kuulolle mä en voi mitään, mutta osteoporoosiriskiä voi omalta kohdaltaan vähentää. Hydrobicit ei vaikuta siihen mitenkään, joten mä liityin pitkästä aikaa liikuntakeskuksen jäseneksi. Eilen ei sattunut olemaan sopivaan aikaan yhtään jumppatuntia, joten mä menin ennakkoluulottomasti kuntosalille. Pyöräilin ensin puoli tuntia munapyörällä ja menin sitten vemputtamaan niitä lihasvehkeitä. Pyöräily on ihan ookoo (eka mä luin vähän kirjaa, sitten kuuntelin podcasteja) mutta se lihaspuoli on tappavan tylsää.

Ongelma 1: Ne laitteet on jotenkin kliinisiä. Eihän oo kauheesti järkeä jumpata kerrallaan vain yhtä lihasryhmää.

Ratkaisuehdotus 1: Tee hyvä ihminen vapailla painoilla. Se on luonnollisempaa ja syvät keskivartalon lihakset pääsee mukaan.

Todellinen ongelma 1: Mä en voi käyttää vapaita painoja, koska pelkään loukkaavani itseni, koska mä oon kömpelö ja pudotan varmasti painon jalalleni tai päähäni. Lisäksi painojen käyttäminen on mun mielestä niin pro-bodausta ettei mulla oo sellaiseen kiinnostusta.

Ongelma 2: Uuteen laitteeseen mennessä pitää kantaa juomapullo, Kindle ja kaikki muu omaisuus mukana ja asetella ne taas nätisti lattialle enkä mä viitsisi millään.

Ratkaisuehdotus 2: Älä ota sinne mukaan mitään ylimääräistä, mäntti.

Todellinen ongelma 2: Jos mulla ei oo vettä mukana, mä dehydroidun ja ryhdyn kamalan kiukkuiseksi. Mulla on siis sitä mukana joka tapauksessa eli mä en voi pitää tätä ongelmana. Kunhan marisen.

Ongelma 3: Mulla ei oo minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka suurilla painoilla ja kuinka monia toistoja mun pitäisi tehdä.

Ratkaisuehdotus 3: Anna Homiksen tehdä itsellesi hyvä ohjelma.

Todellinen ongelma 3: On se silti tylsää, kun täytyy yksin nyhjätä eikä kukaan huutele, et hyvältä näyttää. Eli motivaation puute.

Ratkaisuehdotus todelliseen ongelmaan 3: Mee sit vaikka jumppaan jos oot niin lapsellinen. Noin anaaliset ihmiset pystyy varmaan sitoutumaan aikatauluihinkin.

Loppupäätelmä: Sinne mä oisin halunnut mennä alun pitäenkin, tänks! Eikä aikataulut oo mikään ongelma. Sitä paitsi pyöräily ei tömisytä yhtään uimista enempää. Mä meen jatkossa jumppaan.

Eilen pidettiin jälleen lomakuvakisa. Edellisen kerran voitto oli mennyt Puotilaan, joka oli sittemmin muuttanut Kulosaareen, joten meidän piti päästä näkemään Kulosaaren uusi asunto. Harmillisesti kuitenkin kulosaarelaislapsi oli joutunut viruksen valtaamaksi, joten bileet siirrettiin meille (siis tämä oli harmillista vain siinä mielessä, että ei päästy näkemään sitä uutta kämppää, muutenhan oli suorastaan huippua saada kavereita kylään!). Tietoteknisten vaikeuksien vuoksi Leppävaara jätti tyyten tulematta, mitä voidaan pitää jopa suurempana harmina, koska kulosaarelaisemäntä oli käyttänyt seitsemän tuntia tehdäkseen kahdeksan litraa keittoa ja koska perusidea ei sitten kuitenkaan ole ne kuvat vaan ne ihmiset. Pienen kulosaarelaislapsen virusta voidaan kuitenkin jälkeenpäin pitää osin positiivisena harmina, koska ilman sitä kisa olisi pidetty Kulosaaressa luottaen Leppävaaran laitteistoon. Nyt päästiin näkemään sentään neljä esitystä. Handyman oli luonut dogma-henkisen katsauksen lomakuvakisan olemukseen, Töölö toi arvioitavaksi omia tuotoksiaan, Kulosaarella oli hienoja maisemakuvia sekä Stockmann-katalogista tuttu mies sekä Tapiolalla oli kesäisen riemukas perinteisempiä perhearvoja kunnioittava show. Tällä kertaa voittajan valinta ei ollut yhtä helppoa kuin aiemmin, vaan jouduttiin viralliseen äänestykseen, jonka voittajaksi valikoitui kerrassaan erikoinen Handymanin von Trier meets Blair witch -tyyppinen kollaasi. Kiitämme luottamuksesta. Seuraavassa kisassa on tarjolla pinaattikeittoa.

Elämyskameli suosittelee

omalle luonteelle sopivat harrastukset

Juhlat

Lauantaina juhlittiin Handymanin ja Långstrumpin synttäreitä. Juhlat olivat mukavat, joskin mä huomasin, ettei oo ehkä ihan kaikkein hauskinta olla ainoa selväpäinen kosteissa juhlissa. Mulle jäi kaikkein tylsimmät tehtävät kuten lasinpohjien tyhjentäminen vessaan (siellä ei ollut keittiössä lavuaaria!), oksennusten siivoaminen ja yleinen kuivistelu. Oli mullakin kuitenkin hauskaa, koska paikalla oli niin paljon hyviä tyyppejä. Kiitos kaikille juhlijoille!

Mä kävin tosiaan eilen jonkinlaisessa kehityskeskustelussa professorin luona. Professori on siis mun pomo (hyväksyy lomat ym), mut on käytännössä eri paikassa fyysisesti kuin mä enkä mä ollut ikinä ees tavannut sitä aiemmin. Nyt sovittiin mun siirtymisestä Meilahteen, joka tapahtuu siis maaliskuun alusta. Mun nykyinen työpaikka on oikein kiva, mutta kyllä mä sitä Meikkua odotan jo työmatkojenkin kohtuullistumisen vuoksi. Yötyöt ei riemastuta, mutta pakkohan niitäkin on jonkun tehdä ja saahan niistä onneksi sitten edes jotain korvausta. Onkin alkanut jo ärsyttää se, että Handyman saa mua parempaa palkkaa.

Elämyskameli suosittelee
keski-ikäisten niukka-alkoholiset juhlat

Päivystys

Mun ensimmäinen päivystys oli eilen ja se oli menestys. Alkuun oli todella hiljaista, mutta noin tunti ennen päivystysajan loppua tuli varsin dramaattinen ja monimutkainen potilas. Itseluottamus nousi pystysuoraan, kun mä selvisin siitä ja vieläpä hyvin! Kysyin vähän kaverilta apua, mikä ei mun mielestä vähennä saavutuksen merkitystä lainkaan - aionhan mä vielä erikoistuneenakin kysyä apua. Nyt seuraava päivystys jännittää paljon vähemmän. Tuunhan mä vielä munaamaan lukemattomia kertoja ja olemaan muutenkin poikkeuksellisen kyvytön, mutta onhan se kiva että eka kerta meni kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ja lisääntynyt itsetunto tuleekin nyt tarpeeseen, kun mulla on kehityskeskustelu tai joku semmoinen noin minuutin päästä.

Unelmahäät

Mun naimisiinmeno oli melko karu kokemus. Kummelista karanneen oloinen mies kävi lyhyen vihkikaavan läpi voimakkaan nasaalisella äänellä, mä hihitin ja Handyman vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen "juu-u". Seremonia kesti kolme minuuttia. Vihkimisen jälkeen juotiin todistajien (Katjn ja Homis) kanssa lasillinen vadelmamehuun sekoitettua skumppaa, vietiin Katjn takaisin töihin ja mentiin poikien kanssa Mäkkiin. Sen jälkeen Handyman ja Homis meni Verkkokauppa.comiin ja mä hieman hermostuneena ja hiprakassa Citymarketiin ostamaan muovisen rekan. Joskus mä mietin, millaiset häät mä olisin järjestänyt, jos olisin järjestänyt perinteiset häät. Valkoista pukua mä en olisi laittanut, mutta tanssia olisi ollut. Häävalssina olisi ollut tämä (ei M&T-versiona), ruokana olisi ollut lohta ja sijaintina joku keskeinen ravintola. Jos olisin heittäytynyt oikein hillittömäksi ja mennyt kirkossa naimisiin, olisin marssinut alttarille tämän tahdissa. Häät olisivat toivottavasti olleet mukavat, mitään ohjelmaa tanssin lisäksi ei olisi ollut. Häättömässä naimisiinmenossa mua suoranaisesti harmittaa vain yksi asia: se, ettei Isi pitänyt puhetta. Mä oisin halunnut kuulla sen. Muuten ei oikeastaan harmita. Turhia olisin stressannut bileistä, jotka olisivat kuitenkin olleet melko kiusalliset kaikille.

Tänään on Handymanin ja Långstrumpin yhteissynttärit. Ekonomibileet parhaasta päästä. Eventtiä kuvaa mun mielestä parhaiten Pet Shop Boysin Opportunities: I've got the brains, you've got the looks - let's make lots of money. Mä en vaan tiiä, kumpi on kumpi. Bileistä tulee varmasti unohtumattomat, kun Handymanin teinit ja Långstrumpin konsultit kohtaa. Mä toivon West Side Story -tyyppistä sormiennapsuttelutanssikohtausta PSB:n tahtiin.

Elämyskameli suosittelee
wedding planning

Varvas

Melkein unohdin, mistä piti kirjoittaa, kun löin pienimmän varpaani varsin kipeästi oveen. Siitä kuului myös ikävänlainen rusaus. Pelkäsin, että kynsi halkesi, mutta onneksi ei. Luilla ei ole niin väliä.

Nii mut siis mun piti kirjoittaa vanhemmuudesta. Mä en tiedä siitä juuri mitään, mutta uskon että on ärsyttävää, kun ulkopuoliset ihmiset kaakattaa omia mielipiteitään siitä, miten lapsia tulisi hoitaa. Pahoittelen siis seuraavaa tekstiä. Mä käyn melko usein uimahallilla ja mun hydrobicin kanssa yhtä aikaa on useana päivänä viikossa viisivuotiaiden uimakouluja. Mun mielestä on käsittämätöntä, että miltei kaikki vanhemmat tuovat lapsensa uimakouluun, odottavat puoli tuntia kahviossa ja hakevat lapsensa sitten pois. Nää vanhemmat siis ensin riisuvat lapsensa pukkarissa, sitten hilluvat normaaleissa vaatteissaan (esim. sukkahousuissa!) suihkutiloissa pesemässä lastaan, odottavat kyllästyneinä iltapäivälehtiä selaillen kahviossa, hilluvat normaaleissa sisävaatteissa suihkutiloissa pesemässä lastaan, pukevat lapsensa ja lähtevät kotiin. Ymmärrän, että kaikki eivät pidä uimisesta, jotkut pelkäävät vettä ja joillain voi olla jokin uimista estävä condition (jotkuthan välttelevät uimista esim. kuukautisten aikaan ja joillain tuntuu olevan kuukautiset jatkuvasti), mutta että melkein kaikilla olisi joku syy olla menemättä uimaan iltapäivälehden sijaan? Mun mielestä uiminen ei ole mikään sellainen kansalaistaito, joka olisi välttämättä opetettava viisivuotiaalle etenkin, jos perheessä ei muuten harrasteta uintia. Tää on aika vähäinen harmituksen aihe mun elämässä, mutta koska se on pitkäaikainen vaiva eikä mulla oo muutakaan kirjoitettavaa, purin sydäntäni nyt tähän.

Muuten, kiitos Vilungille taas loistavista linkki- ym. vinkeistä! Aristoteleen kantapää -podcast on loistava!!

Elämyskameli suosittelee
lasten harrastusten valinta muun perheen harrastusten mukaan

Tri Lettis

Lettipitko väitteli eilen. Mä oon Lettiksestä niin ylpeä! Koska Lettis on paitsi fiksu myös huomaavainen LL (väit.), niin se kutsui mut, Handymanin ja Långstrumpin bileisiinsä. Ja mitkä bileet! Me oltiin siellä jonnekin neljään saakka eikä edes väsyttänyt! Dansattiin ja turistiin mukavia sekä useiden koulukavereiden että Lettipitkon mainioiden sukulaisten kanssa. Juhlat oli kyllä useista Lettipitkosta riippumattomista syistä vähän pelottavat. Useat ihmiset tuli kauhean lämpimästi kyselemään kuulumisia ja kertoilemaan elämänsä vaiheista ja tuntuivat tuntevan mut, vaikken mä tiennyt lainkaan, keitä ne oli. Handymanilla kävi näin vielä useammin. Monet miehet tulivat huutelemaan että "Handyman, pitkästä aikaa!" tai "Kamelin äijä! Mahtavaa!" (tai siis ne käytti oikeita nimiä, mut koska tää on pseudonyymiblogi, ei täällä voi niitä nimiä käyttää). Lisäksi mulle tuli kaksi eri miestä (siis todellakin miestä) sanomaan, että ei mua edes tunne, kun mun tukka on niin eri lailla kuin aiemmin. Ei se ollut! Mielikuva erilaisesta tukasta on selitettävissä ainoastaan siten, että normaalisti nää tyypit on nähneet mut vain illalla, kun ensin koko päivän tuuli on tuivertanut mun kampausta ja nyt taksi oli säilyttänyt mun lookin virheettömänä. Lisäksi juhlakalun äiti, jota mä en ollut ikinä aiemmin tavannut, tuli sanomaan mulle että "sä oot se järkevä nainen". Nää useat mykistävät arviot hämmensi mua kovin lähinnä koska mulla ei ollut tukka eri lailla kuin aiemmin enkä mä oo mikään järkevä nainen.

Juhlat oli monella tavalla siis menestys: Lettipitko leivottiin lääketieteen mestari ja mä opin itsestäni monia uusia asioita. Toki vastoinkäymisiäkin iltaan mahtui: tuli finni, jota en voinut kadonneella peitepuikolla piilottaa, Äidin lainaamasta käsilaukusta katkesi hihna ja hihnasta valui satoja minipieniä helmiä lattialle (siis meillä kotona), Handyman unohti takkinsa juhlapaikan naulakkoon ja mä hukkasin ihanan huivini (tai sekin taitaa olla Äidin huivi) taksiin. Koska mä oon kuitenkin positiivinen ihminen, niin en aio jäädä vastoinkäymisiin vellomaan. Finni ei sitten loppujen lopuksi päässyt pilaamaan koko iltaa (koska enhän mä ees nähnyt sitä koko iltana!), imuri saa kohta alkaa poistaa helmiä lattialta, Lettipitko lupasi huolehtia Handymanin takista ja koko Helsingin taksikeskus on nyt valjastettu etsimään mun ihanaa huivia. Tästä pitää nyt vain jaksaa eteenpäin. Mut siis kerrassaan loistavat bileet. Kerta kaikkiaan kyllä. Kiitos, Lettis, sä olit illan kuningatar!

Elämyskameli suosittelee

hyvät bileet

Kuuliutta

Mun harrastukset on sellaisia, että niissä harvemmin haetaan ns. kovuutta. Päinvastoin, mun harrastuksissa pyritään yleensä kehittämään a) kestävyyttä (vesijuoksu), b) lihaskuntoa (hydrobic) tai c) lämpimiä vaatteita (neulominen). Toisin on ollut tällä viikolla. Alkuviikosta meillä oli kotona puolen vuorokauden mittainen lämminvesikatko. Välttääkseni kylmän suihkun menin uimahallille peseytymään. Katkon aikana me pohdittiin Handymanin kanssa, miten uimahalleissa moiset katkot hoidetaan. Totesin käyneeni elämäni aikana aika monta kertaa uimahallissa enkä ollut koskaan moista kokenut, joten ajattelimme, että asiat on järjestetty esim. yöaikaan. Heti seuraavana päivänä asia selvisi. Menin varaamaani hydrobiciin ja hallin aluassa oli toistakymmentä lämminvesikatkosta varoittelevaa lappua. Koska olin jo siellä ja olin jumppani varannut, menin kuitenkin. Kerrankin altaaseen meno tuntui lämpimältä. Toivottavasti kylmä suihku kaunisti edes vähän.

Elämyskameli suosittelee
lämpimät suihkut

Kohelluskomediaa

Me käytiin mun pyynnöstä katsomassa Johnny English II ja vielä ensi-illassa. Koska mulla on hienostunut maku, pidin ensimmäistä JE:ä hillittömän hauskana ja kakkonenkin oli hyvä. Ei ehkä ihan koko aikaa ihan tosi hauska, mutta varsin kelvollinen kohelluskomedia kuitenkin. Ääneen nauratti monta kertaa, mikä on kelpo saavutus miltä tahansa kulttuurikokemukselta. Edellisestä leffakäynnistä olikin jo aikaa ja sitä paitsi mä ostin Hulluilta päiviltä 10 leffalippua, joten nyt sopii katsellakin. Suunnitelmissa on tänä vuonna katsoa vielä ainakin Sherlock II, joka tullee ensi-iltaan jouluksi.

Elokuvaelämysten lisäksi kulttuuririntamalla tapahtuu: olisi tarkoituksena lukea The Oatmealin kirja 5 Very Good Reasons to Punch a Dolphin in the Mouth loppuun ja tämän jälkeen lukea Jari Tervon Layla sekä David Nichollsin One Day, jonka ostin pari kuukautta sitten Kindlelle. One Dayn lukemattomuuteen on omituinen syy: olen varma, että kirja on mielenkiintoinen ja epäilen sen olevan myös sellainen kirja, jonka loppuessa toivoisi sen vielä jatkuvan. Tämän vuoksi en ole sitä vielä alkanut lukea, koska en halua tuntea toivetta kirjan jatkumisesta (tässä ei oo mitään järkeä). Lisäksi mitä kauemmin mulla menee siihen, että mä luen sen, sitä enemmän mä pelkään, että se onkin ihan huono (kuten esim. Never Let Me Go) ja sitä suurempi pettymys siitä sitten tulee, jos se on ihan huono. Ehkä pitäisi aloittaa jo tänään.

Handyman on alkanut pelata iPadilla Monopolia. Eriskummallinen harrastus mun mielestä, koska Monopolihan on niin surkea peli. No pitääpä pojan poissa kaduilta. Sitä paitsi Handyman on melko herttainen ollessaan kovasti innoissaan saadessaan hotellin Boardwalkille tai huolestunut Top Hatin ohitettua Boardwalk taas piipahtamatta hotelliin. Yllättävästi Handyman ei kuitenkaan raivostu hävitessään vaan uutterasti yrittää uudelleen. Mä uskon, että Monopoli kehittää kärsivällisyyttä, joten tuen tätä harrastusta.

Elämyskameli suosittelee
Johnny English uudelleensyntynyt

Parasta talvessa

Nyt ei oo vielä talvi, mutta silti mun jalat on kylmät. Unohdin jo hetkeksi, että sain viime vuonna joululahjaksi mainiot untuvatossukat ja käytin villasukkia, joissa mun jalat palelee. Untuvatossukat on äärettömän rumat, mutta todellakin ihanan lämpimät. Ja koska mun jaloilla ei voi ikinä olla liian kuuma, ei ne oo liian kuumatkaan. Tossut on kotona jalassa kaikkina niinä hetkinä, jolloin en ole suihkussa.

Mun selkä on ollut kipeä noin kolme viikkoa. Kipu alkoi erityisen vauhdikkaan vesijumpan jälkeen ja on nyt häirinnyt mua istuessa ja seistessä. Yöllä se ei ole kipeä, ei myöskään liikkuessa. Pahinta on julkisissa kulkuvälineissä, kun ei ole tilaa vaihtaa jatkuvasti istuma-asentoa. Töissäkin on joskus melko tuskallista, mutta onneksi siellä voi jaloitella koska vain. Mä oon jo vähän jopa huolestunut tai ainakin ärsyyntynyt moisesta oireesta. Nyt mä oon selvittänyt, että oire johtuu vain takareisien lihaskireydestä. Diagnostiikassa mä käytin poissulkumenetelmää: molemmin puolin kumartaessa akillesjänteisiin säteilevän symmetrisen kivun ainoa sellainen syy, jonka mä suostun itselleni hyväksymään, on lihaskireys. Hyvä niin, tästä lähtien mä voin syyttää vain itseäni, jos kipu ei mee pois.

Elämyskameli suosittelee
Joutsen-untuvatossut

Matlock

Handymanin soittoääni Matlockin tunnari on soinut täällä koko illan, koska joku oletettu huijari on laittanut sen Nettiauton ilmoitukseen puhelinnumeroksi. Huijariksi häntä on epäiltävä siksi, että hän on muka myymässä kuusi vuotta vanhaa kolmossarjan Bemaria kuudella tonnilla eli alle puoleen hintaan. Vaikka tarjous on kovin epäilyttävä, niin se on kuitenkin sen verran houkutteleva, että juipit ympäri Suomen soittelee Handymanille taukoamatta. Handyman yrittää olla cool ja puhua niille kuin kaveri (yhdelle se sanoi, että "palataan!"). Lisäksi se suuttuu mulle, kun mä yritän sanoa sille, että se voisi turista vähemmän ja selittää ostajille enemmän, ettei puhelinnumero liity autoon mitenkään.

Elämyskameli suosittelee

puhelimen pitäminen äänettömällä

Huppalot

Handyman innostuu aina Hulluista päivistä. Hän selaa brosyyrin moneen kertaan ja unelmoi monista hyödykkeistä. Itse päivien tullen ei yleensä osteta muuta kuin Brunbergin pusuja ja joku normaalihintainen keittiöhärveli. Handymania kiinnostaa enemmän tunnelma kuin tuotteet. Nyt onneksi tunnelman saa kotiinsakin, koska kotona voi kuunnella Hullujen päivien radiokanavaa, josta pääsee kuulemaan keskustan tavaratalon kuulutukset, joten yksikään kömpelö aasinsilta ei jää kuulematta! Tai se on vale, jotkut niistä jäävät kuulematta, koska radiolähetys katkaistaan 5-10 minuutin välein kesken kuuluttajan lauseen karusellisävelin ruotsinkieliseen Herkun mainokseen. Mä olin saada aamulla halvauksen, kun Handyman halusi ehdottomasti kuunnella Huppalokanavaa ja mun hermo oli välittömästi varsin tiukalla niistä karusellisävelistä. Mäkin kuitenkin innostuin, kun kuuntelin juontajia hetken aikaa. On mainiota, että ainakin toinen niistä on aina suomenruotsalainen ja ilmeisesti suomenruotsalaisille saattaa suomea puhuessa käydä niin, että lauseen alettua puhuja saattaa joutua sellaisille vesille, josta on vaikeaa päästä enää takaisin. Porkkanakakusta haltioitunut selostaja selitti, kuinka paitsi porkkanakakulla, myös samppanjalla voi juhlia ja aina juhlimiseen ei tarvita suurta syytä vaan esim. Hullut päivät riittävät juhlan syyksi tai jos on ostanut deodorantin. Sapelinterävää journalismia! Sääli ettei tää entisellä KissFM:n taajuudella (102,4 MHz) toimiva kanava lähetä kuin kahdesti vuodessa.

Lintsin valokarnevaalit alkoivat eilen. Eilen sinne ei viitsinyt mennä, kun satoi kovasti, mutta tänään mentiin sinne, koska sinne on tänä vuonna maksuton sisäänpääsy. Derby oli auki! Me pelattiin sitä kaksi kertaa (Handymankin pelasi, jotta mä en ois yksin joutunut) ja mä voitin niistä jälkimmäisen. Luulen kyllä, että Handyman vähän huijasi, jottei joutuisi enää kolmatta kertaa pelaamaan. Handyman myös pelasi mun pyynnöstä flipperiä, jotta mä voisin 50-luvun hengessä notkua flipperin reunassa ja huokailla, kuinka hyvä flipperin pelaaja Handyman on. Sääli, että mun valitsemassa kalaflipperissä oli suuri osa valoista rikki ja sitä oli pimeässä vähän vaikeaa pelata. Me mentiin myös Panoraamaan (maksuton!). Pimeän aikaan valaistun kaupungin näkymät olivat pimeässä jopa hienommat kuin kesällä. Elämyksen intoa hieman laimensi teinijoukkio, joka valitti suureen ääneen, että "eihän täällä näy mitään tähdenlentoja kun noita valoja on niin paljon!" Tää tuli teineille toki täytenä yllätyksenä ja tän huomaamisen jälkeen oli tietysti kova kiire alas, jotta pääsee seuraavaan laitteeseen.

Elämyskameli suosittelee
Linnanmäen valokarnevaali

Tavoite

Elokuussa mä siis opiskelin Kuopiossa fysiikkaa ja säteilysuojelua kolme päivää. Tenttikin oli miltei viisi viikkoa sitten ja nyt vihdoin savolaiset sai sen tarkastettua. Mun tavoite oli päästä fysiikasta läpi, säteilysuojeluun en kovasti keskittynyt. Tavoite täyttyi, säteilysuojelua saan opiskella lisää helmikuun uusintatenttiin. Mä oon kyllä ihan tyytyväinen. Säteilysuojelu ja viranomaismääräykset on mun mielestä tärkeitä ja vieläpä laissa määrätyt ja jos mä en niitä riittävästi osaa, niin on parasta opetella. Oikeastaan ainoastaan harmittaa se, etten mä pääse rumasta vihreästä kuopiolaisesta kansiosta eroon.

On esitetty toive, että tänne tulisi liketysnappi fb:n tapaan. Alkuun ongelmana oli se, etten mä löytänyt, mistä sen tänne saa. Huomasin muutamassa blogissa sellaisen ja mitä pidempään mä asiaa pohdin, sitä varmempi mä olin, etten mä kuitenkaan taida nappulaa laittaa, vaikka sen jostain löytäisinkin. Mun mielestä fb:ssäkin liketysmahdollisuus on melko turhanaikainen, joskus jopa ärsyttävä. Varmaan laittaisin sen pois päältä, jos voisin. Eniten likettämisessä ärsyttää turhat notifikaatiot (saako liketysnotifikaatioita muuten pois päältä?) ja toiseksi se, että eihän se kerro juuri mitään. Lähinnä "olen lukenut viestisi ja haluan sen nyt ilmoittaa". Välttämättä liketys ei edes tarkoita, että lukija on erityisesti pitänyt lukemastaan.  Mä ajattelen niin, että kirjoitan asiani fb:iin tai tänne ja ne lukevat keitä kiinnostaa. Jos täällä ois liketysnappi, alkaisin varmaan miettiä, että miksi se-ja-se ei tykännyt tästä ja ryhtyisin ahdistuneesti muuttamaan tyyliäni, vaikka liketyksen puute tarkoittaa vain sitä, ettei halua likettää (kuten mulla feisbuukissa). Vaikka mä suhtaudun pääosin kielteisesti likettämiseen, niin kyllähän mäkin joskus juttuja liketän, mistä mulle tulee huono omatunto. Toisaalta jos mä en liketä, niin kirjoittaja saattaa ajatella, että mä oon jotenkin sitä vastaan. Aika ylianalysoivaa, mutta ehkä tän takia mun on parasta olla laittamatta tänne liketysmahdollisuutta.

Ilmoja

Syksy on kivaa aikaa. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Melko kevyellä vaatetuksella pysyy kävellessä lämpimänä. Joskus saattaa sataa, mutta se on vain tunnelmallista. Tänään oli kyllä hankala sade, koska se ei ollut niin kunnollista, että olisi viitsinyt kaivaa varjon kassista, mutta silti pidempään kävellessä kastui. Sellainen saattaa olla mutkikasta, mutta ei märähkö takkikaan mikään katastrofi ole.

Mä oon kulkenut espoolaisbusseilla kuukauden. Ne on ihan oma lajinsa. Suuri osa niistä vaeltaa omakotitaloalueilla puolityhjinä ja loput (lähinnä Helsinkiin menevät seutulinjat) on ihan tupaten täynnä. Espoolaisbussikuskit vastaavat tervehdykseen huomattavasti harvemmin kuin helsinkiläiskuskit (lähde: mutu), mutta ajavat usein lähempänä laillisuuden rajoja. Olen palannut myös säännölliseksi paikallisjunamatkustajaksi kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laiturilla odottajien käytös muistuttaa hieman tarinoita Japanin metrosta. Tänään sekä Pasilassa että Leppävaarassa tulin täti-ikäisen naisen (siis kahden eri naisen) tallomaksi. Toinen peruutti suoraan syliin optimoidessaan paikkaa juuri oven edessä ja toinen talloi mun varpaille ja napautti kyynärpäänsä tiukasti suoraan mun kylkeen. Mä melkein odotan VR:n lumiongelmia, jotta saisin motivaatiota vaihtaa tupaten täyden seutubussin työmatkailijaksi.

Elämyskameli suosittelee
viidakon lait juna-asemilla

Tahmeaa

Handyman piti tänään jo kolmatta kertaa trophy wifejen leipomispäivän. Tällä kertaa teemana oli yleisön pyynnöstä myslipatukat. Tapahtumaan valmistauduttiin ostamalla vehnänalkioita, isoja kaurahiutaleita, kuivattuja mustikoita, puolukoita, mansikoita sekä karpaloita, kondensoitua maitoa, leivontasuklaata, muskovadosokeria, cocoa nibsejä ja hunajaa sekä kaivamalla kaapista ainakin kurpitsan-, seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Kolmenlaisia patukoita tehtiin: ensimmäiset maistuivat suklaalta, toiset linnunsiemeniltä ja kolmannet kuivatuilta marjoilta ja kaikki äärimmäisen imeliltä. Ohjeet olivat amerikkalaisilta internetsivuilta ja tosiaan nää on jenkkien mielestä terveellisiä ilmeisesti vain sen takia, että vieläkin epäterveellisemmin voisi syödä valitsemalla esim. Snickersin (näissä oli sentään pehmeitä rasvoja ja liukoisaa kuitua). Taas oli mulle vähän liian makeaa, mutta näinhän se näissä on aina tuntunut olevan. Onneksi seura oli kuitenkin mulle just sopivaa.

Mä oon käynyt vesijumpassa nyt syksyllä jatkuvati 4-5 kertaa viikossa enkä toistaiseksi näe syytä vähentää frekvenssiä. Touhu on tullut aika tyyriiksi, kun 20 kerran kortti maksaa 140 euroa, mutta harrastuksethan maksaa. Tänään tuli mieleen, että täytyypä selvittää, paljonko kuukausikortti maksaa, vaikka jo satasen kuukausihinnalla voisi tehdä voittoa. Olipa jännä huomata, että kuukausikortti maksaa 62 euroa ja kolmen kuukauden kortti noin 160 euroa. Alkuun tuntui vähän tyhmältä, mutta nyt mä oon vain tyytyväinen, että tuli mieleen tarkistaa noi hinnat. Onhan 60 e/kk nyt vähän eri hinta kuin 120 e/kk. Mä oon suorastaan talousnero!

Elämyskameli suosittelee
vesijumppa

Facebookin konflikti

Mä en yleensä klikkaa kenenkään muun fb-linkkejä paitsi Vilungin. Tämä siksi, että Vilunki postaa takuumielenkiintoisia ja hauskoja linkkejä, jotka eivät ole viiruksia tai spämmejä tai mainoksia. Kaikilla ei ole näin. Mulla on huonoja kokemuksia monien muiden linkeistä. Tänäänkin painoin veltosti Simpsoneita katsoessani jonkun Handymanin sukulaisen Homer-aiheista linkkiä ja paitsi etten mä nähnyt Homeria, Safari avasi viisi sivua mainoksia ja se pirullinen valelinkki postautui mun seinälle enkä mä huomannut sitä ennen kuin puolen tunnin jälkeen ja sittenkin vasta ystävällisen kaverin huomautuksesta. Mä en tajunnut koko juttua, koska en ollut edes keskittynyt asiaan. Minä typerys. Handymanin linkkejä ei klikkaa kuin masokistit ja monen muun linkit on joko vanhoja uutisia tai tylsiä ja liian vakavia artikkeleita. Ainoa poikkeus on nasevasti otsikoidut blogikirjoitukset. Niitä mä jaksan lukea. Jos joku lähettää mulle linkin, sen mä tietty katson, koska siinä on ajateltu mua henkilökohtaisesti. Mä luulen, että suuri osa feisbuukkilaisista käyttäytyy linkkien kanssa samalla lailla enkä suinkaan luule kenenkään täälläkään noita mun linkkejä katsovan, enemmänkin ne on mulle muistiksi.

Mun työhistoria on ollut kauniisti sanottuna repaleinen ja mä oon vaihtanut työpaikkaa melko usein. Huolimatta hattaruudestani mä oon yleensä suunnitellut työasiat kuitenkin tarkasti ja tykkään tietää ainakin puoli vuotta eteenpäin, milloin mä oon menossa töihin minnekin. Esim. nykyisen, 1. syyskuuta alkaneen työsuhteeni mä sovin jo helmikuun alussa. Pidän siis suorastaan kummallisena, että seuraavan työstintin mä sovin vasta eilen. Maaliskuun alussa mä vaihdan taas, näillä näkymin kuitenkin vähän pidemmäksi aikaa. Sitten tulee nimittäin erikoistumisessa yliopistosairaalavaihe. Mä luotan täydellisesti siihen, että mun kärsivällisyys kestää, koska sitten työpaikka on niin iso, että työpaikka ja -tehtävät vaihtelevat 1-2 kuukauden välein. Sitten mä pääsen jälleen myös öisin töihin. Mä odotan sitä melko kauhistuneena, koska mä oon nyt kehittänyt täydellisen arkiunirytmin: 22:15-05:40. Päivystäminen laittaa rytmin ihan sekaisin, mutta silti vielä enemmän mua huolettaa se, että joudun valvomaan ja siinä mä oon tosi huono.

Elämyskameli suosittelee
Vilungin linkit

Piste fi

Kiitos Handymanin, blogissa on uusi hieno piirre. Etenkin kännykällä on tuskallisen pitkäveteistä näpytellä osoiteriville koko blogspot.com-ritirimpsu, joten Handyman järjesti mulle yllätyksenä uuden osoitteen. Nykyään Elämyskamelia pääsee lukemaan näppärästi elamyskameli.fi -osoitteesta. Hurraa! Hurraa! Vielä kun saadaan sisältö hiottua mielenkiintoiseksi, niin tästä voi tulla Se Uusi Internetjuttu. Tai oikeestaan toivottavasti ei. Tää on kuitenkin mun päiväkirja.

Kuten Kummityttö eilen osuvasti totesi: "Ei oo enää kesä". Aika pimeää tuntuu olevan aamulla töihin lähtiessä, vaikka nyt vielä onneksi aurinko ehtiikin nousta ennen kuin ehtii sisälle espoolaiskolossiin puoli kahdeksaksi. Myös illalla näin seiskan maissa täytyy olla jo valot sisällä tai törmäilee esineisiin. Vuoden kiertokulun ihmettelijät voivat seurata auringon nousu- ja laskuaikoja hienosti graafisesti täältä, koska tätä varten internet on keksitty.

Elämyskameli suosittelee
ajankulun päivittely

Mikroblogi

Mä asensin puhelimeeni Vilungin mainion suosituksen perusteella Blogger-ohjelman ja pystyn nyt päivittämään blogia milloin vain mistä vain. Kauhean pitkiä kirjoituksia ei viitsi kuitenkaan matkan päältä tehdä, koska puhelimen näppäimistö ei ole siihen suunniteltu. Tästä tulee siis makroblogin ohella mikroblogi. Uusi hieno puhelinohjelmisto ei kuitenkaan valitettavasti pysty korjaamaan sitä ongelmaa, ettei mulla oo mitään sanottavaa.

Me käytiin Handymanin ja Hämeenlinnassa asuvan Täti-ihmisen kanssa toissapäivänä Ideaparkissa ja Tampereella. Mä oon käynyt Ideaparkissa kerran aiemminkin muutama vuosi sitten ja muistan, etten oikein paikasta perustanut. Sama juttu kävi nytkin. Sukarin Topi on halunnut säästää valitsemalla läpinäkymättömän kattomateriaalin, joten Ideapark on synkkä ja ahdistava paikka, jossa myydään guttaperkkakoriste-esineitä ja sisustustyynyjä. Tampere on kivempi paikka, siellä on valoisaa ja kaunista, kuumaa mustamakkaraa ja tuoreita munkkeja.

Mainosmarinaa

Mä tiedän että mikään ei ole niin puhkikaluttu aihe kuin H&M:n mainokset, mutta silti mun on ryhdyttävä niihin. Se uusin mainostyttö on nimittäin niin kauhean kalpean ja anorektisen näköinen kuoppaposki että oikein pahaa tekee. Handyman on sanonut, että mallien ei tarvitse olla kasvoistaan kauniita, koska he ovat ammatiltaan henkareita ja se todella pitää paikkansa tän naisen kohdalla. Täti mainostaa ainakin jotain roikkuvaa neuletta ja mä sanon täti, koska se näyttää nelivitoselta. Mä en yleensä juuri kiinnitä malleihin huomiota, mutta kun tää on niin sairaalloisen kalpea, että mun sisäinen sisätautilääkäri haluaisi livauttaa sen salaatinlehden väliin pari Obsidania. Kontrasti kaameaan Lindexin muumuuhun pukeutuneeseen ihanaan ja terveen näköiseen Reese Witherspooniin naapuriabribusissa on silmiinpistävä.

Ylioppilaskirjoituksista ei ole kahtatoista vuotta ja nyt kävi niin, että mä en olisi osannut vastata kuin kahteen biologian kysymykseen ja korkeintaan kolmeen fysiikan kysymykseen. Se masentaa. Lisäksi mä järkytyin huomatessani, että monet historian kysymykset kuulostivat huomattavasti kiinnostavammilta kuin biologian kysymykset (paitsi nuijasota). Kuinka niin paljon voi unohtaa? Mä oon kyllä varma, että vaikka luin jokaisen mahdollisen biologian kurssin, en olisi 10 vuotta sittenkään osannut suoraan nimetä kahta mesipistiäistä (ellei ne nyt oo mehiläinen ja kimalainen, muita ei tuu mieleen). Mä ihailen abiturientteja. Ne tietää niin paljon asioita! Ne käyttää myös maolia eikä yritä itse muistaa vismutin suhteellista atomimassaa tai normaalin sappirakon seinämän maksimipaksuutta. Ollapa itse yhtä fiksu.

Elämyskameli suosittelee
yleissivistys

Polar-tyttö

Mun sykemittari palkitsee käyttäjänsä riittävästä liikunnasta viikottain pokaalilla. Mulla on tapana pitää sykemittaria vesijumpassa ja -juostessa päällä, jotta mä saan pokaalin. Jos pokaali jää saamatta, niin mua ottaa päähän, joten mun on pakko muistaa käyttää vyötä joka kerta. Suhtaudun kuitenkin toistaiseksi vielä leikkimielisesti sykemittarin käyttöön toisin kuin eräät ammattilaiset luulevat. Viikon sisään kahdesti on tuntematon nainen alkanut jutella mulle uimahallin suihkussa sykemittarin käytöstä. Olen kokenut itseni ihan Polarin myyntineuvottelijaksi, koska mun mielestä se laite on hyvä (ei pelkästään pokaalin takia). Nää suihkukontaktit on vähän hämmentäneet mua, koska mulla ei oo tapana keskustella ventovieraiden alastomien ihmisten kanssa työpaikan ulkopuolella.

Me käytiin Handymanin (ja mun vanhempien) kanssa eilen Habitaressa. Rompetta oli moneen makuun. Mua kiinnosti eniten Tempur-sänkyosasto, koska semmoisen hankkimista on hankittu jo jonkin aikaa. Suomenojan Vepsäläisen Virpi-myyjä oli ihana ja innokas, mutta kauppa jäi tällä kertaa tekemättä. Ehkä ensi vuonna. Tempurin lisäksi Vallilan kankaat ja mukavat tietokonetuolit kiinnosti sen verran, että muistan sellaisia katselleeni. Muuten oli meininki kuin huonekalukaupassa (no daah).

Elämyskameli suosittelee
sykemittaripokaali

Hurjat työt

Uusi työpaikka on osoittautunut mukavaksi. Työkaverit ovat kivoja, työmäärä toistaiseksi kohtuullinen (kyllä se tästä vilkastuu) ja matkakaan ei ole täysin sietämätön. Tänään mä pääsin tekemään itselleni jotain aivan uutta nimittäin läpivalaisututkimuksia. Kyseessä on menetelmä, jossa tutkitaan (nykyään) yleensä ruoansulatuskanavan toimintaa ja rakennetta varjoaineen ja säteilyn avulla. Tutkitaan esim. nielemisheijastetta niin, että potilas nielee varjoainetta ja samalla nielua kuvataan parin-kolmen kuvan sekuntivauhdilla, jolloin nähdään, kuinka varjoaine etenee suusta ruokatorveen. Läpivalaisu on hieman vanhanaikainen tutkimusmenetelmä, jonka muut menetelmät ovat hiljalleen monissa tutkimuskohteissa syrjäyttämässä. Edelleen kuitenkin eräät toimenpiteet tehdään miltei poikkeuksetta läpivalaisussa, joten käyttö on syytä osata. Sitä paitsi se oli hauskaa! Siis mun mielestä, todennäköisesti ei potilaan. Pääsi puuhailemaan. Hoitajat suosittelivat fiksusti, että mun pitäisi tietää, miltä varjoaine maistuu ja villisti pyörivä tutkimuspöytä liikkuessaan tuntuu. Varjoaine oli vastenmielistä, pöydän liikkuminen pelottavaa, mutta onneksi mun ei tarvinnut sentään matkustaa pöydällä letku ahterissa kuten potilaiden.

Työmatka on tosiaan ihan ookoo. Sen mä oon huomannut, että jokaisella matkalla ainakin yksi vaihto on tehtävä juosten, koska liityntälinjat menevät aina tipalle, toistaiseksi oon kaikkiin ehtinyt. Edes aamuherätys (5:40) ei oo ottanut kauhean koville, ellei Handymanin marmatusta lasketa. Kyllä herätyksetkin vielä suruksi muuttuu, kun aamut tästä edelleen pimenee. Toisaalta pitää mennä viimeistään kymmeneltä nukkumaan kuin kiltti tyttö ainakin, niin pärjää.

Amerikan Amazon lähetti mulle ystävällisesti pyynnöstä Housen seitsemännen kauden DVD:llä ja mä siirryn nyt sitä seuraamaan. Mukavaa viikonloppua!

Elämyskameli suosittelee
läpivalaisututkimusten kohteeksi joutumisen välttely

Syysaurinko

Aurinko on taas tänä viikonloppuna hellinyt palvojiaan ja meitä muitakin. Hämmästyin suuresti, kun kävin toissapäivänä Geen kanssa uimassa ja onnettoman tunnin pulikoinnin aikana aurinko ehti polttaa mun olkavarret, rinnan ja polvet. Gee lainasi mun paloista koostuvaa vesijuoksuvyötä ja sai vartalolleen voipaketin kokoisia muuta ihoa vaaleampia laikkuja. On jotenkin niin vaikea uskoa, että Helsingissä syyskuussa auringolla on mitään tehoa melanosyytteihin neljän aikaan iltapäivällä, mutta uskottava se on. Toivottavasti huomenna sataa vettä niin ei tule vammoja.

Mä suunnittelin käyväni kesällä Hannes Heikuran Dark Zone -näyttelyssä. Kesä meni ja mä unohdin. Tänään selailin vanhaa Yhteishyvää ja siellä sitä mainostettiin. Kreivin aikaan sattui Yhteishyvä käteen - tänään on näyttelyn viimeinen päivä. Pakkasin Handymanin mukaan ja mentiin. Hyvä että mentiin, hieno oli. Erityisesti mä pidin Väinämöisen kentällä otetusta kuvasta, jossa pikkupoika hyppää. Se oli niin hieno, että saisi melkein tulla seinälle (siis melkein yhtä hieno kuin Handymanin Homiksesta ottama kuva tai sammutuspeite).

Elämyskameli suosittelee
Hannes Heikuran Dark Zone -näyttely (vielä pari tuntia auki!)

Uusi työpaikka

Toissapäivänä oli viimeinen työpäivä entisessä ja eilen ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. Vanhasta paikasta lähteminen oli ikävää. Väki siellä on niin mukavaa ja paikkakin on hyvä. Mä tiesin, että entisessä työpaikassa on tapana antaa pois lähtevälle työkaverille lahjaksi muumimuki, josta mä olin etukäteen vähän harmissani, koska mun mielestä muumimukit ei oo mitään kauheen kivoja. Ilmeisesti työkaverit oli lukeneet mun ajatukset, koska ne oli hylänneet rutiinit ja ostaneet mulle viisi kerää Seitsemän veljestä -lankaa! Ihan loistava lahja. Lisäksi työpaikan taiteilija oli tehnyt upean kortin, jonka kuvituksessa yhdistyivät mun intohimot (uiminen, neulominen, radiologia ja vihreät banaanit). Kaiken kukkuraksi mun pomo oli vielä ostanut mulle ihastuttavan suloisen Jamie Oliverin Little Star -mukin (it's darling), koska se kuulemma kuvasti mua niin hyvin. Herrinjee, aivan liiallista.

Uusi työpaikka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siellä kun pääsee asioista kiinni, niin en yhtään epäile, ettenkö viihtyisi siellä varsin hyvinkin. Eilinen oli vielä aika kaoottinen, kun oli kaikkea käytännön asiaa (esim. avaimet ja tunnukset) järjestettävänä. Itse töitä mä tein aika vähän, mutta muutaman kuvan kuitenkin katsoin. Aika haastavalta tuntui, kun siellä yhtäkkiä peruskeuhkokuvien väliin sattui lasten kuvia, joista mulla ei oo mitään kokemusta ja jotka on pirullisen vaikeita. Onneksi saa olla tyhmä ja kysyä. Haastavalta tuntuu myös töihin pääseminen, vaikka kotimatkalla huomasin, että sopivana hetkenä mennessä vaihdot välihölkällä hoidettaessa ehtii kotiin 40 minuutissa.

Tänään mä en sit mennyt minnekään työpaikkaan, koska oli fysiikan ja säteilysuojelun tentti. Kysymykset olivat oikeastaan ennalta tiedossa, koska aiempien vuosien tenteissä samat seitsemän kysymystä on pyörineet kuin hyrrät (itse tentissä on viisi kysymystä). Totesin vain, että kun ei ole minkäänlaista tenttirutiinia, niin tuntuu mahdottoman hankalalta saada asioita paperille. Ensinnäkin oli tosi vaikeaa, kun jo kirjoitettua tekstiä ei voi editoida (esim. lisätä lauseita väliin), joten selostuksesta tuli aika kaoottinen. Toiseksi oli yllätys huomata, että monimutkainen asia, jonka mä kyllä luulen sopivalla syvyydellä ymmärtäneeni ja jonka mä olen selittänyt usealle kaverille, olikin mahdottoman hankalaa saada kirjoitetussa muodossa johdonmukaisesti selvitettyä. Puhumattakaan siitä, että etusormi tuli kipeäksi, kun viime aikoina ei oo tullut treenattua käsin kirjoittamista, joka on kestävyyslaji. Onneksi tenttirutiini on helppo saada kehitettyä, koska vielä ennen erikoislääkäritenttiä (suuri pelottava mörkö tulevaisuudessa) on ohjelmassa Meilahden sisäänpääsytentti ja mahdollisesti tämän päivän tentin uusinta. Toivottavasti erikoislääkäritenttiin mennessä on rutiini hallussa, en haluaisi reputtaa etusormen kivun vuoksi.

Elämyskameli suosittelee
etusormitreeni

Vain aikuisille

Hesarin nettisivuilla uutisoitiin pian alkavasta aikuisten Pisa-testistä. Mukaan oli liitetty esimerkkejä tehtävistä. Ne mykisti. Suomen koululaitos taitaa todella olla ensiluokkaisen hyvä, jos tuollaisilla tehtävillä saadaan kansainvälisesti jotain eroja aikaan aikuisia tutkittaessa. Hesari kertoo muitakin järkyttäviä uutisia. Havaijipaitaa en tahtoisi enää nähdä huolimatta siitä, kuinka paljon niitä "Espanjan Flow'ssa" onkaan nähty. Hipsterit perkele.

Mä oon lomalla kuunnellut kävelyilläni poikkeuksellisesti musiikkia (yleensä mä kuuntelen podcasteja). Eräs listan biiseistä oli Always Look on the Bright Side of Life. Se on niin mainio kipale, että teki mieli kuunnella muutakin Monty Pythonin tuotantoa, josta tunsin lähinnä kappaleet Finland Finland ja Every Sperm is Sacred. Sattumalta lauantaina tuli telkkarista The Meaning of Life, jota mä en oo nähnyt, vaikka DVD:n omistankin ja siinä oli ihan upea Galaxy Song (Pray that there's intelligent life somewhere up in space 'cause there's bugger all down here on Earth). Piti sitten vielä katsoa rippikoulusta tuttu Life of Brian ja muutama Flying Circus -jakso ja ne on kyllä ihan helmiä. Tämäkin piti sitten itse kokea. Jotain voisi joskus uskoakin.

Elämyskameli suosittelee
Monty Python, koko tuotanto

Matkanjohtaja

Mä tykkään suunnittelusta. Osittain tästä syystä mä toimin mielelläni seurueen matkanjohtajana pienilläkin matkoilla. Eilen me oltiin menossa Handymanin kanssa Mäkkylään kyläilemään. Mä olin katsonut Reittioppaasta etukäteen, mikä olisi paras keino päästä Mäkkylään Kampista (eka 39:llä Pitäjänmäkeen ja siitä 550:llä Mäkkylään). Ilmoitin Handymanille viestitse tapaamispaikan: Kampin metroaseman edessä lähtevien bussien luona noin 17:15. Handyman oli ilmeisesti käväissyt siinä ulkona Autotalon edessä hieman etuajassa, mutta kun en ollut siinä, oli Handyman mennyt Kamppiin alakertaan ja jostain käsittämättömästä syystä noussut johonkin umpimähkäiseen bussiin, joka lähti sopivaan aikaan (linja 121 Puolarmetsään). Mä sit soitin sille, kun 39 oli lähdössä ja Handyman ilmoitti voitonriemuisesti olevansa jo bussissa sisällä. Kun mä uskalsin hieman kyseenalaistaa linjan valintaa, niin Handyman kehtasi suuttua mulle ja syyttää mua siitä, että se urpo oli mennyt väärään bussiin. Good grief. Hyvään espoolaistapaan HM kuitenkin tajusi jäädä bussista pois ennen Puolarmetsää ja matkustaa Hanasaaresta useilla liikenneyhteyksillä Mäkkylään. Hyvään espoolaistapaan myös yksi näistä liikenneyhteyksistä oli mennyt rikki Keilaniemessä. Jos mä jotain Espoon busseista tiedän, niin ne menee rikki. Eräällä tämän blogin lukijalla on lukemattomia tarinoita espoolaisbussien epäonnesta bussin palamaan syttymisestä lähtien.

Espoolaiset liikenneyhteydet ovat muuttuneet varsin tärkeäksi osaksi mun elämää, koska mun pitäisi päästä töihin myös ensi torstaista lähtien, olenhan siirtymässä espoolaisväestön palvelukseen. Reittiopas on osoittautunut varsin ailahtelevaiseksi ja miltei päivittäin se ehdottaa eri vaihtoehtoa. Täytyy uskoa, että Espoossa on valinnanvaraa, kun Jorviin päästäkseni voin jäädä junasta Leppävaarassa, Kauniaisissa (ei teknisesti Espoota) tai Espoon keskuksessa ja näistä vaihtaa kymmeneen eri bussiin tai voin mennä bussilla Mannerheimintieltä Lommilaan ja vaihtaa siitä taas toiseen bussiin. Espoon joukkoliikennejärjestelyjen monimutkaisuudesta kertoo sekin, että olen yrittänyt kalastella paikallisten mielipiteitä eri vaihtoehdoista ja kaikki ehdottaa eri reittiä. Siitä ollaan yhtä mieltä, että Jorvi on rakennettu pahimpaan puskaan ja sinne on espoolaistenkin hankala mennä. Lisäksi sillä on tyhmä nimi (tää on vain mun mielipide, irl en ole uskaltanut konfrontoida espoolaisia niiden sairaalan nimestä).

Elämyskameli suosittelee
Helsinki

Akilleen olkapää

Toissapäivänä mua usein uinnin jälkeen hetkellisesti vaivaava oikea akillesjänne oli kipeä koko päivän. Kipu loppui yhtäkkiä, kun olin Töölössä kyläilemässä, mutta päätin silti käydä näyttämässä jännettä pomolle. Siinä ei onneksi ollut mitään tulehdusta. Tästä mä olin haltioissani, koska olin lukenut etukäteen akillesjänteen tulehduksen olevan keski-ikäisten kuntoliikuntaa harrastavien vaiva enkä mä halua profiloitua keski-ikäiseksi kuntoliikunnan harrastajaksi. Nyt jänne on oireeton eikä eilinen allasjuoksupyrähdyskään taas kipeyttänyt sitä, mikä onkin mukavaa. Mä oonkin usein epäillyt, että ultraäänellä on terapeuttisia vaikutuksia. Koska kantapää ei enää vaivannut, olikin jo aika hakea uusi valituksen aihe. Edellisen jäykkäkouristusrokotetehosteen 10-vuotissyntymäpäivää vietetään tänä vuonna, joten uusi oli haettava ja nyt onkin käsi sitten käyttökelvoton. Aion mennä kuntouttamaan sitä hydrobiciin tunnin päästä.

Mä yritin kovasti pitää syksyä poissa lomani loppuun saakka, mutta en onnistunut. Käsityökausi on nimittäin aloitettu. Toistaiseksi on tehty vasta pari kevyttä harjoitustyötä ompelukoneella, mutta eiköhän tästä melko pian siirrytä puikoille. Vielä ei kuitenkaan vaihdeta umpikärkikenkiin pääkaupunkiseudulla, koska on kesäloma. Kuopio oli eri juttu, siellä tuli ikävä sormikkaitakin.

Elämyskameli suosittelee
rokotussuojan tarkastaminen ja ajan tasalle saattaminen (huom. kolmekymppiset miehet! Tetanustehoste on todennäköisesti saatu varusmies-/siviilipalveluksen aikana ja siitä alkaa peruskolmekymppisellä olla jo 10 vuotta. Ja kolmekymppiset naiset! Jollette ole 11-vuotiaana kompastuneet astianpesukoneeseen ja saaneet isoa haavaa pakaraanne, olette todennäköisesti saaneet tehosteen 16-vuotiaana ja jos se on edellinen kerta, on korkea aika hakeutua terveydenhuollon piiriin)

Kalakukkojen maa

Mä saavuin Kuopioon. Eksoottista. Mä en oo varmaan ikinä ennen käynyt Kuopiossa ja kaupunki jännittää mua kovasti. Täällä on siis tarkoitus opiskella fysiikkaa ja säteilysuojelua. Mä oon valmistautunut fysiikan opiskeluun selvittämällä, että magneettikuva muodostetaan seuraamalla voimakkaiden muuttuvien magneettikenttien aiheuttamia vetyatomien ydinten viritystasojen muutoksia ja nämä sitten jotenkin joutuvat K-avaruuteen, jota ei ole olemassa. Tää oli siis yksinkertaistettu versio ja todennäköisesti väärin, mut en mä tajua sitä siltikään.

Kaikki ei kuitenkaan Kuopiossakaan ole kammottavaa toivottavasti. Ainakin seura on erittäin hyvää. Yksi työkaveri on täällä ja myös entinen työkaveri Sipoon ajoilta ja sen mukava työkaveri. Kaikki sattuivat tulemaan samalla koneella ja ollaan vielä samassa hotellissakin! Huomenna mennään sisävesiristeilylle ja treffit on sovittu aamupalalle 7:15, koska varhainen lintu nappaa madon ja fysiikkashow alkaa huomenna tikkana kasilta. Ylihuomenna mä aion mennä uimaan. Hauskaa Kuopiossa on myös paikallisten murre.

Elämyskameli suosittelee
K-avaruus

Soijamaitokokeilu 2

Pari viikkoa sitten mä marisin liian makeasta soijajuomasta. Kaupasta löytyi siis myös maustamatonta, jota mä päätin seuraavaksi kokeilla. Se on aivan hirveää. Ensin se ei maistu miltään, mutta takamaku nielemisen jälkeen maistuu ihan jollekin petrokemiateollisuuden tuotteelle, ei todellakaan millekään ruoalle. Yksinään sitä ei tosiaan viitsi juoda enkä halua altistaa herkullista voimamysliäni tinnerin maulle. Niinpä mä aattelin piilottaa maun monen muun ruoka-aineen (esim. pellavansiemenrouheen, vehnäleseen ja auringonkukansiementen) sekaan ja tein sämpylöitä. Niistä tuli kyllä ihan hyviä eikä maistu yhtään tinnerille. Hesarissa oli muuten juttu siitä, kuinka kaurajuomaa voisi tehdä itse. Voisi harkita, ellei se olisi niin pirun hippiä. Jatkossa mä ostan proteiinijuomani lehmän nisästä tulleena.

Mulla on nyt loma. Handyman meni takaisin töihin, joten mä vetkoilen kotona. Tai tänään mä menin Geen kanssa uimaan ja huomenna mulla on leikkitreffit Kummitytön ja sukunsa kanssa. Niin ja huomenna mun pitää lähteä Kuopioon, helkuta sentään. Onneksi saa toipua Kuopiosta vielä ensi viikon. Sit pääsee päivällä uimaan vaikka joka päivä.

Elämyskameli suosittelee

rehellinen luomumaito

Luottokunnan luottoasiakas

Mä hukkasin Visa-korttini joulukuussa Helsingissä. Tuolloin jouduin olemaan ilman korttia viikon ja hakiessani sitä sain noin 19-vuotiaalta pankkineidiltä ripityksen, kun en ollut ottanut lääkiksen opintosuoritusotetta mukaan. Tänään hukkasin Visa-korttini uudelleen. Kyllä kismittää. Aika laiha lohtu on se, että samalla löytyi tuo joulukuussa hukkunut kortti lompakon salapoimusta. Säikähdin, kun kortti ei ollut paikallaan lompakossa ja aloin penkoa. Sieltähän se löytyi. Alkoi hiljalleen ihmetyttää, kun joka paikassa, missä sitä halusin käyttää, kone herjasi "Geheimzahl falsch" (=väärä PIN-koodi). Luulin jo joutuneeni niin syvälle lomatunnelmaan, että olin unohtanut PIN-koodini, mutta sitten tajusin, että kortissa on väärä kuva ja expiry date, joten sen oli oltava joulukuussa kadonnut kortti. Korttia ei löytynyt mistään, joten se piti kuolettaa. Nyt mulla ei sitten oo pankkikorttia, jes. Just kun mä olin oppinut uuden tunnuslukuni. Onneksi Stockan kortissa on Masteri, niin jossain voi maksaa. Uusi kortti tulee viikon päästä pankkiin (OP ei lähetä sitä kotiin) ja koska mä oon silloin Kuopiossa, menee kortin saaminen seuraavaan viikkoon.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin - mä oon löytänyt useita kivoja kauluspaitoja täältä. Eka ostin tyytyväisenä pari alennettua paitaa hintaan 40 e/kpl ja sitten satuin menemään kauppaan, jossa hyvät ja kauniisti leikatut kauluspaidat oli 12 e/kpl, kaksi paitaa 19 eurolla. Vielä parempi! Långstrumpille tiedoksi: ostin myös yhdet ihan ookoo housut. Vyötä en ole ostanut.

Nakut saksalaiset

1998 mä kävin Baden-Badenissa kahdessa kylpylässä. Toinen niistä oli roomalainen kylpylä, jonne mennessä piti riisutua ensin nakuksi ja kietoutua paikalliseen pyyhkeeseen. Se pyhje päällä sitten kuljettiin salista toiseen ja kukin sali oli toista lämpimämpi (ensimmäinen jotain 45-asteinen, seuraava 55-asteinen ja viimeinen varmaan 70-asteinen) ja sen jälkeen liottiin kummallisen hajuisissa altaissa, joiden lämpötila vaihteli. Lopuksi pääsi riuskaotteisen naisen pestäväksi ja kunnolliseen kuumaan saunaan. Toki altaissa ja pesulla oltiin naakkenina ja ne oli tietysti unisex-altaita. Toinen Baden-Badenin kylpylöistä oli moderni kylpylä, jossa oli useita altaita, vesi oli kloorattua ja lapset pääsivät vesiliukumäkiin. Siellä oli sukupuolikoodatut puku- ja suihkuhuoneet ja allasosastolla oltiin uimapuvussa. Saunaosasto oli unisex ja ilman uimapukua. Saksalaiset suhtautuvat varsin mutkattomasti alastomuuteen (jopa länsisaksalaiset, koska em. esimerkit olivat siis Baden-Badenista vuodelta 1998).

Täällä hotellissa on myös sauna-pooliosasto, jossa on yhteiset suihkut ja saunat. Pukkaritilat ovat erikseen ja niissä on myös ns. kainostelusuihkut, mutta hienoimmat autopesulaa tai trooppista myrskyä jäljittelevät suihkut sijaitsevat yhteistiloissa. Uimapuku tulee jättää saunojen ulkopuolelle ja saunaan mennään pyyhe päällä (yllättävän kummallisen tuntuista). Saunoja on kolme: Finish Sauna (sic), Bio-Sauna ja jonkinlainen Hogwarts Expressin loosia ja Helsingin metrovaunua muistuttava höyryinen komero. Bio-Sauna on näistä eksoottisin - se on kuin haalea perinteinen sauna ilman kiuasta. Pesuhuoneen seinällä on todella monipolviset kuvitetut saunomisohjeet, joiden mukaan saunassa saa olla kerrallaan 10-12 minuuttia, saunassa pitää maata tai istua rentoutuneena (kuvien mukaan joko maata vatsallaan tai istua hankalassa 45°:n kulmassa). Saunomisen jälkeen pitää levätä istuen 2-3 min ajan ja tämän jälkeen tulee kaverin ruiskuttaa päälle puutarhaletkulla kylmää vettä. Tämän jälkeen pitää tanssia kylmässä suihkussa ja mennä kylmällä vedellä täytettyyn vannaan. Sen jälkeen pitää ottaa lämmin jalkakylpy ja levätä. Sitten voi mennä takaisin saunomaan. Saunojen lisäksi pesutiloissa on myös huone, jossa on useita lepolasseja, joilla alastomat saksalaiset makaavat rentoutuneena lukien Handelsblattia.

Hursti-kohun aikaan syntynyt nimbyilyä vastustava Kallio-liike on kiinnittänyt huomiota Alppipuiston puolesta -fb-grouppiin. Alppipuiston puolesta vastustaa Pisararadan ykkösvaihtoehtoa, joka toteutuessaan haukkaisisi palan Alppipuiston länsireunasta ja sen sijaan kannattaa ns. kolmosvaihtoehtoa, jossa raiteet vedettäisiin Alppilan ali ja joka maksaisi 300 miljoonaa euroa enemmän kuin ykkösvaihtoehto. Huikea summa! Vuonna 2010 koko Helsingin kaupungin kaikki investoinnit maksoivat yhteensä noin 700 miljoonaa. 300 milj ylimääräistä yhden kohteen yhteen pätkään tuntuu järjettömältä. Mä asetun tässä nyt poikkiteloin ja totean, että tää on pahimman luokan nimbyilyä. Oon ennemmin sen jätkän puolella, joka fb:ssä toteaa, että "Miksi historiallinen miljöö pitäisi säilyttää muuttumattomana? Onko Alppari arvokas vain sen näköisenä kuin se on nyt? Kaikki historialliset miljööt ovat syntyneet kun on muutettu vanhaa historiallista miljöötä". Toki ois kiva, ettei Alppipuiston sorsanpoikasten lampea jouduttaisi tuhoamaan, mutta vaikka se onkin ehdottomasti puiston paras osa, niin ei sekään ole 300 miljoonan euron arvoinen lätäkkö.

Elämyskameli suosittelee
yimbyily

Päänsärky

Internetvarkaiden uhallakin kerron olevani ulkomailla, nimittäin Berliinissä. Mukanani on Handyman ja Långstrump, joten matkalla on lämmin vittuilun ilmapiiri. Harmi vaan että mulla on eilisestä lähtien ollut ilkeä päänsärky, joka on kiristänyt mun pinnan ihan viimeisilleen enkä mä jaksaisi kuunnella vinoilua nyt yhtään. Toivottavasti päänsärky menisi nyt pois. Mulla ei yleensä särje päätä, joten en osaa suhtautua särkyyn osana elämää ja ihmisyyttä vaan kiukkuan.

Berliini on kyllä ihana. Ainoa Berliinin ihanuutta vähentävä seikka on se, että superärsyttävä Kemikaalikimara-blogin muija kertoo internetissä rakastavansa Berliiniä, mut se ei oo Berliinin vika. BBC:n ja kaikkien muidenkin sääprofeettojen mielestä täällä pitäisi sataa koko ajan, mutta silti aurinko paistaa. Tänään tuli pari tiukkaa kuuroa, mutta nekin kesti vain muutaman minuutin kerrallaan. Lämpötila on sellainen, että on mukava kävellä, ei tule liian kuuma (17-22°).

Me käytiin eilen katsomassa Bodyworlds-näyttely. Siellä on siis näytillä oikeita ihmiskudoksia, jotka on valettu hartsiin tms. Mä muistan, että vuonna 1998 se oli just lähtenyt Mannheimista, kun mä sinne mennä toohotin ja mua harmitti suuresti. Siitä lähtien mä oon halunnut nähdä sen. Ihan hienoja juttuja siellä oli, mutta tuli työasiat mieleen, joten mä en oikein päässyt mukavaan lomatunnelmaan. Mut nyt se on nähty eikä enää tarvii mennä. Hyvä niin.

Täällä tulee syötyä lähinnä itämaista ruokaa, koska se on niin halpaa ja etenkin vietnamilaisia ja thaimaalaisia ravintoloita on kaikkialla. Tänään käytiin kuitenkin perinteiseen saksalaiseen tapaan Vapianossa. Mä oon käynyt nyt kertaalleen Helsingin ja kertalleen Berliinin Vapianossa sekä S-ryhmän Bravuria-kopiossa. Nyt mä voin sanoa, että näissä kaikissa ruoka on oikein hyvää, mutta konsepti on kyllä aika ontuva. Mun mielestä ei oo siistiä seistä jonossa odottamassa ja katselemassa, kun se ruoka valmistuu. Mä istun sillä välin mieluummin kavereideni kanssa pöydässä tai teen sen ruoan sit ite, ni saa bologneseenkin herkkusienet mukaan. Täällä oli kyllä valittavana myös tummaa spagettia, mikä toki ilahdutti.

Saksassa on joutunut avartamaan harrastusmielipiteitään. Koska lähin maauimala on junamatkan päässä, mä en oo saanut houkuteltua seuraa sinne mukaan, joten on pitänyt pulikoida hotellin altaassa. Siinä ongelmana on se, että sen syvyys on vain 1,3 m, joten mukaan raahattu vesijuoksuvyö ei ole päässyt mukaan. Mä oon siis pitkästä aikaa uinut. Sekin on kyllä varsin mukavaa! Uskallan jopa nykyisin laittaa rintauidessa naaman veteen, joten niskakaan ei tule ylettömän kipeäksi. Pitää varmaan ostaa uimalasit, jotta voisi pitää vielä silmiä auki.

Lomakuvakisaan me ollaan annettu tällä matkalla nyt aika paljon tasoitusta. Kamera ei ole edes mukana  koko ajan ja ainakaan kuvia ei muisteta ottaa. Jos otetaan, niin niissä näkyy aina joko Handyman ja Långstrump tai mä ja Långstrump. Mulla ja Långstrumpilla on kiusaantuneet tai pitkästyneet ilmeet (koska Handymanilla kestää vähintään viisi minuuttia ottaa kuva, missä vaiheessa me ollaan yleensä jo kävelty pois kuvauspaikalta) ja Handyman näyttää vain urpolta.

Oho tulipa negatiivinen päivitys. Syytän silmän takana tuntuvaa kairaavaa kipua.

Juoksevaa proteiinia

Mä oon viime aikoina valinnut yhä useammin ruokajuomaksi maidon. Tarkemmin sanottuna kylmän rasvattoman luomumaidon (ja ei, en koe huonoa omatuntoa siitä, että näinä luonnollisuuden ja karppaamisen aikoina valitsen rasvattoman maidon). Nyt kuitenkin Långstrump kohkasi soijasta tehdyn maidonkorvikkeen erinomaisuutta ja totesi epämiellyttävästi, että maito alkaa mädäntyä jo suussa (varsin tarpeeton kommentti kerta kaikkiaan). Koska luotan Långstrumpin suosituksiin kuin vuoreen (recommended by Långstrump!), ostin soijatuotteen. Tänään aamulla otin jännittyneenä sitä aamupalan kanssa lasillisen. Maku hämmensi: ihan ookoolta se maistui, mutta vaikka en ollutkaan valinnut mitään vaniljatuotetta vaan ihan maidonkorvikkeen, oli maku selvästi makea ja vaniljainen. Sopii aamupalan kanssa kyllä ihan hyvin, varmaan menisi myös leivonnassa ja etenkin vaniljakastikkeen teossa, mutta ei sitä voi kuvitella lämpimän ruoan, esim. spagettikastikkeen tai lihasopan, kanssa juovansa. Niissä tilanteissa valitsisin ehdottomasti mätämaidon. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ostamani tuote oli Alpro Soya Light ja ihan tuoteselosteessa kerrotaan sitä makeutetun glukoosifruktoosisiirapilla, joten ei ole kumma että maistuu makealta. Omituista. Ehkä pitäisi kokeilla kaupan omaa merkkiä, Alprossa kun on muitakin kummallisia piirteitä.

Elämyskameli suosittelee
oikea juoma oikeaan tilanteeseen
nii ja sitä että joku nyt vihdoin haluaisi ottaa mun ilmaisen testivoittajavesivyön!