Kokowääh

Lomailu on mukavaa. Tarkoitus on levätä, eli jos sattuu olemaan väsynyt, voi ottaa päiväunet eikä tarvitse stressata siitä, että pitäisi tehdä jotain. Handyman torkahti päivällä kolmeksi tunniksi ja sillä aikaa mä guuglailin Saksassa asumisen käytännön asioita (Mistä kannattaa etsiä töitä? Paljonko saa palkkaa? Millainen tuloverotaso Saksassa on? Miten verotus poikkeaa Suomesta? Mitä asuminen maksaa? Mitä tietoja viranomaiset tarvitsee?). Hyviä nettisivuja on internetti täynnä, esim. tuloverolaskuri. Oli kiva näpytellä näitä sillä aikaa kun vieressä nähtiin unia. Mä löysin meille jo kämpänkin. Nyt pitäis enää erikoistua. Kuinka 3,5 vuotta voi ollakin niin mahdottoman pitkä aika?

Tänään käytiin paitsi Höyhensaarilla, myös syömässä Panasiassa ja tutustumassa paikalliseen kulttuuriin elokuvateatterissa. Katsottiin ihan oikeasti oikea saksalainen elokuva (englanninkieliset tekstit) nimeltä Kokowääh. Mun mielestä se oli herttainen ja kiinnostava, Handymanin mielestä onnettoman huono. Mut mitä Handyman kulttuurista muka tietää? Sen mielestä Katri Helenalla ja Kaija Koolla on hyvä meininki.

Ai niin unohtui eilen kertoa lentokoneen kanalauman suhteesta lentokonetarjoiluihin. Ystävällinen lentoemo kysyi, haluavatko rouvat sämpylänsä mit Käse oder Schinken, cheese or ham ja Taija sekä Päivi vastasivat kuin yhdestä suusta nou. Taijan vieressä istunut valitettavasti nimettömäksi jäänyt (mun mielestä Marjukan tai Sirpan näköinen) nainen uskalsi kysyä: "Hau mats is it peid?" ja kun selvisi, että ihan maksutta semmoisen leivän saa, niin siitähän riemu repes. Mulla meinas revetä pelihousut. Jos haluut sämpylän, ota sämpylä. Jos sämpylä ei maistu, ei sitä kannata ottaa vaikka ilman saisi. Pihinä-mallin mukaan kasvatettu nuoriso voi olla toki eri mieltä.

Elämyskameli suosittelee
Kokowääh kaikille iloisista ja herttaisista elokuvista pitäville (saatavilla ainakin englanninkielinen tekstitys)

Wieder da

Me tultiin Berliiniin. Yhtään ei tehnyt vaikeeta tottua +10°:n lämpötilaan, pään irrottavaan tuuleen ja hentoon tihkusateeseen - täällä on nyt samanlaista kuin Helsingissä vappuna. Puissa ei oo lehtiä, mutta ei oo vappuna Helsingissäkään puissa lehtiä (viime vuonna puut lehdittyivät Helsingissä viikolla 19, pari viikkoa vapun jälkeen). Ei nietoksen nietosta eikä hiutaleen hiutaletta lunta eikä jäätä muualla kuin lasissa. On ihanaa, kun ei tarvitse stressata liukkaudesta!

Mä olin nohevasti jälleen varannut lennon 6:35, joten oltiin hotellilla jo yhdeksän maissa. Tällä kertaa saatiin huone heti ja nukuttiin alkuun aamuneljältä katkenneet yöunet loppuun. Sen jälkeen lähdettiin kaupungille. Hieman huolestuin, kun pomo soitti (nyt on kuitenkin lauantai ja mä oon lomalla), mut se halusi vain kysellä, mikä on Lemon Grassin osoite. Käytiin Hauptbahnhofilla ostamassa hammastahnaa ja hiuslakkaa, Zoolla ihmettelemässä katutöitä ja Gedächtniskirchen renoveerausta (kamaan, sitähän ei pitänyt korjata!) sekä Handymanin mother shipissä, josta ostettiin helikopteri. Se on jotain neljäs helikopteri, joka meillä pörrää, mut kyllähän yksiöön helikoptereita mahtuu.

Lennolla jouduttiin siis istumaan koneen takaosassa. Handyman loi heti alkumatkasta itsestään ystävällisen ja auttavaisen kuvan nostettuaan täti-ihmisen trolleyn ylähyllylle (tädin pyynnöstä, toki). Meidän edessä istui jo check in -jonossa bongattu yhdentoista (sic!) keski-ikäisen naisen kanssa matkustanut vitsi suussa syntynyt Kari Tante-Armeensa kanssa. Handymanin mukaan meininki oli kuin ysiluokan luokkakokouksessa: naiset puhuivat taukoamatta tarpeetonta sontaa ("Mä en kato telkkaria juuri ollenkaan! Katon vain Putousta, Mariaa, Uutisvuotoa, Presidentin kansliaa ja Taivaan tulia. Ja tietty uutisia ja ajankohtaisohjelmia." "Kuinka se Munamies pystyy kävelemään? Se on varmaan jaloille tosi raskasta!" "Näittekste sen Vesa Keskisen? Se oli kyl niin kännissä, hihi hih!") ja Kari laukoi jatkuvasti toinen toistaan törkeämpiä vitsejä, joista valtaosa tölvi matkassa mukana olevaa nelivitosta Päiviä ("Hei aikaerosta johtuen Päivikin on perille päästessä tuntia nuorempi!" "Eikös oo täällä koneessa kuuma? No onneksi mulla ei oo kuitenkaan niin kuuma kuin Päivillä, kun mulla ei oo vaihdevuosia!!"). Mulla alkoi melkein jo painekattila keittää, mutta onneksi Handyman lohdutteli mua sillä, että se oli elämys ja mähän oon nimenomaan tullut tänne matkalle keräämään elämyksiä, joita voin sit raportoida täällä. Se antoi voimia jatkaa määränpäähän saakka. Lento oli melko turbulenttinen, mikä pelotti nimenomaan Päiviä kovasti ja hänen vieressään istunut Taija yritti saada Päivin ajatukset muualle kertomalla omista ongelmistaan: Taija haluaisi lomamatkalle (hintakatto 800 e), mutta ongelmana on Taijan mies, joka ei suostu menemään "ählämimaahan" eikä nähdä perillä "rättipäitä", mutta silti pitäisi aurinkoa saada. Olisi tosi kiva päästä matkaan heinäkuussa, kun silloin Johannes-poikakin on jo aloittanut armeijassa. Nyt Johannes kerää rahaa tekemällä hurjasti töitä paikallisessa ruokakaupassa, kun alkaa lomakin. Lukeehan se myös, mutta hyvähän se on tehdä töitä. Mä arvelen, että Johanneksen ylppärit ei välttämättä mee ihan sukkana sisään.

Elämyskameli suosittelee
Theramed 2in1 Original

Mielen lämmitys

Kuulin tänään monen mutkan kautta, että mun pomo on sitä mieltä, että mä oon hyvä lääkäri.  Kyllä lämmitti mieltä. Pomo oli kehunut mua Isin työkaverille, joka oli kertonut asiasta Isille, joka tohkeissaan soitti toiselta puolelta maailmaa kertoakseen tän uutisen. Nyt mä oon aika lailla innoissani tästä arviosta, koska se oli kuitenkin mun esimiehen arvio mun työstä. Tänään oli muutenkin hyvä päivä, kun mä löysin ekaa kertaa elämässäni ihan itse uunituoreen aivoinfarktin pään tietokonekuvasta! Mainiota kerrassaan.

Handyman matkusti Ruotsiin kättelemään ruotsalaisia ja turisemaan mukavia surströmmingistä. Koska se tulee kotiin vasta huomenna ja me lähdetään ylihuomenna matkalle, on mulla nyt jännittävänä velvollisuutena pestä pyykit. Ihan ekaa kertaa tässä taloudessa mä oon ladannut ja käynnistänyt pyykkikoneen ja se päästelee silloin tällöin pelottavia ääniä. Oli järkyttävää nostella pyykit kuivumaan, koska jostain oli pyykkivuoreen eksynyt myös yksinäinen urheilusukka - ilman Supi-sukkapidikettä ja puolisoaan. Mä en tiennyt, että meidän Supi-sukkapidikeperheessä onkaan yksinäisiä sukkia! Kunpa Handyman tulisi pian kotiin.

Mä oon leiponut lukemattomia kertoja mustikkapiirakkaa Frendien keittokirjan ohjeella. Ongelma siinä on se, että se on toki amerikkalainen kirja ja siellä on amerikkalaiset mitat. Jonkun unssin kanssa vielä pärjää, mutta miten mittaat vaahdotettavaksi 12 ruokalusikallista voita? Mä oon heittänyt määrät hatusta ja katsonut, mihin päästään. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Mä oon ollut kyllä tyhmä, netistä löytyy tietty oma sivunsa voikonversioon! Kerrottakoon niillekin, jotka eivät jaksa klikata, että 12 ruokalusikallista voita on sivistyneessä maassa 227 g. Onneksi mulla on vaaka, koska huomenna pitää viedä töihin kakkunen (=piirakka).

Elämyskameli suosittelee
pomon kehujen paisteessa möllöttely

Viralliset asiakirjat

Lain mukaan lääkäri päättää ionisoivan säteilyn käytöstä sairauksien diagnostiikassa punnittuaan ensin tutkimuksen oikeutuksen. Radiologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lääkärin kirjallisen lähetteen perusteella. Lähete radiologiseen tutkimukseen on virallinen asiakirja, josta tulee käydä ilmi tutkimuksen indikaatio ja radiologi on kiitollinen muistakin oleellisista tutkimuksen tulkintaan vaikuttavista asioista (esim. murtumaepäilyssä vammamekanismin ja kipeän paikan määrittely tarkemmin kuin "loukannut kätensä"). Harvoin mä tuun ajatelleeksi, että luenpa tässä virallista asiakirjaa. Tänään kuulin, että eräässä HYKS:n yksikössä työskentelee amanuenssi, jonka kirjoittamissa lähetteissä on ajoittain hymiöitä. Mun mielestä hymiöt on aika vastenmielisiä jopa yksityisissä tekstareissa ja sähköposteissa (ajoittain käytän niitä itsekin, mikä on mun mielestä erityisen vastenmielistä), joten eipä ollut tullut mieleen, että niitä kukaan kirjoittaisi ihan oikeisiin teksteihin. Parin vuoden päästä varmaan tulee ajokorttiinkin merkintä ajokorttiluokasta tyyliin B<3.

RS-virus on vänkä, mutta ikävä pöpö. Se aiheuttaa suurehkoja epidemioita parittomien vuosien tammi-helmikuussa. Taaperoikäisille ja sitä vanhemmille se saattaa aiheuttaa lievää flunssaa, mutta vauvoille ikävämpää taudinkuvaa - kuumeisen yskätaudin, joillekin keuhkokuumeen ja hengityskatkosvaaran. Tämän vuoksi RS-virustautia sairastavat vauvat otetaan herkästi osastohoitoon. Nyt on useampi vauvatuttava sairastunut ja yksi joutunut sairaalaankin (tosin ilmeisesti päässyt onneksi jo kotiin). Tsemppiä vauvaväelle!

Mä oon seurannut Munamies-keskustelua melko lailla puolella silmällä. Oon ollut melko varma, ettei se oo mua varten niinku Kummeli/Vintiöt/Velipuolikuu/Julmahuvitkaan ei oo olleet. Mulla ei ollut tarkkaa tietoa, mikä Munamies on, mutta kavereiden fb-statusten perusteella teinit on siitä innoissaan. Ei oo niin paljoo kiinnostanut, että olisin ruvennut guuglaamaan. Mä olin eilen Kummitytön synttärijuhlissa, kun siellä Porkkis ja Långstrump alkoivat kohkata ja nauraa Munamiehen edesottamuksia. Päättivät valistaa tietämätöntä ja nyt mäkin tiedän, mikä Munamies on. Totesin, että alkuolettamani oli oikea, ei tarvii pelätä menettäneensä nauruja monen Munamies-show'n mentyä silmäin ohi. Sen sijaan kävi miltei hirvittävä vääryys, kun olin aiemmin luullut Blackadderin olevan tylsä. Sehän on melkein itkettävän hauska! Onneksi ne kaikki kaudet sai uudenvuodenalesta halvalla.

Elämyskameli suosittelee
Blackadder (etenkin kaudet 2-4)

Kakkureita

Handyman järjesti pienimuotoisen kutsuvierastilaisuuden, jossa tehtiin cake popseja eli kakkureita (kakkuri=kakkutikkari). Oli mielettömän hauskaa, mutta mun oli pakko todeta, että pieni näpertely ei todellakaan oo mun juttu. Mun kakkurit oli aika rumia, muut teki upeita. Kiitti osallistujille, pian uudelleen!

Joku lumenpudottaja kurnuttaa kattoon reikää. Ihan hyvä, on noloa asua talossa, jonka edessä jalkakäytävällä on jalankulkua estäviä aitauksia. Niitä aitoja on nyt hirveesti joka paikassa johtuen ilmeisesti alkukuun ikävästä jäänputoamisonnettomuudesta ja lausunnosta, jonka mukaan nyt selvitetään, riittääkö "varo putoavaa lunta ja jäätä" -kyltti siirtämään vastuun kuolleen niskaan. Nää vastuukysymykset on kyllä suurta vatulointia - kyllä sen vastuun siitä onnettomuudesta kantaa käytännössä kuitenkin sen uhrin perhe, siinä joku taloyhtiön anteeksipyyntö ja mahdollinen tukku tuohta ei paljon lohduta kun taatto on haudassa. Tässä asiassa oon kuitenkin Handymanin ja Långstrumpin kanssa samoilla linjoilla: "varo putoavaa jäätä" -kyltti on aika sama juttu kuin sanoa kaverille "mä vedän sua turpiin" ja kieltää valittamasta, kun on nenä poskella. "Mähän varoitin".

Elämyskameli suosittelee
muiden tekemät hienot kakkurit

Pään raapimista

Mä oon ollut nyt töissä radiologina tismalleen puoli vuotta ja yhden päivän. Mulla on mahtava työpaikka, jossa teen töitäni tyytyväisyydestä hyristen. Siellä ei mun kuitenkaan kannata hyristä kuin vuoden verran, jotta erikoistuminen ei viivästy. Siksi (ja siksi että mä oon etukäteishysteerikko), mä oon jo alkanut suunnitella seuraavaa työpaikkaa. Lähetin pari viikkoa sitten työhakemuksen Suomen toiseksi suurimman kaupungin suurimpaan sairaalaan. Tänään työkaveri sanoi, ettei mun kannattaisi mennä sinne, koska siellä on varsin kummallinen ja tölvivä työmeininki. Hän suositteli minulle seuraavaksi työpaikaksi monen lukijan lempipaikkaa, Lahen Päksiä. Aloin jo tästä innostua, mutta sitten sain sellaisen vastauksen työhakemukseeni, että minut haluttaisiinkin Jorviin. Nyt olen kahden vaiheilla - Lahessa saisi selvästi monipuolisempaa työkokemusta ja parempaa opetusta, mutta Lahteen mennessä minun pitäisi lähteä kotoa aamuisin klo 06:00 ehtiäkseni kahdeksaksi (tai jopa 05:01, jos pitäisi ehtiä puoli kahdeksaksi, kuten nyt), Jorviin riittäisi lähtö 6:42. Se on kyllä vain puoli vuotta. Mitä eteen?

Elämyskameli suosittelee
tulevaisuuden pohtiminen

Sunnuntaiaamut

Sunnuntaiaamut on ihania. Ei oo kiire ees kauppaan. Ei tarvii tehdä mitään. Viime sunnuntaina mä käytin aamuni surffailemalla Google Street View'ssa, tänään luin vanhoja Kameli-postauksia ja niissä oli suoranaisesti hulvattomia keskusteluja! Sydän läpätti lämpimästi kaikille postaajille. Erityisesti nauratti Katjnin ja Homiksen arkinen kaupassakäyntikeskustelu sekä Långstrumpin ässäkommentti vanhemmuuden iloista. Vitsi te ootte kaikki hauskoja!

Entistä elämäänsä on aika kätevää lukea blogista. Aiemmin mulla oli selkeesti enemmän sanottavaa, mutta toisaalta nyt mulla on paljon kivempaa (ainakin töissä). Mieluummin mä elän nyt kuin menneessä. Paitsi että menneessä vaikutti olevan aina kevät tai kesä. Menneessä mä olin myös vasta alle 30-vuotias, mutta ei sekään mua niin suuremmin sureta, koska kolmekymppisen elämä on mukavaa ja paljon vähemmän stressaavaa kuin kaksikymppisen elämä. Ei sillä, en mä oo kirjoittanut blogia ikinä kaksikymppisenä, nuorimmillani nähtävästi 28-vuotiaana.

Me ollaan lähdössä lomalle Berliiniin parin viikon päästä. Koskaan aiemmin mä en oo ollut näin cluelessina loman alkamisesta, vasta pari päivää sitten mä laskin, että eihän siihen oo kuin pari viikkoa enää. Yleensä mä odotan lomaa kovin innokkaasti viimeistään jo kuukautta aiemmin (viime kesänä muistelen laskeneeni työpäiviä jostain 45:stä lähtien alaspäin), mutta tällä kertaa mä oon varsin rauhallinen lomani suhteen. Hyvä niin - edellinen kunnon loma oli elokuussa ja jos ei vieläkään väsytä, niin aika kivasti on pakko mennä. Toki meillä töissä on aloitettu jo kiivas kesälomien suunnittelu, koska herrinjee onhan jo tammikuun loppu. Tästä on tietysti saatu aikaan aikamoinen käsien heiluttelu ja stressaaminen. Mulle soitettiin ihan sairauslomalle ja kysyttiin, että mitkä tarkat viikot mä haluisin pitää ja pitäiskö ne laittaa listalle jo kiireesti, jos mä en sit ehdikään kun ensi viikolla tuun töihin. Naisvaltaiset työpaikat, indeed.

Elämyskameli suosittelee
kaikkien lukijoiden hersyvänhauskat kommentit

Kröhää

Mä sain parin viikon takaisen flunssan (influenssan?) jälkitautina todennäköisen poskiontelontulehduksen. Mulla ei oo juuri ollut nuhaa, joten mä en ymmärtänyt sairastavani tällaista hirmutautia ennen kuin eilen, kun rupesin miettimään päänsäryn ja itselleni tyypillisen naisellisen yskän mahdollisia syitä. Oon nyt yrittänyt hoitaa itseäni mahdollisimman hyvin kuitenkin vältellen Käypä hoito -suosituksen hoito-ohjeita (koska kukaan ei suostu punktoimaan mun sivuonteloita). Aloitin eilen sivuonteloiden huuhteluhoidon, minkä myötä yskin taukoamatta klo 00-05 välisen ajan. Kun kerroin tästä aamulla töissä, pomo käski mua lopettamaan yöllisen yskimisen. Jos en lopeta, niin usuttaa kuulemma miesasialiikkeen mun perään, jotta Handymanin unet on turvattu.

Amazon vinoilee mulle. Kävin siellä hommaamassa pari Lynley-kirjaa lisää ja etusivulla tervetulotoivotuksena oli "Hello, Kameli! Get yourself a little something." Toivotuksen alla oli suosituksia, joista valtaosa oli jotain tiiliskiven paksuisia faktateoksia Itä-Saksan oikeusjärjestelmästä. Oikein teki mieli itseään niillä hemmotella. (Ja siis nolosti oikeesti vielä tekikin.)

Elämyskameli suosittelee
äh emmä keksi mitään

Virtuaalilomailu

Google Street View on loistava palvelu. Sen avulla pääsee tunniksi ulkomaille ilman pakkaamista ja lentokenttävirkailijan taputtelua (miksi mut aina friskataan?!). Sillä ei toki pääse ihan joka paikkaan, esim. Berliiniin joutuu menemään paikan päälle tutustumaan, mutta esim. Brittein saarille lennähtäminen on helppoa. Toisin kuin kokemukseni mukaan IRL, Street View'lla matkatessa Briteissäkään ei ikinä sada. Tänään tutustuin inspector Lynleyn ja sergeant Haversin kotiseutuihin sekä edellisen kirjan (Well Schooled in Murder) tapahtumapaikkoihin. Kävin myös ällistymässä Belfastissa - en voinut kuvitellakaan että hankalimpien protestantti-katolilaisalueiden rajoille 70-luvulla pystytetyt muurit (peace lines) ovat edelleen pystyssä. Annoin Wikipedian kertoa itselleni, että rauhanlinjojen lähellä asuvat ihmiset vastustavat muurien kaatamista. Tuntevat siis itsensä. Kävin samalla Sinn Féinin Belfastin toimistolla tarkastamassa vankilassa 1981 nälkälakossa kuolleen Bobby Sandsin muistomaalauksen, mikä innoitti verestämään tietoja 1981 nälkälakosta. Siihen se aamupäivä sit menikin.

Mä oon innokas sään tarkkailija. Erityisesti paineenvaihtelut ja kastepiste kiinnostavat mua kovasti (kastepiste on toki näin talviaikaan vähemmän kiinnostava kuin kesällä). Tänäänkin painekäyrällä on tapahtunut dramaattinen käännös matalan suuntaa. Myös päivän pituuden muutoksia mä seuraan tarkkaavaisesti. Jo parin viikon päästä päivä on 2 h pidempi kuin alkukuusta! Mua ei haittaa, vaikka eläkeikää nostettaisiin 90 vuoteen, koska mä alan harrastaa eläkeläistä jo kolmekymppisenä.

Elämyskameli suosittelee
virtuaaliminilomat

Kliseet

Mä oon tunnetusti typerien sananlaskujen vastustaja. Onneksi mä en ole ainoa. Långstrump vastustaa sananlaskuja myös ja hengenheimolaisia on nyt löytynyt yllättävältä taholta. Yleensä mä en oo mistään samaa mieltä City-lehden teennäisten kaupunkilaisjunttien kanssa, mutta uusimman Cityn kolumni on kirjoitettu suoraan mun sydämestä. Mä jopa naurahdin sitä lukiessani! Paras kommentti liittyy pukkiin kaalimaan vartijana. Suosittelen!

Kindle vaikeuttaa mun elämää. Musta on oikeesti tullut miltei lukuaddikti - kotona ollessani TV:n katselu ja jopa neulominen tuntuu melkein pakkopullalta, kun on kirja kesken. Toki itse kirjallakin lienee merkitystä. Nyt on menossa Elizabeth Georgen Inspector Lynley -sarja, joka on kirjoitettu huumaavan koukuttavasti. Lukemisesta ei ole kuitenkaan tullut mulle ongelma, edelleen vietän aikaa mieluummin ystävieni kanssa ja vesijuosten kuin vain lukisin koko ajan.

Mä oon jouluvalovandaali. Meillä on jouluvalo ikkunassa vieläkin ja saa siinä roikkuakin, kunnes aamuisin on valoisampaa. Mä en tiedä, oonko mä vain turhan toiveikas, mutta mun mielestä nyt on jo iltapäivisin valoisampaa kuin jouluna. Ehkä se on toiveunta, mutta ei mua kiinnosta. Mä odotan kevättä niin kovasti. Ah, mahdollisuus kävellä liukastelematta (lonkassa muheva mustelma tämänpäiväisen kaatumisen jäljiltä), hiirenkorvat, kevättakki!

Vielä toinen linkkivinkki: kuka teistä ei muka oo ollut tässä taloyhtiön kokouksessa joskus?

Elämyskameli suosittelee
kaikki tän postauksen aiheet. Positiivipäivä.

Sisäilma

Moni lääkärikoulussa opetettu asia vaikutti aika tylsältä ja tarpeettomalta. Silloin ei ollut kärsivällisyyttä keskittyä yleiseen maailmansyleilyyn, kun tuntui että tarvitsisi vain konkretiaopetusta. Näin vanhemmiten ovat monet lääkiksen tylsät jutut alkaneet kiinnostaa, mm. terveystaloustiede. En muista, puhuttiinko lääkiksessä koskaan sisäilman vaikutuksista terveyteen - jos puhuttiin, en ollut kiinnostunut. Nyt keuhkovammaisena olen kovinkin kiinnostunut. Alkuvuodesta on aina niin pirun kuiva ilma, että monimutkaisen tapahtumaketjun loppupäässä on kovasti yskivästä Kamelista pahastunut Handyman. Ilmankostutusvinkkejä?

Mä asun erinomaisessa paikassa kortteliravintoloita ajatellen. Lähin ruokaa tarjoava kortteliravintola on 100 metrin päässä, mut siellä en ole vielä koskaan käynyt. Toiseksi lähin, Weeruska, sijaitsee 250 metrin päässä. Siellä on erinomaisen hyvä ruoka ja ystävällinen mutta usein hieman hidas palvelu. Siellä on tarjolla mm. herkullisia muikkuja ja näin alkuvuodesta blinejä, joita Handyman söi eilen hyvällä halulla eikä poikkeuksellisesti jaksanut edes köyhiä ritareita jälkiruoaksi! Ainoa ruoka, mitä siellä ei voi suositella, on lohikeitto (luotan Katjnin arvioon tässä), se on liian paksua. Soul Kitcheniin on 400 metriä. Siellä saa syödäkseen ihanaa siskonmakkarasoppaa ja kaalilaatikkoa. Soul Kitchenin tunnelma on erilainen kuin kortteliravintoloissa yleensä, mutta oikein miellyttävän rento. Seuraavaksi haluan kokeilla Cellaa, jota on kovasti kehuttu mm. Nytissä. Sieltäkin saa lohikeittoa, muikkuja ja paistettua maksaa, kuten kunnon kortteliravintolasta pitääkin.

Parjattu työviikkojen repaleisuus jatkuu meillä vielä ensi viikon, vaikka kalenteriin merkityt juhlapäivät nyt loppuivatkin. Vuosittain viikolla 2 näet järjestetään Helsingin Lääkäripäivät. Minäkin pääsen sinne torstaiksi rohmuamaan kyniä ja opiskelemaan, mitä uutta terveydenhuoltolaissa ja kuinka laaditaan kelpo kuolintodistus. Olen viimeiset kolme vuotta käynyt joka vuosi kuuntelemassa Tietosuojaklinikkaa, jossa keskustellaan tietosuojavaltuutetun kanssa tietosuojaongelmista, mutta tänä vuonna tämä ei onnistunut, koska työkaveri halusi samana päivänä ja arpa ratkaisi. Niinpä mä kuuntelen kuolintodistusasiaa ja toivon syvästi, etten enää ikinä harhaudu sellaista kirjoittamaan.

Elämyskameli suosittelee

Weeruska ja Soul Kitchen

Loppuis ny

Alkaa jo ryydyttää tää joulujuhlinta. Ensin odotettiin 1,5 kk joulua, jonka jälkeen oli aina yhtä tarpeettoman oloiset välipäivät ja vuoden vaihtumisen juhlallisuudet. Nyt uudet välipäivät, joiden jälkeen toiseksi keksityin juhlapyhä, loppiainen. Loppiainen tuntuu jotenkin jouluhössötyksen krapulapäivältä. Tänään on varmaankin kokeiltu ensimmäistä kertaa 32000 paria joululahjasuksia ja syöty suklaarasioiden pohjalle jätetyt harmahtavat armanjakkimakeiset (paitsi meillä on edelleen itsenäisyyspäivänä avattu rasia, jossa on myös mm. caramel-täytemakeisia ja puolukkamarsipaaneja jäljellä). Kun nyt olisi joku tavallinen työviikko. Ensi viikkokin menee ihan reisille, kun on lääkäripäivät, joiden takia mun sijoitus vaihtelee päivästä toiseen. Ja huomenna Pikkusisko täyttää vuosia! Elämä on yhtä juhlaa.

Handyman otti loppiaisesta ilon irti ja lähti Lankomiehen kanssa Itä-Suomeen. Klo 14:07 tuli väliaikatiedotus Kyrsyältä. Sittemmin ei oo kuulunut mitään. Sieltä tullaan varmaan takaisin heilit molemmissa kainaloissa. Mä käytin aikani hyväksi lukemalla ensimmäisen Inspector Lynley -dekkarin (A Great Deliverance), joka oli erinomainen ja iljettävä dekkari. Hyvässä mielessä muistutti Stieg Larssonia.

Mä vietin alkuviikosta saikkupäiviä ja koska olin vuoteenomana, en jaksanut juuri muuta tehdä nukkumisen lomassa kuin katsella teeveetä. Olen nauhoittanut juuri näitä tilanteita varten useita elokuvia, joihin en kuitenkaan yleensä ole jaksanut keskittyä ollessani sairaana. Nyt katsoin kiukulla kaksi Jennifer Aniston -leffaa: Along Came Polly ja Break-up. Näistä ensimmäinen on harmiton hömppäkomedia, jonka saattaa hyvinkin katsoa sairaana ollessaan ja jälkimmäinen mitä kauheinta sontaa, joka yrittää olla taide-elokuva. Kiusallinen elokuva kaiken kaikkiaan. Ei sovi edes kolmessa osassa katsottavaksi.

Tää oli nyt aika tyhjänpäiväinen postaus, mutta taas yksi lähempänä 158:aa ja tietty kuolemaakin.

Elämyskameli suosittelee
hämärässä luetut dekkarit

Influenssa

Mä en oo varma, mut saatan sairastaa influenssaa. Oireet on niin epätyypilliset flunssaa ajatellen, mutta lievät. Mä oon toisaalta saanut rokotteen, et sen takia voiskin olla lievä tauti. No varsin tylsä aihe, siirrytään seuraavaan.

Huolimatta tämänkin foorumin innokkaista sairastajista, mä en aio perustaa privaattivastaanottoa. Ehkä kuitenkaan kuusi potilasta do not a private practice make. Mä taidan jatkossakin katsella mustavalkokuvia likaisilta LCD-näytöiltä.

Mua on tänä talvena koetellut moni asia, joista suurin osa liittyy infernaaliseen lumimäärään. Mulla on hyvin järkevät talvikengät, mutta mua ottaa päähän se, että ne kastuu monta kertaa päivässä, vaikka niitä kuinka kopistelisi. Mua ärsyttää myös 2,5-metriset lumikasat, jotka kyärätään korttelinnurkkiin siten, että on mahdotonta tarkkailla liikennettä, joten on pakko kävellä Handyman-tyylisesti autojen alle. Sit mun mielestä on epäreilua autojen omistajille, että parkkipaikat on allokoitu jonkinlaisiksi väliaikaisiksi lumenkaatopaikoiksi kevääseen saakka. Ja edelleen pännii myös ostoskeskusten, kauppojen ja tavaratalojen tuulikaappeihin rakennetut sokkelot. Rakentakaa kunnon tuulikaapit ni ei tuu työntekijöille kylmä!

Mä oon nyt negatiivinen, koska nostin taas lämpöni illaksi enkä tällä vauhdilla pääse huomennakaan töihin. Muuten mä oon lauhkee.

Elämyskameli suosittelee
influenssarokote

Tavoite

Harmillisesti mä olin viime vuonna 9 päivää laiskempi blogittaja kuin edellisenä. Täytyy tavoitella tänä vuonna huippuvuoden 2009 lukemia. Siksi on parasta aloittaa heti vuoden ekana päivänä.

Viime viikolla mua järkytti se, että viimeksi alkusyksystä 2007 hoitamani potilaan omainen otti muhun yhteyttä (oli etsinyt mua monesta Etelä-Suomen terveydenhuollon toimintayksiköstä) kysyäkseen, voisinko mä ottaa tän entisen potilaani yksityisvastaanotolleni, koska kukaan muu lääkäri ei kuulemma kelpaa. Tää oli mun mielestä kauheaa ja loistava syy pysyä poissa potilastyöstä pysyvästi. Mä tunnistan olevani liian empaattinen enkä mä osaa kunnolla rajoittaa sitä. On ihan kivaa olla kavereiden kanssa empaattinen ja sosiaalinen, mutta en mä voi olla joku väestön yleispalvelija, joten on hyvä etten mä oo enää terkkarissa töissä. Mä hoidan laupeuden töitä mieluummin kotona ja rakkaiden parissa.

Pikkusisko kanteli mulle, että Isi oli typeränä kiivennyt talonsa katolle pudottelemaan lumia. Mä sain tästä ihan primitiivireaktion, soitin typerykselle ja ripitin sitä elämäni toiseksi ärhäkimmin (ärhäkämpi mä oon ollut vain viisivuotiaana, kun Isi-ilkimys oli kehdannut ottaa mun pyörästä apupyörät pois). Mä en todellakaan halua, että se putoaa ja kuolee tai halvaantuu sen takia, että voisi säästää jonkun 70 euroa. Ilmeisesti mun nalkutus oli kuitenkin purrut, koska Äiti ilmoitti että nyt on otettu selvää lumenpudotusfirmoista. Joskus kannattaa ärähtää.

Elämyskameli suosittelee

sopiva annos ilkeyttä

Talvilajit

Hitsi että mä inhoan osaamattomia talvipyöräilijöitä. Tänäänkin vastaan tuli kesärenkailla vanhalla jopolla nuori tyttö, joka puhui ajaessaan kännykkäänsä. Pahinta näissä sunnuntaipyöräilijöissä on se, mikä kesälläkin eniten ottaa päähän eli että ne eivät kunnioita jalkakäytäviä! Jalkakäytävät eivät muutu pyöräteiksi, kun alkaa sataa lunta. Talvella pätee sama sääntö kuin kesällä: jos pelkäät ajaa autojen keskellä paikassa, missä ei ole pyörätietä tai -kaistaa, tulee sinun vaihtaa harrastuksesi kävelyyn. Myös hiihtäjät ottavat hieman päähän, koska hosuvat porkillaan ja suksillaan monot jalassa ratikassa ja kailottavat kovaan ääneen, montako sataa kilometriä tänäänkin jäi taakse. Lisäksi hiihtämisestä tulee mieleen lähinnä rään valuminen ja se ei oo viehättävää. Sen sijaan luistelu on positiivisten lajien listalla. Tänään kävellessäni Brahen kentän ohi mä näin iloisia luistelijoita ja zambonien tansseja ja kuulin kaiuttimista Yksinäistä peltirumpua, Satumaa-tangoa ja Rakkauden haudallaa. Siitä tuli hyvälle mielelle. Mulla periaatteessa on luistimet. Jos siellä olisi joskus hyvin hiljaista, voisin mennä (ruuhkassa mä en voi mennä, koska olen kömpelö).

Mä unohdin kokonaan kirjoittaa joulumunauksesta. Oltiin ostettu anopille lahjaksi Finnkinon Metropolitan-oopperanäytöksiin kaksi lippua. Yksi joulunalusilta kului rattoisasti niin, että käännettiin koko kämppä nurinniskoin niitä etsiessä. Ei löydetty, jouduttiin ostamaan uudet. No aattoiltana ne sitten löytyi Handymanin lahjakirjan välistä. Mä olin laittanut ne sinne suoristumaan ja unohtanut saman tien. Munaus. Noh, annettiin ne sit mun äidille ja nyt anoppi ja äiti on menossa yhdessä Tennispalatsiin oopperaan...

Elämyskameli suosittelee
luistelu

Ohuita uutispäiviä

Isojen lehtien päätoimittajat mahtavat kiitellä Hong Kongin paloa ja tapaninpäiväksi ennustettua myrskyä, että jouluna oli jotain kirjoitettavaa. Honkkarin palo oli tietysti valitettava juttu mullekin henkilökohtaisesti, tuo hirvittävä roskapalatsihan oli mun ensimmäinen oikea työpaikka. Olin siellä töissä kassaneitinä yhden kesän ja seuraavan joulun. Hirveintä oli se, että vaikeasti lukihäiriöinen pomo halusi ehdottomasti tehdä mainokset itse eikä myyjätkään aina ymmärtäneet, mitä tarjoustuotteita niissä mainostettiin. Ilta-Sanomien ykkösuutisena ainakin HS:n etusivun linkissä oli aatonaatosta lähtien "Bensapumppu jäässä, perheenäiti jäi pakkaseen", jossa kerrottiin surkeaa tarinaa siitä, kuinka äiti-ihminen oli tankannut Suomenniemen ST1-asemalla ja ihmetellyt, kun auton bensamittari ei lainkaan hievahtanut. Lähti sitten kuitenkin ajamaan, kunnes auto sammui bensanpuutteeseen muutaman kilometrin päästä (joo, ykkösuutinen). Onneksi kuitenkin nyt alkavat pyhät olla ohi, jolloin uutisrintamakin vähän innostuu. Nyt Ilta-Sanomien ykkösuutinen onkin jo "Jeesuksen kasvot ilmestyivät pistaasipähkinään".

Huomenna pääsee jo töihin! Ihan kivaa, alkaa nää pyhät jo väsyttää. Me ollaan aika taitavasti vältelty jouluruokia - vain aattona puoliltaöin joutui pikkuisen syömään, mut silloinkin vain lohta, paistikastiketta ja Handyman mätileipää. Mä olin järkyttynyt siitä, että Helsingin mun mielestä paras nepalilainen Mountain oli kiinni pyhät, mutta onneksi Kampin kiinalaiseen pääsi. Mua ihmetyttää suuresti, että kuinka ihmiset pärjää sen järkyttävän ruokamääränsä kanssa, kun eihän niitä samoja ruokia enää tapanina halua syödä, vaikka kuinka rakastaisi livekalaa. Meitäkin kutsuttiin sekä eilen että tänään moneen paikkaan syömään. Kyllähän sukua voisi mennä muuten katsomaan, mutta ruoan tuputtaminen vie suvusta maun.

Elämyskameli suosittelee
pistaasipähkinä

Perinnejoulu

Siitä onkin kauan, kun viimeksi olin jouluaaton muualla kuin ulkomailla tai töissä. Vaihtelun pitäisi virkistää, joten kokeiltiin ekstriimiä perhejoulua. Aamusta mentiin anopille, jossa mä keitin kattilallisen puuroa. Anopilla katseltiin myös ekaa kertaa Handymanin liikuttavia vauvakuvia (niiden katsominen on aavistuksen työlästä, koska diakuvaus oli silloin muodissa) - Handyman on ollut ihanan iloinen isopäinen pieni poika! Sitten kuunneltiin radiota, josta tuli tunnin sisään kaksi kertaa Sylvian joululaulu. Anopilta tultiin Handymanin kanssa käymään kotona ja migreenipotilas (en mä) otti torkut. Seitsemän jälkeen lähdettiin Vantaalle, jossa Joulupukki oli käväissyt tuomassa toinen toistaan hienompia lahjoja. Mun kirjeessä oli pyydetty lähinnä Kindle-kirjoja, mutta tontut ei osaa käyttää Amazonia, joten paketit oli täynnä yllätyksiä. Ehkä paras yllätys oli moonbootsien näköiset untuvatöppöset, joissa jalat on ihanan lämpöiset (kotonahan mulla on normaalisti kahdet villasukat ja silti varpaat on viileähköt). Muuten mä sain esim. Toy Story 3 - ja Despicable Me -blurayt, hiustenhoitotuotteita, suolamyllyn, käsirasvaa ja intialaisia maustekastikkeita. Mä en saanut yhtään kirjaa! Varmaan eka vuosi ikinä. Se oli kyl hyvä, koska mä haluan kirjani Kindlelle. Sit me saatiin Handymanin kanssa yhteensä 8 leffalippua (toivottavasti on tulossa hyviä leffoja). Handyman sai tukun kirjoja, 25-vuotiasta viskiä, juoksupaidan, kuumailmapuhaltimen, lehtiä ja legosen. Äiti ja Isi sai Aliaksen ja sitä me sit pelattiin. Turns out Handyman, mä ja Pikkusisko ollaan aika ässiä Aliaksessa ja vanhemmat ihan maailman surkeimpia.

Tänään tuli telkkarista mun lapsuuden lempileffa Maija Poppanen. Oli pakko katsoa. Oli se edelleenkin ihan mainio. Erikoistehosteet oli huikeita ottaen huomioon, että leffa on valmistunut vuonna 1964.

Elämyskameli suosittelee

Maija Poppanen

Luukku 24: Berliini

Kuten kuumeiset Kamelin seuraajat jo arvasivatkin, nyt matkustetaan Berliiniin, tuohon sydäntenmurskaajakaupunkiin. Berliini-entusiastille on yhtä aikaa ihanaa ja kiduttavaa, että Berliini on koko ajan olemassa, vaikka itse ei ookaan siellä. Kamalan ihanaa.

Berliiniin kannattaa mennä epäekologisesti lentämällä, koska laivalla tai junalla sinne kestää tuhottoman kauan ja lentäminen on huomattavasti halvempaa. Halvimmat AirBerlin-lennot saa kolmellakympillä. Muutenkin kannattaa valita AirBerlin, koska se ei lakkoile ja siellä saa valita, haluaako maksaa valjusta lämpimästä ateriasta vai ei. Nykyään Suomesta kaikki lennot saapuvat valitettavasti vielä ankealle Tegelin kentälle, mutta parin vuoden päästä kaikki pääsee upouuteen Schönefeldiin. Tegelistä täytyy mennä keskustaan bussilla, mutta Schönefeldiin menee raiteet. Hyvä niin.

Berliinissä voi shoppailla melkein missä tahansa. Vanha legendaarinen Kurfürstendamm Tauenzienstrasseineen on toki turistin ensimmäinen kohde - siellä on esim. KaDeWe ja Nike-kauppa. Tehokas perusshoppaaja hakeutuu Alexanderplatzin vieressä sijaitsevaan karmean vaaleanpunaiseen Alexa-kauppakeskukseen. Itse platzilla oleileva Galerie Kaufhof on myös oiva tavaratalo. Yllättävistä paikoista löytyy hurmaavien pikkukauppojen keskittymiä, joista valitettavan harvoin kuitenkaan löytää mitään tarpeellista. Ruokaa voi ostaa toki Aldista, Lidlistä tai tavarataloista. Ja KaDeWen Feinschmeckeretage on ehdottomasti nähtävä.

Nähtävyyksiä Berliinissä on niin paljon, ettei Bloggerin Kamelille varattu levytila riitä. Ensikertalaiselle mun suosituslistalla on

• Alexanderplatz, jolla on kiva seistä ja miettiä, kuinka sinne on mahtunut miltei miljoona mielenosoittajaa
• Alexanderplatzin vieressä sijaitseva komean korkea Fernsehturm ja etenkin sen kahvilan herkullinen aamupala
• DDR-museo, jossa pääsee tutustumaan DDR:n arkihistoriaan eli siihen, millaista siellä oli oikeasti asua
• Reichstag ympäristöineen: Reichstagin kupolista on hienot näkymät (ja sinne pääsee ilmaiseksi!), mutta sinne on jonoa. Vaikkei jaksaisi jonottaa, kannattaa käydä katsomassa taloja. Ne on komeita.
• Potsdamer Platz, joka oli 1920-luvulla elinvoimainen keskusta-alue, mutta jäi II maailmansodan jälkeen death stripille. 1990-luvulla se päätettiin rakentaa uudelleen ja siitä tuli mykistävän upea kulttuurikeskus: siellä on paljon ravintoloita, pari teatteria ja ennen kaikkea harvinainen leffoja alkuperäisversioina esittävä leffateatteri
• Brandenburger Tor, joka nyt vain kuuluu nähdä. Sijaitsee näppärästi Reichstagin ja Potsdamer Platzin välissä aivan murhattujen juutalaisten muistomerkin vieressä
• Gedächtniskirche, Zoon aseman vieressä sijaitseva sodan muistomerkiksi jätetty tuhoutunut kirkko
• sään salliessa kiertoristeily Spreellä
• joku muuriin liittyvä paikka - parhaita on Bernauer Strassen Gedenkstätte Berliner Mauer (maksuton) ja Haus am Checkpoint Charlie (hinta n. 10 e ja paljon amerikkalaisia, mutta ehkä ihmisläheisempi)
• jos kiinnostusta riittää, käynti Stasi-museossa
• jos kiinnostusta ja kielitaitoa riittää, käynti Stasi-vankilassa

Syöminen ja asuminen ovat Berliinissä edullista hupia. Niinpä siellä kannattaa syödä ja asua. Erinomaisia ja huokeita ravintoloita ovat mm. Monsieur Vuong ja Suno Sushi. Toki Berliinissä saa myös paikallista herkkua currywurstia, jota mä en ole uskaltanut maistaa. Angloamerikkalaisesta kulttuuri-imperialismista innostuvat (esim. mä) innostuvat siitä, että Saksassa myös Burger King ja Starbucks myyvät auliisti tuotteitaan. Jos ruoka on halpaa, niin limsa on ravintoloissa hinnoissaan eikä sitä paitsi saksalaiset osaa myydä raflassa laittikokista enempää kuin 2 dl kerrallaan. Kalja on kyllä varmaan edullista. Hanavettä voi Lonely Planetin mukaan juoda, mutta mä en suosittele suomalaiseen veteen tottuneille. Menee masu sekas.

Ah, Berliini. Mun feivöritti.

Elämyskameli suosittelee

tota listaa tossa edellä

Luukku 23: Kangasala

Mä oon sen verran anaalinen, että ennen joulukalenterin alkamista mä tein kirjallisen suunnitelman esiteltävistä matkakohteista ja olen tähän asti noudattanut sitä orjallisesti. Tämä nössöily loppuu nyt. Tänään mä en kerrokaan Rovaniemestä, josta mulla on vähemmän sanottavaa kuin Oslosta, vaan Kangasalasta. Kangasala on ensimmäinen esiteltävä matkakohde, joka ei ole kaupunki eli tämä on suorastaan historiallista!

Kangasalan keskusta on erittäin 80-lukulainen: kaksikerroksinen bussiasema, jonka edessä on nakkikiska, K-Supermarket Kesäpäivä (luonnollisesti), pieni ketjuun kuulumaton kirjakauppa ja kukkakauppa. Keskustassa sijaitsee myös poliisilaitos (jossa Äidin serkku on töissä), kunnantalo, kenkäkauppa (jonka yläkerran ikkunasta on esitelty Äidin puolivuotiasta paljasta takapuolta) ja kirkko (jonka seinässä on itkevä kivi ja jossa mun vanhemmat on menneet naimisiin).

Keskustasta kivenheitto länteen päin on harju, jolta on henkeäsalpaavat maisemat järville. Mä luulen, että se on just se Sakari Topeliuksen kuuluisa Harjulan seljänne, mutta en oo varma. Joka tapauksessa siellä kannattaa käydä. Siitä vielä pikkuisen länteen on Huutijärven kunnanosa, jossa on maailman pienin ja surkein kauppa, jossa myydään lähinnä kermaa ja surviaisen toukkia.

Kangasalla pystyy käymään uimassa. Lisäksi siellä voi kalastaa ja nähdä paljon mun sukulaisia, esim. 98-vuotiaan isomummon. Jos ei jaksa lähteä paikan päälle, voi katsoa YouTubesta, kuinka nimimerkki khtervola laulaa Kesäpäivä Kangasalla, vaikkei oikein osaa säveltä. Kuvituksena on laulun englanniksi käännetty sanoitus (I am on the highest branch of the hill formation) ihastuttavalla retuliinilla taustalla.

Kangasalasta nykypäivään. Tänään juhlitaan festivusta! Jee hei kaikki onhan teillä jo festivussalot pystyssä ja painimolskit öljytty? Joulu on niin out, festivus on in. Paitsi et mä vaihdan festivuksen kinkun/kalkkunan lahjojen antamiseen. Tää ei häiritse mun mielestä yhtään festivuksen pyrkimystä epäkaupallisuuteen. Näin sydämeeni festivuksen teen. Sitä paitsi festivus on mulle siitäkin rakas juhla, että mulla on festivuksena hääpäivä tai joku vihkimys- tai avioliittopäivä ainakin.

Elämyskameli suosittelee
suureelliset festivusjuhlat

Luukku 22: Oslo

Ei jeesus. Taas kaupunki, josta mulla ei oo mitään sanottavaa. Mä oon käynyt Norjassa joskus takapenkki-iässä, silloin kun autoissa ei ollut ilmastointia. Oli himputin kuuma kesä ja autossa oli hirveän kuuma koko ajan. Me oltiin menossa Oslosta Bergeniin. Mä olin etukäteen lukenut, että Bergen on Euroopan sateisin kaupunki ja tää ilahdutti mua kuumassa autossa suuresti. Mun järkytys ja pettymys oli suuri, kun Bergenissä sittenkin paistoi aurinko ja oli ihan yhtä kuuma kuin muuallakin. Lisäksi mä oon käynyt joskus Lapissa ja uinut Jäämeressä, sekin oli Norjan puolella. Oslosta mulla ei oo muuta tietoa kuin se, että Handyman on nähnyt siellä paljon Stokke-vauvanvaunuja ja huumorintajuttomia norjalaisia.

Oslo siikseen, keskitytään muihin asioihin. Mä luin Ilta-Sanomia ja hämmennyin tapani mukaan mielipidepalstasta. Lehden mielipidepalstahan on käytännössä analoginen internetin keskustelupalsta, mutta koska päivitystahti on niin hidas, lehdessä ei oikeasti voi käydä mitään keskustelua. Niinpä jokainen viesti on keskustelunavaus. Pari mykistävän hienoa tekstiä siellä oli, esim. nimimerkin Redoutable(?) laatima joulujuhla-aiheinen päänavaus otsikolla Sopiiko jouluevankeliumi vielä joulujuhlaan: "Jouluevankeliumi on joulun ydinsanoma, eikä sitä ole vielä onnistuttu pilaamaan kaupallisuudella. Jos joulukuvaelmaa ei saa esittää joulujuhlassa, miksi ylipäänsä järjestää koko juhlaa? Vaikka itse ei olisikaan uskonnollinen, ei voi kiistää vanhaa kulttuuriperintöämme, kristinuskoa perimätapoineen. Tuskin tänne tulevat edes vaativat meitä luopumaan vanhoista uskonnollissävytteisistä juhlaperinteistämme." Joopa joo, tuli vähän puskan takaa samalla tavalla kuin Virpi Salmen esille tuoma Heinillä härkien kaukalon -tyypin ajatus. Toisen riemastuttavan mielipiteen esitti nimimerkki Ulkopuolinen tarkkailija otsikolla Mikä on sinun joululevytoiveesi?: "Tässä on joitakin mieleen tulleita 'lemppareitani'. Ehdoton ykkönen on ollut aina Maa on niin kaunis, ehkä etenkin Tapiolan yhteiskoulun kuoron tulkinta. Tuossa joululaulussa kiteytyy jotenkin se rauha, jota arvostan joulussa. Muita suosikkilaulujani ovat olleet Art Carneyn T'was the Night Before Christmas (1954), Big(sic!) Crosbyn Do You Hear What I Hear, vähän väistämättä White Christmas, Chris Rean Driving Home for Christmas ja Juice Leskisen Sika." Vähän väistämättä herää kysymys, että sou wot.

Toisena riemullisena aiheena haluaisin nostaa yleiseen keskusteluun Lettiksen 30-vuotissynttärit, jotka ovat tänään! Hurraa! Hurraa! Hurraa!! Lettis on ihanan touhukas tohottaja, joka on yhtäältä Nikkei-veitsen terävä tiedemies, toisaalta empaattinen mutta jämäkkä lääkäri ja kolmannelta herkkä, hyväsydäminen ja älykäs yksityishenkilö ja mulle hurjan rakas ystävä. Niinpä mä aionkin tänään mennä juhlimaan tuota valtaisan kummallisen Kameli-nickin itselleen valinnutta tyttökultaa. Paljon onnea, Lettipitko, paljon onnea vaan! And many more.

Elämyskameli suosittelee
Lettiksen private synttäripartyt, joihin ei ketä hyvänsä kutsutakaan

Luukku 21: Hämeenlinna

Hämeenlinna, Etelä-Suomen läänin pääkaupunki, on monen visiitin arvoinen. Tai ainakin visiitin arvoinen. Siellä on Stockaa lukuunottamatta kaikki, mitä ihminen tarvitsee: Prisma, jäätelöbaari, monipuolinen radiologian osasto ja kaksi asuntomessualuetta. Juna-asemakin on lähellä keskustaa.

Hämeen linna on selvästi vähemmän tylsä paikka kuin miltä se kuulostaa. Siellä järjestetään näyttelyitä ja esittelyjä, siellä on kahvila ja upeat maisemat. Lisäksi linnan vieressä on pari museota, esim. säästöpankkimuseo ja varsin mielenkiintoinen vankilamuseo.

Torin laidalla on hyvä kahvila, jossa Handymanin suureksi iloksi myydään kakkua, jota saa itse leikata haluamansa palan. Siellä tarjoillaan myös karjalanpiirakoita ja erilaisia leivoksia ja pullia. Kahvilan vieressä on lankakauppa, josta mä en löytänyt juuri mitään ostettavaa.

Hämeenlinnassa asuu hämäläisiä ihmisiä, jotka ovat legendan mukaan varovaisia ja hitaalla, mutta oikeasti varsin herttaisia. Hämeenlinnalaiset ovat tamperelaisten ohella sitä paitsi urbaaneimpia hämäläisiä, joista hämäläisyys on jo päässyt jotenkin karisemaan ja ne tuntuu vain kaupunkilaisilta, joilla on ihana murre ja vakava näkemys elämästä. Lammilaiset ja muut non-hämeenlinnalaiset on paljon hämäläisempiä.

Elämyskameli suosittelee
uudempi asuntomessualue

Luukku 20: Tallinna

Tallinna ei oo mun mielestä kiva kohde. Suurelta osin se johtunee ennakkoluuloista ja vähintään yhtä suurelta osin siitä, että sinne pitää mennä ankeilla laivoilla. Mua myös nolottaa olla suomalaisturisti Tallinnassa, koska paikallisväestöllä on vähintään yhtä suuret ennakkoluulot mua kohtaan kuin toisinpäin.

Tallinnassa on vanha kaupunki. Vaikka mä oonkin kiinnostunut 1900-luvun historiasta, en oo vielä missään kaupngissa jaksanut kiinnostua vanhasta kaupungista. Historia on siellä liian vanhaa ja infrastruktuuri surkeaa. Tallinnassakin vanhan kaupungin kadut on päällystetty mukulakivin - kauheeta.

Tallinnaan meneminen on kiusallista, koska siellä on ihan sama fiilis kuin menisi esim. Nokialle. Samat Prismat ja Seppälät. Tältä mahtaa tukholmalaisesta tuntua Helsingissä. Keksisivät omat kauppaketjunsa perhana! Ruokakaupoissa Tallinnassa haisee juusto ja liha. Rahka on kohupiim, joka on mun mielestä ihan suunnattoman ruma sana. Satamassa on vastenmielisiä alkoholimyymälöitä, joissa myydään kossua ja salmiakkikossua siksareissa. Yääh.

Tallinnassa on kyllä ihania puistoja ja se niiden taidemuseo on rakennuksena upea ja näyttelytkin on ihan hienoja. Nää on ehkä Tallinnan parhaat puolet ja niiden vuoksi sinne kannattaa joskus mennä. Esim. kymmenen vuoden päästä taas.

Elämyskameli suosittelee
sorsat tallinnalaispuiston vesielementissä

Enneagrammi

Joku Handymanin työkaveri oli ehdottanut, että Handymanin pitäisi tehdä enneagrammi itsestään. Ketään yllättämättä Handyman todettiin Innostuvaksi Suunnittelijaksi. Handyman jotenkin innostui tästä testistä niin, että käski munkin tehdä sen. Oishan mun pitänyt tietää, että mä oon nynnykkä. Mun tyypin tarkemmassa kuvauksessa todetaan, että mulle "on tärkeää säilyttää oma rauha ja henkinen tasapaino. Mä vetäydyn mielelläni omaan sisäiseen maailmaani ja nautin yksinolosta ja omista mukavista rutiineistani. Mä pyrin välttämään ristiriitoja ja konflikteja. Mä sopeudun mieluummin muiden toiveisiin kuin korostan omia eriäviä mielipiteitäni." Tottahan toi on, mutta voisiko oikeesti ihminen olla nynnympi? Nymmää masennuin.

Jotenkin mulla on pari päivää ollut kesäfiilis. Eilen alkoi soida päässä Kesäpäivä Kangasalla, johon löytyi netistä vielä kolme mulle entuudestaan tuntematonta säkeistöä ja tänään oon rallatellut toista biisiä, jota en tähän mainitse, jotta se ei ala soida kaikkien muidenkin päässä. Nyt tätä kirjoittaessa tuli Jag tror på sommaren. Kesäfiilistä ei lannistanut edes uusi pyry saati kauppojen joululaulut. Kesäpäivä Kangasalla on helppo sekoittaa Do They Know It's Christmasin kanssa hurjaksi megamiksiksi.

Joulukortti

Kuten todettu jo viime vuonna, mä tykkään lähetellä joulukortteja. Haluan kuitenkin tässä nyt virallisesti ilmoittaa, että mä en lähetä niitä siitä syystä kuin mitä Itella luulee. Mä en todellakaan halua maata pitkin pituuttani anopin pöydällä. Mut siksi mä en anopille korttia lähettänytkään.

Luukku 19: Kotka

Kotka on lintu ja viehättävä merikaupunki. Kotkaan kannattaa mennä, jos haluaa nähdä merikeskus Vellamon rakennuksen ja aulan ja ne kannattaa haluta nähdä. Meidän oli tarkoitus mennä puolitoista vuotta sitten merikeskus Vellamoon, mutta mentiinkin vain aulaan. Aulakin oli hieno ja merikeskuksen kaupassa oli paljon tavaraa, jota ei tehnyt mieli ostaa.

Merikeskusta etsien Kotkan keskustan liepeillä ajellessa tulee hyvä mieli katsellessa rehellistä tehdasmaisemaa. Rannassa on telakka-aparaatteja ja satoja autoja odottaa lastausta johonkin suuntaan. Olo on kuin 80-luvulla, kun uutisissa kerrottiin Holkerista.

Sunnuntaisin Kotkassa ruokapaikat ovat kortilla kesälläkin. Kokemuksesta osaan suositella Keskuskadun ja Koulukadun risteyksessä sijatsevaa Erkan-ravintolaa, jota me kantikset kutsumme hellästi Erkan Nakiksi. Sen vieressä on lisäksi myös sunnuntaisin auki oleva konditoria, josta saa hyviä leivoksia ja kaakaota. Paikallinen väestö kertoo myös, että kivenheiton päästä Erkan Nakista Mariankadulla on kohtuullinen kiinalainen.

Kotkassa järjestetään kuuleman mukaan myös Meripäivät. Mä en oo koskaan päässyt siellä käymään, mutta aikalaiskuvausten perusteella kyseessä lienee lähinnä teinien ryyppäjäisten ja markkinoiden sekoitus. Pitäis kyllä joskus mennä.

Kotkalaiset ihmiset näyttää kaikki Rampolta. Jos haluat tutustua ihmisiin menemättä itse Kotkaan, voi Rampon nähdä joskus meillä ja usein muutoin Helsingissä.

Elämyskameli suosittelee
merikeskus Vellamon aula ja Erkan Nakki

Luukku 18: Lontoo

Pitävätköhän Suomessa pikkukaupungeissa tai maaseudulla asuvat ihmiset Helsinkiä jotenkin irrallisena osana muusta Suomesta? Mä hätkähdin lukiessani Alexander McCall Smithiä, että siinä Edinburghissa asuvat ihmiset päivittelivät, että ei tällaista toimintaa ole meillä vaan ainoastaan metropoleissa kuten New Yorkissa tai Lontoossa. Siinä siis todella annettiin ymmärtää, että edinburghilaisten mielestä pääkaupunki on ensisijaisesti metropoli, toissijaisesti pääkaupunki (toki mukana saattoi olla myös skotlantilaisten kotiseutuylpeyttä).

Lontoo on kyllä oikeasti metropoli. Toistaiseksi suurin kaupunki, jossa mä oon ikinä käynyt, mutta asia tullee muuttumaan muutaman lähivuoden aikana, kun pääsen tutustumaan Moskovaan. Brittiläinen kulttuuri on kiinnostanut mua pikkutytöstä lähtien ja mä oon edelleen siitä ja etenkin sen murroksesta kiinnostunut. Viime vuosina ei ole kovasti tullut imperiumissa matkailtua, koska Handyman on ehkä enemmän anglofobi kuin -fiili. Toki kolmisen kertaa viimeisten viiden vuoden aikana on Britanniassa käväisty ja nämä kokemukset yhdistettynä 90-luvun tutkimusretkiin ovat pohjana tälle blogitekstille.

Lontoo on todellakin liian suuri ihmisen tutkia. Se on mun mielestä ihanaa. Joskus tuntuu, että masentaa, kun ei riitä aika, rahat eikä ihmisikä sen koluamiseen, mutta toisaalta on kivaa löytää oma kaupunki isosta kaupungista. Helsinki on kuitenkin niin pieni, että melko lailla kaikkien omat kaupungit on keskenään samanlaisia. Lontoossa tietty parasta on se, että koska anglokulttuuri on niin laajalle levinnyt, niin kieli on jo teinille tuttua. Lisäksi se kieli, jota koulussa opetetaan on ihan kelvollista käytettäväksi jopa Lontoossa, vrt. Tukholma ja suomenruotsi.

Lontoossa on upeita museoita. Mä jaksoin käydä monessa jo teininä, mutta nyt suorastaan himottaisi mennä esim. Imperial War Museumiin. No toivottavasti tulee vielä Lontooseenkin joskus mentyä.

Lontoon pahin miinus on hintataso. Mitään ei raaski ostaa ainakaan silloin, kun punta on kallis. Vähänkään kivemmat hotellit maksaa yöltä saman kuin 50 neliön vuokrakämppä Berliinistä kahdeksi viikoksi. Toki jos haluaa Lontooseen, ei Berliinin edullisuus lohduta yhtään. Varmaan kuitenkin Lontoostakin voi ostaa jotain halvemmalla kuin Helsingistä. Tai jos ei halvemmalla, niin ainakin suuremmasta valikoimasta.

Britti-ihmiset on ihan jees. Kohteliaiksihan heitä usein sanotaan, mutta en mä tiedä onko kohteliaiden sanojen käyttö kohteliasta. Samanlaista väkeä kuin muuallakin.

Julkinen liikenne on kattava, mutta koska metrot ovat ikivanhoja, eivät ne ole aina loogisia. Metrokartassa voi olla merkitty vaihtomahdollisuus linjalta toiselle jollakin asemalla, mutta käytännössä lähtölaiturien välillä voi olla puoli kilometriä, joka suoritetaan kadulla. Ei se oo mun mielestä vaihtoasema, jos ei pääse tunnelireittiä. Mut tää on mun ja reittikartan laatijan välinen asia.

Lontoosta voi tehdä myös matkoja muualle Brittein saarille. Mä oon käynyt esim. päivämatkalla Liverpoolissa. Lisäksi mä pääsin tutustumaan moniin pienempiin kaupunkiin serkun kyydillä 2005, jolloin näin esim Oxfordin, Cambridgen ja Peterborough'n sekä monta pienempää kaupunkia, joiden nimiäkään mä en muista. Etenkin Cambridge oli ihana.

Elämyskameli suosittelee
anglofilia

Luukku 17: Jyväskylä

Hyvänen aika. Mä melkein unohdin tän luukun. Heräsin puoli viideltä, enkä saanut heti unta - onneksi. Kamelin integriteetti olisi ollut vaarassa jo toisen kerran samalla viikolla, kun joulukalenteri ei olisi päivittynyt kuudelta.

Aiheena on Jyväskylä. Mä tiedän, että mä lupasin Pariisin kohdalla, että jatkossa pitäisi olla jotain sanottavaa, mutta tarkkasilmäisimmät huomasivat, että lupaus koski vain ulkomaan matkakohteita. Jyväskylän mä laitoin tähän lähinnä sen takia, että mä kävin siellä kerran enkä saanut minkäänlaista otetta koko paikasta. Toivoin, että kokeneemmat Jyskän kävijät tuhahtelevat mulle kommenteissa siitä, kuinka upea kaupunki se onkaan.

Jyväskylässä ei saa iltaisin ruokaa mistään. Me oltiin läpikulkumatkalla, tultiin kahdeksan jälkeen illalla pari vuotta sitten, eikä löydetty muuta ruokapaikkaa kuin hotellin ravintola (joka sinänsä oli ihan ookoo). Mä luulin et Jyväskylä ois joku Keski-Suomen sykkivä sydän, mut pääkadulla ei ollut kahdeksan jälkeen arki-iltana mikään auki, pelkästään hyytävä kylmyys tervehti meitä. Jyväskylä on siitäkin metka kaupunki, että mulle ei tuu mieleen yhtään nähtävyyttä, mikä siellä pitäisi olla. Siis jopa Järvenpäästä mä tiedän jotain Sibelius-aiheista, Imatralta sen kosken ja Kuusamossakin on kai joku mäki. Jyväskylässä on yliopisto ja juna-asema, mut onko siellä mitään muuta? Jyväshyvää ei lasketa.

Onneksi mä julistin jo viime kuussa, että nää tekstit saattaa olla lyhyitä. Tää on, koska mua väsyttää. Vielä ei oo kello kuitenkaan edes viittä.

Elämyskameli suosittelee

Jyväskylän Scandicin alakerran ravintola.

Luukku 16: Pariisi

Pariisi ei oo mun mielestä romanttinen, vaan törkyinen kaupunki (mut mä oonkin kuivis, joka pitää saksalaiskaupungeista). Pariisissa haisee kesäisin itäblokille, vaikkei se ookaan itäblokkia.

Mä en osaa ranskaa. Lukion kolmannella luin sitä kolme kurssia huvikseni (yksi kurssi lukulomalla ja toinen kirjoitusten jälkeen) ja olihan se ihan hauskaa, mutta ei mun kieli. Mä oon tietty häpeissäni osaamattomuudestani ja uskon, että se on syy mun Ranska-ennakkoluuloille ja siksi mä en tykkää Pariisistakaan.

Sen mä Pariisista muistan, että kukaan ei oikeasti halunnut tai suostunut puhumaan englantia. Miten turhauttavaa! Postista ei saa postimerkkejäkään ostettua niillä kielillä, joita mä puhun. Mä yritin ostaa myös esim. omenoita eikä siitäkään tullut mitään vaan sain pussillisen jotain nauriin tyyppisiä kitkeroita eikä ne olleet ees halpoja. Joskin tää oli frangiaikaa.

Eiffel-torni oli kyl kiva, mut mä tykkäänkin korkeista paikoista.

Tää oli toiseksi viimeinen ulkomaan matkakohde, josta mulla ei oo mitään sanottavaa. Mä lupaan.

Elämyskameli suosittelee
kielitaito

Luukku 15: Pori

Pori on sisämaassa sijaitseva rannikkokaupunki. Se on varmaankin sen kaupungin tragedia. Porilaisilla ihmisillä on melko huono maine, mikä johtunee pitkälti viihdeteollisuuden mustamaalauskampanjasta, koska suuri osa suomalaisista tuntee Porin vain Vares-elokuvasta. Mulla oli varsin suuret ennakkoluulot porilaisia kohtaan, kunnes tapasin varsin herttaisen porilaisen nuoren (tai, no nuorehkon) miehen.

Pori ei ole kummoinenkaan kesäkaupunki. Sen keskusta on pilattu yksisuuntaisilla kaduilla ja pysäköinti on yllättävän kallista. Siellä on kaksi kauppakeskusta, joista Bepop on Myyrmannia ja Tikkuriakin ankeempi ja Isokarhua mä en löytänyt. Isokarhu on kuulemma parempi, koska Ihq Diplomi-insinööriavomies (eiks tällä jätkällä pitänyt olla joku lyhyempi lempinimi?) on rakentanut sen.

Porissa on kai joku porilaispaikallisherkku, mutta ei me uskallettu sellaista lähteä maistamaan. Me syötiin Mäkissä.

Nyt loppu Pori-tarinat. Mä täytän tän tyhjän tilan kertomalla uudesta kirjainnostuksesta. Mä oon kuullut tosi paljon hyvää Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto n:o I:stä. Kindlen helpotettua mun kirjaostoksia mä päätin alkaa lukea tätä sarjaa. Harmi vain läheskään kaikkia niitä kirjoja ei Amazonista myydä eurooppalaiseen Kindleen. Sen sijaan mä ostin ensimmäisen osan toisesta McCall Smithin kirjasarjasta (The Sunday Philosophy Club) ja se oli loistava! Kirja ei painotu rikoksen ratkaisuun vaan päähenkilöiden henkilökuviin, jotka maalataan mestarillisesti. Vaikka mä hukkasin ja kuoletin eilen pankki-Visa-yhdistelmäni ja päätin, etten osta Masterilla mitään mikä ei ole täysin välttämätöntä, ostin toisen osan tästä kirjasarjasta. Mut se olikin täysin välttämätön. Toinen loistava kirja, jota juuri nyt luen, on Stephen Fryn The Fry Chronicles, joka on toinen osa Stephen Fryn muistelmista. Ekaa osaa mä en oo lukenut. Näyttää olevan hyllyssä. Tarvii varmaan lukea. Fry on lumoava kirjailija ja esittää kertomuksensa napakasti, mutta muita ihmisiä kunnioittaen.

Elämyskameli suosittelee
lukeminen

Luukku 14: Barcelona

Barcelona on Espanjan helmi. Tämän sanon varmalla äänellä samaan hengenvetoon todeten, että muualla Espanjassa en ole käynyt. Barcelonassa voi kieliummikko teinityttökin löytää laadunvalvontatyötä tikkunekkutehtaalta ja tää ei ollut eufemismi.

Espanjalaiset tykkää auringosta. Mä en käynyt rannalla joten sitä en osaa arvioida. Espanjalaiset tykkää maauimaloista vähintään yhtä paljon kuin saksalaiset, jotka tykkää niistä paljon. Siellä ne makoilee vieri vieressä ulkouima-altaan maastossa ja syö jäätelöä. Lapset polskii, aikuiset ottaa aurinkoa.

Kaupunki sijaitsee miellyttävästi Välimerellä. Keskustasta on lyhyt matka rannalle, jota mä en siis tosiaan osaa arvioida, mut 1992 olympialaisiin rakennetut rantaravintolat oli upeita. Niissä olisi 17-vuotias viihtynyt pidempäänkin. Muutenkin espanjalainen ravintolakulttuuri on mun makuun. Päivälliselle mennään joskus yhdeksän-kymmenen maissa, syödään kolme ruokalajia (esim. spagetti bolognese, paella ja flan) sekä juodaan lasitolkulla Irish Coffeeta. Aamulla syödään aamupala, päivällä ei mitään.

Espanjan kielen alkeet on helppo oppia. Kielioppi on suhteellisen yksinkertaista (ennen kuin mennään syvemmälle verbeihin) ja kieltä on helppo suomalaisen lausua. Lisäksi espanjassa on käytössä euro, mikä saa hymyn matkustajan huulille ja Markku Uusipaavalniemen posket vihasta punehtumaan.

Joku espanjalaisrunoilija on sanonut, että Rambla on ainoa katu, jonka ei ikinä toivoisi loppuvan. Mulla oli vähän sama fiilis. Siellä oli etenkin siestan aikaan hyvä meno ja halpaa cavaa. Mä jotenkin muistan, että siellä oli myös sisällissodan muistomerkki tai ainakin joku sisällissotamuseo, mut en mä teininä tajunnut olla semmoisista kiinnostunut. Ois pitänyt, nyt kiinnostais. Maaniset katusaarnaajat on näppärästi tiivistäneet mun cluelessin katudallailun.

Elämyskameli suosittelee
olympiaravintelit

Luukku 13b: Iso-Melanen

Iso-Melanen on pieni järvi Keski-Suomessa, Paltamon kunnassa (Google Maps -linkki http://goo.gl/maps/KglZ). Tällä kertaa en kuitenkaan kerro Iso-Melasesta matkailukohteena, vaan eräästä toisesta Iso-Melasesta, nimittäin Handymanista.
Handyman on erittäin kehityskelpoinen herrasmies, mistä esimerkkinä hän on alkanut ajaa autolla erittäin mallikelpoisesti. Ennen hän ajoi erittäin urheilullisesti ja häpeäkseni huomasin usein nalkuttavani hänelle tästä - usein lähinnä katellisena siitä, etteivät omat refleksini enää veny samanlaisiin huippusuorituksiin auton ratissa. Nykyään hän kuitenkin yhä useammin ajaa rauhallisesti niin, että voin samalla katsella maisemia.
Handymanin eduksi on myös mainittava, että hän on usein erittäin hyväkäytöksinen ja huomaavainen edustuskäyttöön sopiva kavaljeeri mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin. Tästä esimerkkinä hän on kuluneen vuoden aikana tarjonnut minulle useita pillimehuja täysin pyytämättä ja vieläpä lempimakuani eli vattua. Lisäksi hän usein ehdottaa mitä mielikuvituksellisimpia matkoja, joihin liittyy autoilua ja syömistä ja joita en itse osaisi edes kuvitella.
Kuten huomaatte, Handymanissa on paljon toinen toistaan houkuttelevampia piirteitä. Viimeiseksi haluan kuitenkin nostaa yhden Handymanin ylivertaisen taidon ylitse muiden, ja se on tietenkin Handymanin monipuolisuus rakastajana. Harva nainen (tai mies) saa kokea elämänsä aikana sellaista rynnyttelyä jota Handyman pystyy tarjoamaan (paitsi tietysti ne lukuisat, joille tarjoutuu mahdollisuus aktiin itsensä Handymanin kanssa). Elämyskameli suosittelee, todellakin! Tosin kannattaa päästä verrattain nopeasti hekuman huipulle, koska muuten Handyman ehtii sinne ensin ja nukahtaa romanttisesti välittömästi tämän jälkeen.
Elämyskameli suosittelee
Handyman

Luukku 13: Savonlinna

13. luukkuna vietetään joka vuosi Handymanin syntymäpäivää. Pahat kielet ovat laulaneet tuon mühkeüsmiehen syntyneen Savonlinnassa, vaikka Handyman saa väännettyä ne merimiessolmulle heiluttamalla passiaan: syntymäpaikka Helsinki. Asioista Tietävät voivat kuitenkin kuiskia muille, että vaikka syntymäkunta olisi Helsinki, voi itse synnytys olla tapahtunut Savonlinnassa tai missä muussa paikassa tahansa. Niinpä voitaneen kertoa, että Handymanin ensimmäisen hengenvedon ilma oli savolaista ja ensimmäiseen rääkäisyyn ("Vyäää!") kätilö todennäköisesti vastasi "Vyääpä hyvinnii".

Savonlinna on kesäkaupunki. Talvella siellä on kylmä ja lunta, kesällä aurinkoa ja vettä. Sinne ei kannata mennä oopperajuhlien aikaan, koska silloin siellä on yhtä vaikeaa löytää parkkipaikkaa kuin Helsingissä joulukuun puolivälissä.

Savonlinna on herkuttelijoiden kaupunki. Kesällä on ehdotonta mennä syömään torin laidalla sijaitsevan Seurahuoneen kattoparvekkeen Muikkubaariin, jossa kannattaa tilata huikomuikut (=herkullisia paikallisia muikkuja ja sitruunalohko tarjoiltuna puuvadilta). Kun muikut ovat vatsassa uineet sopivalle etäisyydelle hammasrivistöstä, kannattaa maarua täyttää Laurikaisen lihapiirakalla eli "lörtsyllä". Lörtsyjä (miten kauhea sana!) saa myös kerettiläiseen tapaan esim. omenatäytteisinä ja nekin ovat erinomaisen hyviä. Poikkeuksellisen onnistunut paikallisherkku, melkein mustamakkaran tasoa.

Savonlinnan suurimmaksi ongelmaksi muodostuu itse savolaisuus. Savolaiset ihmiset verhoavat asiansa kaikenlaisen tyhjänpäiväisen hölötyksen sekaan, jolloin punainen lanka katoaa ja joskus tärkeäkin asia saattaa jäädä huomiotta. Savolaisten pitäisi ymmärtää, että tällainen käytös voi olla vaarallista. Suoraan asiaan, ei turhaa jolinaa.

Onnea Handymanille! Huraa! Huraa! Huraa!!

Elämyskameli suosittelee
savolaisruoka

Luukku 12: Wien

Wienin Ramada-hotellissa on uima-allas. Tää oli tärkein juttu koko kaupungissa 9-vuotiaan mielestä. Nyt kun katsoo Ramadan nettisivuja, niin voi otaksua hotellin olevan aika low key, koska high pointteina nettisivuilla mainitaan "Extra Lighting" ja "Sofa Bed - in some rooms". Lisäksi hotellin mainostetaan sijaitsevan 1,2 mailin päässä shopping centeristä ja 2,8 mailin päässä tyypillisistä wieniläisistä viinitavernoista. Wienissä oli sekin kivaa, että niillä matkoilla 80-90-lukujen taitteessa kaikki muut maat oli itäblokkia ja Wien ei ollut, joten sieltä saattoi saada lelun. Mä sain Barbien bungalowin ja Pikkusisko jotain Playmobil-krääsää.

Mulla on hämärä muistikuva Sacher-kahvilasta, mut mä en oo kyl ikinä tykännyt siitä tortusta. Liian makeaa. Pikkusisko sen sijaan kai tykkäsi. Lisäksi Pikkusisko oli epäluuloisin kersa ikinä (lapsena se ei mm. uskaltanut vastata puhelimeen, kun siellä saattoi olla joku vieras) eikä suostunut ikinä ulkomailla syömään mitään muuta kuin wieninleikettä ja sitä oli helppo saada Wienistä.

Tonava kulkee Wieninkin läpi. Ehkä mä järjestän ensi vuonna vielä tylsemmän joulukalen ja kehitän 24 luukkua kaupungeista, joiden läpi Tonava virtaa.

Wien, Dublin, München ja Belfast ovat kaupunkeja, joihin mä matkustan sitku mä asun Berliinissä. Yritin kerran perhepiirissä ehdottaa lomaa Wieniin, mutta ehdotus ei saanut kannatusta ja niinpä me matkustettiin Berliiniin.

Ainii, Wienin Ramada-hotellissa oli myös aivan ultraherkullinen aamiainen. Siis 80-90-lukujen taitteessa. Siis 9-vuotiaan mielestä (oli ehkä muroja).

Elämyskameli suosittelee
ajatusten Tonava, joka kulkee ajatusten Vantaan läpi

Juhlasta toiseen

Itsenäisyyspäivänä järjestettiin vastaanotto, kuten aina. Sankoin joukoin väki kerääntyi meille syömään soppaa. Valitettavasti mä jännitin itsenäisyyspäivää niin kovasti, että niska meni kieroon. Pää kenossa mä sitten voivottelin maailmaa muutaman päivän kotona. Huomasinpa senkin, ettei tuommoista vaivaa kannata hoitaa liikunnalla, lämmöllä ja manipulaatiolla tuoreeltaan. Onneksi niska on jo nyt kunnossa.

Eilen oli tyhy-puolipäivä. Sen vuoksi työajalla sai mennä leffaan. Sai valita, meneekö katsomaan Rare Exportsin vai Prinsessan. Koska mä tykkään mennä katsomaan leffoja Handymanin kanssa ja se tulee mieluusti Rare Exportsiin, mä valitsin nyt ilmaisnäytökseksi Prinsessan. Mä olin etukäteen tutustunut erilaisiin Prinsessa-elokuvasta tehtyihin lehtijuttuihin, joten aihe oli periaatteessa tuttu. En ollut kuitenkaan ajatellut mennä tuota katsomaan, koska ei vaikuttanut kiinnostavalta, joten mulla ei ollut oikeastaan mitään ennakko-odotuksia. Niitä ei kuitenkaan ylitetty. Näyttelijät olivat hyviä, mutta leffassa ei ollut mitään juonta eikä siinä suoranaisesti tapahtunut yhtään mitään. Långstrump luonnehti analyysiäni sanomalla, että ohjaaja ei ollut tehtävänsä tasalla. Näin voitaneen tosiaan sanoa.

Tyhy-puolipäivän jälkeen oli pikkujoulut. Eka kerta kun mä menin työpaikan pikkujouluihin. Oli ihan hauskaa. Koska mä oon vanha, lähdin jo kymmenen maissa. Kärkijoukko kuului jatkaneen vielä ainakin aamuviiteen. No mä heräsin kuudelta.

Tänään oli Lettipitkon bakkanaalit, jonne mentiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa, koska meidät oli kutsuttu. Handyman lähti täysmaskuliinisiin poikien saunapartyihin alle tunnin juhlimisen jälkeen. Juhlissa oli paljon mun opiskelukavereita, joista suurin osa hyvänpäiväntuttuja, korkeintaan fb-kaveritasoisia tyyppejä. Mä olin just juttelemassa Långstrumpin ja Lettipitkon kanssa ja selitin tarkasti Lettikselle, kuinka mä luulin viime kesänä olevani menossa lesbotreffeille. Yhtäkkiä huomasin, että kaikki kurssikaverit oli lopettaneet puheenturinansa ja katsoi kaula pitkänä meihin päin. Nyt mä oon melko varma, että ne luulee mun olevan lesbo ja elävän Handymanin kanssa jonkinlaisessa kulissiliitossa. Asiaa ei auttanut se, että a) Handyman ei ollut enää paikalla, b) me ei yleensäkään olla kovinkaan touchy-feely-pariskunta ainakaan väkijoukossa ja c) Handymanilla oli päällä FCKH8:n "Some dudes marry dudes. Get over it." -paita. Jos fb:ssä alkaa levitä huhu tästä, niin mä varmasti meen lesbotreffeille.

Mä oon jotenkin yksinkertainen. Näin muutama viikko sitten jossain linkin Damn you autocorrect -sivustolle, mutten tajunnut sitä. Nyt mä menin sinne uudelleen ja nauroin eilen tunnin yksinäni kotonani. Hidas, mutta nyt jo kärryillä.

Elämyskameli suosittelee
muille hitaille

Luukku 11: Turku

Mä oon kyllä ihan typerä kun ohjelmoin tähän Turun. Mä oon käynyt siellä kaksi kertaa: viidennellä luokalla luokkaretkellä ja muutama vuosi sitten Handymanin kanssa minilomalla. Mä muistan siitä vielä vähemmän kuin Budapestistä tai Oulusta. Ja vähänkö noi seuraavat kaupungit on outoja. Paska kalenteri.

Turku on hampurilaiskaupunki (ei siinä mielessä kuin Hampuri). Siellä on hotelli nimeltä Hamburger Börs, jossa on varsin cumulusmainen lisärakennus, joka ei ole yhtään niin tunnelmallinen kuin hotellin nettisivut antavat ymmärtää. Lisäksi siellä on kolmikerroksinen Hese, jossa tarjoillaan paikallisia erikoisuuksia, yybermajoneesitettuja hampurilaisia. Oikeesti - kerroshampurilaisessa on kahta eri majoneesia ja tavalliseen hampurilaiseenkin laitetaan jotain majoneesia. Turussa tarjotaan varmaan perunoidenkin kanssa majoneesia. Mä en juuri tykkää majoneesista. Sillä on epämääräinen konsistenssi ja paha maku.

Turussa on linna, johon mennään luokkaretkillä. Siellä on kylmä, kuten kaikissa linnoissa. Siellä ei ole 11-vuotiaalle mitään nähtävää. 11-vuotiasta voisi ehkä kiinnostaa sortunut silta, mutta senkin turkulaiset varmaan purkaa 11-vuotiaiden ihmeteltävistä.

Koska mulla ei oo Turusta mitään kerrottavaa, käytän tilaisuuden hyväkseni kertoakseni komean poliisin urotyöstä. Kävin eilen kävelyllä Geen kanssa. Korkeat kinokset aiheuttivat vaikeuksia etenkin suojateiden reunoilla. Näimme erään suojatien kohdalla poliisiauton valoissa odottamassa ja toivoimme, että komea poliisi olisi tullut auttamaan. Sen sijaan komeat poliisit menivätkin auttamaan mäkeen sutimaan jäänyttä Saabia. Se oli urhoollista.

Ai niin, Turussa kuuluu olevan myös löyhämoraalisia filosofian opettajia.

Elämyskameli suosittelee

poliisi

Luukku 10: Rooma

Rooma on sekava. Siellä on paljon pieniä katuja, jotka kumpuilevat ylös ja alas johtuen ilmeisesti siitä, että Romulus päätti perustaa kaupungin kukkuloille. Rooman liikenne on kaoottista italialaiseen temperamenttiin sopien. Kaikki autot ovat kolhiintuneita keskustan alueella, siellä ei hienoimpia kotimaisia autoja näy.

Nähtävyydet ovat hienoja ja niitä on paljon. Kaikki näyttää vähän likaiselta, koska nähtävyydet on miltei aina tehty marmorista, joka ei pidä saasteista. Silti ne ovat hienoja. Italialaiset todella ymmärtävät suihkulähteiden päälle, sitä mä kunnioitan. Vatikaani oli suorastaan tylsä, sinne mä menin puolipakotettuna. Paaviakaan ei nähty. Colosseumilla on pitkät jonot, mutta se on silti visiitin arvoinen.

Ruokaa italialaiset kyllä osaa tehdä. Roomassa mä opin, että ei koskaan kannata mennä sellaiseen ravintolaan, jossa ei ole ryysistä. Ryysis tarkoittaa hyvää ruokaa, mukavan rauhallinen atmosfääri pahaa ruokaa. Kannattaa myös valita ruokaseuransa oikein. Mä olin valitettavasti matkassa saiturin kanssa, mikä on kiusallista, koska Italiassa on tapana ravintolassa tuoda kuivia ja vastenmielisiä leipiä/leipäpuikkoja pöytään ennen ruokaa ja laskuttaa niistä palvelumaksun tyyppisesti. Ne tulee joka kerta ja tilaamatta eikä niitä voi perua. Saiturin kanssa on noloa, kun se alkaa vouhottaa siitä kahdesta eurosta, jonka ne niistä pyytää. Ei auta selittää, että näin täällä toimitaan, kun saituri on sitä mieltä, että ei Suomessakaan näin toimita.

Kahvilat on mainioita. Kannattaa kuitenkin välttää turisikohteiden lähellä sijaitsevia kahviloita ja ravintoloita, vaikka niissä olisi ryysistäkin - ne olivat kehnoja ja suomalaiseenkin makuun kalliita. Kahvilaan voi mennä sellainenkin, joka ei juo kahvia.

Italia on siitä kiva kieli, että jos hieman tuntee jotain romaanista kieltä, oppii italian alkeet kahdessa tunnissa. Osaa tilata ravintolassa, kysyä kaupassa hintaa ja ymmärtää vastauksenkin. Italialaiset ovat haltioissaan, jos joku turisti puhuu vähänkin heidän kieltään. Kielen alkeiden opiskelu on sijoitus matkustusmukavuuteen.

Elämyskameli suosittelee
suihkulähteet

Luukku 9: Oulu

Oulun wikipedia-sivulla kerrotaan sen olevan Pohjois-Suomen vanhin kaupunki (perustettu 1605) ja sijoittuneen imagokyselyssä suurten kaupunkien kärkeen. Mikäs siinä. Oulu on ihan mukava kaupunki ja jos se sijaitsisi jossain esim. Turun tienoilla, siellä viitsisi käydäkin joskus.

Oulun tärkein kaikkien tuntema fakta on se, että sieltä saa halpaa pitsaa. Ilmeisesti hintataso on nousussa sielläkin, mutta on pitsa esim. Helsingin hintoihin nähden vieläkin selvästi halvempaa. Joskus 2002-03 käytiin Oulussa Långstrumpin kanssa pileettämässä ja silloin pitsa maksoi 2,90 e. Oli vielä ihan hyvääkin.

Oulun ydin sijaitsee Rotuaarilla. Ytimen lisäksi siellä on Stocka, jossa pääsee melkein kaupunkilaistunnelmaan, mutta kuten Turussa tai Tampereella, koominen murre tuo oman eksoottisen säväyksensä ostoskeluun. Rotuaaria ei muuten voi kauheesti kehua, koska se nimi on niin pälli. Keksikää oululaiset omien teidenne nimet itse älkääkä väännelkö ranskalaisten sanoja!

Oulussa on Kärkkäinen. Mä ymmärrän, että se ei oo flagship store, mutta silti hieno ja ensimmäinen (ja ainoa) Kärkkäri, jossa mä oon käynyt. Missään muualla mä en oo nähnyt myytävän LED-lasinalusia, jotka vaihtaa väriä, kun juoman antaa olla alustalla pidempään. Sellainen oli paikko ostaa ja myöhemmin sain Handymanilta lahjaksi toisenkin. Lasinalusiksi ne on ehkä aavistuksen liian kiikkeriä (valitettava piirre lasinalusessa), mutta 80-luvun tunnelman herättäjinä omaa luokkaansa.

Kukaan ei oo sanonut mulle koskaan, että Oulu on hyvä kesäkaupunki. Kaikista muista Suomen kaupungeista näin hehkutetaan, mutta ilmeisesti Oulussa kannattaa olla realisti. Mä oon käynyt Oulussa lokakuussa, huhtikuussa ja tammikuussa ja aina on ollut lunta. Oulussa on siis aina lunta. En usko muuhun ennen kuin omin silmin näen. Oulussa on myös aina kylmä. Lankomiehen mukaan Oulussa asuu kahdenlaisia miehiä: niitä, jotka käyttävät pitkiä kalsareita ja niitä, jotka käyttävät kaksia pitkiä kalsareita.

Elämyskameli suosittelee
Kärkkäri

Luukku 8: Budapest

Budapest on rakennettu kahdesta kaupungista. Mä oon käynyt siellä lomalla jopa useammin kuin Berliinissä (joka on leikkimielisesti arvioiden rakennettu sekin kahdesta kaupungista), mutta koska valtaosa näistä lomamatkoista ajoittui 1990-luvun alkupuolelle, en mä muista niistä paljonkaan. Kerran mä kävin viime vuosikymmenelläkin Budapestissä, mutta en mä siitäkään muista juuri muuta kuin että hotellin ikkunasta veti.

Unkarin kieli on metkaa. Se ei kuulosta yhtään slaavilaiselta toisin kuin kaikki muut Itä-Euroopan kielet, jotka lienevätkin kaikki slaavilaista perää. Unkarin kieli ei kuulosta lainkaan suomeltakaan, vaikka sen koulussa opetetun mukaan kai vähän pitäisi. 1980-90-lukujen taitteessa monet unkarilaiset suhtautuivat suomalaisiin varsin lämpimästi. Muistan eräänkin ravintolan, jossa tarjoilija tarkensi kanakeittotilaustani elehtien: "kana, ei kala?" Se oli 9-vuotiaan mielestä riemastuttavaa. Lapset oppivat hanakasti kieliä, esim. unkaria. Mäkin muistan edelleen, että kiitos lausutaan suurin piirtein közönöm ja numerot yhdestä kymmeneen lausutaan eint, kättö, haarum, neit, öt, hot, het, njolts, kilents, tiis tai ainakin suunnilleen noin.

Budapest on kuulu kuumista lähteistään. Niiden vesi on kuulemma erittäin terveellistä ja korkean rikkipitoisuutensa vuoksi kohtuullisen epämääräisen hajuista. Toki kylpyläkaupungissa kannattaa kylpeä. Kaupungissa on paljon kylpylöitä, joista ainakin yksi (kylpylähotelli Helia) on paitsi erittäin siisti ja viihtyisä, myös suomalaisten rakentama. Kesäisin Budapestissä on myös paljon maauimaloita.

Tonava kaunoinen määrittelee Budapestin samalla tavalla, kuin Suomenlahti Helsingin, The Thames Lontoon, Spree Berliinin ja Seine Pariisin. Suurin osa Budapestistä ostettavissa olevista maisemapostikorteista esittää kaupungin kauniita upeasti valaistuja siltoja. Tonava virtaa Budapestin ohitse aika hitaasti ja mun muistin mukaan vesi näytti aika ruskealta, mutta kyllä virta väristään huolimatta vetää ihmisen rannoilleen. Tonavaa pitkin kannattaa matkustaa Szentendren pikkukaupunkiin, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Budapestistä pohjoiseen. Jälleen hämärien muistikuvien mukaan se oli jonkinlainen käsityöläiskaupunki, mutta kuitenkin siellä preteinikin jostain syystä viihtyi.

Budan kukkulalta on hienot näkymät itse kaupunkiin. Sinne pääsee patikoiden tai jonkinlaisella junaradalla (tai pääsi ainakin 20 vuotta sitten). Buda on saanut nimensä hunni Attilan veljen mukaan. Budassa asui myös ihana iso koira, jonka nimi oli Pompotti. Muuta mä en Budasta muista.

Unkarilainen ruoka on hyvin maustettua (vrt. suomalainen/englantilainen/saksalainen ruoka). Kaikki maistuu paprikalta ja ruoassa käytetään paljon perunaa ja lihaa eikä juuri muuta (paitsi paprikaa). Muuta mä en unkarilaisesta ruoasta muista.

Ostoskelusta ja hintatasosta mun on turha sanoa mitään muuta kuin että 1980-90-lukujen taitteessa Budapestistä sai kauniita lastenvaatteita halvalla.

Elämyskameli suosittelee
kylpeminen ja Margit-saaren polkuautot

Luukku 7: Espoo

Espoossa ollaan inessiivissä, Vantaalla ollaan adessiivissa. Tää kertoo jotain Espoosta - vaikka vantaalaiset tykkäävätkin kaupungistaan, niin muut menevät sinne melko pinnallisesti. Espooseen pitää mennä kunnolla sisään, jotta ei järkyty liikaa. Tarvitaan nimittäin aika valtavaa empatiaa, jotta pystyy ymmärtämään 109:n reitillä näkyviä maisemia ja liikennesuunnittelijan suunnitelmia. Miksi unisen Mankkaan läpi tarvitaan useita bussilinjoja, kun Vantaalla omakotialueille ei pääse YTV:n suunnittelemia reittejä pitkin mitenkään?

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, mutta sitä on hurjan vaikeaa uskoa. Se on vielä selvästi enemmän pirstaloitunut kuin Vantaa. Espoo tuntuu useiden luonnollisten luonteeltaan varsin erilaisten kylien yhteenliittymältä. Tapiola on tehty miellyttäväksi betonilla, Leppävaara pyrkii houkuttelemaan helsinkiläisiä rajan yli, Westend kuuluu Espooseen, koska sen asukkaat eivät viitsi perustaa omaa kaupunginvaltuustoaan, Kauklahti on vantaalaislähiö kaukana Vantaalta, Kivenlahdessa on hieman länsisuomalaisen pikkukaupungin tunnelmaa ja Espoon keskus on keskus vain nimeltään. Espoon nimistö aiheuttaa päänvaivaa vähintään ulkopaikkakuntalaisille - valtaosa kaupunginosista on nimetty ottamalla kaksi sattumanvaraista yleensä luontoaiheista substantiivia sanakirjasta ja liittämällä ne yhteen. Mikä seuraavista ei ole Espoon kaupunginosa: Viherlaakso, Laaksolahti, Tiilinmäki, Latokaski, Piispankylä, Ristimäki vai Kattilalaakso?

Mä oon kuullut, että Tapiolassa oleva Grilli Toro on hyvä ravintola. Sinne mä en oo ikinä päässyt, itse olen ruokaillut lähinnä yksityisasunnoissa (näitä voi suositella), Nihtisillan ABC:lla ja Tapiolan Stockalla. Lisäksi Tapiolassa saa hyvää jäätelöä Valion matkailuvaunusta, se maistuu paljon paremmalta kuin esim. Kööpenhaminassa.

Elämyskameli suosittelee
vaikea valinta. Eniten viehättää kyllä Tapiolan betonitalot.

Luukku 6: Kööpenhamina

Kööpenhamina on Pohjoismaiden suosituin turistikohde. Siellä on järjettömän kallista ja huonot jäätelöannokset. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että turistin kannattaa mennä Kööpenhaminaan ja ottaa kulkuväline suoraan Tivoliin. Se on upea paikka, sinne on suorastaan ikävä. Se on mun mielestä ehkä paras turistikohde missään ikinä - sääli että itse kaupunki ei ole ihan samaa kaliiberia.

Kööpenhaminassa menee kömpelöltä kävelijäturistilta nopeasti hermo, koska kaikki jalkakäytävät on päällystetty laatoin - joko laakein laatoin tai mukulakivin. Vinkki kunnanisille: asvaltti on jees. Tällainen laatta-alusta kun altistaa innokkaan ei-eteensä katselevan turistin kaatumaan mukkelis makkelis H. C. Andersens Boulevardille (näin voisi teoriassa tapahtua). Jos kadut olisi päällystetty asvaltilla, olisi Kööpenhamina ihanteellinen kävelykaupunki.

Kööpenhaminassa on ihastuttava kuskiton metro. Se toimii hyvin ja on todella mukava ja jännä, koska sen etuosassa on suuret ikkunat menosuuntaan, jolloin voi leikkiä metronkuljettajaa. Metro on vasta rakennusvaiheessa, tämän vuoksi se tuntuu kummalliselta - olisikohan se maailman ainoa maanalainen, jolla ei (vielä) pääse päärautatieasemalle? Mä kyllä uskon, että työteliäät tanskalaiset rakentaa sen vielä sinnekin. Yllättäen metron ollessa vielä hieman keskeneräinen parhaaksi joukkoliikennevälineeksi kiireettömälle osoittautui hop on-hop off canalboat, joka toki toimii parhaiten poutapäivinä. Se sopii ensisijaisesti turistinähtävyyksien ihailijoille, koska pääostoskadut sijaitsevat kuivalla maalla.

Tanskassa ruokailu on vaihtelevan tasoista. Tivolissa on ravintoloita jokaiseen makuun, mutta siellä ei viitsi monipäiväisen reissun jokaista ateriaa syödä, koska sisäänpääsymaksu Tivoli-alueelle on 13 e. Joihinkin ravintoloihin (esim. Helsingistä katsoen lähimpään Wagamamaan) pääsee Tivolin ulkopuoleltakin, mutta esim. ensiluokkaiseen perinteiseen Grøfteniin päästäkseen pitää maksaa Tivolin pääsymaksu. Tivolin ulkopuolelta me löydettiin yksi erinomainen ja Suomen-hintainen sushimesta, mutta muuten meillä kävi ilmeisesti huono tuuri, koska muut meidän löytämät ravintolat eivät vahvistaneet Kööpenhaminan mainetta hyvänä ruokakaupunkina. Ja tosiaan siis jäätelöt olivat liian makeita ja niiden seurassa tarjoiltiin aina jynkkyä kuminmakuista vaaleanpunaista vaahtoa, joka ei maistu.

Kiitämme

• Tivoli. Suurin kiitos ikinä.
• monet ravintolat
• julkinen liikenne

Moitimme

• hintataso
• monet ravintolat ja perinteiset ruoat (esim. outo kuiva paneerattu kala limaisen ranskanleivän päällä, jonka nimi oli jotain smørrebrødin suuntaista, mutta joka ei sitten ollutkaan ihan sitä oikeaa smørrebrødiä)
• valju ohjelmatarjonta dink-turisteille Tivolin lisäksi

Elämyskameli suosittelee

eikö se tullut jo selväksi?

Luukku 5: Vantaa

Mä kasvoin Itä-Vantaalla. Lapsena mua jotenkin hävetti asua idässä, kun oishan länsi ollut paljon coolimpi, mutta nyt mä oon alkanut arvostaa itäpuolta. Itä-Helsinki, Itä-Vantaa ja Itä-Saksa kuulostaa paljon vetävämmiltä kuin aika lailla väsyneemmät länsiosat. Mä oon lähtenyt tutustumaan Länsi-Vantaaseen vasta aikuisiällä ja se on kyllä yllättänyt mut positiivisesti. Monilla loistavilla ihmisillä on kontakteja Länsi-Vantaaseen ja sen vuoksi Länsi-Vantaakin tuntuu nykyisin mahtavalta paikalta. Sitä paitsi Vantaalle on helppo mennä, koska melkein joka paikkaan pääsee raiteita ja muualle bussilla.

Yläasteella oli tapana sanoa, että Vantaan tärkein nähtävyys on Helsinki. Se ei pidä paikkaansa, ennemminkin toisin päin. Suurin osa Etelä-Suomeen tulevista ulkomaalaisista turisteista valitsee saapumispaikakseen nimenomaan Vantaan ja sieltä käsin pendelöi katsomaan Helsinkiä. Vantaalla on paljon hienoja nähtävyyksiä, joista ykköseksi mä (ja todennäköisesti myös Vantaan matkailutoimisto) valitsen Heurekan. Nuorempana mä olin todella kiinnostunut Heurekasta, mutta kun kävin siellä viitisen vuotta sitten, oli hohto hieman himmentynyt. Toinen mahtava paikka 80-luvulla oli silloisen oven edestä alkanut suuri metsä vallihautoineen. Sinne mä en oo vielä uskaltanut mennä. Entä jos sekään ei ole enää niin hieno kuin mitä mä muistan?

Vantaa on suunniteltu nukkumalähiöksi. Ilmeisesti Tikkurilasta haluttiin jonkinlaista keskustaa (siellä on kaupungintalokin), mutta Vantaalla on useita muita pikkukeskustoja, ainakin Hakunila, Myyrmäki ja ehkä Koivukyläkin. Vantaan kaavoitusvirastolla ei ole ehkä näkemystä, mutta huumorintajua senkin edestä: mun ensimmäinen vantaalaisosoite 1983-1992 oli Vallikuja 5.

Mä en osaa arvioida Vantaan ravintoloita. Äiti tekee todella hyvää ruokaa ja asuu lähellä Tikkurilaa. Menkää sinne, jos haluutte syödä. Parhaat ostoskelumestat Vantaalla on Tikkurila ja Jumbo sekä Porttipuisto.

Vantaalaiset on sydämeltään maalaisia, vaikka asuvat Suomen mittakaavassa suuressa kaupungissa. Mun koulukavereista ehdoton enemmistö asuu edelleen Vantaalle. Jos vantaalainen muuttaa, se muuttaa Vantaalle. Tää kertoo mun mielestä ehdottoman hyvää Vantaasta, mutta ehdottoman huonoa vantaalaisista.

Kiitämme

• onnellinen lapsuus
• vallihaudat lapsuuden metsässä

Moitimme

• henkinen vantaalaisuus
• typerä nimi

Elämyskameli suosittelee

street view lapsuuden maisemista (tulee varsin nostalginen olo)

Bankrotti

Lähi-Makuuni muutti vuosi sitten hieman kauemmas. Uudessa paikassa ei ole vielä satuttu käymään, koska Makuuniin on harvoin asiaa ja se uusi ei sijaitse mitenkään kätevästi. Nyt mulle on kuitenkin tullut tarve vuokrata Guy Ritchien Sherlock Holmes, koska mun suuri idoli Stephen Fry näyttelee jatko-osassa ja ykkösosa pitää nähdä ennen kakkososaa. Päätettiin mennä siis uuteen lähi-Makuuniin. Kyllä hävetti, kun se olikin mennyt konkurssiin. Pitäisi tukea lähiseudun yrittäjiä enemmän. Mun ois ehkä pitänyt kertoa sille Makuuni-yrittäjälle jo ennen muuttoa, että se entinen tila, joka sijaitsi ratikkapysäkin ja pitserian vieressä asuinkerrostalon kivijalassa, oli aika paljon parempi kuin uusi paikka Teollisuuskadulla, jossa on pelkkiä pk-yrityksiä (ja Sonera) sekä lounasravintoloita eikä yhtään ihmisiä. Ei saatu Sherlockkia. Lisäksi yhtäkkiä tuli niin kylmä, että varpaat paleltuivat ensimmäistä kertaa tällä kaudella (lämpötila laski dramaattisesti -2:sta -9:ään, mihin mä en ollut varautunut). Kylmyyden takia ei viitsitty sitten lähteä uuteen lähi-Makuuniin, joka sijaitsee Karhupuistossa. Oltiin juuri muuten tulossa syömästä Mountainista. Ehkä jatkossa pitää unohtaa Mountainissa käynti ja suosia Weeruskaa, Soul Kitcheniä, Efe's-pitseriaa ja uutta kiinalaista, joka tuli vanhan Aamuaurinko-kiinalaisen paikalle, ettei niillekin käy kuin Makuunille.

Tänään käytiin tekemässä keittiötarvikeaiheinen täsmäisku Stockalle. Sattui olemaan ilmeisesti joku kanta-asiakashulinapäivä, kun siellä oli satamäärin ihmisiä. Mua todella ihmetyttää, kuinka niin moni viitsii siellä jonottaa kamalan pitkissä jonoissa, kun parinkymmenen metrin päässä on kassa, jossa jonotusaika on minuutin. Esim. alakerran päivittäiskosmetiikkakassoilla oli 10-20 ihmisen jonot ja smoothiemiehen kassalla sushipaikkaa vastapäätä oli yksi asiakas. Sama juttu keittiötarvikeosastolla, jossa jono oli 15 metriä ja kerrosta alempana naistenvaatteissa ei ketään. Mä kyllä ihmettelen sitä ihan mielelläni, koska onhan se mukavaa mennä toiselle kassalle ja hymyillä mennessään jonossa kattila sylissä seisovalle onnettomalle perheenäidille. Mut mä oonkin sadisti.

Elämyskameli suosittelee
SEKÄ lähiyrittäjien tukeminen ETTÄ kassaoptimointi

Luukku 4: Amsterdam

Neljäs luukku ja jo nyt mä joudun kertomaan kaupungista, jota en tunne. Amsterdamista mä osaan sanoa sen verran, että joulukuussa siellä on hyytävän kylmä. Koko ajan tuulee ja on pientä pakkasta ja liukasta sekä pitkä matka hotellilta keskustaan (tää saattaa riippua hotellistakin). Ensi alkuun mä olin sitä mieltä, että koko Amsterdam on ikävä paikka, mutta saatuani ikää lisää kaksi vuotta, olen ryhtynyt ajattelemaan, että harvapa kaupunki on joulun välipäivinä ihastuttava. Päätin jopa mennä sinne käymään uudelleenkin (ehkä sit kun asutaan Berliinissä).

Amsterdamista mä muistan lähinnä kylmyyden ohella Burger Kingin (terveisiä vaan Vilungille sinne kommenttiraidalle!) ja ässä julkinen liikenne. Ostoksia siellä taisi pystyä tekemään ihan hyvin, esim. Handyman löysi useita paitoja. Jokunen ravintolakin siellä oli, etenkin pieni pitseria ydinkeskustan laidalla oli sympaattinen ja edullinenkin. Myi hyviä pitsoja ja pastaa. Niin ja kidutusmuseo oli erinomainen. Paljon muita kiinnostavia turistikohteita ei taidettu löytää (Anne Frank ei kiinnosta).

Hotellin aamiaisella ei ollut strösseleitä, mikä vähän harmitti. Tietty toinen negatiivinen asia liittyi omaan nolotukseen siitä, ettei osannut kieltä. Kiitos paikallisille englannin puhumisesta! Niin ja talvella siellä on kaikki kiinni (esim. merenkäyntimuseo).

Kiitämme

• valuutta
• paikallisten aulis englantimyönteisyys
• kidutusmuseo

Moitimme

• tuuli

Elämyskameli suosittelee

pieni pitseria keskustan kaakkoislaidalla

Luukku 3: Tampere

Mä oon vähän kateellinen sellaisille ihmisille, joilla ei ole sukulaisia Tampereella, koska he voivat mennä Tampereelle ihan puhtaasti lomailemaan ilman syyllisyyttä laiminlyödyistä sukulaisista. Tampereella on paljon hienouksia, joista ensimmäisenä tulee mieleen mustamakkara. Mä mietin Tampere-luukun kirjoittamista koko eilisen ja siksi mun teki mieli mustamakkaraa koko päivän. Onneksi sitä löytyi tuoreena Ruoholahden S-marketista - maaru täynnä on hyvä kirjoittaa.

Tampereella on Särkänniemi, joka on mun mielestä varsin hauska paikka. Siellä on Näsinneula, Suomen vastine Fernsehturmille ja jännä akvaario. Salaa mä tykkään vähän myös Lasten eläintarhasta, mutta virallisesti tietysti kauhistelen eläinten oloja. Särkänniemi on hyvä paikka senkin vuoksi, että Handymankin viihtyy siellä, koska tamperelaiset jätskinmyyjätytöt kehuu sen paitaa.

Tampereella kannattaa mennä myös Pyynikin näkötornin kahvilaan, jossa on aina tuoreita lämpimiä munkkeja tarjolla. Yrittäjä on selvästi yrittäjähenkinen, koska kahvila on avoinna vuoden jokaisena päivänä (jokaisena). Sieltä on myös mainiot näköalat.

Mustamakkarabaaria lukuunottamatta mä en oo löytänyt Tampereelta herkullisia ravintoloita. Usein kun sinne tulee mentyä, saa joka tapauksessa ruokaa ilmaiseksi sukulaisilta. Ainoa tamperelaisravintola, joka on edes jotenkin mieleenpainuva, on Classic American Diner, mutta ei sekään ole mitenkään yllätyksellinen. Tunnelma on ihan hauska. 

Särkänniemen ohella ainakin Metso-kirjaston Muumimaailma on näkemisen arvoinen. Joskus mun pitäisi mennä myös Lenin-museoon, koska mä oon kommunismi-intoilija.

Negatiivista Tampereessa on tamperelaiset. Tää väki haluaa tehdä kaiken kuten säännöissä sanotaan. Klassinen esimerkki on 90-luvun lopulta, kun paikallisen Stockmannin palvelupisteessä ei voitu vastata lyhyeen kysymykseen "en tiedä" ilman vuoronumeroa, vaikka koko kakkoskerroksessa ei ollut yhtään muita asiakkaita kuin kysyjä. Toisaalta jos onnistuu löytämään puhdasta tamperetta, on päivä pelastettu, koska onhan siinä hupaisa murre.

Kiitämme

• paikallisherkut
• Särkänniemi
• koominen puhetapa

Moitimme

• paikallisväestön mielen rakenteiden jäykkyys
• mustamakkaraa karttavalle sopivat ravintolat

Elämyskameli suosittelee

mustamakkara

Luukku 2: Tukholma

Tukholma (Stockholm) on Pohjoismaiden suurin kaupunki. Siellä asuu oikeita kuninkaallisia, trendikkäitä södermalmilaisia, rikkaita östermalmilaisia ja mamuja. Sinne pääsee Suomesta laivalla, mutta on siellä lentokenttäkin, jonne Finnair lentää Vantaalta kolmasti päivässä. Kärsivällisimmät matkailijat voivat lentää myös Sigtunan kuntaan Arlandan kentälle ja matkustaa siitä esim. sateenkaaren väreissä Tukholman keskustaan.

Tukholmassa puhutaan pääosin ruotsia. Ruotsin kielen erityispiirre on å-kirjain, jota tarvitaan sanomaan oo kuten sanassa oppivelvollisuus. O-kirjaimen nähdessään ruotsalaiset sanovat uu kuten sanassa uskonnonvapaus ja u-kirjaimen nähdessään yy kuten sanassa yhteisöllisyyskin (heja!). Ruotsin kieli on poliittisesti tärkeää lähinnä Suomessa, edelleenkin valtaosalle suomalaisista opetetaan koulussa ruotsia. Ruotsissa ei kuitenkaan äidinkieleltään suomalainen tule toimeen ruotsin kielellä, koska ruotsalaiset on ohjelmoitu vastaamaan englanniksi suomenruotsia kuullessaan. Osa ruotsalaisista puhuu myös saksaa, koska heidän lienee mahdottoman helppoa oppia sitä. Maahanmuuttajaväestöstä suuri osa puhuu suomea. Etenkin läntisissä kaupunginosissa voi paikallisten kanssa puhua myös arabiaa, kurdia, bosniaa ja turkkia vain muutaman mainitakseni.

Tukholmassa käytetään valuuttana kruunua, vaikka suuri osa ruotsalaisista haluaisi lopettaa monarkian. Eurolaisten tulee Ruotsissa muistaa, että 11 kruunua on hitusen yli yhden euron. Tukholmassa on kallista ja siellä ei mielellään käytä rahaa, on se minkä nimistä hyvänsä.

Ruotsin kuninkaalliset asuvat Tukholmassa. Perustuslain mukaan valtionpäämiehen (kuningas/kuningatar ja hänen puolisonsa) tulee olla protestanttikristitty. Pohjois-Irlannin suurin puolue lienee toivonut samanlaista lakia heillekin. Eivät onnistuneet yhtä hyvin.

Tukholmassa on matkustajalle sekä hyviä hotellivaihtoehtoja (esim. Scandic Park - edullinen ja siisti) että huonoja hotellivaihtoehtoja (esim. Radisson Strand - kallis ja rähjäinen). Kaupungissa kulkee maanalainen ja linja-autoja sekä vuosien hiljaiselon jälkeen myös raitiotie. Keskusta on kompakti kävelijälle ja suosittelisinkin tutustumista jalan (mut mä suosittelen kaikkiin kaupunkeihin tutustumista jalan).

Tukholmassa parasta on Ahlgrens Salta Bilar -makeiset. Uskallan suositella myös valokuvataiteen museota, vaikken siellä itse olekaan käynyt (luotettavat suosittelijat).

Elämyskameli suosittelee
kommenttiosioon hyvien tukholmalaisravintoloiden listaaminen

Luukku 1: Helsinki

Helsinki on Suomen pääkaupunki. Matkakohteena se on mukava. Mä oon matkaillut Helsingissä laajalti esim. keskustassa, Lauttasaaressa, Konalassa ja Tapanilassa.

Helsinkiin pääsee junalla, laivalla, ratikalla, autolla, bussilla ja kävellen. Helsingissä on myös lentokenttä, jonka oheisrakennuksessa myydään kauko-ohjattujen lentokoneiden osia. Kovin isolla lentokoneella ei Helsinkiin kuitenkaan pääse.

Parasta Helsingissä on ystävien kanssa kahvittelu esim. Cafe Piritassa ja monipuoliset vesijuoksumahdollisuudet. Ostoksia on mahdollista tehdä, hintataso muodostunee jonkinlaiseksi joulukalenterin standardiksi. Julkisilla liikkuminen on yksinkertaista. Helsinkiläisten kanssa kommunikointi onnistuu monilla suurimmilla kielillä (esim. englanniksi ja venäjäksi) sekä suomeksi.

Hyviä ravintoloita Helsingissä ovat esim. Mountain Töölössä, Ken Yau Kalliossa ja Salve Hietalahdessa. Pian haluaisin tutustua myös Salutorgetiin. Paikallista herkkua ei oikein ole.

Sää on Helsingissä ajoittain hankala. Voi olla kylmää, jolloin kadut eivät ole kävelijän näkökulmasta kelvollisesti huolletut. Helsingissä on myös muiden paikkojen tavoin runsaasti rasittavia keski-ikäisiä ja iäkkäämpiä naisia, jotka saavat matkailijan hermostumaan. Yleensä Helsinki on turvallinen paikka, mutta tiistai-iltaisin on moni ulkomaalainen joutunut pahoinpidellyksi (tämän huomaa töissä keskiviikkoaamujen traumameetingeissä).

Kiitämme

• hyvät ravintolat
• mukavat ihmiset
• julkinen liikenne

Moitimme

• katujen kunnossapito
• rasittavat ämmät
• tiistai-illat

Elämyskameli suosittelee

omien matkailukokemusten ja arvioiden kertominen kommenttiosiossa