Matkanjohtaja

Mä tykkään suunnittelusta. Osittain tästä syystä mä toimin mielelläni seurueen matkanjohtajana pienilläkin matkoilla. Eilen me oltiin menossa Handymanin kanssa Mäkkylään kyläilemään. Mä olin katsonut Reittioppaasta etukäteen, mikä olisi paras keino päästä Mäkkylään Kampista (eka 39:llä Pitäjänmäkeen ja siitä 550:llä Mäkkylään). Ilmoitin Handymanille viestitse tapaamispaikan: Kampin metroaseman edessä lähtevien bussien luona noin 17:15. Handyman oli ilmeisesti käväissyt siinä ulkona Autotalon edessä hieman etuajassa, mutta kun en ollut siinä, oli Handyman mennyt Kamppiin alakertaan ja jostain käsittämättömästä syystä noussut johonkin umpimähkäiseen bussiin, joka lähti sopivaan aikaan (linja 121 Puolarmetsään). Mä sit soitin sille, kun 39 oli lähdössä ja Handyman ilmoitti voitonriemuisesti olevansa jo bussissa sisällä. Kun mä uskalsin hieman kyseenalaistaa linjan valintaa, niin Handyman kehtasi suuttua mulle ja syyttää mua siitä, että se urpo oli mennyt väärään bussiin. Good grief. Hyvään espoolaistapaan HM kuitenkin tajusi jäädä bussista pois ennen Puolarmetsää ja matkustaa Hanasaaresta useilla liikenneyhteyksillä Mäkkylään. Hyvään espoolaistapaan myös yksi näistä liikenneyhteyksistä oli mennyt rikki Keilaniemessä. Jos mä jotain Espoon busseista tiedän, niin ne menee rikki. Eräällä tämän blogin lukijalla on lukemattomia tarinoita espoolaisbussien epäonnesta bussin palamaan syttymisestä lähtien.

Espoolaiset liikenneyhteydet ovat muuttuneet varsin tärkeäksi osaksi mun elämää, koska mun pitäisi päästä töihin myös ensi torstaista lähtien, olenhan siirtymässä espoolaisväestön palvelukseen. Reittiopas on osoittautunut varsin ailahtelevaiseksi ja miltei päivittäin se ehdottaa eri vaihtoehtoa. Täytyy uskoa, että Espoossa on valinnanvaraa, kun Jorviin päästäkseni voin jäädä junasta Leppävaarassa, Kauniaisissa (ei teknisesti Espoota) tai Espoon keskuksessa ja näistä vaihtaa kymmeneen eri bussiin tai voin mennä bussilla Mannerheimintieltä Lommilaan ja vaihtaa siitä taas toiseen bussiin. Espoon joukkoliikennejärjestelyjen monimutkaisuudesta kertoo sekin, että olen yrittänyt kalastella paikallisten mielipiteitä eri vaihtoehdoista ja kaikki ehdottaa eri reittiä. Siitä ollaan yhtä mieltä, että Jorvi on rakennettu pahimpaan puskaan ja sinne on espoolaistenkin hankala mennä. Lisäksi sillä on tyhmä nimi (tää on vain mun mielipide, irl en ole uskaltanut konfrontoida espoolaisia niiden sairaalan nimestä).

Elämyskameli suosittelee
Helsinki

Akilleen olkapää

Toissapäivänä mua usein uinnin jälkeen hetkellisesti vaivaava oikea akillesjänne oli kipeä koko päivän. Kipu loppui yhtäkkiä, kun olin Töölössä kyläilemässä, mutta päätin silti käydä näyttämässä jännettä pomolle. Siinä ei onneksi ollut mitään tulehdusta. Tästä mä olin haltioissani, koska olin lukenut etukäteen akillesjänteen tulehduksen olevan keski-ikäisten kuntoliikuntaa harrastavien vaiva enkä mä halua profiloitua keski-ikäiseksi kuntoliikunnan harrastajaksi. Nyt jänne on oireeton eikä eilinen allasjuoksupyrähdyskään taas kipeyttänyt sitä, mikä onkin mukavaa. Mä oonkin usein epäillyt, että ultraäänellä on terapeuttisia vaikutuksia. Koska kantapää ei enää vaivannut, olikin jo aika hakea uusi valituksen aihe. Edellisen jäykkäkouristusrokotetehosteen 10-vuotissyntymäpäivää vietetään tänä vuonna, joten uusi oli haettava ja nyt onkin käsi sitten käyttökelvoton. Aion mennä kuntouttamaan sitä hydrobiciin tunnin päästä.

Mä yritin kovasti pitää syksyä poissa lomani loppuun saakka, mutta en onnistunut. Käsityökausi on nimittäin aloitettu. Toistaiseksi on tehty vasta pari kevyttä harjoitustyötä ompelukoneella, mutta eiköhän tästä melko pian siirrytä puikoille. Vielä ei kuitenkaan vaihdeta umpikärkikenkiin pääkaupunkiseudulla, koska on kesäloma. Kuopio oli eri juttu, siellä tuli ikävä sormikkaitakin.

Elämyskameli suosittelee
rokotussuojan tarkastaminen ja ajan tasalle saattaminen (huom. kolmekymppiset miehet! Tetanustehoste on todennäköisesti saatu varusmies-/siviilipalveluksen aikana ja siitä alkaa peruskolmekymppisellä olla jo 10 vuotta. Ja kolmekymppiset naiset! Jollette ole 11-vuotiaana kompastuneet astianpesukoneeseen ja saaneet isoa haavaa pakaraanne, olette todennäköisesti saaneet tehosteen 16-vuotiaana ja jos se on edellinen kerta, on korkea aika hakeutua terveydenhuollon piiriin)

Kalakukkojen maa

Mä saavuin Kuopioon. Eksoottista. Mä en oo varmaan ikinä ennen käynyt Kuopiossa ja kaupunki jännittää mua kovasti. Täällä on siis tarkoitus opiskella fysiikkaa ja säteilysuojelua. Mä oon valmistautunut fysiikan opiskeluun selvittämällä, että magneettikuva muodostetaan seuraamalla voimakkaiden muuttuvien magneettikenttien aiheuttamia vetyatomien ydinten viritystasojen muutoksia ja nämä sitten jotenkin joutuvat K-avaruuteen, jota ei ole olemassa. Tää oli siis yksinkertaistettu versio ja todennäköisesti väärin, mut en mä tajua sitä siltikään.

Kaikki ei kuitenkaan Kuopiossakaan ole kammottavaa toivottavasti. Ainakin seura on erittäin hyvää. Yksi työkaveri on täällä ja myös entinen työkaveri Sipoon ajoilta ja sen mukava työkaveri. Kaikki sattuivat tulemaan samalla koneella ja ollaan vielä samassa hotellissakin! Huomenna mennään sisävesiristeilylle ja treffit on sovittu aamupalalle 7:15, koska varhainen lintu nappaa madon ja fysiikkashow alkaa huomenna tikkana kasilta. Ylihuomenna mä aion mennä uimaan. Hauskaa Kuopiossa on myös paikallisten murre.

Elämyskameli suosittelee
K-avaruus

Soijamaitokokeilu 2

Pari viikkoa sitten mä marisin liian makeasta soijajuomasta. Kaupasta löytyi siis myös maustamatonta, jota mä päätin seuraavaksi kokeilla. Se on aivan hirveää. Ensin se ei maistu miltään, mutta takamaku nielemisen jälkeen maistuu ihan jollekin petrokemiateollisuuden tuotteelle, ei todellakaan millekään ruoalle. Yksinään sitä ei tosiaan viitsi juoda enkä halua altistaa herkullista voimamysliäni tinnerin maulle. Niinpä mä aattelin piilottaa maun monen muun ruoka-aineen (esim. pellavansiemenrouheen, vehnäleseen ja auringonkukansiementen) sekaan ja tein sämpylöitä. Niistä tuli kyllä ihan hyviä eikä maistu yhtään tinnerille. Hesarissa oli muuten juttu siitä, kuinka kaurajuomaa voisi tehdä itse. Voisi harkita, ellei se olisi niin pirun hippiä. Jatkossa mä ostan proteiinijuomani lehmän nisästä tulleena.

Mulla on nyt loma. Handyman meni takaisin töihin, joten mä vetkoilen kotona. Tai tänään mä menin Geen kanssa uimaan ja huomenna mulla on leikkitreffit Kummitytön ja sukunsa kanssa. Niin ja huomenna mun pitää lähteä Kuopioon, helkuta sentään. Onneksi saa toipua Kuopiosta vielä ensi viikon. Sit pääsee päivällä uimaan vaikka joka päivä.

Elämyskameli suosittelee

rehellinen luomumaito

Luottokunnan luottoasiakas

Mä hukkasin Visa-korttini joulukuussa Helsingissä. Tuolloin jouduin olemaan ilman korttia viikon ja hakiessani sitä sain noin 19-vuotiaalta pankkineidiltä ripityksen, kun en ollut ottanut lääkiksen opintosuoritusotetta mukaan. Tänään hukkasin Visa-korttini uudelleen. Kyllä kismittää. Aika laiha lohtu on se, että samalla löytyi tuo joulukuussa hukkunut kortti lompakon salapoimusta. Säikähdin, kun kortti ei ollut paikallaan lompakossa ja aloin penkoa. Sieltähän se löytyi. Alkoi hiljalleen ihmetyttää, kun joka paikassa, missä sitä halusin käyttää, kone herjasi "Geheimzahl falsch" (=väärä PIN-koodi). Luulin jo joutuneeni niin syvälle lomatunnelmaan, että olin unohtanut PIN-koodini, mutta sitten tajusin, että kortissa on väärä kuva ja expiry date, joten sen oli oltava joulukuussa kadonnut kortti. Korttia ei löytynyt mistään, joten se piti kuolettaa. Nyt mulla ei sitten oo pankkikorttia, jes. Just kun mä olin oppinut uuden tunnuslukuni. Onneksi Stockan kortissa on Masteri, niin jossain voi maksaa. Uusi kortti tulee viikon päästä pankkiin (OP ei lähetä sitä kotiin) ja koska mä oon silloin Kuopiossa, menee kortin saaminen seuraavaan viikkoon.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin - mä oon löytänyt useita kivoja kauluspaitoja täältä. Eka ostin tyytyväisenä pari alennettua paitaa hintaan 40 e/kpl ja sitten satuin menemään kauppaan, jossa hyvät ja kauniisti leikatut kauluspaidat oli 12 e/kpl, kaksi paitaa 19 eurolla. Vielä parempi! Långstrumpille tiedoksi: ostin myös yhdet ihan ookoo housut. Vyötä en ole ostanut.

Nakut saksalaiset

1998 mä kävin Baden-Badenissa kahdessa kylpylässä. Toinen niistä oli roomalainen kylpylä, jonne mennessä piti riisutua ensin nakuksi ja kietoutua paikalliseen pyyhkeeseen. Se pyhje päällä sitten kuljettiin salista toiseen ja kukin sali oli toista lämpimämpi (ensimmäinen jotain 45-asteinen, seuraava 55-asteinen ja viimeinen varmaan 70-asteinen) ja sen jälkeen liottiin kummallisen hajuisissa altaissa, joiden lämpötila vaihteli. Lopuksi pääsi riuskaotteisen naisen pestäväksi ja kunnolliseen kuumaan saunaan. Toki altaissa ja pesulla oltiin naakkenina ja ne oli tietysti unisex-altaita. Toinen Baden-Badenin kylpylöistä oli moderni kylpylä, jossa oli useita altaita, vesi oli kloorattua ja lapset pääsivät vesiliukumäkiin. Siellä oli sukupuolikoodatut puku- ja suihkuhuoneet ja allasosastolla oltiin uimapuvussa. Saunaosasto oli unisex ja ilman uimapukua. Saksalaiset suhtautuvat varsin mutkattomasti alastomuuteen (jopa länsisaksalaiset, koska em. esimerkit olivat siis Baden-Badenista vuodelta 1998).

Täällä hotellissa on myös sauna-pooliosasto, jossa on yhteiset suihkut ja saunat. Pukkaritilat ovat erikseen ja niissä on myös ns. kainostelusuihkut, mutta hienoimmat autopesulaa tai trooppista myrskyä jäljittelevät suihkut sijaitsevat yhteistiloissa. Uimapuku tulee jättää saunojen ulkopuolelle ja saunaan mennään pyyhe päällä (yllättävän kummallisen tuntuista). Saunoja on kolme: Finish Sauna (sic), Bio-Sauna ja jonkinlainen Hogwarts Expressin loosia ja Helsingin metrovaunua muistuttava höyryinen komero. Bio-Sauna on näistä eksoottisin - se on kuin haalea perinteinen sauna ilman kiuasta. Pesuhuoneen seinällä on todella monipolviset kuvitetut saunomisohjeet, joiden mukaan saunassa saa olla kerrallaan 10-12 minuuttia, saunassa pitää maata tai istua rentoutuneena (kuvien mukaan joko maata vatsallaan tai istua hankalassa 45°:n kulmassa). Saunomisen jälkeen pitää levätä istuen 2-3 min ajan ja tämän jälkeen tulee kaverin ruiskuttaa päälle puutarhaletkulla kylmää vettä. Tämän jälkeen pitää tanssia kylmässä suihkussa ja mennä kylmällä vedellä täytettyyn vannaan. Sen jälkeen pitää ottaa lämmin jalkakylpy ja levätä. Sitten voi mennä takaisin saunomaan. Saunojen lisäksi pesutiloissa on myös huone, jossa on useita lepolasseja, joilla alastomat saksalaiset makaavat rentoutuneena lukien Handelsblattia.

Hursti-kohun aikaan syntynyt nimbyilyä vastustava Kallio-liike on kiinnittänyt huomiota Alppipuiston puolesta -fb-grouppiin. Alppipuiston puolesta vastustaa Pisararadan ykkösvaihtoehtoa, joka toteutuessaan haukkaisisi palan Alppipuiston länsireunasta ja sen sijaan kannattaa ns. kolmosvaihtoehtoa, jossa raiteet vedettäisiin Alppilan ali ja joka maksaisi 300 miljoonaa euroa enemmän kuin ykkösvaihtoehto. Huikea summa! Vuonna 2010 koko Helsingin kaupungin kaikki investoinnit maksoivat yhteensä noin 700 miljoonaa. 300 milj ylimääräistä yhden kohteen yhteen pätkään tuntuu järjettömältä. Mä asetun tässä nyt poikkiteloin ja totean, että tää on pahimman luokan nimbyilyä. Oon ennemmin sen jätkän puolella, joka fb:ssä toteaa, että "Miksi historiallinen miljöö pitäisi säilyttää muuttumattomana? Onko Alppari arvokas vain sen näköisenä kuin se on nyt? Kaikki historialliset miljööt ovat syntyneet kun on muutettu vanhaa historiallista miljöötä". Toki ois kiva, ettei Alppipuiston sorsanpoikasten lampea jouduttaisi tuhoamaan, mutta vaikka se onkin ehdottomasti puiston paras osa, niin ei sekään ole 300 miljoonan euron arvoinen lätäkkö.

Elämyskameli suosittelee
yimbyily

Päänsärky

Internetvarkaiden uhallakin kerron olevani ulkomailla, nimittäin Berliinissä. Mukanani on Handyman ja Långstrump, joten matkalla on lämmin vittuilun ilmapiiri. Harmi vaan että mulla on eilisestä lähtien ollut ilkeä päänsärky, joka on kiristänyt mun pinnan ihan viimeisilleen enkä mä jaksaisi kuunnella vinoilua nyt yhtään. Toivottavasti päänsärky menisi nyt pois. Mulla ei yleensä särje päätä, joten en osaa suhtautua särkyyn osana elämää ja ihmisyyttä vaan kiukkuan.

Berliini on kyllä ihana. Ainoa Berliinin ihanuutta vähentävä seikka on se, että superärsyttävä Kemikaalikimara-blogin muija kertoo internetissä rakastavansa Berliiniä, mut se ei oo Berliinin vika. BBC:n ja kaikkien muidenkin sääprofeettojen mielestä täällä pitäisi sataa koko ajan, mutta silti aurinko paistaa. Tänään tuli pari tiukkaa kuuroa, mutta nekin kesti vain muutaman minuutin kerrallaan. Lämpötila on sellainen, että on mukava kävellä, ei tule liian kuuma (17-22°).

Me käytiin eilen katsomassa Bodyworlds-näyttely. Siellä on siis näytillä oikeita ihmiskudoksia, jotka on valettu hartsiin tms. Mä muistan, että vuonna 1998 se oli just lähtenyt Mannheimista, kun mä sinne mennä toohotin ja mua harmitti suuresti. Siitä lähtien mä oon halunnut nähdä sen. Ihan hienoja juttuja siellä oli, mutta tuli työasiat mieleen, joten mä en oikein päässyt mukavaan lomatunnelmaan. Mut nyt se on nähty eikä enää tarvii mennä. Hyvä niin.

Täällä tulee syötyä lähinnä itämaista ruokaa, koska se on niin halpaa ja etenkin vietnamilaisia ja thaimaalaisia ravintoloita on kaikkialla. Tänään käytiin kuitenkin perinteiseen saksalaiseen tapaan Vapianossa. Mä oon käynyt nyt kertaalleen Helsingin ja kertalleen Berliinin Vapianossa sekä S-ryhmän Bravuria-kopiossa. Nyt mä voin sanoa, että näissä kaikissa ruoka on oikein hyvää, mutta konsepti on kyllä aika ontuva. Mun mielestä ei oo siistiä seistä jonossa odottamassa ja katselemassa, kun se ruoka valmistuu. Mä istun sillä välin mieluummin kavereideni kanssa pöydässä tai teen sen ruoan sit ite, ni saa bologneseenkin herkkusienet mukaan. Täällä oli kyllä valittavana myös tummaa spagettia, mikä toki ilahdutti.

Saksassa on joutunut avartamaan harrastusmielipiteitään. Koska lähin maauimala on junamatkan päässä, mä en oo saanut houkuteltua seuraa sinne mukaan, joten on pitänyt pulikoida hotellin altaassa. Siinä ongelmana on se, että sen syvyys on vain 1,3 m, joten mukaan raahattu vesijuoksuvyö ei ole päässyt mukaan. Mä oon siis pitkästä aikaa uinut. Sekin on kyllä varsin mukavaa! Uskallan jopa nykyisin laittaa rintauidessa naaman veteen, joten niskakaan ei tule ylettömän kipeäksi. Pitää varmaan ostaa uimalasit, jotta voisi pitää vielä silmiä auki.

Lomakuvakisaan me ollaan annettu tällä matkalla nyt aika paljon tasoitusta. Kamera ei ole edes mukana  koko ajan ja ainakaan kuvia ei muisteta ottaa. Jos otetaan, niin niissä näkyy aina joko Handyman ja Långstrump tai mä ja Långstrump. Mulla ja Långstrumpilla on kiusaantuneet tai pitkästyneet ilmeet (koska Handymanilla kestää vähintään viisi minuuttia ottaa kuva, missä vaiheessa me ollaan yleensä jo kävelty pois kuvauspaikalta) ja Handyman näyttää vain urpolta.

Oho tulipa negatiivinen päivitys. Syytän silmän takana tuntuvaa kairaavaa kipua.

Juoksevaa proteiinia

Mä oon viime aikoina valinnut yhä useammin ruokajuomaksi maidon. Tarkemmin sanottuna kylmän rasvattoman luomumaidon (ja ei, en koe huonoa omatuntoa siitä, että näinä luonnollisuuden ja karppaamisen aikoina valitsen rasvattoman maidon). Nyt kuitenkin Långstrump kohkasi soijasta tehdyn maidonkorvikkeen erinomaisuutta ja totesi epämiellyttävästi, että maito alkaa mädäntyä jo suussa (varsin tarpeeton kommentti kerta kaikkiaan). Koska luotan Långstrumpin suosituksiin kuin vuoreen (recommended by Långstrump!), ostin soijatuotteen. Tänään aamulla otin jännittyneenä sitä aamupalan kanssa lasillisen. Maku hämmensi: ihan ookoolta se maistui, mutta vaikka en ollutkaan valinnut mitään vaniljatuotetta vaan ihan maidonkorvikkeen, oli maku selvästi makea ja vaniljainen. Sopii aamupalan kanssa kyllä ihan hyvin, varmaan menisi myös leivonnassa ja etenkin vaniljakastikkeen teossa, mutta ei sitä voi kuvitella lämpimän ruoan, esim. spagettikastikkeen tai lihasopan, kanssa juovansa. Niissä tilanteissa valitsisin ehdottomasti mätämaidon. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ostamani tuote oli Alpro Soya Light ja ihan tuoteselosteessa kerrotaan sitä makeutetun glukoosifruktoosisiirapilla, joten ei ole kumma että maistuu makealta. Omituista. Ehkä pitäisi kokeilla kaupan omaa merkkiä, Alprossa kun on muitakin kummallisia piirteitä.

Elämyskameli suosittelee
oikea juoma oikeaan tilanteeseen
nii ja sitä että joku nyt vihdoin haluaisi ottaa mun ilmaisen testivoittajavesivyön!

Suvin on aika lähteä

Uusi vesijuoksuvyö on testattu ja se on todella hyvä, pienikokoinen ja mukava. Kelluttaa vähän vähemmän kuin normivyö, joten saa puuhastella enemmän eikä paina mistään. Kerrassaan onnistunut ostos. Koska aion nyt siirtyä vallan Speedon käyttäjäksi, vanha Suvi-vesijuoksuvyöni on tarjolla ensimmäiselle halukkaalle ihan ilmaiseksi. Suvi on Suomalaisen Vesiliikuntainstituutin suunnittelema ja se on voittanut Kuningaskuluttajan vesijuoksuvyötestin täysin pistein. Suvi sopii 55-140-kiloisille vesijuoksun harrastajille. Väriltään se on oranssi eli erivärinen kuin uimahallien lainavyöt ja kellukeosan sisäpinnalla on noin 5 x 5 cm:n kokoisella alueella pinnallista Maisa-kisun tekemää damagea, jonka en ole kuitenkaan havainnut vaikuttavan merkittävästi vyön käyttöominaisuuksiin. Haikeana luovun Suvista, mutta kooltaan Speedo voittaa sen niin ylivoimaisesti, että on aika siirtyä eteenpäin. Kuulostaa toki pröystäilyltä ostaa toinen vesijuoksuvyö, kun omistaa jo yhden testivoittajan, mutta pidän tätä investointia harrastukseeni kuitenkin vielä kohtuullisena verrattuna monen muun urheilulajin vaatimiin hankintoihin.

Elämyskameli suosittelee
Suvi ja Speedo

Buyer's remorse

Mä kävin eilen Suomen Uintikaupassa Mäkelänkadulla ostamassa sen edellisessä postauksessa hehkuttamani vesijuoksuvyön. Se on pakattuna tosi pieni, noin kuuden margariinipaketin kokoinen. Huomenna mä meen testaan! Kokonaisuudessaan reissu ei ollut kovin onnistunut, nimittäin jouduin jonkinlaiseen shopping frenzyyn ja ostin myös urpot ja järkyttävän kalliit tamppaajatöppöset. Kaduin ostosta jo kassalla, mutten kehdannut viedä niitä takaisin hyllyyn. Hirveä buyer's remorse. Luikin tänään häntä koipien välissä takaisin Mäkelänkadulle ja sain ne palautettua, vaikka ei todellakaan olisi pitänyt saada, koska shopping frenzystä tulee kärsiä. Suosittelen Suomen Uintikauppaa kaikille - valikoima on ällistyttävä ja palvelu erittäin asiantuntevaa. Mä aion ostaa jatkossa kaikki vesiurheiluvälineeni sieltä (toivottavasti vain kertaalleen).

Handyman joutuu nykytyössään pukeutumaan päivittäin kulmahousuihin. Niitä ostettiinkin jokin aika sitten kolme paria. Koska meillä ei ole prässäystaitoja, katsoi Handyman parhaaksi viedä housut pesulaan. Tänään oli pesulapäivä ja Handyman vei housut sinne liikuttavasti omilla henkareilla pukupussissa. Leipääntynyt pesulatyöntekijä naureskeli Handymanille: "Sä oisit voinu tuoda nää tyyliin muovikassissa." Mäkin naureskelin. Naureskelkaa tekin.

Elämyskameli suosittelee
Suomen Uintikauppa

Rikellisyys

Handyman on rikellinen. Ajoi pentele Kehä kolmosella kameratolppaan neula 90:ssä 70:n alueella ja valo välähti. Handymanille ominaiseen tapaan kuitenkin käsi peitti silmät (turvallisen ajamisen käsikirjassa suositeltu temppu) eikä kyseessä ollut meidän oma auto. Tää ei vähennä syyllisyyttä lainkaan. Mä olin järkyttynyt. Mä en oo ennen veljeillyt alamaailman kanssa ja se vähän pelottaa mua. Töissä on tietty joskus joutunut kohtaamaan hämärähemmoja, mutta siviilielämässä olen pyrkinyt pysymään kaidalla tiellä.

Pari viikkoa sitten mulla oli sellainen fiilis, että lomalle pitäisi päästä heti. Nyt ei enää tuskastuta lainkaan, itse asiassa töissä on tosi kivaa ja viikon päästä alkava loma tuntuu aika varhaiselta. Tietysti on kivaa, että loma alkaa ja etenkin edessä oleva matka riemastuttaa. Vähemmän ilahtunut mä oon tulevasta fysiikankurssista, mutta pakko on mennä. Mä yritän suhtautua siihenkin kuin lomamatkaan - pääsee vieraaseen kaupunkiin ja sisävesiristeilylle. Yritän miettiä vähemmän itse opiskelua ja tylsää hotellielämää ja enemmän esim sitä, että uimahalliin on hotellista vain 1,5 km. Pääsee uimaan jee! Tietysti voi myös toivoa, että hotellin aamupala olisi hyvä. Se parantaisi fysiikkalomaa aika paljon.

Matkoja ajatellen on sääli, ettei puhallettavia vesijuoksuvöitä ole olemassa, mutta nyt on Speedolla mietitty ja keksitty tavallista pienempi vyö. Niitä myydään tuossa kulman takana. Jos se on kelvollinen, mä vien vesijuoksun Kuopioon ja Keski-Eurooppaankin jo viikon päästä.

Elämyskameli suosittelee
kompaktit urheilutarvikkeet

Kesäretki

Tänään aamulla teki kovasti mieli mustamakkaraa. Se ei ole missään niin hyvää kuin Tampereen Mustamakkarabaarissa. Sinne pitää päästä kerran kesässä, miksi ei tänään? Sain Handymanin ylipuhuttua (helppoa) ja auton lainaan, joten lähdettiin Tampereelle. Mustamakkarabaarissa mä tilasin mustamakkaraa ja ison maidon, Handyman söi jotain muuta. Mustamakkarabaarin jälkiruokatarjonta on niukkaa, lähinnä makkaraa, joten mentiin jälkiruoalle Pyynikin näkötornin munkkikahvilaan, jossa munkit on aina lämpimiä ja tunnelma katossa. Koska oltiin retkellä, mentiin vielä keskustaan. Siellä oli menossa joku kukkaisviikkotapahtuma, jossa keski-ikäiset tanssivat tanhua poliisisaattueessa Hämeenkadulla ja maailman pienimpään maailmanpyörään oli 50 metrin jono. Meno oli hillitöntä.

Tampereelta ostettiin Suuri ällösanakirja, jonka esipuheesta riitti hupia koko kotimatkaksi. Kuinka kamalaa onkaan, että jotkut haluavat käyttää ilmauksia vetää palkokasvia nenään / vetästä herne-maissi-paprikoita nenuun / vetää hemapa-pussia kitusiin / vetää vihannesmaata hengitystiehyeisiin? Tai mitä pidätte sanoista hulkku (huulipuna), tarrasukkia (toivotus alkuraskauden jatkumisesta), kahluusaapas (kondomi), kekkulimehu / kuperkeikkamehu (alkoholi), käydä tupskulla (tupakoida), jampesteri (nuori mies), korvakarkki (mukavaa kuultavaa, esim. hyvä biisi), mokat (kahvit), potslojolleen (pitkäkseen), pymppy (takamus), alanenä (poikalapsen penis) tai maugasta (maukasta)? Näitä on neljäsataa sivua! Suuri ällösanakirja on välttämätön täydennys jokaiseen kirjahyllyyn. Suuresti kyllä esipuheessa ärsytti, että kirjoittaja käytti estoitta sanaa "triidi" tarkoittaessaan internetin keskustelujuonnetta. Sanahan on siis thread, joka ei suinkaan käänny puhekieleen triidiksi vaan (jos on ihan pakko sitä nyt ylipäänsä käyttää) sen voisi lausua ihan tavallisesti suomen seassakin [θred] ja kirjoittaa sitten vaikka tredi. Tämä triidi-sana ei ollut listattu ällösanaksi, vaikka kyllä pitäisi, koska olen kuullut ja nähnyt sitä käytettävän muulloinkin. Tämä oli kuitenkin aika pieni miinus muuten upeassa ja erittäin tarpeellisessa kirjassa.

Elämyskameli suosittelee
Suuri ällösanakirja ja Tampesteri / Mansesteri (Tampere)

Vesijytää

Mä oon jo pitkään haaveillut paremmasta maailmasta, jossa voi kuunnella musiikkia vesijuostessa. Stadikalla ollaan jo melko lähellä tätä, kun on radio päällä, mutta sieltä tulee ajoittain tylsää musaa, yhdentekevää juontajien jollotusta tai sitten lapsiperheet kailottavat radion äänen alleen. Handyman on suhtautunut mun toiveeseen niin empaattisesti, että se osti mulle vedenpitäväksi käsitellyn iPod Shufflen ja vedenkestävät kuulokkeet. Tää on ehkä romanttisin lahja, mitä mä oon siltä saanut (jopa romanttisempi kuin silitysrauta, imuri tai ruokalautaset). Mä odotan silmät kiiluen viileämpiä säitä, että viitsii mennä yksin Stadikalle (aurinkoisina päivinä sinne ei oo muuta syytä mennä kuin kaverit eikä kavereiden kanssa vesijuostessa viitsi omaa musaa kuunnella).

Lomaan on enää 13 työaamua. Matkallekin ollaan menossa, mutta koska kuulemma rosmot pitää lomaboustailu-fb-statustakin kutsuna tulla voroilemaan, niin en käy tässä sen suuremmin matkaani hehkuttamaan. Sanotaan vaikka niin, että matkan suunnittelu on jo täydessä käynnissä ja mä oon löytänyt jo monta booring nähtävyyttä, jotka mä haluisin nähdä. Myös erilaisia aamiaispaikkoja mä oon etsinyt internetistä ja ainakin yksi on ihan ehdoton. Siellä mä haluan Vital Frühstückin, jotta mä saan elinvoimaa ja mysliä.

Elämyskameli suosittelee
nektariinit (joo mä tiiän, tuli vähän puskasta, mut nektariinit on hyviä just tähän aikaan vuodesta) ja elinvoima

Immunojärkytys

Pistotapaturmajännitysnäytelmä on saatu päätökseen. Lähde osoittautui hepatiitti B- ja C- sekä HIV-negatiiviseksi eikä mun tarvii enää käydä uusissa kokeissa. Tänään kuitenkin työterveyshoitaja soitteli, että musta otetuissa kokeissa oli feelua. Onneksi mäkin oon kyllä hepatiitti- ja HIV-negatiivinen ja maksa-arvokin oli kunnossa, mutta kokeissa selvisi, että mulle ei oo kehittynyt immuniteettia B-hepatiittirokotuksesta, jonka mä sain kahdeksan vuotta sitten. Mä oon jotenkin passiivisesti tietoinen siitä, että rokote voi käyttäytyä näin, mutta en mä ikinä aatellut, että mun elimistö voisi jättää reagoimatta rokotteeseen. Saan nyt sitten uudet piikit, ekan annoksen sain jo tänään. Seitsemäs reikä iholle kolmen päivän sisään (eka pistotapaturma, sitten labrahoitajan neljä pistosta, eilen ruoanlaittovamma ja nyt rokotus)!

Harry Potter -huuma nousee. Vika leffa tuli eilen ensi-iltaan ja huomenna sitä ollaan menossa katsomaan parin kaverin kanssa. Tunnelmaan päästäksemme katsoimme Pumpumkatin kanssa edellisen leffan eilen ja kyllä nyt jännittää! Onneksi huomiseen on enää vain yksi yö.

Elämyskameli suosittelee

realistinen näkemys immuunijärjestelmän toiminnasta

Spämmii

Huomasin vasta äsken, että Bloggerilla on joku spämmifiltteri, johon se laittaa sellaiset kommentit, jotka se tulkitsee spämmiksi. Siellä näyttää olevan kaksi jonkun Anonymouksen suomenkielistä kommenttia, kaksi ruotsinkielistä kommenttia ja yksi englanninkielinen sekä yksi pitkä linkki, jota en klikannut. Suomenkieliset kommentit kuulostavat siltä, että ovat voineet oikeita ollakin. Ruotsinkielisissä kommenteissa kehutaan blogia ja sen kirjoittajaa kovasti ja kysytään, että mikä mun Twitter-nimi on. Englanninkielisessä kommentissa suositellaan laittamaan Twitter-button blogiin. Mä en luota noihin ulkomaan kielisiin kommentteihin. Olisi kyllä kiva olla niin oivaltava kirjoittaja, kuin mitä ruotsinkielinen kommentoijani minun luulee olevan, mutta sekin taitaa olla boten Anna, Bibs tai Babs. Vähän surullista.

Fb:ssä jo tilitinkin eilen sattunutta pistotapaturmaani. Tk-työssä mä oon myös saanut pistotapaturman, mutta tuolloin potilas oli varsin benignin oloinen iäkkäämpi herra. Tälläkin kertaa olin pistänyt neulan ensin iäkkäämpään herraan, mutta tällä herralla epäiltiin maksatulehdusta, mikä vähän harmittaa. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että B-hepatiittirokote mulla on, C-hepatiitti tarttuu vain 1 %:ssa pistoista ja HIV 0,1 %:ssa pistoista. Toisaalta mä en kuulu muihin prosenttiryhmiin (esim. skitsofreenikoihin tai reumaatikoihin), joten pitäiskö mun sit kuulua C-hepatiittigrouppiin? Ei kai matemaattisesti nyt ainakaan.

Elämyskameli suosittelee
laitosruokailu (nyt on jo kamala nälkä ja ruoka-aika on vasta kolmen vartin päästä! Burgundin härkää!)

Pieneen pussiin

Tänään mä aloin hiljaisen työpäivän nopeuttamiseksi miettiä, mitä voisi tehdä Berliinissä lomalla. Mutisin ääneen olevani menossa Berliiniin lomalle ja työkaveri suositteli Bodyworlds-näyttelyä, joka on tämän kesän Berliinissä. Erinomainen idea! Kun mä olin au pairina Etelä-Saksassa 1998 mua harmitti kovasti, kun Bodyworlds oli just pakattu Mannheimista pois, mut nyt mä pääsen sinne! Hiphei!

Kauppojen hedelmäpussit ottaa mua päähän. Mikäli haluaa yli kaksi hedelmää tai tomaattia (tai onhan tomaattikin hedelmä), on käytännössä pakko lastata ostoksensa "pieneen pussiin", jolla ei ole minkäänlaista oikeaa käyttöä sen jälkeen, kun hedelmät on lastattu kotona lautaselle. Ärsytys on kasvanut siinä määrin suureksi, että oon jo alkanut mietiskellä jopa että mä itse ompelisin jonkin pussukan sitä varten. Toistaiseksi mä oon lähinnä angstannut sitä, etten ole keksinyt, millaista kangasta sellaiseen pitäisi käyttää. Nyt on kuitenkin alkavan syksyn merkkinä mun käsityökyynärpäätä alkanut juilia, joten tulee selailtua kangasnettikauppoja, joista yhdessä on myynnissä ihan jonkun oikean ompelijan tekemiä hedelmäpussukoita! On second thought noita voisi ehkä löytää ekokaupastakin. Ehkä mä meen Ruohonjuureen tai Ekoloon shoppaileen viiden euron hedelmäpusseja (mä voin tehdä näin, koska en oo pihinäsuvun vesa). Mä en usko pelastavani maailmaa kestohedelmäpussillani, mutta ainakin vähennän ärsytystäni.

Ja sehän tietty ärsyttää, että kaupan myyjät haluaa aina laittaa pakasteet "pieneen pussiin". Mä en edes tajua, miksi ne pitäisi laittaa "pieneen pussiin", vaikka mä oon ollut töissä kaupassa monta vuotta. On selitetty, että näin ne ovat lähellä toisiaan, mutta voihan ne pakata sinne isoonkin pussiin lähelle toisiaan!, jos pelkää kylmäketjun katkeamista yhtä hillittömästi kuin logistiikka-Handyman.

Toinenkin eko-ongelma mua on huolettanut. Pyrin suosimaan luomulihaa, -munia ja -maitoa lähinnä eettisistä syistä. Yleensä mua ei kuitenkaan kiinnosta porkkanan eettisyys, joten kasvikunnan luomuus mua ei suuremmin kiinnosta. Olen kuitenkin ostanut S-marketista cashewpähkinäni luomuna, koska ne löytyvät helpoiten. Mukavaa niissä oli sekin, että ne olivat reilua kauppaa ja niiden pakkauksessa lukee A Treat for Everyone! Viime viikolla ne olivat kuitenkin loppu, joten jouduin ostamaan random cashewpähkinöitä. Huomasin kuitenkin järkytyksekseni, etteivät ne olleet yhtään niin hyviä kuin luomupähkinät! Yritin jopa paahtaa niitä Långstrumpin ja Geen ohjein, mutta ei niistä silti kauhean hyviä tullut. Tänään onneksi oli luomupähkinöitä, joten nyt mulla on aikamoinen säkki Sallisen pähkinöitä ylimääräisenä. Haluaako kukaan?

Elämyskameli suosittelee
loman suunnittelu etukäteen

Kulttuurillisia suosituksia

Ilmeisesti koko maailma on jo nähnyt tämän, koska mäkin oon siihen jo törmännyt. Postasin linkin myös Facebookiin, mutta kukaan ei ole kommentoinut edes että "wanha". Mä oon surkeena. Video on oikeesti hieno. Kuuntelin Nerdist-podcastin, jossa haastateltiin bändin jätkiä ja ne kertoi videon teon maksaneen 5000 euroa (joutuivat ostamaan hetken näkyneet juoksumatot eivätkä saaneet myydessään kaikkia rahoja takaisin ja niiden lisäksi tuli vähän pyykkikuluja). Hommassa oli mukana paljon esim. insinöörejä, kaikki fanipohjalta ilmaiseksi. Upea masiina. Nyt oikeesti kannattaa käydä tsekkaamassa, vaikka tuntuukin siltä ettei kiinnosta. Se on mainio. Tai sit kaikki on oikeesti nähneet sen eikä enää oikeasti kiinnosta. Silviisiin nykyään internetin aikakaudella hienot jutut menettää merkityksensä.

Tämäkin on oikein hauska. Hihi.

Pari vuotta sitten käytiin Handymanin kanssa katsomassa Hoodwinked!, joka oli hersyvän hauska ja terävä komedia. Tänään sen jatko-osa tuli ensi-iltaan ja käytiin sitten sekin tarkastamassa. Edelleen terävää, hauskaa huumoria. Ehdottoman suositeltava. Leffan ainoa huono puoli oli se, ettei sitä oo 2D-versiona. Mun nenä ei jaksa kannattaa niitä painavia rillejä.

Pyhänä tarkoituksena on mennä katsomaan Hannes Heikuran Dark Zone -näyttely, koska Hannes on mun valokuvaajaidoli. Se kuva, jossa Michael Phelpsin pää on pintajännityksen alla, on upea. Ehkä elokuussa näyttelyyn! Raportoin sitten.

Tänään käytiin syömässä Vapianossa ensimmäistä kertaa. Handyman ei tykännyt, mä tykkäsin. Handymankin kai tykkäsi ruoasta jonkin verran (paitsi ettei ollut kalaa), mutta sen mielestä tilaamiskonsepti oli huono. En mäkään siitä suuremmin välittänyt, mutta mulle se ei tullut yllätyksenä. Ruoka oli hyvää (mä otin bolognesetagliatellen) ja ympäristö erittäin miellyttävä. Lisäksi vaikka tilaamisessa oli omat kommervenkkinsä (pastaa piti jonottaa seisten aika kauan ja pitsan teko kesti vielä kauemmin -> ruoat olivat pöydässä eri aikaan), oli mun mielestä aika kivaa päästä maksamaan ruokansa kassalle ilman tarjoilijan odottelua. Viehätyin myös erityisesti pöytäkasveina olleista tuoreista oreganosta ja basilikasta, joita mä ainakin riivin kukkaruukuista suuhuni (en tiedä onko se sallittua, kyllä varmaan).

Vielä blogivinkki salmiakinystäville.

Noilla luulisi Kamelin ahnaan lukijakunnankin viihtyvän viikonlopun yli.

Elämyskameli suosittelee
no nyt ainakin se eka musiikkivideo

Tietoteknistä turhautumista

Työpaikalla on alakerrassa yksi työasema, joka on aiheuttanut mulle surua ja murhetta jo syyskuusta lähtien. Alkuun se toimi pari päivää ihan kivasti, sitten se muutti katseltavat kuvat postikortin kokoisiksi ja se korjattiin. Seuraavaksi se käänsi kuvia 90 astetta oikealle, mikä vaikeutti tulkintaa jonkin verran ja se korjattiin. Opin läksyni ja olen nyt melko onnistuneesti vältellyt sitä tähän saakka. Tänään mun taas piti mennä siihen aamulla. Ekalla kerralla se teki tyypillisen kiukkuisen tietokoneen tempun eli kaatui kesken hyvän meiningin. Kärsivällisyyteni kesti vielä sen ja käynnistin rakkineen uudelleen. Sen jälkeen se antoi mun työskennellä tavalliseen tapaan 10 minuuttia, minkä jälkeen yksi kolmesta näytöstä sanoi "Monitor going to sleep" ja nukahti enkä ole saanut sitä hereille sen jälkeenkään koko päivänä. Ainoa herätyskeino, jota en kokeillut, oli Naantalin virallisen Unikeon herättämiseksi vuosittain 27. heinäkuuta tehtävä järveen upotus (se olisi ehkä auttanut parhaiten). Onneksi sain kuitenkin käyttää auktoriteettiani (hah!) ja vallata amanuenssin koneen Oikean Lääkärin arvovaltaan perustuen. Ei helkutti jos ei monitori jaksa varttituntia kauempaa olla hereillä! Mikä helkkarin narkolepsiakone tänne on tuotu!?

Elämyskameli suosittelee
not going to sleep

Arkijärkeä

Vein pullot tänään käydessäni kaupassa. Molemmat pullokoneet oli jumissa, joten niiden ropaamista odoteltiin jonossa viitisen minuuttia. Just kun koneet alkoivat pyöriä, takavasemmalta tuli mummeli yhden 1,5 litran vissypullon kanssa ja yritti siinä ohittaa. Ostoksetkin kuulemma jo maksettu ja myyjän huomassa. Mun edessä ollut mies alkoi tylyttää mummoa ja mun mielestä olisi myös ollut aika ärsyttävää, joskin reilua, päästää mummo yhden pullonsa kanssa ohi. Yleensä mä oon tällaisissa tilanteissa aina ihan jäässä ja tajuan sitten jälkeenpäin, mitä olisi pitänyt tehdä. Olin suorastaan haltioitunut, kun keksin varsin elegantin ratkaisun ongelmaan: mä otin mummon pullon ja annoin sille 40 senttiä käteisenä. Siis kerta kaikkiaan fiksua! Mummo oli niin iloinen, että kaivoi mulle laukustaan jonkun kovan käärepaperillisen menthol-mummokarkin. Tuli kerta kaikkiaan hyvä mieli.

Viime viikon torstaina oltiin porukalla vesijuoksemassa stadikalla, kun kertakaikkinen urpous sai mun sapen kiehumaan. Vesijuoksuradalla on usein uimareita, jotka eivät ole tajunneet olevansa väärällä radalla eikä ne tajuukaan sitä, ellei joku huomauta siitä. Mä oon ottanut jonkinlaisen ystävällisen huomauttajan roolin ja yleensä vahinkouimarit vaikuttaa varsin tyytyväiseltä siitä, että joku viitsii nätisti niille siitä sanoa. No torstaina oli varsin ruuhkaista ja jälleen siinä ohitusradalla polski joku nuorehko (30-40-vuotias) mies rintauintia. Mä sanoin sille ihan positiivisessa hengessä, että tää on vesijuoksurata, uimareille on varattu kaikki muut radat. Siihen tää mies sanoi, että "No joo mut kaikki vyöt on varattu!" Tää oli mun mielestä niin suurta urpoutta, että menin ihan hiljaiseksi. Että otti päähän! Ei vesijuoksuvöiden puute tee uimarista vesijuoksijaa! Vesijuosta voi myös ilman vyötä ja se on vesijuoksua, jos asento on pysty- eikä vaakasuora. Uimarit menee vaakasuorassa oli niillä sitten vyö tai ei. Mä olin kuin kissa pistoksissa varmaan viisi minuuttia tän typerän tapauksen takia. Vieläkin kismittää. Toivottavasti mä pääsen joskus tästä yli.

Elämyskameli suosittelee

parhaan vaihtoehdon keksiminen ennen kuin on jo liian myöhäistä

Herätyskello

Mulla alkaa työaika joka päivä klo 7:30. Mä pyrin olemaan töissä aina työaikani alussa. Joskus se ei onnistu, esim. jos päätän mennä uimaan heti aamusta tai nukun pommiin. Niissäkin tilanteissa olen töissä viimeistään kahdeksalta, mikä onkin yleensä aivan riittävää, koska ensimmäinen puolituntinen menee jonkun näyttäessä murtumakuvia. Ne ei yleensä oo mitenkään erityisen mielenkiintoisia (ja ne sitä paitsi esitetään heti kahdeksalta uudelleen). Tänään mä ihmettelin, kun pomoa ei näkynyt vielä kahdeksalta. Mulle tuli ultraan potilas puoli yhdeksältä ja sillä oli huolestuttava löydös, josta olisin halunnut konsultoida pomoa. Puhelinsoittoni herätti pomon. Konsultaation sisällöksi tuli, että "sano siihen että kasvaimen luonne jää epäselväksi, suositellaan jatkotutkimuksia". Kuulostaa ehkä tehottomalta, mutta mä tiesin jo soittaessani, että tälle pitää joka tapauksessa tehdä jatkotutkimuksia (tietokonetomografia), joten itse asiassa erikoislääkärien pitäminen työssä on tehotonta.

Anopin muutto osuu traagisesti juuri Helsinki Priden kulkue- ja puistojuhlapäivään! Tää katkaisee hyvin alkaneen perinteen - me ollaan Handymanin kanssa käyty kuitenkin puistojuhlassa jo kaksi kertaa ja tänä vuonna Handyman ei kerkee (mä aion livahtaa pois muutosta siten, että ehdin juhlimaan). Tänä vuonna mukaan ovat tulossa myös ainakin Långstrump ja Gee (Gee ottaa koko laajan sukunsakin mukaan). Ehkä siitä voi tulla uusi perinne! Tai toivottavasti Anoppi ei sentään vuoden päästäkin muuta ja Handymankin pääsee mukaan karnevaalitunnelmaan.

Elämyskameli suosittelee
karnevaalitunnelma

Emäntä

Tänään töissä eräs potilas ilahtui mun tullessa huoneeseen ja huudahti: "Emäntä!" Mä näytin ilmeisesti vähän epäilevältä tätä uutta tervehdystä kohtaan, joten se selitti, että mä oon ensimmäinen nainen, jonka se on ikinä nähnyt olevan röntgenissä töissä, se luuli että röntgenissä kaikki on miehiä. Mun piti konsultoida erikoislääkäriä sen munuaisesta ja siitä se ilahtui kaksin verroin: "Toinenkin emäntä!" Mahtava äijä.

Maanantaina oli kaupasta lohi loppu. Mä aattelin vähän hullutella ostamalla muikkuja lohen sijaan. Se olikin hulluttelua! Ruisjauho oli loppu, joten käytin grahamjauhoa ja siitäkin tuli ihan hyvää. Kunpa olisin vielä muistanut maustaa kaloja jotenkin, niin olisi tullut erittäinkin hyvää. Mä suorastaan hämmästyin siitä, kuinka helppoa muikkujen paistaminen on. Ehkä niitä uskaltaa tehdä toistekin.

Mun elämä on kyllä surkeeta, kun mulle ei tapahdu mitään. Viikon jännittävin hetki on muikunpaisto. Ehkä se johtuu kesästä. Tai sit se johtuu ihan vaan siitä että mä oon tylsä. Parasta olla kirjoittamatta.

Elämyskameli suosittelee
paistetut muikut

Rea

Mä heitin mun vanhat, jo yläasteaikoina ostetut lenkkarit roskiin Töölönlahti Blackjackin jälkeen, kun niissä oli reikä ja ne oli muutenkin hirvittävän kulahtaneet sekä vähän pienet. Eilen illalla teki mieli lähteä kävelemään ja jouduin sitten menemään tavallisissa kengissä, kun olin unohtanut ostaa uudet lenkkarit. Ihminen näyttää muuten harvinaisen typerältä verkkareissa ja nahkakengissä. En halunnut enää kokea samaa pikkukenkänöyryytystä, joten tänään piti mennä ostamaan lenkkarit. Yllätyin varsin iloisesti huomatessani, että sopivat hyvät lenkkarit löytyivät varsin helposti ja yllättäen oli alennusmyyntikin, joten ne olivat vieläpä mukavan edulliset. Erinomaista. Tätä varten varmaan on alennusmyyntejä. Ostettiin muutakin tarpeellista, kuten monitoimilisäosa sauvasekoittimeen, lasipurkki itsetehdyn myslin säilyttämistä varten ja muutama murokulho (Handyman maksoi, toim. huom). Nyt on hyvä olla tyytyväinen.

Mä tykkään kuunnella kävellessäni podcasteja. Kuuntelen mm. Freakonomics-, Korporaatio- ja Nerdist-podcasteja, jotka on kovin viihdyttäviä ja etsin koko ajan muutakin hauskaa kuunneltavaa. Ajattelin siirtyä seuraavaksi äänikirjoihin, tarkoitus oli aloittaa Harry Potterin seiskakirjasta. Kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä se ei ole myynnissä iTunesissa. Kaikki muut HP-äänikirjat sieltä löytyy, mutta ei seiskaa eikä ole kuulemma tulossakaan. Tämä on mun mielestä ihan käsittämätöntä, koska se on kyllä tehty, mutten halua ostaa sitä CD:llä. Kuinka rasittavaa! Ehkä pitäisi keksiä sit joku toinen kirja kuunneltavaksi, koska mitään torrenttia mä en osaa enkä haluakaan ladata.

Elämyskameli suosittelee
alennusmyynti (tää yllätti mut itsenikin)

Lasten kasvatuksesta

Mä olin eilen Stadikan hyppyaltaassa venyttelemässä samaan aikaan, kun kolmen lapsen perhe pulikoi siinä. Perheeseen kuului erehdyttävästi Timo Soinin näköinen, joskin 20 kg painavampi oletettu isä, vesijuoksuvyö selässä koiraa kelluva äiti sekä n. 15-, 12- ja 9-vuotiaat pojat. Isä luuli olevansa joku perheensä life coach ja antoi pojille hyviä treenivinkkejä: "Mikael! Ui täysii! Mähän sanoin et sun pitää uida täysii!", "Riku, älä lorvi siellä vaan tuu tänne!" Ja kun Mikael (se vanhin) ei uinut täysii vaan omaa vauhtiaan, niin isä sanoi pettyneenä äidille: "Kato nyt. Ei tohon jätkään saa millään vauhtii." Isoveljet hieman kiusasivat Rikua (kuopus), mistä tuohtuneena Riku (siis noin 9-vuotias) alkoi itkeä valittavalla äänellä "Noi kiusaa-aa", minkä jälkeen koko muu perhe nauroi Rikulle pitkän aikaa. Mä en tiedä lasten kasvatuksesta juuri mitään, mutta sen mä tiedän, että ne teki sitä väärin. Melkein teki mieli mennä sanomaan, että vähän ryhtiä nyt tohon meininkiin ja antakaa Mikaelin löytää itse liikunnan riemu älkääkä olko niin pettyneitä, kun se ei nyt viitikään tanssia Timo Soinin näköisen miehen pillin tahtiin.

Uimastadionilla on aivan nerokkaan uuden aiemmin raportoimatta jääneen vesijuoksutyylin kehittänyt mies. Tämä uusi tyyli on sellainen, että vesijuoksuvyön kelluttava osa pidetään vatsalla eikä selässä. Tämä saattaisi aktivoida vatsalihaksia perustyyliä paremmin, mikäli keskittyisi niihin eikä menisi koira-asennossa, kuten U-stadionmies. Mä ihailen sen heittäytymistä - vaikka kainaloiden alla painava vyö selkeästi hankaloittaa käsien liikettä ja kaikilla muilla vyö on selän puolella, niin tämä jannu vetää viikosta toiseen hankalasti vyö vatsalla. Asialleen omistautunut kaveri. Mä liketän.

Juhannus oli jälleen mukava. Meillä oli jo perinteeksi muodostuneet kaupunkijuhannusjuhlat. Tällä kertaa ei satanut grillattaessa. Grilliin laitettiin luomuvasikkaa, luomuvasikkamakkaraa ja hirvi-villisikamakkaraa. Lisäksi tehtiin itse falafeleja (avusta suurkiitos Geelle ja Långstrumpille!), ne oli tosi hyviä. Sallaadia ym oli myös tarjolla. Jälkkäriksi mä tein raparperipiirakan, joka koki vastoinkäymisiä perinteiseen tapaan - puolet raparpereista oli niljaantunut ja korvasin ne omenalla. Sitten omenat loppuivat ja laitoin sekaan vielä mustaherukkaa. Näytti kuitenkin jokseenkin kelpaavan. Olin tyytyväinen.

Elämyskameli suosittelee
itse tehdyt falafelit

Itse rauhallisuus

Nyt Meilahti päätti, ettei ne haluukaan mua ennen kuin ensi keväänä. Mikä ihana rauhallisuus laskeutuikaan! Mainiota. Ainoastaan talvisäiden ja junien kimppa mietityttää, mutta eiköhän sekin jotenkin selviä. Esim. niin, että mä seison pakkasessa Pasilassa aamusta toiseen. Joku yritti lohdutella, että kylmin talvi kestää kuitenkin vain noin kolme kuukautta. Sori vaan, ei lohduta.

Mä oon todennut olevani niin vanha, että lihakset kipeytyy jo vesijuoksustakin ja jumpan jälkeen ne suorastaan ulvoo armoa. Niinpä olen ottanut tavaksi venytellä joka pulikointikerran jälkeen 10 minuuttia ja kas - kivut ovat loppuneet. Venyttelyä suositellaan harrastamaan jo senkin takia, että se ehkäisee loukkaantumisilta. Tätä mä en vesijuoksijana tajuu - ainoa loukkaantuminen minkä mä oon vesijuoksussa kohdannut, on ollut henkistä laatua enkä ymmärrä, kuinka venyttely voi siltä suojella. Tai ehkä mua suojelee henkisiltä loukkaantumisilta se, etten mä venyttele vesijuoksuradalla (kuten monet) vaan siirryn hyppyaltaaseen venyttelemään. Eilen meinasi kyllä ottaa ohraleipä, kun uimari otti suunnan suoraan mun venyttelyä kohden enkä siinä jalkasolmussa päässyt nopeasti pakoon. Onneksi mä selvisin kuitenkin ilman kliinisiä vamman merkkejä.

Elämyskameli suosittelee
venyttely

Työangstia

Työ on edelleen kivaa, mutta uudet käänteet on saaneet mut jännittämään. Mähän oon jo joskus helmikuussa sopinut meneväni syyskuusta lähtien Espooseen töihin. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa on kova radiologisairaalalääkäripula ja ne ehkä haluisivat mut sinne jo syksyllä, jotta saisivat lisää porukkaa päivystysrinkiin. Å ena sidan ne miettii, että jostain on haalittava työntekijöitä, mutta å andra sidan ois kiva, jos ne työntekijät osaisivat jotain eivätkä vain olisi tiellä. Niinpä nyt jopa professoritasolla on mietitty mun tilannetta ja päätetty, että syyskuussa mun pitää tulla esittämään näyttöjä päivystykseen ja jos täytän kriteerit, siirryn loka-marraskuulta sitten Meilahteen. Aika hurjaa. Mua ahdisti tässä ehkä eniten se, että mä oon jo siis sopinut työn muualle eikä tunnu kauheen reilulta sanoa, että ähäkutti en tuukaan, mutta tämä huoli väistyi, kun Jorvin ylilääkäri lähetti mulle valtavan ymmärtäväisen meilin ja toivotti tervetulleeksi sitten myöhemmin, mikäli nyt Meilahti vie. Kiduttavaisinta tässä on kyllä se, että täytyy odotella syksyyn asti tietääkseen, missä on syksyllä töissä. Semmoinen ei sovi mulle yhtään, mä oon enneagrammissa ysi!

Tapaturma

Mä jouduin työtapaturmaan. Olin toimenpidettä varten ottamassa hanskoja kaapista, kun kaapin päällä ollut pahvilaatikko putosi ja sen kulma pamahti suoraan mua otsaan ja laatikko itsessään mäjähti mua poskeen. Onneksi laatikossa ei ollut mitään painavaa, mutta laatikko itsessään oli melko kookas (digiboksia selvästi suurempi). Se teki niin kipeää että ihan kyynelet tuli silmiin. Pelkäsin, että otsaan tulee hirveä sarvi ja menin hautomaan naamaani naapurihuoneen pritsille. Onneksi on työkavereita, toimenpiteestä ei olisi tullut kylmäpussi naamalla mitään. Ei siihen suurempaa kuhmua tullut, mutta on se vieläkin aika hellä ja iholla on punainen nirhauma. Handyman tykkää tökkiä sitä kipeää kohtaa. Ei mennyt hukkaan

Tänään Hullu Hattara sattui olemaan mun kanssa samaan aikaan jälleen Stadikalla. Suihkussa se käyttäytyi itselleen sopivalla tavalla (hieroi itseään Palmolive-saippuan purkilla ja puhui koko ajan vihaisesti itsekseen), mutta altaassa se oli kuin uusi ihminen. Sillä oli joku kaveri, jonka kanssa se jutteli iloisesti, vesijuoksi siivosti eikä ollut yhtään vihainen. Kuulin kaveruksia ohittaessani Hattaran kertovan lopettaneensa kaljan juonnin viime heinäkuussa "ja tulihan sitä juotua". Nyt menee kuulemma enää likööriä. Mua ilahduttaa Hullun Hattaran rauhoittuminen.

Elämyskameli suosittelee
kaljan juonnin lopettaminen

Propagandaa

Joku oli tänään liimannut meidän rapunoveen (ulkopuolelle siten että teksti oli luettavissa kuitenkin sisäpuolelta) ruotsinkielisen poliittisen pamfletin. Se oli mun mielestä niin innokkaasti tehty, että menin vielä lukemaan sen. Viestissä kerrottiin, että hallitusneuvottelut ovat taas kaatumassa, mistä syystä kommunisteille virtaa tukea. Mä en osannut nyt oikein ehkä suhtautua asianmukaisesti, koska mulle päällimmäiseksi kysymykseksi jäi, että kuinka moni helsinkiläinen suomenruotsalainen kannattaa kommunisteja. Vai onko kannatus siksi heikkoa, ettei aiemmin ole annettu asiallista kommunisti-informaatiota myös ruotsiksi?

Mä vein vanhemmat tänään myöhästyneille nimipäiväkahveille torille. Tai ne maksoi, kun itse tahtoivat sinne torille mennä, mutta aiheena oli mun nimipäivä. Ehkä pitää mennä myös viikon päästä, koska ensi viikolla vietetään Äidin nimipäiviä. Torilla on niin mukavaa. Se tunnelma on jotenkin niin seitkytlukulainen. Jossain on aina hanuristi (tällä kertaa oikein hanuri-kitara-bassobändi, joilla oli villisti käsiä taputtava tanssimummokin) ja torin toisessa päässä joku myy koreja. Ihmisten koritarpeet mahtaa olla arvaamattoman suuria, kun korien myyminen on ilmeisen kannattavaa. Lisäksi torilla (ainakin Hakaniemessä) myydään kalaa. Tarvitsee olla varmaan ihan tietynlainen ihminen, että ostaa kalaa torilta hellepäivänä. Mulle jopa halli on helteellä kalanostopaikkana epäilyttävä. Siksi mä meninkin Stockmannille. Kuumilla ilmoilla ei tee mieli paistaa mitään uunissa, joten mä kysyin kalapojalta, että mitä rasvaista kalaa (paitsi siikaa, siitä mä en tykkää) kannattaisi paistaa pannulla ja kaveri suositteli lohimedaljonkia. Mä oon usein katsellut medaljonkeja kiinnostuneena, mutten ole uskaltanut ostaa, kun olen pelännyt valmistamisen olevan vaikeaa tai ainakin tuhoontuomittua. Nyt mä rohkaistuin ja ostin kolme medaljonkia. Kalapoika luuli mun ilmeisesti olevan ihan uusavuton, kun se muistutteli esim. siitä, että pannu kannattaa lämmittää ennen kuin sillä alkaa paistaa. Liikuttava.

Elämyskameli suosittelee
ruotsinkielinen politiikka (politik)

Muskelit

Puistojumppakausi alkoi tällä viikolla. Mä kävin Stadikan puistojumpassa tiistaina ja torstaina eli olin kohtalaisen reipas. Tiistaina oli kiva ohjaaja, jolla oli järkevät liikkeet ja muutenkin paketti kasassa, torstaina oli outo ohjaaja, joka ei ehkä ihan tajunnut olevansa rennossa puistofiiliksessä vaan teetti niin raskaita juttuja, että lähinnä sen kaverit jaksoivat puuhata mukana. Ei antanut vaihtoehtoliikkeitäkään. Harmi vaan, että ohjaajat on ainakin aiempina kesinä vaihdelleet ihan randomilla, joten tätä huonoa ohjaajaa ei voi etukäteen suunnitella välttelevänsä. Molemmat jumpat oli kyllä sillä mittarilla tehokkaita, että erinäiset ruumiinosat on olleet keskiviikosta lähtien varsin kipeinä. Istumasta seisomaan nousu onnistuu vain kankeasti ja kivuliaasti, taakseen katsoessa on hyvä liikkua jaloista lähtien ja kumartuessa on syytä parahtaa. Mulla ehkä puuttuu jokin endorfiinireseptori, koska mun mielestä tää kipu ei oo yhtään kivaa. Silti on tiistaina taas mentävä, koska jumppaa järjestetään. Huooh.

Mä oon ollut loppuviikon jälleen töissä sijoitettuna toiseen yksikköön. Tänään oli niin kiire päivä, että jossain vaiheessa meinasi jo tuska tulla. Työlista ei lyhentynyt yhtään, vaan mitä enemmän tutkimuksia teki, sitä enemmän tuli uusia lähetteitä. Se on tosi harvinaista. Yleensä tutkimuksia on päivän aikana ehkä kymmenen, tänään oli 20. Muita töitä ei ehtinyt tehdä ollenkaan. Mä olin työpäivän jälkeen jo miltei uupunut, mutta silti piti jatkaa tekemään sivubisnestä eli luennoimaan mamuille gynekologiasta. Mä koin itseni miltei työn sankariksi, kun hyvin menneet luennot oli vihdoin ohi. Mut sit mä totesin, että viideltä töistä pääseminen on kai aika tavallista. Siihen meni se sankaruus.

Jäipä köyhäksi blogin anti tänään. Sori vaan.

Leveä rata

Uimastadion päätti kerralla parantaa vesijuoksijoiden oloja kaksinkertaisen hyviksi ja levitti vesijuoksualueen kahden radan levyiseksi. Tämä on vesijuoksijoiden olojen paras uudistus sitten väkivallan kriminalisoimisen. Nyt koiraa uiville on keskellä ihan oma hurjastelualue ja mummot saavat puolilaillisesti kellua vierekkäin. Vielä kun Riitta et al oppisivat suosimaan radan oikeaa reunaa, niin harrastus olisi täydellinen. Toisaalta metrin etäisyydellä reunasta polskivia voi näpäyttää ohittamalla ne oikealta. Sitä nimittäin ei ole kriminalisoitu vesijuoksussa. Stadikalla on vihdoin myös ymmärretty, että ulkouinti vaatii soundtrackikseen 70-90-lukujen höpönpöpönpoppia ja laitettu Groove fm päälle koko ajaksi. Ennen oli vähän rasittavaa, kun kesken treenin 22-vuotiaat uimavalvojapojat nokittelivat toisilleen vaihtamalla nrj:n ja klf:n välillä, jolloin joutui kuuntelemaan vuorotellen pepunkeinutus-r'n'b:tä ja hermostuttavaa kikkeliteknoa. Kyllä joku Genesis voittaa ne ulkouimamusiikkina ihan sata-nolla.

Me käytiin eilen Handymanin kanssa kaverin luona Vantaalla. Siellä oli suloinen ja tyytyväinen vauva sekä grilli, jossa isäntä paistoi hampurilaispihvejä ihan Amerikan malliin. Kyllä oli hyvää. Pelasin myös elämäni ensimmäistä kertaa Puerto Rico -lautapeliä. On oikeastaan häpeällistä, etten ole pelannut sitä aiemmin. Pidän kuitenkin lautapelejä harrastuksenani ja Puerto Rico on ollut BoardGameGeek.comin ranking-listalla pitkään piikkipaikalla, joskin nyt näyttää olevan kakkosena Twilight Strugglen jälkeen (sekin on mulle ihan vieras peli). Oli varsin virkistävää pelata jotain uutta pitkästä aikaa. En ihmettele Puerto Ricon suosiota - peli oli hyvin suunniteltu ja mielenkiintoinen ja ensikertalainenkin tajusi parin kierroksen jälkeen, mitä kannattaisi tehdä. Tulin viidestä pelaajasta neljänneksi! Komponentit ovat kuitenkin vähän tylsiä enkä usko, että peli-illoissa kävijät jaksaisivat keskittyä pari tuntia kestävään peliin, joten en aio PR:a itselleni hankkia. Vantaalla true gamereiden (=peruspelaajat) luona käydessä pelaan sitä kuitenkin mielelläni joskus vielä uudelleen.

Elämyskameli suosittelee
I can't dance

Karaktääriä

Mä tutustuin tänään kahteen uuteen ilahduttavaan Uimastadion-ilmiöön. Aiempiahan on esim. Hullu Hattara ja se kummallinen nainen, joka tuli kesken mun suihkun pesemään alapäätään sinne mun suihkuun. Tänään mä tapasin naisen, joka on nainen, joka on a) nimeltään Riitta, b) pöllinyt Riitan vesijuoksuvyön tai c) jostain random syystä kirjoittanut vesivyöhönsä "Riitta" (mikään näistä vaihtoehdoista ei ole muita todennäköisempi). Riitta urheili vesijuoksemalla noin metrin etäisyydellä reunasta eli sillä tavalla hankalasti, ettei häntä oikein pystynyt vasemmalta ohittamaan vastaantulijoita häiritsemättä eikä toisaalta oikealtakaan mahtunut ohittamaan. Riitta myös kulki hitaammin kuin aika Pirkko Salon latinantunnilla, joten ohittaminen oli jopa viuhtojalle tarpeellista. Pahaksi onneksi Riitta ei pitänyt siitä, että hänet ohitettiin vaan hän määki "Älä tuu päälle! Sun vesijuoksuvyön nauha melkein koski muhun!". Mä toki pahoittelin ja arvasin ehdottaa, että josko Riitta voisi siirtyä hieman lähemmäs reunaa, jolloin Riitta sai jonkinlaisen hepulikohtauksen ja kiljui maksaneensa veroja niin paljon, että voisi oikeastaan pakottaa meidät kaikki muut pois sieltä altaasta. Mä olin aika onnellinen siitä, ettei Riitta kuitenkaan pakottanut meitä sieltä pois, koska mun bodaus oli kesken. Riitta sattui pahaksi onneksi myös suihkuun mun viereen ja hupsutteli esim. heittämällä mun saippua- ja sampoopullot lattialle. Riitalla oli varmaan känkkäränkkäpäivä.

Toinen hurmaava Stadikka-tuttavuus oli keski-ikäinen nainen, jonka mä tapasin pukkarissa. Olin lähdössä jo pois ja istuin siinä avonaisen kaappini (U12) edessä rasvaamassa jalkojani, kun parin kaapin päähän tuli nainen, joka alkoi siinä riisua normaaliin tapaan. Vähän kyllä nostin kulmakarvojani, kun se nainen otti mun kaapin lukosta mun viiskytsenttisen ja laittoi sen taskuunsa. Sanoin, että hei sori se oli mun, johon nainen sanoi: "Mut sähän oot jo lähdössä". Mä olisin jotenkin ymmärtänyt tän, jos sillä ois ollut puute viiskytsenttisestä, mutta kun se oli jo laittanut omaan kaappiinsa oman kolikkonsa ja mun kolikon se laittoi taskuunsa. Antoi sen sitten kyllä takaisin, kun mä pyysin.

Elämyskameli suosittelee
autiolla saarella harrastettavat yksilölajit

Ostoskiima

Mua ärsyttää se, että kun uutisissa mainitaan jonkin ruoka-aineen olevan muita parempaa (esim. viinivertailussa) tai terveellisempää, niin jengi rynnii ostamaan siltä seisomalta juuri nimenomaan niitä tuotteita ihan huumassa siten, että Alkossa myydään eioota jo 9:05 ja kaupoissa hyllyt notkuvat tyhjyyttä. Alkon ongelmat ei mua kauheesti henkilökohtaisesti kosketa, mutta kun mä tarviin mun mustikoita! Jo eilen Siwasta oli mustikat loppu ja tänään S-Marketissa ei ollut mustikan mustikkaa, vaikka viime viikolla niitä oli hyllyssä toistakymmentä kiloa. Nyt mun pitää tehdä mun iltadrinkki pelkistä vadelmista ja se on ihan tylsän makuista. Typerät uutiset.

Päivittäisen Uimastadion-oleilun huonot puolet alkavat nousta esiin. Näistä suurimpana ongelmana on sananmukaisesti esiinnoussut pisamointi. Hermo menee, puhumattakaan auktoriteetista. Toisena ongelmana on se, että kunto kasvaa niin että korvissa kohisee. Täytyy viuhtoa kuin huutokaupassa eikä silti meinaa edes hengästyä. Toisaalta hillittömän viuhtomisen hyvä puoli vesijuoksussa on se, että nopeammin huitomalla tuntuu etenevän hitaammin, joten mun ei tarvii mennä niin usein ohituskaistalle Hullun Hattaran sekaan. Hopeareunus kuntopilvelläkin. Kun vielä pisamista keksisi jonkin hyvän puolen ("ne on söpöjä" ei kelpaa, koska ne on söpöjä vain alle kymmenvuotiailla).

Elämyskameli suosittelee
mustikkavadelmaleseiltadrinkki

Lusmu

Mä en sitten mennyt pitämään sitä luentoa, josta tuskailin täällä viikonloppuna. Ilmoitin kurssin järjestäjälle, että mulle ei tämmöinen epätietoisuus sovi ja koska olen varsin kokematon luennoitsija, en voi heittää ihan mitä tahansa juttua kylmiltäni. Yllättäen kurssin järjestäjä ymmärsi täysin ja vaikutti kovin empaattiselta. Empatiaan auttoi varmaan sekin, että mun pomo lupautui pitämään sen luennon mun puolesta. Aika helpottavaa. Nyt onkin siis hyvä hetki alkaa stressata vaikeita ennakkotehtäviä elokuun fysiikankurssia varten. Kuinka voi tietää, suureneeko vai pieneneekö kohina, kun sähkömäärää lisätään? Mistä ainakaan mä voin sitä tietää?

Handyman aloitti eilen uudessa työssä ja koska se on tietty stressaavaa, niin ne järjesti tyhypäivän heti tänään. Nyt se on joidenkin ihanien mummojen kanssa Haikon kartanossa hoidoissa. Se tulee varmaan ihan uutena ihmisenä takaisin. Toivottavasti se olis Robbie Williams.

Me oltiin tänään Geen kanssa uimassa. Mä mietin altaassa, että onneksi viime vuoden tuskaisinta tuttavuutta, Hullua Hattaraa, ei ole näkynyt. Hullu Hattara on seitsenkymppinen nainen, jolla on hillitön suihkumyssy päässä ja joka ui koiraa vesijuoksuvyö selässä, minkä vuoksi hän liikkuu tietysti noin 2-3 kertaa nopeampaa kuin kukaan muu vesijuoksuradalla. Nopeutensa vuoksi hän ui keskellä rataa, jolloin tietysti kaikki muut ohittajat ovat hänen tiellään. Hullu Hattara huutaa ja mesoaa, että EI SAA MENNÄ VIEREKKÄIN! ja räiskyttää vettä muiden naamalle. Lisäksi hän höpöttää itsekseen jatkuvasti vähän häiriintyneen oloisesti. Uimisen jälkeen suihkussa tehtiin sitten Hullun Hattaran ensimmäinen kesäkauden havainto. Koskaan ei kannata olla mihinkään tyytyväinen, koska heti pettyy.

Elämyskameli suosittelee
lusmuilu

Tulitikkuja lainaamassa

Mä olin tulossa uimasta tukka märkänä ja vesijuoksuvyö terveellisen näköisesti heilumassa uimakassin ympärillä, kun noin kahdeksan 10-12-vuotiaan pojan joukko maleksi mun kohdalle. Näistä urhein (ja lyhyin) tuli ihan puheille: "Anteeksi, oisko sulla tulta?" "Ei o." "Hei mä TIEDÄN että sä poltat, anna ny tulta!" "No en todellakaan polta." Mun tylyydestä lannistumatta ne meni viereiselle ratikkapysäkille pyytelemään sitä tulta siellä seisovilta ihmisiltä. Mua ilahdutti, kun edes tupakoitsijat ei antaneet niille tulta. Tupakointikokeilut usein kuuluvat murrosikään, mutta aikuisten ihmisten ei tulisi niitä helpottaa. Mä en oikein tiedä, että miten siitä tupakoinnista pitäisi nuorille valistaa. Hyvä etten mä oo koululääkäri enkä minkäänlainen kasvattaja.

Elämyskameli suosittelee
just say no

Raihnainen

Kävely ei toden totta oo mun laji. Eilen illalla oli polvet hieman kipeät ja nyt aamusta lähtien on koko alkuvuoden vaivannut ja nyt jo kuukauden kunnossa ollut oikea iskiaskoipi jälleen kipeänä. Mä oon usein miettinyt, että millaisia urotekoja varten nykycityihmisen pitäisi kävellä 10 km putkeen. Ihokin paloi ja sen vuoksi otsaan sattuu. Vali vali. Onneksi seuraava TBJ on vasta vuoden päästä. Nyt pitäisi enää keksiä, millaisen hatun laittaisi aurinkosuojaksi uimastadionille tänään ja että miten sinne näillä jaloilla pääsee.

Hesarissa julkaistiin tänään nerokas tutkimus siitä, kuinka kaupunkilaiset kuluttavat Suomessa enemmän luonnonvaroja kuin maalaiset. Tutkimuksessa oli ilmeisesti lähinnä otettu kantaa liikennepäästöihin vrt. "kaupunkilaiseen elämäntapaan", jossa syödään ulkona. Ainakaan Hesarin jutussa ei mainittu esim. asuntojen kokoerojen merkitystä, vaikka silläkin luulisi olevan jotain tekoa lämmityskustannuksiin. Sähkölämmitystä sen sijaan hehkutettiin, että nyt kunhan vaan sähköstä saadaan puhdasta, niin johan maalta ei tule mitään päästöjä!

Mä oon viime päivinä lukenut paljon kuituasiaa ja huolestunut saamani kuidun määrästä. Sen vuoksi mä oon palannut puuroaamupalaan ja todennut jälleen, että Elovena Hetki omena & kaneli -puuro on erinomaisen hyvän makuista. Siihen kun laittaa vielä ruokalusikallisen vehnälesettä niin päivä on aloitettu kohtuullisen hyvin kuidun osalta. Eipä tule divertikkeleitä. Noi annospakatut puurot on siitäkin hyviä, että jos töissä on ruokana jotain ei suoranaisesti ilahduttavaa (esim. vaihtoehtoina haukimureketta ja piparjuurilihaa), niin voi syödä helposti puuroa. Niitä on myös monia eri makuja, joten vaihtelua haluaville on vaihtelua tarjolla. Mulle ei oo niin välix.

Elämyskameli suosittelee
Elovena Hetki omena & kaneli sekä omena & mustikka & vadelma

Ympäri Töölönlahtea

Tänään oli taas Töölönlahti Black Jack. Erinomaisen miellyttävä sää (+16°, aurinkoista ja tuulista) ja seurana perinteisesti Superkatti. Käveltiin jälleen se viisi kierrosta ja aika parani huomattavasti: viime vuonna kävelyyn meni jotain 2 h 20 min ja nyt noin 2 h 4-5 min ainakin mun kellon mukaan (virallisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, voi heittääkin). Mä luulen, että suurimman vauhdinlisäyksen toi sää, koska viimeksi oli niin kuuma, että autiomaan eläin läkähtyi. Nyt jaksettiin vielä mennä kävelyn jälkeen uimaankin. Handyman juoksi 10 kierrosta jääden pari minuuttia kahden tunnin tavoitteestaan. Tällä kertaa se ei ollut kuitenkaan juoksun jälkeen ihan vihertävän harmaa kuten viimeksi, joten jotain meni paremmin. Nesteytys ilmeisesti.

Mua ottaa päähän. Lupauduin menemään luennoimaan jonnekin sädeturvakoulutukseen ensi viikolla, kun mulle luvattiin, että se olisi Oikean Lääkärin ja mun pitämä yhteisluento ja se kuulosti mun mielestä hauskalta. Nyt näyttää siltä, ettei sopivaa Oikeaa Lääkäriä löydy mistään ja mun pitää pitää se luento yksin. En mä siihen suostunut! Mun pitäisi jo pikku hiljaa ruveta tekemään sitä esitystä, mutta eihän siitä mitään tuu, kun se pitäisi tehdä yhdessä luennoitsijaparin kanssa. Mä en saa millään kolmea varttia yksinään täytettyä! Pitäis ehkä opetella ulkoa vitsejä Kilon poliisista ja kertoa niitä. 20 minuutiksi mulla ehkä on jotain puhumista. Tässä vaiheessa ei liene sopivaa enää peruakaan. Kyllä sapettaa.

Moni blogin lukijoista lienee tutustunut Freakonomics- ja Superfreakonomics-kirjoihin. Ne on mun mielestä hurjan viihdyttäviä ja hauskoja. Ilahduin huomatessani, että tekijät julkaisevat nyt myös podcastia Freakonomics Radio -nimellä. Suosittelen kiinnostuneille! Löytyy ainakin niiden omalta nettisivulta ja iTunesista. Se on mukavaa seuraa esim. kävelylenkeille. Ei niin mukavaa kuin Superkatti, mutta menettelee paremman puutteessa

Elämyskameli suosittelee
Freakonomics Radio

Yhden uutisen maa

Suomessa voi olla pinnalla vain yksi uutinen kerrallaan. Ensin oli vaalit, sitten oli persuvenklaus, sitten oli ilmaveivi, sitten MM-voitto ja nyt muutaman nuoren miehen alkoholinkäyttö. Mulle oli aika yhdentekevää, mikä maa ne jäkiskisat voitti, mutta onhan se tietysti kivaa, että se on joidenkin mielestä mukavaa. Tää alkoholikeskustelu on mun mielestä yhtä yhdentekevää kuin koko kisat muutenkin. Känniördäys on mun mielestä ärsyttävää, mutta julkisuuden henkilöiden känniördäys ei eroa mun mielestä mitenkään kenenkään muun känniördäyksestä. Ihan vapaasti. Mä oon jo niin aikuinen, ettei mun tarvii stressata tästä asiasta. Lähinnä se häiritsee mua fb:ssä. Toivottavasti kohta tulee jo uusi uutinen, ettei tarvitse enää kauhean kauaa katsella fb:ssä mietintöjä puolesta ja vastaan.

Järkyttävää - Linnanmäen Ukko oli jumiutunut! Sen pitäisi avautua viikon päästä. Toivottavasti ongelmat saadaan hoidettua, että pääsee katsomaan sen viuhumista pian.

Elämyskameli suosittelee
uudet uutiset

Retoriikkaa

Mä katselin eilen jääkiekkoa. Tai siis no "katselin" - mulla oli TV päällä samaan aikaan kirjaa lukiessani. Eka erä vaikutti niin tylsältä, että sammutin telkkarin, mutta se oli pakko laittaa päälle uudelleen, koska Maisa halusi katsella sitä (se tuijotti mazzia herkeämättä ja maukui kovin tyytymättömänä, kun mä sammutin sen). Mäkin siitä sitten innostuin, kun Mertarannan selostus on niin kovin hupsua. Politbyroon aamuäänestys huvitti mua kovasti, mutta sitä mä jäin suorastaan pohtimaan, että millaisella ajatuskululla päästiin leijonasta suteen. Satu jäi kovasti kesken: nyt on leijona kohdannut karhun! Ja Punahilkka on vienyt koriaan mummolaan ja susi kysyi, että mitä siellä korissa on ja siellähän on kolme maalia. Tää pysäytti. Mä olisin halunnut saada lisätietoa leijonan ja karhun kohtaamisesta, vaikka historiasta tiedän, että karhu voittaa aina (When lions fight bears, the bear always wins. During the Gold Rush, entertainment was put on for the benefit of prospectors, and this came in the form of bears fighting other animals. The bear always won against the local wildlife, so lions were shipped in from Africa to fight them. However, because the skull of a lion is weak, a bear can kill it in a single blow before the lion has a chance to attack. Lähde täällä ja kyllä, mä uskon QI-ohjelmaan kuin vuoreen.)

Kisut lähtee ylihuomenna! Voi kuinka suruista. Niihin on kyllä alkanut jo aika lailla kiintyä, vaikka niistä pääseekin karvaa ihan älyttömästi (furminaattori on Amerikassa) ja vaikka ne on estäneet mua pesemästä ikkunoita ja vaikka Siiri vaikeuttaakin blogittamista hurjasti juuri tällä hetkellä makaamalla näppäimistön päällä. Niistä on kyllä seuraa ja hupia ja ne on niin herttaisia, kun ne tykkää silittelystä ja taputtelusta. Tulee kova ikävä! Mä pelkään, etten mä näe niitä enää ikinä. Nyyh.

Nyt mä lopetan vetistelyn ja lähden Derbyyn!

Elämyskameli suosittelee
virkeät kielikuvat (älkää tehkö kuten minä teen vaan kuten Mertaranta tekee)

Hallitusneuvottelut

Mä oon huolissani hallituksen muodostumisesta. Ensinnäkin mä oon pöyristynyt siitä, että persut lähti neuvotteluista ovet paukkuen. Onko todella niin, että ne ei suostu hallitukseen, jos ne ei oo itse pääministeripuolue? Mautonta. Joka viides äänestäjä oli sitä mieltä, että persut olisi sopivin puolue hallitsemaan valtion rahoja ja rajoja, mutta tää ei eduskuntaryhmälle riittänyt. Toiseksi mä suhtaudun varsin kaksijakoisesti vihreiden tilanteeseen. Toki mä oon henkilökohtaisen mandaattini niille antanut, joten olen eräässä mielessä iloinen, jos vihreät päättävät osallistua hallitusneuvotteluihin. Toisaalta puolueen periaatepäätös oli se, ettei hallitukseen mennä koohottaan, jollei kannatus nouse. Mun mielestä poliitikotkin saa vaihtaa mielipidettänsä, jos tilanne muuttuu. Lisäksi kompromissitaitoisten on parasta yrittää tehdä yhteistyötä yhteisen hyvän vuoksi aiemmista lausunnoista huolimatta, kun neuvottelut johtavat umpikujaan. Monet lienevät kuitenkin sitä mieltä, että vanhoista päätöksistä on pidettävä kiinni. Joka tapauksessa vihreillä on edessään vaikea päätös, en kadehdi.

Mä luin hieman perussuomalaisten vaaliohjelmaa. En jaksa alkaa naureskella taidemielipiteille, mutta koulutuspolitiikka alkoi mietityttää. Perussuomalaiset kun haluaa käytöstä arvioitavaksi numeraalisesti jo kolmannesta luokasta lähtien ja käytösnumeron näkymään myös (ilmeisesti peruskoulun) päättötodistuksessa. Onko tämä todellakin eduskunnan päätettävissä oleva asia? Toivon todella, että ei ole. Vähän sama, kuin että joku puolue vaatisi, että poskiontelotulehdus olisi hoidettava aina antibiootilla. Tai no ei oikeastaan yhtään sama, mut en mä parempaakaan vertauskuvaa keksinyt.

Saksa-kuume on taas nousussa. Taaksepäin ajassa katsoessa 3,5 vuotta ei ole aika eikä mikään, mutta eteenpäin se tuntuu hirveän pitkältä ajalta. Etenkin, kun ainakin 2,5 vuotena niistä mä joudun päivystämään runsaasti enkä mä kauheasti tykkää päivystämisestä, koska mä oon unifani -80. Mut jos ne sata tms päivystystä jotenkin kestäisi, niin sitten pääsee Berliiniin. Toivottavasti toivottavasti.

Elämyskameli suosittelee
hallitusneuvottelujen jännittäminen

Lukittu

Aurinkoinen ilma kujersi mua toistamiseen tänään Uimastadionille. Ajattelin jo, että yhden kerran pitäisi riittää, mutta sää on liian taitava flirttailija. Olin jo kengät jalassa tavarat olalla lähdössä, kun huomasin, että Handyman on teljennyt oven takalukkoon lenkille mennessään. Piruvie. Ehkä olisi sittenkin syytä vaihtaa takalukko siihen kahteen suuntaan lukittavaan - entäs jos nyt tulisi tulipalo? Uimisen peruuntuminen saattoi olla siunauskin: tänään illalla kun on tarkoitus pumpata mun pyöränkumit täyteen, että mä voin mennä huomenna pyörällä töihin. Jos käyn ennen töitä uimassa, niin helmet hair ei oo kauheen suuri ongelma, koska mä voin laittaa tukkani vasta töissä. Iltapäivällä mun tukka on kuitenkin muutenkin niin sekaisin, ettei siitä oo sitäkään vähää ongelmaa kypärästä.

Onkohan Soini (omasta mielestään tai objektiivisesti) Euroopan mahtavin mies? Harva muu suomalainen puoluejohtaja lienee julkaissut mielipiteensä Wall Street Journalissa. Ainakin aika ylpeä Soini tuntuu kirjoituksestaan olevan, eikä syyttä. Ihan taitavasti se muotoilee asiansa. Osaakohan se oikeasti noin hyvin englantia vai onko se kirjoittanut puheensa suomeksi? Daily Telegraph kutsuu Soinia lempinimellä "The Finnish Bear". Mä oon ehkä sateenkaarilippuni sokaisema, kun mun korvissa toi kuulostaa pelkästään LGTB-koodinimeltä. Tsemppii Timo, Karhupuistossa sulla on aina kavereita!

Handymanin äiti on muuttamassa ja sen vuoksi Handyman kantaa tänne päivästä toiseen suurempia lasteja vanhoja tavaroitansa. Sen lapsuuden mielikirja "Aku kunnon kuvaaja" (tylsimykset lukee kannesta Aku valokuvaaja) jo löytyikin, etsintäpartio on vielä maastossa Tipu Lippusta hakemassa. Tähän diiliin kuului myös saavillinen legoja. Mä en oo ihan yhtä innoissani kuin Handyman, joka löytää toinen toistaan upeampia lapsuuden aarteita äitinsä vintilta tai anoppi, joka pääsee eroon kaikesta Handymanin roinasta. Tulisipa Saksa-aika jo pian, että a) asuttaisiin legojen kanssa eri maassa tai edes b) voisi hommata legoille oman huoneen.

Elämyskameli suosittelee

kolmio

Puli-puli

Uimastadion aukesi tänään klo 6:30. Mä en halunnut änkeä sinne heti alkuryysikseen, joten tulin paikalle vasta 6:37. Silloinkin jono jatkui ulos melkein kioskille saakka, mutta mä menin erityisuimakortteineni röyhkeästi suoraan jonon ohitse. Jälleen mahtava hyöty vammasta. Toki herääminen oli aavistuksen ikävää (aurinko auttoi), mutta uiminen oli mahtavaa. Jo 1,5 km:n alkukävely piristi, mutta vesijuoksu aamuauringossa hurjaa vauhtia virkisti vielä paremmin. En halunnut myöhästyä töistä liikaa, joten uskalsin uida vain 25 min, mutta huomenna menen paikalle jo aiemmin ja uskallan myöhästyä paremmin. Mä oon koukussa! Edes perjantaiksi luvattu sadepäivä ei masenna, oikeastaan päinvastoin (tulee vihreää! Stadikalla on rauhaista!). Hieman ärsyttää se, että kasi on tupaten täynnä matkustajia siinä kahdeksan jälkeen, mutta senkin voi korjata menemällä pyörällä. Pyöräily on kuitenkin siitä hankalaa, että mä en tykkää kypärätukasta. Oma vika.

Edellisen postauksen jälkeen mä oon kuullut useiden lukijoiden olevan mun kanssa samaa mieltä Yuzu Booster -limsan herkullisuudesta. Se maistuu siltä miltä sitruunan toivoisi maistuvan. Valitettavasti sitä on saatavana vain rajoitetun ajan. Toinen hyvä (ei ehkä niin hyvä) kesäuutuus on Fazer Salmiakki -jäätelö. Se on ehkä jopa vähän parempaa kuin viime vuoden suosikki Puck-lakritsijäätelö. Se on myös hieman pienempi, mikä on mukavaa, koska mun mielestä kaikki jäätelötuutit ja miltei kaikki jäätelöpuikot on liian isoja (Eskimo ja Muru-Eskimo on hyvän kokoisia). Fazer Salmiakki meni suoraan mun annosjäätelöiden top kolmoseen Muru-Eskimon ja Daim-tuutin seuraksi. Ihan hyvä kesäuutuus, mut ei lähelläkään Yuzu Booster Lightiä. Sen nimikään ei oo yhtä hauska kuin Yuzu Booster.

Lomakuvakisan voitto meni tällä kertaa Team Puotila/Kulosaareen. Onnea sinne! Olivat ehdottomasti eniten kehittyneet ja lisäksi kuvat olivat kunnon lomakuvia useilta eri lomilta (vrt. meidän kuvat, jotka oli samoja kuvia samasta Berliinistä kuten aina). Mun ruoaksi tekemä lohisoppa vaikutti maistuvan ja sen oheen löydetyt Saaristolaisnapit osoittautui tosi hyviksi. Vegeruoaksi tehty herkkusienipinaattisoosikin oli aikalaiskuvausten perusteella kelvollista.

Elämyskameli suosittelee

Uimastadion aamulla, päivällä ja/tai illalla

Kiertolainen

Mä oon ollut viimeksi omalla kustannuspaikallani vaalien jälkeisenä päivänä. Sen jälkeen mä oon ollut lainassa ympäri Helsinkiä. Ylihuomenna mä pääsen takaisin omaan työpaikkaani tekemään omia töitäni. On jo ikävä.

Kesän limsauutuudet on saapuneet kauppoihin. Tää suretti alkuun Handymania kovasti, koska uusien uutuuksien myötä sen lempparilimsa Pitahaya Light vedettiin markkinoilta. Nyt meillä on kuitenkin jo iloisempi tunnelma, koska uutuus Jaffa Yuzu Booster Light on osoittautunut kerrassaan herkulliseksi limsaksi. Poikkeuksellisesti se myös maistuu sekä mulle että Handymanille. Normaalistihan meidän maku kaikessa muussa paitsi matkakohteissa on aika lailla vastakkainen.

Tänään järjestetään jälleen Lomakuvakisa. Koska voitto lankesi viime kerralla meille (hurraa!), on tänään meidän vuoro järjestää bileet. Lomakuvakisa on joka kerta valtavan jännittävä ja hurmaavan hauska tilaisuus. Mua ei ehkä niinkään kiinnosta ne itse kuvat vaan mielettömät multimediakollaasit, kaverit sekä rehti kilpailutunnelma. Mä lämmittelin tunnelmaa katselemalla vanhoja entryjä ja tuli kova ikävä kesää. Onneksi sekin tulee just.

Kesän alkamisen varmin merkki on Uimastadionin aukeaminen. Ylihuomisesta klo 6:30:sta sinne pääsee taas uimaan neljän kuukauden ajan. Mä aattelin mennä heti ylihuomenna ennen seitsemää uimaan, vaikka näin tehden myöhästynkin töistä. Seuraava uimakerta on varattu heti samalle iltapäivälle, jolloin Geekin tulee mukaan. Mä oon valmistautunut hankkimalla 50 sentin kolikoita ja ostamalla pieniä muotovaahto- ja hiuslakkapulloja. Menin tänään Kampin Hairlekiiniin, jossa mua noin 12 vuotta nuorempi myyjätär kyseli, tarvitsenko apua. Tunsin olevani väärässä paikassa, kun pyysin "mitä tahansa muotovaahtoa kunhan sitä saa pienessä pakkauksessa". Kaikki muut jonossa halusivat just sitä tiettyä merkkiä, mulle tärkeintä on, että pullo mahtuu uimakassiin.

Elämyskameli suosittelee
Jaffa Yuzu Booster Light

Mun mäki

Mä tykkäsin Linnanmäestä lapsena, koska siellä oli jännää. Sitten kun mä en ollut enää lapsi, niin se ei ollut ihan niin cool. Nyt mä oon palannut nostalgisiin tunnelmiin, kun pari vuotta sitten muutettiin Linnanmäen naapuriin. Nyt mä oon ihan fiiliksissä Linnanmäestä! Siellä voi käydä kävelyllä ja katsella korkealta kaupungin kattoja. On hauskaa katsella hurvittelua ja iloisia ihmisiä ja on ennen kaikkea hurjaa ja jännää mennä Derbyyn! Derbyssä vieritetään palloja erivärisiin reikiin ja sitten oma hevonen juoksee. Se on niin jännää! Ei pysty yhtään seuraamaan, kuinka omalla hevosella menee, kun jännittää niin kovasti. Nyt kun mä pääsen ilmaiseksi uimaan, mä voisin ehkä käydä Derbyssä kerran viikossa.

Mä oon tyytyväinen siitä, että perussuomalaiset ilmoitti hallitustunnustelijalle, että ne vastustaa Portugalin ja kaikkien muidenkin auttamista. Siis mä oon eri linjoilla perussuomalaisten kanssa tässä asiassa, mutta mua alkoi huolestuttaa Soinin kommentti siitä, että on mahdollista, että Portugalin etu on Suomen etu. Moni ihminen äänesti perussuomalaisia oletettavasti siitä syystä, että ne vastusti Portugalin apupakettia ja ne ois todennäköisesti pettyneet ikihyviksi, jos jo kaksi viikkoa vaalien jälkeen Soini alkaa hymistellä EU:lle. Niin monet vaalilupaukset ne ja kaikki muutkin joutuu vielä pettämään, että mun mielestä pettämisen ei tarvii alkaa vielä tässä vaiheessa.

Elämyskameli suosittelee
Linnanmäki

Munksonit

Handyman järjesti eilen munkki-illan. Me ei olla koskaan ennen tehty munkkeja, mä oon kerran nähnyt Homiksen niitä tekevän ja saanut lisäohjeita netistä, mutta muuten aihe oli varsin tuntematon. Handyman innostui munkkiajatuksesta niin paljon, että se teki litran munkkitaikinan ja niitä munkkeja tulikin kymmeniä. Vaikka syöjiä oli yhdeksän ja melkein kaikki vei niitä laatikoittain kotiinsakin, niin niitä jäi silti niin kauheasti, että niitä olisi ollut jäljellä vielä helatorstainakin. Ilta oli hauska, mutta pari asiaa opittiin:

1. Jos munkkeja haluaa vielä joskus tehdä itse, riittää puolen litran taikina hyvin suurellekin joukolle.
2. Lämpömittari oli hyvä.
3. Paistamista ei kannata antaa tehtäväksi sille, joka on juuri ollut kahden tunnin shopping frenzyssä, siitä ei tuu kuin paniikkitunnelma kaikille.
4. Munkkien täyttämiseen ei kannata käyttää hienoa saksalaista automaattitäytintä, koska siinä on liian iso täyttönokka. Kannattaa mieluummin ostaa pursotinpussiin metallinen ohut pitkä täyttöterä.
5. Kanelisokeroidut munkit omenatäytteellä ei oo huono yhdistelmä.
6. Jos täyttää munkin kuningatar-Piltillä, se maistuu kuningatar-Piltillä täytetyltä munkilta.
7. Sokeri kannattaa imuroida heti kun sen huomaa lattialla, vaikka kello olisikin jo yksitoista.
8. Menee varmaan ainakin 20 vuotta, että me tehdään munkkeja uudelleen. Munkinpaistoa varten maailmaan on laitettu Homis.
9. Mä tykkään enemmän pullista kuin munkeista. Pieni pyöreä pulla hillityllä voisilmällä on paras leivonnainen, mitä on keksitty. Siitä tulee hyvä mieli.
10. Kavereita on kiva saada kylään.

Koska pääsiäisestä päästiin ihan vasta, mä en oo ehtinyt juurikaan vielä vapputunnelmaan. Eiliset vieraat toi tänne kolme ilmapalloa, jotka yrittää vähän virittää jotain tunnelmaa. Mä aattelin pääseväni fiilikseen huomenna vapputorilla, mutta nyt googlailtuani pelkään, ettei mitään vapputoreja olekaan. Handymanilla oli toiveena löytää jostain vappuhurmokseen kuminen lisko tai käärme ja mistäs muusta niitä saisi kuin torilta?

Elämyskameli suosittelee

hyvän mielen pulla

Kesän keijukaiset

Mun mielestä on ihan mukavaa, että tuli lämmin sää. Erityisen hauskaa se on siksi, että lumikasat muuallakin kuin Maununnevan lumenkaatopaikalla on vielä osittain sulamatta ja se synnyttää muistoja. Mä nimittäin muistan ihan selvästi jonkun 1980-luvun lopun alkukesän, jolloin tuli hellekelit yhtäkkiä jo joskus toukokuussa. Me asuttiin silloin rivitalossa, jonka takapihalle paistoi koko päivän, joten sinne oli viritetty puhallettava uima-allas ja kaikki kesälelut ja siellä me sitten Pikkusiskon kanssa räiskyteltiin toistemme ja aurinkoa ottavan Äidin päälle vettä. Talon toisella puolella oli metsä ja talo varjosti sitä, joten siellä oli vielä lumikasoja, joiden päällä me sit uimapuvuissamme hypeltiin ja leikittiin kesän keijukaisia, joiden tarkoituksena oli sulattaa ne kasat. Nyt voisi leikkiä samaa leikkiä, jos uimastadion olisi auki ja/tai meillä olisi aurinkoinen takapiha.

Teinit ällistyttää mua koko ajan. Eilen mä muistin jälleen kesän ehdottoman huonon puolen, nimittäin ihmisten iloisuuden. Ratikassa teinit leikki kesää soittamalla kännykästä aika kovaan ääneen jotain nuorisomusiikkia, joka kävi vähän hermoon. Mulla tuli jo mieleen vastavoimana soittaa omasta puhelimestani esim. Pet Shop Boysiä tai Phil Collinsia, mutta Handymanin ilme sai mut toisiin aatoksiin. Mä en kuitenkaan vielä oo valmis keski-ikäiseksi. Teiniys ihmetytti mua eilen myös elokuvateatterissa, kun limsaständillä meidän edessä jonotti teinityttö, jonka asiana oli kysyä myyjältä, olisiko kenties teatterista löytynyt hänen vyötään, joka oli joutunut hukkaan. Eniten mua ihmetytti se, että vaikka ko. tytön vyötä ei valitettavasti lost and found boxissa ollutkaan, niin siellä oli kuitenkin joku toinen vyö. Miksi nää ihmiset ottaa vyön pois katsomossa?

Elämyskameli suosittelee
aikuistuminen

Korjaus

Mä ehdin jo tohkeilla sillä, että Ukko avataan viikon päästä. Ei sitä avatakaan. Lintsi kyllä aukeaa, mutta Ukkoa pidetään vakan alla vielä toukokuun 27. päivään saakka. Kuinka tylsää! Ei siis kannata mennä tölväämään Lintsille vielä vappuna Ukon perässä. Ei siihen vielä pääse.

Meidän pääsiäistavoitteena oli mennä Cafe Pirittaan aamupalalle joku päivä. Tänään oli se päivä. Piritta on nimennyt aamupalansa kunnianhimoisesti luxusaamiaiseksi eikä se ollut liioittelua. 15 euron hintaan kuului kahvi/tee, mehulasi (appelsiini/omena/karpalo), kahta erilaista lämmintä leipää, voisarvi, salaattia, tomaattia, kurkkua, hedelmäsalaatti (tuoretta ananasta, rypäleitä sekä hunaja- ja cantaloupemelonia), juustoa, kinkkua, meetvurstia, keitetty muna, marmeladia, voita sekä makea kahvileipä. 5 lisäeurolla olisi saanut pikkolopullon kuohuviiniä. Ruokamäärä oli mulle liian suuri mutta silti kannatti. Makea kahvileipä tosin vaikutti aika aneemiselta muuhun tarjoiluun nähden ja se jäikin maistamatta meiltä molemmilta. Mieluummin saisivat laittaa siihen vaikka rehellisen pullan. Oli varsin viehättävää istua terassilla kuunnellen lokkien kirkunaa ja naapuripöytien lasten huutelua aina kun juna meni ohitse eli kahden minuutin välein.

Viimeinen kommentti Water for Elephantsista, mä lupaan: mä siis kävin katsomassa sen leffan tänään. Reese Witherspoon oli tapansa mukaan ihana, samoin norsu, mutta mä en ymmärrä, miksi yhden ilmeen Robert Pattinson oli pitänyt ottaa mukaan. Eikö Reeselle muka löydy ihkumpaa vastanäyttelijää? Robertille on ilmeisesti joku joskus sanonut, että se on aika komee, jos sillä on kohtalokas ilme ja niinpä sillä on koko ajan semmoinen kolho katse ja puusta veistetty suu. Se sopi ehkä Harry Potteriin, jossa sen piti lähinnä kuolla, mutta tässä leffassa mun ois pitänyt uskoa, että Reesen kaltainen upea nainen ois innostunut moisesta yrmyilijästä. Mä ymmärrän, että ne esitti noin 23-vuotiaita, mutta millainen pönttöpää yhdistää 35-vuotiaan naisen ja 24-vuotiaan miehen? Pattinsonilla ei ollut mitään tsänssiä! Joko ois pitänyt löytää hyvin säilynyt miesnäyttelijä Witherspoonin pariksi teeskentelemään 23-vuotiasta tai sitten alle kolmekymppinen nainen Robertin pariksi. Käsikirjoitus oli kuitenkin hyvä ja varsin uskollinen kirjalle, lähinnä muutama ei-täysin-välttämätön henkilöhahmo oli dellattu ja joitain juonen mutkia oiottu, muuten mentiin aika lailla Gruenin mukaan. Ja sirkustemputhan oli tietty hienoja ja norsu ekstrasuloinen.

Ehdotus jollekin suomalaiselle elokuvaohjaajalle: ois tosi siistii, jos joku teistä tekisi jonkin mielenkiintoisen 70-luvun Helsinki-kuvauksen ja laittaisi Ympyrätalon takana olevat kiskat kuntoon vähäksi aikaa! Ne on niin siistit, ois ilo katsella niitä edes leffassa. Ei mulla muuta.

Elämyskameli suosittelee
luxuspääsiäinen

Ukko

Lintsin uusi Ukko-laite korskuu lähtökuopissa, viikon päästä se pääsee tositoimiin! Mä oon kovasti odottanut näkeväni sen harjoituskierroksia, mutta mä oon arvellut niiden testanneen sitä virka-aikaan, kun vielä en oo yhtään nähnyt. Me käytiin eilen tsekkaamassa Ukko lähietäisyydeltä (sehän sijaitsee Alppipuiston puoleisen portin vieressä vuoristoradan ja aidan välisessä minitilassa) ja vierestä katsottuna se on vielä paljon mühkeampi kuin ikkunasta. Se on todella huiman korkea. Todennäköisesti harjoituskierroksia ei ole vielä vedetty, koska istuimissa on vielä kuplamuovit päällä. Mua riemastuttaa Ukon alatason koristeet, jotka on sateenkaariteemaiset. Sopii hyvin uuteen Suomeen!

Pääsiäispyhät on liian pitkät. Monen monta päivää, jolloin ei oo mitään tekemistä. Pääsiäinen ei oo edes mitenkään erityisen perinteinen, lapsena me käytiin palmusunnuntaina virpomassa ja siinä se. Mämmi on pahaa eikä mikään muu ruoka erityisesti tunnu kuuluvan pääsiäiseen. Turhat pyhät. Alan kallistua eräiden kristittyjen mielipiteeseen siitä, että ateistit eivät saisi saada pitää Jeesuksen vapaapäiviä. Ois kiva keksiä omia vapaapäiviä - esim. mun mielestä omien ja puolison syntymäpäivien tulisi olla palkallisia vapaapäiviä ja niiden lisäksi tulisi saada valita yhtä monta random vapaapäivää kuin mitä kirkkokin määrää. Vappu kuuluisi tietysti ateisteille, mutta koska mä oon höveli, annan kristittyjen halutessaan viettää vappua. Mielelläni mä olisin töissä esim. pitkäperjantaina ja helatorstaina, koska ne on niin kuolleita päiviä.

Mä oon ollut sijoitettuna pari päivää eri sairaalaan kuin normaalisti. Tää epänormaali sairaala sijaitsee Meilahden sairaala-alueella ja siellä tehdään vain kiireellisiä radiologisia tutkimuksia sairaalassa oleville potilaille (vrt. normaalissa sairaalassa tehdään sairaalapotilaiden lisäksi myös terveyskeskuspotilaiden tutkimuksia). Työskentely tuntuu aika erilaiselta, koska melkein kaikilla potilailla on jotain kummallisia löydöksiä, kun normaalisti valtaosa on täysin normaaleja. Parin päivän aikana mä oon myös päässyt tekemään paljon normaalia enemmän erilaisia toimenpiteitä, mikä on aika jännää. Ne on jänniä siksi että mua jännittää aina kovasti kun mä joudun pistämään ihmiseen neuloja.

Mä sain luettua Water for Elephantsin loppuun, mikä onkin oivaa, koska mä oon menossa katsomaan siitä tehtyä leffaa huomenna. Kirja oli hyvä, mä tykkäsin erityisesti tarkasta kerronnasta ja värikkäistä kohtauksista. Ongelmana on nyt se, että mä en tiedä, mitä mä lukisin seuraavaksi. Eiköhän jotain löydy.

Elämyskameli suosittelee
Uusi Suomi

Vaalianalysaattori

Mä hävisin vaaleissa, mutta olen silti iloinen. Mun mielestä oli hienoa, että äänestysvilkkaus nousi ja että vaalit oli niin mielenkiintoiset. Eilinen YLE:n vaali-ilta oli varmasti vuoden jännittävin ja mukaansatempaavin TV-ohjelma, vaikka laskisi Top Gearitkin mukaan. Kiitän myös kanssani iltaa viettäneitä politiikan asiantuntijoita Handymania ja Långstrumpia syväluotaavista kommenteista, vaalikiertueesta ja Weeruskan vaali-illallisesta (valitettavasti salaatti oli nuivaa). Muutamia ajatuksia nousi mieleeni:

• Demokratia on vaihtoehdoista paras enkä mä tiennytkään, kuinka paljon mä demokratiaa arvostan.
• Vaalipiirijako on erittäin epäreilu pienille puolueille ja niiden äänestäjille. Esim. 2384 helsinkiläistä katsoi kristillisdemokraattisen ehdokkaan olevan just se oikee, mutta vertailuluku ei riittänyt viemään yhtään koodeeläistä eduskuntaan, joten kaikki nämä äänet menivät oikeastaan hukkaan. Mikäli vaalipiirit olisivat laajempia tai jako poistettaisiin kokonaan, hukkaäänten anto tulisi huomattavasti vaikeammaksi. Samasta syystä kokoomus tarvitsi 0,46 % äänistä yhtä edustajaa kohden ja vihreät 0,72 % äänistä yhtä edustajaa kohden.
• Jytky on sanana aika kauhee ja siitä tulee mieleen defibrillaattori. Eikä se oo oikein toimittajan suuhun sopiva sana.
• Urpilaisella oli hyvät vaatteet ja tukka, MGR:llä se mainoksista tuttu värikypärä. Urpilainen oli jees kun se ei laittanut punaista päälle (vrt. Kataisen ja Häkämiehen siniset kravatit sekä Kiviniemen ja Lehtomäen vihreät jakut).
• Alakerran naapuri pääsi melkein jokaiseen SDP:n valvojaisista otettuun kuvaan.
• Persujen kannattajia kuvattiin koko ajan "peruskannattajiksi", vaikka ne oli selkeesti aktiiveja, koska kertoivat tehneensä vaalityötäkin.
• Nää oli vihan vaalit, mut valtaosa vihasta vuodatettiin fb:ssä vaalien jälkeen, kun suvaitsevat ironiset verbaalinikkarit voivottelivat persujen, Kike Elomaan, kaljaveikkojen, Soinin sierainten ja Halla-ahon poskien epäcooliutta. Toisaalla kauhisteltiin, että jotkut voi äänestää kokoomusta, kepua, SFP:tä tai demareita. Mä tunnustaudun rehellisesti osallistuneeni samaan loanheittoon jo vuosia etenkin kepun, rkp:n, demareiden, vihreiden, koodeen ja kokoomuksen osalta, mutta vanhemmiten mä oon leppynyt ja nyt mun mielestä kuka tahansa saa äänestää ketä tahansa ja se on vain hauskaa. Mut mä en ookaan ironinen verbaalinikkari vaan aktivistijeesus.
• Vaalivoittajia oli Långstrump ja Handyman, joiden hillittömät fb-päivitykset ja -kommentit naurattaa vieläkin. Kiitti kaverit! Kaikki muut hävisivät vaaleissa.

Mä kävin viikonloppuna myös hämeenlinnalaiskaverin kanssa Seminaarinmäen mieslaulajien konsertissa. Se oli jälleen hieno ja tekniset ongelmatkin vaikuttivat vitsiltä. Seuraavan konsun odotus on jo alkanut, odotusta lyhentää uusi Semmarit-DVD, joka tarttui mukaan.

Elämyskameli suosittelee

Seminaarinmäen mieslaulajat

Handymanin kuulut pullat

Pullaristiäisissä tapahtui muutakin suurta kuin vain Handymanin pullakohu, nimittäin ristiäiskolttukohu. Juhlakalu on ristittäväksi melko iäkäs, miltei 5 kk, joten kaikki olemassa olevat ristiäismekot ovat ehtineet käydä pieneksi. Lisäksi sankari on poika ja cross-dressaaminen alle puolivuotiaana on vähän omituista. Niinpä pullea Porsu puettiin ruskeaan bleiseriin ja oransseihin kenkiin juhliaan varten. Pappi oli hajusuolan tarpeessa, kun lapsella ei ollutkaan mekkoa ja alkoi vaikertaa, että koskaan ennen ei oo nähty lasta jolla ei oo mekkoa! Se mekko ei sitä paitsi ole vain "ulkonäkökysymys"(!) vaan symboli Kristuksen rakkaudesta, joka kietoutuu lapsen ympärille. Toivottavasti Kristuksen rakkaus voi kietoutua bleiseriinkin, muuten jäi se saamatta.

Mä kävin toissapäivänä työhaastattelussa Jorvissa. Ne oli jo etukäteen luvanneet mulle sen paikan, joten olin etukäteen yllättävän jännittynyt siitä, mitä haastattelussa voi tapahtua - voiko ne esim. ottaa multa sen paikan pois? Haastattelija eli tuleva pomo oli varsin mukava mies, kertoili firmasta ja vei kiertokävelyllekin.  Ihan perämetsässähän Jorvi on, mutta ehkä sinne puoli vuotta jaksaa matkustaa. Nyt vain jännittämään sitä, kuinka työt siellä sujuu sitku siellä syyskuussa pääsee aloittamaan.

Vaalihuuma on saanut mut valtoihinsa. Huomenna pääsee äänestämään. Ennakkoäänestäminenhän ei ole suositeltavaa, joten pakko on mennä varsinaisena vaalipäivänä. Politiikasta keskusteleminen on mun mielestä todella hauskaa ja riemastuttavaa etenkin, jos keskusteluseura on mun kanssa ihan eri mieltä. Parhaita keskustelukumppaneita on ne, jotka inhoaa vihreitä yli kaiken. Kepu on noussut näissä vaaleissa suoranaiseksi yllättäjäksi, koska useampi kuin yksi mun kavereista kokee yllättäen Kepun itselleen läheisimmäksi. Tää on mun mielestä siksi ihmeellistä, että Kepu on jotenkin niin mauton puolue, etten mä osaa nimetä yhtään niiden vaaliteemaa, vaikka olen esim. käynyt Helsingin Keskustan nettisivuilla ja selannut kaikkien ehdokkaiden esittelyt läpi. Se on mun mielestä mainiota. Toisaalta onneksi vaalit on jo huomenna, ettei tarvii katsella pelkkiä hymyileviä naamoja mainoksissa enää kauaa.

Elämyskameli suosittelee
ulkonäkökysymykset

Kisumurheita

Kisut on muuttamassa ilmeisesti kuukauden päästä ulkomaille. Sitä varten ne on käyneet lääkärillä: Siiri kerran, Maisa tukun kertoja. Molemmat on saaneet rabiesrokotteet ja Maisan purukalustoon on tehty laajempi remontti kuin mitä suunnitellaan meidän taloyhtiön räjähtäneimpiin kylppäreihin. Tää kylppäriasia on lähellä mun sydäntä, koska meidän kylppärille ei tarvitse tehdä mitään ja silti me joudutaan maksamaan siitä joku 8000-9000 euroo. Kisun hampaiston hinta on ollut samaa luokkaa tai vähemmän liioitellen ainakin jotain kymmenesosa. Handyman on kuljettanut Maisaa lääkäriin ratikalla ja huomannut Maisan olevan loistava kisumagneetti. Edelllisellä kerralla pari ikäneitoa liimautui Handymanin seuraan kertomaan, kuinka Hämeessä oli 1950-luvulla tapana kutsua kissoja hellittelynimellä "kissu". Paitsi että niistä toinen oli sitä mieltä että kyllä se on kissa tai kisu. Eilen Siiri-kissu söi mun viikko sitten saamia liljoja ja oksensi. Tänään Maisa-kissu oksensi muuten vain ympäri ruokahuonetta.

Uimakaveri Geen vauva liittyi eilen kristillisen seurakunnan jäseneksi Kallion kirkossa. Mä opin, että Kallion kirkon pääovi onkin yllättäen sen takaovi eli sielä puiston puolella. Sitä varten me Geen ja Långstrumpin kanssa leivottiin useita kakkuja, jotka oli tosi hienoja ja aika hyviä kans. Upeimman työn teki kuitenkin Handyman, joka leipoi aivan itse ihanan herkullisia pullia, joita itse herra Ylipappi tuli kehumaan ja pihisti niitä muutaman kotiinsa. Ne oli aika kotoisan näköisiä mutta eri maistuvia. Handyman sai myös pullistaan aika paljon kredittiä monen naisen silmissä.

Mä oon alkanut lukea Sara Gruenin Water for Elephantsia. Ensimmäisten 30 sivun perusteella se on todella hyvä ja mukaansatempaava kirja enkä mä malta odottaa sitä, että a) saan sen loppuun ja b) pääsen katsomaan sitä elokuviin.

Elämyskameli suosittelee
kissujen toilailujen seuraaminen

Nakuilu

Mun mielestä julkiset uimahallit on hieno konsepti. Siellä pääsee paitsi pikkurahalla uimaan, myös tutustumaan suomalaiseen saunakulttuuriin. Onhan siinä jotain uskomattoman upeaa, että ventovieraat ihmiset ovat täysin mutkattomasti nakuina keskenään. Uimahallikulttuuri on sitä paitsi varsin tasa-arvoista, koska alastonna on vaikeaa olla epätasa-arvoinen. Niinpä mä oon nähnyt naakkenina mm. tasavallan presidentin. Pari viikkoa sitten vesijumpassa mun ja Lettiksen kanssa oli varsin kärttyisä nuori nainen, jonka Lettis tunnisti jostain lastenelokuvasta ja tänään mä peseydyin yhdessä erään palkitun eturivin näyttelijättären kanssa. Varmaankin monessa muussakin maassa on nakuilukulttuuria (ainakin Saksassa on), mutta mä en tiedä niistä. Sitä paitsi amerikkalainen kulttuuri-imperialismi antaa meidän ymmärtää, että kaikki pelkää alastomuutta.

Sää on ollut kerrassaan mainio. Tähän  kun saadaan vielä 8-10 astetta lisää, niin on täydellinen ulkouintikeli. Tihkusateen myötä lumikasat sulavat vauhdilla (nyt enää 25 cm!) eikä missään oo enää liukastakaan. Hanskat ja kaulaliina on jääneet hattuhyllylle ja kohta voi siirtyä kevättakkiinkin! Nää on just niitä upeita hetkiä joita on kiva sit muistella ensi tammikuussa.

Tänään alkoi ennakkoäänestys. Vaalit on aina vähän niinku joulu tai pääsiäinen, kun huuma kestää monta viikkoa ja kulminoituu yhteen tiettyyn päivään. Joka päivälle on jotain ohjelmaa (siis lähinnä ehdokkaille ja kai muillekin, jos vaan haluis) ja on paljon puhuttavaa kaikkien kanssa, kun voi puhua politiikkaa. Tänään työkaveri epäili mun äänestävän "kuitenkin jotain nuorta vihreää naista kun sullei oo autookaan". Saatoin riemuissani sanoa, että en aio äänestää nuorta vihreää naista vaan keski-ikäistä vihreää miestä. Miksi muuten sitten kysytään, että miksi sä et äänestä naista? Ei kai miehiltäkään haluta perusteita äänestää vastakkaista sukupuolta? Onks tää taas jotain kaksinaismoralismia? Toivottavasti ei, mä oon kyllästynyt semmoiseen.

Elämyskameli suosittelee
nakuilu

Politiikkaähky

Edellisen postauksen jopa vähän tulinenkin kommenttisota säikäytti mut pidättäytymään politiikka-aiheista. Koska kuitenkin politiikka on ainoa aihe, josta on tähän aikaan mitään kirjoitettavaa, jatketaan politiikasta, mutta ulkoisesti. Mua nimittäin kismittää vaalitentit ja muutkin poliittiset keskusteluohjelmat, koska mä en kestä sitä, että puhutaan toisten päälle. Se on mun mielestä erittäin töykeää ja katsojana hermostuttavaa. Vähemmässä määrin poliittisessa keskustelussa häiritsee junnaava rytmi. Onneksi on paljon muutakin tekemistä kuin vaalitenttien töllötys. Voi esimerkiksi mennä vaalimökille Hakaniemen torille! Tai mä en voi kun en uskalla. Entäs jos siellä on vaikka joku ehdokas? Se jännittäisi kovasti.

Se telkkarin painostava säämies, joka kävelee aina kameraa kohti, lupaili termisen kevään alkavan tänä viikonloppuna. Näyttää hyvältä sen suhteen, kun on kovin sumuista. Sumu helpottaa mun oloa ulkona (katupöly ei ota keuhkoon) ja sisällä (ei huomaa, kuinka likaiset ikkunat ovatkaan). On hullua ajatella, että lumen syvyys on vielä 40 cm, kun onneksi sitä ei juuri jalkakäytävillä enää ole. Kuinka voikaan tuntua siltä, kuin kesään olisi vielä puoli vuotta, vaikka Uimastadion aukeaa viiden viikon päästä? Mä pelkään, ettei lumet ehdi sulaa siksi. Ei olisi kivaa mennä uimaan 9. toukokuuta ulos siten, että näkee lumikasan.

Elämyskameli suosittelee
termisen kevään kiihkeä odotus